Minkäikäisenä aloititte perhekerhoissa yms. käymisen?

[Guest wee]

En ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen, että lähtisin johonkin kerhoon tapaamaan tuntemattomia ihmisiä, joita yhdistää varmuudella vain se, että heillä on lapsia.

Tuttu tunne. En osaa nähdä pelkkää äitiyttä niin suureksi yhdistäväksi tekijäksi, että se saisi liikkeelle. Meille perhekahvila ja -kerho ovat kuitenkin hyvä mahdollisuus saada seuraa lapselle. Kyllä mä sen pari tuntia istun vaikka tikun nokassa, jos vaan tuo ipana saa hetken leikkiä ikäistensä joukossa.

[Viviz]

Me ollaan nyt suuntaamassa viikon päästä avoimeen ja ikää on neidillä silloin vuoden verran.Meille tää ikä on ihan passeli aika aloittaa tälläiset tapaamiset säännöllisesti muiden mammojen ja lasten kanssa.

[Napla]

En käynyt ollenkaan. Ei vaan kiinnostanut, enkä koe jääneeni mistään paitsi .

[Guest vieras_]

Me lähdettiin perhekerhoon ekan kerran nyt syksyllä, kun tyttö oli n. 7 kuukauden ikäinen.

 

Keväällä jo harkitsin, kun ikää oli muutama kuukausi, mutta en mennyt, suurelti, koska tyttö olisi kuitenkin nukahtanut matkalla ja nukkunut sitten kerhoajan. Kesällä noita ei sitten ollutkaan.

 

Nyt syksyllä oli selvästi oikea aika lähteä. Tyttö kaipaa jo seuraa ja uusia juttuja katseltavaksi. Ollaankin nyt käyty viikoittain. Tyttö viihtyy konttaillen ympäriinsä ja itse saan istua rauhassa ja jutella muiden aikuisten kanssa.

 

 

[A.O]

ei olla käyty eikä käydäkkään

[Kirsikka]

Esikoisen vauva aikana ei käyty mutta kun esikoinen oli 2 v. ja kuopus 7 viikkoa niin aloitettiin kerhoilut.

[Girouette]

Me käydään kyllä tosi epäsäännöllisesti ihan sen takia, että täällä meillä ei oikein ole kivoja kerhoja. Ekan kerran käytiin kuitenkin kun esikoinen oli suunnilleen 5 kk.

[Sunflower78]

Menin seurakunnan vauvaperhekerhoon pojan ollessa tasan 2kk, heti ristiäisten jälkeen kun itsellä alkoi voimat palautua rankan synnytyksen ja siitä toipumisen jälkeen. Onneksi menin: sitä kautta vauva-arki alkoi sujua aivan ihanalla tavalla ja tutustuin aivan ihaniin äiteihin joiden kanssa ollaan oltu siitä lähtien tiiviisti tekemisissä. Alettiin pian tavata viikottaisen vauvakerhon lisäksi aina vuorotellen jonkun kotona viikottain, se oli ihanaa aikaa!

[tiimali]

Me ollaan tässä 9-10kk käyty pariin kertaan. Ihmetyttää vähän, kun aika moni ilmeisesti ei halua mennä siksi, ettei koe saavansa siitä mitään, tai ei koe, että olis välttämättä mitään yhteistä niiden muiden vanhempien kanssa. En mä sinne ainakaan itseni takia mennyt, vaan siksi, että ollaan lapsen kanssa kahdestaan kotona, ja koska päivähoidon aloitukseenkaan ei ole enää niin pitkä aika, lapsen on varmaan ihan hyvä nähdä muutakin elämää. Kuulla vähän lapsilauman ääniä, nähdä vilskettä ja vieraita ihmisiä. Metelihän siellä on joskus melkoinen ja meininki välillä aika vauhdikasta. Helposti näkee omasta lapsesta myös, miten käyttäytyy vieraassa ympäristössä ja miten reagoi siihen härdelliin, onko reipas, säikkyykö, tms. Lisäksi ollaan opittu uusia lauluja ja leikkejä, ja lapsi on aina ihan innoissaan, kun siellä on eri lelut kuin himassa.

[Guest RGB]

Öh, valistakaa joku tyhmää... Mitä nämä perhekerhot on ja miten sellaiseen ilmoittaudutaan? Onko ne aina seurakunnan juttuja? Me ei siis kuuluta kirkkoon eli siinä tapauksessa jää väliin. Asutaan ihan Helsingissä joten on niitä varmaan täällä mutta en ole koskaan kuullutkaan!

[Guest vieras_]

^Meidän perhekerhot ainakin ovat todella vapaamuotoisia kokoontumisia lapsille ja vanhemmille. Syödään aamupalaa, jutellaan, ehkä askarrellaan tai leikitään laululeikkejä. Joskus on tuote-esittelyjä, esim. Me&I tai Tupperware. Lapset saavat leikkiä keskenään ja aikuiset jutella. Joissain kerhoissa (seurakunta) on paikalla kerhotätejä, jotka osaltaan leikittävät lapsia ja vaikkapa hoitavat toista lasta kun äiti on toisen kanssa. Jotkut (MLL) pyörivät ihan perheiden avulla, eli kaikilla on omat lapset mukana.

 

Meillä päin on seurakunnan ja MLL:n kerhoja, kulkevat myös nimellä perhekahvila. En tiedä, onko Helsingissä muita. Mekään ei kuuluta kirkkoon, mutta silti olen joskus seurakunnankin kerhossa käynyt. Ei sinne ketään kielletä menemästä, eikä meillä ainakaan edes kysytty kuuluuko kirkkoon. Hengellisyys oli mukana pienen hartaushetken muodossa, mutta muuten ei oikeastaan.

 

Noihin meidän perhekerhoihin ei ainakaan tarvii ilmottautua. Ovat avoimia kaikille, sen kun menee vaan oikeaan aikaan paikalle. Aamupala maksaa euron-pari, mutta sitä ei ole pakko syödä.

 

Meillä kerhot kestävät kaksi tuntia kerrallaan kerran pari viikossa (MLL kerran, seurakunnan kahdesti). Googletapa vaikka MLL perhekerho/perhekahvila ja oma alueesi tai vaikka Helsinki. Nopealla googletuksella löysin tämmöisen sivun, jossa lueteltuna Uudenmaan MLL:n perhekahvilat. Jospa tosta löytyisi joku teidänkin läheltä.

 

 

[Guest RGB]

^No kappas, tosiaan on ihan tässä lähelläkin! Ehkä sitä voisi käydä kunhan tyttö vielä vähän kasvaa. Kiitos tiedoista ja linkistä!

[Martha83]

Lapsi oli 2 kuukautta kun alettiin käymään. Nyt 4-vuotias ja edelleen käydään.

[Jolie]

Esikoinen on parikuinen, kun mentiin seurakunnan vauvaryhmään. Mä sanon kyllä rehellisesti, että olin siellä ainakin ensimmäisen puoli vuotta ihan itseni takia. Välillä vauva nukkui ulkona vaunuissa koko kerhoilun ajan ja mä nautin, kun sain jutella samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa ja juoda rauhassa kahvia. Myöhemmin kerho oli lapsellekin oiva paikka sosiaalisen elämän opetteluun.

[Nerppa]

Mä oloin käymään mammatapaamisessa pojan ollessa n. 3kk ikäinen. Edelleen tavataan kerran viikossa samalla porukalla. Meillä kaikilla on heinä-syyskuussa -09 syntyneet esikoiset.

[nappis-]

Me alettiin käydä perhekahvilassa pojan ollessa 9kk.

[reiki]

Tuttu tunne. En osaa nähdä pelkkää äitiyttä niin suureksi yhdistäväksi tekijäksi, että se saisi liikkeelle. Meille perhekahvila ja -kerho ovat kuitenkin hyvä mahdollisuus saada seuraa lapselle. Kyllä mä sen pari tuntia istun vaikka tikun nokassa, jos vaan tuo ipana saa hetken leikkiä ikäistensä joukossa.

 

 

Tää on ihan kuin mun kynästä! Hengaan paljon mieluummin "omien kavereiden" kanssa, mutta niillä nyt valitettavasti on omatkin menonsa

 

 

[Sleeping Sun]

Mun täytyy kehaista, niistä ajoista kun tän ketjun aloitin, on tullut monta ystävää matkaan, viime viikonloppuna pidettiin jo 2. illanistujaiset (ilman niitä lapsia ) ja vietettiin mammojen pikkujouluja, saunomista, viiniä & juustoja + muita herkkuja, kasvonaamiot, karaokea ja vielä nupiksi ravinteliin tanssaamaan ne ketkä halusi.

 

Oi että oli hauskaa...! En ois ikinä uskonut että näin monta hyvää ystävää tulisi ihan vaan kerhon kautta, niin yksinäinen olin silloin kun keskimmäinen yli 3 vuotta sitten syntyi

 

Muoks. ja kohta on tämä aika elämää jäämässä ohi kun palaan työelämään... ei enää pääse kerhoilemaan pari kertaa viikossa. Moni meistä ketkä pikkujouluissakin oli, on jo palannut työelämään ja silti vielä tavataan... haikea olo nyt kun viimeisiä kertoja tietää kerhossa käyvänsä!

Edited November 28, 2011 by Sleeping Sun

[Piippis]

Me alettiin käydä kun poika oli n. 7kk vanha. Silloin alkoi melkein naapurissa yksi kerho.

 

Vauvauinti (lasketaanko se..) aloitettiin heti kun sai, eli oliko se sitten 3kk iässä.

[hoobi]

Osaako joku lausua mulle muutaman rohkaisevan sanan? Mua kiinnostaisi mennä jossain vaiheessa perhekahvilaan, mutta oon sen verran ujo, että pelkään jääväni sinne seinäruusuksi. Tuntuis tyhmältä mennä sinne istumaan ja ihmettelemään yksin pienen vauvan kanssa (josta ei siis ole sen kummemmin leikki- kuin juttelukaveriksikaan). Vai pitäskö odotella, että ipanat on siinä iässä, että voidaan sit vaikka askarrella keskenämme jos ei löydy seuraa.  Onko tollasessa tapahtumassa kuin vaikee päästä porukkaan mukaan? Ihan kauheeta, kun oon näin "sosiaalisesti rajoittunut", mutta olenko oikeasti yksin ongelmani kanssa?

[Mintaka]

Aloitettiin seurakunnan vauvakerhossa, kun poika oli kuusiviikkoinen. Se oli heti kasteen jälkeisellä viikolla. Ajattelin, että kun on seurakunnan jäseneksi liitetty, sopii lähteä heti katsomaan, mitä palvelua on tarjolla. Siellä sitten käytiin, kunnes palasin töihin.

@hoobi Välttämättä perhekahviloiden tai -kerhojen kuvioihin ei pääse mukaan vielä ensimmäisellä kerralla. Kävisin ainakin muutaman kerran vain ihmettelemässä. Kyllä siellä varmasti pienempiäkin vauvoja on. Onko paikkakunnallasi mitään erityisesti vauvaperheille suunnattua toimintaa? Perhekerhoissa on joskus melkoinen hulina, kun on paljon eri-ikäisiä lapsia.

Lisään vielä, että äitiseuran lisäksi kerhossa oli hauskaa nähdä eri-ikäisiä vauvoja ja taaperoita. Olipa jotain osviittaa, mitä esikoisen kanssa on edessä missäkin vaiheessa. Toisaalta välillä oli ahdistavaakin, kun eräässä vaiheessa poika tuntui olevan kovasti jäljessä kaikkia muita. Ero kyllä kuroutui myöhemmin umpeen, mutta välillä mietin, onko kaikki kunnossa.

Edited October 19, 2018 by Mintaka

[Tee]

Vauva on nyt 4,5 kk, eikä olla vielä missään kerhoissa käyty. Pari kuukautta on käyty vauvatanssissa ja nyt aloitetaan sen lisäksi vielä vauvajooga. 

@hoobi, minulla ainakin vähän samanlaisia ajatuksia! En ole edes erityisen ujo, vaan usein ihan luontevasti juttelen vieraille ihmisille. Mutta tuo perhekerhoihin meno jostain syystä vähän jännittää. Olen miettinyt, että jäänkö vaan nyhväämään vauvan kanssa, enkä osaakaan mennä juttelemaan muiden kanssa. Varsinkin, jos kaikilla muilla olisi jo vanhempia lapsia, jotka touhuavat keskenään ja itsellä kuitenkin vauva viihdytettävänä. Meillä olisi ihan lähellä MLL:n perhekahvila kaksi kertaa viikossa, ehkä pitää joku kerta vaan mennä kokeilemaan. 

Noista vauvaharrastuksista toivoin etukäteen löytyvän samalla alueella asuvia äitejä, joista voisi saada muutenkin seuraa. Ohjatuilla tunneilla aika ennen tuntia menee kuitenkin vaipanvaihtoon ja vauvan syöttämiseen ja aika lailla sama tunnin jälkeen. Ja tunnin aikana ei ehdi jutella, kun vaan tehdään niin noista harrastuksista ei ainakaan meille ollut tutustumispaikaksi.

[Ouna]

Me aloitettiin esikoisen kanssa muskari ja avoimessa päiväkodissa käynti 7-kuisena kun syyskausi silloin alkoi näissä touhuissa. Silloin vauva alkoi vähän jo kiinnostua erilaisista touhuista ja mä kaipasin jotain aikataulua ja toimintaa äitiyslomaan. 

Meille löytyi tosi kiva muskari, joka toimi sellaisessa paikassa, jossa on hyvät tilat, johon jäädä vaikka syöttämään lasta. Siinä oli helppo kysäistä vieressä olevalta minkä ikäinen lapsi on, ja siitä se juttu pikkuhiljaa alkoi, tutustuin muihin äiteihin. 

Avoimen päiväkotiin menin aluksi vauvan kanssa myös ohjattuun muskari hetkeen, siitä oli sit helpompi jäädä vähäksi aikaa katselemaan.

[Doremifa]

Mä oon myös niin epäsosiaalinen, että en koe halua tai tarvetta mennä kerhoissa tekemään lähempää tuttavuutta tuntemattomien kanssa... Enemmän on tullut juteltua vetäjien kuin muiden kerholaisten kanssa Esikoisen kanssa lähdin kuitenkin siinä 5 kk:n kieppeillä vauvakerhoihin, jotta sain syyn aktivoitua johonkin sieltä neljän seinän sisältä, kun alkoi masentaa.

Nyt kun esikoinen on 5-vuotias ja olen uudestaan äitiyslomalla, mun motiivini kerhoiluun on yhteisen ajan viettäminen esikoisen kanssa ja vaihtelun saaminen arkeen. Esikoinen nauttii, kun keskityn hänen kanssaan perhekerhon laululeikkeihin ja askarteluihin. Ei me siellä kovin paljon kommunikoida muiden lasten tai aikuisten kanssa, tai ei se ainakaan ole meille se pointti... Mut on se silti kivaa olla enempi ihmisten ilmoilla osana porukkaa, vaikka ei niin jutteliskaan.

Tämä meidän toinen lapsi oli kerhossa ensimmäistä kertaa 9 päivän ikäisenä

[kerttunen]

Me asutaan pienellä kylällä, ja muistan kun esikoisen kanssa mentiin ensimmäiseen neuvolaan niin sieltä lyötiin käteen ilmaiset pullakahvit -kuponkia paikalliseen MLL:n perhekahvilaan ja innoissaan kannustettiin menemään mukaan. Monta kertaa yritin mennä, mutta aina oli ovet lukossa. Ilmeisesti vetäjien puutteesta johtuen aukiolo on hyvin satunnaista ja mitä ilmeisimmin vain jonkun sisäpiirin tiedossa, sillä en koko vuoden mittaisen äitiysloman aikana kertaakaan onnistunut perhekerhoon pääsemään. 

Hiljattain näin facebookista että etsivät uusia vetäjiä. Ehkä tämän tulevan lapsosen kanssa on parempi onni, jos kävisi taas uudelleen kokeilemassa..