Modiana

Isälle työtarjous ulkomailta - lähdetkö mukaan vai jäätkö Suomeen?

77 posts in this topic

En keksinyt oikein mihin tämän aiheen sijoittaisin joten laitan sen tänne yleiselle pulinapuolelle. Mutta siis:

 

Kuvitellaan tilanne, että perheen isä saisi työtarjouksen ulkomailta Euroopan sisältä 1-2 vuodeksi ja teillä on vähintään yksi lapsi. Jäisitkö itse lapsen kanssa Suomeen siksi ajaksi vai haluaisitko ehdottomasti, että koko perheenne lähtisi mukaan? Kumpi tuntuu todennäköisemmältä, muuttaminen yhdessä heti vai että seuraisit lapsen/lasten kanssa perässä myöhemmin? Jos jäisit kotiin lapsen/lasten kanssa, kuinka pitkiä ajanjaksoja kestäisit itse olla miehestäsi erossa ja sallisit lasten olla erossa isästään? Mahdollista siis olisi, että mies voisi välillä tulla käymään Suomessa luonanne.

Edited by Modiana

Share this post


Link to post
Share on other sites

RIippuu vähän maasta ja omasta tilanteesta, eli olisiko itse töissä vai äitiys- tai hoitovapaalla.

 

Miehellä meinasti tulla enintään puolen vuoden reissu aiemmin vastaan ja silloin puhuttiin, että olisin tullut lapsen kanssa lomailemaan kohdemaahan (toisella puolella maapalloa) vaikka vähän pidemmäksi ajaksi, mutta emme olisi muuttaneet koko perheenä. Eroaika olisi ollut siinä tapauksessa enintään 3 kk, mikä alkaisin olemaan ihan maksimi omasta mielestäni.

 

Yli vuoden kestävälle työkomennukselle varmaan lähdettäisiin koko perhe. Paitsi ehkä sitten, jos kohdemaa olisi niin lähellä, että viikonloppureissut onnistuisivat helposti ja halvalla (esim. Tukholma).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähtisin mukaan. Kissoille pitäis vaan järkätä sijoituspaikka siksi aikaa. Nyt kun lapsi on vielä pieni (1-vuotias), niin en kyllä montaa viikkoa haluaisi erossa olemista lapselle ja isälle. Mieheni on kesäisin töissä vajaat kaksi kuukautta eri paikkakunnalla, minkä aikana käy pari-kolme kertaa kotona ja se on aika maksimi enkä mitenkään hilpein mielin tuota ensi kesän erossa olemista odota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en näe tässä edes mitään harkinnan varaa, joko koko perhe lähtee tai sitten ei kukaan. Sitten pitää miettiä uudestaan, jos ei tule toimeentuloa mistään muualta, siis ei ole mahdollisuutta hakea toista paikkaa Suomesta ja jos kohdemaa on niin vaarallinen tms. ettei viitsi lapsen kanssa lähteä. Muuten en ymmärrä miksi perhe pitäisi "repiä" kahtia.

 

Miehelleni tarjottiin tällaista vaihtoehtoa (siis oli vain vaihtoehto) puolitoista vuotta sitten, ja kun on kaksi lasta niin harkittiin tietysti tarkkaan. Päätöstä helpotti se, että kohde maa on EU-maa, jossa kulttuuri ja elämä ei ole ihan mahdottoman erilaista, terveydenhuolto toimii jne. Nyt ollaan reilu vuosi oltu täällä, ja voin sanoa, että ehdottomasti elämäni hienoimpia vuosia tämä on ollut, eikä 2- ja 4-vuotiaiden lasten soputumisen suhteen ole ollut ongelmia. 4-vuotias puhuu jo paikallista kieltäkin ihan sujuvasti. Lasten kannalta tällainen muutos on varmasti pienempi, kuin jos yhtäkkiä pitäisi olla vaikka vuosi erossa isästä, vaikka tapaisikin lomien aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki tai ei mitään sanoisin mäkin. Varmasti muuttaisin koko poppoo kerralla. Maks eroajaksi sanoisin 2kk ja sen jälkeen mikään 1vko ei riittäisi, vaan tuollaisen eron jälkeen pitäisi mielestäni olla pitkä aika yhdessä.. Meidän nelivuotias osoittaa mieltään jo 3vko erojaksoista.

 

Haluaisin huomattaa, että euroopan ulkopuolellakin on turvallisia maita ja esim. etelä-Amerikasta löytyy mainioita asuinalueita ja toimivampia terveydenhoitopalveluita kuin meiltä. Rahaahan elämiseen tarvitaan, mutta tuskin kukaan minimipalkalla reissutyöhön lähtee. Eduthan ovat aina neuvoteltavissa. Ja suomalaisella koulutuksella on usein myös töitä tarjolla myös toiselle vanhemmista.

 

Lapset ottaa omasta mielestäni lähdöt rennommin kuin aikuiset. Synnynnäisiä tutkimusmatkailijoita. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä, eli meillä lähtisi kyllä ehdottomasti koko perhe tai ei kukaan. Puoli vuottakin olisi liian pitkä aika että kumpikaan lähtisi yksin vaikka pääsisikin käymään puolin ja toisin. Ehkä 3kk reissuun vois mies lähteä yksin. Me eletään tätä päivää eikä kumpikaan missään tapauksessa etenkään lasten ollessa pieniä haluaisi elää jotain odotusaikaa vuoden tai parin vuoden päähän kun isä tulee takaisin maailmalta. Eli en osaa ajatella edes että kuinka usein pitäs nähdä kun erillään eläminen ei olis meille vaihtoehto, sitä on jo eletty aikoinaan 6 vuotta, ilman lapsia tosin.

 

LIsäksi tommoset reissut kyllä antaa paljon koko perheelle ihan varmasti vaikka ulkomailla yleensä tekeekin pitkää työpäivää. Jos asuntoa ei millään saa järkättyä suomesta käsin niin vois olla että isä menis edeltä, mutta muutoin koko porukalla. Sopeutuminen on kuitenkin helpompaa kun se tehdää alusta asti yhdessä eikä muutenkaan synny kirittävää ikävää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta toi ois aivan mahtava tilaisuus ja olisin varmaan Helsinki-Vantaalla jo ennen miestä. Eli en SUOSTUISI jäämään Suomeen. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää tilanne voi siis tapahtua meille mutta tulen palaamaan asiaan kun on paremmin aikaa, voi olla että jo tänä iltana tai huomenna. Halusin kuitenkin jo kysellä etukäteen millälailla ihmiset tuollaisen tilanteen ajattelee ja ehdottomasti haluan kuulla enemmänkin mielipiteitä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos meille tulisi tilanne, jossa miehen tulisi lähteä johonkin 1-2vuodeksi jäisin minä melko varmasti lasten kanssa suomeen. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, enkä näe mitään järkeä lähteä heitä viemään heitä maahan uudenlaiseen kouluun jne. Tottakai mahdollisuuksien mukaan käytyäisiin esimerkiksi miehen luona lomailemassa ja mies kävisi meidän luona kotona.

 

Jos lapset olisivat kaikki alle kouluikäisiä voisin ajatella tilanteesta toisin, mutta tämän hetkisessä elämäntilanteessa jäisin lasten kanssa suomeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähtisin ehdottomasti mukaan, eli mentäisiin koko perhe yhdessä tai sitten ei kukaan. Ja mieluiten niin että kaikki mentäisiin myös yhtä matkaa, jos vaan mahdollista. Alyan tavoin pitäisin sitä hienona tilaisuutena ja lähtisin ihan innolla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähtisin mukaan, koko poppoo mentäis, jos kyse olisi pitkästä ajasta. 1-6kk olis semmonen, että en lähtis ehkä mukaan, jos olis mahdollista suht usein kuitenkin nähdä.

Olen sen verran seikkailunhaluinen ja matkakuumeinen, etten välistä jättäis.

Sukulaisten tapaamiset olis sitten vaan se mutta. Jos kyse olis maasta, minne pääsee helposti, tai mistä pääsee helposti (lyhyet lennot) niin voishan sitä itte käydä Suomessa sukuloimassa tai sukulaiset käydä meillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin hyvin kuvitella, että mies lähtisi ja perhe jäisi jos olisi muita velvotteita Suomessa joita ei saisi järjestymään muulla tavalla esim. puolison työ. Ja jos olisi säännöllinen tapaaminen turvattu eli joko mies tai perhe voisi matkustaa tapaamaan toista vaikka esim. viikonloppu kerran kuussa.

 

Tosin oma tilanteeni on antanut tähän pohjustuksen ja siksi mielipiteeni on poikkeava sillä meillä on ennestäänkin ollut pitkiä erojaksoja (mies töissä ulkomailla) ja pisin on ollut/tulee olemaan 9½ kuukautta vain skype yhteydellä.

 

Kyllä sitä sen itse kestäisi jos ei olisi mahdollisuutta lähteä mukaan. Helppoahan tuollaiset järjestelyt eivät ole, mutta ei se maailmanloppu kuitenkaan olisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me lähdettiin mukana kun miehelle tarjottiin töitä ulkomailta. Kolme vuotta siellä asustettiin ennenkuin palattiin kotiin. Mä en missään tapauksessa olisi halunnut jäädä kotiin yksin lapsen kanssa, itse asiassa mä se olin joka lietsoin miestä hakemaan sitä työtä kun halusin hieman ilmastonmuutosta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä, että joko lähtee koko perhe tai ei kukaan. Musta vuosi on niin pitkä aika, että siinä kärsii väkisinkin lasten ja isän välit. (Tiedän myös, että mä en ole mikään etäsuhteilija, joten olisin vähän huolissani myös siitä miten ero vaikuttaisi mun ja miehen väleihin.) Turha repiä perhettä kahtia. Jos lapset ovat kouluikäisiä, niin niiden suomenkielentaito tuskin romahtaa vuodessa tai kahdessa siihen kuntoon, ettei paluu onnistuisi? Ylimääräistä vaivaa pitäisi tietty nähdä, että lapset viihtyis ja sopeutuis mennen tullen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

On hyvin epätodennäköistä että miehelle tällainen mahdollisuus tulisi, mutta kyllä mä olen myös sillä kannalla että kaikki tai ei kukaan. Kysäisin mielenkiinnosta mieheltäkin niin oli ehdottomasti samaa mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki tai ei kukaan meilläkin. Tosin ollaan niin laiskoja/pelkureita että vastaus taitaisi olla ei kukaan :unsure: Pari kertaa on oikeastaan tullutkin jo sellainen mahdollisuus (siis ei mitään varmaa paikkaa, vaan että olisi voinut hakea), muttei olla siihen tartuttu. Oikeasti pitäisin sitä hienona mahdollisuutena, mutta kun tuntuu ettei osattaisi (mistä löytää asunnon vieraassa maassa ja miten muuten siellä toimitaan) ja säälittää myös, että sitten sukulaiset ei voisi tavata lapsia (ainakaan usein).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös olisi kaikki tai ei kukaan. Meistä minä olen se todennäköisempi vaihtoehto saamaan työpaikan ulkomailta, enkä kyllä voisi kuvitella tilannetta, että huolisin työpaikan, jollei mies ja lapset lähtisi mukaan. En missään tapauksessa voisi olla erossa lapsista vuotta (tai edes paria kuukautta). 
Itseasiassa meillä on haaveena muuttaa muutamaksi vuodeksi ulkomaille, minusta se olisi lapsille (ja meille vanhemmillekin) tosi mahtava tilaisuus. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin vähän aikaa sitten kuukauden verran siinä tilanteessa että mies oli viikot muualla töissä ja kävi kääntymässä kotona viikonloppuisin ja jo se oli niin rankka että sanoin ettei koskaan enää vapaaehtoisesti. Meillä on sen verran tiivis perhe että kaikkien palasten pitää olla kohdillaan jotta paketti toimii. Esikoinen nyt ikävöi isäänsä tämän työpäivienkin ajan joten pidempi ero olisi varmasti tosi raskasta lapsille. Eli ehdottomasti mentäisiin mukaan koko konkkaronkka tai sitten ei kukaan lähtisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko perhe lähtisi ehdottomasti, yksin ei lähde kukaan :) Ulkomaille lähteminen on meille ihan realistinen vaihtoehto, jos tilaisuus avautuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lähtisi myös kaikki mukaan. Itse olen 9-11-vuotiaana asunut vanhempien kanssa espanjassa ja se oli kyllä kokemus. Joku sanoi ettei haluisi lapsia uudenlaiseen kouluun. Mulle se oli hyvä kokemus olla espanjalaisessa koulussa ja sain nopeasti siellä ystäviä vaikka en alussa kieltä puhunutkaan. Kyllä lapset keksii keinot kommunikoda :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta toi ois aivan mahtava tilaisuus ja olisin varmaan Helsinki-Vantaalla jo ennen miestä. Eli en SUOSTUISI jäämään Suomeen. :grin:

 

Näin! :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki, tai ei mitään, samoin sävelin. Aikaikkuna on siinä mielessä vaikea kysymys, että toisaalta etukäteen meneminen on hyvä juttu, että ehtii saada maassa tiettyjä rutiineja toimimaan. Uskon kuitenkin, että niidenkin yhdessä opetteleminen voisi olla hyödyksi molemmille.

 

Aika monilla tuttavilla muutaman vuoden oleskelu toisessa maassa lapsuudessa vanhempien töiden takia on tuonut kullanarvoisen kielitaidon mukanaan, joka tosin häviää helposti, ellei sitä käytä aktiivisesti. Tärkeää lähdössä olisi jonkinlaisen vertaisryhmän löytäminen, ettei äiti istu mahd. hiekkalaatikolla vuotta yksin lapsen kanssa.

 

Meilläkin tilanne on 99% todennäköisyydellä vain ajatus, lähinnä minä olisin se, jolle ulkomaat tulisi työmielessä kyseeseen. Kotosalla on kuitenkin maatila, joten senkin takia oma komennuksenikin jää haaveeksi.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Peesaan pääjoukkoa, eli kaikki tai ei kukaan. Poikkeuksiakin tästä tietty on, esim. rauhanturvaajana toimiminen, ja jos mies haluaisi sellaiselle reissulle lähteä, en seisoisi haaveen tiellä. Muussa tilanteessa tää perhe kuitenkin luultavammin muuttaisi mun uran perässä ja silloin kohde olisi jokin EU-toimielin, eli expat-perheet on tuttua kauraa siinä kuviossa. Sitä vaihtoehtoa on tässä jonkin verran pyöriteltykin, mutta siirtynee nyt taas parilla vuodella. Mies luultavasti löytäisi omalta alaltaan jotain hommia myös Keski-Euroopassa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yli 6kk keikalla lähtisi ehdottomasti kaikki mukaan. Tätä ei tarvitsisi edes miettiä. Mä en varmaan edes jaksaisi, yksin lasten kanssa paria kuukautta pidempää aikaa tai tukiverkot pitäisi olla ihan mielettömän hyvät ja kaikki järjestettynä.

 

Olen itse ollut perheeni kanssa, kolmeen otteeseen lapsuudessani (1-3vuoden pätkissä), isäni työn takia ulkomailla. Kaksi viimeistä kertaa jo kouluiässä. Saldona kaksi vierasta kieltä ja vaikeuksia oppia myöhemmin suomen kielioppia. Monessa muussa aineessa taas sain mielestäni laadukkaampaa opetusta kuin suomalaisessa peruskoulussa. Kaikki oli mielestäni sen arvoista, että tarjoaisin omille lapsilleni saman jos vain mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now