Iridessa

Tyhmät kysymykset lapsettomuushoidoista, vol. 2

486 posts in this topic

Kiitos kevätkeiju linkistä! Juuri tuollaista etsin.

 

Kuulisin mielelläni lisää kommentteja tuohon hoitojen rankkuuden kokemiseen. Kiitos jo vastanneille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulisin mielelläni lisää kommentteja tuohon hoitojen rankkuuden kokemiseen. Kiitos jo vastanneille!

No meillä taas on takana pelkkiä IVF-hoitoja, että hoitojen rankkuuden vertailu on vaikeaa, mutta itsekin sanon, että näissäkin, mitkä mielletään fyysisesti rankimmiksi, niin rankin osa oli kuitenkin henkisellä puolella. Ne piikithän ei tunnu juuri missään, ja itsekin säästyin tosi hyvin kaikenlaisilta sivuoireilta, eli fyysisesti hankalaa oli vain punktio ja siitä toipuminen. Itse punktiokin oli mulla kohtuuhelppo (siis tilanteeseen nähden), mutta jälkikivut on sitten olleet välillä ilkeitä. 1. punktion jälkeen ei tullut mitään, olisin voinut pistää vaikka tanssiksi samana iltana. 2. punktion aikana sitten lääkäri sohaisi jotain hermoa, mikä säteili jo punktion aikana hartiaan, ja koko punktioilta meni kamalissa heijaste- ja sivuoirekivuissa, joiden seurauksena mm. nukkuminen oli tosi hankalaa. Kun muutaman päivän oli ollut omituisissa asennoissa, kun kaikissa normaaleissa sattui, niin se veti lavat niin jumiin, että olin sitten pari viikkoa kipeänä, mm. hengittäminen pisti, ennen kuin pääsin hierojalle avaamaan jumit.

3. punktio meni taas ilman mitään vastaavia ongelmia.

 

Henkisesti pahinta on just se epävarmuus ja ennen kaikkea pettymyksistä toipuminen. 1. IVF-hoito tuotti meille vain 1 elinkelpoisen alkion, eli mitään ei saatu pakkaseen. Tämä tarkoitti sitä, että sen koko IVF-ruljanssin jälkeen, kun ensin oli kuukausia odotettu omaa vuoroa, sitten kaksi viikkoa pistetty ja jännitetty lopputulosta, niin tiesikin, että jollei jollain ihmeen kaupalla alkio ota kiinni, pitää koko homma alkaa taas alusta. Lisäksi joutui jälleen polin IVF-jonon hännille, eli edessä oli taas 5 kk odotus ennenkuin saataisiin edes mahdollisuus raskauteen. Kun hoito meni noin pieleen, niin siinä sitten alkaa miettiä kaikenlaisia "miksi" ja "mitä jos" -kysymyksiä, ja itse olin jopa vähän vihainen lääkäreille virhearvioinneista. Vaati pitkän aikaa ja paljon työtä, että tuosta pääsi yli. Siinä mielessä se 5kk:n odotus tuli lopulta ihan tarpeeseen, jotta sai itsensä taas kasaan.

Sama pettymys koettiin 2. hoidon jälkeen, ja kun silloin päällä olivat vielä fyysiset kivut, niin meni pitkän aikaa, että pystyin edes ajattelemaan seuraavaa hoitoa. Piikitykset tuntui vastenmielisiltä, ja pelkkä ajatus siitä, että pitäisi esim. puhua meidän tilanteesta lääkärille todella luotaantyöntävältä. Tässäkin sitten aika auttoi, eli kun jälleen 5kk odoteltiin omaa vuoroa, niin 3. hoidon alkaessa sitä oli saanut itsensä kasaan. Itellä tässä auttoi se, että hoito oli suunniteltu erilailla, eli siihenkin oli erilainen luotto (1. ja 2. hoito oli yhden lääkärin suunnittelemat, ja siihen lääkäriin ei ollut kovin hyvää luottamussuhdetta, kun taas 3. hoito suunniteltiin lääkärien yhteiskokouksessa).

 

Summana siis: itellä fyysinen rankkuus on tullut vain hieman epäonnisesta sivuseurauksesta, henkisellä puolella rankinta on ollut pettymyksistä ja huonoista hoitotuloksista toipuminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä kuin edellisetkin, eli henkisellä puolella se hoitojen rankkuus on mullakin eniten tuntunut. Epävarmuus, odottelu ja epäonnistuminen, niitä on joutunut kestämään.

 

Tästä tulee varmaan aika pitkä sepustus, mutta kerronpa kuitenkin. ;)

 

Me aloitettiin yksityisellä suoraan ICSI-hoidolla, ja olin jopa innoissani pistelyistä ja ultrakäynnistä, koska tuntui siltä, että viimeinkin jotain tapahtuu, ja on joku mahdollisuus raskautua (luomuna meillä ei ole). Mulle tuli kuitenkin niin paljon munarakkuloita, että punktion jälkeen ei voitu tehdä tuoresiirtoa, vaan kaikki alkiot piti pakastaa. Tiesin siis jo siinä vaiheessa, että joudutaan pitämään välikierto, mutta välikiertoja tulikin sitten kaksi, kun munasarjat vaativatkin hieman pidemmän palautumisajan punktiosta. Sitten tuli kolmas välikierto, kun en ovuloinutkaan, eli ei päästy pakkasalkion siirtoon suunnitellusti. Kaikki tällaiset yllättävät, pienet, takaiskut ainakin itseäni ärsyttivät. Sitten päästiin pakkasalkion siirtoihin, mutta kahdesta ensimmäisestä tuli negat, ja se tuntui kyllä rankalta. Yllätyin itsekin, kuinka pettynyt ja surullinen olin, vaikka "vasta" kaksi siirtoa oli silloin tehty. Kolmannesta siirrosta meillä sitten tärppäsikin.

 

Toisen lapsen yritys ei sitten ole mennytkään ihan yhtä hyvin kuin ensimmäisen, tässä matkalla on taas koettu uusia epäonnistumisia ja odotteluita.  :girl_sigh: Ensimmäinen alkionsiirto (yksi pakkasalkio oli jäänyt esikoisen yrityksen ajalta) ei tuottanut tulosta, ja koska alkiot olivat meiltä loppu, niin kaikki piti aloittaa alusta, eli odottelua oli tiedossa. Meillä oli sellainen tilanne, että ennen seuraavaa koeputkihoitoa miehen piti syödä kolmen kuukauden hormonikuuri, eli sinä aikana ei luonnollisesti voitu muuta kuin odottaa, ja itseäni ainakin se rasitti todella paljon, että hoidot eivät etene, eikä luomunakaan ole mahdollista raskautua. Sitten kun vihdoin päästiin uuteen koeputkihoitoon, niin yhtään alkiota ei saatukaan pakkaseen (eikä päästy tuoresiirtoonkaan hyperstimulaation uhkan takia), ja turhauttihan se, kun kaikki se odottelu ja miehen hormonikuurit yms. olivatkin tavallaan olleet ihan turhaa. Sitten tuli taas välikiertoja ennen seuraavaa koeputkihoitoa, ja se seuraava hoitokin meni ihan penkin alle, niin siinä oli kyllä henkisellä puolella aika rankkaa. Lisäksi harmitti tietysti valtavasti se, että oli yksityiselle klinikalle ja lääkkeisiin laitettu paljon rahaa, jolla ei saanutkaan mitään!

 

Nyt tilanteemme on muuttunut, ja olemme vaihtaneet hoitomuotoa inseminaatioihin, ja nämä ovat kyllä fyysisesti todella helppoja (aina tietty jotain oloja on hormoneista, mutta ei pahoja sivuvaikutuksia), ja minulle ainakin on sopinut se, että näitä voi tehdä vaikka joka kuukausi, jos on tarpeen, eli ainakin ollaan päästy siitä seuraavan hoidon odottelusta nyt eroon. Pettymyksen tunteita toki näissäkin hoidoissa ja epäonnistumisissa tulee, mutta olen kokenut nekin helpommiksi, kun heti seuraavassa kierrossa voi aloittaa uuden yrityksen. Rahanmenokin on tässä hieman vähäisempää. :grin:

 

Epävarmuus on kyllä sellainen tunne, josta näissä kevyemmissä hoidoissakaan ei pääse eroon. Eli kun ei ole mitään takeita siitä, tuleeko sitä (meidän tapauksessa toista) lasta ikinä, ja mitä jos minussa on jotain sellaista vikaa, mikä estää raskautumisen ja mille ei voi tehdä mitään, ja mitä jos ja mitä jos. :girl_sigh: Olen kokenut myös kateuden tunteita, kun ympärillä ystävät raskautuvat luomusti, ja olen kyllä kadehtinut myös toisia hoidoilla onnistuvia, vaikkei tämä helppoa varmasti kenellekään ole eikä kenenkään onnistuminen ole minulta pois. Mutta minkäs niille tunteilleen mahtaa.

 

Rankaksi olen kokenut myös sen, miten paljon nämä hoidot määrittävät elämääni. Välillä tuntuu, että koko elämä on vain hoidosta toiseen menemistä, ja melkein koko ajan hoidot ja raskautumisen toive ovat myös mielessä. Hoidon aikana tulee myös paljon käyntejä klinikalla, niin on täytynyt järjestää muu elämänsä niin, että sinne klinikalle ylipäänsä pääsee. Jonkun vapaa-ajan menon siirtäminen tai peruminen hoitojen (tai hoidosta toipumisen) takia on sinänsä pieni asia, mutta jos ja kun sellainenkin toistuu usein (kuten mulle on käynyt), niin kyllä sekin voi alkaa ärsyttää.

 

Minulle siis hoidot ovat olleet enemmän henkisesti kuin fyysisesti rankkoja, ja se henkinen rankkuus on ollut aika monen eri tekijän summa. Onneksi on tällainenkin foorumi, mistä saa paljon vertaistukea, niin ei tarvitse ihan yksin olla olojensa ja tunteidensa kanssa! ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoja ajatuksia on herännyt täälläkin. 2 IVF:ää, 1 PAS ja joku muukin kevyempi takana, ja 1 IVF jäljellä enää julkisella puolella. Punktiot ovat olleet fyysisesti pahinta, mutta eivät kuitenkaan niin pahoja kuin kuvittelin, vaikka hoitaja ihmettelikin, miten "tässä tilassa" voin kävellä niin rivakasti. Turvotusta ja jomotusta, mutta toki pari punktion jälkeistä päivää meni makoillessa. Hoidot ovat olleet lääkkeiden ja muiden kanssa kellon ja kalenterin kanssa veivaamista, kun koettaa mahduttaa esim ultra-aikoja työpäivien lomaan. Nyt kun tulee pidempi tauko (seuraava vasta elokuussa), on huomannut, miten paljon on aikaa kun ei ravaa koko ajan lääkärillä. Ja vielä parempaa on, kun ei tarvitse syödä mitään lääkkeitä. Omaa yritystä siis elokuuhun saakka. Sitä en missään  nimessä sano, ettenkö tätä haluaisi tehdä, totta kai. Syön vaikka mitä lääkkeitä ja käyn vaikka miten monesti lääkärissä, jos se vaan on se juttu joka tuo tulosta. Ja uskon tähän kyllä, ei näitä hoitoja muuten jaksaisi. Sanon vaan, että nyt kun on taukoa, huomaa, miten tiukilla on henkisesti ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja Lia:n kanssa samalla tavalla ajattelen, että pettymykset ovat aina kovia, eivät ne helpotu, paitsi viime "omassa yrityksessä" jolloin en enää itkenyt koko päivää kun kuukautiset alkoivat.

 

Valitettavasti tulee myös kateuden tunteita kun nuoremmat ja varsinkin läheiset henkilöt alkavat odottaa vauvoja. Tai saavat toisia. Miksi meillä ei ole ensimmäistäkään, kun kummassakaan ei ole mitään vikaa? Tätä tulee ajateltua välillä liian usein, mutta silloin kannattaa suuntautua tekemään jotain muuta, ettei jää pyörimään kehää omaan päähän näiden ajatusten kanssa, sillä mitä sekään auttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä hoidot aloitettiin OI:lla ja sitten siirryttiin OI+IUI:hin. OI:ssa piti käydä vaan kerran kuussa klinikalla ja syödä Femareita 5 päivänä kuussa, eikä niistä tullut mitään sivuoireita. Inseminaatio kun tuli mukaan, niin klinikkakäyntejä tuli kaksi, mutta edelleen aika helppoa. Toki silti tuntui henkisesti pahalta aina, kun menkat alkoivat, mutta fyysisesti nämä hoidot olivat helppoja.

 

IVF sitten, se oli rankka henkisesti ja fyysisesti. Ensinnäkin se koko ajatusprosessi, että "miksei me voitu onnistua kevyemmillä hoidoilla, miksi on pakko joutua tähän asti". Sen jälkeen sitten piti pistää joka ilta samaan aikaan (hankaloitti menoja yms.) ja lääkärissä piti käydä ultrassa jo ennen punktiota kolmesti, mikä sekin vaati sumplimisensa. Fyysisesti itse pistokset oli mulle helppoja ja punktio kivuton, joten se ei ollut paha juttu. Hankaluutensa toki toi se että sekä mun että miehen piti olla poissa töistä punktiopäivänä (ja mulla oli 3pv saikkua). Myöskään mitään fyysistä ei voinut punktiopäivänä tai muutamaan päivään sen jälkeen tehdä, mm. nostelut oli kielletty ja kaikki tärinä tuntui pahalta.

 

Kunnon fyysinen rankkuus mulla alkoi sitten viikko punktion jälkeen, kun mulle tuli niin paha hyperstimulaatio, että jouduin kahdeksi päiväksi osastolle. Tää hyperstimulaatio sitten paheni entisestään kun raskaus alkoi ja raskaushormonia rupesi erittymään, ja olin vielä uudelleen viikon osastolla nestetipassa ja vatsasta punktioitiin 10 litraa nestettä. Yhteensä olin hyperstimulaation vuoksi sairauslomalla 2,5 viikkoa, ja vasta rv 9+ ultrassa munasarjat olivat sen verran normaalit, että sain luvan aloittaa varovaisesti taas liikuntaa.

 

Summa summarum, mulle ja meille IVF oli rankempi sekä henkisesti että fyysisesti, fyysisesti tosin ennen kaikkea siitä seuranneen hyperstimulaation takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan menossa ensikäynnille julkiselle puolelle kesäkuussa. Huomiselle on varattu miehelle aika siemennesteen tutkimista varten. Luin edellisiltä sivuilta, joillekin on ohjeistettu ettei saisi olla yli 7 vuorokauden pidättäytymistä ennen näytteen antoa. Meillä luki kirjeessä vain, että vähintään 3-4 vuorokautta. Meneeköhän näyte pieleen, jos sitä edeltää yli viikon tauko?

 

Toisena asiana mietin seuraavaa; aikaa varatessa hoitaja sanoi, että maksu menee ainoastaan tästä ensimmäisestä tutkimuksesta ja muut käynnit ovat maksuttomia. Onko oikeasti näin? Mä olen ymmärtänyt että polimaksu tulisi jokaisesta käynnistä erikseen.

Edited by NeferNefer

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuskin näyte ns. pieleen menee, mutta siinä alkaa kyllä olla jo "vanhentuneita yksilöitä", eikä tulos välttämättä ole sitten ihan yhtä selkeä kuin jos olisi tuo 3-4 vrk. Aika jännä kyllä, jos ohjeessa lukee "vähintään", muistaakseni meillä on ollut vaan että "3-4 vrk" tai "2-5 vrk".

 

Ja meillä on mennyt polilla joka käynnistä kyllä polimaksu. Ekalla kerralla se meni molemmilta, sen jälkeen vain minulta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No hitto. Huomenna on käytännössä ainoa mahdollisuus viedä näyte töistä johtuen. Pitää varmaan katsoa millaisia tuloksia tuolla saa.

 

Tuota maksuasiaa minäkin ihmettelin! Oisko voinut sitten tarkoittaa, että eka maksu menee mieheltä ja loput tosiaan minulta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen että hoitaja tarkoitti juuri sitä, että ekalla kerralla polimaksu menee mieheltä ja naiselta ja sitten jatkossa vain naiselta. Meillekin mainittiin siitä erikseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Edellisten kanssa samaa mieltä maksuasiasta.

 

Näytteestä sen verran, että selviää siitä nyt ainakin se onko joku pahasti vialla, onko eteenpäin liikkuvia yms yms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille vastauksista :)

 

Näyte viety. Hoitaja ei ainakaan sanonut mitään lappuun kirjoitetusta pidättäytymisajasta. Toivottavasti kaikki on muutenkin kunnossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi kaikille.

 

Onko kellään kokemuksia kystista munasarjoissa?

 

Kävin äsken gynellä kuukautisten puuttumisen vuoksi ja molemmat munasarjat kuulemma täynnä pieniä kystia  :unsure: Laittoi lähetteen lapsettomuuspolille enkä tiedä yhtään kauan sieltä kirjeen tuleminen tällaisessa tilanteessa kestää. Jos jollain on kokemusta Jyväskylässä noista jonoista niin olisi kiva kuulla myös siitä..

 

Ihan kamala olo, yrityskin aloitettu vasta tässä kuussa ja nyt heti tällaista :( Olen vasta 20v eikä lapsia vielä jos se nyt vaikuttaa tilanteeseen..

Edited by Nyytikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyytikki: Mulla on kokemusta! Mun kysta havaittiin vasta siinä vaiheessa kun se aiheutti jo kovia kipuja. Kuukautiset oli olleet pois 3kk, mutta en ollut huolestunut kun mulla siihen aikaan oli kierrot ihan mitä sattuu. Kovien vatsa- ja selkäkipujen vuoksi hakeuduin sitten päivystykseen ja siellä palloteltiin paikasta toiseen ku arpoivat että kuulunko lasten kirurgian puolelle vai naistentautien polille, olin tuolloin siis yläasteikäinen. Lopulta sitten monen ultrauksen ja tutkimuksen jälkeen löytyi toisesta munasarjasta n.kananmunan kokoinen hemorraginen eli veren täyttämä kysta. Se oli ehtinyt kasvaa jo niin isoksi, että päädyttiin leikkaamaan laparoskopiaan, jossa kysta puhkaistiin ja sieltä otetiin koepala. Leikkauksen jälkeenkin vielä olin tosi kipeä.

 

Tänä keväänä mulla venyi yksi kierto taas pitkästä aikaa ja sain samantien työterveyslääkäriltä lähetteen gynelle, että tsekataan munasarjojen tilanne. PCOS rakkulaa siellä oli. En tiedä kuinka paljon tuollaiset leikkaushoitoa vaativat kystat liittyy PCOS:ään ja en tiedä onko tuo mun kysta ja kaikki ronkkiminen vaikuttanut mun raskaaksitulemisen vaikeuteen, en tiedä, en osaa sanoa. :unsure:

 

Kystathan voi olla ihan myös nesteen täyttämiä, niitä voi tulla moneen paikkaan ja ne voi puhjeta itsekseen. Eli ei kannata heti panikoitua kuitenkaan :) Mulla vaan kävi tässä asiassa vähän huonompi tuuri. Ja PCOS-diagnoosiin pitää siis olla muutakin kuin "vaan" kystia.

Edited by wii

Share this post


Link to post
Share on other sites

wii  kiitos vastauksestasi! Eilen kävin Fertinovalla ekaa kertaa (entinen in-tiimi) ja siellä sanottiin, että ei ole kystia vaan PCOta.  Sain sieltä Primolutit vuodon käynnistämiseen ja Letzorolit oviksen aikaansaamiseksi! Mutta tosi outo juttu, kun terveystalon gyne oli nimenomaan sitä mieltä että ei ole ollenkaan PCOta  :grin:  Noh, toivotaan että nää hormonit auttaa!

 

 

Ainiin sitä voisin muuten kysyä, kun miehenkin olisi kuulemma hyvä tutkituttaa spermansa ettei mua turhaan pumpata hormoneihin jos miehessäkin olis jotain vikaa. Missähän tää olisi järkevintä tehdä? Kunnalliseen kuulemma ei ole mitään järkeä mennä, mutta onko yksityisissä paikoissa sitten paljon eroa esimerkiksi rahallisesti? Tuolla fertinovassa näköjään maksaa 75€ tutkimus.

Edited by Nyytikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

^75 euroa on aika edullinen, meillä maksoi n. 90euroa, niinikään Fertinovalla, mutta ilmeisesti eri kaupungissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Väestöliitolla voi kans kydä
 

Saitko sä Nyytikki siis Letrozolit vaikka ei oo tehty aukiolotutkimusta? :huh: Mä oon käsittänyt et mitään noita ovulaation induktioon käytttäviä lääkkeitä ei oo järkeä aloittaa ennen ku on varmistettu, että onko ees paikat auki?

Share this post


Link to post
Share on other sites

wii joo sain, sit kun kierto lähtee käyntiin niin kp3-7 määrättiin niitä. Eikä oo tehty mulle muuta kuin ultra vaan ja verikokeet joiden tulos ensviikolla.

 

Enpä oo ajatellut et tässä on mitään erikoista kun ei oo kokemusta asiasta  :blush:

 

Muilla kokemusta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulle tehtiin aukiolotutkimus ja siitä seuraavaan kiertoon sain Letrozolet käyttöön, lääkäri selitti just noin, että turha syödä, jos putket on tukossa. Kaikkia näitä ennen oli mies testattu, siihenkin sama selitys. Kyllä sillä sun lääkärillä varmasti oli joku näkemys asiasta miksi antoi Letrot jo aikaisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kanssa tehtiin ensin aukiolotutkimus ennen kuin aloitettiin ovulaation induktiot. Aika monet lääkärit tuntuu ajattelevan, että jos ei ole mitään syytä epäillä, että voisi olla jotain häikkää niin aukkaria ei kannata tehdä. Ja varmaan se onkin todennäköisempää, että paikat on auki, mutta kyllähän aukkari silti kuuluu lapsettomuuden perustutkimuksiin.

Edited by anjusha

Share this post


Link to post
Share on other sites

andra ja anjusha okei onpas outoa että sain sitten noin äkkiä ne lääkkeet :/ En tiiä voiko sitten johtua siitä että oon aika nuori (20v) et lääkäri ajatteli että mulla tuskin on sitten putket kiinni? En oikein muuta keksi, en oikein tiiä itse mitään näistä lapsettomuushoidoista niin vähän pää on pyörällä..  :blush:  Noh, kai siihenkin joku selitys sitten oli.

 

Niin ja sanoin kyllä lääkärille, että mielelläni aloittaisin jo mahdollisimman äkkiä jotkut lääkkeet, kun on niin ärsyttävää vaan odotella kokoajan.

Edited by Nyytikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voithan sä kysäistä asiaa kun menet seurantaultraan, ei jää sitten vaivaamaan. Itse kyllä halusin sen aukiolotutkimuksen jo oman mielenrauhankin takia , ettei tarvii sitten pohtia josko vika olisikin siinä. Onneksi lääkäri ehdotti sitä itse :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ainakin määrättiin clomit 2013 lapsettomuuspolilla keskussairaalassa ihan vain sisätutkimuksen perusteella ja koska takana oli yritystä yli vuosi, mulla todettu aiemmin pco ja yksi keskeytynyt keskenmeno, sekä 6kk clomifen kuuri aiemmin joka tasoitti kierron mutta ei aikaansaanut ovulaatiota.

 

Mitään verikokeita/aukiolotutkimuksia/seurantaultria ei tehty eikä niistä kukaan edes maininnut.

Ja eka clomikierto toi toivotun tuloksen. Nyt pikkukakkonen haaveissa, jos ei tunnu tärppäävän luomusti niin menen syksyllä yksityisen pakeille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en saanut lääkkeitä lapsettomuuspolilta, mutta lääkäri katsoi aukkarin turhaksi, koska olin saanut muutaman plussan testeihin aiemmin. Ja kai sillä oli joku muukin peruste asialle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now