Toimiiko kummius molemmin pain?

[JWD]

Meille on kertynyt neljä kummilasta ja valitettavasti muutaman kohdalla kummius on hiukan yksipuolista. Me muistamme synttäreinä, nimppareina, jouluna, tuomme reissuilta tuliaisia ja käymme kylässä. Kummilapset ovat itse vielä liian nuoria itsenäisesti kummeja huomioimaan, mutta olisi kiva, jos saisi kummilapsesta vaikka pari kertaa vuodessa jonkin valokuvan sähköpostilla ja kiitokset lahjoista.

 

Odotamme parhaillaan ensimmäistä lastamme ja vakaa tarkoitukseni on muistaa lapsen puolesta kummeja näiden merkkipäivinä ja laittaa kummeille kuvia lapsesta leikkimässä kummeilta saadulla lahjalelulla tai kummeilta saatu vaate päällä.

[2010]

Kummiuden tulisi ehdottomasti olla molemminpuolista. Meillä on 4 kummilasta, ja kaikkien kanssa se toimii - ei yhtä aktiivisesti kaikkien kanssa mutta toimii kuitenkin. Me tietysti lahjomme jouluna ja synttärinä, sekä lähetämme vuoden mittaan pari korttia ihan muuten vaan (se ilahduttaa lasta aina!). Juhliin mennään jos ollaan samassa maassa, ja muutenkin joka vuosi kerran tai pari yritetään tehdä jotain spesiaalia jokaisen kummilapsen kanssa yksi kerrallaan. Ja toki myös nähdään ihan muuten vaan jos ollaan kyläilemässä lasten perheiden luona. Takaisin päin on kiva saada vaikkapa kuvia sähköpostiin, joulukortti (lahjalla ei väliä vaikka niitäkin aina saamme), ja jos lapsi on tarpeeksi vanha, ihan vaan puhelinsoitto silloin tällöin. Kummius on minulle tosi tärkeää, ja toivon että meidänkin lapsemme kummit tulevat olemaan aktiivisesti mukana lapsemme elämässä.

[Kenguru]

Mielestäni pitäisi ehdottomasti toimia. Alussa tietysti kummilapsen vanhempien kautta ja jatkossa lapsen omasta toimesta. Olen itse useamman lapsen kummi ja yksi suhde on ollut aina täysin yksisuuntainen minun taholtani. Erityisen epäkohteliaalta ja ajattelemattomalta tuntuu se, ettei postitse lähetetyistä lahjoista kiitetä. Kiittäminen on loppukädessä vanhempien vastuulla ja asia, josta omassa lapsuudenkodissani on oltu erittäin tarkkoja. Haluankin opettaa oman lapseni sitten joskus toimimaan samoin kuin minut on opetettu.

[kerttunen]

Nostellaanpa hieman tätä ketjua, kun lähiaikoina oon ajatellut asiaa paljon.

 

Mulla on kolme kummilasta (sisarukset toisesta perheestä ja yksi lapsi toisesta perheestä) ja kummin kohtelussa on kyllä selkeitä eroja. Itse yritän kohdella kaikkia kummilapsia edes jotakuinkin tasapuolisesti, pyrin näkemään kaikkia yhtä usein ja muistamaan tasapuolisesti esimerkiksi jouluna ja merkkipäivinä. Ihan sentilleenhän tasan nämä lahjat/asiat ei tietenkään mene eikä kukaan ole täydellinen, mutta ainakaan tietoisesti en suosi ketään tai jätä ketään vähemmälle huomiolle.

 

Silti minä kummitätinä saan ihan erilaista kohtelua kummilapsieni vanhemmilta (lapset ovat vielä sen verran pieniä, että heiltä ei voi odottaa oma-aloitteista yhteydenpitoa). Ystäväni perhe, josta minulla on yksi kummilapsi lähettää usein lapsen kuvia esimerkiksi viestillä tai sähköpostitse, minua kysellään kylään jos on päässyt vierähtämään viikkoja, etten ole ehtinyt käymään ja muutenkin tuntuu siltä, että vanhemmat aidosti haluavat minun olevan osa lapsen elämää.

 

Toinen perhe, josta minulla on siis kaksi kummilasta, aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Ilmeisesti olen onnistunut ainakin ensimmäisen kummilapsen kanssa, kun pyydettiin myös pikkusisarukselle kummiksi, mutta silti tuntuu että jotenkin kummius saisi olla vastavuoroisempaa. Olemme tälle perheelle sukua, joten näemme heitä kohtalaisen usein, mutta silti olisi kiva saada lasten kuvia tai piirustuksia tms. Ymmärrän kyllä, että monilapsisessa perheessä on kiirettä ja ettei tätiä välttämättä aina niin ehdi huomioida. Tätä olen myös koittanut helpottaa, vanhempien valittaessa väsymystä olen useampaan otteeseen tarjoutunut ottamaan lapset muutamaksi tunniksi tai vaikka isomman yökylään, jotta äiti ja isikin saisivat lepoa. Isompi lapsista on myös itse pyytänyt päästä meille kylään ilman äitiään, mutta vielä kertaakaan en ole lapsia saanut kylään. Pari kertaa olen ollut hoitamassa isompaa pari tuntia kerrallaan, ja hienosti on mennyt, mutta jostain syystä lapsia ei luoteta meille. Harmittaa sekin, kun syntymäpäivälahjana tarjouduimme viemään isompaa lasta retkelle kanssamme, mutta nämä perutaan aina viime minuutilla. Milloin on painajaisia, milloin tulee räkää vasemmasta sieraimesta tai muuta vastaavaa. Lapsi ei voi joka kerta sairastua juuri silloin, kun kummitädin kanssa olisi tarkoitus lähteä johonkin.

 

Olen monesti sanonut, että minulle voi sanoa suoraan, mikäli minuun ei luoteta hoitajana. Joillakin voi olla sellainen mielipide, että lapsettomalle ei voi omia lapsia luottaa hoitoon, enkä minä tästä loukkaannu. Ja että mikäli kyse ei ole siitä, niin mistä sitten? Haluaisin mieluusti tietää jos teen jotain väärin, että voisin parantaa jatkossa. Haluaisin todella viettää näiden lasten kanssa aikaa myös ilman vanhempia, mutta nyt olen lopettanut itseni tarjoamisen hoitajana, enkä myöskään ole pyytänyt lapsia kylään, koska en halua että lapset joutuvat pettymään. Heillä saa kyllä käydä lapsia katsomassa, ja käymmekin siellä tosi mielellämme aina kun vaan ehdimme.

 

Olenko nyt pikkumainen ja itsekäs kun tämä asia harmittaa? Ja korostan, että tämä harmittaa nimenomaan siksi, että mitään syytä ei kerrota. Onko perheellisillä kommentoitavaa?

[Emelina]

Kerttunen,et ole pikkumainen ja itsekäs, vaan vaikutat kertomasi perusteella oikein mallikelpoiselta kummitädiltä. Joissakin perheissä vaan on tupattu unohtamaan koko kummiuden merkitys ja syyt miksi kummiksi pyydetään voikin lähteä pelkästään perheen itsekkäistä, yksipuolisista tarpeista. Lapsellahan tulee olla kaksi ev.lut.kirkkoon kuuluvaa kummia, mikäli hänet halutaan liittää kasteella ev.lut. Seurakunnan jäseneksi. Monissa tapauksissa kastetilaisuus jää sitten lähes ainoaksi kontaktiksi perheen puolesta kummiin päin, vaikka kummi yrittäisi mitä. Toinen mitä tällaiset perheet kummilta usein odottavat, on syntymäpäivä ja joulumuistamiset. Tällainen ei kuitenkaan ole kummiuden perimmäinen tarkoitus.

Itselläni on kaksi kummilasta, poika joka on sukulaiseni ja tyttö, jonka äitiä en juuri tunne. Poikaakaan en näe kovin usein pitkähkön välimatkan vuoksi, mutta saan häneltä toisinaan postia, piirrustuksia ja koulussa tehtyjä käsitöitä ja askarteluja, valokuvia ja etenkin hänen äitinsä kertoilee pojan kuulumisia säännöllisesti. Sain myös kunnian siunata hänet koulutielle seurakunnan järjestämässä tapahtumassa kirkossa ennen ekaluokan aloitusta ja tästä olin todella onnellinen ja yllätykseni myös hyvin liikuttunut, vaikka minulla on omakin lapsi. Kummityttö taas on perheestä, jota en ollut tytön syntymän aikaan tuntenut kauaa ja oikeastaan tunsin paremmin vain lapsen isän. Oma avioero oli ajankohtainen pian ristiäisten jälkeen ja myös kummitytön vanhemmat erosivat pian sen jälkeen. Näiden vaikeuksien keskellä yritin kuitenkin vielä pitkään pitää yhteyttä kummityttöön, pyysin, että tehtäisiin yhdessä juttuja, vein tuliaisia, kun kävin ja siis nimenomaan minä kävin, he eivät tulleet pyynnöistäni huolimatta koskaan meillepäin, eikä heidän puolestaan minua pyydetty käymään. Sitten en enää jaksanut, vaan yhteydenpito sai minunkin puolestani jäädä. Yritin vielä noin puolentoista vuoden kuluttua yhteydenpitoa, mutta jälleen se jäi yksipuoliseksi eikä siis tuottanut hedelmää. Nyt en enää edes muista minkä näköinen kummityttöni edes on. Ei kummiuden tarvitse olla epämiellyttävää eikä sen mielestäni kuulu olla vain yksipuolista yhteydenpitoa kummin puolelta. Nimeni on siis tytön kastetodistuksessa, muuten meillä ei ole mitään yhteyttä. Olen myös kuullut useampia samankaltaisia tapauksia lähipiirissäni ja kun ovat olleet vähän onnettomia, että kuinka tässä näin on käynyt, niin olen kyllä sanonut ihan suoraan, että ei yhteyttä tarvitse pitää, jos se yrityksistä huolimatta on vain toisen osapuolen harteilla. Sääli lasta sinänsä, mutta kyllä lapsen vanhempienkin kuuluu ottaa jonkinlainen vastuu hyvästä kummisuhteesta. Hehän ovat kummit lapselleen valinneet ja näin halunneet jonkinlaisen siteen perustaa kummin ja lapsen välille. Hyviin positiivisiin ihmissuhteisiin kannattaa panostaa, negatiiviset syövät vain energiaa ja kuluttavat ihmistä henkisesti. Tsemppiä kummit!!