Guest Hiksutiksu

Asioiden jakaminen lasten kesken

14 posts in this topic

No en osannut päättää mihin osastoon tämän laittaisin mutta avaudun aiheesta nyt tänne...

 

Eli eilen lastenvaunussa matkustaessa samassa vaunussa oli mummo ja vaari kahden lapsen kanssa. Toinen oli kouluikäinen ja toinen semmoinen... arviolta 4-5 vuotias. Nämä lapset olivat keskenään serkuksia. Mummo oli ostanut molemmille pienet perunalastupurkit. Pienempi kiskoi oman purkkinsa hujauksessa. Isompi kehui ääneen että hän aikoo syödä omia lastujaan pitkin matkaa ja yleensä ei tämmösiä saa syödä. Ja mummo siihen että hienoa kun et ahmi ja osaat jo "säästää" matkaevääksi.

 

Meni puolisen tuntia ja isompi loikki purkilleen pienemmän seuratessa perässä. Pienempi sitten oli suu mutrussa kun isompi tarttui purkkiinsa. Mummo sanoi "On kohteliasta jakaa omat herkut jos niitä on itsellä ja toisella ei ole. Aina pitää antaa omastaa toiselle!"

 

Nöyränä isompi jakoi omansa ja pienempi rouskutti sitten toisenkin eväitä.

 

 

Olen usein törmännyt tähän. Ja jostain syystä juuri näin että isomman pitää jakaa juttuja pienemmän kanssa. Ottaa esim pikkusisarus mukaan omanikäisen kaverin synttäreille vaikka kutsu koskee vain isompaa, ottaa pienempi huomioon kun saisi jo "tehdä isompien askarteluja" jne. Tai että selkeästi semmoinen "saat tehdä tämän kun olet jo noin iso" pitääkin tehdä pienemmän kanssa yhdessä.

 

Jotenkin tuollainen kasvatus sotii omia kasvatusarvoja vastaan. Mielestäni kaikki ei ole yhteistä ja omiakin, oman ikäisiä, juttuja saa olla. Mielipiteitä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

No itse ainakin haluan opettaa lapsilleni, että jos syö oman annoksensa nopeasti ja toinen hitaasti niin ei toisen tarvitse antaa omastaan ellei niin halua. Eri asia on jos toinen haluaa tarjota omista jäljellä olevistaan.  Jos kummallekkin on ostettu sama juttu niin silloin ne on omat, ei ole pakko jakaa. Mutta jos tilanne on vaikka niin, että toisella ei ole mitään eikä missään vaiheessa ole ollutkaan niin sitten on ystävällistä jakaa (vaikka menet kerhoon/kouluun herkkujen kanssa niin pitää tarjota muillekkin) 

 

Me tehdään esikoisen kanssa sellaisia yhteisiä "isompien tyttöjen juttuja" kun vauva nukkuu. 

 

Mutta siis kaksipiippuinen juttu. On hyvä oppia ottamaan toinen huomioon, oli se sitten isompi tai pienempi. Mutta on myös tärkeää muistaa että vanhemmallakin lapsella on oikeus olla joskus vauva ja se pieni kiukutteleva syliä kaipaava lapsi. Ei siis tarvitse aina olla "reipas koska olet vanhempi ja jo iso tyttö/poika"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minustakin jos on ostettu sama juttu molemmille, niin sitten omaansa ei tarvitse jakaa sen toisen kanssa vaikka toinen söisi hitaammin. Ehkä on ihan tervettäkin oppia jo pienenä, että jos ahmit sipsit nopeasti, niin loppumatkalla niitä ei sit ole jäljellä ja se on voi voi. Jakamisen periaate on hyvä, jos vain yhdellä on jotain, mitä muilla ei eikä toiset oo osanneet varautua tähän (esim. yksi tuo kerhoon karkkipussin ja alkaa syödä siitä), tai jos tavara ei siitä kulu (että esim. pikkuveli lukee isomman kirjaa tms.). Mutta mitä kasvatusperiaatetta se palvelee, jos pienempi vaikkapa oppii, että ahmimalla oman osansa nopeasti saa osan myös isomman sisaruksen annoksesta?

 

Ja jos lapsi on tarpeeksi kuuliainen, niin ihan aina se ehdoton jakaminenkaan ei ole hyvä asia. Mulle itselle opetettiin pienenä, että ei saa syödä jotain hyvää tarjoamatta muille. Mikä johti siihen, että esim. flunssassa ala-asteikäisenä en kehdannut ottaa luokassa yskänkohtauksen aikana kurkkupastillia tarjoamatta aina muillekin. Vanhemmat ihmettelivät pitkään, että miten mulla kuluu pari kolme rasiallista Vicksejä päivässä ennen kuin tajusivat asian ja sopivat opettajan kanssa, ettei tarjoamiskäytäntö luokassa koske tällaisia tilanteita.

 

Minusta lapsen kasvu ja kehitys vaatii myös sitä, että isompien kanssa tehdään ja puhutaan välillä niitä isompien juttuja, eikä aina mennä vain sen pienimmän mukaan. Voihan sen pienen huomioida sit jotenkin muuten, selittämällä että isompi saa nyt tehdä tän asian, koska se on odottanut sitä ja on sen ikäinen että se voi sen tehdä, mutta sähän voisit vaikka piirtää näillä liiduilla äidille hienon kuvan sillä aikaa. Tai että tällä kertaa synttäreille on kutsuttu vain se isompi, koska ne ovat nyt sen kaverin synttärit, sun vuoro tulee sitten kun sun kaverilla puolestaan on synttärit. Muistan, että mua ärsytti lapsena ihan mielettömästi ne kaverit, joiden synttärikutsussa suorastaan pyydettiin tuomaan joku tikkari tms. pieni lahja myös pikkusisarukselle, ettei sille vain tule paha mieli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä menee ehkä niin, että omiakin juttuja tietenkin on, mutta mahdollisimman paljon on yhteistä.

 

Meillä voi tuon sipsitilanteen kaltaisessa tilanteessa kysyä, jos toinen haluaa antaa omastaan, mutta jos ei halua, niin sitten selitetään toiselle, että söit jo omasi, ei voi mitään. Mutta jos jostain syystä vain toisella on, niin yleensä pitää antaa toisellekin. Jos synttärikutsu koskee vain toista, niin eihän sinne sitten voi toinen kutsumatta mennä riippumatta siitä mitä mieltä minä olen siitä, olisiko toinenkin pitänyt kutsua.

 

Noin muuten kun se pienempi roikkuu aina siinä mukana, niin eihän sitä muuta voi kuin ottaa sen huomioon -_- Kyllä pienempikin otetaan mukaan tekemisiin jos se vain on mitenkään mahdollista. Enkä nyt oikein käsitä miksei otettaisi, onko jotenkin muka parempi, että isompi saa askarrella ja pienempi itkeä vieressä, kuin että molemmat saa askarrella?

 

Tavaratkin on yleensä "yhteisiä" sillä tavalla, että molempien pitää saada leikkiä/käyttää niitä. Jos molemmilla on omat vastaavanlaiset asiat, niin silloin toisen omaa saa käyttää vain jos toinen ei sitä silloin tarvitse. Ja jos se asia jotenkin kuluu siitä että sitä käytetään, niin sitten ei voi ilman lupaa käyttää toisen omaa, eikä toisen ole pakko lupaa antaa, vähän tilanteesta riippuen kyllä.

 

Meidän lapset on vielä aika pieniä, tässä iässä minusta on tärkeämpää korostaa sitä jakamista. Sitten isompana kun omat jutut tulee tärkeämmäksi, niin tulee varmasti hiljalleen lisää sitä ihan omaa. Pidän silti tärkeämpänä arvona jakamista kuin omimista ja haluan kasvatuksessani korostaa ennemmin sisarusten yhteisöllisyyttä kuin yksilöllisyyttä (tai jotain sinnepäin :D), menemättä kuitenkaan kumpaankaan ääripäähän.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minunkin mielestäni tuo tilanne antaa väärän signaalin, pienempi oppii että enemmän saa kun ei säästele omiaan ja isompi oppii ettei kannata säästää koska sitten ei saa säästämäänsä itse enää pitää. Eli seuraavalla reissulla molemmat kiskovat kilpaa niitä sipsejään...  Jakamisen periaate on toki hyvä mutta tuollaisessa tilanteessa kun kummallakin on selvästi omat osuudet niin ei pidä pakottaa enää siitä jakamaan vaan omalla osuudellaan saa tehdä mitä tykkää. Ja jos oma osa loppuu/rikkoutuu/kuluu niin sitten se vain on niin. 

 

Muistan että itse olin pienenä aika katkera välillä kun pikkusiskon piti aina saada samat jutut "ettei tule paha mieli" eikä minulla saanut koskaan olla mitään ihan omaa ja erityistä. Kun esim. voitin yhdestä kilpailusta korvalappustereot (jotka olivat tosi kova juttu silloin) niin siskolle ostettiin heti omat ettei häntä harmittaisi, kun itse ostin pitkään säästetyillä rahoilla ihkaoman kasettisoittimen niin sisko sai samantein oman pistämättä siihen itse pennin pyörylää koska ei ole kivaa että toisella on jotain mitä itsellä ei ole. No, eihän se tietysti minulta ollut pois ja vanhempien mielestä vähensi riitoja musiikinkuuntelusta mutta kyllä se silti kismitti koska olisinhan minä niillä omilla rahoillani voinut muutakin tehdä jos olisin sen soittimen lahjaksi saanut eikä se hartaan säästöprojektin kohde sitten ollutkaan mikään hieno "ison tytön juttu" enää. Ja sisko kyllä tehokkaasti tällä tavoin oppi ettei säästäminen kannata, nyt aikuisenakin noudattaa periaatetta että kannattaa aina tuhlata rahat heti alkukuusta niin sitten voi vanhemmilta ruinata lisää loppukuusta, ihan turha edes yrittää tulla toimeen omillaan koska silloinhan saisi vähemmän. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ei mene ihan aloittajan aiheeseen, mutta otsikon alle kuitenkin, joten jatkan tähän. Vinkatkaa joku, jos tästä on keskusteltu jo jossain muualla!

 

Eli siis kaipaisin vinkkejä siitä miten suhtautua ja toimia, kun 3-5-vuotiaat naapurin lapset eivät missään nimessä suostu jakamaan/lainaamaan pihalelujaan (jotka ovat siis tuoneet mukanaan taloyhtiön yhteiselle pihalla). Meidän poika on opetettu pyytämään nätisti lupaa lainata ja aina myös on "joutunut" omiaan lainaamaan muille, jos yhteisiin leikkipaikkoihin on omia lelujaan vienyt. Eli meillä se ei ole ollut lapsen päätettävissä lainaako lelujaan muille. Myös esim. tilanteessa, jossa meidän lapsi haluaa kokoajan leikkiä sillä omalla lelullaan ja joku toinen lapsi osoittaa kiinnostusta ko. lelua kohtaan tai pyytää lainaksi, olen käskenyt omaani antamaan toiselle välillä leikkivuoron. Nyt olen vähän hämmentynyt, kun naapurin lasten vanhemmat vaan toteavat, että hassua ja voivoi, kun heidän lapsi ei halua lainata leluaan (vaikka ei edes itse leikkisi sillä!), mutta eivät mitenkään edes yritä saada lastaan käyttäytymään toisin. Mun on tosi vaikea suhtautua asiaan, koska koen, että tällainen on tosi epäkohteliasta käytöstä. Tuntuu, että mun pitäisi jotenkin korrektisti selittää asiaa meidän lapselle (joka tietysti pahoittaa mielensä asiasta), mutta miten?

 

Mitä mieltä olette ylipäänsä siitä, pitääkö omia lelujaan lainata toisille, jos niitä tuo yhteisille leikkipaikoille?

Edited by Tiity

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun piti lukea sun viesti pariin kertaan, koska en ole ihan varma mitä tarkoitat. Joutuuko lapsesi lainaamaan leluaan vieraalle lapselle myös silloin kun hän haluaisi itse sillä leikkiä?

 

Mun logiikka menee niin, että ihan kenelle vaan ei tarvitse lainata jos leikkii yksin, eikä halua siihen kaveria. Tai jos esim. on epäilys, että toinen lapsi rikkoisi lelun, niin saa kieltäytyä. (Enkä nyt yritä vihjailla mitään) Mutta sitten se lelu viedään pois, esim. äitin käsilaukkuun turvaan.

 

Jos leikitään yhdessä, niin sitten lelutkin ovat yhteiskäytössä. Jos lelu on unohtuneena ja käyttämättömänä, niin sitten se on yleistä riistaa.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis tarkoitan, että kyllä mä selitän mun lapselle, että on kohteliasta antaa toistenkin kokeilla omaa leluaan, jos sen on kerran yhteiselle pihalle tuonut. Eli en tietenkään käske luovuttaa sitä heti muille leikittäväksi, vaan ehdotan, että hän välillä antaa muidenkin leikkiä sillä. Ja niin hän antaakin, koska asia on hälle selitetty moneen kertaan, joutuuhan esim. päiväkodissakin vuorottelemaan suosikkilelujen kanssa. Eikä siis kyseessä ole vieraat lapset, vaan oman pihan kaverit. Lähinnä mua mietityttää se, että jos lelu tosiaan lojuu leikkimättömänä pihalla ja mun lapsi ottaa sen käteensä, niin naapurin lapsi juoksee paikalle muista leikeistään ja huutaa "*pojan nimi* ei saa lainata sitä!". Ymmärrän, että lapsi voi ehkä toimia noin, mutta sitä en ymmärrä, että se on vanhempien mielestä ok. Ehkä olen nipo..?

 

Lisään vielä, että sen siis osaan ja pystyn hyvin selittämään lapselle, että jos toisilla on leikki omilla leluillaan kesken, niin silloin ei voi lainata. Mutta tollasta yllä kuvaamaami tilannetta en vaan jotenkin osaa selittää lapselle ilman, että "morkkaan" toisen lapsen käytöstä, koska musta se on vaan väärin. Mutta siksi just kysynkin mitä mieltä muut on, pitääkö mun vaan hyväksyä asia ja selittää lapselle, että kaikilla on oikeus määrätä omista leluistaan vaikka ne oliskin tuotu yhteiselle pihalle ja lojuvat käyttämättöminä..

Edited by Tiity

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon Tiityn kanssa samoilla linjoilla. Ollaan siis opetettu poitsulle, että omia leluja täytyy lainata yhteisillä leikkipaikoilla. Ei tietenkään just sillä hetkellä jos poitsulla on oma leikki lelullaan kesken ja joku vieras lapsi vaan haluaisi lelun silloin. Samalla tavoin suhtauduin muidenkin lasten omatuomiin leluihin, että niitä saa tarvittaessa lainata, mutta ei tietenkäöän ottaa keneltäkään kesken leikin. Oudosti on Tiityn naapurin lapset kasvatettu, jos eivät anna lelujaan lainata, jos ne vapaasti on otettavissa yhteispihassa. Lasten vanhemmistahan se on lähtöisin, kummalliset kasvatustavat mielestäni. Vähän hölmö juttuhan se on opettaa omaa lastaan lainamaan ja jakamaan ja sitten kertoa, että mutta näiden tiettyjen lasten ei kuitenkaan tarvitse jakaa lelujaan, itseasiassa niitä ei saa ottaa ollenkaan. Lapsi on varmasti hämillään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

 Lähinnä mua mietityttää se, että jos lelu tosiaan lojuu leikkimättömänä pihalla ja mun lapsi ottaa sen käteensä, niin naapurin lapsi juoksee paikalle muista leikeistään ja huutaa "*pojan nimi* ei saa lainata sitä!".

 

Toi kuullostaa ihan muiden kiusaamiselta. Jos leluja ei siivota leikin jälkeen pois vaan on ok jättää ne lojumaan tolleen, niin voi vaan kuvitella mikä siivo niillä on kotona. :P edit. tarkoitin siis yksin leikkivää lasta. Jos yksinään levittelee omat lelut ympäriinsä ja niihin ei saisi muut koskea, niin se olisi ikävästi tehty.

 

En osannut ajatella, että te tunnette ne muut lapset. Itse en ole juur koskaan tuntenut naapureitani. :blush:

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Noo, tossa pihalla kun leikitään, niin ei noi 3-5-vuotiaat niin kovin kauaa yhteen leikkiin keskity, saati korjaa lelujaan talteen siirtyessään seuraavaan leikkiin. Sitten kun ollaan kotiin lähdössä, niin raivaillaan lelut yhdessä. Mutta joo, siis "tunnetaan" naapurit siinä mielessä, että miltei päivittäin tuossa pihalla tavataan. Mutta en mä itseasiassa näkisi tota asiaa yhtään toisin, vaikka olisi ihan ventovieras lapsi kyseessä. Jos yhteisellä leikkialueella ollaan, ihan sama onko toinen vanha vai uusi tuttavuus. 

 

tiksulle kiitokset myös kommentista! Kyllä, lapsi on tosiaan hämillään ja selvästi pahoittaa mielensä noissa tilanteissa. Hän kun on sellainen, että olisi kaikkien kaveri, mutta nämä samat lapset myös sanovat välillä tosi ilkeesti "mä en leiki sun kanssa!". Ja tähänkään ei vanhemmat puutu mitenkään. En tarkoita, että kaikkien kanssa olisi pakko aina leikkiä, mutta kyllä musta lapsen voi opettaa ilmaisemaan sen kohteliaasti. (mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että asennetta "kaikki on kavereita keskenään" olisi syytä kannattaa enemmän).

 

Juttelin eilen illalla miehenkin kanssa tästä - hän kun oli pistänyt merkille ihan samoja asioita kuin minä. Tultiin siihen tulokseen, että ehkä noihin tilanteisiin voisi aikuisena puuttua ja jututtaa myös niitä naapurin lapsia. Se on ollut mulle vaan hurjan vaikeaa, kun niiden äiti kuitenkin on siinä ihan vieressä eikä reagoi tilanteisiin mitenkään (tai sitten toteaa vain vaisusti "äläs nyt viitti Kalle"). Itse kyllä ihan tykkään ja arvostan sitä, että muut vanhemmat tarvittaessa ojentavat/kieltävät/tms. meidänkin lasta. Kun ei sitä mitenkään voi aina itse nähdä, kuulla ja ehtiä puuttua asioihin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli mä olen ihan pihalla näistä kuvioista. Jättäkää mut huomiotta. Mun lapsi on vasta 2 v. :)

 

edit. hetkonen, ne siis leikkii yhdessä. Silloin lelut on munkin logiikan mukaan yleistä riistaa ja kaikken käytössä. Me taidetaan olla samaa mieltä. Puhutaan vaan eri sanoin. :D

 

Meidän poika on kanssa sosiaalinen tapaus ja puistossa hän voi mennä tyrkylle jonkun yksin olevan isomman lapsen luokse ja ihmetellä kun ei pääse mukaan leikkiin. Silloin olen selittänyt, että ko. lapsi haluaa leikkiä yksin, eikä halua jakaa lelujaan. Poika ei ymmärrä miksi joku haluaisi leikkiä yksin, mutta musta silloin on ok kieltäytyä. Toiselle annetaan leikkirauha. Jos on tuttuja lapsia, niin sitten yleensä moikataan saapuessa ja ollaan heti samassa leikissä ja lelut on yhteiskäytössä. Tällöin äidit myös jakavat eväitään keskenään.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä musta on kohteliasta lainata muille omia leluja jos niillä ei itse leiki. Niin koitan opettaa myös omille lapsille. Jos on joku niin rakas/herkästi särkyvä lelu, ettei nitä malta muille lainata, niin minä ottaisin sen aina leikkien jälkeen vaikka omaan kassiin siihen lähelle.

 

jos ei itse lainaa leluja, niin ei silloin saa myöskään muiden leluilla leikkiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta ehdottomasti leluja täytyy lainata ja toiset myös täytyy ottaa mukaan leikkiin. Jos on sellainen lelu, jota ei voi muille yhtään lainata, niin sitten sitä ei voi ollenkaan ottaa mukaan sinne, missä on muita lapsia. Ja jos oikeasti haluaa vaikka ihan yksin rakentaa jotain juttua, niin ei siihen ole pakko ottaa muita mukaan, toinen voi rakentaa oman juttunsa sitten siihen viereen. Mutta jos on jo valmiiksi yhteisleikki jonkun kanssa, niin ei toisille voi sanoa, että et saa tulla mukaan, se on kiusaamista. Tietty jos se mukaanhaluava on tyyliin alle 1-v. joka ei osaa muuta kuin rikkoa toisten rakennelmat, niin kannattaa yrittää mieluummin keksiä sille jotain muuta tekemistä (joskin omia lapsiani haluan opettaa myös leikkimään keskenään vaikka kaikkien taidot ei olekaan samalla tasolla).

 

Kyllä minusta toisenkin lapselle täytyy sanoa jos tuollaista tapahtuu. Aikuisina meillä on paitsi mahdollisuus, myös vastuu ehkäistä kiusaamista opettamalla lapsille, kuinka toisia ihmisiä kohdellaan ystävällisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now