Guest Manni

Sisarussuhteet

14 posts in this topic

Sisarussuhteet

 

”Välillä mun sisko ottaa aivan sairaasti päähän. Mutta silti me ollaan ihan kuin paita ja peppu.”

Suhteet veljiin ja siskoihin ovat pitkäkestoisimpia ja lähimpiä ihmissuhteita.Siskot ja veljet voivat olla läheisempiä kuin omat ystävät ja heille voi kertoa omia murheitaan ja surujaan. Heiltä voi saada kannustusta ja tukea sekä hyviä neuvoja. Heidän kanssa voi iloita, hullutella, leikkiä sekä oppia toisen lohduttamista ja hoivaamista.

Mutta kuinka tuttua ja ärsyttävää onkaanvälillä myös se, että heidän kanssa joutuu jakamaan kaiken. Omat tavarat ovat usein myös sisarusten käytössä. Siskojen ja veljien kanssa jaetaan myös vanhempien aika ja huomio. Jakamalla omastaan oppii ottamaan toiset huomioon sekä miettimään miltä toisesta tuntuu.

Sisarusten väliset riidat ovat tavallisia kaikissa perheissä. Siskojen ja veljien kanssa nahistelu voi tuntua toisinaan puuduttavalle. Samalla tulee silti harjoiteltua riitelyn taitoa, puolensa pitämistä sekä anteeksi antamista ja saamista. Moni tietää, että sisarusten kanssa myös neuvottelutaidot kehittyvät. Riidoista huolimatta siskot ja veljet ovat usein kaikki kaikessa.

 

Sisarussuhteesta on hyvä muistaa, että...
  • Parhaimmillaan sisarusten väliset suhteet tarjoavat todellista me-henkeä:toveruutta, turvaa, toisesta välittämistä ja yhteenkuulumista. Läheisessä suhteessa voidaan jakaa sellaisiakin asioita, joita ei jaeta muiden kanssa.
  • Siskojen ja veljien kanssa on yhteinen historia. Harva tuntee tai tietää niin paljon meistä ja elämästämme kuin oma sisarus.
  • Sisarussuhteeseen liittyy monenlaisia tunteita. Mustasukkaisuus, rakkaus, ilo, kateus ja kilpailuhenkisyys tulevat monelle tutuksi.
  • Siskojen ja veljien välinen kateus ja kilpailu pohjaavat kilpailuun vanhempien huomiosta ja rakkaudesta. Lapsi myös määrittelee itseään vertaamalla itseään ja taitojaan sisaruksiinsa.
  • Kaikki riitely ei ole vaarallista tai tuhoavaa, sillä riidoissa opitaan tärkeitä taitoja. On hyvä, että kotona voi osoittaa ja vastaanotetaan erilaisia tunteita.

Lähde: MLL

 

Toivoisin yleistä keskustelua sisarussuhteista. 

Millaiset sisarussuhteet sinulla on ollut lapsuudessa? Millainen suhteesi sisaruksiisi nyt aikuisena? Millainen on lastesi sisarussuhde? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on mun mielestä hyvin mielenkiintoinen aihe, koska tosi usein mietin mistä ne huonot sisarussuhteet oikein kumpuaa! Meillä kolmella sisaruksella (minulla on sekä sisko että veli) on tosi läheiset välit, vaikka ikäerot väleissämme ovat suuret eli 5/7/12v. Siksi mun on välillä vaikea ymmärtää, että mikä siinä oikein on mennyt pieleen joissain perheissä. Onko kasvatuksessa aina tällöin ollut jotain vikaa vai voiko tosiaan joku olla jo syntyjään sellaista temperamenttia, että ei vaan kykene läheiseen sisarussuhteeseen. Joillakin siis kun menee vaikka kateus tai mustasukkaisuus ihan överiksi vielä aikuisiälläkin tai esim. suututaan sellaisista aiheista, jotka mun näkökulmasta on todella pieniä ja paisuu käsittämättömän suuriksi kuitenkin.

 

Itse siis lähinnä joskus mietin näitä perheitä, joissa päällisin puolin vaikuttaisi olevan kaikki hyvin ja perheen muut lapset (olivat he sitten lapsia tai aikuisia) ovat ihan tavallisessa suhteessa keskenään, mutta sitten on vaikka yksi joka ei tunnu sopeutuvan joukkoon. Tästä siis poisluen kaikenlaisten päihde- ja mielenterveysongelmien aiheuttamat vaikeudet, jotka nyt helposti sitten rikkoo välit.

 

Kukaan ulkopuolinen ei tietysti voi nähdä sinne kulissien taakse, että mitä tutussa perheessä oikein oikeasti tapahtuu, mutta joskus toisaalta olen jutellut tällaisen hämmentyneen sisaruksen kanssa, joka ei itsekään ymmärrä miksi oma sisko/veli on närkästynyt tietyistä jutuista tai jopa katkaissut välit kokonaan. Toki toisaalta tiedän esim. sellaisen perheen, jossa suora tai epäsuora v*ttuilu on ihan arkipäivää ja perheen mielestä normaalia käytöstä tai "huumoria" ja en yhtään ihmettele, että siinä perheessä ei sisarusten väliset suhteetkaan ole pysyneet hyvinä. Koska oikeasti ei kyllä kukaan lapsesta saakka kestä kuunnella sellaista jatkuvaa piikittelyä, vaikka se kuinka huumoria onkin olevinaan :(  Sitten kun joku koittaa tosissaan sanoa jotain ystävällistä/kivaa niin senkin toinen osapuoli sitten ottaa taas pahalla.

 

Tää sisarusasia tosiaan on meilläkin ajankohtainen, kun toinen lapsi on tulossa ja kovasti mietin, että voinko loppujen lopuksi vaikuttaa lasten tuleviin väleihin kuinka paljon. Että voiko joku silti mennä tosi pahasti pieleen, vaikka kuinka yrittäisi tehdä parhaansa luodakseen mahdollisimman hyvän ja rakastavan kasvuympäristön kaikille lapsille ja koko perheelle...

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on ollut hyvät välit kolmeen sisarukseeni, mutta yhden kanssa kemiat eivät kolahtaneet lapsuudessa. Uskon tämän ongelmallisen suhteen johtuneet siitä, että meillä oli erilaiset temperamentit ja kiinnostuksen kohteet. Itse olin puissa kiipeilevä poikatyttö ja siskoni "prinsessa". Salaa kuitenkin kadehdin siskoni tyttömäisyyttä.

 

Kotona omat sisarukset olivat ihan mukavaa seuraa, mutta jostain syystä koulussa emme juurikaan jutelleet keskenämme ja olimme vain omien kavereittemme seurassa. Tuntui jotenkin "coolimmalta" viettää aikaa kavereiden kanssa ja sisaruksiin suhtautua etäisesti. Välillämme tuntui olevan kilpailua ja sisarukset tuntuivat jotenkin "noloilta". Tuttavapiirissäni on perheitä, joissa sisarukset pitivät yhtä myös koulussa ja varsinkin nyt aikuisena olen miettinyt miksei meidän sisarusten välillä ollut samanlaista lämpöä. Sen sijaan olimme kuin emme olisi tunteneetkaan toisiamme, saati sitten puolustaneet toisiamme.

 

Nyt äitinä koen tärkeäksi kasvattaa lapsia siihen suuhtaan, että meidän perheen jäsenet pitävät aina yhtä ja sisarusten kuuluu puolustaa toisiaan jos vaikka pihalla vieraat lapset kiusaavat yhtä siskoista. Maailma on voi olla tuulinen ja myrskyisä paikka, mutta toivon, että perhe on lapsilla aina turvallinen paikka (silloinkin kun ovat kasvaneet aikuisiksi), missä saa kokea rakkautta ja välittämistä.

Edited by Mischa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämähän on mielenkiintoinen aihe! 

Itselläni on yksi veli ja lapsuudessa leikimme paljon yhdessä, toki myös riitelimme. Nykyään välit ovat hyvät, mutta emme ole erityisen läheisiä. Toki olemme tekemisissä säännöllisesti ja veljeni on esikoisen kummi. 

 

Omista lapsista voin yllättyneenä sanoa, että tulevat todella hyvin juttuun keskenään. Kun keskimmäinen syntyi, odotimme valtavaa mustasukkaisuutta esikoiselta, mutta sitä ei koskaan tullut. Esikoinen ja keskimmäinen ovatkin tällä hetkellä kuin paita ja peppu, vajaan 3 vuoden ikäerosta huolimatta he tekevät kaiken yhdessä. Ja perheen pienin on otettu hyvin vastaan eikä keskimmäinenkään ole osoittanut mustasukkaisuutta tätä kohtaan. Ja vaikka esikoinen ja keskimmäinen ovatkin luonteeltaan hyvin erilaiset niin silti tulevat loistavasti toimeen keskenään. Jäin nimittäin itsekin pohtimaan tuota asiaa, että miksi jotkut sisarussuhteet ei vain toimi. Meillä nuo tytöt ovat kuitenkin niin erilaisia keskenään ja siitä huolimatta ovat toistensa parhaita ystäviä. Ja niin toivon, että tuo side mikä heidän välille on syntynyt kestäisi aikuisuuteen asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se, että sisarukset tuntuu koulussa monista jotenkin "noloilta" on ihan normi kehitysvaihe siinä missä sekin että omat vanhemmat tuntuu noloilta. Tuossa vaiheessa tuskin pahempaa on kuin että isosisko tulis puuttumaan julkisesti koulun pihalla johonkin kahakkaan tai kiusaamiseen.

 

Meillä on ollut aina välit kunnossa siskon ja veljen kanssa, mutta läheisiä ei olla. Syinä mm. että kiinnostuksen kohteet on olleet aina erit ja elämäntilanteet tulleet ja menneet aivan eri rytmissä vaikka ikäeroa on pikkuveljeen vain 3 ja isosiskoon 2 vuotta.  Meidän äiti ja isä ovat tosi erilaisia luonteiltaan ja sitäkon kautta ehkä meissä lapsissa on paljon selkeitä eroja. Ja yksi syy lienee myös se etten itse ainakaan ole koskaan kokenut että se verisiteen takia pitäisi erityisesti pitää yhteyttä tai läheisiä välejä vaan ystävät ja sukulaiset on itsellä olleet aikalailla samalla viivalla. Ts. olen tekemisissä niitten ihmisten kanssa jotka kulloinkin luontevasti elämään kuuluu.

 Lapsena oltiin kyllä kuin paita ja peppu koko porukka ja oikeastaan siihen saakka kun lukio alkoi. Siinä se itsenäistymisentarve kaikesta kun muutenkin vahvistuu.

 

Itse en siis koe että omilla lapsilla pitäisi asiat mennä sen erilaisemmin tai että mun pitäis jotenkin kasvatuksellisesti hirveästi heidän suhdetta tukea. Tällä hetkellä ovat tosi läheisiä ja suojelevat toisiaan kuin leijonaemot, tulevaisuudessa saa mennä omalla painollaan.

 

Mutta kyllä se tasapuolisuus on aika tärkeä juttu. Kaikki merkittävästi pielessä olevat sisarussuhteet jotka tiedän liittyy aikalailla eriarvoisuuteen perheessä. Osa on ehkä ajattelemattomuutta, eli esi. yksi lapsista vaan on muita röyhkeämpi ja pyytää kaikenlaista vähän väliä eikä aikuiset tajua pitää tasapuolisuudesta kiinni kun muut ei näytä vaativan. Sitten on näitä että yhdellä on aikaa ja rahaa vievä harrastus jonka ympärillä alkaa koko perheen elämä pyöriä. jnejneje.

 

Meillä kotona noudatettiin tasa-arvoisuutta konkreettisissa asioissa välillä jopa naurettavuuksiiin saakka, mutta se lienee syy miksei meillä ole ollut koskaan kateustaisteluita tms..

 

Lisäys-

Mulle siis läheisyys merkkaa sitä että voin olla 110% oma itseni ja jaan aika pitkälle huoleni ja murheeni. Tätä teen muutaman läheisen ystäväni kanssa, mutta sissarusteni tai vanhempieni. Kuitenkin oon yhteyksissä näihin kaikkiin viikottain ja lähes joka viikko treffaankin siskoani. Mutta minkä sitten kukin luokittelee läheiseksi ja mitä ei...

Edited by Hibi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on pikkuveljeeni todella läheiset välit. Vaikka pienenä kinattiin/tapeltiin jne., ollaan edelleenkin todella läheisiä. Autoin veljeä yläasteella sekä ala-asteella paljonkin, koska veljeni oli saman kiusaajan kohde tuon ajan. 

 

Mun äidilläni ei ole kovinkaan lämpimiä välejä kaikkiin sisaruksiinsa. Heitä on yhteensä 6. Kaksossisarukseen ja toiseksi vanhimpaan siskoonsa (äiti on ajallisesti kaikekein nuorin) on erittäin jäätävät välit. Tämä johtuu ihan lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, jolloin noi kaksi sisarusta olivat erittäin ilkeitä äitiäni kohtaan. vanhempi sisar mm. kertoi mitä piti tehdä ja mitä ei, poltti äidin Elvis-leikekirjan ja paljon muuta. Äitiäni kohdeltiin myös perheen hylkiönä, koska mummollani oli "suosiojärjestys" lapsissaan. Veljiinsä on ihan ok, välit ja myös pikkusiskopuoleensa (joka on syntynyt 7 v aiemmin kuin minä ja jolla eri äiti).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on pikkusisko pienellä ikäerolla, lapsena oltiin läheisiä, aikuisena ei niinkään, mutta hyvät välit on kuitenkin. Harmi ettei läheinen suhde ole pysynyt, epäilen sen johtuvan huonoista sosiaalisista taidoistani, en oikein osaa ylläpitää läheisiä ystävyyssuhteita... Pikkuveljeen on isompi ikäero, mutta oltiin silti lapsena läheisiä, ja nyt aikuisena (tai no pikkuveljeni on vasta teini-ikäinen) on ihan hyvät välit. No ei kai se toisaalta mikään ihme ole, jos sisarussuhteen läheisyys vähenee kun muutetaan erilleen... Olisi silti kiva olla läheisissä väleissä sisaruksiin.

 

Omat lapset on toistaiseksi läheisissä väleissä, kun ovat niin pieniä. Läheinen sisaruussuhde on minulle todella tärkeä asia, ja yritän tukea sisaruussuhdetta parhaani mukaan, tosin en tarkalleen oikein tiedä miten se pitäisi tehdä ja mitä sille ylipäätään voi tehdä. Sisarusten kanssa jakaminen voi ärsyttää, mutta liiallinen yksilöyden ja itsenäisyyden korostaminen ei varmastikaan lähennä välejä. Sisarusten välisestä tasa-arvoisuudesta täytyy varmasti vanhempana yrittää pitää huolta, niin se ei ruoki lasten välistä kilpailua.

 

Mieheni suhteessa veljeensä on mielestäni selkeästi eriarvoistusta tapahtunut ja tapahtuu vanhempien ja isovanhempien toimesta, mutta ihan hyvät välit heilläkin minusta on, vaikkeivät läheisiä olekaan. Itsellä vaan aina särähtää korvaan kun miehen mummo puhuu siitä kuinka ensimmäinen lapsenlapsi (mieheni) on aina tärkeämpi kuin seuraavat tai miehen isä valittaa pikkuveljen hankaluutta ja kehuu mieheni fiksuutta. Ilmeisesti tasapuolisuudessa konkreettisissa asioissa on silti heillä pidetty huolta, kun miehen mummo kertoi kuinka oli yrittänyt antaa ensimmäiselle lapsenlapselleen paremmat lahjat, mutta oli saanut siitä noottia lasten vanhemmilta :rolleyes: (Tällä perusteella sitten toi meillä käydessään myös vauvalle repullisen karkkia että olisi varmasti tasapuolista... :girl_sigh:)

 

Ehkä toisaalta vanhempana pitäisi antaa lapsille omaa tilaa muodostaa suhteensa, jospa se sitten helpommin pysyisi yllä erilleen muutettuakin. Jos vanhempi on aina ollut ikään kuin johtamassa sisaruussuhdetta, niin sen ylläpito voi olla vaikeampaa keskenään aikuisena. Pohdin olisiko tämä syynä siihen että mies voi hyvin soittaa veljelleen vain jutellakseen (joskaan veli ei yleensä vastaa), minä en voisi tehdä samaa omille sisaruksilleni. Ehkä syynä on kumminkin se, etten minä ylipäätään voi/uskalla soittaa kenellekään ja mies uskaltaa melkein kenelle vain...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ja mun 3v nuoremmalla siskolla oli lapsena läheiset, teininä etäiset ja nyt taas mun asetuttua kunnolla aloilleni ja ehkä vähän siskonkin aikuistuttua ihan hyvät välit. Ei mitkään superläheiset sillä tavalla, että kaikkein syvimpiä tuntoja jaettaisiin, mutta selkeästi sisko on kuitenkin aivan erityinen ihminen. Nähdään harvakseltaan, kun sisko muutti opiskelujen perässä tietty pois. 10v nuoremman siskon (joka siis on nyt sen 13v) kanssa nähdään paljon ja sisko on paljon meillä, varsinkin näin kesäaikaan. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, sisko tietää olevansa tänne aina tervetullut ja onkin meidän kanssa tosi mielellään. 

 

Äitin kanssa mulla varsinkin on tosi vaikeaa ajoittain ja välillä äiti ihan tosissaan tekee kaikkensa, jottei siskojen kanssa nähtäis ainakaan kovin paljoa. Äiti käyttäytyy tosi lapsellisesti ja typerästi, jos sisko soittaa sille että on täällä meillä yötä ja varsinkin jos sisko kertoo että meillä oli kivaa yhessä. Äiti arvostelee ja haukkuu jatkuvasti siskolle meitä, meiän kotia, meiän tapoja olla jne ja yrittää saada siskolle semmosta mielikuvaa, että meillä täällä "korvessa" (15km kylältä) on tosi tylsää ja ikävää eikä täältä pääse mihinkään koskaan ja sitä rataa. Esim. keväällä siskon piti tulla viikoksi meille, kun äiti ja isä lähti kaveripariskunnan kanssa mökille, mutta äiti otti siskon mukaan aikuisten ryyppyreissulle mieluummin kuin päästi sen meille. Onneksi sisko näkee tuon äitin touhun läpi eikä välitä siitä yhtään, antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ida-Mari, ihanaa että olet noin läheinen pikkusiskosi kanssa! Äitisi toimintaa on aika vaikea ymmärtää. :(

 

Minulla on vain yksi veli, lapsena leikimme paljon yhdessä ja vietimme paljon aikaa keskenämme. Teini-ikäisinä etäännyimme jonkin verran, kun molemmilla oli omat ja erilaiset kiinnostuksen kohteet. Lukion jälkeen muutimme eri paikkakunnille opiskelemaan, ja tapasimme ainoastaan pari kertaa vuodessa. Välit olivat tuolloinkin hyvät, mutta eivät erityisen läheiset. Nyt kun veljellä on oma pikku tytär, jonka kummi olen, välimme ovat alkaneet lähentyä. Tulee soiteltua ja suunniteltua enemmän tapaamisia tytön näkemisen varjolla, vaikka aina on myös erittäin mukava nähdä veljeä ja vaimoansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sekin muuten sitten on vielä kysymys erikseen, että minkälainen on läheinen suhde kenenkin mielestä :) Mulla voi mennä hyvinkin 1-2kk etten juttele veljeni kanssa, mutta silti koen että olemme läheisiä ja jos mulle tulisi jotain murhetta niin voisin heti soittaa ja saada apua. Siskon kanssa taas jutellaan käytännössä päivittäin mesessä tai lähetellään tekstareita. Livenä nähdään muutaman kerran kuukaudessa tai aiemmin kun asuttiin eri paikkakunnilla niin meni kuukausia välissä ettei nähty.

 

Mulle siis henk.koht. läheinen suhde ei tarkoita sitä, että pitäisi hirveästi puuhata kaikkea yhdessä. Tämä saattaa toki osittain johtua siitäkin, että meillä on isot ikäerot ja jokaisella on aina ollut omat menonsa ja kaverinsa. Lapsuudessa/teini-iässä oma pikkusisko oli tooodella rasittava ja siitä olisi vaan halunnut päästä eroon, kun se koitti roikkua mukana :D Tasa-arvoisia meistä tuli vasta, kun molemmat muutimme pois kotoa ja mun ei tarvinnut enää huolehtia siskosta kanaemomaisesti. Mun ja siskon parhaat vuodet onkin koittaneet vasta sen jälkeen, kun molemmat oli täysi-ikäisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on kaksi sisarusta. Veli on minua reilua neljä vuotta vanhempi. Lapsena ei kauheasti touhuttu yhdessä, mutta ihan hyvin tultiin juttuun. Teini-iässä yhteiselo oli välillä äärimmäisen hankalaa. Huutoa, riitoja ja erimielisyyksiä riitti. Nyt aikuisena ollaan todella läheisiä. Jutellaan puhelimessa monta kertaa viikossa ja nähdäänkin lähes viikottain.

 

Siskoni on reilu kaksi vuotta nuorempi. Hänen kanssaan ollaan aina oltu tosi läheisiä. Yhdessä ollaan leikitty ja touhuttu lapsena. Itsestäni oli aina tosi mukavaa opettaa siskolle uusia juttuja. Teininäkin läheiset välit säilyivät. Läheiset välit ovat säilyneet myös aikuisena. Puhelimessa puhutaan paljon, mutta tavataan harvemmin pitkän välimatkan takia.

 

Meidän pojat ovat nyt 14v, 12v ja 9v. Poikien ollessa pieniä (=alle kouluikäisiä) vanhemmat pojat olivat tosi läheisiä ja leikkivät paljon keskenään. Pelkäsin silloin, että kuopus jää porukan ulkopuolelle. Nyt iän karttuessa olen huomannut, että yhteinäinen tiimi noista on tullut! Välillä tietenkin taistellaan ja tunteet kuohuu, mutta yhtä pitävät aina tilanteen vaatiessa! On myös ollut hienoa huomata, että osaavat huolehtia toisistaan ja ottavat toisensa huomioon. Tahalleen eivät siis aiheuta yleensä toisilleen pahaa mieltä ja kateutta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei oo siskoa, eikä oo koskaan kokenut kilpailevani veljeni kanssa, mutta silti Erinin ja Laura Närhen siskoni-kappale saa mut aina kyyneliin, oon usein ihmetellyt miksi.

 

Mun vanhemmat on aina pyrkineet täydellisen tasapuoliseen kohteluun. Esimerkiksi. jos mä oon saanut rahaa harrastuksiin, sama raha on annettu veljelle tilille (ei kuluttanut niin paljon harrastuksiensa rahaa) ja myöhemmin kavereiden ja miehen kanssa jutellessa heidän perheensä tavasta huolehtia lasten tasapuolisesta kohtelusta, olen todella tyytyväinen omien vanhempieni tapaan. Toivoisin että osaisin itse olla yhtä tasapuolinen kaiken suhteen, ei pelkästään rahallisesti, mutta myös esim ajankäytön puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on pikkuveli ja kaksospikkusiskot. Varsinkin toiseen pikkusiskoon on todella läheiset välit vaikka ikäeroa on kymmenen vuotta. Pikkuveljeenkin on aina ollut hyvät välit ja nyt vielä enemmän kun ollaan kaikki suurinpiirtein aikuisia. Toinen pikkusisko on kehitysvammainen eli suhde häneen on erilainen kun muihin sisaruksiin, yhtä tärkeä hänkin kuitenkin on.

 

Olen miettinyt monta kertaa että miten toisilla voi olla niin huonot välit sisaruksien kanssa. Esim, oma äitini ei ole veljensä kanssa missään tekemisissä. Mulle perhe on kuitenkin kaikki kaikessa ja vaikka välillä itse kunkin pärstä ärsyttää niin ne on kuitenkin tavattoman rakkaita kaikki. Ei voisi kuvitella elämää ilman heitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostelen ketjua muutaman vuoden tauon jälkeen. Olen itse perheen vanhin lapsi, veljeni on minua neljä ja siskoni kuusi vuotta nuorempi. Lapsuudessani minulla ei ollut mitenkään erityiset välit sisaruksiini, tosin olen aina viihtynyt omissa oloissani, joten en tiedä, miten paljon se on vaikuttanut asiaan. Kun veljeni oli ala-asteikäinen, hänellä oli todennäköisesti kateudesta tms. johtuvaa vihaa meitä tyttöjä kohtaan ja minä olin usein riitojen sovittelijana sekä nyrkkeilysäkkinä pienempien sisarusten välillä, koska olihan veljeni paljon siskoani vahvempi.

Vasta nyt aikuisiällä välimme ovat lähentyneet ja oikeastaan olemme veljeni kanssa ihan kavereita keskenämme, kun hänkin asuu omillaan. Siskoni on myös viime vuosina alkanut puhua minulle hänen asioitaan ja kysymään neuvoa asioihin, joita ei viitsi vanhemmiltamme kysyä. On ollut hienoa huomata, miten olemme enemmän tekemisissä nyt, kun siskonikin on pian 17-vuotias ja uskon, että hänen aikuistuttua olemme entistä enemmän yhteyksissä. Olen huomannut nyt ihan puolen vuoden sisällä myös veljeni ja siskoni lähentyneen keskenään, vaikkakin veljeni edelleen kommentoi siskomme asioita tuttuun tapaansa silmiä pyöritellen.

Jos saan lapsia, toivon että he tulevat toimeen keskenään paremmin kuin minä olen sisaruksieni kanssa tullut, sillä minustakin olisi ollut kiva, jos kotona olisi ollut aina joku leikkikaveri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now