Nadda

Nimen periytyminen sukupolvelta toiselle


406 posts in this topic

Ok no laittaisin sitten ehkä toiseksi nimeksi jos se ei ole kovin kamala nimi. Eihän se mitään matkimista ole kun tulee ihan eri paikasta se nimi ja jos etunimet ja kolmannet on kuitenkin eri eikä se tokanimikään ole ihan sama niin ei se minusta mikään ongelma ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Chimellin kanssa samoilla linjoilla. Ekaksi nimeksi ei todellakaan, jos ette itse kovasti halua. Itse en ikimaailmassa antaisi isälle ja pojalle (tai äidille ja tyttärelle) samaa ensimmäistä (tai kutsuma)nimeä. Jos perinnettä haluaa jatkaa niin toiseksi sitten, mutta ei sekään ole teidän velvollisuutenne, jos ette itse halua. Se, että pitkään on Suomessa annettu isän nimeä pojalle ei tarkoita, että teidän pitäisi jatkaa samaa linjaa. Ei vaikka anoppi kuinka tykkäisi. Mutta jos itse haluatte, unohtakaa enon "matkiminen", ei sillä ole mitään väliä. Jos laitatte saman kolmannen nimen niin sit on vähän hassua (vaikka ei kiellettyä sittenkään), mutta jos kolmas on ihan eri niin mitä väliä. Toiset nimet on usein samojakin niin varsinkaan melkein samalla ei ole kyllä mitään merkitystä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lubu, mä tekisin tasan niin kuin itse haluatte. Anopin slaageilla ei ole väliä kun omaa lasta nimetään. Ei tartte noudattaa muiden laatimia "velvollisuuksia".

 

Meillä lapsen nimeä ei löydy kummankaan suvusta, oli ihan tietoinen valinta. Miehellä on sama toinen nimi kuin veljellään ja isällään, eikä jatkettu sitä "perinnettä" antamalla sitä meidän pojalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä nyt näyttäisi siltä, että tyttö olisi tulossa, mutta mies ei lämpeä tuolle Sylvia -nimelle, joka siis on edesmenneen mummuni toinen nimi. Toiseksi nimeksi minäkin sitä ajattelin, mutta mies ei syty. Täytyy kaivella sukupuuta, että löytyisikö sieltä muita mahdollisia nimiä, kun joku periytyvä nimi olisi kiva antaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehellä on kolme nimeä: etunimi (keksitty) toinen nimi (isän isän nimi) ja kolmas nimi (äidin isän toinen nimi). Eli toinen nimi kulkee miehen isän suvun miehillä, aina vanhimmalla pojalla ja kolmas nimi miehen äidin suvun miehillä.

 

Toi toinen nimi on susiruma, juurikin sellainen nimi, joka on vanha, mutta kokenut aikamoisen inflaation, ei siis vanhentunut kauniisti kuten vaikka Eino tai Onni. Kolmas nimi on ihan ok. Aika paljon sain tapella miehen kanssa, ettei tota toista nimeä oteta käyttöön jos poika saadaan. Nyt kun saatiin tietää, että poika tulee, niin voidaan tuo kolmas nimi antaa pojalle kolmanneksi nimeksi (kuten isällään) mutta tota toista nimeä ei missään nimessä. Oon sanonut mun miehelle, että se tarkoittais etten mä rakasta mun lastani jos sen nimeäisin siksi. Aika vääntö tästä on kyllä ollut. 

Edited by Engelina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua jäi kans kiinnostamaan, ku tota luin, mutta Engelina olikin jo ehtinyt kommentoimaan...

Ja jooh, ymmärrän kyllä hyvin. Mä en kans antais Yrjöä nimeks vaikka se ois menny sata sukupolvea suvussa. En vaan pystyis. Mutta oon muutenkin niitä, joka nappaa suvusta nimen, jos se on kiva. :girl_haha:  En niinkään sen mukaan onko se kuinka kauan siellä kiertäny ja kumman puolelta tulee. Siis toki, jos ois joku mikä on vuosikymmeniä suvussa kiertäny ja on edes siedettävä, ni harkitsisin ja voisin varmaan laittaakin. Mutta joitain nimiä vaan on, mitä ei pysty ja Yrjö on yksi niistä.

 

Mun oma toinen nimi tulee suvusta (itseasiassa ensimmäinenkin) ja sama nimi meni myös tytön yhdeksi nimeksi. Tulokkaalle on myös kaavailtu yhtä nimeä suvusta, mutta eri mikä esikoiselle meni. :girl_smile:
 

 

:lipsrsealed: Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, mä en voi kuvitellakaan, että nyt 2014 vuonna antaisin lapselle tollasen nimen. Sama vähän kuin Jorma, joka on myös nykykielessä saanut ihan uuden merkityksen..

 

Miehelle hänen ukkinsa oli tosi tärkeä (tämä Yrjö siis) ja siksi olisi halunnut tuota perinnettä jatkaa. Ymmärsi kuitenkin, että mä en halua. Luojan kiitos. :grin:

Edited by Engelina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun toinen nimi kulkee suvussa, ja mahdollinen tytär saisi sen myös toiseksi nimekseen. Tästä asiasta en edes neuvottele miehen kanssa. Pojalle toivoisin toiseksi nimeksi isäni toista nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on miehen suvussa tapana, että kolmas nimi tulee miehen suvusta. Tää nimi on niin miehen isällä, miehellä kuin hänen veljellääkin "käytössä". Asiasta ei edes oikeastana keskusteltu, kun mies sen sanoi haluavansa jatkaa perinnettä. Mulle asia sopi :) Tää nimi on käytössä nyt sekä miehen että häen veljensä poikien nimissä kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän ja miehen suvuissa ollut tapana että lapsen toinen/kolmas nimi kulkee suvussa. minun ja mieheni kolmannet nimet ovat suvuistamme, joten perinnettä aiotaan jatkaa myös omien lasten kohdalla tulevaisuudessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunnitelmissa on antaa jokin meidän omien vanhempien nimistä (1. tai 2. nimestä) jossain muodossa yhdeksi nimeksi kullekin lapselle. Toisaalta voisin mielelläni antaa omankin toisen nimeni, se on ihan kiva. Oma etunimeni tulee isomummolta, mutta se on niin lyhyt ettei mielestäni sovi toiseksi nimeksi ilman kolmatta (ja kolmatta en halua), joten sitä ei varmaankaan anneta eteenpäin. Miehellä on vain yksi etunimi, joten kutsumanimeksi sitä ei voi mielestäni antaa, toiseksi nimeksi ehkä. Myös mun siskolla on kivat nimet, joista toinen tulee meidän mummulta, mutta niihin en viitsi "kajota", jos hän itse haluaa tulevaisuudessa antaa lapsilleen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asiasta on varmaan jossain vaiheessa ketjua puhuttu, mutta mitä mieltä olette isomummun etunimen antamisesta lapselle? Olisivat nimikaimat siis, isomummu hyvänvointisena elossa ja samalla paikkakunnalla asutaan. Nimi on vahva ja kaunis ja sopis hyvin esikoisen nimen kans yhteen, miehen kans kumpikin nimestä tykätään. Mutta tietty epäröidään tämän takia. Ajateltiin myös jutella isomummun kans aiheesta nyt kun sulatteluvaihe alkaa päättyä, jos nimittäin tuolla kannalla oltaisiin. Minusta Se ei olisi paha juttu eivätkä henkilötkään varmaan pahemmin sekoittuisi. Ja sen ois tarkoitus olla kunnianosoituksen henkinen juttu jos niin tehtäisiin. Mutta oisko se liian outoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Blixen, huomasitko tän ketjun: http://www.vauva.info/foorumi/topic/9269-lapselle-sama-kutsumanimi-kuin-laeheiselle-sukulaiselle/

 

Musta tuo on makuasia, itse en antaisi elossa olevan läheisen nimeä mutta oikeasti aika harvoinpa noin eri ikäluokan ihmiset sekottuisi. Oudoksi en sanoisi yhtään, eikös tuollainen ole vielä vuosisata sitten ollut ihan yleinen tapa.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun veli on saman niminen kuin pappani oli. Papan ollessa elossa puhuttiin "pikku-matista" (nimi keksitty) erotuksena pappaan.

 

Omilla lapsilla löytyy nimissä nimet minun puolelta sukua, koska lapsilla miehen sukunimi. Itse pidin avioituessamme oman sukunimeni. Kolmannelle haluan myös nimen suvustani. Tytölle on parikin vaihtoehtoa, hyvät poikien nimet jo käytetty mutta eiköhän sieltä joku löydy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä haluaisin jatkaa perinnettä. Varmaan samoista tunnepitoisista syistä, kun halusin perintösormuksenkin. Vaikka siinä ei ole timantteja pelkkä kultainen rinkula. Samalla tavalla nimetkin on "tavallisia".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen puolella on perinne, että isän toinen nimi tulee ensimmäiselle pojalle toiseksi nimeksi. Kaunis perinne, mutta kun se rajoittaa etunimen valintaa. Kaikki kun ei vain soinnu keskenään kauniisti. Miehelläni on hyvin perisuomalainen toinen nimi ja jatkamme kyllä tätä perinnettä, mutta välillä vain ärsyttää kun löytyy joku hyvä nimiehdokas, mutta se ei sitten soinnukaan toisen nimen kanssa yhteen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta suvussa kiertävät nimet/periytyvät nimet on ihana idea ja olen aina halunnut antaa omille lapsilleni jonkun tällaisen nimen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei olla päästy mihinkään lopputulokseen suvun nimien suhteen...ei taida tulla mitään kun ei huvittaisi pelkän suvun nimillä nimetä ja joka suunnassa olisi jotain nimeä tyrkyllä... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tytöillä periytyvä toinen nimi, joka on kyllä suht yleinen ja ihan nätti. Miehen puolellakin kuulemma olis tällainen, mutta miehellä on vaan veljiä ja perinne on katkennut anoppiin. Hyvä niin, koska se nimi olisi Kyllikki, joka mun mielestäon aika.... karmee. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pojan etunimi on ollut myös miehen isoisoisän nimi. Nimi valittiin ihan koska pidimme siitä, mutta ihan mukavaa, että se löytyy myös suvusta. Mitään tiettyä perintönimeä pojalle ei löytynyt kummankaan suvusta. Jos joskus saadaan tyttö, sille tulee toiseksi nimeksi sama kuin minulla, äidilläni ja mummollani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miulla on äitini puolelta periytyvä nimi ja tyttärellemme annettiin isäni äitin kolmas nimi toiseksi nimeksi. Miehen toinen nimi kulkee myös suvussa, mutta se on annettu jo miehen pojalle. Voisin ajatella isäni kommatta nimeä, jos poika satuttais saamaan, niin toiseksi nimekso, mutta mies ei tykkää nimestä lainkaan. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now