Uusinainen

Riittääkö oma aika sulle?

64 posts in this topic

Mulla on omaa aikaa aina, kun haluan. Päivisin voisin kutsua isovanhemmat hoitamaan lasta, iltaisin taas isä hoitaa joka tapauksessa. Päivisin en oo vielä omaa aikaa kaivannut kertaakaan, iltaisin käyn joka ilta lenkillä, ja silloin tällöin salilla, ostoksilla, näen kavereita, nukun päikkärit tms. Riittää ihan mainiosti, enempää en oo kaivannut, enkä varmaan ehdi kaipaamaankaan ennen kuin työelämä kutsuu. Iltaisin ysin jälkeen meillä on miehen kanssa yhteistä aikaa, ja välillä iltaisin / viikonloppuisin lapsi on isovanhempien hoidettavana, jotta päästään kahdestaan jonnekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä ole omaa aikaa.. girl_to_take_umbrage2.gif Ehkä muutosta alkaen joulukuussa, kun muutetaan. Näen enemmän kavereita ja ehkä pääsen joskus jonnekin ilman vauvaa. Täällä missä nyt asun, ei oo kavereita tai tuttuja, niin ei oo mitään minne lähteä, kaksin vauvan kanssa päivät ja illaks sitte mies liittyy seuraan. Ja vaikka miehen sukulaisia täällä asuu ja saatais poika hetkeks hoitoon, niin ei täällä oo mitään mitä tehdä, niin ei oo ollu tarvetta.

Janoan omaa aikaa! Ehkä jos mulla olis täällä kavereita, niin ei olis yhtä tuskaa nämä päivät..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma aika? Ööh mitä se on? Eli ei siis ole paljoa omaa aikaa. Tyttö nukkuu päikkäreitä päivääss yhdet ja nekin kestää noin 1,5h-2h. Kerran viikossa anoppi käy muskarissa tytön kanssa, joten ehkä se on ainoa kunnollinen oma aika viikossa mulle. Toki sitten joskus mies käy tytön kanssa kaupassa ja joskus ottaa mukaan kun käy vanhemmillaan. Mutta ei sitä omaa aikaa nyt ihan kauheesti ole. Ja sitten kun on niin on vähän outo olo, kun ei tarvii tehdä mitään :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vapaata (jos siis työtä ja opintoja ei lasketa..) ei ole. Nyt illat vapautuu kun opinnot alkaa olemaan valmiit B) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei juurikaan ole omaa aikaa. Miehen mielestä olen siihen itse syypää, koska en osaa pyytää omaa aikaa... :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa aikaa saan harvoin max. tunnin kerrallaan. Joko siten, että lähden koiran kanssa lenkille tai mies lähtee molempien lasten kanssa ulkoilemaan. Tuntia kauemmaksi en oikein 4,5kk vauvaa uskalla jättää, kun ikinä ei tiedä koska iskee nälkä eikä syö pulloa. Harmittaa useastikin, mutta tämä on nyt tätä. Toivottavasti vuoden päästä pääsen menemään vapaammin ja käymään esim. salilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omaa aikaa on melko paljon. Nykyään. On ollut aikoja, kun oma aika on kortilla. Rakennusvaihe + pienet lapset on ollut sellainen. Ja lasten vauva-aika. Nyt lapset on 3v ja 6v ja rakennushommatkin ovat helpottaneet ja omaa aikaa on aivan eri tavalla. Voi jos joku olis esikoisen vauva-aikaan mulle sanonut, että vielä tulee ne päivät kun vauva ei roiku tississä kiinni ja voin tehdä asioita yksin. Tai slloin, kun nuorempi muksu huusi aina sen ajan taukoamatta kun olin pois. Silloin tuntui siltä, että mä en koskaanikinämilloinkaan pääse mihinkään. Mut niin vaan ajat muuttu. Nyt se onnistuu. :)

Käyn 3-5 iltana viikossa yksin juoksulenkeillä. Lisäksi koiran kanssa lenkkeilen. Kotona on myös hetkiä, jolloin lapset eivät vaadi mun 100% huomiota ja silloin pystyn tekemään "omia juttuja".

Teen vuorotyötä ja välillä esim. mun yövuoroputkien aikaan mies lähtee päiväksi lasten kanssa pois kotoa. Kesäaikaan saattavat mennä pariksi päiväksi mummolaan. Mä saan silloin yövuoron jälkeen nukuttua ja kun herään, mulla on ilta aikaa tehdä mitä haluan. Lenkkeillä, katsoa leffoja ja saunoa.

Välillä lapset ovat myös mun vanhemmilla ja satunnaisesti pääsen yksin ostoksille.

Omaa aikaa on lähes päivittäin. (Koiran kanssa ulkoilu, juoksulenkit.) Parin kertaa kuukaudessa käyn yksin kaupungilla, ostoksilla tai nään kaveria tai vietän päivän ilman muksuja ja miestä kotona.

Miehelläkin on omaa aikaa, mutta se on paljon laiskempi lähtemään kotoa mihinkään. Se ennemmin tykkää kotona puuhailla itsekseen. Joskus käy kavereiden kanssa saunailloissa yms.

 

Edit. Yhteistä aikaa miehen kanssa on satunnaisesti. Välillä kerran kuussa, välillä pari kuukautta taukoa, sitten saattaa taas olla kuukausi jolloin päästään useamman kerran kahdestaan johonkin. Riippuu paljon mun työvuoroistakin. (Yhteiseksi ajaksi lasken sen, että päästään ilman lapsia lenkille, kaupunkiin, tai lapset on yökylässä mummolassa. Eli ovat tunnista vuorokauteen hoidossa jossain muualla.)

Edited by hiljaisuus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että kuinka ihmeen myöhään teidän lapset oikein menee nukkumaan?

Meillä kun menee 19.30 ja viimeistään 20 niin mulla jää joka ikinen ilta 3-4h omaa aika tai miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa :girl_in_love:

 

Meillä ollaan yleensä höyhensaarilla viimeistään klo.21. Ja silti usein herätään aamulla jo klo.6. En siis voisi kuvitellakaan laittavani lasta nukkumaan aikaisemmin ja herääväni itsekin aamulla entistä aiemmin. Kaikki ei nuku 12h yöunia.

 

Omaa aikaa ei anneta, sitä otetaan, pätee meidän perheessä. Aluksi olin tosi ahdistunut oman ajan vähenemisestä, mutta kyllä siihen on sopeutunut tässä parin vuoden kuluessa. Saa nähdä kuinka sitä sitten taas saa sopeutua kun kakkonen syntyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sanoisin, että mulla on tällä hetkellä ihan kivasti omaa aikaa. Kotityöt pystyn suurimmaksi osaksi hoitamaan vauvan hereillä ollessa niin että vauva seurailee mitä teen ja juttelen sille samalla, joten päiväuniajat ja illan pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen on suurimmaksi osaksi omaa aikaa. Mä tykkään lukea, tehdä käsitöitä ja toki koneellakin tulee jonkin verran roikuttua, joten noita juttuja pystyn hyvin tekemään vauvan nukkuessa tai silloin kun mies on vauvan kanssa, samoin miehen kanssa ehditään viettää sen verran yhteistä aikaa kuin halutaan. Usein päikkäriaikaan tulee myös käytyä jossain kirppiksillä tai kaupungilla kiertelemässä.

 

Sitä ihan oikeaa vauvatonta omaa aikaa on toistaiseksi aika vähän, koska vauva syö aika nihkeästi tuttipullosta ja siten muualla ollessa on aina vähän stressiä siitä, suostuuko syömään riittävästi ja pysyykö tyytyväisenä. Käyn kerran viikossa tanssitunnilla, mutta muuten omat menot on aika satunnaisia. Yleensä on kuitenkin mennyt ihan hyvin, silloin kun mulla on ollut joku meno, jossa olen ollut muutaman tunnin ilman vauvaa. Tuulettuminen on kyllä tehnyt hyvää, mutta usein koen tässä vaiheessa helpommaksi ottaa pojan mukaan esim. tapaamisiin kaverien kanssa, enkä vielä uskaltaisi olla pois yli nukkumaanmenoajan. Pian tilanne varmaan alkaa kuitenkin helpottaa sitä mukaa kun kiinteitä ruokia alkaa kulua enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon joutunut tietoisesti opettelemaan ottamaan omaa aikaa. Monista syistä se jotenkin unohtui esikoisen varhaisvuosina ja nyt kun kuopus on reilu vuosikas, olen taas aloittanut käymään useamman kerran viikossa liikuntaharrastuksissa. Onhan se vain tunti, pari kerrallaan, mutta kuitenkin. Tällä hetkellä kotona on noiden pienten takia usein sellainen härdelli, että jos meinaa saada tehtyä jotain omaa juttua rauhassa muulloin kun 21 jälkeen illalla, on lähdettävä muualle. En ole töissä enkä ollut lasten välilläkään muuta kuin satunnaisesti, joten kaikille tekee hyvää, että poistun välillä täältä neljän seinän sisältä ;) meillä isompi lopetti päikkärit ennen nuoremman syntymää, joten ihan pikkuvauva-aikakin oli tavallaan touhua jatkuvasti, vaikka vauva olisi hyvät päiväunet nukkunutkin. Oma aika on tavallaan vaan nykyään otettava, jos sitä haluaa saada, mutta sitä kun miehen kanssa kumpikin teemme niin koko perhe voi paremmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen ollessa ainut, löytyi sitä omaa aikaa helpostikin. Yhden lapsen kanssa melkein mikä tahansa oli yksinkertaista toteuttaa, lapsen mukana ollessakin. Lisäksi esikoinen nukkui hyvin ja pienestä pitäen heräilemäti, niin illalla jaksoi hetken valvoakin lapsen mentyä nukkumaan.

 

Tokan synnyttyä piti opetella ottamaan omaa aikaa. Toka oli tiukasti kiinni mussa ja vain rintamaito kelpasi (tiedän, että jotkut eivät usko sellaiseen, mutta toka on kerran ollut sellaiset 15-16 tuntia ilman ruokaa, koska kieltäytyi juomasta mistään muusta kuin rinnasta ja olin niin loppu, että yritettiin opettaa tuttipullolle niin, että mä ja poika ei oltu samassa paikassa yötä, eipä onnistunut). Otin sitten sellaisia tunnin tai kahden salilla/kirjastossa käyntejä aina heti imetyksen jälkeen, että pääsin hiukan nollaamaan itseäni. Lisäksi toka oli suunnattoman huono nukkuja, joten yritin nukkua aina kun tokakin nukkui. Siinä ei paljoa parisuhdetta tai omaa aikaa huomioitu.

 

Nyt kun toka on pian 4 ja eka reipas koululainen, on omaa aikaa lähes aina kun haluan. Joten hankimme kolmannen lapsen :girl_crazy: Ehtii sitä eläkkeellä nauttia ihan riittävästi omasta ajasta. Sitäpaitsi, parilla sydämenlyönnillä noista avuttomista kääröistä tulee teini-ikäisiä, joita vanhempien seura ei kiinnosta, joten mitä mä valittaisin, oon onnellinen, että kelpaan lapsille ykkösenä vielä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle oma aika on riittänyt sinällään hyvin. Sitä ei kauheasti ole, mutta nyt on joku jakso menneillään että kaipaisin sitä enemmän.

 

Lapsi on nyt 1v4kk vanha ja olen hyvin uppoutunut tähän lapsiarkeen ja elämään. Nyt on viime päivinä ollut tunne, että mitä muuta minä olen? Mitä muuta minulle kuuluu? Mistä tykkäisin, mitä haluaisin tehdä? Mistä nautin ennen lapsen syntymää?

 

Ihmettelen myös sitä, että miksi en saa nautintoa samoista asioista kuin ennen. Esim joskus minusta tälläinen marraskuun harmaa rauha oli ihanaa ja rauhoittavaa. Nyt en sitä edes huomaa tai se ei tunnu missään?!

 

Miten saisi itsensä innostumaan taas asioita? Muuten olen tyytyväinen ja tykkään kotona olosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin ottaa sitä enemmänkin, mutta on hyvä juuri näin.  ;) Tällä hetkellä sitä nyt ei vaan tule vietettyäkään, mutta en sitä liiemmin kaipaisikaan. Käyn nimittäin vuorotyössä, haluan olla vapaapäivinä kotona perheen kanssa. Iltavuoroon lähtiessäni saan omaa aikaa pari kolmekin tuntia, jolloin ehdin hyvin käydä kaupungilla tai ihan vaan lenkillä. Tai pistää sohvalle kuulokkeet päässä torkkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mennään syksyllä ekalle luokalle, alkaa olee neljä tuntia joka päivä omaa aikaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now