Modiana

Taaperon/leikki-ikäisen yksin kotiin jättäminen

96 posts in this topic

Tää on varmasti myös vähän tottumiskysymys. Kun mä olen molempien lasten syntymästä asti tottunut siihen, että otan ne mukaan kun pissatan koirat, vien roskat, käyn kaupassa tai muita pikavisiittejä niin sitä ei ajattele että siinä olisi jotain ihmeellistä - enemmän ihmettelen sitä että joku voi kerrostalossa olla 15 minuuttia pois kotoa kun lapsi nukkuu, koska siinä on lapsi useamman oven takana eikä näkö- tai kuuloyhteyttä. En usko että siinä ajassa mitään tapahtuu, mutta oma luottamus ei siihen riittäisi. Meidän lapset on aika yhteistyökykyisiä kun puetaan ja tehdään lähtöä, koska ovat myös tottuneet siihen että päivässä rampataan ulkona monta kertaa. Yksin uskallan jättää hetkeksi varmaan parin vuoden päästä, kun alkavat ymmärtää paremmin sen yksinolon konseptin.

 

Jos olisin raskaana paikkakunnalla, jossa ei ole tuttuja tai tukiverkkoa, niin alkaisin varmaan plussatestistä alkaen lahjomaan naapureita tai jotain leikkipuistotuttua lapsenvahdin hommaan. Oma kokemus on, että aika tuntemattomatkin ovat halukkaita auttamaan jos pyytää  kauniisti ja on oikeasti tiukka paikka. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä mun synnytysongelma ei sinänsä kuulu tähän ketjuun, sillä meidän tilanne on niin harvinainen eikä varmasti olisi monellekaan ongelma. Se oli vain esimerkki tilanteesta, jossa olen oikeasti pulassa esikoisen hoitopaikan suhteen, koska synnytystä ei voi etukäteen ennustaa ja lähtö voi tulla koska vain. MLL: hoitajaa ei voi varata hälytysvalmiuteen viikoiksi. Naapurit ovat tietääkseni työssäkäyviä ihmisiä (en kyllä tunne ketään heistä edes nimeltä), minne he vievät tämän hoitolapsen, jos heidän täytyy lähteä aamulla töihin? Varmasti tuo alatalon lapsiperhe ottaisi esikon vastaan vaikka keskellä yötä, JOS käy niin hyvä tuuri, että he ovat silloin kotona ja seuraava päivä on vapaata. Mummo asuu 1,5 h ajomatkan päässä ja hän tarvittaessa hurauttaa paikalle vaikka keskellä yötä, mutta sama juttu hänelläkin; olisihan se töihin mentävä aamulla jos työpäivä on edessä. Ja mies ei voi lopettaa työntekoa viikoiksi etukäteen ja jäädä kotiin odottamaan syntyykö vauva nyt vai toukokuun 15. päivä.

Ei kai kukaan haluaisi tälläisiä miettiä ja stressata, mutta joskus ne vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mutta tarkoitan, että jos synnytys käynnistyisi yövuoron aikana saisi ehkä jonkun naapurin katsomaan tilannetta kunnes mies on tullut yövuorosta kotiin? Tai mummin aamuun asti?

Share this post


Link to post
Share on other sites

monella on vielä ilmeisesti sen verran pieniä lapsia, että he eivät ulkoilekaan yksin. meillä esikoinen ulkoilee päivittäin yksin/leikkii naapurin kanssa, joten lapsella on jo erilaista käsitystä yksin olemisesta muutenkin. toisaalta mun poika on helppo vahdittava, kun sen suu käy koko ajan yksinkin leikkiessä, niin tiedän, mitä touhuaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hankala tilanne Scnappilla. Miehen työ on siis ilmeisesti sellaista ettei hän voi sitä keskeyttää ja tulla kotiin jos sä soitat että synnytys käynnistyi? Entäs äitisi työ? Pystyykö hän olemaan lyhyellä varoitusajalla poissa? Tyttären synnytys on kumminkin sen verran erityistapaus että luulisi työnantajan ymmärtävän jos soittaa aamulla ettei voi tulla. (Ymmärrän hyvin että monessa työpaikassa tällainen on mahdottomuus.)

 

Meillä itsellä tuli eteen hiukka yllättävä tilanne kuopuksen kohdalla. Asuttiin ulkomailla ja sektio oli suunnitteilla rv 39. Mun äiti oli luvannut matkustaa esikoista kaitsemaan. Hänen piti saapua varmuuden vuoksi rv 38, mutta sitten vedet menivätkin illansuussa rv 37+3. Mä kyllä häkellyin koska esikoinen syntyi rv 41+5 ja mulle oltiin sanottu että tuskin tääkään ennen sektiota yrittää ulos ängetä.

 

Mua pelotti sektio ihan sikana ja toivoin että mies pääsisi mukaan. Soitin sitten parin talon päässa asuvalle kaverilleni joka onneksi pääsi vahtimaan esikoisen unta. Kävi siis tuuri kun ei tarvinut soitella läpi koko kaveripiiriä vaan se lähimpänä asuva tuli heti. Jos kukaan ei olisi päässyt niin sitten olisin tietysti joutunut menemään yksin, viis omasta pelosta.

 

Niin, ja taksilla mentiin synnärille. Meillä ei ole omaa autoa joten eipä jäänyt paljon valinnan varaa. Mä istuin parin pyyhkeen päällä eikä taksikuski sanonut muuta kuin että onnea matkaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rock: Teillähän oli omakotitalo? Mun poika täyttää kesällä viisi ja voisi varmaan pikkuhiljaa alkaa ulkoillakin kaverin kanssa jos asuttaisiin hieman rauhallisemmalla alueella. Nyt asutaan kerrostalossa keskustan tuntumassa eikä tässä oikein ole paikaa mihin lapset voisi päästää yksikseen kun ulko-ovesta päätyy suoraan autotielle. Harmi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän nyt 4-vuotias on saanut harjoitella yksin olemista ulkona JOS siellä on jotain kavereita (luotettavia :D ) Siis tossa meidän ikkunan alla olevalla pihalla saa olla, että nään ikkunasta. Yksin ei voi päästää, tuli sitäkin kokeiltua ja hyvin nopeasti pojan tarhakaverin äiti soitti että poika tuli kylään :rolleyes: Lähirapussa siis asuvat...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vien roskia pihalle ja pakkaan autoa ja haen postia jne sillä välin kun lapset ovat sisällä, hereillä tai unessa. Ennen talosta poistumista katson sopivan rauhallisen hetken, ettei mitään tappelua ole juuri syntymässä. Pojat voivat ulkoilla pihalla keskenään tai kaverinsa kanssa, joskus ollaan oltu kaikki ulkona kun keskimmäinen saa tarpeekseensa ja lähtee sisälle. Itsekseen. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran viime kesänä, oli vähän outoa alkaa päälle, mutta ikkunoista näki mitä sisällä tapahtui ja välillä kun kävi katsomassa tilanteen niin oli ihan ok. (miksi lapsen yksin sisälle meno oli oudompaa kuin hänen yksin ulkona olonsa, onkin sitten mielenkiintoinen psykologinen ilmiö). Asumme omakotitalossa.

 

Voin jättää lapset autoon kun haen kaupasta esim. maidon tms pientä yksitäistä tavaraa. Tai apteekissa. Tai pankkiautomaatilla. tai postissa. Autossa on meillä matkassa itkuhälytin juuri näitä tilanteita varten, minä kuulen mitä siellä tapahtuu ja saan puheyhteyden lapsiin. Monasti myös kysyn lapsilta haluavatko tulla mukaan vai odottavatko autossa. Viimeeksi eilen keskimmäinen halusi odottaa autossa kun hain kaksi muuta päikystä. 

 

Kun asuimme rivitalossa, saatoin kauppareissun jälkeen ajaa talon eteen ja tyhjentää ostokset ja vanhemmat lapset pois autosta. Lapset sisälle kun minä vein auton parkkipaikalle pienimmän kanssa. Rivarissa vein roskat jos nuorin oli päiväunilla ja vanhemmat lapset hereillä. Tällöinkin taisi olla vauvan itkuhälytin mukana. 

 

Se koska ja miten pitkäksi aikaa jättää lapsen yksin riippuu minusta todella paljon lapsista ja näiden iästä. Kuopuksen otan mukaani herkimmin, isommat jo ymmärtävät kun heille sanoo että äiti käy tossa. Itkuhälytin on mahtava apuri monessa tilanteessa, mutta itkuhälyn kantaman ulkopuolelle en tykkää lähteä esmes kun lapset ovat autossa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mites sit nämä jotka jättää lapsen autoon sillä välin kun käyvät vaikka automaatilla tai pikaseen kaupassa ja sanovat että näköetäisyydellä ovat. Voihan se auto silti ykskaks räjähtää ja se on sit siinä.

 

Sun mielestä siis on yhtä todennäköistä pysäköidyn auton räjähtää omine aikoineen tuosta vain, kuin yksin jätetyn lapsen herätä ja säikähtää tai teloa itseään? Solja on kyllä oikeassa tuossa, että kaikkia maailman vaaroja ei yksinkertaisesti voi välttää, vaan asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen. Koska me kaikki tiedetään että maailmassa niitä vaaroja on, niin kannattaako niitä tilanteita vielä ehdoin tahdoin itse edesauttaa? Vähän tulee nyt vänkäämisen makua, vaikka tuskin tässä kukaan on sun pyykin- tai roskienviemistä omassa kotipihassa ollut kritisoimassa!?

 

Ei kannata laittaa sanoja toisen suuhun. Mä en missään vaiheessa ole sanonut että on yhtä todennäköistä pysäköidyn auton räjähtää omine aikoineen tuosta vain, kuin yksin jätetyn lapsen herätä ja säikähtää tai teloa itseään. Enkä ole sanonut kenenkään kritisoivan minua.

 

 

Ja mistä lähtien tarkentavien kysymysten ja omien lisättyjen perustelujen esittäminen on vänkäämistä? Rivien välistä oli joistain teksteistä luettavissa että mun tekemiset on väärin niin kai mä saan siitä kysyä että onko todella niin. Joku muu kuin minä on tässä hernettä vetämässä nokkaansa. 

 

 

En mä edelleenkään kanna huonoa omaatuntoa tekemisistäni eikä kenenkään vaukkarin sanomiset hetkauta mun uskoa siihen että olen ihan hitsin hyvä äiti. Vaikka asutaan kerrostalossa niin kyllä, mun lapsi jää jopa kahden-kolmen oven taakse nukkumaan päikkäreitä kun menen niitä roskia viemään tai kesällä tuun taas menemään pihalle pyykkejä ripustamaan. Tilanteen mukaan teen noita asioita ja sanoin jo että tänä kesänähän saattaa olla että poika on välillä mukanakin niitä lakanoita vietäessä. Mutta ei aina, todennäköisesti.

 

 

Ja se on ikävää että jos ihminen tekee yhden isomman virheen niin ollaan heti lähes tuomitsemassa kyseinen henkilö ja vähätellään järjenkäyttöä. Joskus tulee eteen tilanteita jolloin ajatukset ei välttämättä kulje loppuun asti ja sitä tekee impulsiivisia päätöksiä sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Se ei ehkä välttämättä ole se parhain ja oikein ratkaisu mutta jotain on tehtävä ja pian. Jälkeenpäin saattaa huomata että tuli tehtyä vääränlainen päätös mutta turha sitä kaatunutta maitoa on enää surra.

Edited by Modiana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mites teidän puolisot, toimivatko samalla tavalla kuin te? Meillä ei mies paljoa vietä kahdestaan pojan kanssa aikaa kotona joten noita samoja tilanteita kuin mulla ei oikein tule vastaan. En siis tiedä miten meillä mies toimisi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tökkiikö foorumi, kun ei anna ottaa lainauksia että voisi vastata kohdistetusti?

 

No, pitää yrittää uudestaan ilman lainauksia. Eli Modiana; sinä itse käytit esimerkkinä auton spontaania räjähdystä samassa yhteydessä kun muut puhuivat pienen lapsen jättämisestä yksin. Minä kysyin, että todellako sinun riskiarviomittarillasi vahingon todennäköisyys on näissä kahdessa tapauksessa sama? Ei tarvinnut laittaa sinulle sanoja suuhun.

 

Mielestäni on myös hyvin aiheellista kyseenalaistaa (mahdollinen) järjenkäyttö, kun pieni lapsi jää yksin kotiin keskellä yötä tilanteessa joka ei voinut tulla puun takaa yllätyksenä ja tilanteessa, jossa oli lukuisia vaihtoehtoja toimia oikein. On aihetta kyseenalaistaa kyky arvioida riskejä, kyky asettua pienen lapsen asemaan, kyky ennakoida tilanteita, kyky toimia lapsen parhaaksi. Aiheellista ihmetellä voimakkaastikin tekoa, joka tuntuu normaalijärkisille täysin käsittämättömältä, vastuuttomalta ja surulliselta.

 

Suurin osa meistä varmaan tietää mistä tämä ketju spin offina syntyi, ja minusta tuntuu että sulla on nyt suuri tarve saada tukea taaksesi asiassa. Vaikka tosiaan sinun tekojasi ei ole kukaan kritisoinut, siitä lienemme kaikki yhtä mieltä. Tulee myös vaikutelma, että yrität nyt kääntää tarkoituksella kritiikin kohdistumaan itseesi, pois alkuperäisestä asiasta. Kysynkin vielä, että oletko ihan oikeasti ja todella yllättynyt että suurin osa on kuin onkin sitä mieltä, ettei pienen lapsen jättäminen yksin pitkäksi aikaa ole missään tilanteessa oikein ja hyväksyttävää vaan itseasiassa heitteillejättö. Sitä se nimittäin on, kysy mistä tahansa.

Edited by Sue Ellen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistattehan, että vihjailut ja viittaukset muihin foorumilla oleviin tai foorumilta poistettuihin kirjoituksiin eivät ole foorumin sääntöjen mukaisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä jätän lapseni yksin autoon kun käyn äkkiä kaupassa (siis pitää hakea vaikka banaania välipalaksi), isompi osaa jo rauhoittaa pienemmän jos sille tulee hätä. Isompi myös jo ymmärtää missä äiti on. Nuorempaa en vielä yksin jättäisi autoon odottamaan. Itsekin tiedän perheen jonka lapset ovat vammautuneet koska jäivät palavaan autoon kun auto oli kaupan pihassa (tämmöisen onnettomuuden riski on kuitenkin mielestäni häviävän pieni)

 

Samoin voin jättää lapset kotiin kun käyn roskia viemässä tai vaikka jäisin ulkohommiin. Meillä nuorimpi saattaa haluta itse sisälle kun muut jäädään ulos. Talvella vielä pyysi jonkun aina mukaansa.

 

Kuitenkaan nukkuvaa lasta en jättäisi kovin herkästi yksin koska herätessä pimeässä tulee hätä helpommin. Hereillä olevalle pystyy selittämään sen että käy jossain äkkiä. Myöskin jokainen vanhempi varmasti myös tuntee lapsensa hyvin ja tietää voiko lapseen luottaa, ettei ole heti pahanteossa kun silmä välttää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tökkiikö foorumi, kun ei anna ottaa lainauksia että voisi vastata kohdistetusti?

 

No, pitää yrittää uudestaan ilman lainauksia. Eli Modiana; sinä itse käytit esimerkkinä auton spontaania räjähdystä samassa yhteydessä kun muut puhuivat pienen lapsen jättämisestä yksin. Minä kysyin, että todellako sinun riskiarviomittarillasi vahingon todennäköisyys on näissä kahdessa tapauksessa sama? Ei tarvinnut laittaa sinulle sanoja suuhun.

 

Mielestäni on myös hyvin aiheellista kyseenalaistaa (mahdollinen) järjenkäyttö, kun pieni lapsi jää yksin kotiin keskellä yötä tilanteessa joka ei voinut tulla puun takaa yllätyksenä ja tilanteessa, jossa oli lukuisia vaihtoehtoja toimia oikein. On aihetta kyseenalaistaa kyky arvioida riskejä, kyky asettua pienen lapsen asemaan, kyky ennakoida tilanteita, kyky toimia lapsen parhaaksi. Aiheellista ihmetellä voimakkaastikin tekoa, joka tuntuu normaalijärkisille täysin käsittämättömältä, vastuuttomalta ja surulliselta.

 

Suurin osa meistä varmaan tietää mistä tämä ketju spin offina syntyi, ja minusta tuntuu että sulla on nyt suuri tarve saada tukea taaksesi asiassa. Vaikka tosiaan sinun tekojasi ei ole kukaan kritisoinut, siitä lienemme kaikki yhtä mieltä. Tulee myös vaikutelma, että yrität nyt kääntää tarkoituksella kritiikin kohdistumaan itseesi, pois alkuperäisestä asiasta. Kysynkin vielä, että oletko ihan oikeasti ja todella yllättynyt että suurin osa on kuin onkin sitä mieltä, ettei pienen lapsen jättäminen yksin pitkäksi aikaa ole missään tilanteessa oikein ja hyväksyttävää vaan itseasiassa heitteillejättö. Sitä se nimittäin on, kysy mistä tahansa.

 

Niin kukahan se tässä kääntää kaikki jutut muhun? Jos se sun mielestä oli esimerkki niin siitä vain, mulle se oli erillinen kysymys. Ja jos sulla on ihan hirveä tarve puida tuota asiaa mistä tuossa kolmannen kappaleesi alussa puhut niin yv on suotavaa joko asianomaiselle henkilölle tai vaikka sitten mulle. Ja missä ihmeen asiassa mun tarvitsisi saada tukea taakseni? Mä pärjään kyllä ihan itekseni, kiitos vaan. Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi niin missä kohtaa olen sanonut että olen ihan oikeasti ja todella yllättynyt että ihmiset toimii erilailla kuin minä? Tottakai toimii, herranjumala. En mä oleta että jokainen on kuin minä, käytäntöjä on erilaisia. 

 

Mä en todellakaan ole täällä pyytämässä kenenkään "siunausta" sille mitä teen enkä olettanut että puhutaan vain mun tilanteesta. Joka niin luulee niin hohhoijaa. Kai mä olisin tästä alkanut kyselemään sitten vaikka omassa päiväkirjassani jos olisin vain omista kokemuksistani kaivannut palautetta. Mä heitin kyselyä ilmaan kaikille yhteisesti kun kerta on yleinen osasto jonne kuka tahansa meistä voi kysymyksiä jättää ja kuka tahansa voi vastata. Ja muiden vastauksia odottelin mielenkiinnolla. Mä koin että mun tekemisiä kyseenalaistettiin ja mä niihin esitin sitten vastakysymyksiä ja perusteluja mutta ilmeisesti se tarkoittaa vänkäämistä. Mun tekemiset on ehkä erilaisia kuin muiden (eikä aina edes ole) mutta erilaisia käytäntöjähän tässä haettiin ja mä kerroin omani. Sori jos se ei miellytä kaikkia mutta eihän kukaan voi kaikkia miellyttää muutenkaan. Mä en kyseenalaista kenenkään tekosia koska jokainen tekee itse omat ratkaisunsa, ei se ole multa pois jos on vähänkin erilainen.

 

 

Edelleen toivoisin että ihmiset kertois niitä omia käytäntöjään ja jos vaikka jotenkin eriävät puolison toimintatavoista. :)

Edited by Modiana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei oo yhtä "hysteerinen" kuin minä. Hysteerisellä tarkoitan, että mies ei näe mahdollisia onnettomuuksia samalla tavalla kuin minä. Hän näkee kivan kiipeilykallion, mä tarkistan onko kallio märkä ennen kuin päästän pojan hankkimaan kalliolta kallovamman.

 

Mutta mieskään ei jättäisi lasta (2v10kk) yksin kotiin ja lähtisi vaikka kauppaan piipahtamaan tms.

Ei varmaan jättäisi yksin autoon myöskään odottamaan. Mä en pidä todennäköisenä, että auto syttyisi palamaan mun ollessa pikaisesti kaupassa, mutta en luottaisi etteikö lapsi sillä välin hätääntyisi, lähtisi seuraamaan tai että joku random pedofiili nappaisi lapsen matkaansa.

 

 

Mun mielestäni se, että lasta ei jätä yksin kotiin ei ole ylihysteerisyyttä tai pumpulointia. Mun mielestäni se on vastuullisuutta. Ei taapero tarvitse mitään "karaistamista", että esim herää yksin ja hätääntyy (vrt pumpuliin kääriminen).

 

Meidän poika saattaa päikkäreiltä herätessään vähän hätääntyä jo siitäkin, jos ei heti mua löydä loogisesti paikasta (makaamasta sohvalta) vaan olen esim. siivoamassa vaatehuonetta (ei tapahdu usein :D ) En edes halua ajatella sitä pelästymisen määrää jonka yksin yöllä herääminen aiheuttaisi.

 

Mulle on käynyt niin, että n 4-vuotiaana heräsin päikkäreiltä ja äiti ei ollutkaan kotona. Pelästyin tosi paljon ja sit vielä kaaduin portaita alas kun lähdin ulko-ovelle äitiä etsimään. Oli tasan eka ja vika kerta kun mun äitini lähti käymään lähikaupassa sillä aikaa kun minä nukuin.

Edited by Piippis

Share this post


Link to post
Share on other sites

itse käyn korkeintaan viemässä roskat tai hakemassa postin (asutaan rivarissa) jos lapsi jaa yksin sisälle ja on nukkumassa, lapsen hereillä ollessa en tee kumpaakaan jos muita ei ole kotona. jos menen vaikka sitä postia hakemaan, niin jätän ulko-oven auki ja otan avaimet varmuuden vuoksi kuitenkin mukaan. puolisoni toimii täysin samoin. kaupan pihalle tai muuallekaan en jättäisi lasta autoon yksin jos itse menisin pois näköpiiristä. sanomatta varmaankin selvää, että edes lapsen nukkuessa sikeästi en lähtisi käymään postilaatikkoa kauempana oli sitten päivä tai yö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin kukahan se tässä kääntää kaikki jutut muhun? Jos se sun mielestä oli esimerkki niin siitä vain, mulle se oli erillinen kysymys. Ja jos sulla on ihan hirveä tarve puida tuota asiaa mistä tuossa kolmannen kappaleesi alussa puhut niin yv on suotavaa joko asianomaiselle henkilölle tai vaikka sitten mulle. Ja missä ihmeen asiassa mun tarvitsisi saada tukea taakseni? Mä pärjään kyllä ihan itekseni, kiitos vaan. Ja vastauksena viimeiseen kysymykseesi niin missä kohtaa olen sanonut että olen ihan oikeasti ja todella yllättynyt että ihmiset toimii erilailla kuin minä? Tottakai toimii, herranjumala. En mä oleta että jokainen on kuin minä, käytäntöjä on erilaisia. 

 

 

 

Mä en todellakaan ole täällä pyytämässä kenenkään "siunausta" sille mitä teen enkä olettanut että puhutaan vain mun tilanteesta. Joka niin luulee niin hohhoijaa. Kai mä olisin tästä alkanut kyselemään sitten vaikka omassa päiväkirjassani jos olisin vain omista kokemuksistani kaivannut palautetta. Mä heitin kyselyä ilmaan kaikille yhteisesti kun kerta on yleinen osasto jonne kuka tahansa meistä voi kysymyksiä jättää ja kuka tahansa voi vastata. Ja muiden vastauksia odottelin mielenkiinnolla. Mä koin että mun tekemisiä kyseenalaistettiin ja mä niihin esitin sitten vastakysymyksiä ja perusteluja mutta ilmeisesti se tarkoittaa vänkäämistä. Mun tekemiset on ehkä erilaisia kuin muiden (eikä aina edes ole) mutta erilaisia käytäntöjähän tässä haettiin ja mä kerroin omani. Sori jos se ei miellytä kaikkia mutta eihän kukaan voi kaikkia miellyttää muutenkaan. Mä en kyseenalaista kenenkään tekosia koska jokainen tekee itse omat ratkaisunsa, ei se ole multa pois jos on vähänkin erilainen.

 

Joko sä et ihan oikeasti ymmärrä mitä tarkoitin yllä, tai sitten esität että et ymmärrä. Sinuun en ole minä eikä kai kukaan muukaan kääntänyt yhtään mitään, sanoin että minusta tuntuu että sinä yrität nyt kääntää huomion itseesi ja jostain muusta aiheesta pois. Ymmärrätkö eron? Ja joo, mielipiteeni tästä ja monesta muustakin asiasta lienee tullut selväksi. Samoin mulle on tullut selväksi aika monen muunkin omani kanssa yhtenevä mielipide, netissä ja sen ulkopuolella. Stupid is as stupid does, harmi vaan jos se on lapsi joka siitä kärsii. Siinä melko yleinen mielipide.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iseistä jos puhutaan, niin tulia ainakin yksi esimerkki mieleen: Esikoisen isä poistui auton ulkopuolelle kerran juttelemaan kaverinsa kanssa (oli siis just tasan auton vieressä) pojan ollessa vähän vajaa 4v... Meiän poju nyt vaan sattuu olemaan vähän sellanen, että ei juuri ole luottamista kun toisen ajatus juoksee omaa nopeammin :D Poitsu siis keksi ottaa käsijarrun pois päältä, ja auto rullasi edessä olevaa parkissa ollutta rekkaa päin ja sinne meni isänsä etuvalo :rolleyes: Kyllä siinä pelästy isä ja poika, ja taas oli yksi läksy opittuna :rolleyes:

 

Nykyinen mies tuntuu olevan mua "hysteerisempi", en usko että uskaltaisi edes suihkuun mennä jos en ole kotona :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei ole edes niin varovainen lasten kanssa kun mitä mie olen. Ei meistä kuitenkaan kumpikaan jätä lapsia yksin kotiin öisin (paitsi voisi viedä roskat jos ois muka tarve.). Pihalla mieskin voisi touhuta vaikka lapset ois kotona, riippuen tietenkin aina tilanteesta millä tuulella lapset ovat. Myös mies päästää lapset yhdessä ulos jos jää vaikka itse tekemään ruokaa. Eikä lapsetkaan jää kotiin jos itse lähtee omaa pihaa kauemmaksi. Autoon mieskin jättää lapset hetkeksi jos sattuu hyvä hetki.

 

En koe, että lapset olisivat heitteillä, vaikka en niitä joka hetki näkisikään. Kyllähän sitä voi itsekin olla vaikka suihkussa alakerrassa ja lapset olla yläkerrassa leikkimässä ja heille voi tulla hätä (eikä sitä välttämättä kuule kun meillä on 3 kerrosta ja vanhassa talossa on paksut seinät ja ovet), sitten on vaan luotettava että he pärjäävät sen hetken kun on itse suihkussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on miehen kanssa samat käytännöt vaikka ei olla niistä pahemmin keskusteltu. Lasten kasvatuksen suhteen muutenkin ollaan oltu häkellyttävän samoilla linjoilla ihan luonnostaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan kanssa aika samoilla linjoilla kaikin puolin. Mies saattaa välillä olla hysteerisempi asioista kuin allekirjoittanut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kysyin tänään mieheltä, että miten toimis tilanteessa, jossa mun pitäis lähteä sairaalaan, olis yö ja poika nukkuis.

 

Vastaukset:

 

1) otat taksin

2) nappaan pojan kainaloon, heitän viltin päälle jos on liian kiire pukea / puen haalarin koska siinä menee 30 sek ja ajan sut sairaalaan

3) soitetaan ambulanssi.

 

Kysyin, että lähtiskö yöllä heittää mua sairaalaan niin, että poika jäis nukkuu. Yhteen suuntaan matkaa reilu 5 min.

Vastaus: (pardon my french) "Siis jätettäis poika kotiin? En helvetissä! Miks sä ees kysyt? Okei, jos sun pääs olis irti ja elämä siitä kii ja ei olis sitä kahta minuuttia aikaa ottaa poikaa mukaan, niin ehkä."

 

 

 

 

Jätä lapsi yksin kotiin, näkö- ja kuuloetöisyyden ulkopuolelle on tän ketjun (ja Suomen lain) mukaan aika no-no.

Käy ripustamassa pihalle pyykit/viemässä roskat/hakemassa posti = makuasia.

 

Tästä ei nyt tullut ketjua, jossa "ylihysteeriset pumpuloitsijat tuomitsevat sinut ellet ole joka sekunti lapsesi kanssa, joten tottakai ne samat naakat tuomitsevat jos satut jättämään taaperon yöllä kotiin nukkumaan kun vanhemmat ovat puolisen tuntia veke."

 

Aikuisella on velvollisuus olla paikalla valvomassa, aina vaikka se olisi hankalaa. Silti. Velvollisuus. Laki. Järjenkäyttö.

Edited by Piippis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja se on ikävää että jos ihminen tekee yhden isomman virheen niin ollaan heti lähes tuomitsemassa kyseinen henkilö ja vähätellään järjenkäyttöä. Joskus tulee eteen tilanteita jolloin ajatukset ei välttämättä kulje loppuun asti ja sitä tekee impulsiivisia päätöksiä sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Se ei ehkä välttämättä ole se parhain ja oikein ratkaisu mutta jotain on tehtävä ja pian. Jälkeenpäin saattaa huomata että tuli tehtyä vääränlainen päätös mutta turha sitä kaatunutta maitoa on enää surra.

 

Musta on tosi hyvä jos pystyy tutkiskelemaan itseään ja huomaamaan että nyt tuli tehtyä virhe. Silloinhan tuskin tulee tehneeksi saman tyyppistä uudestaan. Ihmisillä on vaan aika usein tapana sellaisessa tilanteessa alkaa puolustella tekojaan ja yrittää itselleenkin selittää asiat parhain päin. Ja silloin muut reagoivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noni mikä juttu se nyt on josta yritetään viedä huomio pois, ei oikein onnistu kun koko ajan vihjaillaan?  :rolleyes:

 

Ei minusta ole oudompaa jättää lapsia yksin sisälle kuin yksin ulos  :huh: Minusta sisälle on turvallisempaa jättää (lapsi ei katoa tai jää auton alle), mutta annan lasten kyllä leikkiä ulkonakin niin että kurkin ikkunasta tai kuuntelen ovesta.

 

Meillä mies on varmaan tarkempi lasten kanssa, mutta väitän että johtuu siitä, ettei se ole niiden kanssa yksinään melkein koskaan (minä olen aina kotona), niin ei ole mitään tarvettakaan (kun on kaksi aikuista käytettävissä, niin ei ole homma eikä mikään pitää lapset silmien alla) eikä ole edes kehittynyt samanlaista luottamusta lapsiin kuin minulla (joku voi nyt sanoa että noin pieniin ei pitäisi koskaan luottaa, mutta minusta lapset ovat luottamukseni ansainneet).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on iso omakotitalo jossa yläkerrasta ei kuulu äänet alakertaan ja toiste päin. Vanha itkuhälyytin lakkasi pari kertaa toimimasta aikoinaan ja silloin on pieni huutanut turhaan noin vartin verran. Myös on käynyt toisen lapsen kanssa niin, että isosisko nukkui ylhäällä uniaan, pikkuveli ulkona vaunuissa, minä juoksin suihkusta laittamaan ulos tuttia ja jäin ulos ilman avainta, puhelinta kun ovi paukahti kiinni. Ulkona vietin yhteensä  1h 10min ennen kuin pääsin sisälle, Esikoinen ei ollut herännyt sillä aikaa. Onneksi.

 

Minä kotona liikun suht reippaasti kellari keskikerros yläkerta väliä, luotan siihen että nukkuvat. Esikoisen (nyt 3,5v) on käyty läpi missä äiti voi olla jos herää yhtäkkiä enkä ole näkyvillä. saatan laittaa 20 min pyykkiä kellarissa ja nuo nukkuu yläkerrassa. Autoonkin jätän nuo kun piipahdan kaupassa, mutta en jätä niin että ukkuvat, vaan ovat hereillä kun menen ja sitten tietävät mihin menin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now