Iridessa

Tyhmät kysymykset lapsettomuushoidoista, vol. 2

486 posts in this topic

Kiitos Lia ja Pekaani! Käyn täällä harvakseltaan, siksi luin vastauksenne vasta nyt. Kiva että voi hyvillä mielin suunnitella matkaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko Lugesteron aiheuttanut muille väsymystä? Minulla annostus on 400 mg vuorokaudessa, ja on melko nuutunut olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, välillä ihan jäätävääkin väsymystä. Mulla oli kans edellisessä inssissä annostus 400 mg (2 x 200 mg), ja jo se riitti väsyttämään. Pakkausselosteessa muistaakseni todettiin, että väsymyksen pitäisi olla ohimenevää ja esiintyä 1-3 tunnin kuluessa lääkkeen otosta, mutta kyllä mulla oli ihan kokopäiväväsymys ja haukotuttikin koko ajan. :girl_sigh: Koeputkihoidoissa kun käytin vielä suurempia annostuksia, niin silloin väsytti tietysti vielä enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan Helsingin nkl:lla ivf-jonossa (joulukuun alusta asti) ja meille sanottiin, että kesäkuussa on meidän vuoro. Nyt mietin, että jos tehdään pitkän kaavan mukaan, niin tarkoittaako se, että synarela aloitetaan kesäkuussa alkavassa kierrossa vai punktio tehdään sillon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka pitkään kestää että saa vastausket miehen hormonikokeista ja kromosomikokeista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka pitkään kestää että saa vastausket miehen hormonikokeista ja kromosomikokeista?

Meille sanottiin julkisella, että kromosomikokeissa menee 2kk. Hormonikokeet tuli nopeasti, viikon sisällä. En tiedä, oliko kromosomikokeiden hitaus kiinni jostain jonosta, jos tehdään vaan yhdessä paikassa, vai viekö se itse koe niin pitkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tilda: Me oltiin aikoinaan maaliskuun jonossa. Eli maaliskuun kierrosta aloitettiin Synarela ja pitkän kaavan mukaan mentiin. Punktio oli toukokuun alussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja nolohkoja kysymyksiä: Onko muilla ollut ivf:n jälkeen ummetusta? Täällä nyt 5 päivää punktiosta, eikä merkittävää helpotusta näy kuin ajoittain. Kipu ko. alueilla on helpottanut, mutta edelleen toimenpiteen suorittaminen sattuu. Levolac on sentään auttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuinka pitkään kestää että saa vastausket miehen hormonikokeista ja kromosomikokeista?

 

Vastaanpa vielä tähän omaan kysymykseen. Kolmessa viikossa tuli tulokset molempiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^mitä noin niinkuin tarkemmin haluaisit tietää? Meillä takana 2xICSI lyhyellä kaavalla ja yhden kerran pitkällä kaavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Moikka Murkelo :). Aiheeseen liittyen mua kiinnostais tietää, mitä eroa on lyhyessä ja pitkässä kaavassa..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lyhyessä kaavassa ei sammuteta kropan omaa hormonitoimintaa, ainoastaan stimuloidaan niitä munarakkuloita kasvamaan. Lyhyessä kaavassa stimulaatiopistokset alkaa kp2-3 oman luonnollisen kierron mukaan. Tällä siis kasvatetaan niitä soluja. Muutamaa päivää myöhemmin rinnalla tulee toinen lääke, ns. jarrupiikki, joka varmistaa, että munasolut eivät irtoa ennenaikojaan. Kontrolliultra on julkisella yleensä kp7-8 eli vajaan viikon pistelyn kohdalla, ja silloin katsotaan, paljonko rakkuloita on tulossa, minkäkokoisia ne on, ja milloin ne olisivat kypsiä, eli milloin on punktio. Yksityisellä ultraseurantaa on aikaisemmin ja useammin, voidaan täsmätä se punktio tarkemmin. Yleensä punktio ajoittuu n. kp13-15 välille, mutta tästäkin voi poiketa, esim. itselläni oli ekassa ICSIssä kasvaneet rakkulat niin nopeasti, ja kun vielä viikonloppu tuli vastaan, niin punktio tehtiin kp12 perjantaina.

 

 

Pitkässä kaavassa taas sammutetaan kropan oma hormonitoiminta ennen stimulaatiota. Monilla käytetään Synarelaa, joka on nenäsuihke, joka aloitetaan kp21. Tätä suihkutellaan pari viikkoa, jonka jälkeen tulee tyhjennysvuoto. Tässä vaiheessa tarkistetaan ns. nolla-ultrassa tilanne - munasarjojen pitäisi olla lepotilassa ja kohdun limakalvon olematon. Sen jälkeen aloitetaan stimulaatio pistoksilla. Itsellä tuo Synarela toimi myös jarruna, eli sitä jatkettiin (pienennetyllä annoksella) sitten koko stimulaation läpi punktioon asti (jarruun ei tässä siis tarvinnut piikkejä). Tilanne tarkistetaan jälleen n. viikon päästä (julkisella, yksityisellä varmaan jo aiemmin), ja punktio päätetään vastaavasti kuin lyhyessä kaavassa.

 

Pähkinänkuoressa siis: lyhyessä kaavassa pistokset kestävät n. 2 viikkoa, ja se tehdään oman kierron pohjalle. Pitkässä kaavassa ensin ajetaan oma hormonitoiminta alas parin viikon sammutuskuurilla, ja sen jälkeen sitten n. 2 viikon stimulaatio samalla tavoin kyin lyhyessä kaavassa. Molemmissa tapauksissa piikitetään yllä mainittujen stimulaati- ja jarrupistosten lisäksi ns. irroituspiikki (usein Pregnyl) 36 tuntia ennen punktiota - tällä siis irrotetaan munasolut rakkuloista, jotta ne voidaan kerätä.

 

Itsellä on tehty 2 ekaa ICSIä lyhyellä kaavalla, koska munasarjat on monirakkulaiset, ja pelättiin, että pitkässä kaavassa kun usein tulee soluja enemmän, niin hyperstimulaation riski olisi liian iso. Ongelmaksi lyhyessä kaavassa tuli kuitenkin se, että solut kasvoivat tosi epätasaisesti, moni jäi raa'aksi ja rakkuloita jäi paljon tyhjiksi. Pitkässäkin kaavassa tyhjiä rakkuloita oli, mutta koska solut olivat tasaisemman kokoisia ja niitä rakkuloita oli kaikkinensa enemmän, niin saatiin kuitenkin hyvä munasolusaalis, joissa raakojen osuuskin oli huomattavasti pienempi. Se, kumpi kaava on kellekin parempi, on yksilöllistä.

Edited by Murkelo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moni on näköjään jo hyvinkin paljon pidemmällä taipaleellaan, mutta kyselisin silti kokemuksia ovulaation induktiosta ja erityisesti luteaalivaiheesta. Mutta kaikenlaisia kokemuksia oi-hoidosta saa jakaa!

 

Itsellä on taustalla pco(s) joka on ilmeisesti syynä lapsettomuuteen. Eli ongelmia on ovuloimisen kanssa. Mulla on ollut nyt vuoden käytössä terolutit kierron tasaamiseksi (kp 15-24).  Ensimmäinen oi on nyt meneillään. Clomeilla saatiin heti hyvä vaste. Ultrassa kp 12 oli yksi oikein lupaava, iso follikkeli jonka irroitin kp 13 pregnyl-pistoksella. Tilaisuutta koetetaan hyödyntää nyt ihan kotikonstein, sillä miehen siemennestenäyte oli hyvä.

 

Olen ymmärtänyt, että monelle on kierro loppuun ollut joku keltarauhashormoni(?) luteaalivaiheen tukemiseksi. Mulle lääkäri sanoi kuitenkin, että älä nyt ota niitä teroluteja, koska ovulaatio on tapahtumassa. Olisiko niistä sitten jotain haittaa ihan? Kai niitä on viimeistään sitten otettava, jos raskaus ei ala ja jos menkat jää silti tulematta (voiko niin edes käydä jos ovulaatio on varmasti saatu aikaan)?

 

Millä perustein teillä on määrätty joku lääkitys loppukierron tueksi, olen nettikeskusteluista kuitenkin ymmärtänyt että se on tosi yleistä... Mulla on kyllä mukana myös metforemit, jotka ilmeisesti pco-tyypeillä on ihan hyväksi tueksi myös raskauden alkuun.

 

Täytyy sitä vielä joo tottakai kysellä sitten seuraavalla käynnillä. Vasta pari kertaa olen tuolla polilla käynyt ja jotenkin niin kiireisiä ne kerrat ja kun itseäkin jännittää niin ei kaikkea ole muistanut kysyä. Pitäisi varmaan olla muistilappu :) Nyt sentään muistin pyytää aukiolotutkimusta. Viimeksi kun lääkäri oli sitä mieltä, että ei sitä tarvitse tehdä koska ei ole vatsanalueen leikkauksia / sairastettua klamydiaa / verikokeissa viitteitä endosta. Mutta toinen lääkäri sit myöntyi että tehdään se silti varmuuden vuoksi, ettei sit mahdollisesti turhaan kuluta kuukausitolkulla aikaa oi-hoitoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on määrätty keltarauhastuki luteaalivaiheeseen vasta IVF-hoidoissa, edes inseminaatioissa ei sitä määrätty. Yleensä oma keltarauhastoiminta on riittävää tukemaan alkavaa raskautta :) PCO-ihmisillä kuukautisten puuttuminen johtuu yleensä ovulaation puuttumisesta, joten sen puolesta ei Terolutia nyt tarvita, kun ovulaatio on kerran saatu aikaiseksi. Peukkuja teille hoitoon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tehtiin kolme ovulaation induktiota Clomeilla ja neljäs Femarilla. Mukana ei siis ollut irrotuspiikkiä eikä keltarauhastukea. Mulla on pco-tyyppiset munasarjat ja ongelma nimenomaan harvat ovulaatiot. Ja kun vaan ovulaatio saatiin aikaiseksi kierrot oli säännölliset (clomi-kierrot) ja saatiin myös raskaus aikaiseksi (Femar-kierto).

 

Terolutia tuskin siis tarvitaan loppukiertoon jos ovulaatio kerran tapahtuu. Eri tilanne varmaan sitten jos todetaan omassa keltarauhastuotannossa jotain häikkää. Siitäkin kai ollaan montaa mieltä miten Terolutit vaikuttaa tapahtumassa olevaan ovulaatioon, toiset on sitä mieltä, että terot voi estää ovulaation, toisten mielestä ei pitäisi vaikuttaa.

Edited by anjusha

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tätä on varmaan ennenkin kysytty mutta jos mulla alkaa menkat tänään klo 18.30 ni onko tänään kp1 vai vasta huomenna. Ohjeistettu alottamaan Zumenonit kp2 ni alotanko ne huomenna aamulla vai vasta ylihuomenna. Viikonloppukin alkoi sopivasti ni ei voi kysyä klinikalta suoraan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli mä myöhästyin 30 min? Kuinkahan tarkkaa tuo aika on? Ja paljonko merkitystä jos hätähousu alottaa jo huomenna? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirveen hyvä kysymys. :D

 

Mä en usko, että on niin minuutin päälle. Ehkä joku viisaampi osaa vastata?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä omalla kohdallani laskisin vasta tämän päivän kp1:seksi, kun on kuitenkin siellä "aikajanan" loppupäässä. Mutta teki niin tai näin niin en usko että mitään radikaalia tulee tapahtumaan koska sulla on tulossa PAS ja limistä joka tapauksessa seurataan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyhmät kysymykset no 1: Onko joku löytänyt netistä jonkilaista kaaviota, jossa olisi selitetty yleisimmät lapsettomuushoidot ja niiden "kokeilujärjestys"? Tässä kun on tietoa etsinyt sieltä sun täältä, niin ei oikein osaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä kenties on edessä. Etenkin miehelle olisi helpompaa selittää tulevia hoitoja, jos olisi joku yhteenveto hoitomenetelmistä.

 

Tyhmät kysymyket no 2: Kun puhutaan, että joku hoito on rankempi kuin toinen, niin ootteko kokenu rankkuuden enemmän fyysisenä vai psyykkisenä? Mikä siis hoidoissa on rankinta? Odottamisen ja epävarmuuden tuska vai joku muu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolta ainakin löytyy selostus hedelmöityshoidoista: 

 

http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus/hedelmoityshoidot

 

Monien hedelmöityshoitoklinikoiden sivuilla kerrotaan myös hedelmöityshoidoista.

 

Kokeilujärjestys riippuu paljon siitä, mikä on lapsettomuuden syy. Joskus aloitetaan suoraan IVF-hoidosta ja joskus taas kokeilaan ensin ovulaation induktiota ja/tai inseminaatiota. Yleensä noista viimeksi mainituista aloitetaan, jos lapsettomuuden syy on selittämätön tai syynä on esim. naisen PCOS tai miehen lievästi alentunut siittiömäärä. 

 

Tuohon toiseen kysymykseen: Meille tehtiin ensin inseminaatioita (yhdistettynä ovulaation induktioon) ja ne oli mielestäni fyysisesti melko helppoja. Sivuoireita lääkkeistä tuli vähän ja hoitojen aikana pystyi elämään suht normaalisti. IVF-hoidot on olleet fyysisesti rankempia, sillä sivuoireita lääkkeistä on tullut hieman enemmän ja etenkin punktion molemmin puolin turvonnut ja arka alavatsa on vaikuttanut liikkumiseen. Käytännössä itseni on pitänyt miettiä työasioita ja harrastuksia jo etukäteen niin, ettei ole mitään liian raskasta ennen tai jälkeen punktion. Mutta kyllä kaikkein raskaita on kuitenkin ollut henkinen puoli. Olen ollut itsekin vähän yllättynyt siitä, miten raskailta on epäonnistumiset tuntuneet vaikka on etukäteen ollut tietoinen onnistumisprosenteista. Inseminaatioissa oli ehkä helpompi päästä yli pettymyksestä ja asennoitua taas uuteen hoitoon, kun tiesi että niissä on heikommat mahdollisuudet onnistua. IVF-hoidoissa on omat odotukset olleet paljon korkeammalla ja ensimmäisen IVF-hoidon keskeytyminen oli tosi iso pettymys ja horjutti luottamusta koko hoitomuotoon. Epävarmuus on tässä mielestäni kaikkein kuluttavinta, kun ei voi mistään tietää, tuleeko koskaan saamaan lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyhmät kysymyket no 2: Kun puhutaan, että joku hoito on rankempi kuin toinen, niin ootteko kokenu rankkuuden enemmän fyysisenä vai psyykkisenä? Mikä siis hoidoissa on rankinta? Odottamisen ja epävarmuuden tuska vai joku muu?

 

Minulla on kokemusta vain ovulaation induktiosta clomifenin avulla. (Jos en olisi tullut raskaaksi siitä, meillä olisi siirrytty seuraavaksi inseminaatioon ja varmaan sen jälkeen IVF:ään.) Sen osalta voin sanoa, että en kokenut sitä rankaksi. Fyysisesti ei ollut mitään sivuvaikutuksia ja ajatuksen tasollakin asia oli hyvin helppo, koska jos on tottunut käyttämään hormonaalista ehkäisyä, niin muutaman pillerin popsiminen tietyssä kierron vaiheessa ei juuri eroa siitä.

 

Kuten Kevätkeiju yllä sanoo, niin epävarmuus on se, mitä on vaikein kestää, kun hoidoista huolimatta ei ole koskaan mitään takeita siitä, että raskaus alkaa. Olen kiitollinen siitä, etten joutunut kestämään epävarmuutta kovin kauan ja koen päässeeni helpolla moneen muuhun verrattuna. Mutta ehdin minäkin itkeä kuukautisten alkamisen vuoksi.

 

Silti sanoisin, että hoidot tuntuivat ainakin minulle positiiviselta asialta; tuntui että tietyllä tavalla vasta sen myötä alkoi todellinen yrittäminen, koska vasta silloin oli kunnollinen mahdollisuus ylipäätään tulla raskaaksi. En ole varma, monessako kierrossa olin oikeasti ovuloinut ennen lääkkeiden aloittamista. Tsemppiä sinullekin jos hoitoihin päädytte!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now