Erikoisen nimen antaminen lapselle

[höpöli]

Me ollaan mietitty erikoisen nimen antamista lapselle. Se on sellainen nimi, jota ei tällä hetkellä ole kenelläkään.

Mitä mieltä te olette erikoisen nimen antamisesta? Luuletteko, että lasta kiusataan sen takia? Voiko siitä olla haittaa tai jopa jotain hyötyä?

Meillä on vaihtoehtona perinteinen suomalainen nimi ja nyt yritetään päättää, kumpi pojalle annetaan.

[Guest Neiti.Aurinko]

Et varmaan viitsi nimeä kuitenkaan meille jakaa, uskoisin?

 

Enivei, olen sitä mieltä että jos oikealta tuntuu niin miksei. Jos nimi olisi sellainen jotenkin selvästi merkityksellinen että siitä voisi todella kiusata niin sitten ehkä harkitsisin. Mutta muuten, veikkaan että kun lapsenne menee kouluun niin nimihän voikin jo olla useammalla. Ja veikkaan, että nykyään kun annetaan erikoisia nimiä niin poikanne ei välttämättä olisi ainoa jolla on "erilainen" nimi.

[Neven]

Meidän neidillä on sellainen nimi, jota on Suomessa tasan kahdella. Ei siis tule luokalle samannimisiä. Eli siitä vaan.

Jos se nimi on teille tärkeä, niin sitten ei siinä muilla ole mitään napisemista. Nih

[Nadda]

Erikoisia nimiäkin on monenlaisia. On niitä, jotka menevät nimestä ihan tuosta vaan ja sitten on niitä, joita joutuu maistelemaan useampaan kertaan ja siltikin nimi tuntuu keksimällä keksityltä.

 

Vaikea siis etukäteen tietää, miten nimeen reagoidaan. Monesti on kuitenkin niin, että nimi vasta yleistyttyään alkaa miellyttää kuulijoita, mutta eihän se suoraan kerro sitä, että erikoisesta nimestä kiusattaisiin.

[Lepinkäinen]

Itse olen nimiasioissa ylipäänsä enemmän erikoisempien kuin tavanomaisempien kannalla (omallekin lapsoselle tulisi ehkä erikoinen nimi, jos se olisi yksin minusta kiinni, mutta mies on konservatiivisempi). Erikoinen nimi erottuu, hyvässä ja pahassa. Usein se saa miettimään nimen taustaa ja vanhempien tarkoitusperiä sen antamisessa sekä maistelemaan nimeä omassa suussa. Toisinaan se tuo kantajalleen mukavan, pikantin lisän persoonallisuuteen ja saattaa myös kertoa omistajastaan jotain, mitä tavanomainen nimi ei kertoisi. Siitä, muokkaako nimi kantajaansa, voi olla montaa mieltä. Minusta se väistämättä aiheuttaa jonkinlaista mukautumista, lähinnä siihen suuntaan, että erikoisen nimisestä tulee helpommin jollain lailla muutenkin vähemmän tavanomainen (mikä ei mielestäni ole huono asia).

 

Toisaalta yhden erikoinen on toisen tavallinen. Kansainvälistyvässä maailmassa törmää yhä enemmän nimiin, jotka ovat omalle kulttuuriympäristölle eksoottisia, mutta muualla ihan taviksia. Onko esimerkiksi jostain skandinaavisesta kielestä suomeen lainattu etunimi varsinaisesti erikoinen? Naddan kanssa olen samaa mieltä siitä, että erikoisiakin nimiä on niin eri tyyppisiä, jotkut ovat hassun tai hölmönkin kuuloisia, toiset tunnistaa heti nimiksi, ja mielipiteitä on tietysti yhtä monta kuin kuulijoitakin. Jos erikoinen nimi muistuttaa jotakin tavanomaista, se voi olla helpompi omaksua (mutta mielestäni vastaavasti taas vähän tylsempi).

 

Niin, ja se piti vielä sanomani, että kiusaamisen pelossa en ainakaan itse jättäisi kivaa nimeä antamatta. Lasten nimikirjo laajenee koko ajan uusien, keksittyjen nimien ja mm. maahanmuuttajien myötä. Ja kiusaajat löytävät aina jonkun syyn, jos niikseen tulee, tavisnimelläkään ei siltä valitettavasti aina välty.

Edited November 14, 2008 by Lepinkäinen

[blue.eyes]

Meidän toiselle tytölle tulee nimi, jota ei ole vielä kenelläkään väestörekisterikeskuksen mukaan. Meillä oli kaksi nimi vaihtoehtoa tytölle ja lopulta päätettiin antaa ne molemmat väliviivan kanssa. Lopputulos on hyvin suuhun sopiva eikä mitenkään kuulosta "erikoisuuden" tavoittelulta.

 

Kiusaajien takia on ihan turha nimeä olla antamatta. He löytävät tavan jos toisenkin kiusata jos on halua

[Mrs A]

Lepinkäisen kirjoitus voisi olla mun kirjoittamani eli yhdyn joka sanalta hänen tekstiinsä!

[star]

Meidän tytön nimi on Suomessa erikoinen (tai siis sitä ei ole monelle annettu), kun taas jos mennään Englantiin, nimi on hyvinkin tavallinen...

 

Mun mielestä kukin antaa sen nimen kun itselle hyvältä tuntuu.

Ja kuten joku tuolla jo aiemmin totesikin, oli nimi mikä hyvänsä, aina joku voi löytää syyn kiusata... -->

 

Tiedä vaikka se syy kiusata olisi liian tavallinen nimi...?!

Voi olla että esim. Maijaa kiusataan enemmän kun Elodiaa...(nimet heitin ihan hatusta)

Edited November 15, 2008 by star

[Guest Neiti.Aurinko]

Joo siis mäkin tarkennan tuota omaa kommenttiani. Niinkun sanoin niin tuollaiset nimet, jotka oikeasti antavat selkeitä mielikuvia ovat mun mielestä välillä vähän övereitä. Tarkoitan siis esim. sellaista nimeä kuin Otso Karhu(olen ollut samalla luokalla kyseisen nimen omaavan hlön kanssa). Erikoisia nimiä en siis tarkoittanut tai esim. ulkomaalaisten etunimien/suomalaisten sukunimien yhdistämistä.

[höpöli]

Me nyt sit päädyttiin siihen erikoisempaan nimeen. Se on siis ihan suomalaisen nimen kuuloinen ja se on joskus ollutkin nimenä ainakin jollain suomalaisella, mutta nimipalvelu ei nimeä tunne, kun netistä löytämämme henkilö kuoli ennen kuin rekisteri otettiin käyttöön. Nimi on siis netistä löydetty vanhojen nimien listalta. Mielestämme nimi vaan sopii pojalle paremmin kuin se perinteisempi nimi, jota ajateltiin. (Me vielä löydettiin toinen nimi, joka on melkein sama, mutta mielestäni vielä oudompi, joka on annettu yli 100 henkilölle...)

[meg_white]

Kiva, että olette päätyneet antamaan erikoisen nimen!

 

Kuten tässä ketjussa on jo useasti tullut esille, on erikoisia nimiä ja erikoisia nimiä. Mun mielestä hyvällä tavalla erikoinen nimi on sellainen, että sen tunnistaa heti nimeksi ja tajuaa, miten se on tarkoitus kirjoittaa ja kumman sukupuolen edustajalle nimi kuuluu. Ikävällä tavalla erikoiset on sellaisia tekemällä tehtyjä, joista ei aina edes tajua, että ne oikeasti nimiä. Tai sitten ne ovat jotenkin muuten vaan vaikeita tai ihan liikaa tarkoituksellista erikoisuuden tavoittelua.

 

Itse todennäköisesti tulemme päätymään nimiin, jotka eivät ole ihan sieltä yleisimmästä päästä, mutta emme ole nimiä itsekään keksineet. Kuitenkin nimiyhdistelmä (etunimi-toinen nimi-sukunimi) on sellainen, että täyskaimaan ei varmasti tule koskaan törmäämään.

[Barbbis]

Oma nimeni ei minun lapsuudessani ollut kovin yleinen, kotipaikkakunnallani meitä oli kolme ja meidän ikäerot olivat sellaiset, että emme toisiimme juuri törmäilleet. Mustan, ettää minä olin lapsena hyvin ylpeä nimestä, jota ei muilla ollut + muutkin kehuivat sitä. Nimi on nimeksi tunnistettava ja vaikka jokaisella täytyi olla lempinimi, ei minulle sellainen koskaan vakiintunut. Kaikki puhuivat aina minulle oikealla etunimelläni.

Mutta nykyisin tämä ei ole enää ollenkaan harvinainen nimi, vaikka harvoja samannimisiä itse tunnenkaan.

Itse aion tehdä tuleville lapsilleni vastaavanlaiset palveluksen

[Tweety]

Minulla on juuri ongelma se, että joku nimi saattaa olla jo liian erikoinen makuuni, vaikka erikoisista pidänkin. Jos saamme tytön on hänelle tulossa toiseksi nimeksi ellainen jota suomessa on vain kahdella naisella, mutta nimenä se ei minusta kuullosta erikoisuuden tavoittelulta kuitenkaan. Se kuulostaa oikeastaan todella suomalaiselta ja suuhun sopivalta. Olisi hassua jos minä ja mieheni saisimme lapsen joka olisi täysin sopimaton kahden perussuomalaisen nimen rinnalle. "Kasteessa nimen sai Cici-Yasmin Alexandra Töppönen onnelliset vanhemmat Pirjo Paula ja Pekka Ilmari Töppönen"

 

Oma nimeni ei siis ole erikoinen. Mutta se sekoitetaan yhteen kansainvälisestikkin yleisimpään aina, ja joka päivä edelleen tavaan nimeäni ihmisille. Eli minun tavoitteeni on säästää lapsi tällaiselta riesalta. Tuntuu hassua tavata nimeä, joka on ihan yleinen. Haluan antaa lapselle nimen joka on selkeä, eikä vaadi kokoaikaista tavaamista.

[Pink Olive]

Ajattelin antaa erikoisen nimen, niitä on Suomessa 6 kpl Tuo on tytön nimi ja vaarana on, että se ymmärretään (yleiseksi) pojan nimeksi. Täytyy tuumailla vielä...

[ryövärintytär]

Mä tulen satavarmasti antamaan mun lapselle jonkun harvinaisemman nimen. En ehkä mitään supererikoista, mutta en tavallistakaan. Mulla on itselläni melko harvinainen nimi, ja miehen myötä myös sukunimi on harvinainen. Se on ihan mahtavaa! Musta on kiva olla eriniminen Mua on joskus kiusattu nimestä, mutta ei pahasti. En siis pidä sitä automaattisesti valinnan esteenä. Nimen pitää kuitenkin olla selkeä, helposti kirjoitettava (tämä on tietenkin suhteellista) ja sellainen, ettei siihen välittömästi liitetä mitään yleisiä negatiivisiä mielleyhtymiä.

[Guest Grenada]

^Me aiotaan antaa tuleville lapsille erikoisemmat nimet, tavanomaiset nimet eivät vain houkuta. Meillä molemmilla on suht tavanomaiset etunimet, miehen sukunimi puolestaan on ei-niin-tavanomainen, joten erikoisempikin etunimi onnnistuu

[Tyytis]

Itse olen halunnut antaa lapsilleni erikoisemmat nimet. En tykkää tusinanimistä vaan haluan, että lapselleni ei kovin helpolla nimikaimaa esim. samalle luokalle tulisi. Tai leikkipuistoissa huudeltaisi kolmea samannimistä.

Mistään kovin erikoisista nimistä en kuitenkaan tykkää, ja lapsillamme (myös tulevalla) on muutama sata nimikaimaa. Mikä mielestäni kuitenkin on tarpeeksi vähän, kun esim. itselläni niitä on kymmeniä tuhansia.

 

Harmittaa ihan vietävästi, että kun keskimmäinen lapsemme kastettiin, hänellä oli alle 200 kaimaa, mutta kolmessa vuodessa on noussut niin hillittömäksi muotinimeksi, että niitä alkaa olla jo lähemmäs tuhat. Äh!

[Maro]

Lapseni sai ei niin tavanomaisen nimen. Minulla on nimi jota kantaa tuhannet muutkin. Olen kärsinyt pienen ikäni siitä kun menen johonkin niin aina tulee kaima vastaan, lapseni ei joudu kärsimään samasta. Hänen nimensä ei kuitenkaan ole mikään hypersuper erikoinen ja se istuu suomalaiseenkin suuhun joten olen tyytyväinen. Ja ei, sukunimi ei ole Virtanen

 

Juuri sukunimen vuoksi en halunnut hänelle antaakaan nimeksi mitään Maijaa(anteeksi Maijat mutta nimenne on yleinen) vaan nimen joka istuu sukunimeenkin hyvin. Kunnes tyttö menee ja nai isona jonkun Virtasen

[sin]

Minä en ole koskaan kärsinyt siitä, että minulla on yleinen nimi. Vaikka yleensä samalla luokalla oli 1-3 muuta samannimistä. Nykyään luulisin että tuo on mahdotontakin, sen verran yleistä erikoisuuden tavoittelu on. Minä haluan lapselleni nimen joka on almanakassa, että voidaan viettää nimipäiviä. Esikoiseni nimi on Onni, 8 vuotta sitten kun nimeä mietittiin se ei ollut vielä näin yleinen mitä nyt (taisi olla viime vuoden suosituin etunimi). Ainoastaan Eetu jätettiin pois laskuista siksi että se oli 2000-luvun yleisin etunimi pojalle. Jos nimi on kaunis, ja kantajansa näköinen, niin minua ei häiritse jos tarhassa on pari kolme muutakin samannimistä. Enkä oikein osaa ajatella miksi se häiritsisi nimen kantajaakaan.

 

Aika monet nimet tuntuu nykyään "väkisin väännetyltä", tyyliin Mikko on kiva nimi, mutta jos vaihdetaan se vaikka muotoon "Miko" tai vaikka "Ikko" niin se on harvinaisempi ja erikoisempi.. ja vaikuttaa minusta ihan siltä että ihan vain sen erikoisuudentavoittelun on se yksi kirjain jätetty välistä. (huono esimerkki sinänsä, koska Miko kuulostaa omaan korvaan ihan kivalta, mutta en keksinyt tähän hätään parempaa vertausta).

[höpöli]

Poika on nyt vähän yli puolvuotias ja tän nimen kanssa on käynyt niin, että kaikki aina ekaks kysyy "Mikä?", kun nimen kuulevat, mutta sen jälkeen on kaikki sen muistanu! Eli myös sellaiset, jotka ovat kuulleet nimen vain kerran niin, että on ollut muitakin vauvoja paikalla, muistavat meidän pojan nimen, vaikkeivat muita muistaisikaan

Se piti vielä lisätä, että miehen kummisetä, joka oli ristiäisissa, kertoi, että heidän kylällään oli ollut sen niminen henkilö, kun hän oli pieni. Eli ei ollut kaikille täysin tuntematon nimi.

[Ebur]

Mulla on kutsumanimi aika normaali, vaikkakaan ei superyleinen, mutta kaksi muuta nimeä ovat hyvin harvinaisia/outoja. Ala-asteella asiasta kyllä monet naureskelivat ja ilkeilivät, koska "kaikki" muut olivat vielä tuolloin elinoita, hannoja sunmuita. Nykyäänhän omalaatuiset nimet ovat paljon yleisempiä. Itse olen aikuisiällä alkanut arvostaa ihan hirmuisesti erikoisia nimiäni - ne sopivat hyvin persoonaani ja jäävät ihmisille mieleen. Kannustan siis ehdottomasti antamaan erikoisen nimen, jos joku sellaista miettii! Erikoinen nimi on todella kiva tavaramerkki, jos sen kantaa ylpeydellä.

Edited December 2, 2011 by Ebur

[Sippura]

Poika on nyt vähän yli puolvuotias ja tän nimen kanssa on käynyt niin, että kaikki aina ekaks kysyy "Mikä?", kun nimen kuulevat, mutta sen jälkeen on kaikki sen muistanu!

 

Mulla on itsellä myös tällainen nimi, joka jää ihmisille sitten mieleen, kun on toisen kerran sanonut. Nimeni on mielestäni hyvin suomalainen (kuulostaa suomalaiselta), joskaan muita samannimisiä ei Suomessa ole.

 

Olen omalle lapselleni halunnut sellaisen nimen, joka ei ole liian yleinen eli niitä suosituimpia nimiä, muttei myöskään niin erikoinen, että se olisi suomalaisen suuhun vaikea lausua. Ja toisaalta, nimen tulee sopia yhteen myös sukunimen kanssa.

 

Mitä kiusaamiseen tulee, niin joskus jopa kovin tavallinen nimi voi olla aihe kiusaamiselle. Mielestäni esim. nimi Yrjö saa monen kouluikäisen varmasti pilkkaamaan nimen kantajaa tahtomattaankin.

[kaum]

Mun miehellä on erittäin kaunis, harvinainen nimi. Harmi vaan, se on tosi lähellä yhtä aika yleistä naisten (tätien) nimeä. Yleensä aina sanon uusille tutuille: "xxx, siis mun mies" ensimmäiset viis kertaa. (Ja mun nuori veljeni sanoi koulussa aakkosia opeteltaessa kyseisen kirjaimen kohdalla miehen nimen, mutta ope ei ollut kuulemma kirjoittanut sitä taululle... Piti varmaan virheenä.) Mun entinen sukunimi oli samanlainen, harvinainen + kaunis, mutta "tavattava". Vaikka se joskus ärsyttääkin, niin on se myös tosi vahva identifikoitumisen kohde. En usko, että kukaan aikuisena luopuis harvinaisesta nimestään. Meillä on itsellä ollut ajatuksena, että jos toinen nimi on "oudompi", niin toinen vois olla helpompi, jotta lapsi vois vaihtaa käyttönimeä tekemättä virallista nimenmuutosta.

 

 

 

edit. typo

Edited July 21, 2009 by meme

[PinkOlive]

Mä haluaisin antaa vähän harvinaisemman nimen, mutta sellaisen, että sukupuolen tajuaa heti.

[jojoti]

Minusta olisi myös kiva antaa lapselle hiukan erilaisempi nimi, jos vaan sellainen mieluinen löytyy. Veljeni tyttärellä on hiukan erilaisempi nimi, mutta itse pidän siitä todella paljon