58 posts in this topic

Olen katellut että meitä väitöskirjaa tekeviä kuumeilijoita tai sen jo valmiiksi saaneita on jonkun verran liikkeellä. Ajattelin, että olisi kiva jos meille olisi oma ketju, jossa voisi pohtia väitöskirjan ja vauva-ajan yhdistämistä, akateemista äitiyttä ja tasapainottelua uran ja perheen välillä yms. Eli mukaan voisi tulla vasta vauvasta haaveilevat ja perheen jo perustaneet, väitöskirjasta haaveilevat (hullut :D!), sitä tekevät ja sen jo tehneet.  En tiedä onko kuumeiluosasto oikea paikka tälle ketjulle, mutta annetaan sen nyt toistaiseksi jäädä tänne. 

 

 

muoks. Ja "vauvakuumeväitöskirja" on siis ihan oikea tagi... :rolleyes:

Edited by hanimami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa, tämä aihehan osui ja upposi. Väitöskirja tosin on täällä jo ollutta ja mennyttä kamaa, onneksi siis sitä ei tarvitse enää tässä samalla vääntää. Mutta tuo akateeminen äitiys ja uran ja perheen välillä tasapainottelu kyllä kuulostaa siltä, että asiaa tulee vielä pohdittua useaan otteeseen. Olettaen, että meille vauva joskus suodaan :)

 

Missä vaiheessa hulluusprosessia itse olet, siis väikkäriä meinaan? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mrs Willow, tervetuloa! Ja onneksi olkoon väitöskirjan kuoppaamisesta, en voi kuvitella kuinka mahtava fiilis kun on tämä kaikki takana. Oletko yliopistolla töissä? Saako vielä udella alaa?

 

Olen toista vuotta tekemässä ja tämä toinen vuosi on mennyt täyspäiväisesti, eli ihan kivasti edetään. Toivottavasti saan datakeruun kesäkuun paikkeille ja sitten "enää" analysointia ja kirjoittamista. Ja mulla alana on siis kielitiede ja kun väitöskirjan saan valmiiksi niin sitten hakuprosessi yliopistoihin töihin. Eli kun ei tää tilanne tästä paranemaankaan päin ole niin päätettiin alottaa ensimmäisen yritys jo nyt. Täällä kansainvälinen julkaiseminen on vähempää kun espanjalaisessa "koti"yliopistossani ja täkäläisillä standardeilla saan varmaan hakuprosessia varten aika muhkean julkaisuluettelon, kiitos niskaan hengittävän ohjaajani. Haluan ehdottomasti jatkaa kansainvälisesti tunnustettua uraa perheneperustamisen jälkeenkin, mutta ei musta mitään katedraa (ja tähän väliin kysymys, onhan katedra sana suomeksi?) tarvitse tulla. Olen tyytyväinen jos voin pikku hiljaa kavuta ylöspäin ja saada kohtalaista palkkaa ja mieluisia työtehtäviä (=ei enää 3 ryhmää niitä 100 oppilaan esseekursseja, kiitos). 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yliopistolla olen joo töissä ja jonkin verran myös ulkopuolisissa projekteissa. Yhteiskuntatieteilijä oon.

 

Munkin työkavereista aika moni on tehnyt sen ratkaisun, että hommaa vauvan kesken väikkäriprosessin. Monellahan alkaa kuitenkin olla ikää sen verran kasassa, että vauvaprojektin lykkääminen monella vuodella ei ole mielekästä, varsinkin kun siitähän ei koskaan ole takeita, että lapsi tulee sormia napsauttamalla. Pätkätyöthän on melkoinen ongelma tällä alalla, mutta toisaalta yliopiston pätkähommat on silti aika turvallisia verrattuna moniin yritysmaailman kuvioihin. Jos täällä vakinaista työsuhdetta odottaa, niin voipi olla lapsentekoikä siinä vaiheessa ohi :/

 

Työuran ja vauva-arjen yhdistäminen voikin sitten olla haastavaa, kun mun työhön ainakin kuuluu jonkin verran reissaamista sekä maan sisällä että kansainvälisesti. Toki omia reissujaan saa aika kivasti itse aikataulutettua ja suunniteltua omien kuvioiden mukaan, mutta työuran kannalta siinä junassa olisi silti hyvä pysyä mukana. Mutta jospa ne kaikki kuviot sitten aikanaan järjestyy, hope so.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimen omaan toi ikä rupeaa kyllä tulemaan näissä piireissä vastaan kun yleensä väitöskirjansa jo puolustaneet ovat reilusti kolmenkympin päälle ja nuoremmat ovat aika poikkeustapauksia. Samanlaiset suunnitelmat meillä myös työmatkojen suhteen. Jos haluaa pysyä kärryillä ja pitää omaa nimeään pinnalla niin on pakko käydä konferensseissa. Toivottavasti silloin löytyy jonkinnäkönen hoitojärjestely, jos siis kävis niin ettei mieskään olisi kotona. Muutenhan siinä ei ole mitään ongelmaa- en halua olla sellainen nainen jonka mies "auttaa siivoamisessa" ja "auttaa vauvan kanssa". Meiän kämppä, meiän vauva-> 50-50.

 

Onneksi täällä päässä pitäisi helpottaa väitöskirjan valmistuttua. Täällä päin maailmaa yliopistotyöt on valtionvirkoja ja kun sinne pääsee niin sinne saa sitten jäädä eläkkeelle asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako osallistua keskusteluun, vaikka tekee "vasta" gradua?

 

On meinaa pikkasen (!) vaikee saada itteään keskittymään aloilleen johonkin akateemiseen, kun haluis vaan pyöriä täällä vaukkareissa tai muualla "vauva-asioissa". :)

 

Onko teillä ennestään lapsia vai ekaa nyt yrittämässä väikkärivaiheessa? Saako kysyä minkä ikäsiä ootte?

 

T: 30v. graduilija

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on väikkäriprosessi (onneksi) jo takanapäin, väittelin kauppatieteiden tohtoriksi vimme joulukuussa 2014. :)  Aloitin väikkärin tekemisen virallisesti vuodenvaihteessa 2008/2009, tosin hidastahan se oli kaikkien opetus- ja projektihommien päälle...

 

Menimme miehen kanssa naimisiin 2010, tulin raskaaksi reilun vuoden yrityksen jälkeen syksyllä 2011 ja esikoistyttö syntyi huhtikuussa 2012. Ennen äippälomalle jäämistä ehdin siis tehdä väikkäriä reilut 3 vuotta, jatko-opinnot olin suorittanut mutta nippukirjasta oli tällöin valmiina vasta 1/4 artikkelia.

 

Olin vuoden vanhempainvapaalla ja sen jälkeen tein 6kk 40% työviikkoa. Syyskuussa 2013 palasin jatkamaan hommia täyspäiväisesti ja tyttö meni 1v 4kk vanhana päiväkotiin. Mies teki mun töihinpaluun jälkeen vuoden lyhennettyä (80%) työviikkoa, joten tyttö oli vain 4 päivää viikossa hoidossa.

 

Yliopisto asetti väitöksen deadlinen vuoden 2014 loppuun, joten järjetön kiirehän siinä tuli kun piti rutistaa vuodessa kasaan 3/4 artikkelia ja intro. Toki opetus- ja projektihommia oli tämän päälle silti sama määrä kuin kaikilla muillakin tutkijoilla/opettajilla. Ja toiminhan vielä siihen päälle yhden kansainvälisen konferenssin pääjärjestelijänä... :girl_impossible:  

 

Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että viime vuosi oli elämäni rankin. Akateemisen työn, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen oli ihan kauheaa tuskaa kun mistään ei halunnut tai toisaalta voinut tinkiä.

 

Jälkikäteen laskin, että tein viime vuonna 32:nä viikonloppua töitä ja iltaylityöt päälle laskettuna ylityötunteja tuli varmaan joku reilut 900. :wacko:  Kaiken lisäksi mies asui syksyllä 4kk töiden takia toisella paikkakunnalla, joten olin tytön kanssa viikot kahdestaan. Tämä pätkä oli viime vuonna kaikista rankin kun piti hoitaa yksin kaikki. Onneksi tyttö nukkui yöt hyvin, yöheräilyjen kanssa en olisi millään jaksanut. Mun arkipäivät noudatteli kaavaa: 8-16 töitä, 16-20 koti- ja harrastusjuttuja, 20-24 töitä. Viikonloppuisin kun mies oli kotona, olin aamupäivät töissä 8-13.

 

Koska aika oli kortilla, piti tehdä valintoja sen suhteen mihin sen vähän vapaa-ajan käytti. Perhe ja tavoitteelliset harrastukset (juoksu ja fitness) oli ainoat, joihin päätin panostaa, muut sukulais- ja kaverisuhteet sai sitten tietoisesti kärsiä. Ainakin tuon vuoden aikana huomasi, ketkä olivat todellisia ystäviä ja jaksoivat ymmärtää ja tsempata kun en meinannut jaksaa ja ehtiä...

 

Vaikka viime vuosi oli itselleni tosi rankka, täytyy sanoa, että lapsi kärsi tilanteesta varsin vähän. Tyttö kyllä tajusi, että olen paljon töissä mutta olin myös päivittäin paljon läsnä. Varmasti yhtä paljon kuin kuka tahansa työssä käyvä äiti. ^_^  Ja hyvä puoli oli myös se, että isä-tytär-suhde vahvistui ja mies oppi pärjäämään tytön ihan eri tavalla kuin esim. vauva-aikana, jolloin pienimmästäkin asiasta soitettiin perään ja kysyttiin neuvoa. ;)

 

Konferenssimatkojen aikana mies oli onneksi vielä töissä meidän kotipaikkakunnalla, joten hän pyöritti työn kanssa perusarkea kotona.

 

Minkäänlaista tukiverkostoa tai lastenhoitoapua meillä ei muuten missään vaiheessa ole ollut. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja lisäksi mun vanhemmat ovat itsekin vielä työelämässä ja miehen vanhemmat sen verran sairaita etteivät voi lastenhoidossa auttaa. Kahdenkeskeiselle parisuhdeajalle tai minkäälaisille arjen irtiotoille ei siis ole ollut mahdollisuutta mutta ihmeen hyvin parisuhdekin pysyi viime vuonna kasassa. :huh:

 

Tänä keväänä olen nyt sitten tehnyt lyhyempää (6-7h) työpäivää ja ottanut vähän takaisin noita tehtyjä ylityötunteja. Lisäksi pidin jopa kahden viikon joululoman ja viikon hiihtoloman. :) Väsymys viime vuodesta on edelleen kova mutta eiköhän tämä ala tästä pikkuhiljaa tasoittumaan ja elämä asettumaan uusiin uomiinsa.

 

Summa summarium, yhtään ei siis kaduta, että tehtiin lapsi kesken väitösprosessin vaikka työn ja perhe-elämän yhdistämisen rankkuus osittain yllättikin. Lapsi oli todella haluttu, samoin breikki työelämästä ja väikkärin tekemisestä. Odotusaika olikin töissä väikkärin osalta aikamoista lööbailua, tuleva vauva vain pyöri mielessä ja roikun kaiken ylimääräisen ajan vauvapalstalla. :lol:

 

Nyt kun väikkäriprosessi on ohi ja tyttö täyttää parin viikon päästä 3-vuotta, meillä keskustellaan mahdollisesta toisesta lapsesta... Mies haluaisi jo toisen, itse en ole niin varma. Tuntuu, että kynnys toisen lapsen tekemiseen nousee koko ajan kun esikoinen kasvaa ja arki helpottuu... -_-  Iän puolesta ei nyt ole vielä kamala kiire tehdä mitään päätöksiä. Itse täysin juuri 30 (esikoisen syntyessä olin siis 27) ja mies 32.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei!

 

Itse myös haaveilen väikkäristä, vaikka vasta gradua teen ja muitakin opintoja puuttuu. Vauvantekohommat vasta mietintävaiheessa, kovasti sitä miettii millon ois hyvä aika. Mutta olen miettinyt, että suoraan jäisin jatko-opintoihin valmistuttuani, jos vain pääsen. Tulevalla miehellä onneksi vakkarityö, että se vähän auttaa tässä epävarmassa maailmassa. Itse täytän kohta 27, mutta tuntuu että kai sitä jo pikkuhiljaa voisi niitä lapsiakin tulla.. :) Kiva kuulla teidän muiden kokemuksia, miten arki on onnistunut!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oo, täällä oli tällainenkin ketju :) Mä aloitin jatko-opinnot viime syksynä, olen nyt siis hoitovapaalla. Mulla on virka odottamassa hoitovapaan(/-vapaiden B) ) päättymistä, ja työ kun on luonteeltaan työajatonta ja on aina jotain kotona valmisteltavaa, niin ei varmaan kovin hyvin työn ohessa pysty opiskelemaan, niinpä ajattelin että hoitovapaa on ehkä sellainen kohta elämässä, kun väitöskirjaa voisi yrittää tehdä. Sain nyt kolmivuotisen apurahankin, mikä helpottaa aika paljon kotona olemista. Väikkäriä teen historia-alalle, eli itse kirjoittamisen voi onneksi hyvin tehdä kotona tietokoneella kirjakasojen ympäröimänä, päiväuniaikoja ja viikonloppuja hyödyntäen... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen ketju! Itse sain jouluna 2014 väitöskirjan valmiiksi (ulkomailla) ja tarkoituksena oli aloittaa vauvan yritys valmistumisen jälkeen sitten kun olisin "normaalissa" työpaikassa. Mutta muutimmekin yllättäen USAan ja aloitan täällä tutkijan työt parin kuukauden päästä. Ensimmäinen yrityskierto on nyt menossa ja jännitän jo miten vauvan voi kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen laittaa hoitoon (ihan luonnoton ajatus tällä hetkellä). Saatikka sitten miten työnantajalle kerrotaan heti alkuunsa että "oh yeah, I´m pregnant by the way". Täällä kun tuota äippälomaa saa pienellä palkalla sen 12 viikkoa, minkä jälkeen työpaikka ei ole enää taattu jos otat palkatonta. Mutta mutta, ei tässä kuitenkaan voi hirveästi odotella kun ikää on jo yli 30 ja ainakin pari lasta haaveissa :D Nostan hattua kyllä teille jotka väikkärin ohessa hoidatte lapsia, itse en olisi siihen pystynyt pitkien labrassa vietettyjen työpäivien ohella ja varsinkin kirjoitusvaiheessa kaikki häiriö vie keskittymiskyvyn niin mennessään ettei ois mulla tullut kyllä ikuna valmista! Odotan mielenkiinnolla mitä haasteita vauva tuo tullessaan tähän "akateemiseen" elämänvaiheeseen :) Tsempit kaikille oppisisarille!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olipa mukavaa että löytyi tällainen aihe täältä. Mulla on yksi lapsi, viisi vuotias, ja väikkäriä oon tehnyt kaksi vuotta apurahalla. Apurahan suoma vapaus helpottaa lapsiperheen arkea paljon, kun ei ole niin justiinsa milloin ja missä töitä tekee, eikä tartte kellokorttia käyttää. Mutta toisaalta, väikkäriä voi tehdä vaan kun lapsi on hoidossa. Gradua pystyi tekemään iltaisin ja viikonloppuisinkin, kun ei ollut lasta, mutta nyt kun tulee ilta, niin ei toivoakaan että päässä liikkuis mitään järkevää. Ja kun oon vielä ollu tytön kanssa 1,5 vuotta kahdestaan, kun mies on toisella paikkakunnalla töissä, niin ei toivoakaan että sais iltaisin mentyä vaikka aineistoa näpyttelemään tai labraan. Onneksi kesällä mieskin on täällä, helpottaa arjessa. ja ehkä pukkaa pienesti vauvakuumetta, saa nyt nähdä. Töitä ehtii tehdä sitten vanhanakin vissiin, kun ei eläkkeellekään päästä kun eläkeikää nostetaan vaan. tai jos edes töitä on, meidän alalla ainakin hurjan niukasti, ja mitä se äitiysloma vielä siihen vaikuttaisi.

 

Mua myös mietityttää että mitä väikkärin jälkeen. Jos lähtee postdociksi ulkomaille, niin miten siellä järjestyy lapsen hoito/koulu? Miten puoliso voi hakea töitä? kauheesti ois mietittävää.

Edited by toukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa!

 

Uusi väikkärin ja vauvan yhdistämisestä haaveileva (slash ahdistunut :girl_cry: ) ilmottautuu mukaan.

 

Meillä oli häät viime vuonna ja tehdään kumpikin väikkäriä. Meitsi on nyt 31, joten kummasti kuitenkin nää vauvajutut on tullut ajatuksiin ja pohdintoihin. Mies tekee vakityönsä puitteissa tutkimusta, minä taas tokaa vuotta apurahalla. Tarkoitus olisi "ajoittaa" vauva apurahakausien väliin (jep, näinhän se aina menee että just silloin tulee kun tilataan... I know... -_-) ja tulevaisuudessa aattelin sitten ottaa miehen ja muksun parin vuoden tutkijarupeamalle ulkomaille.

 

Mulla on tosi hyvä välit toisen väikkäriohjaajan kanssa, joten mainitsin vähän että vauvaa ehkä jossain vaiheessa. Se oli että "vasta väikkärin jälkeen!!!". Lol... Ymmärrän pointin, mutta sittenhän pitäisi olla luomassa jo uraa ja kaikkea. Ja vaikea tällaisia myöskään sitoa jossitteluihin tai "sitten kun"-tyylisiin juttuihin, jos "sitten kun" liittyy rahoituksen saamiseen ja melko arbitraarisiin apurahapäätöksiin... <_<

 

Tilasin juuri kirjan Tutkimusmatkoja äitiyteen! Toivottavasti siellä olisi kaikkea kannustavaa eikä liikaa vaikeuksia  :girl_sigh:  Onko tuttu kirja muille akamamoille? (yhdistin tossa akateemiset ja mamat... Perjantaifiilis ehkä liiaksikin.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No eipä se ohjaaja voi asettaa vaatimuksia että vasta väikkärin jälkeen.

Mä itse ajattelen että ois helpompaa kesken väikkärinteon saada vauva, kun valmistumisen jälkeen pitää tosiaan heti etsiä uusia kuvioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa aktiivinen ketju! Minäkin olen väitellyt joitain vuosia sitten, ja parhaillaan olen töissä yliopiston projektissa. Mielestäni ei ole mitään syytä odottaa lastenhankinnan kanssa kunnes on väitellyt. Väitöksen jälkeen kiire ja julkaisupaineet eivät mitenkään hellitä; päinvastoin. Paremmin sitä ehtii vauvaa hoitaa ennen väittelyä (luulisin). Ainakin tutuillani lapsensaanti väitöskirjatyöskentelyn aikana on onnistunut erittäin hyvin ja joustavasti.

 

Onko muuten kukaan teistä ollut äitiyslomalla määräaikaisesta projektista? Onko projektia jatkettu äitiysloman verran, vai menetittekö vaan sen osan työsopimusajasta? Esim. jos on rahoitus vuoden 2016 loppuun asti, mutta jäänkin äitiyslomalle vuodeksi 2016, niin siirtyvätkö ne viimeisen vuoden rahat vuodelle 2017, vai loppuuko projekti suunnitellusti vuoden 2016 lopussa? Eli kun oli tarkoitus että minulla on työpaikka 3 vuotta, ja jos olen poissa töistä vuoden ajan, niin tulenko olemaan töissä 3 vuotta + äitiysloman, vai 2 vuotta + äitiysloman? Mietityttää kun projektissa on töissä muitakin minun lisäkseni, voiko rahaa siirtää vain minun osaltani ja miten se vaikuttaisi muihin. Tiedän että rahoittaja sallii projektien jatkamisen vanhempainvapaiden vuoksi vuoden verran, mutta tapahtuukohan sitä oikeasti? Ymmärtääkseni esimies päättää viime kädessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Riippuu varmasti tilanteesta (rahoittajan ja yliopiston käytännöstä). Työkaverilla oli pari vuotta sitten tilanne, että jäi vanhempainvapaalle kesken projektin ja projektirahan ajankohtaa ei pystynyt siirtämään vaan se ohjattiin muiden projektilaisten käyttöön. Kaveri siis "menetti" oman osuutensa kun oli niin kauan poissa, että projekti oli hänen palatessaan loppunut. Sai onneksi yliopistolta jatkoa työsuhteeseensa kun oli väikkäri kesken... Toisaalta olen kuullut, että muutamalla post docilla on projektia ja rahoitusta voinut siirtää vanhempainvapaan vuoksi. Muissa kun projektiin sidotuissa työsuhteissa meillä on käytäntö, että vanhempainvapaa ei lyhennä sovitun työsuhteen kestoa eli jos saat 3 vuoden sopimuksen, ehdit olla vuoden töissä, jonka jälkeen olet X ajan vanhempainvapaalla niin palatessasi on sopimusta jäljellä 2 vuotta. Itse olen tällä hetkellä post docina yliopiston rahalla vuoden loppuun, projektirahahakuja on pari käynnissä... Saa nähdä tuleeko jatkoa yliopistolta jos projektirahaa ei heru.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta Valrian! Olisinpa yhtä hyvin perillä oman laitokseni käytännöistä kuin sinä. Jotenkin ei ole tullut koskaan kyseltyä tutuilta, miten heidän kohdallaan on toimittu. En kai ole osannut ajatella koko kysymystä ennen kuin se tuli ajankohtaiseksi itselleni. Täytynee neuvotella esimiehen kanssa sitten kun kerron raskaudesta. Voin sitten kertoa täällä, miten kävi, jos tiedosta olisi hyötyä toisille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas itseäni koskettava ketju -jee!

 

Oma tilanne on se, että toivoisin saavani väikkärin esitarkastukseen ennen äityislomalle jäämistä, jolloin itse väittely jäisi sitten äippälomalle (apua!). Onko täällä ketään joka olisi saanut homman hoidettua äityishuuruissa ja mitkä kokemukset on siitä?

 

Mä olen tullut kaksi kertaa raskaaksi kesken tutkimusprojektin (ja nyt kolmas kerta toden sanoo... ) ja kummallakin kerralla projektiaikaa ei jatkettu, mutta korvaava rahoitus on järjestynyt aina äippälomalta paluun yhteydessä - toisaalta esim. akatemian rahoittamissa projekteissa on mahdollsista siirtää omaa osuutta äityisloman jälkeen. Apurahaa on ollut myös mahdollista siirtää. TOisaalta tutkimuskoulupaikoissa projektiaika kuluu äityislomallakin eli se lasketaan vähän kuin "omaksi mokaksi".   Eli aikalailla kirjavat käytännöt on ainakin meillä ja paljon riippuu myös projektin vetäjän "hyvästä tahdosta".

 

Osaako joku suoralta kädeltä sanoa, että miten äitysipäiväraha lasketaan apurahan yhteydessä? Olen maksnut MYEL-maksuja, joten voinko laskea apurahan mukaan vanhempainrahan pohjalla oleviin tuloihin? Kaikesta akateemisuudesta huolimatta KELAN sivujen ohjeet  on ikuinen mysteeri...  :D

Edited by lissukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Oma tilanne on se, että toivoisin saavani väikkärin esitarkastukseen ennen äityislomalle jäämistä, jolloin itse väittely jäisi sitten äippälomalle (apua!). Onko täällä ketään joka olisi saanut homman hoidettua äityishuuruissa ja mitkä kokemukset on siitä?

 

Aika hurjalta tuo kuulostaa, itselläni viimeiset kuukaudet ennen väitöstä vaativat kyllä täyden keskittymisen työhön. Mutta, toisaalta monet lapsia saaneet työkaverit kertovat, että lapsen saaminen kummasti parantaa työtehoa. Kaikenlainen nettisurffaus (ja vauva.infon palstoille kirjoittelu!) kesken työpäivän jäävät vähemmälle, kun lapsi asettaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen - työaika käytetään tehokkaasti työntekoon, koska sitä on rajallisesti ja sen jälkeen pitää lähteä hakemaan lasta hoidosta. Jospa tuo efekti alkaa jo vauva-aikana? Periaatteessa siis uskon, että väittely ä-loman aikana on mahdollista. Tärkeysjärjestyksen päivityksestähän saattaa olla pelkkää hyötyä jos se vähentää väitöksestä hermoilua kun on tärkeämpääkin ajateltavaa.

Mutta miten ajattelit hoitaa valmistelut käytännössä? Väitökseen valmistautumisessa on paljon tekemistä esitarkastuksen jälkeen tehtävistä parannuksista ja kirjan toimittamisesta painoon, oikovedosten tarkistamiseen ja karonkan järjestämiseen. Kaiken maailman lehdistötiedotteitakin pitää kirjoittaa. Näihin töihin kannattaa ehkä varata vähän enemmän aikaa kuin vauvan päiväunien ajan. Kannattaa varmaan järjestää itsellesi ainakin joitain kokonaisia työpäiviä, jolloin joku muu hoitaa vauvaa ja sinä saat keskittyä töihin kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, kyllähän se vähän hullun hommalta kuulostaa itsestänikin ... lähinnä ajattelin, että koska meidän alalla ainakin esitarkastus saattaa venyä puoleenkin vuoteen, niin kommentteja ja parannusehdotuksia voisi ruveta työstämään sitten kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, jolloin jotain rytmiä voisi jo olla. Ja onhan sitten viikonloput, jolloin mies on kotona ja voi hoidella lapsia. Mutta harmittavaa siinä on, että ei pääse heittäytymään täysillä äityiskuplaan, mikä voi toisaalta olla hyväkin asia. Mulla on paljon yrittäjä- ja friikku-ystäviä, joilla ei käytännössä ollut mahdollisuutta jäädä täysin pois työelämästä ja hyvin hekin ovat työelämän ja vauvuuden yhteensovittaneet... mutta aika varmaan näyttää miten itselleni käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää vauvakuume on nyt vieny ihan kokonaan mukanaan, ihan järkkyä yrittää keskittyä kirjoittamiseen, kun mielessä pyörii vain vauvajuttuja. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

lissukka, äitiyspäivärahaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki tulot, myös apurahat. Tulot saa itse selvittää Kelalle hakemusta tehdessä. Itse laitoin mukaan sekä apuraha- että palkkatuloja ja molemmat huomioitiin kyllä äitiyspäivärahan määrässä.

 

Pääasiassa yliopistot mielestäni nykyisin noudattavat sitä suositusta, että määräaikaisia soppareita jatkettaisiin vanhempainvapaan jälkeen. Eli jos työtä olisi ollut esim vuosi jäljellä kun äitiyslomalle jää, on sitä myös vuosi edelleen jäljellä kun vapailtansa palaa. Ulkopuolisten rahoittajien kanssa onkin vaihtelevampaa, kuten ylläkin oli mainittu. Mutta kannattaa olla omaan rahoittajaan hyvissä ajoin yhteydessä ja selvitellä asiaa. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kun on viime aikoina kiinnitetty kovasti joka suunnalla huomiota, joten kuvittelisin asian järjestyvän muidenkin rahoittajien kanssa, jos neuvottelemaan ryhtyy ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toukka, mulla on ihan sama juttu. Ohhoijaa, apurahahakemuksia pitäisi väsätä ja vaikka ja mitä juttuja (väikkäristä puhumattakaan) mutta jotenkin löydän itseni etsimässä "täydellisiä lastenvaunuja" jne... O.o

 

Lisäksi tuli tällainenkin vastaan: apuraha ulkomailta, hyväksymisehdoissa erikseen maininta ettei saa olla raskaana apurahakaudella. Eli katsellaan sitten taas joskus ensi kevään lopulla... Todellakin apurahatutkijan arkea :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelin olla täysin äippälomalla normaalisti, vaikka tosin hieman pelkään, ettei se onnistu ihan sataprosenttisesti, jos artikkeli on lehdessä juuri tuolloin arvioitavana. Itse en vielä ole esitarkaatusvaiheessa,joten sinänsä helpompi hypätä pois kelkasta hetkeksi. Haluaisin kuitenkin nauttia lomasta siinä missä muutkin äidit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sil00, mikä ihme apuraha on kyseessä, jos sanotaan ettei saa olla raskaana? Oletko jollakin sellaisella alalla, että raskaudesta olisi työn teossa (labroja tms) haittaa? Muuten en kyllä ymmärrä alkuunkaan :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now