Jos ei välitä muiden lapsista, kannattaako edes harkita omaa???

[SadeC]

Pidän lapsista ja tykkään touhuta niiden kanssa. Toisaalta nyt raskaanakaan eivät vauvat saa minussa mitään ihmeellistä reaktiota aikaiseksi. Eli toivottavasti omat tuntuvat erilaisilta!

[Philippa]

Mä oon kans tosi kylmä ja välinpitämätön muiden lapsia kohtaan, johtuu ehkä siitä etten osaa olla lasten kanssa luontevasti. Uskon kuitenkin, että omat lapset on ihan eri asia

 Kyllä ne on.  

[pixiepie]

Mä olen ollut aina kaikkea muuta kuin "lapsi-ihminen", en oikeastaan ole koskaan halunnut lapsia enkä välttämättä edes pidä lapsista, noin niin kuin yleisesti ottaen, mutta kun oman sain, niin se on ihan eri asia. Sitä vain suhtautuu omaan ihan toisella tavalla. Oma on rakas ja tärkeä, en mä niin muiden muksuista välitä.

[Kaisla88]

En oikeastaan piittaa muitten lapsista. Omat on tärkeitä.

[Laetitia]

Mies on luonnonlahjakkuus lasten kanssa mutta itse olen selkeästi vähän varautunut. Mutta silti kuumeilen kovasti ja omaa toivon.

[Maustekahvi]

Minä en tykkää lapsista. Se ei ole mikään ihme, koska en noin keskimäärin tykkää ihmisistä kovin paljoa. Silti rakastan ystäviäni, lapsuudenperhettäni ja miestäni. Ja lastani, hiljalleen myös tätä toista. Ei siis tosiaan kannata huolehtia. Oma on aina oma.

[gasolina]

Tykkäsin nuorempana olla lapsenvahtina tutuille ja touhuta pienten kanssa, mutta muutama kuukausi päiväkotiapulaisen työssä muutti mieleni. En osaa enää olla luontevasti muiden lasten seurassa ja välillä vieraat lapset suorastaan ärsyttää. Taaperon äitinä sanoisin, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri juttu! Kyllähän siihenkin voi huonona päivänä mennä hermo, mutta toistaiseksi en ole tuntenut vastaavaa ärsytystä tai välinpitämättömyyttä kuin toisten lapsista.

[Sanna81]

Viestiketjun aloittajana täytyy nyt kommentoida vielä että meille syntyi joulukuussa tyttövauva, ja kyllä se rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on tosiaankin häkellyttävää ja hormonihuuruissa vieläkin pelkkä lapsen ajatteleminen saa joskus liikuttumaan Toki meillä yhteiselo on vielä aluillaan ja tottakai joskus väsyneenä äitiys on voinut jopa hetken harmittaa, mutta sit taas seuraavana hetkenä vauvan hymy on sulattanut liikutuksen kyyneliin eikä todellakaan koskaan haluaisi luopua rakkaastaan

[RouvaHolle]

Kyllä se äidinrakkaus on jotain uskomatonta

En myöskään ole muiden lapsista niin välittänyt, mutta onhan nuo omat vaan melko täydellisiä ja ihania

[Littis]

Tunnen monia, jotka eivät välitä sen suuremmin lapsista noin yleisesti ottaen. Heillä ei siis ole mitään vieraita pikkuisia vastaan, mutta eivät myöskään kilju onnesta kavereiden muksuja nähdessä.  Mutta ovat täydellistä äitimatskua ja haluavat ehdottomasti lisää omia.  

[Nadda]

Viestiketjun aloittajana täytyy nyt kommentoida vielä että meille syntyi joulukuussa tyttövauva, ja kyllä se rakkauden määrä omaa lasta kohtaan on tosiaankin häkellyttävää ja hormonihuuruissa vieläkin pelkkä lapsen ajatteleminen saa joskus liikuttumaan Toki meillä yhteiselo on vielä aluillaan ja tottakai joskus väsyneenä äitiys on voinut jopa hetken harmittaa, mutta sit taas seuraavana hetkenä vauvan hymy on sulattanut liikutuksen kyyneliin eikä todellakaan koskaan haluaisi luopua rakkaastaan

 

Onnea!

[Mietteliäs89]

Heippa!

 

Päädyin tänne foorumille vasta, ja törmäsin tähän otsikkoon. Oli mieltä huojentavaa, että on muitakin jotka eivät koe olevansa niin lapsirakkaita tai jaksaisivat/osaisivat leikkiä luonnollisesti pienten lasten kanssa:) On minulla kohta 8 vuotias kummityttö, jonka kans kyllä tulee leikittyä vähän kaikenlaista, mutta ei ole mielenkiinto itsellä kovin pitkään yllä tai osaa niin heittäytyä että kummitytöllä ois(ehkä) mukavempaa. Kerran mieheni kanssa ollessani heillä kylässä, ja hän leikki kummityttöni pikkuveljen kanssa jotain ihan perus höpsöttelyä - johon kummityttöni tuumasi minulle: "Mikset sää tee koskaan nuin?"   Koitapas siinä sitte keksiä joku hyvä selitys...

 

Itse en ole aiemmin oikein ajatellut edes että haluaisin lapsia.. tai ollut ihan varma asiasta. Kummasti näköjään mieli muuttuu kun ikää rupee olemaan( täytän tänä vuonna 26),ja löytänyt ihanan miehen rinnalleen<3! Muutaman kuukauden tässä jo pieni kuumeilu ollut, mutta huolettaa että tuleeko itestä rakastava äiti ja hyvä vanhempi. Lisäksi ite raskausaika mietityttää keskivaikean astman takia. Mukava kuulla että kuitenkin se oma lapsi tuntuu ihan erilaiselta kuin vieraan tai sukulaisten lapset!