Jasmin's dream

Vauvavihjailuja

105 posts in this topic

Sitten toukokuun on näitä vihjailuja alkanut olla aika paljonkin. 

Äitini on jo muutamaan otteeseen vihjannut, että olisi kiva olla jo mummo. Olen sujuvasti yrittänyt siirtää keskustelun muualle. En ole vielä puhunut suunnitellusta aikataulusta. Lisäksi tätinikin suunnalta on tullut pieniä vihjeitä.

Parit hyvän päivän tutut ovat myös kyselleet, mutta niistä ei tarvitse stressiä muodostaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut ihan toisinpäin kun ollaan kysytty pari kertaa kun on ollut lapsista jotai puhetta että vihjailetteko? Vastaukseksi on tullut aika painokkaita ei-vastauksia. Kerran puhuin ystävälle niin sekavasti että ei se taida tietää että yritetään mutta tajunut kyllä että kuumeillaan kovasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutamat kaverit on vihjailleet jotain vauvajuttuja meille ennenkuin edes päätettiin jättää ehkäisy pois. Lähinnä se ärsyttää. Eivätköhän he sitten huomaa jos meille perheenlisäystä tulee ;) miks sitä tarttee aina olla tenttimässä.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä luulee koko suku, ettei haluta lapsia, joten ei olla kauheasti saatu niitä vauvavihjailujakaan. Hah, saattaa tulla vähän yllätyksenä sitten kun on pulla uunissa. No, anoppini on kuulemma jotain aina möläytellyt miehelleni pikkujalkojen tepsutuksesta. Onneksi on välttänyt moista minun kuulleni. Ei nimittäin hyvä heiluisi.  :skilletgirl:  Mikään ei ärsyttäisi niin kovasti kuin se, että anoppi saisi sen kuvan et me ihan hänen mielikseen lapsia tehdään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vihjailee sukulaiset, omat vanhemmat ja vielä kaupan päälle miehen sisaruksetkin.  :dash2: Vähän tyhmältä tuntuu, luulisi lapsellisten ihmisten tajuavan että ei se lapsen hankkiminen välttämättä niin helppoa kaikille olekaan. Ja kun olen sukulaisille kertonut että en välttämättä halua lapsia (vaikka vauvakuume sitten loppujen lopuksi iski) niin voisivat jättää kyselyjä vähemmälle.

 

Tästä olen ainakin itse oppinut sen, että koskaan en kysele keltään "millonkas sitä teille..." saavat kertoa ihan vapaaehtoisesti tai olla kertomatta.  :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh samaa utelua, vihjailuja ja suoria kommentteja saaneita siis on muitakin. Paras oli kun kaverini lapsi kysyi ihan vakavalla naamalla mieheltäni että miksi sinulla ei ole vauvakuumetta??? :pacifier:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta tuntuu että kaikki meidän lähipiiristä odottaa milloin meille tulee vauva. Viimeksi ollessani Me&I- kutsuilla serkku alkoi hirveesti vihjailemaan vauvoista. Ja vaikka kukaan ei sitä pahalla tarkoita niin kyllä se itsellä vituttaa kun haluttaishan me se vauva mutta ei vain ole vielä kuulunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vihjailuja on tullut mun isoäidin puolelta vauvan vaatteiden muodossa (se tosin ei ole haitannut). Kummitätiltä tuli vihjailuja pari päivää sitten, että kyllähän teillä alkaa kohta jo olla kiire jos haluatte nuorena lapsia saada.. Omilta vanhemmilta ei ole vihjailuja tullut kun heillä on jo kolme lastenlasta. Anoppilasta ei myöskään olla vihjailtu, vaikka heillä ei lasten lapsia olekaan, tosin anoppilan puolesta tuntuu siltä etteivät he lasten lapsia vielä haluakaan, mikä tuntuu pahalta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä anoppi on vihjaillut jo useamman vuoden asiasta, eikä aina niinkään hienovaraisesti :D kuulemma on suurta vääryyttä kun on 3 sukupolvea putkeen tehty esikoiset 20- vuotiaana, ja mies ja hänen sisko kumpainenkin jo usealla vuodella ylittänyt tämän aikarajan! ollaan rikottu hyvä putki :D oman suvun puolelta ei juurikaan vauvoista vielä vihjailla, vanhemmat/isovanhemmat alkaneet vauvantekopuuhiin niin 'vanhoina' että kyllä se varmasti shokkina heille tulee jos meiltä lähikuukausina vauvauutisia tulisi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ tuo on aika mielenkiintoista että tietyn iän ylittämisestä vihjaillaan, vielä kun ikä on noinkin matala..  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan onneksi säästytty vihjailuilta. Isäni tosin viikonloppuna muutaman viinilasin jälkeen rupesi kehumaan, miten hyvä isä miehestäni tulisi. Mieheni äiti on kerran kysynyt mieheltäni eikö meillä jo kohta olisi vauvauutisia.

 

Me ollaan ehkä profiloiduttu pariskuntana, jolla ei ole lapsihaaveita. Luulen, että moni tulee yllättymään sitten, jos meillä joskus on niitä vauvauutisia kerrottavana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan onneksi selvitty hyvinkin vähillä vihjailuilla. Molempien vanhemmat on niin hienovaraisia että eivät ole ottaneet asiaa edes puheeksi. Itse kerroin äidille aikoinaan omasta vauvakuumeestani.

 

Eräs vanhempi työkaverini on kyllä kova vihjailemaan ja aina jos olen kipeä niin ensimmäinen kommentti on "Ootko raskaana?"

 

Ei ole ainakaan vielä ollut mitään sellaista vihjailua jota olisi voinut ottaa pahalla. Enemmän sitä kuulee kyllä vihjailua naimisiinmenosta, kun avopari ollaan. Ja koska itsekin tässä olen tovin kosintaa odotellut, niin se kyllä ärsyttää.

 

Lähipiirissä on jonkun verran lapsettomuutta ja olen kyllä läheltä nähnyt miten rankasti sellaiset hyvääkin tarkoittavat vihjailut voivat satuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi!

Mua loukkaa aina anopin vihjailut jälkikasvusta kun hän suureen äänen toitottaa että me ei olla vielä miehen kanssa saatu mitään aikaiseksi vaikka hänen toisella pojallaan on jo kolme muksua. grrrrrr!!!!!! Yrittäminen on tarkoitus aloittaa vuodenvaihteen jälkeen, mitta se asia ei kyllä anopille kuulu vielä tippaakaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anoppi vihjailee kyllä, että pitäisi alkaa lapsia tekemään. Mutta no can do, kun en vaan yrityksestä huolimatta tule raskaaksi… Välillä otan vihjailut raskaammin ja välillä olan kohautuksella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siitä kun joku mun suvussa on vihjannut jotain vauvoihin viittaavaa on vuosia, olen kaikille kyselijöille sanonut, että mun keholla ei välttämättä onnistu. 

Anoppi ja anopin äiti taasen kuulemma kyselevät tasaisesti. Mulla ja anopin äidillä ei ole yhteistä kieltä lainkaan ja anoppikin kohdistaa kyselynsä pojalleen, joten mua ei aiheuta mulle päänsärkyä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti sanoo ettei haluu lapsen lapsia moneen vuoteen kun taas anoppi kyselee aina kun ollaan kahden että millos niitä lapsenlapsia tulee.

On jopa sanonut jättävänsä maansa mulle kun lapsenlapsia tulee... pientä kiristystä =)

nii ja yks miehen sukulainen jopa onnitteli vauvasta joku aika sitten jouduin kertomaan että läski vaan mä oon :(

 

No kohtahan se yritys alkaa pitäs kettuillessaa vihjailla jotakin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Eih. Miten voi ihmiset olla noin tökeröitä, että alkavat etukäteen onnitella ennen kuin on itse sanonut mitään. Toivottavasti sitä edes nolotti jälkikäteen.

Tsempit. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä niitä löytyy... =) täytyy vaan ottaa huumorilla! siks en koskaan onnittele ketään ennenkö sen on itse kertonu, koskaan ei voi varmaks tietää =)

Tää kyseinen henkilö on myös onnitelllut kihlauksesta(oltiin oltu joku 6kk yhdessä) piti vaan harmitella että kun on tuo sormus väärässä kädessä.... 

 

Mutta vanhat ihmiset on nii innoissaan nii ei ne saa enää hillitä itteesä=)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niinpä. Pääasia on, että yrittää edes jonkun huumorin säilyttää tuollaisten kommenttien kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep jos ottas kaiken liian vakavasti nii hullukshan tässä tulis=) mun mielestä tollanen on vaa koomista joskin vähä ärsyttävää =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jaksettii vihjailla ja nyt kovasti vihjaillaan toisestakin. Itse koen todella painostavana tälläisen, varsinkin kun ei tuo ensimmäinenkään tullut sormia napsauttamalla.

Huomasin jälkeen päin että anoppi KIITTI minua facebookissa kun esikoinen syntyi, voi prkl!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka vastata vauvavihjailuihin ja suoriin koskas teille tulee- uteluihin kysymyksiin napakasti niin, että viesti menee perille, mutta kuitenkin niin, ettei paljasta yritystä eikä loukkaa toista?

 

Vietin lauantaina iltaa ystäväni kanssa ja hän kyseli ihan suoraan minun ja mieheni vauvasuunnitelmista. Ystävä on kysellyt saman suuntaisia kysymyksiä ennekin, mutta ennen en ole kokenut utelua yhtä raskaasti kuin nyt. Nyt asiaan tietysti vaikutti se, että minulla oli juuri kemiallinen raskaus, jota surin ja josta en tietenkään ystävälle kertonut ja ystäväni itse on maha pystyssä. Ystävä ei ole niin läheinen, että haluaisin hänelle yrityksestä kertoa (olen kertonut vain yhdelle tosi läheiselle ystävälle sekä omalle äidille), eihän hänkään kertonut omasta vauvan yrityksestään minulle eikä raskaudestakaan ennen kuin 12. viikolla.

En kuitenkaan haluaisi valehdellakaan hänelle. Nytkin on ollut välillä vaikea vastata hänen ksymyksiinsä ja varmaan vaikeammaksi vain käy yrityksen jatkuessa. Samat ympäri pyöreät vastaukseni tuntuvat jo nyt mun mielestä hölmöltä. Ja entäs sitten, kun joskus olenkin raskaana, mutta en ihan alkuraskaudesta haluaisi asiaa paljastaa? Tuntuu nyt, että olisi paras saada ystävä lopettamaan kyselynsä nyt samantien. Mutta miten?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ei ehkä sama asia, mut multa töissä asiakkaat kyselevät et miksei sulla ole vielä lapsia, meinaatko hankkia ja millon jne. Vastaan ystävällisesti mutta napakasti että se on minun yksityisasiani ja toivon ettette niitä minulta utele. En tiedä voiko noin ystävälle sanoa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ystävä on kysellyt ennenkin ja koska silloin en ole kokenut asiaa samalla tavalla kuin nyt yrityksen pitkittyessä ja erityisesti nyt kemiallisen raskauden myötä, niin silloin olen hänelle vastaillut jotain ympäripyöreetä. Ja jo kauan sitten olen kertonut hänelle vauvakuumeesta, mutta yrityksestä en. Ystävä, joka on tottunut saamaan vastauksia vaikkakin ympäripyöreitä sellaisia voisi ihmetellä, jos nyt sanon sen olevan yksityisasiani.

 

Olisi ollut vaan helpompi kun en ikinä olisi alkanutkaan puhumaan näistä asioista hänelle. Mutta ihan turha jossitella jälkeenpäin. Ja silloin tuntui siltä että haluan hänelle puhua ja purkaa sydäntäni. Nyt kysymykset on alkaneet ahdistaa. Se, että ystävä kyselee on liian tungettelevan tuntuista. Voisin ehkä puhuakin hänelle, jos saisin itse valita tilanteen milloin puhun ja mitä puhun. Eikä niin, että hän kysyy milloin kysyy ja kysyykin sitten kaiken mitä hän haluaa tietää.

 

Ehkä voisin sanoa, että aihe on muuttunut liian araksi käsitellä, koska vauvakuume on niin kova. Ja lupaisin kertoa hänelle sitten kun jotain kerrottavaa on. Eihän mun sillon tartteis kertoa yrityksestä, eihän?

 

Multa muuten myös asiakkaat kyselee samoja. Ja heille vastaan samoin kuin Naa: se on minun yksityisasiani. Heille niin voi vastata :)

Edited by bee

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now