63 posts in this topic

Mielenkiintoinen ketju, jään seurailemaan :)

 

Esikoinen on 3kk, yksi maisteri takana ja toinen vaiheessa, lisäksi ekat viestit väikkäristä vaihdettu proffan kanssa tuossa kuukausi sitten :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tunnustaudun joukkoon, niin kehtaan seurailla. :) Väikkäriä on ehkä vuosi jäljellä, ja eka raskaus alkukolmanneksella. Täälläkin on kovin vaikeaa keskittyä töihin. Väsyttää ja etoo, ja yleisesti jännittää eka raskaus ja onko kaikki kunnossa.

 

Tulevaisuus ihmetyttää muutenkin. Väikkärin haluan tehdä valmiiksi, mutta en ole ollenkaan varma haluanko jatkaa akatemiassa. Suomessa se ainakin vaikuttaa olevan hulluutta, ja ulkomaille muutossa on niin paljon selvitettävää.. Rahoitukseen tulee kohtuullisella todennäköisyydellä taukoa jo ennen äitiyslomaa, jos sinne asti päästään. Olisi varmaan ollut peliveto hakeutua muualle töihin nyt, ennen mahaa. Noh, todennäköisesti se pieni tauko intensiivisesti väikkärin vääntämisestä selventäisi näitäkin ajatuksia.

 

Tsemppiä kaikille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, että ketjuun on tullut näin paljon kirjottelijoita lisää. Voin päivittää omaa tilannettani sen verran, että kuumeiluvaiheestaan siirryttiin yritykseen ja tyttö täyttää nyt kohta kaksi ja väitöskirjan puolustin äskettäin. Koko ajan olin lapsen kanssa kotona (ei saatu tarhaan), joten kirjotin päiväunien aikana, iltaisin ja aikaisin aamulla. Tää vika vuosi oli aika järkkyä, mutta meni sillä tavalla sumussa, etten oikeen vieläkään usko, että se on oikeesti tehty. Nyt on edessä töiden tai posdocin ettiminen ja sitä myötä tytön saaminen tarhaan. Haaveissa on myös toinen, mutta tuntuu etten enää henkisesti jaksaisi olla kotona ja pelkään että uuden vauvan tulo vaikeuttaisi työllistymistäni. Toisaalta, entä tiedä kuinka kauan kestää, että saan viran, enkä myöskään olisi valmis siirtämään perheenkasvatusta usealla vuodella töiden takia. Sen takia alunperin annoin vihreätä valoa muutama vuosi sitten, koska en halunnut että työn saaminen määrittäisi koska voin perustaa perheen- varsinkin kun meidän alalla sitä vakityötä saa odottaa pitkälle päälle kolmenkympin. Samalla ajatuksella mennään varmaankin nyt toisen yrityksen suhteen- tosin realistisemmin raha-asioiden kannalta: nyt kun tietää kuinka paljon lapseen oikeasti menee rahaa (varsinkin tarhaan) niin miettii ehkä vähän tarkemmin, että onko siihen tosiaan varaa jos ei kummatkin ole töissä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas täällä akateemisia äitejä! Liityn seuraan silläkin uhalla, että joku tunnistaa. Esikoinen on siis haaveissa.

 

Mitä mietitte siitä, että tulevaisuudessa rahoitusta saadakseen täytyy olla valmis lähtemään ulkomaille? Ennen väittelyä hankittua ulkomaan kokemusta ei ilmeisesti ainakaan Akatemia noteeraa enää ollenkaan. Minusta tämä on aika hankalaa parisuhteenkin kannalta, saati sitten lasten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea hanimami väikkärin kasaan saamisesta, näin "hieman" myöhässä. :)

 

Mitaka mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset tuosta ulkomaille pakotuksesta. Siis tuntuuhan se hankalalta perhe-elämän kannalta, vaikka ei mahdotonta olekaan. Toisaalta käytännössä monilla aloilla on jo ilmeisesti ollut kirjoittamaton sääntö, että seinä tulee nousemaan vastaan jos ei post docia ulkomailla käy tekemässä, joten näinköhän tuo käytännössä muuttaisi paljoakaan. Onhan se hyvä rohkaista ihmisiä ulkomaille, eikä Akatemia ole kuitenkaan ainoa rahoituslähde. Yleisesti nousee karvat pystyyn kovin ehdottomista pykälistä tällaisessa asiassa.. aina on niitä poikkeuksia.

 

Täällä olis LA ylihuomenna, kieltämättä jännittää miten menee ja millaiseksi elämä muuttuu sitten mukelon kanssa. Sain puskettua työt jonkunlaiseen vaiheeseen ennen äitiyslomaa, väikkärin vika artikkeli jäi siis työn alle. Pyrin siihen etten tekisi juurikaan töitä nyt äitiys- ja vanhempainvapaalla. Saa nähdä miten käy, ainakin vielä tsekkailen sähköposteja ihan yhtä maaniseen tapaan kuin ennenkin. Apurahaa on onneks vajaaksi vuodeksi vapaiden jälkeiselle ajalle. Tuntuu kyllä pahalta jos 9-kuukautisen joutuu ulkopuoliseen hoitoon pistämään, joten ihan auki vielä miten homma hoidetaan. Ei ole myöskään selvinnyt mitä haluan väikkärin jälkeen tavoitella.

 

Kiinnostavaa olisi tosiaan kuulla kuulumisia, vaikka ajat aika synkkiä ovatkin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tähän ketjuun kuulu (vasta gradu työn alla), mutta tulin wilhelmiinalle huikkaamaan. Itselläni on ystäviä, jotka ovat toimineen palkattuina lapsenvahteina väitöskirjatekijöille. Heillä on tietyt tunnit ja päivämäärät sovittuna työaikaa ja ovat hoitaneet lasta siellä, missä äitikin on. He ovat olleet mukana yliopistolla, kirjastossa ja tietenkin lapsen kotona. Ystäväni ovat tykänneet tosi paljon. Silloin, kun lasta on imetettävä tai äiti haluaa väikkäritaukoa, voivat äiti ja vauva olla yhdessä ja mukana on kuitenkin palkattu lapsenvahti, joka tarjoaa työrauhan äidille, kun sitä tarvitaan. Eli kaikki on mahdollista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoliso suhtautuu nihkeästi ajatukseen ulkomailla asumisesta, vaikka se ehkä olisikin mahdollista hänen ollessaan hoitovapaalla. Varmaan jonnekin pitää kuitenkin mennä. Olin ulkomailla väitöskirjaa tehdessäni enkä kokenut hyötyväni siitä mitään ammatillisesti. Nykyään on helppoa kansainvälistyä, vaikkei itse poistuisi kotimaasta. Katselen kyllä toisella silmällä muitakin töitä, kun ei tulevaisuus tällä alalla kovin hyvältä näytä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako hypätä mukaan, vaikka en todellakaan kuumeile muuta kuin että tän mahassa olevan tokan lapsen LA olisi jo käsillä ja saisin oman kroppani takaisin? :D

 

Mulla kohta kaksi lasta ja väikkäriviritys hyvin alussa käynnissä. Tositoimet mielessä, kunhan perhevapaasta on selvitty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löysin tämän ketjun kun googlettelin epätoivoisena aiheesta äitiysloma ja väikkäri. :D Vauvakuumeilua takana tämä kevät, kun häät saatiin viimeinkin juhlittua vuodenvaihteesa. Pillerit jätetty pois pari kk sitten. Piti nyt ihan rauhassa vakityön turvassa koittaa raskautua, mutta eteen pöllähtikin mahdollinen tilaisuus tohtorikoulutettavan paikkaan. Lähipäivinä/viikkona selvinnee valinnan tulokset. Ikää on jo melkein 30 vuotta ja tuo väikkärimahdollisuus on todennäköisesti now or never, mutta kohta taitaa myös lasten osalta olla sama juttu. :D Mitenhän äitiysvapaan pito onnistuu kesken väikkäriprosessin.? Jotenkin hävettäisi jos melko pian jäisikin mammailemaan... Mutta kai nyt jatko-opiskelijatkin saa lapsia saada? Mies on tsemppaava asian suhteen, hänkin tekee tällä hetkellä väikkäriä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin oman tuttavapiirin perusteella mammaloma kesken väitöskirjan onnistuu helpommin kuin post docina. Projektirahoitus voi tietenkin olla ongelmallista, jos ei ole mahdollisuutta siirtää osaa rahasta myöhemmäs. Apurahalla saa pitää taukoa työskentelystä. Palkalliset tutkijakoulutkin joustavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas kiva, että täälläkin on kirjoittelijoita. :)

 

Sama mutu, että mammaloma kesken väitöskirjan on ihan ok. Kun itse aloitin, infotilaisuudessa oikein nostettiin perheenperustaminen esille siinä yhteydessä, että muistakaa myös elää sen väikkärinteon rinnalla. Rahoitus kannattaa toki selvittää, mut useimmiten kyllä pystyy siirtämään.. Lähinnä tulee mieleen miten on, jos isommasta projektista maksetaan palkkaa, ja se projekti loppuu. Ja voihan käydä niinkin kuin mulla, että äitiysloma tulee ihan hyvään saumaan. Iso projekti päättyi, tutkijakoulupaikka päättyi, eikä apurahaa herunut mistään. Työkkäriin ilmoittautuessa oli mukava että äitiysloma on tiedossa muutaman kk päästä, olisi ehtinyt pommittaa hakemuksia melkein vuoden lisää. Onneksi jo tärppäsi. Lannisti sen verran, vaikka rahoituskatkot on alalla ihan arkipäivää, että jollen olis ollut raskaana olisin hyvinkin pyrkinyt muualle töihin tuossa vaiheessa.

 

Eikä kai siinä mitään, jos jää aikaisessa vaiheessa pois.. Kurjaa tietty, jos esim. aineistonkeruu jää kesken, mut onhan siinä yleensä reilu puoli vuotta aikaa setviä asioita. Itseaiheutettuja paineita tulee kyllä helposti, en minäkään osannut jäädä äitiyslomalle silloin kuin virallinen päivä oli. Työkaveri ei malttanut oikein jäädä lääkärin määräämälle saikullekaan loppuraskaudessa.

 

Vaikka kaikki kovasti ymmärtävät, käytännössä kanssakirjoittajien reaktio voi kyllä olla aika nihkeä. Tiedän tapauksia, joissa ruvettu neuvottelemaan kirjottajuuksistakin uudelleen, jottei julkaiseminen kovasti viivästyisi.. niin syvältä ja väärin. Oma pomo oli sinänsä ymmärtäväinen (tyyliin "hyvä ikä, jos kerran sellaisia tavoitteita on" ja "hyvä että koulutetutkin ihmiset lisääntyy"), mutta tuli sieltäkin sitten mammaloman lähestyessä vähän hämmästynyttä kommenttia siitä että meinaanko olla "koko sen ajan" (äitiys- ja vanhempainvapaat, 10kk) poissa. Kontrastina, normitöissä olevat ihmiset tuntuvat olevan tyypillisesti kotona kunnes muksu on vuoden, eikä 2-3 vuottakaan tunnu olevan epätavallista. Mulla pomo nyt aikoo normaaliin tyyliinsä lähettää manuskan korjausehdotuksia kunhan ehtii, ja reagoin niihin sitten kun ehdin.. Että ei paineita, mutta sitten kun ehdin.. Huoh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksista wilhelmiina ja Mintaka. :) Tuota rahoituskuviota täytynee selvitellä. Olisi kyllä kamala jos aloittaisi työn ja homma luisuisi alta äitiysloman aikana. :S Varsinaista aineistonkeruuta ei välttämättä olisi, eli lähinnä olemassaolevasta datasta pitäisi analysoitava matsku koota. Täytyy kysellä laitokselta tätä kuviota. Mietin kyllä että jos väikkärihommaan lähden niin kyllä tätä vauvayritystä kannattaisi varmaan vuodella lykätä.. Mutta kun tahtoo molemmat :D Nykyinen työ nyppii ja ajatus siitä että äitiysloman jälkeen olisi sinne paluu ei kyllä houkuta...

Edited by Naffa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieläkö löytyisi akateemisia vauvasta haaveilijoita? :) Olisi tosi kiva saada seuraa, tässä työssä kun on omat kiemuransa perheellistyvälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä teen väikkäritutkimusta työn ohella, joskus harvoin (kerran-pari vuodessa) on mahdollisuus pitää ihan tutkimusvapaata. Luulen että jos tärppi tulisi, jatkaisin silti :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulla on sitten ehkä vähän turvatumpi toimeentulo kuin kokoaikaisella tutkijalla? :) mä oon jo väitellyt ja toistaiseksi pystynyt tekemään tutkimustyötä, mutta hirvittää kyllä miten tulevaisuudessa - ihan riippumatta siitä suodaanko mulle lapsia. Olispa joku hyvä plan b, tai vaihtoehtoisesti olisinpa ihan tosi hyvä tutkija...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin hypätä keskusteluun ☺ Väikkäri loppusuoralla ja toinen lapsi haaveissa, eka on nyt 2v. Apurahaa on vuoden loppuun ja sitten taas jatko ihan auki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieläkö on akateemikkoja linjoilla? Mahtava ketju, eipä näistä tule yliopistolla paljoa juteltua. Minulla on väikkäri alkuvaiheessa ja raskaus samaten. Kovasti olen miettinyt, että mitenköhän käy projektien ja pätkien kanssa, mutta toisaalta sitten tuntuu, että väikkäri on kuitenkin niin joustava homma, ettei lapsen saanti kesken kaiken ole katastrofi. Hankalampaa se tosiaan varmaan on post doc -vaiheessa (jos sinne nyt koskaan päädyn).

 

Tällä hetkellä koen suurta onnea, ylpeyttä ja iloa, että niin paljon hienoa on tapahtumassa: saan tehdä väitöskirjaa ja saan nyt ilmeisesti myös lapsen. Kyllä nuo rahoitus- ja muut kuviot varmasti järjestyvät. Tutkimusta ehtii tehdä ihan hyvin muutaman vuoden kuluttuakin. Yliopistomaailma ei kilpailullisuudessaan tällaista ajattelua välttämättä tue, mutta kyllähän sitä raskautta jossain vaiheessa täytyy alkaa yrittää, jos lapsi kerran toiveissa on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuskin kukaan 16 akateemikosta täällä päivystää. ;) Onnittelut raskaudesta @mustikankukka! Yliopistoon ei voi koskaan luottaa (en kuitenkaan halua pelotella enempää), joten kannattaa ajatella ensimmäiseksi ihan itseään ja perustaa perhe, kun siltä tuntuu. Joihinkin projektirahoituksiin voi saada jatkoaikaa perhevapaiden perusteella, mutta ei kaikkiin. Kuuluthan liittoon? Itsekin tässä vauvan äitinä ja toista kuumeilevana pohdin, miten mahtaa rahoituksille käydä, jos rupean heti perään uudestaan äitiyslomalle. Onneksi puoliso hoitaa oman osansa perhevapaista - ilman sitä ei akateemisen naisen kannata kuvitellakaan mitään uraa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä piiiitkään (siis ketjun aloituksesta asti) arvoin, kirjoitanko tänne, koska a) anonymiteetti ja b ) tunsin olevani eri vaiheessa uraa kuin suurin osa. Mutta ehkäpä minäkin nyt.

Kun tulin raskaaksi (03/15), vauvaa oli yrittämällä yritetty 2.5 vuoden ja 3 IVF-hoidon ajan. Plussa tuli tuon kolmannen hoidon tuoresiirrosta. 

Kun tulin raskaaksi, olin 6kk aiemmin saanut SA:n tt-rahoituksen. Samaan aikaan olin saanut myös paikan tenure trackilta (1. taso).

Taloudellisesti siis paras mahdollinen ajoitus. SA antas pidennystä perhevapaista johtuen ja 4-vuotinen urapolkusoppari vielä taustalla, jota sitäkin pidennettiin.

Uran kannalta paskin mahdollinen hetki jäädä pois. Äitiysloman alkaessa olin ehtinyt tehdä omaa projektia vuoden. Pyörät oli laitettu pyörimään, verkostot vireille ja hyvä julkaisuputki menossa.

Ja sitten oiin vuodem pois. Siis ihan täysin. Tarkastin yhden lopputyön ja arvioin yhden paperin. Siinä kaikki. Kun tulin takaisin oli shokki huomata miten pitkään kesti saada taas kaikki osaset liikkeelle. Kun samaan aikaan laitoksella loppui iso projekti eikä ollut mahdollisuuksia päästä vanhoilla teemoilla muiden julkaisuihin mukaan, oli todella vaisua. Sitten kun.vielä itsellä hirveä näyttämishalu ettei ole mikään maitoaivo niin käytiin lähellä burnoutia yhtä rahoitushakemusta työstäessä.

Ja silti en olisi voinut palata aiemmin. Jälkikäteenkin ajatellen tunnen että siihen asti oli hyvä että olin lapsen kanssa. 

Miehen kanssa sovittiin nopeasti että toinen lapsi saa tulla niin ettö ikäeroa tulee vähintään kolme vuotta. Jotta mulla on edes jotain mahdollisuuksia päästä trackilla eteenpäin. Huolimatta siitä että oon jo 34 ja että tulevatkin lapset tehdään lääketieteen avustuksella. Ja tästä oon ollut tosi iloinen. Sopimuksen mukaan uusi "yritys" voi siis alkaa ensi keväänä ja vasta nyt mulla alkaa olla se olo että olisin valmis toiseen. Uran kannalta ei ole kuin huonoja ajoituksia pitää toista äitiyslomaa. Toisaalta toinen lapsi mahdollistaa miehelle hoitovapaaoption ja sitä kautta mahdollisuuden ulkomaankomennukselle.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen ketju! Vielä ei ole väikkäriä tekeillä, mutta ajatuksissa ollut kyllä. Yksi tärkeä pointti mitä väikkärin aloituksen suhteen just mietin on miten sen ja perheen perustamisen yhdistää. Hullun hommaa tuntuu olevan mitä katselee muita saman alan väikkärin tekijöitä. Kliininen työ päivisin, perhe illalla ja väikkärille yöt tuntuu olevan kaava. Ja toisaalta alalla väikkäri alkaa olee melkein ehdoton uralla etenemisen edellytys ja joku masokistinen kiinnostus tutkimukseen on nostanut päätä. 

Eli summa summarum, jatkakaa vaan keskustelua ja kokemusten jakamista :D!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun piti tehdä loppuun pari julkaisua äitiyslomalla. No enpä ole tehnyt. Väikkärin jälkeen en ole julkaissut kuin pari höpöartikkelia ei-niin-arvostetuissa lehdissä. Ei ole siis mikään paras mahdollinen tilanne tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta olin väikkärin jälkeen niin umpiväsynyt, että olisin luultavasti päätynyt vaihtamaan kokonaan alaa ilman vauvan tuomaa hengähdystaukoa julkaisupaineisiin. Nyt tutkimus on taas ruvennut tuntumaan ihan kiinnostavalta asialta eikä eloonjäämistaistelulta, joten eiköhän tässä muutama vuosi vierähdä post docina, kun jonkinlaista rahoituksentynkääkin on. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kilpailuviettiä tai kunnianhimoa, vaan kaikkein mieluiten puuhastelisin kammiossani kaikessa rauhassa suht merkityksettömien aiheiden parissa, joten nykyinen yliopistomaailma ei kovin hyvin sovi persoonalleni.

Väikkäriä suunnitellessa kannattaa oikeasti miettiä, mitä on järkevää uhrata omasta elämästään. Suosittelen tämän lukemista. Eli jos yhtään on mielessä, että haluaa lapsia, niin antaa palaa vain. Yliopistoura ei ole sen arvoinen, että kannattaisi luopua tärkeämmistä asioista sen eteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
14 hours ago, Mintaka said:

Eli jos yhtään on mielessä, että haluaa lapsia, niin antaa palaa vain. Yliopistoura ei ole sen arvoinen, että kannattaisi luopua tärkeämmistä asioista sen eteen.


Just tää. Eli jos perhe on ykkönen, niin sitte perhe ensin.

 

Ajoituksen suhteen mä näin jälkiviisaana sanoisin, että jos haluaa lapsen ja on ns. turvattu tilanne tehdä väikkäriä, niin kannattaa tehdä siihen väikkärin keskelle. Jos onnistuu. Koska se väikkäri on kuitenkin helppo asia, mistä voi jatkaa lasten jälkeen. Jos on paineita saada väikkäri valmiiksi nopeasti tai rajoitetulla rahoituksella, niin sitten ei kannata, koska se pikkulapsiarki todella vie voimat ja aikaa ei ole yhtään ylimääräistä. Vaikka tiedän kyllä, että jotkut ovat kirjoittaneet yöllä saunassa väikkäriä sinnillä. Musta ei olisi ollut siihen.

Kun väikkäri on tehty, niin jos on mitään haaveita saada uraa edistettyä, post-doc-vaiheessa on todella vaikea pitää pitkää taukoa, koska kaikki pysähtyy. Tai siis saa sen tauon pidettyä, mutta asioiden käynnistäminen sen jälkeen vaatii hirveästi työtä. Ja edelleenkään sitä aikaa ei ole. Yhdistelmä öisin heräilevä lapsi, lyhyet yöt muutenkin ja työ, joka ei mahdu 08-16 välille on haastava. Joko luovut yhteisestä ajast lapsen kanssa, omasta ajasta, omista unista tai terveydestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla ei ole ihan noin kielteisiä kokemuksia, melkein päinvastoin. Olen postdocina projektissa ja nyt jo toisella äitiyslomalla siitä. Ensimmäisen lapsen kanssa olin vuoden poissa töistä (mies jäi vuorostaan hoitovapaalle kunnes lapsi oli 1v 4kk ja meni päiväkotiin) ja sen tauon aikana juuri ennen äitiyslomaa submittoidut jutut hyväksyttiin. Revisioiden tekeminen oli hmm, haastavaa :-P unenpuutteessa, mutta kanssakirjoittajat ottivat niistä päävastuun. Perhevapaideni loppuvaiheessa päänikin alkoi toimia sen verran että jaksoin tehdä pari vertaisarviota. Nyt olen toisen äitiysloman alussa ja ennen töistä poisjääntiä submittasin taas vimmatusti. Katsotaan miten revisiot saadaan taas tehtyä. Ensi syksyn töihinpaluuta varten on alustavia suunnitelmia, mitä uusia tutkimuksia alan tehdä, mutta niin oli viimeksikin eivätkä ne toteutuneet ollenkaan, koska tilanne oli muuttunut vuodessa, joten odotan että nytkin pitää aloittaa aika lailla tyhjästä. Onhan se vaikeaa mutta viimeksikin selvisin. Minusta oleellisinta tämän homman saamisessa toimimaan on puolison tuki (= perhevapaiden jakaminen) sekä kanssakirjoittajien asenne (= ottavat ohjat silloin kun toisen aivot eivät toimi, onhan se heidänkin etunsa saada jutut eteenpäin). 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen seurannut pitkään tätä keskustelua, ja nyt huikkaan itseni mukaan. Olen väitöskirjaa tekevä (n. puolivälissä) neljävuotiaan lapsen äiti. Viime vuonna aloin kuumeilla toista lasta, mutta liki vuosi siinä meni puolison kanssa asiaa miettiessä. Olen ollut enimmäkseen työtön viime vuodet, tehnyt välillä lyhyitä pätkiä apurahalla, assarina, yliopistonopena jne. Pelännyt sitä, miten lapsen saaminen tässä taloudellisessa ja uraan liittyvässä epävarmuudessa sujuisi, etenkin kun minuun on ed. raskaudessa kohdistunut raskaussyrjintää. Lopulta tunne meni meillä kummallakin järjen edelle, ja nyt odotamme lasta saapuvaksi ensi kesänä. Näillä näkymin olen kevään ajan joko työtön tai väikkäriin liittymättömissä palkkatöissä. Vauva-arki on raskasta ja työlästä, mutta jotenkin uskon kyllä arvostavani vuoden taukoa akateemisesta maailmasta. Nyt alkuraskaudessa työskentely on ollut vähän tahmeaa, koska VÄSYMYS.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now