Luomusynnytys.

[Guest Neiti.Aurinko]

Mutta lahinna siina mielessa, etta jos alunperin olis hommaa lahdetty paremmin=luonnollisemmin hoitamaan, niin imukuppia ei olis tarvittu. Mutta ehka siina vaiheessa synnytysta, kun imukuppi otetaan esiin, se on tarpeen. "Myohaista rypistella ku on jo housussa." Tarkeampaa tassa siis on syy-seuraus suhde, ei niinkaan keinot.

 

Anteeks nyt mutta taas on pakko vähän kyseenalaistaa... siis WHAT?! Tarkoitatko sä synnytystä yleensä vai jtn tiettyä synnytystä tässä tapauksessa...?

 

Mä synnytin esikoisen 42+3 käynnistyksen jälkeen(selkeästi yliaikainen, siinä syy käynnistykseen), imukuppi mukana synnytyksessä kun tyttö jäi jumiin. Imukuppi ei tosin auttanut, tyttö oli todella jumissa(+kasvotarjonta) ja sydänäänet laskivat, mentiin hätäsektioon. Anteeks mutta haluan kysyä miten tässä tilanteessa olisi pystytty toimimaan paremmin=luonnollisemmin ja mikä siitä imukupista tekee niin pahan?! Imukuppi nimenomaan on suurimmalla osalla pelastanut tuolta hätäsektioon joutumiselta. Mikä sitten on se luonnollisempi tapa jolloin ei jouduta imukuppiin turvautumaan? Väitätkö sä, että epiduraali tai oksitosiinitippa tai cytotec on syitä siihen et jouduttiin käyttämään imukuppia...? Jos, niin mikä perustelu sulla on? Vai mikä on luonnollisempi tapa? Oisko mun käynnistystä pitänyt odotella vielä...?

 

Sä itse väität että täällä vinoillaan ja toivot että pysyttäisiin asialinjalla, ystävällisemmällä sellaisella. Sitten tuolla aiemmin sanoit että muotoilet tekstisi kärkevästi... No joo, voitko sä siis odottaa että kaikki suhtautuu neutraalisti kaikkeen mitä sä sanot? Mullekin jo aiemmin kommentoit, että en ymmärtänyt kommenttiasi oikein kun puhuttiin synnytyksestä, yhteiskunnasta ja tulonlähteistä. No en todellakaan osaa lukea mitään salaviestejä tai rivien välistä kaikkia kommentteja.

 

Kun aihe on niin hyvä ja mielenkiintoinen niin olisi todella kiva kuulla miten perustelet tuon väitteesi jota kommettini alussa lainasin. Miten sitten voi hoitaa käynnistyksen luonnollisemmin? Ja mistä sitten voi sanoa, milloin on tarpeellista käynnistää esim. yliaikainen raskaus? Kuinka kauan voi odottaa että lapsi lähtee tulemaan luonnollista tietä?

 

Edelleen, asiallisesti enkä veettuile sulle yhtään.

[Rhia]

Kaynnistaminen on varmasti aikalailla eri juttu, silloin kun se tehdaan noilla viikoilla ja siihen on oikea syy (ainakin Englannissa kaynnistetaan joskus synnytyksia aidin toivomuksesta sopivana ajankohtana tai henkilokuntaresurssien pulassa). Ja niin olen itsekin ymmartanyt, etta imukuppi ja pihdit monesti voivat pelastaa alatiesynnytyksen ja valtytaan keisarinleikkaukselta.

 

Itse olen kuitenkin ymmartanyt, etta kun synnytysta tehostetaan (syysta tai syytta) laaketieteellisesti, siita seuraa suurempi tarve laaketietelliselle kivunlievitykselle, jotka puolestaan tilastollisesti lisaavat instrumentaalisten synnytysten tarvetta / riskia.

[Guest annukka]

Joten nyt kylla ymmarran paremmin, kun luomuillessa (ja muutenkin) puhutaan siita, etta kannattaa yrittaa sinnitella kotona mahdollisimman kauan, jotta synnytys etenee pidemmalle ja etenkin, etta aiti voi ehka helpommin rentoutua ja kokea turvaa omasta kodista ja ymparistosta. Etta nain minun kohdalla, ainakaan talla reissulla sairaala ei luonut turvallisuuden tunnetta, vaan painvastoin.

 

Tämäkin on kyllä jännä pointti sillä minulla taas se menee ihan päinvastoin ja sen takia kirjoitankin niin "sairaalamyönteisesti". Olen itse sairastanut paljon ja olen viettänyt sairaaloissa pitkiäkin aikoja. Kokemukset eivät ole olleet niinkään mukavia tai kotoisia mutta olen saanut hyvää hoitoa ja tunnen aina sairaalassa ollessani olevani nimenomaan turvassa. Ja vaikka Haikaranpesäkin on aika "ei-sairaalamainen", tunsin olevani turvallisessa ympäristössä nimenomaan sen takia että olimme isossa sairaalassa.

[Rhia]

Tämäkin on kyllä jännä pointti sillä minulla taas se menee ihan päinvastoin ja sen takia kirjoitankin niin "sairaalamyönteisesti". Olen itse sairastanut paljon ja olen viettänyt sairaaloissa pitkiäkin aikoja. Kokemukset eivät ole olleet niinkään mukavia tai kotoisia mutta olen saanut hyvää hoitoa ja tunnen aina sairaalassa ollessani olevani nimenomaan turvassa. Ja vaikka Haikaranpesäkin on aika "ei-sairaalamainen", tunsin olevani turvallisessa ympäristössä nimenomaan sen takia että olimme isossa sairaalassa.

 

Jep, kuin minun suustani ennen raskautta! Itsellani on muutama eri krooninen sairaus, joiden takia olen myos joutunut viettamaan aika paljon aikaa sairaaloissa ja osastolla ja (melkein) aina se on tuntunut turvalliselta ja nimenomaan ainoalta ja oikealta paikalta. Missaan nimessa en olisi kotiin halunnut. Siksi ennen raskautta ja sen alkuvaiheissa olin niin pro-sairaalahenkinen. Nyt jostain kumman syysta koen etta kullakin paikalla on oma funktionsa ja paikkansa ja itse en synnytyksen alkuvaiheessa toivoisi joutuvani heti sairaalaan vaan saavani viettaa sen kotona. Vahan se mietityttaa, etta kun ne supistukset kunnolla alkavat, miten sita taas tietaa ja osaa luottaa kehoonsa, etta kaikki etenee niinkuin pitaa ja ei ole heti rynnimassa ambulanssilla sairaalaan Asutaan kuitenkin niin lahella sairaalaa, etta ei tarvitse huolehtia sita.

 

Ja toisaalta, osastojakin on niin moneen lahtoon.

[Guest Neiti.Aurinko]

Kaynnistaminen on varmasti aikalailla eri juttu, silloin kun se tehdaan noilla viikoilla ja siihen on oikea syy (ainakin Englannissa kaynnistetaan joskus synnytyksia aidin toivomuksesta sopivana ajankohtana tai henkilokuntaresurssien pulassa). Ja niin olen itsekin ymmartanyt, etta imukuppi ja pihdit monesti voivat pelastaa alatiesynnytyksen ja valtytaan keisarinleikkaukselta.

 

Itse olen kuitenkin ymmartanyt, etta kun synnytysta tehostetaan (syysta tai syytta) laaketieteellisesti, siita seuraa suurempi tarve laaketietelliselle kivunlievitykselle, jotka puolestaan tilastollisesti lisaavat instrumentaalisten synnytysten tarvetta / riskia.

 

Joo, mutta haluan kuulla Opalian perustelun sille mitä kirjoitti Annikalle... Mikä on se tapaus kun joudutaan turhaan käyttämään imukuppia? Siis miten se ois voitu hoitaa luonnollisemmin? Mutta voithan säkin itseasiassa valaista mua hieman...? Eli meinaatko siis jos on alatiesynnytys ja äiti on saanut kivunlievitystä(spinaali, epiduraali...) on imukupin käyttö yleisempää? Oliko ne Opalian aiemmin laittamat tilastot jostain tietystä maasta vai miten ne oli eritelty...?

 

Suomessa ei kyllä käynnistetä mun mielestä kuin ihan vaan syystä! Mä en ole ikikuunaan kuullut, että täällä käynnistettäisiin synnytys äidin toiveesta aiemmin kuin lääkäri esittää tarpeelliseksi. Ja kaikki nää mun tiedossa olevat tapaukset on olleet joko yliaikaisia/raskausmyrkytyksestä kärsiviä... Tähänkin joku ehkä tietää paremmin vastauksen...? Kun en meinaan kätilö ole

 

Pakko vielä lisätä että kiva, jos tämän ketjun ansiosta tosiaan joku on löytänyt itsestään voimavaroja luomuna synnyttämiseen. Siksi täällä tiukasti penään perusteluja kun vaan haluan oikeasti tietää.

Edited June 11, 2009 by Neiti.Aurinko

[Guest annukka]

Mä en ole myöskään koskaan kuullut että Suomessa oltaisiin käynnistetty synnytystä ilman painavaa syytä.

 

Ja minäkin olen kuullut sen että epiduraali saattaa heikentää supistuksia sen verran että joudutaan turvautumaan imukuppiin kun supistukset eivät enää tee tehtäväänsä niin hyvin. Tai jos epiduraali on hidastanut ja pitkittänyt synnytystä niin ettei äiti enää jaksa ponnistaa. (Mutta jälleen kerran mainitsen sen että minulla se meni päinvastoin, spinaalin ansiosta jumiutunut synnytys alkoi taas edetä ja sain kerättyä hieman voimia siihen ponnistamiseen.)

[Rhia]

Joo, mutta haluan kuulla Opalian perustelun sille mitä kirjoitti Annikalle... Mikä on se tapaus kun joudutaan turhaan käyttämään imukuppia? Siis miten se ois voitu hoitaa luonnollisemmin? Mutta voithan säkin itseasiassa valaista mua hieman...? Eli meinaatko siis jos on alatiesynnytys ja äiti on saanut kivunlievitystä(spinaali, epiduraali...) on imukupin käyttö yleisempää? Oliko ne Opalian aiemmin laittamat tilastot jostain tietystä maasta vai miten ne oli eritelty...?

 

 

Nain ainakin minun katilo sanoi minulle, samoin synnytysvalmennuksessa, etta koska esim epiduraali saattaa heikentaa ponnistuskykya, tai sen tarvetta, useammin joudutaan turvautumaan imukuppiin. Ymmartaakseni ihan eri juttu on, kun vauva jaa kiinni tai on poikittain tms.

 

Vahan tassa ketjussa alkaa olla ikava savy yleisesti, joten ehka otan vahan distanssia ja hippeilen vaan rauhassa kotona ja muilla areenoilla . Mina en todellakaan ole mikaan synnytysasiantuntija, enka niin vaittanyt ja eikohan parhaat tietolahteet erilaisista synnytyksista ja komplikaatioista loydy ihan muualta. Halusin vaan kantaa korteni tahan luomukekoon kun olen itse saanut naista keskusteluista niin paljon irti, etta entinen vannoutunut medikalisoija minussa on alkanut vahan himmentya.

[Guest annukka]

^Älä ota kun mä olen sitten täällä yksin. Musta tää on ainakin varsin asiallista keskustelua.

[Scarlet]

^Tykkäsin tosi paljon sun kirjotuksista Rhia, ja olen samoilla linjoilla. En ole itsekään mikään synnytyksen asiantuntija, kun en ole koskaan vielä synnyttänyt, mutta mulla on sun kanssa hyvin samankaltaisia ajatuksia

 

Toivon että pääsisin kokemaan itsestään käynnistyvän alatiesynnytyksen. En tietysti voi tietää, mitä tuleman pitää, ja lapsen ja minun hyinvointi on tottakai aina etusijalla. Luotan kyllä suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään ja kätilöiden ammattitaitoon, mutta toivon että omassa synnytyksessä tarvittaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteitä. Nähtäväksi jää, toteutuuko toiveeni vai ei.

[Riitta]

Ja mä kun olin jo päättänyt etten pistä lusikkaani tähän soppaan

 

Olin keväällä kätilön pitämässä synnytysvalmennuksessa, jossa puhuttiin kivusta, sen merkityksestä synnytyksessä, erilaisista kivunlievityksistä ja niiden hyödyistä sekä haitoista. Hän myös puhui paljon siitä, kuinka synnytyksen käynnistäminen ja vahvat kipulääkkeet aiheuttavat paljon lisätoimenpiteitä synnytyksiin. Myös oma synnytyssalikätilöni sanoi miten hyvä on ettei synnytykseen tarvitse puuttua, se kun niin usein johtaa vaan uusiin ongelmiin. Käynnistyksestä synnytysvalmennuksen kätilö sanoi, että niitä tehdään koko ajan enemmän sillä perusteella että äiti henkisesti väsyy odottamaan synnytyksen luonnollista käynnistymistä.

 

Eli meinaatko siis jos on alatiesynnytys ja äiti on saanut kivunlievitystä(spinaali, epiduraali...) on imukupin käyttö yleisempää?

 

Epiduraali nimenomaan voi olla syy siihen, että lapsi joudutaan ottamaan ulos imukupilla. Sehän voi esim. vaikuttaa lapsen sydämensykkeeseen tai heikentää supistuksia. Mulla oli sairaalassa huonekaverina nainen, jonka vauvan sydänäänet olivat täysin romahtaneet epiduraalin jälkeen, ja hän oli joutunut hätäsektioon. Kuulin kun joku hoitohenkilökunnasta (hoitaja? lääkäri?) kävi keskustelemassa äidin kanssa sektiosta, ja sanoi että tämä on melko yleistä epiduraalin jälkeen.

 

Rhia: Mulle sairaala on erittäin epämiellyttävä ympäristö ja olen aivan varma siitä, että oma synnytykseni jäi täysin lääkkeettömäksi juuri siksi että oli niin pitkään kotona jossa pystyin olemaan jännittämättä ja vaipumaan syvälle synnytysregressioon.

 

Toivottavasti keskustelu pysyy asialinjalla. Mä en itse ole mikään vannoutunut lääkkeellisen synnytyksen vastustaja, mutta mielestäni synnytyksen medikalisaatiota on hyvä kyseenalaistaa. Olen myös sitä mieltä että kipulääkityksen mahdollisista haitoista ei synnyttäjille kerrota tarpeeksi.

[Maijuli]

Jep, toi on totta, että mikä tahansa toimenpide, jolla synnytyksen kulkuun puututaan, saa helposti kaverikseen muita toimenpiteitä. Toisaalta noiden joukkoon voisi laittaa minkä tahansa, mikä ahdistaa äitiä tai vie tämän rauhaa, keskittymistä, jne.

 

"Hauskimpana" esimerkkinä yksi näkemäni synnytysvideo, jossa isä ja anoppi riitelivät synnyttävän äidin vieressä siitä, miten tämän pitäisi hengittää ja kuinka paljon tähän sattui tai ei sattunut. Aivan taatusti siinä nousi prosentit, että äidin synnytys ei olisi jatkunut normaalisti, jos tuli tosi vihaiseksi tai pelokkaaksi. Eihän se eläinkään synnytä uhkaavassa tilanteessa, vaan pakenee, ja synnyttää rauhassa.

 

Itse olen kokenut synnytyksen ilman kivunlievitystä ja ilman koneeseen kytkettynä olemista, enkä vaihtaisi tuota mihinkään. Seuraavilla kerroilla tiedän jo, että haluan muiden olevan taka-alalla vielä enemmän. Se "synnytystranssi", siis se toisen ulottovuuden olotila, jonne voi siinä mennä, on mielestäni etenemiselle niin tärkeä, että sitä ei pitäisi häiritä kuin vakavissa tilanteissa.

 

Itse pidän synnytykseen puuttumista huonona etenkin siksi, että siinä puututaan myös äidin erittämiin hormoneihin. (TIETENKIN hätätilanteet on eri asia.) Ja tuota hormonimyrskyä taas tarvitaan lapsen ja äidin kiintymiseen toisiinsa. Se on tosiaan olotila, jota ei voi sanoin kuvata. Itse uskon, että ainakin osalla äideistä traumattinen synnytys (tai aineet, joita on annettu) voivat olla osasyynä kiintymysongelmiin ja jopa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. (Huom. en nyt väitä, että aiheuttavat ainoina näitä, mutta osasyynä ja joissakin tapauksissa ainoina syynä uskon niiden olevan.)

[Guest Vieras Leonor]

Jopas on paksua tekstiä. Vai että kiintyminen jäisi jotenkin puutteelliseksi jos synnytykseen puututaan. Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, että ei pidä paikkaansa.

 

Hormonimyrsky on yksilöllinen kokemus ja ainakin itselläni se oli erittäin voimakas huolimatta hätäsektiosta. Synnytyksen jälkeiseen olotilaan kun vaikuttaa pääasiallisesti istukan irtoaminen, jonka jälkeen äidin hormonitoiminta muuttuu radikaalisti.

[Guest Vieras]

Jopas on paksua tekstiä. Vai että kiintyminen jäisi jotenkin puutteelliseksi jos synnytykseen puututaan. Voin ihan omasta kokemuksesta kertoa, että ei pidä paikkaansa.

 

Hormonimyrsky on yksilöllinen kokemus ja ainakin itselläni se oli erittäin voimakas huolimatta hätäsektiosta. Synnytyksen jälkeiseen olotilaan kun vaikuttaa pääasiallisesti istukan irtoaminen, jonka jälkeen äidin hormonitoiminta muuttuu radikaalisti.

 

Hei.. lukisitko ihan rauhassa, mitä kirjoitin... OSALLA äideistä. Ja ei muuten ole omaa keksimääni, vaan perustuu tutkimustuloksiin, joiden puitteisiin jonkun yksittäisen henkilön kokemus voi sopia taikka olla sopimatta, mutta ei niitä yksinään kumota. Minulla ei mitenkään ollut yritystä kirjoittaa sinun tilanteestasi, kaikkien äitien tilanteesta, jne. (Miten voisinkaan, kun en sinua lainkaan tunne.) Ymmärrän myös, että nämä ovat herkkiä asioita. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että OSALLA äideistä ja vauvoista kiintyminen ei tapahdu normaalisti. Jokainen lienee kuullut äideistä, joilla menee viikkoja taikka kuukausia, ennen kuin tuntevat rakkautta vauvaansa kohtaan. Tämä on todella ikävää ja voi olla monen tekijän summa, mutta siltikin tosiasia. Äidin oma keho erittää monia hormoneja, joista osa lievittää kipua, osa auttaa kiintymissuhteeseen ja vaikka mitä muuta. (Tuskin kaikkea vielä edes tiedetään.)

 

Pahoittelen, jos loukkasin! Se ei ollut tarkoitus. On täysin selvää, että joskus asiat eivät mene toivotulla tavalla, eikä se ole kenenkään vika. Sen sijaan olen kovasti vastaan sitä (etenkin tietyissä maissa, ei niinkään täällä) asennetta, että epiduraali, tms. laitetaan sillä hetkellä, kun sairaalaan päästään, ihan vaan siksi, että sitä ehkä tarvitaan. Kun synnyttävälle äidille näin vahvasti vihjaillaan "luultavasti et pärjää ilman", no, yllätys, yllätys, on vaikea pärjätä ilman. Mielestäni synnytyskulttuuriin myös Suomeen tarvittaisiin kovasti muutosta. Tämä ei kuitenkaan ikinä tule poistamaan sitä, että osa äideistä tulee joutumaan hätäsektioon.

[Guest Opalia]

Kiitos, teille monille, jotka "uskalsitte" myoskin puolustaa luomusynnytysta tassa luomusynnytys-keskustelussa.

 

Ja ei, en ole VOINUT puhua mistaan taalla esitetysta tilanteesta erityisesti, koska enhan ole ollut paikalla enka tunne naita ihmisia. Olen kaikki kommenttini kirjoittanut yleisella tasolla. Aina on olemassa normi, tutkimustulokset ja siita poikkeavat tilanteet.

 

Se viela, etta mun karkkaat mielipiteet ei ole olleet osoitettu ketaan kohtaan henkilokohtaisesti. Jos joku mun yleisesta mielipiteesta sitten ottaa henkilokohtaiset herneet ja vastaa piikitellen henkilokohtaisesti, mielestani keskustelun savy on muuttuu ikavaksi. Mielestani nailla on hieman eroa.

 

Taidan myoskin vetaytya keskustelusta tassa vaiheessa. Ei silla, tuskin kukaan jaa kaipaamaan

[Guest Vieras_Leonor_*]

Mä olen puolestani lukenut, että erittäin kivulias synnytys altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, joka tilastollisesti korreloi ilmeisesti taas kiintymyssuhteen ongelmien kanssa. Epiduraali oikeaan aikaan voi tehdä taas synnytyskokemuksesta myönteisen.

 

Varmasti huono synnytyskokemus on huono asia ylipäätään ja lisää tilastollisesti minkä tahansa psyykkisen ongelman riskiä. Mutta että epiduraali vaikeuttaisi kiintymistä, sellaista tutkimusta en ole onnistunut näkemään. Omassa tuttavapiirissäni epiduraalipuudutuksesta on lähinnä myönteisiä kokemuksia. Suurin valitus on tullut siitä, että riittävää kivunlievitystä ei ole aina saanut.

 

On ihan täysin normaalia, että äiti ei aina välittömästi tunne valtaisaa kiintymystä lapseensa. Joskus kiintymyssuhteen luominen ottaa aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uusi tai epänormaali ilmiö. Hormonimyrskykin on yksilöllinen eivätkä kaikki muista sellaista edes kokeneensa, synnytystavasta riippumatta. Ja toiset kokevat hormonimyrskyn voimakkaana ihan synnytystavasta riippumatta.

 

Hormonimyrskyn perimmäinen syy on raskaushormonien romahtaminen elimistössä istukan irtoamisen jälkeen. Muutos on raju kun hormonitoiminta muuttuu äkillisesti pitkän raskauden jälkeen. Perinteisesti hormonimyrsky on voimakkaimmillaan kolmantena päivänä synnytyksestä.

[Guest HelmiQ]

Suomessa ei kyllä käynnistetä mun mielestä kuin ihan vaan syystä! Mä en ole ikikuunaan kuullut, että täällä käynnistettäisiin synnytys äidin toiveesta aiemmin kuin lääkäri esittää tarpeelliseksi. Ja kaikki nää mun tiedossa olevat tapaukset on olleet joko yliaikaisia/raskausmyrkytyksestä kärsiviä... Tähänkin joku ehkä tietää paremmin vastauksen...? Kun en meinaan kätilö ole

 

 

Mulla on jotain kokemusta tuosta aiheesta, mutta se menee sen verran pitkäksi jutuksi ja asian vierestä, että en tiedä kirjoitanko tähän ketjuun. Jos joku haluaa voi kysellä asiasta. Tai jos ei häiritse, voin kirjoittaa myös tähän ketjuun.

[Scarlet]

^Ei häiritse, anna tulla vaan

[Guest HelmiQ]

No juu. Siis mun käsityksen mukaan synnytyksiä siis käynnistetään muistakin syistä kuin nää perinteiset raskausmyrkytykset yms. Synnytyksen syyksi saatetaan silloin merkitä "äidin väsymys" tai muu vastaava. Synnytyksen käynnistämisen syyksi ei kuitenkaan riitä pelkkä toive siitä, että haluais vauvan aikaisemmin maailmaan. Asiaa pohditaan tarkkaan ja monelta kantilta.

Mulla on omakohtaisia kokemuksia asiasta. Mä en edes itse ehdottanut synnytyksen käynnistämistä, vaan aloite tuli neuvolalääkäriltä joka oli seurannut tilannetta pitkään.

 

Mun kohdalla käynnistykseen päädyttiin seuraavista syistä, pitkä tarina, mutta onpahan taustaa selvitetty nyt perusteellisesti:

Olin oksentanut koko raskausajan ja ollut useamman kerran tipassa. Lähes koko raskausajan olin sairaslomalla. Kun kokeilin työskentelyä (3-vuorotyö hoitoalalla, oksensin koko yövuoron ajan puolen tunnin välein...) Mulla alkoi jo alkuraskaudessa olemaan voimat ihan lopussa jatkuvan oksentelun takia. Oli useita päiviä, jolloin oksensin kaiken syömäni ja juomani ja piti vain maata tiputuksessa. Tätä jatkui KOKO raskauden. Loppuraskaudesta oksentelu vaan paheni. Aloin oksentelemaan myös öisin. Vauva painoi virtsarakkoa loppuraskaudessa jo sen verran paljon, että joka oksennuksella multa tuli kuset housuun. Oksennus alkoi tulla niin nopeasti pitkään jatkuneen oksentelun takia, että en enää ehtinyt mihinkään vessaan tai ämpärille oksentamaan. Olin usein oksennuksessa sekä kusessa. Oli tosi väsyttävää valvoa öisin oksennellessa, siivotessa oksennusta ja pissaa... Päivisin olo oli samanlainen. Nukkuminen ei onnistunut, kun kesken unien piti lähteä oksentamaan..

Esikoinen oli osan ajasta hoidosta, mutta en paljoa pystynyt yleisillä paikoilla liikkumaan koska pelkäsin oksentavani/pissaavani housuun jos esim. kun hain esikoisen hoidosta. Kotona ollessani pojan kanssa (2 ja puoli vuotias) olin hyvin väsynyt, eikä mulla ollut voimia tehdä mitään. Koska olin oksentelun takia fyysisesti ihan surkeassa kunnossa, aiheutti esim. pojan nostelu supisteluja. Jos kävelin hakemaan pojan hoidosta, saattoi mulla supistella kipeästi koko illan 5 min välein, ilman että synnytys kuitenkaan olisi ollut käynnissä.

Viikon 37+ tietämillä sain vyöruusun käteeni. Se vei kuntoani entisestään alaspäin (en ehtinyt saada siihen lääkitystä ajoissa.) Aloin pyörtyillä saatoin pyörtyä jos nousinkin sohvalta ylös kun kuntoni alkoi olla nollassa. Mun äiti teki vuorotyötä ja monesti olin hänen luonaan hänen vapaapäivänsä, koska mies ja äitini eivät uskaltaneet jättää mua yksin kotiin. Mies oli joskus työpäivän jälkeen löytänyt mut laattalattialta pyörtyneenä. Esikoisen hoidosta ei luonnollisesti tullut mitään. Eräänä päivänä lähdin omin nokkineni kävelemään mun vanhemmilta omaan kotiimme (matkaa 200 metriä). Mies oli tullut mua vastaan kävelemään ja löytänyt mut ojasta.

Jouduin taas sairaalaan muutamina päivinä tiputukseen ja tilanne vaan paheni. Koska mun ei voinut antaa enää olla yksin kotona, olisi ollut vaihtoehtona maata sairaalassa kunnes synnytys käynnistyy ja antaa mun kunnon mennä entisestään alaspäin.

Lisäksi esikoinen oli jo ruvennut reagoimaan mun huonoon oloon ja sairaalassa oloihin monella tapaa. (Itki illat ja ihmetteli, miksi äiti ei leiki ja miksi äiti on sairaalassa jne.) Yksi vaihtoehto olisi ollut palkata joku meille miehen työpäivien ajaksi vahtimaan mua ja muksua, mutta sekään ei olisi mun olotilaan tuonut varsinaista helpotusta, sillä joka päivä vaan olo alkoi käydä huonommaksi. Mun verenpaineet alkoi heitellä (saattoivat olla 150/95 ja minuutin päästä 100/60) ja kädet täristä niin paljon, että vesilasia pitäessä vedet läikkyi lasista.

Kolme lääkäriä lopulta päätyi tilanteeseen, että synnytys käynnistetään jos vain koen jaksavani synnyttää. Sektiota en olisi halunnut. Itse en olisi uskonut, että synnytystä käynnistettäisiin tuollaisesta syystä, mutta kun lääkärit tajusivat mitä elämäni käytännössä on ollut koko raskausajan, neuvolalääkäri itse otti puheeksi käynnistämisen. Synnärin lääkärit tekivät lopullisen päätöksen käynnistämisestä.

Olin sairaalassa hetken ennen synnytystä "tankilla" jotta saisin sen verran voimaa ja ravintoa, että jaksaisin synnyttää. Synnytys käynnistettiin tableteilla ja homma eteni tosi nopeasti. Kivunlievitystä tai mitään ylimääräisiä toimenpiteitä ei tarvinnut tehdä. Tyttö syntyi 38+4.

Synnytyksen jälkeen oksensin kerran ja sen jälkeen alkoi ruoka pysymään sisällä ja olo pikku hiljaa koheni.

Papereihin kirjattiin siis syyksi äidin väsymys. Tiedän kyllä, että parasta olisi ollut jos synnytys olisi käynnistynyt ajallaan itsestään.

Tuossa tilanteessa kuitenkin lääkärit ja lähipiiri olivat sitä mieltä, että sekä esikoisen, että mun turvallisuuden (sekä samalla myös tulevan vauvan) kannalta lienee parasta jos synnytys käynnistettäisiin. Olin henkisesti ja fyysisesti ihan totaalisen lopussa tuossa vaiheessa ja luulen, että jos raskaus olisi jatkunut vielä esim. pari viikkoa, en olisi yksinkertaisesti jaksanut synnyttää.

Toipuminenkin tuosta jatkuvasta oksentelusta vei sen verran aikaa, että vaikka mies oli isyyslomalla meillä kävi joinain päivinä kodinhoitaja auttamassa, koska pyörtyilyn ja vyöruusun aiheuttamien hermosärkyjen (kädessä) vuoksi en pystynyt kantamaan vauvaa paljoa.

 

Tällä mä vaan halusin sanoa sitä, että jos joku puhuu synnytyksen käynnistämisestä äidin väsymyksen vuoksi, niin ne ei välttämättä oo mitään "huvin vuoksi" käynnistettyjä ainakaan Suomessa.

Tai on varmasti niitäkin joiden mielestä tuossa munkin tapauksessa olis ollut järkevintä odottaa luonnollista käynnistymistä. Toivon, että sitä ei kuitenkaan täällä vatvottais, koska toi raskausaika on mulle yhä kipeä juttu ja tunnen syyllisyyttä siitä että asiat ei menny niin kuin olisi toivonut.. (Esikoinen jäi etenkin aika vähälle huomiolle... Ja se harmittaa yhä.)

[Scarlet]

^On ollut tosi rankka raskaus sulla HelmiQ!

Ymmärrän kyllä ihan täysin synnytyksen käynnistyksen tuossa vaiheessa, lapsihan oli jo täysiaikainen, ja tuo ratkaisu varmasti paras kaikille osapuolille, sinulle, vauvalle ja koko teidän perheelle.

Hienoa, että sulta löytyi vielä voimia synnytykseen!

[Guest annukka]

Kiitos, HelmiQ, että kerroit tarinasi. Olen yhäkin sitä mieltä ettei Suomessa kovin hepposin perustein synnytyksiä käynnistetä ja tuon luettuani olen vaan vahvemmin sitä mieltä. Ihanaa että kaikki meni kuitenkin hyvin ja synnytyskin oli kuitenkin positiivinen kokemus!

 

(Ja ihan täysin OT, minunkin pahin pelkoni tässä raskaudessa on ollut ja on yhäkin se että esikoinen jää vähälle huomiolle jos jokin menee pieleen. )

[askel]

Mulla on samantapaisia kokemuksia kuin Riitalla. Tosin en ollut erityisen pitkään kotona, mutta ympäristön vaihtaminen ei havahduttanut mua "hereille", vaan pystyin keskittymään itseeni ja lapseeni koko ajan. Tässä pidän tärkeänä tekijänä rakkaan miehen läsnäoloa, joka alkoi kotona, jatkui koko matkan ja jatkui edelleen sairaalassa. Ainut asia, minkä synnytyksen aikana "ulkomaailmasta" tajusin, oli miehen ääni ja kosketus, joten niihin pystyin tarttumaan aivan samalla tavalla ympäristöstä riippumatta.

 

Mun synnytyskokemuksen positiivisuuteen vaikuttaa ehdottomasti tosi paljon se, etten miettinyt asiaa liikaa etukäteen enkä tehnyt erityisiä suunnitelmia.

[Ellipsi]

Todella hieno keskustelu täällä (vaikka ajoittain äityikin aika kiivaaksi ). Opalia ja Rhia osasivat hienosti tuoda esille ajatuksia joita minullakin on. Tärkeintä olisi että vaihtoehdoista keskusteltaisiin (niinkuin tässäkin on tehty) ja jokainen löytäisi juuri sen itselle oikean tavan synnyttää.

[minnamyy]

Samaa mieltä - ja keskustelu on täällä oikeesti tosi laadukasta (vrt. hesarin nettikeskustelu ). Vastakkainasettelun sijasta oikea vaihtoehto kaikille, henkilökohtaisesti mulle on tärkeetä että hommat ei mene automaattisesti kätilön. lääkärin, kenenvaanmuun sabluunan mukaan vaan saisin tehdä omia valintoja niin pitkälle kun mahdollista

[Alison]

Mukavan kiivasta keskustelua täällä

 

Oma synnytykseni oli kaukana luomusta.

42+1 käynnistetyssä synnytyksessä käytettiin epiduraalia kivunlievityksenä n.14tunnin säännöllisten supistusten jälkeen. Aiemmin oltiin annettu petiditiini piikki ja unilääke. Petiditiinin ja epiduraalin välissä käytin kuumaa geelipussia ja kuumaa suihkua, ainiin taisin mää muutaman henkäyksen ottaa ilokaasuakin

Ideaalisynnytys oli käynnistynyt kotona, tutussta ympäristössä, jossa olisin yrittänyt pysytellä mahdollisimman pitkään. Kivunlievitykseksi olisi riittänyt jumppapallo ja kuuma suihku+ hankkimani synnytykseen tarkoitetty rentoutus cd (ihan totta, jos mies olisi tositoimissa tuota cd:tä ehdottanut, olisi se löytynyt jostain syvältä ja poikittain!!).

 

Vaikka mullakin oli unelmani synnytyksen ja kivunlievityksen suhteen,en millään tavoin pelännyt lääkkeellistä kivunlievitystä, tosin periaatteena tietenkin oli, että mihinkään pikkukipuun ei lääkettä oteta!. En myöskään kokenut epäonnistuneeni otettuani lääkkeellistä apua. Välillä tuntuu todella kurjalta, että toiset kokee mun epäonnistuneen otettuani epiduraalin (en nyt viittaa suorasti tähän keskusteluun).

Uskon tutkimuksiin ja todisteisiin siittä että epiduraalista voi olla jos jonkimoista haittaa äiti-lapsi suhteeseen jmv. mutta onko tutkimuksia siittä mitä tekee älyttömän pitkä ja kivulias synnytys ilman kivunlievitystä?

Mää voin ihan rehellisesti sanoa, että epiduraali on paras asia (siis lapsen jälkeen) synnytyksessä ja se on ainoita asioita mikä voisi mut saada uudelleen synnyttämään! Oli aivan ihanaa kuukausien kipujen (ja tuntien järjettömien kipujen) jälkeen olla hetki aivan kivuton, koin sen todella voimaannuttavana!

Koen että synnytyksessä (ja loppuraskaudessa) kokemani kovat kivut vaikuttivat myös synnytyksen jälkeiseen aikaan negatiivisesti. Mun oli jotenkin hirvee vaikea jaksaa vielä toipua raskaudesta ja synnytyksestä, edelleenkin koen jokaisen pienenkin vastoinkäymisen todella vahvasti.

 

Mun mielestä on hienoa että joskut pystyy synnyttään luomuna ja olisihan se ollut itsekkin ihan kiva kokea, mutta mun mielestä kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan toisen tapaa synnyttää. Tilanteet vaan ovat niin erilaisia! Aika harvoin oon kuullut ihmisten puhuvan pahaa luomusynnytyksestä, mutta sitten taas luomusynnyttäjien kuulee harvoin puhuvan hyvää lääkkeelisestä kivunlievityksestä ja sen käyttäjistä (edelleenkään en viittaa keneenkään foorumilaiseen). Jotenkin luomuilijoilla on korkea oikeus arvostella niitä heikkoja jotka lääkkeellistä kivunlievitystä käyttää On myös kurjaa, että ne joilla synnytys on mennyt luomuna (joko omasta tahdosta tai synnytyksen nopean edistymisen vuoksi) ovat jotenkin parempia synnyttäjiä.

 

(ja mun mielipide todella perustuu vain omaan kokemuspohjaan ja siihen mitä palautetta ole asiasta saanut, voi hyvin olla että mulle on vaan tullut ihme kiihkoilijat vastaan.. )

[höpöli]

^ Mä en muuten muista kuulleeni tapauksesta, jossa synnytys olisi käynnistetty, muttei olisi käytetty lääketieteellistä kivunlievitystä. Oonkin ymmärtäny, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset ovat paljon kivuliaampia kuin muuten, sillä niissä käytetään keinotekoista oksitosiinia supistusten aikaansaamiseksi eikä kropan omaa luonnollista oksitosiinia, joka myös poistaa kipua.