Armiannikki

Lapset isommalla ikäerolla

31 posts in this topic

En löytänyt suoranaisesti tätä aihetta koskevaa ketjua, mutta kiinnostaisi sellaisten kokemukset joiden lapsilla on vähän isompi ikäero kuin se "normi" pari-kolme vuotta.

 

Oma esikoinen ehtii kuuden vuoden ikään kun tämä toinen toivon mukaan näkee päivänvalon. Esikoinenkin on tuolloin vielä ihan lapsi, mutta tarpeet hyvin erilaiset kuin pikkulapsella, vauvasta puhumattakaan. Onko mitään toivoa että näille kahdelle tulisi vielä ihan oikea sisaruussuhde? Entä miten lasten sukupuoli tähän vaikuttaa? Sekin mietityttää miten osaa ottaa huomioon lasten erilaiset kehitystasot siten, että kaikilla voisi olla esim. vaikka lomareissulla mukavaa.

 

Niin ja kerron vielä sen että minulla ja veljelläni on lähes kuusi vuotta ikäeroa, mutta välissä on syntynyt siskomme, joten tilanne on siinä mielessä vähän toisenlainen... Vai onko?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole vielä kokemusta, mutta aihe kiinnostaa, jään seuraamaan. Jos kaikki menee elokuulle hyvin, niin meidän lapsille tulee ikäeroa melkein tuo sama kuusi vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ikäeroa tulee olemaan sellaset 4,5v, aika paljon kai sekin :) Ihaninta ainakin tässä odotusajassa on ollut se, että tuo isompi ymmärtää jo vaikka mitä ja jotenkin mahtavaa kertoa sille kaikenlaista :) Tosi innoissaan, eikä ainakaan toistaiseksi ole mitään mustasukkasuuteen viittaavaa, vaan on enemmänkin valmis olemaan jo se "iso" ja haluaa sitä kovasti. Miettii mitä kaikkia tavaroitaan voisi vauvalle luovuttaa ja kyselee paljon omasta vauva-ajasta.

Katsotaan sitten että mitä tälle meidän hattaralle käy kun vauva ihan oikeasti saapuu  :D Yhteisistä tekemisistä en ole osannut olla huolissani, kyllähän me vanhemmatkin ollaan tuon esikoisen kanssa keksitty vaikka mitä, ihan verrattavissa, eikö vain? :D

Kuopus tulee muuten myös olemaan poika, ja tää tuntu olevan hirveen tärkeää esikoiselle, sanoi että tyttö olisi pitänyt palauttaa sairaalaan :rolleyes:

 

Ja omista sisarussuhteista sen verran, että mä olin 7v kun mun pikkusisko synty ja olin siitä ihan hirveän innoissani: hoidin ja isompana opetin vaikka mitä, ja kyllähän se innostus riitti alunkin jälkeen, olin vaan niin totaalisen rakastunut :D Ja ollaan siskon kanssa kyllä tosi läheisiä edelleen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meillä kaikki menee lokakuulle asti hyvin tulee esikoiselle ja tulevalle vauvalle ikäeroa reilu 6vuotta. Kakkoselle ja kolmoselle ikäeroa tule reilu 4vuotta. Kovasti olen miettinyt jääkö vauva ihan kolmanneksi pyöräksi siskojensa rinnalla. Nuo kun ovat keskenään tosi läheisiä ja puuhailevan kaikenlaista yhdessä. Sukupuoli saattaa toki vaikuttaa asiaan osaltaa, mutta sitähän emme vielä tiedä onko tulokas tyttö vaiko poika.

 

Jään kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ikäero 4v 11kk. Ja lapset siis eri sukupuolta. Isosisko on päästänyt tosi helpolla mustasukkaisuuden suhteen. Aluksi oli hieman murheellinen siitä ettei äidillä ollut aikaa ja voimia valvomiselta ja imetykseltä enää hänelle. Mutta onneksi on isi jonka kanssa tytöllä muotoutui tosi tiivis suhde mun 8 viikon sairaalamatkan aikana. Tämä oli ehkä meidän pelastus, tai sitten ei :)

 

Nyt kun poika on jo isompi(9kk) niin alkaa olla yhteisiä leikkejä. Tyttö tykkää leikittää pikkuveljeä ja sitten rätkätetään niin että vedet tulee silmistä. Tosi rakkaita on selvästi toisilleen <3

 

Summasummarum, meillä ainakin tämä ikäero on aivan mahtava. Ainut miinus oli MUN mielestä se että olin jo ehtinyt tottua pitkiin katkeamattomiin öihin ja vauvan kanssa valvominen on ollut rankempaa. Mutta muuten vauva-ajasta on osannut nauttia toisella tavalla, rennommin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajankohtainen aihe meilläkin. Kolmannen laskettu aika sattuu just nuoremman pojan 6v synttäreiksi ja esikoinen täyttää loppuvuodesta yhdeksän :)

 

Mun ystävällä on kaksi poikaa kuuden vuoden ikäerolla. Ovat nyt kolme- ja yhdeksänvuotiaita ja ihan hienosti pärjäävät keskenään. Tietysti sanomistakin tulee kun koululainen kaipaa omaa rauhaa ja leikit on vähän erilaisia molemmilla, mutta eiköhän kaikki sisarukset taistele aina silloin tällöin.

 

Hyvin tuo kolmevuotias kuitenkin puolensa pitää ja on jo paljon isomman oloinen kun on kasvanut vanhemman isoveljen kanssa.

 

Meillä isoveljet odottavat vauvan tuloa innokkaina. Ovat kiinnostuneita, kyselevät paljon ja yhdessä ollaankin seurattu vauvan kehitystä. Vauva-ajasta tulee varmasti erilainen kun on jo isommat lapset mukana kuvioissa, mutta en ole heidän tulevasta sisarussuhteestaan huolissani.

 

Mun lapsuudenystävä on nelilapsisen perheen vanhin. Hänellä ja pikkuveljellään on ikäeroa reilu 15 vuotta, mutta ikäerosta huolimatta ovat tosi läheisiä :)

 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua aiheesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä keskustelunavaus. Itseänikin on mietityttänyt tämä kovin. Omat lapseni ovat vasta 2 ja 4. Haaveilen kolmannesta, mutta allergia- ja korvatulehduskierteen jälkeen en olisi vielä valmis vauva-aikaan uudestaan. Mietin vaan, että onko ikäeron puolesta jotenkin kiirus? Oma ikä antaa kai vielä muutaman vuoden myöten, koska ikää on vasta hieman päälle 30 eli eniten huolehdin lasten välisestä ikäerosta. Näitähän ei luonnollisesti itse voi päättää, mutta ihanteellista oman jaksamisen kannalta olisi varmaan se, että esikoinen olisi 6 tai 7 kuopuksen syntyessä, mutta onko mahdollinen vauvan 4-5 vuoden ikäero keskimmäiseen huono? Jääkö kolmas yksin laumassa?  Kuulen mielelläni kokemuksianne. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee lapsille isompi ikäero, ainakin tuon 3 vuotta ja voi olla että enemmänkin. Mulla ja mun vanhemmalla pikkusiskolla on eroa 3,5 vuotta ja nuoremmalla taas 10 vuotta. Molempien kanssa ollaan tosi läheisiä, eikä se nuorempi oo jäänyt mitenkään ulos porukasta vaikka reippaasti nuorempi onkin. Sitten taas miehellä ja veljellään on reilut 2 vuotta ikäeroa, leikkivät lapsena paljon yhdessä mutta nykyään eivät juurikaan ole tekemisissä. Tulevat toimeen, mutta eivät pidä yhteyttä ja näkevät silloin kun mä ja veljen tyttöystävä jotain järkätään/mennään porukassa mummolaan/jotain muuta yhteistä hommaa koko serkuskatraan kanssa muutaman kerran vuodessa.

 

Mä luulen että sisarusten keskinäiset välit on paljon enemmän persoona- kuin ikäkysymyksiä. Jos on kaksi kovin erilaista (tai liian samanlaista) persoonaa, niin varmasti riitoja tulee, oli sitä eroa sitten 1,5 tai 5,5 vuotta. Eikä siihen sisarusriitelyynkään kuole ;) Ja sit taas se, miten lapsena riitelee tai leikkii yhdessä ei välttämättä ole suoraan verrannollinen siihen millaiset sisarusten välit on aikuisena. Mun mielestä on vähän kyseenalaista tehdä toinen lapsi nopeasti vain siksi, ettei ikäero kasva "liian suureksi", vaikka oma jaksaminen tai perheen elämäntilanne voisi olla parempi vaikka vuoden tai kolmen vuoden päästä. Kuka sen "liian suuren" ikäeron määrittelee? Onko se oikeasti korvien välissä vain joku oletus että "näin asioiden pitää mennä". 

 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisin kuin Suvilla, meillä poika on erityisen tyytyväinen että tämä tulokas on tod.näk. tyttö. Kuulemma perheessä olisi liikaa miehiä jos vauvakin olisi poika :) Toistaiseksi poitsu on siis suhtautunut tosi hyvin ajatukseen että vava tulee, mutta välillä aihe kyllä häntä kyllästyttää totaalisesti. Näin käynee myös vauvan synnyttyä..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee syksyllä syntyvälle ja sisaruksille 6  & 8 vuoden ikäero. Se on paljon. Itsellä on veljeen 7 ja puoli vuotta ikäeroa ja kyllähän me aina ollaan ihan eri vaiheita elämässä eletty ja yhteistä ei juurikaan ole ollut. Tottakai nyt sitten aikuisiällä on yhteisiä juttuja löytynyt vaikkei elämäntilanteet kohtaakaan, karkeasti sanottuna voisi sanoa, että yhteiset jutut tuli vasta aikuisiällä, vaikka tietysti se pelkkä sisaruuskin oli tärkeä juttu aiemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä omia lapsia ei vielä ole, mutta mulla ja mun pikkusiskolla on seitsemän vuoden ikäero. Meillä on tästä huolimatta ollut aina tosi läheiset välit (lukuunottamatta mun teini-ikää jolloin pikkusisko oli mun mielestä liian pieni mihinkään ja sen mielestä mulla ei koskaan ollut aikaa sille.. :rolleyes:). Varsinkin nyt, kun siskokin on päässyt pahimpien teinivuosiensa yli, me ollaan läheisempiä kuin koskaan. Sisko oli mm. mun kaasona viime kesänä meidän häissä, enkä olisi voinut paremmin valita! ^_^ Kyllä muistan joskus ajatelleeni, että olisi kiva kun olisi sisarus pienemmällä ikäerolla, mutta enemmän oon silti nähnyt meidän ikäerossa positiivisia kuin negatiivisia puolia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm..mulla on itselläni kokemusta noista "hieman" isommista ikäeroista, enkä ole koskaan kokenut että ne olisi mitenkään negatiivisesti vaikuttaneet mun ja mun sisaruksien väleihin. Elikkä mulla ja mun pikkusiskolla on 4 vuoden ikäero, isosiskon kanssa mulla on taasen 9 vuotta ikäeroa ja isoveljen kanssa sitä on jo 12 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla esikoinen oli 10,5v kun pikkuveli syntyi. Pikkusisko tuli kuvioihin kun hän oli 12,5v ja veli oli 2v 3kk..

Hirmu paljon on esikoinen touhunnut pienempien kanssa ja hoitanut kovasti. Paljon varmaan vaikuttaa sekin, että esikoinen on tyttö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin lapsuusperheessä mulla ja pikkusiskolla on pari viikkoa vajaa 4v ikäeroa ja ollaan aina oltu todella läheisiä. Lapsinakin touhuttiin yhdessä ja nyt koko ajan mitä vanhemmiksi ollaan tultu niin ollaan vaan tultu läheisemmiksi.
Omassa lähipiirissä on paljon sitä, että vaikka ne pienten ikäerojen sisarukset lapsina leikkivät yhdessä, eivät he sitten enää teineinä ja aikuisina tulleetkaan oikein juttuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ja pikkusiskollani on ikäeroa himpun yli seitsemän vuotta, ja ollaan tosi läheisiä.:) Mä en usko, että ikäero vaikuttaa sisarussuhteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen verran on kokemusta, että mulla on isoveli, joka on 8 vuotta vanhempi ja pikkusisko, joka on 5 vuotta nuorempi kuin minä. Ollaan tosi läheisiä kaikki keskenämme. Lapsuudessa olin läheisempi pikkusiskon kanssa (15 kesäisenä kun tuota isoveljeä ei kauhesti kiinnostanut 7 ja 2 vuotiaat siskot, vaan mopot  :D ), nykyään olen molempien kanssa (yhdessä tai erikseen) tekemisissä viikottain. Lapsena leikkimme, ikäerostamme huolimatta, todella paljon siskon kanssa ja kun ikää tulee lisää, ikäeron vaikutus häviää. Teini-ikäisinäkin tulimme hyvin toimeen ja teimme asioita yhdessä.

 

Itse haluan ainakin yhden lapsen vielä ja mielellään ainakin kahden vuoden ikäerolla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä itselläkään vielä kokemusta. Meillä kuopuksella ja esikoisella ikäeroa 7 vuotta, kuopuksella ja keskimmäisellä reilu 5 vuotta. Nyt kun kuopus on vielä vauva niin ainakin tämä ikäero sopii äidille. :D

 

Miehen perhessä on kolme lasta joilla kaikilla seuraavaan ikäeroa 4 vuotta. Miehen isosiskolla ja pikkuveljellä ikäeroa on siis 8 vuotta eivätkä ole juuri ollenkaan keskenään tekemisissä, mutta luulisin sen johtuvan ensisijaisesti siitä, että ovat ihan erilaisia ihmisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokemusta ei ole isosta ikäerosta, mutta nyt jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, en ainakaan tekisi lapsia 1,5 vuoden erolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla itselläni on oman siskoni kanssa ~10 vuotta ikäeroa, minä olen se vanhempi. Kyllä minä itse koen, että meillä on ollut mukavaa yhdessä ja meillä on hyvät välit - olemme yhteyksissä arviolta viikottain ja olemme aina osanneet pitää hauskaa keskenämme. Huolien kanssa tietysti enemmän niinpäin että minä olen tukena siskoni huolissa, kun olen hänen ikänsä jo elänyt, mutta en minä hänelle omia huoliani sysää :)

 

Ja vanhemmilleni ikäero tietysti toi vapautta, kun olin jo niin vanha, että minut pystyi jättämään kahden vauvan kanssa vaikka kauppareissun ajaksi ja äitini pystyi vapaammin käymään esimerkiksi suihkussa, vaikka en siis aivan pienenä hänen kanssaan jäänytkään täysin kahden, lapsihan olin kuitenkin itsekin :) Vanhempana siskollenihan on vain ollut kivaa, kun pääsee minun kanssani vaikka minne, sellaisiinkin minne moni ikätoverinsa ei pääsisi. :)

 

Olemme joskus äidin kanssa pohtineet, että siinä olisi vanhemmilla saattanut tulla tiukka paikka, jos minulla olisi ollut paha murrosikä ja siskolla paha uhmaikä, niin olisivat voineet osua päällekäin. Lopulta vain siskolla oli uhmis, niin hyvin pärjättiin ;)

 

Itse saattaisin ehkä toivoakin lapsille jotain 6 tai 7 vuoden ikäeroa, jos asian voisi vain päättää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin tulee lapsille väh. 4 vuoden ikäero, jos toinen joskus on tullakseen. Itselläni on pikkusiskoon 3v. 8kk. ikäeroa ja se on ollut ihan minimi, mitä itse olen ajatellut omien lasten ikäeroksi. Meillä on siskoni kanssa ollut niin, että lapsina leikittiin paljon ja oltiin läheisiä, joskin riideltiinkin paljon, mutta sen laittaisin enemmänkin persoonaerojen kuin ikäeron piikkiin. Teini-iässä oltiin vähän etäisempiä, johtui taas enemmänkin luonne-eroista, mutta siskon täytettyä noin 16-17v. ollaan taas lähennytty ja nykyisin ollaan todella läheisiä ja riitelystä ei ole tietoakaan. Siskon kanssa ollaan monesti puhuttu, että meillä on jotenkin todella hyvä ikäero keskenämme. Kummallakin on ollut omat juttunsa ja omat kaveripiirinsä, silti on ollut paljon yhteistäkin ja nyt aikuisina ikäeroa ei huomaa ollenkaan. Itselleni yksi tärkeimmistä ja lähimmistä ihmisistä on 12v. vanhempi tätini, jonka kanssa ollaan varsinkin vanhempina lähennytty paljon. Ikäero ei haittaa ollenkaan.

 

Miehellä on veljeensä 11 vuotta ikäeroa, veli on vanhempi. Heillä taas ei ole koskaan ollut läheisiä välejä ja tämäkin johtuu lähinnä luonne-eroista ja myös siitä, että miehen vanhempien erottua miehen veli muutti pois kotoa teini-ikäisenä, eli eivät juuri ole asuneet yhdessä, tai mies on ollut niin pieni, ettei muista sitä aikaa kunnolla.

 

Meille läheisellä perheellä on kahden lapsen ikäero 6 vuotta ja jotenkin nyt, kun sitä on saanut parisen vuotta seurata vierestä, niin ikäero tuntuu tosi hyvältä. Näen siinä enemmän hyviä kuin huonoja puolia, enkä laittaisi ollenkaan pahakseni, jos meidänkin lapsilla olisi samanlainen ikäero.

 

Tällä hetkellä ajattelen, että ideaali ikäero olisi noin 5-6 vuotta, vähintään 4,5v. Meidän lapsi on ollut aika vaativa, on paljon allergioita ja nukkumisongelmia, vieläkin vajaa 3v:nä valvottaa ja elämä ei sen suhteen ole oikein tasaantunut ja nyt vielä puskee uhmakin päälle. Haluaisin myös, että esikoinen olisi omatoimisempi, kun toinen lapsi olisi ajankohtainen. Eli pukisi, riisuisi, söisi itse, ei tarvitsisi rattaita, puhuisi paremmin ja olisi muutenkin isompi ja omatoimisempi. Ja saisi olla rauhassa pieni, päästäisiin allergioiden kanssa niskan päälle jne. Kyllähän näitä syitä löytyy, kun alkaa miettimään. :girl_sigh:  Mietin asiaa myös sen kannalta, että olisi ihanaa olla kotona pienemmän kanssa, kun esikoinen menisi eskariin ja ekalle. Näin myös säästäisi päivähoitomaksuissa, kun olisi vain yksi lapsi kerrallaan maksettavana, meillä kun hoitomaksu on kuitenkin suhteellisen iso osa tuloista. Ja suurin syy on se, että me vanhemmat tarvitaan tässä välissä hengähdystaukoa ja ainakaan itse en jaksaisi toista valvottajaa ja allergista lasta tähän perään, kun ensimmäisen kanssakaan ei ole päästy vielä täysin ehjiin öihin ja oikein puusta pitkälle ruokavalion kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ole kuin yksi lapsi ja jos mahdollinen toinen saadaan, väliin tulee "isompi" ikäero. Omassa lapsuuden perheessäni, sukulaisissa ja naapurustossa tyypillisiä olivat 4-15 vuoden ikäerot. Jopa niin, että kahden perättäisen sisaruksen välissä oli kymmenisen vuotta. En ole koskaan siis osannut ajatella viittä kuutta vuotta isona ikäerona. Toisaalta kun ei ole kokemusta, en osaa verrata tilanteeseen, jossa olisi ollut sisarus lähellä omaa ikää. Omista sisaruksista läheisin suhde nyt aikuisena on häneen, johon oli pidempi ikäero. Vaikka toiseen oli paljon pienempi ikäero ja pienenä leikkejä jonkin verran yhdessä, olemme olleet aina niin erilaisia luonteita, että ikäero on osoittautunut pienemmäksi tekijäksi läheisyydessä kuin luonne-ero.

 

Omalla kokemuksellani en stressaisi ikäerojen suuruudesta, olivat ne mitä vain. Lapselle tuntuu luontevalta juuri se ikäero mihin hän on tottunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme lasta suhteellisen pienillä ikäeroilla. Esikoisen ja toinen välinen ikäero 2v1kk. Toisen ja kolmannen ikäero 3v2kk. Esikoisen ja kolmannen ikäero on 5v3kk. Kyseinen ikäero tuntui isolta poikien ollessa pienempiä, mutta nyt tilanne on tasoittinut eikä reilu 5v ikäero tunnukaan niin isolta.

 

Itseäni mietityttää tulevan neljännen ikäero muihin lapsiin. Ikäeroa neljännellä tulee sisaruksiin 10-15vuotta. Pahin pelkoni on, että neljäs jää täysin ulkopuoliseksi sisarusporukassa. Emme tietenkään ole varmaksi päättäneet tämän lapsen olevan viimeinen. Kuitenkin sekin mahdollisuus on olemassa ja se mietityttää minua todella paljon. Onko kenelläkään kokemusta näin isosta ikäerosta?

Edited by KirsikanKukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

KirsikanKukka: Mulla oli vastaavan tyyppinen tilanne omassa lapsuudessani. Tietenkin ikäerosta johtuen kuopus on "eri sarjaa", mutta en koe, että hän olisi ulkopuolinen. Itse hän osaisi parhaiten vastata onko kokenut niin, mutta tuskin ainakaan nyt aikuisena. Häneen pidän eniten nyt aikuisiällä yhteyttä ja tavallaan me vanhemmat sisarukset yhä "katsotaan" nuorimman perään, vaikka tuskin sitä kaipaisi. Eli jos tulee jotain juttua, jossa tarvitsee apua, asunnonhankintaa, opiskelujen kanssa, työpaikan etsintään, yritetään aina antaa vinkkiä ja auttaa. Tämä varmaan myös ärsyttää häntä hieman. Sanoisin siis, että luonteista riippuu paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen 10, toinen 9 ja vauva syntyy kesäkuussa :) Jännittävää.. Ihan kun olisi uudestaan esimmäistä kertaa raskaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on -09 syntynyt esikoinen, ja jos tämä juuri alkanut raskaus jatkuu, lapsille tulee n. 5,5 vuoden ikäero. Emme ole tietoisesti suunnitelleet tällaista ikäeroa, mutta esikoisen syntymästä meni sellainen nelisen vuotta ainakin ennen kuin tilanne oli sellainen että me molemmat aloimme haluta toista lasta. Siihen päälle pieni miettimistauko, yritysaika ja raskausaika (jos kaikki menee hyvin), niin ikäeroksi tulee ainakin tuo. En ole tyytymätön tilanteeseen, tuntuu kivalta kun esikoinen on jo vähän isompi eikä tarvitse hoitaa kahta pientä samaan aikaan. Toisaalta olen välillä tuntenut pientä haikeutta siitä, ettei esikoisella ole ollut leikkikaveria kotona, vaikka yksin siitä syystä en olisi voinut hankkia toista lasta silloin kun tuntui siltä etteivät voimavarat riitä tai parisuhde kestä sellaista päätöstä. Nyt meidän perheessä on kaikki sillä mallilla että pikkusisarus olisi tervetullut, ja uskon että kokonaisuus ratkaisee. Toivottavasti sisaruksista on iloa toisilleen tällaisellakin ikäerolla, ja ehkä edes joskus leikkiseuraa. Eniten pelkään sitä miten esikoinen sopeutuu perheen kasvamiseen, kun on ollut niin pitkään ainokainen ja saanut kaiken huomion (myös laajemmin suvussa, koska serkkujakaan hänellä ei vielä ole). Pelkään että alussa voi olla rankkaa tässä suhteessa, mutta ei sitä tietenkään voi varmuudella tietää miten hän reagoi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now