Toimiiko kummius molemmin pain?

[Graintad]

Esim. 2v kummityttöni äiti lähettää monesti tytöstä kuvan, jossa hänellä on vaikka minun ostamani vaatteet päällä. Kyllä se mieltä lämmittää ja en voi kuin hämmästellä miten äiti muistaa keneltä mikäkin lahja on tullut.

 

Meillä on saman tyylistä... Kummityttöni äiti saattaa laittaa neidille mun ostamia vaatteita päälle jos neiti tulee kylään tai pitää huolen että varsinkin yksi lelu jonka ostin neidille kulkee mukana... Ja välillä kyselee huomasinko että neidillä on tämä ja tämä asia jonka minä olen hänelle ostanut... (mä en ole edes mielestäni ostanut neidille melkein mitään}

Mutta oli ihanaa kun tässä yksi päivä käytiin kummitytön äidin kanssa kahvilla niin sain ison kasan valokuvia kummitytöstä... Mikä oli tosi kivaa, tuli vaan mieleen että olisin itsekkin voinut antaa kummitytön vanhemmille niitä kuvia mitä olen itse ottanut, niitä kun on jo jonkun verran... Onneksi sentään sain ristiäiskuvat vietyä sinne...

[Jasmu]

Toimiiko kummius siten molemmin päin että jos olen ystäväni lapsen kummi, voiko hän olla minun lapseni kummi?

[Pupuliin]

^Ilman muuta voit olla, jos ystäväsi pyytää ja haluat kummiksi ryhtyä.

[Doora]

Toivoisin kummiuden toimivan myös tähän suuntaan. Tuntuu, että kaikki vastuu yhteydenpidosta on minun vastuullani

[Chandalina]

Mun mielestä myös pitää vuorovaikutuksen toimia molempiin suuntiin. Ei yksipuolista yhteydenpitoa kukaan jaksa. Sopiva yhteydenpitotahti tietysti riippuu ihmisistä ja mahdollisuuksista. Ei se saa olla uuvuttavaakaan. Oma kummityttöni asuu myös kaukana, joten näemme harvakseltaan, mutta kuitenkin näemme. Pyrin joka kerta käymään häntä katsomassa, kun sillä suunnalla liikun.

 

Tuota kiittämistä jäin miettimään... en muista aina itsekään jälkikäteen kiitellä lahjoista (varsinkaan joululahjoista, jotka lapsuudessani tulivat joulupukilta). Tekstarikiitostakaan en ole tullut ajatelleeksi. Tietysti silloin kiitän, kun kasvotusten lahjan saan. En ole sitten osannut erityisemmin kaivata kiitoksia muiltakaan. Toki se ilahduttaa, jos kiitetään tai kerrotaan, että lahja on ollut mieleinen. Täytyypä yrittää olla itsekin aktiivisempi kiittämisen suhteen.

Edited October 4, 2009 by Chandalina

[Pupuliin]

^siis jos joku lähettää sulle postissa synttärilahjan, sä et kiitä siitä kun ei tule kasvotusten?

[Claudia]

...

Edited March 14, 2011 by Claudia

[sorellina]

^ kurja tilanne.

 

Itse haluan pitää yhteyttä lapseni kummeihin (2 lapsetonta pariskuntaa, miehen ja mun parhaat ystävät puolisoineen), mutta toivon, että jos jossain välissä yhteydenpitoa ei tule, ottavat kummit yhteyttä meihin. Mun vanhemmat ovat yhden lapsen kummeja, ja ovat nähneet tämän pojan (22v.) viimeksi ristiäisissä. Äiti puolustelee tätä sillä, että "eivät ne vanhemmatkaan ole olleet yhteydessä". Musta on vähän kurja tilanne, ja mä toivon, ettei meidän lasten ja kummien suhde menisi tuollaiseksi.

 

Molemmat kummit asuvat aika kaukana, toiset toisessa maassa, toiset sentään Suomessa. Tähän mennessä (poika 8,5kk) kummit ovat muistaneet nimpparit, ja laittaneet silloin tällöin tekstareita. Joka kerta kyllä kiitän, jos poika saa lahjoja tai kortteja, tottakai! Mielestäni se kuuluu ihan peruskohteliaisuuteenkin. Ja aina välillä lähettelen kuvia ja kirjeitä pojalta, jossa "hän" kertoo, mitä kaikkea on oppinut ja mitä hänelle kuuluu.

[walna]

Mä oon 7 vuotiaan tytön kummi. Alusta asti vierailut hoidettiin niin että minä menin kylään. Aina oon ostanu synttäri- ja joululahjan.. Nimppareita oon huono muistamaan kun en muista omaanikaan. Tämän 7 vuoden aikana perhe on kerran käyny mun luona kylässä. Ja kerran vanhemmat kaksistaan mun tupareissa. Nämä "tiheät" käynnit ei oo ainakaan kutsumisesta ollu kiinni, useamman kerran oon pyytäny kyläilemään.

 

Ei olla nähty pian vuoteen, ajattelin että lopetan nämä lahjakummin hommat tähän.

[Puutiainen]

Minäkin olen vähän surullinen kummi, sillä 12-vuotias kummilapseni eikä perheensä ole koskaan pitänyt minuun erityistä yhteyttä. Olen vielä lapsen ainoa kummi, ja muistan jouluna ja synttärinä. Nimipäivämuistamiset olen jo lopettanut. Joulukortissa on aina kiitokset lahjasta, mutta kuvia, piirustuksia, kuulumisia ym ei ole koskaan tullut. Ehkä vanhemmat eivät tiedä, että niitä kaipaisin. Järjestetyillä synttäreillä olen ollut viimeksi kun lapsi täytti 5. Hänet näin viimeksi omissa häissäni 3 vuotta sitten, jolloin sain kyllä lahjan sekä vanhemmilta että lapselta.Olen lapsen sukulainen, mutta minua ei tule enää kutsuttua perheen juhliin, kun en asu vanhempieni luona ja ilmeisesti vierasmäärää pitää rajoittaa (hyvin ymmärrettävää suvussa, jossa esim serkkuihin asti kutsuen olisi heti 100 ihmistä koossa).

 

Mutta kaipaisin eniten yhteyttä tähän lapseen ja perheeseen, mutta sitä ei ole ollut. En kehtaa enää soitella itse, että "saanko poiketa tuomaan lahjan". Koska minulla ei ole mitään käsitystä lapsen elämästä, mielenkiinnon kohteista ym, alkaa rahan lähettäminen kirjekuoressa tuntua vähän tyhmältä ja turhalta. Mietin myös, että lopettaisinko sen vaan. Huomaisikohan sitä edes kukaan?

[Juustonalle]

Minä olen ollut kummi 2v. Mutta, koko aika on ollut ihanaa . Aina jouluna, nimpparina, synttäreinä, joskus muullonkin. Annan tytölle paketteja, tytölle on opetettu hyvät käytöstavat ja 1v, jotain yli oltiin heidän luona viettämässä joulua ja neiti tuli kiittämään siis omalla taapero kielellä . Olin kyllä niin liikuttunut , mieskin tykkää peuhata kummitytön kanssa kun mieskin on hänelle kummi. Kummitytön äiti on pyytänyt kylään tai vaikka tyttöä vahtimaan jos hänellä on menoa, tietenkin menen jos minulla ei ole menoa . Olemme sukua heidän kanssa, mutta vaan vähän kaukaisempaa. Mekin ollaan vuorostaan pyydetty heitä meidän neidin kummiksi ja suostuneet ovat. Ollan jo käyty kerran likan kanssa näytillä ja kummitytön äiti oli ihan innoissaan, onnessaan että hänestä tulee tytön kummi . Siis ja mun kummityttö haluu aina peuhata mun kanssa ja leikkiä . Nähdään kyllä tosi paljon, iloinen olen siitä, että meidät pyydetään kaikkiin juttuihin mukaan ja että saadan vahtia tyttöä jos vanhemmilla on menoa .

 

Muoks. Hänen miehestäkin tulee tytönkummi, mutta oli sillon töissä kun käytiin näytillä.

Edited October 27, 2009 by Juustonalle

[Guest iines26]

Mulla meni ihan lopullisesti hermot mun yhteen kummisuhteeseen ku tää on ollu jo vuosia just sitä lahja-automaattina oloa eikä mua viime vuosina oo edes syntymäpäiville kutsuttu. Alusta asti yhteydenpito on tuntunu olevan siis aika vaikeaa. No eihän se sen lapsen syy ole mutta tää nyt on vaan ollu aika turhauttavaa jo vuosia. No nyt ku sain oman lapsen niin mikä oli reaktio tän mun kummilapsen perheeltä: ei mikään! Ilmoitin siis tyttäremme syntymästä ihan niinku kaikille muillekki tekstiviestillä. Viestejä lähti varmaan noin 40 ja tämä perhe on ainoa joka ei reagoinu tähän iloiseen asiaan mitenkään. Kertoo jotain siitä kiinnostuksen määrästä mua kohtaan. Mulle riitti tätä lajia kummittta nyt.

Edited October 27, 2009 by iines26

[Pupuliin]

Mun kummipoika täyttää viikon päästä 9 v. Jouluna tulee 2 vuotta, kun oon viimeks tätä perhettä nähnyt ja nyt mietin, lähetänkö pojalle synttärikortin lisäksi pienen lahjarahan vai pelkän kortin?

Viime vuonna lähetin rahan kortin mukana (meillä oli siis ihan pieni vauva, ei siksi tarjouduttu kylään, eikä kyllä kutsuttukaan synttäreille), mutta en edelleenkään tiedä, menikö kortti rahoineen edes perille.

[yell]

Tähän asti ainakin kummius on toiminut molempiin suuntiin. Naispuolinen kummi (ystäväni) näkee pikkuista vähintään pari kertaa kuussa, molempien aloitteesta. Toiset kummin asuvat kauempana, ja pitävät yhteyttä, mutta eivät itse käy, vaan vaativat meitä tulemaan sinne (n. 200km välimatka). Arvasin että tässä käy näin, mutta kunhan poika kasvaa, niin lomia on varmasti kiva viettää osaksi maaseudullakin

[Rautanna]

Meillä kummius on kivasti molemminpuoleista. Oma kummityttömme ei itse vielä ole siinä iässä, että voisi kirjoitella tai soitella, mutta vanhemmat pitävät kyllä huolen, että terveiset välittyvät tavalla tai toisella. Vaikka välimatkaa on vähän enemmän (yli 200 km), vierailuja suuntaan ja toiseen pyritään järjestämään siten, ettei naamat pääse vallan unohtumaan. Ollaan saatu myös kiitoskortteja, kuvia ja tekstaripäivityksiä kummitytön uusimmista kommelluksista. Mun mielestäni kummiuden kuuluukin olla vastavuoroista, eli kun meillä on pieni lapsi, kummit tulevat saamaan osansa huomiosta.

[Buttercat]

Ehdottomasti pitäisi mielestäni toimia kumminkin päin! Meillä näin ei vain ole yhden kummilapsen suhteen. Tyttö on nyt 3,5v. ja viimeksi ollaan hänet nähty vuosi sitten. Yritän aina välillä kysellä äidiltää kuulumisia, mutta läheskään aina ei vastaa eikä ikinä itse ota meihin yhteyttä. Kesällä ostettiin tytölle synttärilahja ja viestittelin sitten äidille, että mites ne synttärit, kun olis tää lahjakin ja tyttöä olis kiva nähdä. Sain vastauksen, että joo, pidetään sukulaisille erikseen juhlat, hän ilmoittaa. Ei kuulunut mitään. Nähtiin häntä apteekissa ja sama vastaus, hän ilmoittaa, kun pitää ne sukulaissynttärit (ei siis kyllä olla sukua). No en enää vaan jaksanut sen jälkeen vaivautua, kun ei taaskaan mitään kuulunut. Nyt ennen joulua olen 4 kertaa ottanut yhteyttä niin tekstiviestillä kuin FB:n kautta, ei vastausta. Vietiin sitte neidin lahjat oven taakse. Kai ne on menneet perille, ehkä. Tytön kannaltahan tämä on ikävää ja täytyy myöntää, että ei tuota kummiyttöä tule ajatelleeksi kovinkaan usein, kun on kummipoika (ja toinen tulossa) joiden perheiden kanssa on todella paljon tekemisissä. Nyt varsinkaan kun oma poika on syntynyt ei vaan tunnu jaksavan enää samaan malliin lypsää tuolta ko. äidiltä tietoja irti ja yrittää järjestää tapaamista kun omassakin elämässä on niin paljon kaikkea ihanaa ja ei niin ihanaa hoidettavaa. Tiedä sitten tekeekö se meistä miehen kanssa huonot kummit, mutta näin nyt kuitenkin on.

[Pupuliin]

Mä ilmottaudun kivitettäväks ja totean, et mun muistamiset kummipojan suuntaan loppu tähän vuoteen. Kai mä oon sitten itsekäs, kun odotan, et melkein 10 vuotias osais jo itse tai edes äidin välityksellä jotenkin ilmaista, että kortit ja lahjat on menny perille. Ja juu, oon pyytäny käymään katsomaan meidän uutta kotia (jossa on kohta 2 v asuttu) useamman kerran, mut ikinä ei sovi millon mistäkin syystä. Mua ei oo kutsuttu synttäreille moneen vuoteen, viimeks oon 3 vuotta sitten juhlien perään kyselly ja vastaus oli, et "joo me on kutsuttu muita sillon ja sillon". Siis niitä muita, ei kummitätiä...

[Claudia]

...

Edited March 14, 2011 by Claudia

[Inde]

Mulla on yhden kummitytön äidin kanssa niin paljon kaikkea ongelmia, että kummitytön huomiointi on jäänyt vähälle. Koskaan en kuule heidän kuulumisiaan, vaikka miten kysyisi. Sen sijaan nuorempana kelpasin hyvin ilmaiseksi lastenvahdiksi, sekä kummilapselle, että hänen siskoillensa. Hän on haukkunut perhettäni ja vaikka ja mitä. ARGH. Oikein välillä vihaksi pistää. Minun pitäisi siis olla käytettävissä ilmaisena lapsenvahtina, olenhan kummi. Ja mitään kiitosta ei kuulu koskaan tai että saisin edes kummityttöni kuvia tms. Harmittaa, mutta minkäs teet. Tyttö onneksi pitää kovasti minusta ja odottaa aina vierailujani. Oikein odotan hänen kasvavan sen verran, että voin olla häneen yhteydessä, ilman, että tarvii olla hänen äitinsä kanssa tekemisissä.

 

Ja onneksi kahteen muuhun kummilapseen ja heidän perheisiinsä on hyvät välit

[Annma]

Buttercat, Pupuliin ja Claudia mun mielestä tuossa vaiheessa voi aivan surutta, ja ihan ilman huonoa omaatuntoa lopettaa yhteydenpidon . Hyvin erikoista toimintaa kummilasten vanhemmilta ja minusta aivan selkeä merkki siitä, ettei heitäkään varmasti haittaa vaikka yhteydenpito kokonaan lakkaakin. Vastaavassa tilanteessa vuosia sitten lopetettiin yht.pito myös miehen kummilapseen -joka ei ikinä ollut ollutkaan mitenkään läheinen. Mä en oikeasti käsitä, miksi vanhemmat pyytää kummeiksi ihmisiä, joihin ei ole mitään kiinnostustakaan olla yhteyksissä ja joiden on ilmeisesti tarkoitus toimia pelkkinä lahja-automaatteina. Ihan törkeää!!

[Puutiainen]

Eikös ripille pääsy ole jonkun tiedon mukaan viimeinen virallinen muistaminen, jota kummilta odotetaan? Onko joku muu kuullut tällaisesta? Itse ajattelin lopettaa siihen, vaikka muutama vuosi vielä onkin jäljellä. Ihmettelen kyllä kanssa kovasti näitä vanhempia ja isompia lapsia, jotka eivät saa tekstaria lähetettyä. Ja kun tänne kummilapsen perheeseen kutsutaan minun vanhempani ja sisarukseni, mutta ainoana en edes saa kutsua, niin ehkä tästä pitäisi jo ihan vetää johtopäätöksetkin...

[alannee]

Kyllä mun mielestä ripille pääsy on vähän se viimeinen "pakko"muistaminen. Ainakin, jos välit ovat muutenkin etäisemmät. Toki kai esim. ylioppilaaksi pääsemisen kunniaksi on muutenkin kohteliasta muistaa kaikki kumminkaiman naapurin muksuja, mutta mitään erityistä "kummilisää" ei mun mielestä' tarvi ylläpitää enää ripiltäpääsyn jälkeen.

 

muoks. Ymmärsinkö oikein että sä olet lapsuuden perheestäsi ainoa, jota ei kutsuta kummilapsesi juhliin? Eli vanhempasi kutsutaan, muttei sinua, kummitätiä? Kuulostaa kyllä todella erikoiselta.

Edited January 19, 2010 by alannee

[miiuli]

Itse olen ollut katkera kun omat kummini eivät ole olleet elämässäni enemmän läsnä vaikka olen itse kiittänyt aina lahjasta ja koittanut jouluisinkin/syntymäpäivinä muistaa.. Toivoisin nyt omille lapsillemme aikanaan semmoiset kummitukset että ovat elämässämme enemmänkin läsnä. Ei välttämättä lahjomisen/tavaran muodossa vaan ihan henkisenä tukena/lapsen kanssa yllätyksenä esim sirkukseen menoa ym.. yhdessäoloa siis etupäässä!

Edited February 3, 2010 by miiuli

[Chikara]

Pitäisi ehdottomasti toimia molemmin päin. Vanhemmat ovat vastuussa kummien valitsemisesta ja mielestäni olisi tärkeä keskustella ennen kummiksi ryhtymistä, mitä vanhemmat kummilta odottavat. Meillä on mieheni kanssa 4 kummilasta ja useammassa tapauksessa jää yhteydenpito meidän kontollemme.

[riitu84]

Minunkin mielestä kummius on molemminpuolista. Meillä on kolme kummilasta, kaksi samasta perheestä ja yksi eri perheestä. Tämä perhe josta meillä on kaksi kummilasta ei pidä meihin oikeastaan minkäänlaista yhteyttä, mutta odottavat kyllä että tuomme lapsille lahjoja ja hoidamme niitä. Tottakai mielellämme hoidamme lapsia ja muistamme heitä synttäreillä ja jouluna, mutta silti minusta kummius ei tarkoita ilmaista lapsenhoitoapua ihan milloin vain Jonkinlaista vuorovaikutteisuutta kaipaisin, esimerkiksi että soiteltaisiin ja kerrottaisiin mitä lapsille kuuluu, eikä vain odotettaisi että kummit huolehtii kaikesta yhteydenpidosta. Varsinkin kun muksut on vielä aika pieniä, toinen on vuoden ikäinen ja toinen parivuotias.

 

Toinen perhe onkin sitten ihan erilainen, kummipojan kuulumisia kerrotaan säännöllisesti