Vauvavihjailuja

[Naa]

Mun mielestä ei tarvii yrityksestä kertoa jos et halua  

[iiki]

bee: mie itse koin suurta helpotusta sen jälkeen, kun avoimesti kerroin ihmisille yrityksestä. Vähän ajan päästä loppui kyselyt kokonaan, kun tää meidän projekti on pitkittynyt ja nyt oonkin saanut olla ihan rauhassa koko vihjailuilta, joita siis oli kyllä tosi paljon heti siitä lähtien, kun mentiin naimisiin vajaa viis vuotta sitten. Tosiaan ennen yrityksen alkua on ihan helppo vaan sanoa jotain, että sitten aikanaan tms, mutta ei se enää niin helppoa ookaan, kun yritys on päällä ja vauvaa ei vain kuulu. Jonkin aikaa mie sanoin utelijoille, että mie kyllä haluisin lapsia, mutta mies ei vielä(mikä oli osittain tottakin silloin). Joskus kuittasin myös utelut sanomalla, että ei se kaikille oo niin helppoa, niin useimmat tajusi olla hiljaa.

 

Voisit ehkä sanoa ystävällesi, että kerrot kyllä jos jotain tapahtuu, mutta että teidän pitää ensin saada käsiteltyä näitä asioita miehen kanssa ihan rauhassa ja kerrot sitten, kun sinä olet siihen valmis. Ja kyllä ystäville pitää voida miun mielestä myös sanoa, jos joku aihe on liian arka ja kyllä heidän pitää myös se ymmärtää ja lopettaa utelut

[bee]

Kiitos iiki Tuo oli hyvä, että pitää ensin käsitellä asiaa miehen kanssa. Ja lupaus siitä, että kerron kun on kerrottavaa.

Edited March 4, 2014 by bee

[Symbioosi]

Anoppihan toivoisi kovasti, mutta ei ikinä sano mitään ainakaan suoraan. Joskus asiasta vitsailee, mutta niin kauniisti,etten ikinä ole loukkaantunut. Olen niin pitkään seilannut eipäs-juupas-osastolla asian kanssa,että loukkaannun herkästi. Koen sen niin henkilökohtaisena kysymyksenä. Sen sijaan miehen isoäiti on välillä ihan kamala. Jos joskus raskaudun, niin hänelle ei edes huvita kertoa. Sieltä saattaisi tulla, mitä tahansa törkyä,kuten koska hankkiudutte elukoista eroon, uskonnon tuputtamista tms.

[Nandu]

Meillä on onneksi molempien vanhemmilla jo lapsenlapsia, joten meillä ei ole paineita. Eipä ole vihjailtukaan. Tiedän, että oma äitini ja siskoni kyttäävät jokaista merkkiä raskautumisestani (en ole sellaista kyttäystä mitenkään huomannut, joten hienovaraisia siis ovat ). Mutta tämä siis ihan hyvällä! Miehen vanhemmat tuskin kyttäävät yhtään mitään, eivät sillä tavalla ole loputtoman uteliaita.

[Ruusunmarja]

Meillä lähipiiri ei utele tai kysele vaan enemmänkin oon törmänny vihjailuihin vieraiden ihmisten osalta kuten esim. työpaikalla. Koen sen jotenkin tökerönä. En pistäis pahakseni, jos perhe tai ystävät utelisivat.

[ElvirahM]

Aina välillä tulee sukulaisilta jotain vihjailuja, mutta melko harvoin. Mieheni veljentytön ristiäisissä mieheni isoäiti vihjasi muutaman kerran, että "eikös se alkaisi teidänkin olla aika" ja että "eikös se olisi ihana tämmöinen pikkuinen teilläkin". Se viilsi aika syvältä, varsinkin kun oletus tuntui automaattisesti olevan, että se on meidän tahdosta kiinni, että lapsia ei vielä ole. Koin sen myös hieman syyllistävänä. Piti pienet pikaitkut käydä vessassa tirauttamassa.

Sitten ajattelin, että ei se mummo sitä pahalla, haluaisi vain nähdä rakkaalla lapsenlapsellaan perheenlisäystä. Mutta silti kirpaisee.

[Titiri]

Muoks. Otetaanpas kuitenkin pois.

Edited April 10, 2014 by Titiri

[Rellu_]

Meilläpä lähti kunnon huhut kiertämään kun tapasin koulutuksessa entisiä kurssikavereitani, kollegoitani ja tuli puheeksi mun terveellinen elämäntapa ja koska vielä olin selvänä kuskina baarissa (koska alkoholihan ei sovi treenin ja dieettauksen kanssa), siit se lähti. Useampi kuulemma kysynyt mun parhaalta ystävältä että olenko eivätkä sitten usko jos sanottaan etten ole. Ei tarvii uskoa, jos haluu uskotella itselleen jotain muuta

[winku]

Mun pikkuveli sai syksyllä vauvan ja synnytyksen lähestyessä sekä äiti että isä rupes multa kyseleen (eri aikaan ja varmaan toisistaan tietämättä) että joko mullakin olis vauvakuumetta. Äiti vielä vihjaili, että "kun sulla tuota ikääkin kuitenkin on jo sen verran (silloin 27) niin ei sitä kannattai ihan hirveästi enää viivytellä"   Nyt ei oo kyllä kyselty ja ihan hyvä niin. Ehkä ovat jo luovuttaneet toivonsa minun suhteen

[Alberta]

Meillä jonkin verran on heitelty molempien puolilta onko lapsia suunnitelmissa. Ei me sen enempää olla yrityksestä kerrottu, mutta ei sitä salailtukaan olla.

[Predeth]

Multa ollaan tultu kysymään ihan suoraan, jopa sinkkuna ollessani, että olenko raskaana, koska mulla on aina ollut tällainen pallomaha. Silloin oon päätynyt naurahtamaan kommenteille, että kun ei tota miestäkään oo, niin tuskin. Myös jotkut lapset (oon päiväkodintyöntekijä) on ensimmäisissä keskusteluissa kysynyt onko mulla vauva mahassa.

 

Sitten häissä tuli ensimmäiset kyselyt, että oonko raskaana miehen isäpuolelta.. Anoppi on kyllä pahin.. "Minä haluan sitten mummoksi pian, etten olisi kauhean vanha mummo", "Joko olette puhuneet koska minusta tulisi mummo?"   Ei siinä, kyllä minäkin haluan lapsia pian, mutta ei tosiaan olla tekemässä lasta häntä varten ja hänen pyynnöstä..

Suorat kommentit on vähentyny sillä kun ollaan mainittu, että ruvetaan jossain vaiheessa tän vuoden puolella yrittämään lasta.

 

Oma äiti on mun vauvahaaveisiin sanonut että "Älä halua vauvaa".. Tosi rohkaisevaa ja positiivista siis..   Myös mun vanhemmat tietää, että ruvetaan jossain vaiheessa tän vuoden puolella yrittämään. 

 

Muutamat meidän kavereista tietää myös yritysaikeista..

 

Avoimuus on ollut auttamassa näissä asoissa, mutta turhat, äänekkäät toiveet ovat tuntuneet joskus todella ärsyttäviltä..

[Kattohaikara]

Oman äitini puolelta vihjailuja ja mahan tuijottelua on tullut jo pidempään, miehen puolelta ei oikeastaan mitään kommentteja. Yrityksestä nyt ei tiedä vielä kukaan, mutta kovin paljon sitä viljojen turvottamaa mahaani tunnutaan katselevan...

[kukkutimuru]

Meillä on aika suorasukainen suku, ja vihjailut on vaihtunut jo ajat sitten suoraan kommentointiin/kyselyyn. Esim. mun täti soitti mulle tässä taannoin ja kysyi että mitä mieltä oon, hän on säästänyt oman lastensa rattaita mulle(!!), mutta nyt hänellä olisi niille toinenkin ottaja. Eli että säästääkö vielä mulle vai laittaako kiertoon  Samoin mun omat todella lastanlapsikuumeiset vanhemmat, isä erityisesti, on enemmän tai vähemmän kysellyt asiasta. Ai joo ja myös mun työpaikalla (sairaalassa) yksi meidän lääkäri on sanonut jo pariin otteeseenkin että nyt kannattaisi jo ryhtyä hommiin..

 

Mutta tähän asti noiden kohtaaminen on ollut helppoa, mä oon aina sanonut että haluan ehdottomasti lapsia ja oonkin vaan sanonut kyselijöille että joo, tiiän mutta ei silti vielä. Mutta nyt kun me ollaan oikeesti ryhdytty hommiin, niin onkin vähän eri juttu. Varsinkin jos ei alakkaan tärppäämään. Voisin kuvitella että sitten tuntuisi hyvinkin pahalta :/ Toisaalta mä oon aikas suorapuheinen, ehkä sitten todella sanoisin että kiitos kysymästä, me yritetään mutta vielä ei oo kuulunut. Saa nähä.

[isla86]

Täällä on perheen suunnalta tullut nykyään hyvinkin suorasanaisia "vihjailuja"; siskon lapsille pitäisi saada serkkuja ja äiti säästelee vanhoja vaatteita ja sänkyä meidän tulevalle lapselle, jonka toivottaisi tulevan pian ettei tarvisi kauaa niitä enää nurkissa tyhjänpanttina pitää.. huoh.. Itse koen ne jotenkin painostavana, kun vielä on miehen kanssa keskustelussa yrityksen aloituksen ajankohta.

[goji]

Meillä on kai tosi outo lähipiiri, kun kyselyjä ja vihjailuja ei ole tullut oikeastaan yhtään, vaikka on oltu naimisissakin jo vuosia. Heti meidän häiden jälkeen anoppi oli kysynyt mieheltä jotenkin siihen tyyliin, että "nyt kai sitten alkaa tulla lapsiakin", mutta mies tyrmäsi äitinsä oletukset heti alkuun ja sen jälkeen on saatu olla rauhassa.

[Mariahs]

Kun mentiin 22-vuotiaina naimisiin, kaikki luulivat, että mennään naimisiin, että vauva on jo tuloillaan ja häiden jälkeen vihjailtiin joka puolelta. No nyt on +8v häistä, niin on vihjailut vanhemmilta ihmisiltä jääneet. No nyt kun ollaan +30v, on kaveripiirissä alkaneet kysellä "hienovaraisesti", varsinkin sellaiset, joilla itsellään on lapsia jo. Muutamalle olemme sanonut yrityksestä, mutta emme läheisimmille ystäville, ettei ala kertyä itsellekin paineita liikaa ulkopuolelta.

[MolliPolli]

Me ehdittiin olla naimisissa yli kaksi vuotta ennen kuin uutisia oli kerrottavana. Molempien vanhemmat olivat odottaneet uutista ja olivat tosi onnellisia. Iso kiitos molempiin suuntiin, ettei kyselyjä ollut kuitenkaan tullut. Kiva, että tyypit tajuaa, että kerrotaan kyllä kun aika on.

[virtahepo]

Meillä kävi tässä yksi päivä ihan hauskakin juttu. Oltiin viettämässä miehen kanssa mökki viikonloppua ja unohdin KOIRANI foolihapot mökille. Koiran edellisessä pentueessa oli kitalakihalkiota niin sen takia syötän foolihappoa. Sanoin sitten appivanhemmille että kun käyvät mökillä niin jos viittisivät tuua sen foolihappo pukin pois. Sitä meni pari päivää ja olin pihalla siemailemassa viiniä kun anoppi tuli käymään oli sen ilme näkimes arvonen! Oli luullu että minä niitä foolihappoja syön ja tietenkin vetänyt omat johtopäätökset! oli käyny ostaan mulle vaikka mitä vitamiinejä yms.  No nyt tuntuu ettei vihjailu lopu kun jo kerran luuli että että saa toisen lapsenlapsen... 

[Pikkuinen13]

Meillä on ennestään jo yksi lapsi.

Lähes heti lapsen syntymän jälkeen alkoi vihjailu että hankkikaa nyt äkkiä toinen perään,

kyllä se kaksi menee siinä kun yksikin. Ystävien kertomusten mukaan ei se ihan niin vaan mene.

Ja nyt kun tyttö on jo reilu 1 vuotias niin äitini on kertonut nähneensä unen että meillä on ensi kesänä poikavauva.

Ja muutenkin äiti kovasti vihjailee että pitäisi jo ruveta toista hankkimaan. Tässä taannoin oli jopa mennyt anopille sanomaan

että hänellä on sellanen olo että ensi kesänä on vauvoja.

Mä oikeastaan toivon että ei tule poikaa. vaikkei pojissa mitään vikaa ole. Mutta ärsyttää suunnattomasti toi sukupuolen toivominen ulkopuolisilta.

ja ihan niin kuin sen pitäisi olla poika! että ärsyttää. :lol: :lol:

[tiku]

^ Tiedän tunteen! Kun aloin odottamaan kakkosta, joka puolelta tuli kommentteja että "tehkää nyt poika", kun ennestään on tyttö. Minulle oli ihan sama kumpi sieltä tulee, kunhan tulee se vauva No, poikahan sieltä tuli, seuraava kommentti oli että "nyt on sitten ihan sama kumpi sieltä seuraavaksi tulee".. Mikä vauvakone minä olen??

 

No nyt yritetään kolmosta, jos tärppi tulee niin toivottavasti vältyn noilta kommenteilta..

[Kumppari]

Appiukon joka toinen kahvipöytäkeskustelu koskee nykyään lastenkasvatusta. Huoks. Ei siinä muuten mitään, mutta ollaan hieman eri linjoilla joten asiassa ei ole juurikaan keskusteltavaa Vihjailuiksi luen nuo joka tapauksessa.

 

Omat vanhempani ovat onneksi hieman rauhoittuneet kun pikkuveljen tyttöystävä on tullut raskaaksi, saavat purkaa vauvahösötystään sinne ja me saamme olle rauhassa

[Pikkuinen13]

tiku no niimpä. Ihan niin kun sillä tulevan lapsen sukupuolella olis jotain väliä.

Välillä tuntuu että toisilla on sellainen käsitys että toisen lapsen kuuluu olla poika.

Vaikka mä vähän kuumeilenkin en sitä iloa vielä äidilleni anna.

[tiitiainen]

^ ja auta armias jos on 2 samaa sukupuolta olevaa lasta niin mitä luullaan kolmosesta ja miksi kolmonen tehdään. Ihan kuin sukupuolella ois muka väliä.

 

Välillä mun äiti vihjailee kolmosesta mut vähän leikillään. Nyt sanoin että kierukka asennetaan nii vaikeni. Ei ollut edes vale, aika oli varattu mut prtuin sen

[June]

Omat vanhemmat ei ole juuri vihjailleet, pari kertaa esikoisen olemassaolon aikana kysyneet ihan suoraan että halutaanko me lapselle sisarusta ja kun oon kertonut että joskus kyllä toivottaisiin pikkusisarus saatavan, on asia jäänyt siihen. Ihan kiva tyyli ollut. Anoppi myös on samaan tyyliin mieheltä (huom, mulle ei viitsi suoraan sanoa ) kysynyt. Nyt kun kuukausi sitten raskaus meni alussa kesken, oltiin juuri näille kolmelle ehditty tyyliin edellisenä päivänä suurten toppuuttelujen kanssa asiasta kertoa ja sitten tietysti kerrottiin myös miten kävi. Eli eipä ole heiltä varmastikaan mitään vihjailuja hetkeen tulossa kun tietävät tilanteen. Ilmeisesti anoppi oli mun möhömahaa sillä silmällä katsonut kun silloin tuosta odotuksen alusta kertoessa sanoi että hän meinasikin jo että pitäiskö kysyä

 

Appiukolle ei ehditty asiasta kertoa ja viimeksi viikonloppuna kysyi mieheltä kovinkin innostuneen kuuloisena onko tulossa pikkuinen kun oli mun empirelinjaisesta paidasta (yhdistettynä siihen muuten vaan möhömalliseen vatsaan) vetänyt johtopäätöksiä. Tuo tuppas ärsyttämään, jotenkin eri asia kysyä onko toiveissa tms kuin kysyä onko jo tulossa - kyllähän me kerrottais jos kerrottavaa olisi... Sitten vielä isoon ääneen naureskelua että on tässä jo kovasti odotettu pikkuista mutta kun ei vaan tule sellaisia uutisia, heh heh. Kun kuitenkin sen 7-8kk jo yritetty ja kerran tosiaan keskenkin mennyt niin tympäsee tollaset vähän enemmän ku joskus aiemmin. Kyllähän appi kysyi jo esikoisen ollessa pieni että aiotakoon me vielä toista sukupuoltakin hankkia (!) ja äitiysloman lopussakin vähän ihmetteli että enkö enää jääkään lapsen kans kotiin (sekin oli selvästi vihjailua että eikö oo jo toinen tulossa kohta) jne. Luulen ettei hänellä vaan ole käynyt mielessäkään että asiassa vois jonkunlaisia vaikeuksia mahdollisesti olla tms kun yhden lapsen on onnistunut jo saamaan.  Nuo aiemmat osannu ohittaa olankohautuksella mutta nyt vähän tympäsee toi viimeisin. Vaikka eihän ne pahalla toki. Jos vielä tulee tollasta juttua niin ehkä vaan sitten kerron tai käsken miehen kertoa jos hänelle puhuvat että mikä toi taustatilanne on, niin ehkä sitten vähän huomaavaisuutta tulee näihin juttuihin jatkossa.

Edited June 11, 2014 by June