Sign in to follow this  
Followers 0
Gabriel

Suomalaisperheet ulkomailla..?

3 posts in this topic

Hei te jotka asutte nykyään ulkomailla. Ollaan tässä jo muutama vuosi pyöritelty ajatusta ulkomaille muutosta (lähinnä saksaan) Teitä ulkomailla asuvia tuntuu olevan täällä foorumilla jonkun verran, kertoisitteko hiukan kokemuksianne ja taustoja muuton syihin. 

 

Oliko muuton hetkellä jo lapsia, miten heidän sopeutuminen sujui uuteen maahaan ja kulttuuriin. Miten luonnistui työn ja asunnon hankkiminen jne. yleistä höpötystä mitä mielestänne asiassa kannattaa huomioida. 

 

Meidän tilanne on se, että periaattessa tyhjästä täytyy lähteä liikkeelle. Eli ensin täytyisi järjestää työpaikka ja lähteä siitä rakentamaan. Saksan opiskelut aloitettiin syksyllä juuri sitä silmällä pitäen, että jossain vaiheessa tästä Jutan ja Jyrkin "hyvinvointivaltiosta" lähdetään nostelemaan.

 

Jonkun verran ollaan silmäilty saksan avoimia työpaikkojakin euresin sivuilta. Ammateiltamme olemme automaalari ja mp-mekaanikko. Eritoten kiinnostaa teidän kokemukset ja tarinat jotka olette muuttaneet halusta lähteä mutta toki myös ne joille on tarjottu töitä valmiiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on yksi perhe, joka lähti pakoon "Jutan ja Jyrkin hyvinvointivaltiota" :D. Meillä muutto suunnittelemaanne maahan onnistui siten, että mies haki sisäisessä haussa työpaikkaa samasta firmasta ulkomailta, kävi haastattelussa ja sai paikan. Lapset oli silloin 1 ja 3, ja itse sain pidennettyä hoitovapaatani maksimiin, kun ajateltiin kahden ulkomaan vuoden riittävän. No, vuosi on takana ja taidetaan jäädä kyllä pidemmäksi aikaa. Nyt on kolmas lapsikin tulossa eli mun kiire takas töihin on viimestään ohi.

 

Suomessa kyllästytti mm. köyhäily hoitovapaan aikana ja se, että kahdella korkeakoulutetulla vakityöpaikassa olevalla ja todella paljon töitä tehneellä ihmisellä ei ole varaa asua pientä lähiörivaria kummemmassa asunnossa ja tarpeeksi isolla (kun lapsia on) turvallisella autolla ilman jättilainoja eikä reissata tms., ja toki mielessä oli pitkään ollut irtiotto vielä ennen kuin lapset menee kouluun. Nyt kun käydään Suomessa, pelkkä kaupassa käynti on shokki! Kaikki on riistokallista! Muutettuamme saimme isomman ja uudemman asunnon ja uuden auton, ja kuten kaupoissa, ravintoloissa jne., hintataso oli noin kolmasosan halvempi kuin Suomessa. Tärkeimpänä kuitenkin ehkä se, että mulla oli varaa jäädää pidemmäksi aikaa lasten kanssa kotiin ja että matkustelu yms. seikkailu on helppoa ja välimatkat muihin meitä kiinnostaviin maihin lyhyitä. Voidaan ajella omalla autolla viikonlopuksi ulkomaille jne.

 

Muuttaessamme en osannut sanaakaan kieltä, mutta nyt vuoden jälkeen osaan hoitaa kauppareissut, ravintola-asioinnit, lääkärikäynnit, lasten kerhojutut jne. saksaksi. Kävin kuukauden alkeiskurssin, ja jos olisin ollut kursseilla pidempään, osaisin varmasti jo melko sujuvasti puhua, kun se on itsestäänkin aika hyvin tarttunut. Kielioppi on kyllä tosi vaikeeta! 3-vuotias meni kindergarteniin kuten kaikki muutkin sen ikäiset täällä (muuten lapsia ei tapaisi päivisin missään!) ja hän oppi parissa kuukaudessa ymmärtämään ja nyt vuoden jälkeen puhuu jo ihan hyvin. Jos menette molemmat töihin, kannattaa etukäteen perehtyä päivähoitokuvioihin, nimittäin meidän kaupungissa suurin osa menee kiinni n. 13.30, eli enemmän meidän tytön kindergarten ainakin vastaa suomalaista kerhoa kuin päiväkotia.

 

Lapsilisää saadaan noin 180 euroa per lapsi (yli vuodeksi muuttavat ei kuulu suom. Kelan piiriin), kotihoidontukea ei ole, mutta lapsen syntyessä vanhempainvapaa on pidempi kuin Suomessa, vähintään 12 kk. Tärkeä asia on perheverotus! Eli meillä minun (nolla)tuloni otetaan huomioon miehen palkkaverotuksessa, jolloin käteen jää selvästi enemmän.

 

Saksassa on käsittääkseni hyvä työtilanne, joten senkin puolesta kannustan toteuttamaan suunnitelmanne! Lasten sopeutumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa, ihmiset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä, ilmasto on lämpimämpi ja ennen kaikkea ulkomailla asuminen tuo mielettömästi uusia kokemuksia, joita ei voinut Suomessa vanhassa elämässä kuvitellakaan. Tietysti asioiden hoitaminen on uuvuttavaa ja mukavuusalueen ulkopuolella joudutaan käymään säännöllisesti. Se hyvä puoli tuli myös mieleen, että jos/kun ikävä Suomeen tulee, käymään pääsee aika helposti ja halvalla. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalla kohdallani syy ulkomaille (Espanjaan) muuttoon oli se perinteinen, eli se elämää suurempi, palava rakastuminen :grin: Lähteminen silloin kakskyt ja risat -ikäisenä, lapsettomana ja kahleettomana oli helppoa. Asunnon meille oli jo hommannut paikallinen mieheni, mutta kaikesta paperinpyörityksestä huolehdin toki itse, välillä itkua vääntäen. Olin ennen lähtöäni kielikurssilla, joten jonkinlainen pieni tuntuma kieleen jo oli. Pienoisena shokkina tuli, ettei täällä todellakaan missään virastoissa puhuta englantia. Saksassa tilanne on varmasti jonkin verran parempi, mutta ei varmasti esim. skandinavian tai alankomaiden tasolla. Eli vinkki numero yksi, mitä parempi kielitaito jo ennen muuttoa, sitä kivuttomammin seikkailu byrokratian viidakossa sujuu.

 

Minulla ei siis tullessani ollut työpaikkaa odottamassa, mutta töitä löytyi kuitenkin ihan muutamassa kuukaudessa, kiitos paikallisia paremman (ja tähän ei siis paljon vaadita...) kielitaitoni. Tällainen "soitellen sotaan" -ratkaisu ei tosin imho lapsiperheelle oikein käy. Lapsettomana on helppo hengailla vaikka kielikursseilla niin kauan kuin säästöt sen sallivat, mutta koulujen ja tarhojen kanssa maassa oleskelun "status" täytyy jotakuinkin olla kunnossa. Gabriel, teidän tapauksessanne viikon, parin "tunnustelumatka" houkuttelevalta vaikuttavalle alueelle voisi olla hyvä alku projektille. Euresissa näkyy tietysti jonkin verran työpaikkoja, mutta esim. paikallinen työvoimatoimisto tai vuokrafirmat (oma ensimmäinen työpaikkani täällä löytyi juurikin vuokrafirman kautta) kannattaa käydä tutkimassa. Espanjan surkeaan työtilanteeseen leipääntyneet naapurimme (lapseton pariskunta) tekivät juuri noin, eli tekivät reilun viikon matkan Ranskaan, minkä aikana toinen ehti jo löytää töitä ja allekirjoittaa työsopimuksen, ja asuntokin löytyi.

 

Kivuttomin tapa muuttaa perheellisenä ulkomaille on toki tuo Chokaladenin tilanne, eli siirtyminen maasta toiseen saman, monikansallisen firman sisällä tai työpaikka kansainvälisessä organisaatiossa jne, jotka siis yleensä (en siis toki tiedä, oliko näin Chokoladenin miehen kohdalla) tarjoavat muualta muuttaville työntekijöilleen kattavat relocation-palvelut. Nykyinen työpaikkani esimerkiksi maksaa ulkomailta tuleville muutot, avustaa asunnon etsimisessä ja paperisodassa jne.

 

Lasten sopeutumisesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta esim. työkavereiden juttujen perusteella tuntuu, että lapset sopeutuvat uuteen ympäristöön ja kieleen paljon vanhempia nopeammin, eli tästä en kantaisi huolta. Oma sopeutuminen on sitten ihan omasta itsestä kiinni. On normaalia, että "kuherruskuukauden" jälkeen tietyt asiat turhauttavat ja tulee helposti vertailtua maita keskenään. Pienet vaikeudet vain vahvistavat, ja itse kullekin tekee hyvää kokeilla, miltä tuntuu olla itse ulkomaalainen. Espanja ei ole läheskään niin rasistinen maa kuin Suomi, mutta tiettyjä, välillä aivan uskomattomia ennakkoluuloja olen joutunut / päässyt kohtaamaan (jätetään nyt mainitsematta anopin luulot silloin seurustelun alkutaipaleella).

 

Onnea matkaan! Aina kannattaa yrittää, ja Suomeenhan pääsee tarvittaessa takaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0