nuupis

Mistä joululahjat tulevat?

46 posts in this topic

Otsikossa kysymys mutta avaampa vähän mitä tarkoitan...

 

Siis millainen on teidän perheessä suhde joulupukkiin? Tuoko pukki kaikki lahjat vai tuleeko osa tai kaikki vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä?

 

Tämä tuli mieleen, kun ystäväni pahoitti mielensä, kun poikansa kummi pisti aina pakettikorttiin oman nimensä tyyliin "Hyvää joulua pekalla! Toivoo kummitäti". Tuli kuulemma turhaa vaivaa kun piti repiä kortit pois ja korvata ne uusilla korteilla niin että poika uskoo kaikkien lahjojen tulevan pukilta.

 

Olemme miettineet millaista linjaa itse noudatamme ja muistaakseni jossain Mauri Kunnaksen jouluaiheisessa kirjassa oli asia selitetty niin että jokainen saa varmasti ainakin yhden paketin pukilta ja loput tulee sitten sukulaisilta, vanhemmilta, ystäviltä tms. Ajattelin lahjajutun näin lapsellekin selittää, näin ymmärtää sen miksi lahjoja ostetaan ja annetaan. Toisaalta osaa sitten olla kiitollinen myös niille jotka muistavat ja kiittää myös esim kummeja lahjoista.

 

Itse lapsena tiesin lahjojen alkuperän, mutta aina oli joku salaperäinen paketti korvatunturiltakin ja jännitys säilyi :lol:

 

Kertokaapa miten teillä säilytetään usko pukkiin vai jätetäänkö satuilut väliin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mennään tuolla maurikunnaslinjalla lahjojen alkuperän suhteen. Joulupukki sen sijaan on joulupukki, ja sitä satua koetamme ylläpitää kaikin keinoin mahdollisimman pitkään. Tosin nyt vasta ensimmäistä kertaa esikoinen (6v.) on ruvennut joulun salaisuuksia pohtimaan, joten saa nähdä millaisia hankalia kysymyksiä on vielä edessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä taas päivastoin kuin kummiesimerikssiä. Lahjoja ei tule pukilta vaan rakkaat läheiset ihmiset antavat toisilleen joulun kunniaksi lahjoja. Kun olemme viettäneet joulua minun vanhemipen luonna yksi jakaa lahjat (mantelisaaja tai muu "vapaaehtoinen") ja tämä toimii tonttuna (ei mitään sirkusta, naamioita tai muita vempaimia, korkeintaan myssy) Luetaan kortit jossa on usein myös joku hauska, lyhyt runo, myös kuka on antaja. Toivon että isovanhemmat kunnioittaisi sitä, että emme haluaa hujata lapsemme (joka vielä on vauva) mutta pelkään että tulee olemaan vaikeeta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle itselle ei oo ikinä valehdeltu joulupukista, mutta kyllä meillä silti kävi naapuri pukin asussa lahjat ojentamassa. Muistan kerran kun mut jopa laitettiin itse soittamaan ja pyytämään tulisko se joulupukkeilemaan meille. Lapsena olin tietysti tosi ylpeä siitä kun kaverit oli uskonut johonkin satuun johon itse en. Aion jatkaa perinnettä, eli meidänkin lapsi saa lahjat perheeltä, ei joulupukilta. Kyllähän muumeistakin pidetään vaikka tiedetään ettei ne oo totta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä varmaan niin, että meidän ostamat lahjat on joulupukilta ja muiden ostamat ihan heiltä itseltään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan samoilla linjoilla kuin Marthan perheessä. Joulupukki ja tontut ovat samanlaisia satuhahmoja kuin tosiaan esim. Muumit. Kyllähän joulutarinoita ja joulun taikaa ja jännitystä voi joulupukista ja tontuista silti kehitellä jos haluaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on pukki aina tuonut lahjat. Nyt tyttö ei enää pukkiin usko, mutta on silti leikissä mukana, vaikka tietääkin mistä lahjat oikeasti tulee (puheissa siis edelleen "kirjoitetaan joulupukille" ja "toivotaan pukilta lahjaksi sitä tai tätä").

 

Poika uskoo vielä ihan täysillä, just yhtenä päivänä oli iso poru, kun synttäreihin on niin pitkä aika ja halusi synttärilahjaksi yhden tietyn jutun. Mä sanoin, että voihan sen toivoa joululahjaksikin, mutta ei kuulemma voi, kun niitä myydään vaan Prismassa eikä siis tietenkään pukki Primasta osta, kun tontuthan ne lahjat tekee. :lol:

 

Sen sijaan on monesti "autettu pukkia" ja tehty lahjoja joillekin. Monena vuonna ovat tarhassakin tehneet jonkun pienen joululahjan. Kertaakaan ei ole lapset ihmetelleet kuinka se heidän tekemä lahja on voinut päätyä joulupukin konttiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aina kotikotona pukki tuonut lahjat, tosin sitten vanhempana ne lahjat toi "joku tonttu" eli tontun alkuperästä tai nimestä tiesi antajan. Mutta meillä ei siis suinkaan aina käynyt pukkia, vaan pukki tai tontut saattoivat jättää lahjasäkin kellariin tai kuistille tai jotain vastaavaa, itse sitten jaettiin paketit.

Mä tykkään pukkiperinteestä ja meidänkin lapsille tullaan "valehtelemaan" surutta, mutta kyllä niitä lahjoja voi ja saa tulla muualtakin, kyllähän mekin niitä annetaan muille. Ja esim. kummilasten paketteihin kirjoitetaan tyyliin "Hyvää joulua. toivoo Perähikiän tontut", niin että vanhemmat tietään mistä paketti on, mutta lapsi ei (on niin pieniä vielä).

Edited by Monnax

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä on aina kotikotona pukki tuonut lahjat, tosin sitten vanhempana ne lahjat toi "joku tonttu" eli tontun alkuperästä tai nimestä tiesi antajan. Mutta meillä ei siis suinkaan aina käynyt pukkia, vaan pukki tai tontut saattoivat jättää lahjasäkin kellariin tai kuistille tai jotain vastaavaa, itse sitten jaettiin paketit.

 

 

Joo ei meilläkään joka vuosi ole pukki käynyt, monesti on vaan lahjat ilmestyneet mystisesti jonnekin.

 

Meillä aina syynättiin pakettikortit tarkkaan, kun monta lahjanantajaa tunnisti jo käsialasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
meillä varmaan niin, että meidän ostamat lahjat on joulupukilta ja muiden ostamat ihan heiltä itseltään.

 

Näin varmaan meilläkin. Riippuen sitten niistä pakettien antajistakin, että haluavatko he nimensä siihen pakettikorttiin vai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi aina pukki kun oltiin veljen kanssa pieniä ja kyllä meillä tullaan pukista kertomaan tälle meidän tulokkaallekin. Mutta varmaan tosiaan tehdään niin, että osa lahjoista on äidiltä, isältä ja sukulaisilta ja sitten pukilta osa. Eipä ole vielä ehtinyt tätäkään aisaa miettimään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aina käyny pukki, myös silloin, kun paikalla ei oo lapsia ollu :) Monena vuonna pukkina toimi mun serkun poika, joka oli nuorin paikalla olijoista ;)

Paketeissa lukee keneltä ne on, paitsi mun vanhempien ostamissa lahjoissa lukee yleensä, että ovat joulupukilta (siis mulle, mun veljille ja veljenpojille ja varmaan tänä vuonna myös meidän pojalle). En tiedä, mitä kirjoittavat muille ostamiin paketteihin. Joskus tädin antamassa lahjassa lukee myös, että joulupukilta, mutta käsialan tunnistaa.

Meillä siis pienestä pitäen on osa lahjoista tullu joulupukilta ja osa läheisiltä. Tätä ei olla koskaan hämmästelty, vaikka lahjat onkin ollu samassa pukin kontissa ;)

 

Muoks. Piti vielä sanoa, että me jatketaan tätä perinnettä, että meidän lapselle me annamme joulupukin nimissä lahjat, mutta muille omilla nimillämme ;)

Edited by höpöli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aina lahjat annettu ihan reilusti omilla nimillä. Siitä huolimatta pukki on käynyt ja joulupukkiin on uskottu. Asiaa on selitetty niin, että pukilla olisi ihan valtava työ raahata kaikkien lasten lahjat mukanaan, joten ovelle jätetään lahjasäkki ja siitä pukki sen sitten tullessaan löytää ja tuo sisään. Eikä tämä tarina ole yhtään syönyt uskoa joulupukkiin pienimmiltä lapsilta.

 

Itse törmäsin nimettömiin tai "tontun" antamiin lahjoihin vasta tavattuani mieheni, sillä heidän perheessään lahjoihin ei kirjoiteta kuin korkeintaan, että "tontulta". Ja heidän perheessään taas ei ole pukki koskaan vieraillut. Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää, jos lahjat annetaan nimettöminä, koska kyllä minä haluan tietää, mitä kukanenkin on ostanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsi on niin pieni vielä että enpä ole asiaa miettinyt..

 

Tuli vaan mieleen tuosta aloittajan jutusta että oli pitänyt pakettikortit pois repiä ettei lapsi älyä ettei lahja ole pukilta.. Hmmm...eiks pukkiin uskota yleensä vaan joskus alle koulu-ikäisenä....eli ei silloin vielä osata lukea! Ei ne pakettikortit siis paljastaisi asiaa lapselle.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuli vaan mieleen tuosta aloittajan jutusta että oli pitänyt pakettikortit pois repiä ettei lapsi älyä ettei lahja ole pukilta.. Hmmm...eiks pukkiin uskota yleensä vaan joskus alle koulu-ikäisenä....eli ei silloin vielä osata lukea! Ei ne pakettikortit siis paljastaisi asiaa lapselle.. :rolleyes:

 

Sisko oppi lukemaan nelivuotiaana, että poikkeuksiakin on. ;)

 

Meillä kotona on ollut nimettömät kortit niin kauan kun on pukkiin "sokeasti" uskottu, sen jälkeen on tullut paketit tulleet perheeltä/sukulaisilta omalla nimellään. Siipan perheessä ei kukaan kirjoita kenellekään, keneltä paketti on, ja kuten Naddakin aiemmin sanoi, se ärsyttää suunnattomasti! <_< Ja sitten kun Anopilla on tapana kerätä kaikki pakettikortit ja kierrättää niitä tulevina vuosina, ei voi edes käsialaan luottaa. Julmaa... :rolleyes:

 

Mutta omalle muksulle valehdellaan surutta, että paketit tulevat (ainakin osittain) Joulupukilta. Mummolassa käydessä kun ihan varmasti käydään myös katsomassa Joulupukkia pajakylässä. Saa sitten aikanaan kuulla/huomata totuuden, mutta minun mielestäni joulussa saa ja pitää olla taikaa! Lahjasäkki on yleensä ilmestynyt jostakin tonttujen tuomana, harvemmin meillä pukki kävi. Ja joskus paketit tulivat jo ennen pukin vierailua. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe, luulin, että olen ainoa, joka ei halua valehdella lapselleen lahjojen alkuperästä. Mua ärsyttää, kun vaikka kysyn joltain sukulaiselta, mitä heille/lapsille lahjaksi, niin heti tulee kauheet hyssyttelyt ja silmien muljaisut. Siis ettei lapset kuule. Ja lahjoista ei voi kiittää niiden antajia, jos lapset on kuulolla. En meinaa koskaan muistaa tätä, kun ei ole aiemmin ollut omia lapsia.

Itse varmaan koitan jonkunlaista joulupukkijuttua ylläpitää, mutta kuitenkin niin että lahjat saadaan läheisiltä. En muista koskaan täysin uskoneeni joulupukkiin, mutta aina on jouluun silti liittynyt suurta taikaa. Lapsille joutuu kuitenkin selittelemään kaupungilla, kun joulupukkeja on joka nurkassa ja lahjoja paketoidaan joka kaupassa. En siis haluaisi tästä valehdella.

 

Tirppa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi huijata lasta ja valehdella? Mitä sitten kun selviää, että vanhemmat ovat valehdelleet koko ajan ja naapurin Tomppa paukauttaa että joulupukkia ei oikeasti olekaan olemassa?

 

Meillä ei muksuja pukilla tulla huijaamaan eikä huijattu meitäkään nassikkana. En ymmärrä, että miksi sitä tehdään. Joulun taikaa nyt saa muualtakin kuin huiputtamalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaksivuotias pelkää koko pukkia niin hysteerisesti, että tuntuu vähän hölmöltä puhua pukista yhtään mitään sen kummempaa... Taitaa olla parempi sanoa, että äiti ja isi ostaa paketit kaupasta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä luulen, että otan sen linjan mikä minullakin on ollut pienenä, eli Joulupukki tuo enimmät lahjat, mutta välillä aikuiset auttaa pukkia, koska sillä on niin kiire. "Mieti nyt, kaikille lapsille pitää tehdä lahjat ja jakaakin ne vielä yhden illan aikana Afrikkaan ja muuallekin, kyllä niin kiireinen ja kiltti ukko apua tarvitsee".

 

Minusta joulu oli hurjan jännittävä, kun uskoin vielä pukkiin. Silloin jännitti oikeasti oliko tonttu huomannut kiukuttelut vai olinko kuitenkin ihan kiltti lapsi Korvatunturin väen mielestä kaikesta huolimatta. Aina sain enemmän lahjoja kuin olin uskonut, ja olin tietysti onnesta soikeana kun "kiltteys palkittiin". Joka vuosi odotin myös hurjasti näkeväni vilauksen pukista poroineen taivaalla ennen saapumista, vähän väliä piti käydä kurkkimassa ikkunasta. Se oli tosi taianomaista ja jännittävää, varsinkin kun vietimme joulua maalla mummolassa, missä jouluidylli oli muutenkin 100%:sti kohdillaan. Kyllä se joulu vähän lässähti silloin kun sain tietää asioiden oikean laidan, kaikki se aattoillan odotuksen jännitys hävisi. Toki oli silloinkin kiva saada lahjoja, mutta se kutkuttava jännitys ja taika oli poissa. Ajatukset tontuista ikkunan takana ja Korvatunturin massiivisessa lelutehtaassa sekä lentävät porot vaihtuivat arkiseen kaupoista osteluun. Tylsää. Toki olen edelleen jouluihminen, mutta on se vähän toista nykyisin kuin lapsena.

 

Olisin kyllä tosi harmissani jos oma lapsi ei saisi samaa kokea, kun "joku naapurin nulkki" :) paljastaisi asian oikean tolan ennen aikojaan. Toisaalta onneksi pienet lapset saa helposti käännytettyä epäilykannalta pois kun käyttää vähän mielikuvitusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ajateltu pitää yllä joulupukkisatua eli valehdella mutta sillä tavalla osittain, että joulupukkia myös autetaan ja osa lahjoista on läheisiltä. Sama linja oli mun lapsuudenperheessä. Mä en itse kokenut tulleeni petetyksi, kun joulupukkiuskoni menetin kummitätini puhuttua vähän ohi suunsa.

 

Pukkikultin toimintatavoista me suunnittelemme kyllä poikkeavamme sillä tavalla, että meillä ei lahjoja (toivottavasti) ansaita kiltteydellä. Toki meidän typy on vasta täyttämässä vuoden ja elämä niin kovin helppoa, että voihan olla kiristykseenkin tulee tulevina vuosina turvauduttua. Mutta mun vanhemmatkaan eivät kiltteyttä joulunalla korostaneet, joten toivoa kai on. Ja vielä enemmän OT: mä inhoan sitä "Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa" -laulua. Miksi ihmeessä joulunalla ei saisi itkeä ja vaikka melutakin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ITuostapa tulikin mieleeni, et ei meilläkään porukat "kiristäneet" mua olemaan kiltisti (tai no vähän tietysti ;)) joulun alla, mutta kaikki lapsethan sen on just lauluista ja muista kuulleet, että kiltit lapset saa lahjoja, joten mä järkeilin itselleni paineita ilman vanhempien vedätystäkin. :lol: Niin joo, sanoohan se joulupukkikin usein "onko täällä kilttejä lapsia", heh.

 

Minäkään en koe olleeni mitenkään katkera huijaamisesta, joten en jaksa uskoa että poikakaan siitä traumoja saa. B) Paremminkin ajattelen, että elämän välillä karuissakin realiteeteissa ehtii elämään niin kauan aikuisenakin, että on vain hienoa elää hetki kauniissa joulusadussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kyllä edes haluaisi, että lapsella joulun jännitys ja taianomaisuus perustuis joulupukkiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vietetään joulua ilman joulua. Emme siis osta lahjoja joulun takia, vaan pitkin vuotta, kun jotain sopivaa tulee vastaa. Muutenkin vapaat ja pyhät kuluu antijoulu-meiningissä, tunnelmaa luodaan ihan normaalisti yhdessäololla ilman hössötystä, joulupukkia, jouluähkyä, keinovaloja ja tonttulakkeja. Vaikka meillä ei perinteistä kristillistä joulua vietetäkään, se on meidän perheelle erittäin mieluisaa rentoa aikaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä inkkumaan kanssa.

 

Minun lapsuudenkodissa lahjat tulivat joulupukilta, kouluiän paikkeilla joulupukkitarinaa jatkoin itsekin pikkusiskon vuoksi. Mielestäni oli hienoa tietää asian oikea laita, kun pikkusisko uskoi vielä joulupukkiin. Mielestäni joulupukista puhuminen ei ole valehtelua, se on osa lapsen mielikuvituksen kehittämistä. Ovatko iltasadutkin valehtelua tai uskonto? Se kai lapsuudessa on niin hienoa, että kaikki on mahdollista.

Edited by -Jonski-

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miksi huijata lasta ja valehdella? Mitä sitten kun selviää, että vanhemmat ovat valehdelleet koko ajan ja naapurin Tomppa paukauttaa että joulupukkia ei oikeasti olekaan olemassa?

 

Luultavasti ei mitään sen kummempaa. Kautta maailman sivun näitä tapauksia on ollut, enkä ole vielä yhdellekään lapselle kuullut tästä asiasta traumoja jääneen. Jos jäisi, niin tuskin näin moni täälläkin kertoisi lapselleen joulupukista.

 

Ainakin mun tyttären kohdalla ja muistan itsenikin kohdalta, että kun n. 6-7-vuotiaana paljastui, ettei pukkia olekaan, niin se tuntui ihan luonnolliselta. Päällimmäinen tunne ei suinkaan ollut se, että mua on huijattu, vaan ilo siitä, että olen jo näin iso ja tiedän ettei pukkia ole. Oikein hyvillä mielin olin pienempien lasten takia leikissä mukana, vaikka tunnistinkin pukin enokseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now