Uusinainen

Riittääkö oma aika sulle?

64 posts in this topic

mikä oma aika? :blink:

 

 

 

siis yksinkertaisesti sitä ei vain ole... :rolleyes::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa aikaa kodin ulkopuolella en niinkään kaipaa, mutta omaa aikaa yksin kotona kyllä. En muista milloin olen saanut olla kotona ihan vain itseni kanssa, mies kun ei vauvan kanssa juurikaan missään viitsi käydä joten notkuvat aina tässä vaikka mies kotona olisikin. Nyt kun vauva on 9kk, hänestä jo malttaisi olla välillä vähän erossa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun lapset on vielä pieniä (molemmat alle 3v) niin omaa aikaa ei juurikaan ole. Tähän asti minulle on riittänyt oma aika iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tarvittaessa pääsen viikoittain esim. lenkille yksin tai käymään kaupungilla, mutta aika harvakseltaan tulee liikuttua kodin ulkopuolella ilman perhettä. Esikoisen vauva-aikana oli jotenkin kamalan vaikeaa hyväksyä se, ettei omaa aikaa ole niin paljon. Nyt kun on tämä toinenkin, osaan jotenkin suhtautua rennommin. Aika aikaansa kutakin. Kyllä sitä omaa aikaa tulee enemmän, kunhan lapset kasvaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei hirveesti oo omaa aikaa (jos ei lasketa kun käy yksin kaupassa :D ) mut oon ihan tyytyväinen silti.. Oon koti-ihminen, enkä oikein edes osaa lähteä mihinkään ja jos lähden, poika tulee mukana :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei oo omaa aikaa ollenkaan. Ennen lapsia oltiin molemmat töissä, molemmilla oli omat harrastukset, omia ja yhteisiä ystäviä sekä reissattiin jonkin verran. Treenasin 8-10h/vkossa ja mulla oli myös iltatyö päivätyön lisäksi.

 

Alkuraskaus oli kauheaa aikaa, kärsin järjesttömästä pahoinvoinnista joka jatkui kuuteen kuukauteean asti enkä voinut tehdä mitään muuta kun oksentaa kotona ja joka toinen viikko olin sairaalassa tiputuksessa. Pahoinvoinnin helpotettua en saanut enää tehdä mitään paikkojen pehmenytymisen ja kypsymisen vuoksi.

 

Asuttiin ennen kaksiossa josta oli pakko muuttaa tilanpuutteen vuoksi, tykkäsin tosi paljon alueesta jolla asuimme. Inhoan sydämeni pohjasta uutta asuinaluettamme enkä ihan hirveästi tykkää kyllä asunnostakaan jossa asumme, musta tuntuu että mut on pakotettu tänne.

 

Olen kaikki päivät yksin kaksosten kanssa ja hoidan heidät myös öisin yksin. Ovat pullovauvoja joten heille olisi mahdollista ottaa hoitaja mutta kukaan ei suostu hoitamaan kahta pientä eikä ole varaa palkata kahta hoitajaa.

 

Musta tuntuu että mä oon jumissa täällä hevonp.......sä, mulla ei oo mitään omaa, ei aikaa, ei paikkaa, tavaroille tai muullekaan (mun tavarat siis edelleen muuttolaatikoissa purkamatta). Mun päässä pyörii vaan tietyt ajatukset joista en pääse millään eroon.

 

noh, olipahan tilitys mutta siis vastaus kysymykseen: ei riitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen kuukauden jälkeen itkin ja valitin (mielessäni ja joskus ääneen) sitä, että haluaisin omaa aikaa. Nyt olen tajunnut ja ymmärtänyt, että tämä on nyt sitä mun arkea ja elämää. Olla lapsen kanssa kotona 24 h vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Mä en ole alistunut tähän. Mä olen vain oivaltanut asioita. Mä itse tein tietoisen valinnan pitää lapsen ja sinä päivänä kun tuon nyytin sain käsiini, tiesin, että siinä on se, mitä ensijaisesti ajattelen ja omat henk.koht. jutut on se, mitä karsitaan, jotta voin olla vauvan kanssa.

Kaikki se tunne, että pitäis laittaa lapsi hoitoon ja päästä vapaalle, on kadonnut. En mä tarvi vapaata omasta lapsestani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harvemmin käyn yksin missään. Lähiaikoina ainut aktiviteetti ilman tyttöä on ollut koirien kanssa lenkillä käyminen. :girl_sigh: Kovasti sitä haluais lähteä yksin vaikka vaan shoppailemaan ja viettämään aikaa ystävien kanssa, mutta kummasti toi tyttö tarttuu mukaan jokaiselle reissulle. Eli enemmänkin se on omasta päästä kiinni kuin siitä etteikö sitä omaa aikaa saisi.

 

Mulle tällä hetkellä riittää se, että mä pääsen käymään kaikessa rauhassa yksin suihkussa, nukkua joinakin aamuina pitkään ja muutamana kertana viikossa lykätä iltatoimien vastuun miehelle ja samalla saan itte rötvätä sohvalla töllön parissa. :D

 

Ehkä sitä omaa aikaa alkaa kaipaamaan enemmän sitten toisen lapsen LA:n lähestyessä, kun sitä tajuaa ettei silloin olekaan enää niin helppoa irtaantua tästä arjesta ku on kaksi lasta hoidettavana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa aikaa on riittävästi. Jos haluan, pääsen lenkille itsekseni muutaman kerran viikossa tai saan tehdä kotona omia juttujani. Välillä käyn itsekseni kaupungilla jne. Usein kuitenkin on niin, että tykkään tehdä asioita lasten kanssa. Otan niitä lenkille mukaan jne. Tää on nyt tätä lapsiperheen arkea ja tykkään tästä näin. Sit joskus isona ehtii taas reissata ilman muksuja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus riittää, nyt taas tuntuu ettei riitä.

Tarvis alottaa joku liikuntaharrastus vaikka 1-2 kertaa viikkoon.

Ettei pää räjähdä :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla omaa aikaa on se, kun tyttö nukkuu ja se on ihan hyvin riittänyt mulle. Toki joskus ärsyttää jos tyttö jostain syystä herää normaalia ennemmin ja se oma aika jää ihan kesken. Yleensä, kun tietää suurin piirtein koska tyttö herää. Tämän takia hoidankin kaikki kotityöt niin, että tyttö on hereillä ja seurailee mukana. Saa sitten oikeasti vaan olla, kun tyttö nukkuu. Muuta omaa aikaa on ollut lähinnä mm.jumpat, kampaajat, shoppailut.. Ja niitä on ollut ihan tarpeeksi ja riittävästi.

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ekojen vauvojen aikaan omaa aikaa todella vähän, mutten sitä kaivannutkaan. Se "oma aika" oli sitä, jos vauvat nukkuivat tai jos josku vei heidät joskus vaunulenkeille. Kun vauvat olivat jotain 9kk, aloin välillä käydä kaupassa tms yksin, että olin pois 1-2 tuntia. En kaivannut aiemmin omaa aikaa. Ennen toista raskautta ehdin käydä töissä, joka sekin tavallaan oli omaa aikaa. Mutta harrastuksena mulla oli/on ratsastus ja sinne pääsin yksin muutaman kerran viikossa, vaihtelevasti. Nämä riittivät mulle mainiosti. Nyt uuden vauvan myötä en kaipaa itse minnekään lähtemistä vielä, enkä oleta ainakaan puoleen vuoteen enempiä yksikseni lähteväni. Olen täysin tyytyväinen siihen, että kotona saan välillä olla hetken rauhassa kun muut hoitavat/viihdyttävät vauvaa ja sekin jo rentouttaa, kun vauvan nukkuessa pääsee koneelle. Kerran kävin ex tempore vauvan nukkuessa kaupassa, meni puolisen tuntia. :girl_haha: Kun jatkan ratsastusta, perhe tulee mukaan tallille, jotta vauva olisi mahdollisimman lähellä tissiä ;) En kaipaa sen enempää omaa aikaa, koska nautin vauvanhoidosta, imetyksestä ja yleisesti tästä vauva-ajasta niin paljon. Isojen kanssa henk.koht. aikaa tulee silloin, kun vauva nukkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on nyt, kun lapsi on puolivuotias, enemmän omaa aikaa kuin koko parisuhteen aikana koskaan. Päivät olen kotona tyttösen kanssa, silloin tällöin pyydän kummisedän tai ukin tytön kaveriksi ja käyn jumpassa, n. parin tunnin reissu. Samalla käyn kaupassa. Iltaisin olen alkanut juosta jumpissa ja pumpissa, kun isä on kaipaillut kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa ja minä taas tarvitsen reipasta liikuntaa ihan painonhallinnan takia - ylipainoine koko aikuisikäni ja päätin että sama vetelehtimisen perintö ei tule siirtymään lapselle. Tällä hetkellä juoksen siis ehkä liikaakin, mutta pian se tasoittuu kun löytyy jumppasalin tarjonnasta ne pari suosikkia. Nyt siis uutuuden innolla kirmailen kaikessa mahdollisessa rytkytyksessä mukana. :grin:

 

Ongelmana alkaa olla nyt enemmänkin se, ettei isällä ole oikein mitään omaa, kun ei työtä sellaiseksi lasketa. Minäkin olen parina sunnuntaina tehnyt keikkaa ja aion tehdä edelleen, ja uusi työ on niin kivaa että käy mulle vielä "omasta ajasta".

Share this post


Link to post
Share on other sites

meilläpä ei sitä omaa aikaa juuri ole eikä ees yhteistä aikaa kun vain ne ovat kun lapset ovat tarhassa.kumpikin kun on työttömänä ja mihinpä minä 32 viikolla enään töihin menisinkää :)

anoppi ei ole ottanu lapsia yöksi kuin vasta marraskuussa vaikka on sen jälkee monesti luvannu.

ja jokainenhan pariskunta tarvii edes sitä yhteistä aikaa varsinki kun vauvakin syntyy 15.3 ja sen jälkeen sitä ei ainakaa saa :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa aikaa ei ole kovin paljoa. Tuskin ollenkaan.

 

Ja se aika mitä on, yleensä käyn yksin kaupassa tai kirjastossa kouluasioiden vuoksi. Kävin syksyn ajan tanssimassa pari kolme tuntia yhtenä iltana viikossa, mutta sekin sitten loppui, kun ei vaan enää ollut aikaa opiskeluiden, kotitöiden, lasten, miehen ja työasioiden yhteisessä sekamelskassa. Olin aina siihen aikaan niin kuitti, että en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä enää mihinkään, vaikka tiesin omaa aikaa ihan muissa asioissa kaipaavani.

 

Nyt, kun kesä tulee - pääsen taas irroittelemaan rullaluistellen ja pyöräillen - ihan yksin. Odotin tätä innolla. girl_sigh.gif

Saan olla yksin tunnin parin verran kolmena iltana viikossa tai linnoittautua ompelemaan ulkohuoneeseen.

 

Mutta sitäkin onnea kestää sen hetken mitä kestää, kun miehellä alkaa tuotantokausi ja jälleen hän on poissa kotoa kaiket ajat. Silloin jää oma aika taas vähiin eikä halua enää lähteä silloin mihinkään, kun mies on kotona. Silloin haluaa myös nähdä miestä ja olla hänen kanssaan.

 

Meillä on se tilanne, että asumme kaukana sukulaisista ja mummoloista, ettei hoitoon vieminenkään onnistu. Ystävillä ja kavereilla on itselläänkin pieniä lapsia niin ei halua heitäkään sitten pyytää.

 

Joskus sitä on väsynyt tähän tilanteeseen ja haaveilee muutosta lähemmäs synnyinseutua, mutta kun se ei ole oikein yksinkertaista. Me ollaan tänne rakennettu oma elämä eikä varmasti muuteta minnekään missä sivistyksen pariin on matkaa 200km +. grin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että kuinka ihmeen myöhään teidän lapset oikein menee nukkumaan?

Meillä kun menee 19.30 ja viimeistään 20 niin mulla jää joka ikinen ilta 3-4h omaa aika tai miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa :girl_in_love: Vähän se rajoittuu kun toinen tulee, mutta eiköhän sekin samaan rytmiin opi aika nopsaan, ainakin tuo esikoinen on elänyt tuossa rytmissä noin kk ikäisestä saakka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapset menevät nukkumaan yleensä klo 21 mennessä. Sen jälkeen alkaa teoreettisesti "oma aika", mutta usein saan silloinkin välillä käydä laittamassa tuttia suuhun tai peittelemässä unilta havahtuneen lapsen. En kuitenkaan voi tuota joka iltaista paria tuntia pitää aidosti omana aikanani, koska silloin usein viikkailen pyykkejä tai siivoilen. Olen kuitenkin koko ajan päivuystysvalmiudessa enkä voi kotoa lähteä edes kävelylle ja jättää lapsia yksin nukkumaan. Meillä on raksaprojekti menossa ja yksin hoidan lapset koko päivän 7 päivää viikossa kun mies tulee raksalta kotiin vasta klo 22-23 aikoihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yö alkaa klo 21 ja jos on aamuvuoro edessä, niin eipä siinä kovin montaa hetkeä omaa aikaa jää. Ollaan yritty siihen, että kotona oleva huolehtii päivän aikana kotihommat siihen kuosiin, että illalla saadaan vain olla.

 

Mä saisin harrastaa kyllä miehen puolesta, mutta koen siitä sen verran huonoa omaatuntoa, että melko vähiin ne kerrat jää entiseen elämään verrattuna. Kotona ollessa kaipasin enemmän harrastamisen mahdollisuuksia, mutta nyt kun roolit ovat kääntyneet toisin päin niin se koti on yllättävän kiva paikka ihan vaan viettääkseen aikaa lapsen kanssa.

Aiemmin vietin hyvin suuren osan vapaa-ajastani tallilla, joten totuttelu hevosettomaan elämään on vienyt aikaa (sekä kriiseilyä).

Edited by laura!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole riittävästi omaa aikaa.

 

Omaksi ajaksi en laske kotiaskareita ja muita kodin 'pakollisia' hommia, ne kyllä pystyn tekemään päivisin vaavin kera hyvin.

 

Meilläkin vaavi menee nukkumaan klo 21 aikoihin, mutta itse on jo niin tosi väsynyt tuossa kohtaa päivää, että sitä tekee vain päivästä jääneet rästihommat, syö, käy suihkussa ja istuu sohvalla väsähtäneenä tovin ennen nukkumaanmenoa (meillä vaavi nukkuu hyvin yönsä, mutta vastapainona kuuluu niihin lapsiin, joka nukkuu päiväaikaan yhteensä maksimissaan kaksi tuntia, tämänkin useimmiten kolmessa pätkässä). Päivisin omaa aikaa ei ole; ainoastaan pari kertaa kuussa-puolessatoista vaavi on hoidossa muutaman tunnin päivällä isovanhemmilla ja silloinkin mun oma aika on jonkin asian/menon hoitoa esim. kampaaja tms). Eli ei ainakaan meillä mitkään parisuhdeiloittelut tuossa kohtaa ala automaationa, mieskin on tosi väsynyt iltaisin töistä ja muista arkiaskareistaan. Mies on töissä joka viikko 5 päivää, eli on aamusta iltaan poissa. Mä siis hoidan pääasiallisesti vauvan tuolloin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Mies kyllä osallistuu vapaalla ollessaan, muttei mulla silloinkaan juuri ole omaa aikaa; olen jo niin tottunut ottamaan pienen mukaan omiin menoihini. Miehellä tuskin olisi mitään mun säännöllisiä harrastuksia tms. vastaan, mutta mulla ei yksinkertaisesti riitä virtaa mihinkään iltaisin olevaan eikä kohta hoitovapaalla ollessa ole varaa eikä halua mihinkään kalliiseen harrastukseen.

Edited by Ravenna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla omaa aikaa on oikeastaan ainoastaan silloin kun lähden kodin ulkopuolelle harrastamaan liikuntaa. Siihen onneksi on mahdollisuus useamman kerran viikossa =)

Kotona jos aion jotain harrastaa niin jostain kumman syystä nuo pikku-kullat ovat äidin kimpussa koko ajan. Nukkumassa meillä molemmat ovat ysin kieppeillä illalla. Tosin vanhempi saattaa välillä ties millä verukkeella tulla monesti sängystään pois =/

Kauppareissulle mies ottaa lapset mukaan ja silloin saan yleensä hetken hengähdystauon.

Omaa aikaa enemmän kaipaisin kyllä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Sitä meillä ei juurikaan ole =( Lapsen hoidetaan yhdessä miehen tultua töistä kotiin ja lasten mentyä nukkumaan suuntaa mies yleensä omiin harrastuksiinsa tai tekemään pihatöitä/muita kodin töitä. Onneksi on sentään kesälomat jolloin saadaan mummulareissuilla lastenhoitoapua ja päästään edes päiväksi kaksin jonnekin <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin mikä oma aika? Varmasti riittäisi jos sitä olisi edes pari tuntia viikossa. No joo, tavallaan tämä lapsen päikkäriaika on mun omaa aikaa, mutta nytkin pitäisi nukkua kun väsyttää niin kamalasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö vasta 3kk, mutta kyllä minä saan omaa aikaa, sitä pitäisi vain enemmän jopa ottaa. Kerran viikossa on koiran kanssa harkat, jolloin mies on tytön kanssa joten saan täysin omaa aikaani. Tämäkin on vain minimissään kerran viikossa, jos haluan lähtä urheileen tai muuta niin sopimuskysymys vain miehen kanssa.

Iltaisin mies on ihanasti mukana vauvanhoidossa, saan vaikka rötvätä koneella jos siltä tuntuu ja mies hoitaa lasta. Itse vähän sorrun siihen, etten sitten saa itsestäni kiinni ja iltaisin lähdettyä johonkin, mies on sanonut että jos vaikka kotonakin haluan jotain touhuta niin hän voi lähtä koirien ja tytön kanssa lenkille.

 

Me pyrimme pistämään tytön nukkumaan viimeistään 20:30, joskus tämä onnistuukin ja tyttö nukahtaa. Näin saamme yhteistä laatuaikaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen aikana en kaipaillut juurikaan ns. omaa aikaa,kun vauvan kanssa oli niin näppärä kulkea lenkit ja shoppailu tai kahvittelureissut jne. Nyt kun pieniä lapsia on kaksi, niin se jatkuva skarppina ja saatavilla olo ottaa jo voimille. Oma tappioni se pitkälti on,kun en saa järkättyä mitään omaa. Nyt sitä ajoittain kyllä jo tarvitsisin! Suurin tyhjiö on erityisesti sosiaalisessa elämässä. En näe enää juuri ketään aikuisia mieheni ohella,varsinkaan siis aikuisten kesken.Olen kotiäiti ja uskoisin että jos olisin töissä,niin tuo ongelma olisi poissa. Mut minkäs teet,kun jotenkin vierastaa ajatusta et pienet lapset veisin päiväkotiin tmv.Tahdon pitää lapset kotona ainakin ensimmäiset 3vuotta. Ei mulla niin kova hinku takas palkkatyöhön ole :girl_wink: :girl_wink:

Meilläkin lapset pyritään laittamaan ajoissa sänkyyn 1v klo19.30 ja 3v klo20.30mennessä. Onhan mulla siten se loppuilta klo24-01 asti omaa ja miehen kera vietettävää aikaa :) ... Usein oon sit jo niin poikki(riippuen päivän vaativuudesta),et löhöän vain kirjan tai töllön kera ton loppuillan. Onneksemme lapset nukkuvat vauva-ajan jälk. hyvin yöt ja on jaksettu myös opettaa heidät jo 1kk iästä saakka nukahtamaan unille itsekseen.

Kaksi lasta imee ympärivuorokautisessa kontaktissa niin paljon minusta,et välillä meinaa ns.happi loppua ja purnaan asiasta miehelle sillon akuutilla hetkellä. Yleensä jaksan kuitenkin ihan hyvin tätä 24/7 "läsnäolemista" ja noita ns. Totaaliromahduksia tapahtuu aika harvoin ;). Tiedostan kyllä, että oma aika tekisi erittäin hyvää,mut tässä vauhtipyörässä on vaikea hidastaa ja ottaa irtiottoja. Tosin pikkuhiljaa tuo nuorimmainenkin alkaa mennä veljensä vauhdissa ja alkaa ehkä iän karttuessa helpotuksia päiviinkin tulemaan. Vielä nykysellään päivisin on aikamoinen haipakka ja unet nukutaan ristikkäin tai esikoinen ei oikeastaan enää edes nukahda päikkäreille. Siten päivittäiset hengähdystauot on harvassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now