Sign in to follow this  
Followers 0
white

Pyssyleikit ja muut taisteluleikit

65 posts in this topic

Mitä mieltä, kuuluuko lapsen saada leikkiä pyssyleikkejä tms.? Perusteluja olisi kiva kuulla myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuuluu, omasta mielestäni.

 

Itse lapsena leikin niitä, samoin veljeni. Ei jääny mitään traumoja yms., vaan pyssyleikit olivat mielikuvitteellisia taisteluita jotka opettavat realismin. Itse ainakin koen, että pyssyleikit sun muut leikit ovat hyvästä lapselle. Musta ainakin oli kiva juosta metsässä ja leikkiä. Vanhempana koen sen, että lapset eivät elä ns. pumpulimaailmassa ilman pyssyleikkejä, vaan saavat hyvin tuntumaa jo elävästä elämästä.

Josta tulikin mieleen viime viikkoinen artikkeli:

Psykologi: Terve lapsi leikkii pyssyleikkejä

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vanhempana koen sen, että lapset eivät elä ns. pumpulimaailmassa ilman pyssyleikkejä, vaan saavat hyvin tuntumaa jo elävästä elämästä.

Miksi pienen lapsen pitäisi saada vielä mitään tuntumaa elävästä elämästä (jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan sotimista, taistelua, tappamista yms), kun lapset eivät sitä kaikkea osaa edes käsitellä?

 

Tuossa artikkelissa puhutaan ristiin. Ensin sanotaan, että "Lapset eivät leiki tappamista." ja sen jälkeen, että "Leikeissä lapset ilmentävät tätä aggressiota leikisti tappamalla".

 

Leikkisivätkö lapset pyssyleikkejä elleivät he olisi saaneet jostain vaikutteita, kuten toiselta lapselta tai telkkarista? Ei se mikään sisäänrakennettu juttu ole. Mitä pyssyleikki opettaa oikeasta elämästä? Pyssyn kanssa ei oikeassa elämässä ratkaista mitään. Sillä vain tuhotaan. Eikö pyssy- ja taisteluleikkien kautta opita vain maailman pahuudesta.

Edited by white

Share this post


Link to post
Share on other sites
...pyssyleikit olivat mielikuvitteellisia taisteluita jotka opettavat realismin.

 Eikö tästä ole aivan päinvastaisia tutkimuksia tehty. Lapset eivät ymmärrä välttämättä, että kun oikeasti ammutaan toista, niin siihen voi kuolla. Pieni lapsi ei edes ymmärrä kuolemaa ja sen lopullisuutta ja silti leikkii leikkejä joissa tapetaan toinen. Ei siinä ole mun mielestä mitään realismia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän taloyhtiössä joka toisella suunnilleen on aseita kotona ja kaikki harrastavat metsästystä. Lapset leikkivätkin tuossa pihan metsässä tuon tuosta metsästystä. Aina me aikuiset sanotaan heille että ketään ihmistä päin ei saa osoitella "aseella" (ja siis aseet ovat yleensä keppejä tms.) ja minä itseasiassa sanon ettei eläimiäkään saa tappaa. Itse en mitenkään tykkää metsästyksestä ja ihan suoraan sanottuna minusta on aika karmivaa että niin monella täällä on aseita kotona. Mutta en kuitenkaan näe tuota metsästysleikkiä pahana kun täällä se tuntuu olevan niin tavallinen asia. Mutta ilman noita toisia lapsia (heh, ei ne meidän lapset vaan ne muut) meidän lapset tuskin leikkisivät metsästystä kun eivät he ole missään aseiden käsittelyä edes nähneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, onko sitten metsästysleikki rinnastettavissa sotaleikkiin?

 

Mun mielestä se on eri asia. Metsästys on elinkeino, jota ei tehdä huvin vuoksi ja halusta aiheuttaa kärsimystä. Sota sen sijaan on täynnä vihaa ja pahuutta toista ihmistä kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En pidä taisteluleikkejä turmiollisina.

 

Harvemmin lapset leikkivät niitä oikeasti "täynnä vihaa ja pahuutta toista ihmistä kohtaan", whiten sanoja lainatakseni, vaan näissä leikeissä on yhä viattomasti vallalla se wanhanaikainen käsitys sotilaista jaloina sankareina (vrt. yleinen asenne sotaa kohtaan ennen ensimmäistä maailmansotaa). Sitä paitsi kaikki agenttiseikkailut, merirosvojen miekkailut ja vastaavat saavat lapset liikkumaan ja vuorovaikutukseen keskenään, mikä on tietysti hyvä juttu. Ennen pitkää lapsi oppii totuuden kuolemasta ja sodan raadollisuudesta, mutta silloin lapsi oppii toivon mukaan myös erottamaan todellisuuden mielikuvitusleikeistä.

 

Enemmän olisin huolissani lapsista, jotka vetävät kissoja hännistä tai käristävät muurahaisia suurennuslasilla... Ei toki niistäkään kaikista tule massamurhaajia, mutta siinä on silti vissi ero, aiheuttaako toiselle olennolle oikeasti kärsimystä vai ampuuko leikkipyssyllä kohti vastapuolen vakoojaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ei lapsi varmaan leiki sotaleikkejä vihanvallassa, mutta sitähän sota todellisuudessa on. Onko asiallista leikkiä sellaisella asialla?

 

Mä nään senkin eri asian, että jos lapsi itse leikkii esim. kepin olevan pyssy, kuin että hälle ostettaisiin oikeaa pyssyä muistuttava lelu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä nään senkin eri asian, että jos lapsi itse leikkii esim. kepin olevan pyssy, kuin että hälle ostettaisiin oikeaa pyssyä muistuttava lelu.

 

Tästä olen oikeastaan samaa mieltä. Siten saisi ehkä vähennettyä turhaa aseiden ihannointia, minkä lisäksi kepeillä ja käpylehmillä leikkiminen valmiiden lelujen sijaan kehittää mielikuvitusta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en osta enkä anna lapselle aseen näköisiä leluja, en edes kirkkaan muovista vesipyssyä. Pyssyleikkejä lapset tuntuvat leikkivän kautta aikojen eikä niitä psykologitkaan paheksu, mutta en pidä siitä, että aseen ja lelun rajaa hämärretään. Leikkipyssyt ovat nykyään monesti hyvin aidon näköisiä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä leikin pienenä veljieni kanssa paljonkin pyssyleikkejä. Välillä oltiin agentteja isossa talossa ja kuljettiin hiipien ja nurkan takaa tullessa piti toimia tietyllä tavalla. Tosin siis "ammuttiin" mielikuvituspahiksia pääasiassa. En koe sitä pahana asiana, että lapset leikkivät ns. pyssyleikkejä. Kaikki silloiset kaverit, jotka pyssyleikkeihin tms osallistuivat, ovat ihan täysjärkisiä. Periaatteessahan esimerkiksi lumisodassa on sama periaate kuin pyssyleikeissä. Paitsi, että se jäinen lumipallo saattaa tosiaan aiheuttaa oikeasti vaikkapa silmävamman. Sotaahan sekin on? 

 

Tähän ketjuun voisin vielä mainita, että olen Jokelasta kotoisin ja kyllä, silti kantani pyssyleikkeihin on salliva. Uskoisin, että jossain vaiheessa lapset tajuavat leikin ja tosielämän eron.. ainakin, jos vanhemmat sitä opettavat. Ehkä myöhemmässä iässä tuleva yhtäkkinen ja äärimmäinen kiinnostus aseisiin voisi pistää hälytyskellot soimaan, mutta tuskinpa vielä leikki-iässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lasten päiväkodissa käytiin tästä vasta melkosta keskustelua. Päiväkotiin saa joka perjantai viedä lelupäivänä lelun, ja nämä pyssylelut sitten herätti melkosen metelin. Monesti kun yksi lapsi tuo jonkun lelun, niin kohta kaikki haluaa tuoda. Yksi poika sitten toi päiväkotiin musta melko oikean aseen näkösen pyssylelun päiväkotiin, ja kohta niitä oli kaikilla. Tämä sitten sai aikaan jo melkosen hässäkän, ja sotaleikin. Päiväkodinhenkilökunta sitten esitti, että näitä pyssyjä ei enää päiväkotiin saa tuoda. Osa vanhemmista piti tätä ratkaisua hyvänä, ja osa taas oli sitä mieltä, että lasten pitää itse saada päättää millä saa leikkiä. Lopputulos kuitenkin oli se, että pyssyt kiellettiin, ja siirryttiin muihin leluihin.

 

Itse mun ei oikeestaan ole tarvinnut kamalammin päiväkodin keskustelua ennen asiaa pohtia, koska meillä on kaksi tyttöä jotka ei pahemmin pyssyistä perusta. Meillä on enemmän barbit, nuket ja eläinlelut leikeissä. Kuitenkin mun kantani asiaan on se, että jos leikitään esimerkiksi pihalla sotaa niin, että kepit on aseita on tämä vielä ihan ok. Sen sijaan noita muovisia mustia oikeaa asetta muistuttavia leluja en lapselleni antaisi. Vesipyssyt on sitten asia erikseen. Itsekin muistan lapsena leikkineeni kesällä pihalla vesisotaa, ja en mä sitä ajatellut minään oikeana sotana vaan mukavana veden läträämisenä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pojilla parikin asetta kotona (ei yhtään oikeasti oikean näköistä). Niillä leikitään ampumahiihtoa ja metsästystä. Jos ei joskus oikeat aseet ole lähellä niin kyllä niitä osataan rakentaan legoista tai jostain muusta, tai mikä tahansa kelpaa korvikkeeksi.

 

Itse ainakin uskon, että lapset käsittelevät leikeissä monia erilaisia (kehityksellekin) tärkeitä asioita. Kyllähän lapsellekin pitää opettaa mikä on totta ja mikä ei. Mutta mielestäni lapsille pitää myös opettaa, ettei lasten piirretytkään ole oikeita (jopa siellä pikku kakkosessa), vaan mielikuvituksessa voi tehdä sellaisia asioita mitä ei oikeasti saa/voi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla raja menee siinä, että en osta lapselle asetta joka on aidon näköinen. Saippuakuplia ampuva hölmön näköinen kuplapyssy tai vaikka valosapeli on ok, mutta en ymmärrä miksi esim. lapselle pitäisi ostaa leikkikonetuliase (lapsen serkulla on esim. tällainen). Ainoa poikkeus tähän aitouspoikkeukseen on nuolet ja jouset, tosin nekin ilman teroitettua päätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Oon aika lailla samoilla linjoilla. Omaa poikaa ei pyssyleikit hirveästi kiinnosta, mitä nyt just joskus vesipyssyllä sohailu. On tuo silti osannut jonkun kerran ottaa käteensä jonkun kepakon ja huutaa "pam pam". Olen sanonut pajalle ettei mitään elävää kohti saa edes osottaa, mutta koittanut myös olla tekemättä asiasta liian suurta numero? Oli minulla itsellänikin leikeissä nallipyssy koulutyttönä, enkä koe minkäänlaista viehtymystä aseisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kantoi varastosta omia vanhoja pikkuautojaan ja muuta sälää tytölle, ja joukossa oli sitten pistoolin näköinen leluase. Tunnistaa sen kyllä leluksi, mutta silti sanoin että tuota ei tytölle tarvitse antaa, jos pyssyleikkejä joskus leikkii niin leikkiköön sitten kepeillä tai korkeintaan kirkkailla vesipyssyillä/saippuakuplapyssyillä jne. joita ei voisi luulla oikeaksi aseeksi yhtään mitenkään. Mies oli samaa mieltä, vaikka itsellään onkin ollut pari juuri tuollaista pistoolilelua. Eli raja menee meilläkin siinä, että oikean näköisiä/värisiä pyssyleluja ei ole. 

 

Mies ja tytön molemmat papat metsästää paljon, joten oikeiden aseiden käsittelyä opetetaan varmasti hyvin pienestä saakka. Haluamme, että tyttö oppii kunnioittamaan aseita ja tajuaa sen, ettei niiden kanssa leikitä. Aseet, metsästäminen ja kuolleen eläimen käsittely on meille arkipäivää samallatavalla kuin kalan tappaminen ja perkaaminen. Mun isä haluaisi opettaa tyttöä ampumaan ja tämä on meille tottakai täysin ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapseni leikkii taisteluleikkejä. Aidon pyssyn näköisiä pyssyjä meillä ei ole, mutta monenlaisia leluaseita, kuten legoukkojen keihäitä, kilpiä, ym. talosta löytyy. 

 

Olen itse henkeen ja vereen pasifisti ja toivon, ettei poikani aikanaan mene armeijaan (oma valintahan se tietysti siinä vaiheessa on, en rupea valittamaan vaikka valitsisi toisin kuin toivon).

 

Sota- ja taisteluleikkien kieltäminen on mielestäni vahingollista. Lapseni ei ole tosielämässä tippaakaan väkivaltainen muita lapsia tai aikuisia kohtaan saati sitten kiusaa eläimiä. Mielestäni aikuiset tekevät karhunpalveluksen lapselle, jos taisteluleikit kielletään. Lapsille leikki on leikkiä. Leikin avulla käsitellään myös omia pelkoja, ne ovat mielikuvituksen tuotetta. Niin kauan kuin leikeissä ei vahingoiteta ketään, lapsella on oikeus leikkiin.

 

Jari Sinkkonen on hienosti kirjoittanut taisteluleikkien ja oikean tappelun eroista ja allekirjoitan täysin hänen mielipiteensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me leikittiin lapsena (~ 8-10v?) sotaa veljen ja iskän kanssa ja se oli kyllä parasta mitä muistan! Iskä teki puusta meille pyssyt (ison "kiväärin" ja "jatimatiikin"). Sitten vaan joku vuorollaanmetsään  piiloon ja muut perään ettimään. "Pam, raato!" oli se vakio kun osui. Tästäkin huolimatta vissiin ihan täyspäisiä ollaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me leikittiin lapsena (~ 8-10v?) sotaa veljen ja iskän kanssa ja se oli kyllä parasta mitä muistan! Iskä teki puusta meille pyssyt (ison "kiväärin" ja "jatimatiikin"). Sitten vaan joku vuorollaanmetsään  piiloon ja muut perään ettimään. "Pam, raato!" oli se vakio kun osui. Tästäkin huolimatta vissiin ihan täyspäisiä ollaan.

 

Ei siitä huolimatta vaan ehkä juuri sen vuoksi olette täysipäisiä. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jari Sinkkonen on hienosti kirjoittanut taisteluleikkien ja oikean tappelun eroista ja allekirjoitan täysin hänen mielipiteensä.

 

Jaa täytyykin tutustua :) Olen muitakin hänen kirjoituksiaan lukenut.

 

Meidän taloon ei kuitenkaan pyssyjä tulla ostamaan, vesipyssyä lukuunottamatta. Niinkuin joku jo sanoikin, että vesipyssyleikit on enempi sitä veden kanssa läträämistä. Jos lapsi itse leikkii esim kepin olevan pyssy, niin se sallitaan tiettyyn rajaan asti. Sen miellän siinä mielessä kehittävänä, että siinä tarvitaan enempi mielikuvitusta.

 

Mitä mieltä te olette näistä erilaisista miekoista? Niissä leikeissähän nimenomaan sohitaan toista ja harvemmin se pysyy rauhallisena ja varovaisena touhuna. Tämä siis oma kokemus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli vielä metsässä leikkimisestä mieleen, että me leikimme joskus taskulamput "aseina" metsässä eli, kun osui valolla johonkuhun niin tippui pelistä. Siinä oli vähän samanlaista ajatusta, kuin noissa teidän pyssyleikeissä, mutta kevyempänä versiona. Ei siis mitään räiskintä ja tappomeininkiä. Ja olen leikkinyt itse joskus pienenä pyssyleikkejä, mutta ei mulla niistä mitään hienoa ja tärkeää muistoa ole. Nuket oli mun juttu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun järki juoksee päässä nukkumisen jälkeen voisin hieman kommentoida :)

Ite varmaan teen noiden miekkojen kanssa niin, että kun menee "pahaksi" otan ne pois ja piilotan ne. Näin omat vanhempani teki. Rauhoitti niin tilanteen (tietenkin kanssa selitti miksi teki niin). Kauhean vaikeaa työstää asia tekstiksi tekonsa.

 

Pyssyleikit ja muut leikit (vaikka ne barbinukkeleikit) ovat omasta mielestä kehittävää lapselle. En tiedä mistä edes koko leikkiminen alkaa, vaikka olen seurannut tota omaa taaperoani ja monta muutakin lasta. Sitähän ei oikeastaan tiedä kukaan. Luulisin, että pyssyjen ottaminen leikkiin mukaan tuo juuri jännitystä leikkiin ja sen tuoma "hauskuus". Todennäköisesti itse tulen seuraamaan lapsien leikkimistä pyssyjensä kanssa, mutta tietenkin olen jo tähän mennessä kommentoinut "ei saa osoittaa ihmistä jne".

 

Täällä on kyllä niin hyviä mielipiteitä asian puolesta, että allekirjoitan ne :)

Tuli kanssa mieleen: Te, jotka kiellätte pyssyleikit, miten toimitte/valvotte asiaa? Siis muutenkuin "ei osteta kotiin niitä leluja". Tiedossahan on se, että jos lapsi menee esimerkiksi kaverin luokse, he saattavat leikkiä jonkintapaista pyssyleikkiä. Onko pyssyleikit ihan tabu? Ja entäs jos lapsi kieltäytyy kaverin leikeistä ja selittää "kun äiti/isä ei anna lupaa leikkiä", niin riskinähän voi olla kaverin ylipuhuminen/kiusaaminen? 

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Meillä toi taskulamppu -meininki oli ihan vaan valopiiloa, ei liittyny tappamiseen mitenkään.

 

Mun kokemus noista miekoista on, että niillä harvemmin osataan nätisti leikkiä. Jossain vaiheessa menee aina yli ja jollain ainakin sormiin sattuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0