Sign in to follow this  
Followers 0
Lilypad

"Koko kylä kasvattaa"

18 posts in this topic

Ylen nettisivuilla oli mielenkiintoinen kysely siitä, miten ihmiset ovat puuttuneet toisten lasten käytökseen: 

 

http://yle.fi/uutiset/nettikysely_nain_me_kasvatamme_muidenkin_mukuloita/6561295

 

 

Puuttuisitko/oletko puuttunut itse vieraiden lasten tekemisiin? Millaisessa tilanteessa? Onko joku vieras "kasvattanut" omaa lastasi? Miten koit sen? Milloin mielestäsi on hyväksyttävää puuttua vieraana aikuisena tilanteeseen? Milloin on parempi ns. pitää mölyt mahassaan?

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan vähästä en puutu muiden lasten tekemisiin, varsinkin jos niiden omat vanhemmat ovat siinä lähellä. Mutta kyllä välillä on joutunut puuttumaan muiden tekemisiin jos omat vanhemmat eivät huomaa/ymmärrä puuttua. Yleensä tilanteena on silloin toisten lasten kiusaaminen tai häiriköinti. Välillä tulee myös ohjeistettua miten jonotetaan tai annetaan vuoro muillekin. Kerran olen mennyt ihan suoraan sanomaan yhden lapsen äidille kun hänen lapsensa käyttäytyi huonosti eikä uskonut mitään mitä sille sanoin. En tiedä puhuivatko tapauksesta vai eivät, mutta kerroin kuitenkin. Samoin minä toivon, että minun lapsia komennetaan jos itse en huomaa huonoa käytöstä (kuitenkin kun esim. leikkipuistossakin on itellä kaksi lasta, niin molempia ei voi koko ajan vahtia kunnolla).

 

Mielestäni tuossa artikkelissa oli hyvin sanottu,  ”Ei se niinkään ole se lasten käytös joka ärsyttää, vaan ne vanhemmat, jotka eivät jaksa, viitsi, halua tai osaa ohjata lapsiaan.” Kun eihän lapset voi edes oppia kunnon käytöstä jos ei niille sitä kukaan systemaattisesti opeta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ojentanut muiden lapsia. (Ammattini puolesta teen sitä jatkuvasti) Mutta siis ihan työpaikan ulkopuolellakin. Usein tietynlaisissa leikkipaikoissa nuo isommat ala-astelaiset tuppaavat jyräämään pienet leikki-ikäiset jalkoihinsa ja silloin huomautin että näette varmastin että portaissa menee teidän edelle pieni 4-vuotias, joten annatte tytön mennä rauhassa ja tuutte sitten perästä. Lapset ovat lapsia eikä niiltä voi olettaa että tajuu asioita, mutta juurikin sen takia koen oikeudekseni puolustaa lasta kenen kanssa olen liikenteessä isommilta. 

 

Samaa joskus toivon omille lapsilleni. Mikäli en ole paikalla näkemässä niin kyllä heitä saa "kasvattaa". Toki asiallisessa muodossa ja perusteet selittäen. Ei vaan töksäyttää "älä tee noin" tai "lopeta!". 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen puuttunut. Olin silloin reilu 1 v. kanssa pienessä liukumäessä ostoskeskuksessa ja selkeästi vanhempi ja isompi tyttö laski kanssa siinä. Katsoin, että mennään vuorotellen ja oma poika pois alta mutta yttö alkoi pienissä rapuissa (oisko 4 kpl) töniä ohi ja liukui heti perään. Ekan kerran kun tuli jaloille pojan selkään, ajattelin se olleen vahinko mutta kun se toistui niin sitten sanoin, että "pitää odottaa vuoroa ja, että toinen ehtii alta pois". Nostin siis pojan pois alta, koska muuten olisi mennyt ikuisuus. No kolmannella kerralla tuli heti laskun alussa kovalla vauhdilla selkään, jolloin sanoi, että "noin ei saa tehdä, voi sattua toista". Ja lähdimme sitten oman pojan kanssa pois, koska vanhempia ei näkynyt lähettyvillä. Siinä kun puin poikaa näin, että vähän kauempana seissyt vanhempi nainen oli tytön isovanhempi(?) ja tämä vaan hymyili ja antoi tytön jatkaa touhujaan.

 

Samoin kuin anemone83 toivon, että lapsiani kommentaan, jos tekevät jotain väärin/huonoa käytöstä jollen sitä itse huomaa.

Edited by mOmma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei haittaa jos omia lapsiani komennetaan. Aika monesti on tapahtunut niin, että olen itse lapselle jostain asiasta sanonut ja se ei ole totellut, ja sitten on tullut vieras ihminen sille siitä sanomaan, niin lapsi on hämmentynyt siitä niin että on uskonut. Minusta se on hyvä ja kiva että vieras ihminen on auttanut niin ettei tarvitse mitään kohtausta järjestää.

 

Tietysti ehkä jos jostain pikkuasiasta tullaan lapselle nipottamaan, niin on se vähän ärsyttävää, mutta en kyllä silloinkaan hauku huomauttajaa vaan suhtaudun ihan kohteliaasti ja pyrin yleensä saamaan lapsen toimimaan huomauttajan toiveen mukaisesti, kun se kerran hänelle on tärkeää (itse en ole kovin pikkutarkka lasten kasvatuksessa ja usein katson läpi sormien sellaiset asiat, joilla ei varsinaisesti ole väliä).

 

Omat lapset eivät kauheasti vielä ilman vanhempia liiku, mutta jos on sellainen tilanne, ettei oma vanhempi ole paikalla, niin silloin erityisesti minusta toisen aikuisen pitäisi komentaa lastani, varsinkin jos kyseessä on jotain vaarallista.

 

Ihmettelinkin tuossa jutussa sitä, että ihanko totta siinä oli suurempi osa ihmisistä, jotka huomauttavat vanhemman ollessa paikalla kuin jos vanhempi ei ole paikalla?  :huh: Itse en kovin mielellään muiden lapsia komentele niiden omien vanhempien ollessa paikalla, koska minusta se on vanhempien asia päättää mitä oma lapsi saa tehdä. Tietysti jos toisten kiusaamisesta tai jostain todella vaarallisesta on kyse, eikä oma vanhempi puutu asiaan, niin sitten täytyy komentaa. Tuossa jutussakin kerrottiin kuinka jotkut vanhemmat hermostuvat omien lastensa komentelusta ja haukkuvat pystyyn, miksi ihmiset silti mieluummin komentavat vanhemman ollessa paikalla? Itse sanon aika helpostikin vieraille lapsille silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Koska vanhemmat eivät ole komentamassa, niin kyllähän jonkun täytyy ottaa vastuu, ja eipähän ole ketään sitten haukkumassakaan  :P

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ mä tulkitsin ne prosentit niin, että jos huomauttaa vaikka vanhempi onkin paikalla, niin huomauttaa myös kun se ei ole. Ainoastaan vanhemman puuttuessa huomauttavia oli sitten vähemmän. Ihmettelin itsekin sitä kysymyksenasettelua, koska ei ole ihan itsestään selvää, että noi vaihtoehdot kattaa kaikki tilanteet.

 

(esim. yksinoleva mies menee puhumaan yksinolevalle lapselle -> joku soittaa poliisit kun pedofiili ahdistelee lasta, vrt. yksinoleva mies huomauttaa kokonaista lapsiperhettä -> ei syytettä)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on periaate, että on hyvä puuttua. Sanon tarvittaessa napakasti myös koululaisille, jos nämä käyttäytyvät huonosti (mm. kerran kun pojat painoivat junasta lähtiessä hälyytysnappia). Mun mielestä on välinpitämätöntä jättää huomioimatta tuollaiset tilanteet. Helpommalla toki pääsee, jos vain jättää asian sikseen ja omassa mielessään murisee huonostikäyttäytyvistä lapsista. Yritän olla aina myös ystävällinen ja perustella puuttumiseni, en rähjää.

 

Kerran teki mieli puuttua, kun mummo alkoi rähistä nuorisolle. Olivathan he hieman äänekkäitä, mutta ei heidän käytöksessään ollut mitään vikaa. Jos se mummeli olisi jatkanut pidempään, olisin sanonut hänelle, että hän voisi lopettaa sen turhan kiukuttelun ja syyttelyn. Tosin tämänkin olisin sanonut mahdollisimman ystävällisesti ja kohtelijaasti. Ikävällä ja hyökkäävällä tavalla ei saa toivottua reaktiota aikaan, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta.

 

Oli se sitten kuka tahansa niin en pelkää puuttua. Tosin totta kai pitää olla näkemystä milloin se on turvallista ja milloin on parempi kävellä ohi ja hakea vaikka vartijat. Mutta ylipäänsä, mun mielestä kanssaihmisistä pitäisiä välittää enemmän, myös niistä lapsista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ mä tulkitsin ne prosentit niin, että jos huomauttaa vaikka vanhempi onkin paikalla, niin huomauttaa myös kun se ei ole. Ainoastaan vanhemman puuttuessa huomauttavia oli sitten vähemmän. Ihmettelin itsekin sitä kysymyksenasettelua, koska ei ole ihan itsestään selvää, että noi vaihtoehdot kattaa kaikki tilanteet.

Joo niin tietysti, nuo oli siis vaihtoehtoisia vastauksia. Kiitos selvennyksestä, turhan epäselvä oli kyllä. Miksei voinut yksinkertaisesti kysyä erikseen molempia tilanteita? Jäin lukiessani miettimään vain ilmausten "huomautan" ja "saatan huomauttaa" eroa enkä tajunnut kiinnittää huomiota sanoihin "vaikka" ja "jos", jotka antoivat vinkkiä oikeaan tulkintaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on hyvä puuttua muidenkin lasten käytökseen, jos sen tekee ystävällisesti ja jämäkästi, ja osaa olla tasapuolinen sen suhteen ovatko huomautettavat omia vai muiden lapsia, eli ei sano kovemmin vieraalle lapselle mutta ei toisaalta katso sormien läpi sitäkään jos vieras lapsi käyttäytyy huonosti. Luulen että mulle on vähän jäänyt päälle se että lastenhoitajana ollessa joutui koko ajan huomauttelemaan jutuista niin nyt sama meno jatkuu luontevasti oman lapsen kanssa liikkuessa. Toki jos lapsen oma vanhempi on paikalla ja havainnoi itsekin lastaan ja ohjaa häntä niin en sentään puutu. Mutta jos on vaikka puistossa aikuinen jolla on useampi lapsi, ja hän on kauempana yhden lapsista kanssa ja yksi niistä lapsista on siinä touhuamassa mun lapsen kanssa niin silloin huomautan vaikkapa etuilusta ja kädestä ottamisesta jne perusjutuista. Nää siis hoitolasten kanssa ollessa, oma on vielä niin pieni että ei oikein ole tullut vielä tilanteita, nykyään lähinnä huomautan siitä jos jotkut leikkivät liian rajusti silloin kun vauva pötköttelee lattialla, eli huomautan että tilassa on pienempiäkin tai että sisällä ei kannata juosta jos on vauvoja paikalla.

Ja tosiaan toivon että silloin kun en itse oo paikalla niin jos tulee huomauttamista niin joku ohjaisi myös mun lasta. Onhan se fiksumpaa että lapsi oppisi tietyt yleiset käyttäytymisjutut ja kohteliaisuuden ja muiden huomioimisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu sanon kyllä muiden lapsille, niin pienille kuin isommillekin (viimeksi viikonloppuna komensin joitain teinisankareita kun tukkivat kaikkien tien kaupan liukuovien edessä). Jos vanhemmat on paikalla, niin varmasti siinä ensin hetken seuraa että aikooko ne vanhemmat tehdä asialle jotain, paitsi tietysti sitten jos lapsi satuttaa jotenkin toista lasta tai muuten on tekemässä jotain vaarallista (olen ottanut vieraasta lapsesta kopin kun oli juosten menossa liukuportaisiin ostoskeskuksessa ja viimeisillään raskaana oleva äiti ei ehtinyt perään). Toivon kyllä että minunkin lasta ojennetaan, jos vaikka siellä puistossa en ite heti tajua jotain tilannetta. Ihan pienestä ei tartte tulla sanomaan, kun en tosiaan kiellä mitään kaupassa lauleskelua tai vastaavaa täysin harmitonta toimintaa, mutta tottakai jos lapsi vaikka vie toisen kädestä jotakin niin saa sanoa ehdottomasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Nauris kommentoi hyvin mun mielestä.

 

Mä olen kyllä komentanut ostoskeskuksessa ja Ikean leikkipaikalla toisten lapsia, vaikka vanhemmat olisi ollut paikalla (mutta eivät ole nähneet/tai olleet kiinnostuneita lapsen tekemisistä...) Esim ostoskeskuksen leikkipaikassa olen monesti sanonut lapsille liukumäestä ylöskiipeämisestä jos oma tai muu lapsi on ollut odottamassa vuoroa, että pääsisi liukumaan. Kyllä omaakin lasta saa muut kieltää. Ikean leikkipaikalla on välillä järkyttävä meno, siel tönitään pienimmät kumoon jne. Eihän siellä ole meidänkään pakko olla, mutta kyllä olen sielläkin sanonut kun tönitään. Puistossa voin sanoa lapselle "ei saa syödä lunta" tms, jos tämä äiti ei näe, ja on omallekkin lapselle sanottu monestakin asiasta.

Edited by jpo

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä peesaan muuta jengiä, voin oikaista muiden lasten käytöstä. Vähän riippuu tietysti tilanteesta. 

 

Mutta mä aina mietin sitä, että tällaiset keskustelut tuntuu lähtevän aina liikkeelle siitä "komennus"- aspektista. Niin kuin nyt tässäkin tuo alkuperäinen artikkeli. Musta olisi kuitenkin tosi tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, että yrittää kasvattaa niitä vieraita lapsia myös huomioimalla ne peruskohteliaisuudella. Joskus tuntuu, että aikuisilta se unohtuu niin helposti, siis sanoa lapselle kuin sanoisi vieraalle aikuiselle ("anteeksi, pääsenkö ohi" tai esim. "huomenta" jossain päiväkodin pihassa..) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huomautan aina jos lapsi tekee jotain mikä on vaarallista hänelle itselleen tai muille. Esim. kotimatkalla samalla bussipysäkillä alakoululaiset leikkivät leikkiä jossa tönitään vuoronperää kaveria tielle siihen bussin levennykseen. Käsin niitä lopettamaan ja sanoin, että bussi ei saa pysähdyttyä ja koska vilkas autotie menee ihan vieressä pitää myös varoa muuta liikennettä.

 

Huomautan myös jos lapsi rikkoo vaikka leikkipaikalla jotain sääntöä. Esim. tulee kengät jalassa pallomereen.

 

Vahdin myös yleensä sitä, että lapset odottavat vuoroaan kiltisti eivätkä etuile ja töni pienempiä esim. kiipeilytelineissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä ohjeistan muitakin. Vaikkapa vanhempansakin olisivat paikalla. Ja esim. päiväkodista omiani hakiessa ojennan kyllä muitakin jos tulevat vaikka ottamaan omalta lelun kädestä. Eipä ole ikinä pahaa palautetta tullut. Avain taitaakin olla siinä miten asian sanoo :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä sukulaisten ja ystävien lapsia etenkin tulee ohjeistettua/komennettua, tuntuvat uskovan paremmin tätiä(tai jotakuta muuta vierasta) kuin omia vanhempiaan. Tätä veljeni etenkin aina ihmettelee ääneen. En ihan pienestä sano, mutta tönimiseen, toisten haukkumiseen, lelujen kädestä ottamiseen yms. kyllä pitää miun mielestä heti puuttua.

 

Ihan vieraiden lasten käytökseen on hankalampi puuttua, mutta jos lasten touhu on vaarallista tai muuten jotain todella typerää, niin todellakin olen puuttunut. Viime kesältä tulee mieleen sellainen tapaus, kun istuttiin rannassa katselemassa sorsia ja sitten pari n. 10v poikaa kävivät heittelemään kiviä/oksia yms näitä päin, niin todellakin mitään ajattelematta pyysin poikia lopettamaan ja kyllähän tuo tehosi heti. Omituista miusta oli, ettei muut aikuiset puuttuneet tähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei haittaa jos omia lapsiani komennetaan. Aika monesti on tapahtunut niin, että olen itse lapselle jostain asiasta sanonut ja se ei ole totellut, ja sitten on tullut vieras ihminen sille siitä sanomaan, niin lapsi on hämmentynyt siitä niin että on uskonut. Minusta se on hyvä ja kiva että vieras ihminen on auttanut niin ettei tarvitse mitään kohtausta järjestää.

 

Mä puolestani vähän ärsyynnyn tollasesta, vaikka en rupeakaan vastaan sanomaan. Johtuu tosin ehkä pitkälti siitä, että meillä on tullut vastaan lähinnä vain sellaisia tilanteita, joissa olen kokenut vieraan puuttumisen täysin turhaksi. Jos esim. 4-vuotias ei heti ensimmäisestä kehotuksesta mene pukemaan vaatteitaan neuvolasta lähtiessä tai 1-vuotias huutaa kauppakärryissä, en kaipaa siihen ketään vierasta lastani ojentamaan. Eri asia, jos kyse on tilanteesta, jossa itseltä alkaa olla keinot tai kädet vähissä.

 

Itse arastelen aika paljonkin toisten lasten ojentamista silloin, kun lapsella on oma vanhempi/muu hoitaja on lähistöllä - ainakin, jos valvoja selvästi näkee, mitä tapahtuu muttei puutu. Usein opastan ennemmin omia muksujani väistämään/keksimään muuta yms., jos mahdollista. Sen sijaan tilanteissa, joissa lapsi tekee jotain kiellettyä valvovan silmän välttäessä, puutun kyllä tarvittaessa. Täällä onkin vastauksissa toistunut se ajatus, että itse toimii usein niin kuin toivoisi omien lasten kohdalla toimittavan ja siihen pyrin minäkin. Toivon, että jos itse olen paikalla ja selvästi näen, mitä tapahtuu, mulle annetaan tilaisuus puuttua ensin itse omien lasteni tekemisiin. Mutta jos itsellä vaikka huomio on jossain muualla ja lapseni tekee jotain ei-toivottavaa, toki on suotavaa, että joku paremmin tilanteen tasalla oleva huomauttaa lapselleni asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleisesti ottaen myös samoilla linjoilla useimpien kanssa; kasvatan ja lastani saa kasvattaa. Yksittäistapauksissa taas sitten on suurestikin vaihtelua. Esim. en hirveästi arvostanut kun kaupassa joku nainen tuli sinällään ihan hyvällä ajatuksella hämäämään kiukkuavaa poitsua, mutta hoiti homman "Mitä ne äiti ja isi sua kiusaa, ne on tosi ilkeitä"-tyyppisellä höpötyksellä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta kyllä aikuisten pitäisi saada puuttua ainakin lasten häiriökäyttäytymiseen. Yhteiskunnan turvallisuus on kärsinyt eikä se sillä parane, että lapset saa vain lisää valtaa. Jonkunhan ne rajat täytyy laittaa ja jos vanhempia ei ole lähellä niin sitten se olisi hyvinkin muiden aikuisten tehtävä. Itse saatan mainita muiden lapsille esim. jos ajetaan pyörillä keskellä tietä tai vastaavaa, mutta jos esim. isommat pojat rettelöisi niin soittaisin mielummin poliisille kuin menisin itse sanomaan mitään. Samoin jos näen jonkun toisen lapsen kohtelevan omaa lastani huonosti, odotan ja annan lapsen vanhemmalle tilaisuuden puuttua tilanteeseen. Jos ei puututa niin puutun itse ja voin pitää "puhuttelun". En välitä muiden vanhempien tunteista siinä vaiheessa, koska jokaisen aikuisen vastuulla on myös ohjeistaa lastan siihen ettei esim. pienempiänsä kiusata. Ohjeistan  myös omaa lastani jos näen hänen tekevän jotakin epämiellyttävää muille. Vanhempien vastuu on kasvattaa ja lapset varmasti voisivat paremmin jos sitä vastuuta jaettaisiin myös sille "kyläyhteisölle". 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0