Drusilla

Hallituksen kotihoidon remontti

168 posts in this topic

Toivottavasti hoitovapaaoikeus ei tule olemaan sama asia kuin hoitoraha. Kyllähän nytkin saa olla osittaisella hoitovapaalla vaikkei siitä mitään yli 3:stä maksetakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Toivottavasti muistat sit Coraline myös itse varmistaa, että sulla on niin suuret tulot, että katat lastesi päivähoidon kustannukset. Jos yhden lapsen todellinen kustannus päivähoidosta on 1000€/kk niin siinä saa jo aikamoisen palkan tienata, jotta maksaa veroja niin paljon että tuo summa tulee kunnolla katetuksi, niistä veroista kun maksetaan paljon muutakin. Eli kyllä me yhdessä maksetaan nimenomaan niiden päiväkodissa käyvien lapsien hoidosta, ne kodinhoidontuen kolmesataset on siinä rinnalla nappikauppaa..

 

Tää on oikeesti just se juttu mikä näissä huuteluissa pitäis pitää mielessä. Eli päivähoito maksaa. Paljon.

 

Ja kyllä mua yhäkin vaan jurppii se, että tätä rakenneuudistusta mainostettiin etukäteen sillä että nyt lähdetään pelastamaan Suomi ja kaikkia kirpasee mutta se menee yhteiseen hyvään ja sitten kuitenkin ainoa ryhmä, jolta otetaan jotain konkreettisesti pois, on alle 3-vuotiaiden lasten äidit. :huh: Kun yhäkin, ongelma on työttömyys, työkyvyttömyys ja aikainen eläköityminen ja nämä, tais siis me, alle 3-vuotiaiden lasten äidit emme istu mihinkään noihin ongelmakohtiin.

 

Eli kun puhuttiin siitä että halutaan antaa viestiä niin mun mielestä tää antaa vaan aika raukkamaista viestiä. Kiusataan noita kun niillä ei ole isoa taustakoneistoa ja kun ei niille oikeille ongelmille osata tehdä oikein mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun käsittääkseni syntyvyys on tukimuodoista huolimatta liian pieni väestönkasvua ajatellen, korjatkaa toki jos olen väärässä. Ja eihän tässä koko suomalaista sosiaaliturvaa olla alasajamassa. Totta kai hyvinvointivaltiossa maksetaan veroja ja sitä kautta pyöritetään monipuolisia tukivaihtoehtoja (ja se on ihan huippu juttu, juurikin mainitsemistasi syistä), mutta jos jostain pitää nipistää, niin kyllä musta kotihoidontuki on siellä päässä, mistä karsimisen varaa on. Mutta jokainenhan katsoo näitä omasta vinkkelistään, ja en usko että kukaan ajattelee että kaikkien on kaikissa mahdollisissa ja yllättävissä tilanteissa pärjättävä omillaan. Mutta _minun mielestäni_ kotihoidon tuki ei ole se kriittisin kynnyskysymys.

 

Kht ei ole se kriittisin kysymys, kun on mahdollista laittaa lapsi tuonne mahtavaan sosiaalistavaan hoitoon. Kai tässä se kysymys onkin että onko tuo lapsen edun mukaista? On olemassa erilaisia perheitä. Itse tykkään touhuta lasten kanssa. Ei olla sellaista kotona homehtuvaa sorttia. Varmasti on myös perheitä, joissa tuo pk on parempikin paikka lapsille. Siksi vanhemmilla tulisi olla VAPAUS valita itselle/omalle perheelle sopiva malli. 

 

Mä olisin valmis leikkaamaan työttömyystuesta (vaikka sitä säännöllisesti olen saanut ja tulen saamaan taas pätkätöihin palattuani). Myös opintotuesta voisin tehdä lainan alaista, jos ei määräaikana suorita. (Tykkään uudistuksesta enemmän, mutta vähemmän). Eläkeikää en nostaisi, mutta katon sille voisin laittaa. Mielestäni myös kht on tärkeämpi kuin lapsilisä myöhempinä vuosina. Kun oon töissä en näe niin suurta tarvetta ylimääräiselle sataselle, kuin miten näen tarpeeni olla kotona pienten lasten kanssa. Olen siis kyllä ihan valmis "omasta edustanikin" luopumaan. 

 

Ja siis syntyvyys on liian pieni kaikista tukitoimista huolimatta. (Onneksi ei ole vielä pakotettu kaikkia synnyttämään 4 lasta.) Tämä vaan kertoo sen, miten tärkeitä nuo tukijutut ovat. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Komppaan, TrioHilpeät, sun kirjoitusta (myös tuolta edelliseltä sivulta). 

 

Mun on kanssa vaikea ymmärtää, miten nämä nyt ehdotetut uudistukset oikeasti saa merkittäviä säästöjä aikaan. Yli 2-vuotiaiden kotihoito ei nyt mikään hirveän iso ilmiö ole tälläkään hetkellä ja ainakin omassa lähipiirissä oikeutta hoitovapaaseen käyttävät pidempään ne vanhemmat, joilla on päiväkoti-ikäisiä lapsia enemmän kuin yksi. Silloinhan päivähoitopaikkaa aikaisemmin tarvitsemassa ei ole vain se 1 piltti, josta on maksettu peräti 300 e/kk, vaan myös sisaruksia, joiden kotihoitokustannukset on olleet vähän päälle 60 e/kk. Työllisyystilanne huolettaa myös, työttömyyskortistoonhan osa nyt töihin patisteltavista vanhemmista päätyy (vanhemmalle hyvä, yhteiskunnalle paha); varsinkin, kun tiedossa on leikkauksia esim. kuntapuolella, josta työpaikat sen kun vähenee (ja usein naisvaltaisilta aloilta vielä). 

 

Sama epäilys koskee kyllä tuota subjektiivisen päivähoito-oikeuden muutosta. Näistä olisi mielenkiintoista tietää jotain tilastoja, mutta oma näppituntuma on se, että suuri osa kotona syystä tai toisesta (vanhempainvapaa, työttömyys jne.) olevista vanhemmista tälläkin hetkellä pitää lapsensa korkeintaan tuossa nyt pakoksi tulevassa puolipäivähoidossa ellei peräti kokonaan kotona. En usko, että muutos tässäkään tulee olemaan niin suuri, että merkittäviä säästöjä syntyy. 

 

Eläkeiän nostoajatuskaan ei vakuuta, sekin saattaa vain lisätä esim. sairaseläkkeiden tai ainakin pitkien sairaspoissaolojen määrää. Eläkekatto sen sijaan saa kannatusta multakin. Ja uskoisin, että muitakin tuottoisampia säästökohteita löytyisi, jos niitä uskallettais miettiä.

 

Suututtaa tällainen mukauudistuspaketti nimenomaan sen takia, että vapaus tehdä omaan perhe- ja elämäntilanteeseen sopivia ratkaisuja heikkenee melkeinpä ei minkään vuoksi. Nämä nyt ehdotetut asiat tuskin tulee itseä koskemaan ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta vaikea niitä on silti puolustaa. Säästötalkoisiin olisin valmis kyllä, jos ehdotukset kuulostaisi oikeasti hyödyllisiltä ja oikeudenmukaisilta, hyviä ideoita on tullut esiin täälläkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en myöskään näe tuon subjektiivisen päivähoidon rajoituksen vaikutusta suurena. Itse en tiedä yhtään lasta joka olisi kokopäivähoidossa kun äiti/isä on kotona.

 

Se mua vähän myös surettaa, että esikoulu laitettiin pakolliseksi, koska se on vain askel siihen että muutaman vuoden päästä tulee ns. uusi vapaahetoinen esikoulu 5-vuotiaille. Tokihan laittaisin lapseni eskariin vaikka olis edelleen vapaaehtoinen, mutta tuo pakollisuus johtaa siihen, että sinne on tehtävä tarkemmat opetussuunnitelmat ja oppimistavoitteet eli siitä tulee koulumaisempi. Koska kuitenkin niillä lapsilla jotka syystä tai toisesta eivät käytännössä sinne pääse (esim. ulkomaankomennusten tmv. vuoksi) on oltava jonkinlainen "tenttimis"mahdollisuus niinkuin kouluvuosissakin on.

 

Säästötalkoisiin niistä sekoista jotka liittyy omaan elämään vielä nyt tai tulevaisuudessa voisin ryhtyä ainakin mm. opintotuen pienentämisen, vuorotteluvapaan poistaminen kokonaan, äitiyspäivärahankin rajaus yläpäästä olis ihan ok, koska omasta mielestäni sain naurettavan paljon rahaa äitiysloma-ajalla vaikken ole edes mikään keskiarvoa hirveästi parempituloinen

 

Mun mielipide ei sinällään ees koske niin paljon noita rahajuttuja kuin lähinnä sitä viestiä että koko ajan halutaan lyhentää lapsuutta. Sitä en ymmärrä miks 1-2v:n pitäis jaksaa olla 9h päivässä päiväkodissa, mutta kuitenkin katsotaan että 6-8v:lle 4h eskari/koulupäivä on enemmän kuin tarpeeksi. Ei mene minusta ihan loogisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^^No, mä en suoranaisesti näe, miten uudistuksessa ollaan riistämässä vapaus hoitaa lapsi kotona. Sinne kotiin vaa jää se faija, jos jää. Totta kai tilanteet on erilaisia, ja jotkut uudistus pakottaa tekemään valintoja, joita ei muuten tekisi. Mutta se kai tässä oli se tarkoituskin... No päätän omalta osaltani keskustelun, ja tyydyn toteamaan, että mun mielestä kotihoito kolmevuotiaaksi ei ole absoluuttinen mystinen lapsen etu. Kht on kehitetty 1985, joten en ymmärrä, miten verrataen lyhyessä ajassa siitä on tullut perusoikeuksiin verrattava asia. Vaikka kuulostan nyt kommarilta, niin mielestäni ihmisen oikeus ja velvollisuus tehdä töitä ovat myös huomionarvoisia asioita. Ja edelleen, mahdollisuus pitää se piltti kolmevuotiaaksi kotona säilyy edelleen.

 

Ja onko missään puhuttu, että oikeus hoitovapaaseen karsittaisiin? Sitä kotonaoloa ei vaan enää tuettaisi samalla tavalla.

Edited by Coraline

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitä mä vaan mietin, että milla statuksella se äiti sitten olisi kotona, jos ei ole oikeutta kotihoidontukeen? Toivottavasti menisi samalla tavalla kuin osittaisen hoitovapaan kanssa, eli oikeus siihen on sen jälkeenkin, kun tukea ei enää siihen saa.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun mielestä kotihoito kolmevuotiaaksi ei ole absoluuttinen mystinen lapsen etu. Kht on kehitetty 1985, joten en ymmärrä, miten verrataen lyhyessä ajassa siitä on tullut perusoikeuksiin verrattava asia. Vaikka kuulostan nyt kommarilta, niin mielestäni ihmisen oikeus ja velvollisuus tehdä töitä ovat myös huomionarvoisia asioita. Ja edelleen, mahdollisuus pitää se piltti kolmevuotiaaksi kotona säilyy edelleen.

 

Tasan samaa mieltä. Mun mielestä mahdollisuus olla tuettuna 2 vuotta kotona on jo tosi paljon. 

 

Se taas, että onko 2-vuotias valmis päiväkotiin, on vähän eri keskustelu. Juu varmasti on paljon ongelmakohtia ja onhan se 2-vuotias vaikka 50-paikkaiseen päiväkotiin oikeasti aika pieni, mutta onko paras ratkaisu siihen esim. lisätä perhepäivähoito- ja ryhmäperhepäivähoitopaikkoja vai pitää ne lapset kotona? Ja tää seuraava on nyt vähän tahallinen provo, mutta; musta tuntuu, että jotkut haluavat pitää siitä kolmesta vuodesta niin hanakasti kiinni vain siksi, että itse kaipaavat taukoa työelämästä. Onhan siellä kotona oikeasti tosi kiva olla, niin olisi minustakin, jos taloudellisesti siihen venyttäisiin. Itse olen tosiaan ryhmiksessä töissä, ja täytyy sanoa että en ihan heti keksi, miksei siellä kaksivuotias selviäisi vallan mainiosti. Ja selviääkin. Oma lapsi meni taloudellisista syistä ryhmäperhepäivähoitoon 1v 1kk-iässä ja on pärjännyt loistavasti. Hoitajilla on aikaa ottaa syliin ja huomioida myös pieniä, kun ryhmä on pieni.

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

 

 Ja tää seuraava on nyt vähän tahallinen provo, mutta; musta tuntuu, että jotkut haluavat pitää siitä kolmesta vuodesta niin hanakasti kiinni vain siksi, että itse kaipaavat taukoa työelämästä.

 

 

Myönnän, että tämä pitää paikkansa omalla kohdallanikin, mutta entä sitten? Työelämän ja pienten lasten yhteensovittaminen ei lie kellekään helppo juttu, mutta työpaikka ja alakin vaikuttaa siihen tosi paljon. Onnea vaan kaikille, kellä on säännölliset työajat ja lähellä tarjolla perhepäivähoitajia ja muita mukavia lastenhoitovaihtoehtoja, kaikilla ei näin ole. Omalla alalla säästetään parhaillaan jättämällä virkoja täyttämättä ja sijaisia palkkaamatta, työn määrä ei kuitenkaan vähene eli työssä olevat paiskii vaan pidempää päivää. Molemmat miehen kanssa olemme myös vuorotyöläisiä, joten esim. perhepäivähoito ei olisi vaihtoehto. Onko siis ihme, että kahden pienen lapsen äitiä ei töihin paluu houkuttele, ennen kuin on pakko? Miehellä ei intoa ole koti-isyyteen ja hänellä on meilläkin se moninkin tavoin parempi työpaikka. 

 

Itseäni uudistuksessa siis häiritsee nimenomaan se, että jousto erilaisissa tilanteissa vähenee. Mikäli oikeus hoitovapaaseen säilyisi, itse voisin tarvittaessa kuvitella kyllä jääväni kotiin ilman tukeakin, kyllä me sen summan saisimme säästetyksi menoja karsimalla. Mutta jollekin se 300 euroa voi taata ainoan oikeasti toimivan ratkaisun. Tai edes sen, missä koko perhe voi selkeästi paremmin. Mutta ok, jos tällä nyt saadaan Suomi nousuun. Jotenkin vaan ei usko riitä siihen, että tämä olisi kansantaloudellisesti niin merkittävä asia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä taas laitetaan monen perheen kuviot uusiksi. En ole ihan varma, vaikuttaako tämä meihinkin, toivottavasti ei ehdi vaikuttaa.

 

Minulle tuo kotihdontuki on nimenomaan mahdollistanut lapsen oikeuden pitempään kotihoitoon. En näe sitä äitien tai isien kotonaolon mahdollistajana. Vastustan myös pienten lasten päiväkotihoitoa päivähoidon nykytilan ollessa mikä on (liian suuret ryhmät, liian vähän henkilökuntaa, henkilökunnan vaihtuvuus suurta yms.).

 

Subjektiivisen päivähoidon rajaus tietyin ehdoin voi olla hyväkin uudistus, sillä oikeasti kukaan lapsi, jonka jompi kumpi vanhemmista on kotona, ei tarvitse KOKOpäivähoitoa. Mutta siitä huolimatta kokopäivähoidossa esimerkiksi kotikaupungissani Vantaalla on satoja lapsia, joiden vanhemmista vähintään toinen on kotona. Varhaiskasvatuksen johtaja sanoi minulle, että jos tämä ryhmä saataisin ohjattua kevennettyihin palveluihin, esim. kerhoihin, ei päivähoidossa muita säästöjä tarvitsisi edes tehdä. Mielestäni on aika hämmentävää, että näiden kokopäivähoidossa olevien kotona olevien vanhempien lasten takia pitää säästää kaikkien lasten palveluista. Tämän uudistuksen toteutuksessa pitää olla erittäin tarkkana, jotta systeemi saadaan toimivaksi.

 

Meillä isä ei mitenkään pystyisi jäämään kotihoidontuella kotiin ainakaan tämänhetkisessä tilanteessa (tienaa huomattavasti minua enemmän). Minulla on työ, mihin voisin palata mutta en pysty tekemään osa-aikaista tai lyhennettyä työaikaa. Itse en kuitenkaan halunnut, että lapseni menee päivähoitoon alle kaksivuotiaana, joten oli pakko tehdä isoja ratkaisuja. Ratkaisu oli se, että minä lähden opiskelemaan (omaa alaa, tuo uusia mahdollisuuksia ja uskoisin, että myös parempipalkkaisen ja mielekkäämmän työn) ja isoäiti hoitaa nuorempaa lasta kotonamme mun opiskelujeni ajan. Vanhempi lapsi menee päivähoitoon (mahdollisesti 3-4 päivää viikossa) ja mies on töissä. Nyt olimme ajatelleet tämän kuvion mahdollistuvan kotihoidontuen turvin ainakin sinne lapsen kaksivuotispäivään asti mutta saapas nähdä, miten käy. Oikeasti ottaa kyllä raskaasti päähän, jos suunnitelma menee mönkään tämän uudistuksen takia.

 

Minä ihmettelen kyllä tässä myös sitä, miten tässä voidaan nämä kotihoidontuen perustukset myllätä ihan päälaelleen. Kun onhan aina ollut isän mahdollista kotihoidontuella jäädä kotiin ihan yhtä hyvin kuin äidinkin, jos se perheen talouden kannalta vain on järkevää. Onhan se ylevää puhua tasa-arvon edistämisestä mutta kyllä monen perheen elämä hankaloituu, jos uudistus samalla tekee perheiden talouden entistä tiukemmaksi. Ne perheet, jotka pystyvät tasa-arvon nimissä jakamaan hoitovastuuta molemmille vanhemmille, pystyvät sen tekemään nykysysteemissäkin. Raha on se, joka puhuu, myös perheiden valinnoissa. Valitettavasti. Jos isejä haluttaisiin kannustaa viettämään enemmän aikaa lasten kanssa, pitäisi sen olla perheille mahdollista taloudellisesti. Kyllä jo pelkkä täyden isäkuukauden pitäminen syö perheen taloudellista toimeentuloa melko merkittävästi.

Edited by Rusina

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Apropoos, jos nykyinen malli itsessään säilyy niin kyllähän mummi voi yhä hoitaa lasta, mutta isä vain nostaa kotihoidontuen? (Vaikutukset lähinnä liittyvät verotukseen, mutta). Koska voihan nykyäänkin äiti olla kotona ja isä nostaa sen kotihoidontuen (tässä sitten vaikuttaa tietty työttömyyskorvauksiin yms, mutta sinälläänhän Kelaa ei kiinnosta kuka on kotona, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa). 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos minä saisin päättää niin minusta tällainen olisi hyvä ratkaisu: Molemmille vanhemmille puoli vuotta tulosidonnaista vanhempainpäivärahaa ja vuosi kotihoidontukea (kunnallinen päivähoitomahdollisuus alkaen yksivuotiaasta). Voisi käyttää missä järjestyksessä haluaa ja voisi jakaa niin että molemmat olisi osittain töissä. Jos mummo tms. hoitaisi lasta, niin kotihoidontukea saisi, mutta aikaa ei menisi kummaltakaan vanhemmalta, kuitenkin niin että yli kolmevuotiaasta ei enää saisi tukea. Palkallinen kahden viikon loma miehelle kun lapsi syntyy ja naiselle loma synnytykseen asti alkaen kuukausi ennen laskettua + mahdolliset sairaslomat, mutta siis kela maksaisi, niin ei tulisi epätasa-arvoa mies- ja naisalojen välille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joku tossa jo aiemmin nosteli asiaa esille myös työnantajan kannalta. Jos äiti jää vakityöstä ensin äitiysloalle ja on sitten esikoisen kanssa kotona siihen asti, kunnes tämä täyttää 3 ja jääkin sitten heti hoitovapaan lopussa uudelle äitiyslomalle ja hoitovapaalle, niin helposti työnantajan täytyy odottaa työntekijää takaisin lähemmäs  vuotta. Tietyillä aloilla tämä on pitkä aika, kun järjestelät ja tietotaito kehittyy hurjaa vauhtia. Työnantajan kannalta vähän epäreilua, että se joutuu sitten vielä uudelleenkouluttamaan tämän töihinpalaajan ja kestää toki aikansa ennen kuin työnteko taas sujuu entiseen tapaan. Siinä mielessä ymärrän sen, että halutaan, etteivät työntekijät olisi niin kauaa kotona. Esim. pienessä yrityksessä tästä aiheutuu paljon kustannuksia ja sitten hoitovapaan sijaisen, joka jo osaa hommansa, työ ei enää jatkukaan, kun töitä ei riitä kaikille.

 

Tämä nyt tietysti koskee vain tiettyjä aloja ja niitä, kenellä on vakituinen työpaikka, mikä taitaa olla nykyään työelämässä yhä harvinaisempaa etenkin lastentekoikäisten naisten kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kylläpä olisi kummallista, että sen kotihoidontuen nostaisi isä, joka tienaa enemmän eikä äiti, joka tienaa vähemmän (opintoraha) ja on se, joka pääasiassa lapsen kuitenkin hoitaa (isoäiti apuna parina päivänä viikossa). Ja kaikki tämä show vain jonkun periaattellisen seikan vuoksi, että se kotihoidontuki pitää jakaa myös isälle. Mä en näe tässä kuviossa mitään järkeä. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menee jo vähän OT:n puolelle, mutta tuo esikouluasia...

 

Onko visioita, mitä se käytännössä tarkoittaa? En oikein osaa heti kuvitella perheitä, joissa esiopetus järjestettäisiin kotona (toki varmaan heitäkin on), mutta miten tämä kouluvelvoite sitten näkyisi eskarissa? Poistuisiko eskarista se "lapsen ei tarvitse mennä, ellei nappaa tänään", eli siellä olisi ihan oikeasti oltava koko ajan, vai oltava esim. vähintään pari pv viikossa, vai mitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ niinpä.. Ja pitääkö sieltä anoa poissaololupaa ja tehdä korvaavia tehtäviä jos sieltä vaikkapa lomailee :D kuulostaa nyt vaan siltä, että halutaan kaunistella, että opintovelvollisuusaika pitenee. Piteneekö se nyt siis tosiaan molemmista päistä, että eskari pakolliseksi ja oppivelvollisuus siihen 17 vuoden ikään?

 

Pitäiskin varmaan ihan periaatteen vuoksi siirtää tuo kotihoidontuki nyt miehen nimiin ;) mehän ollaan molemmat nyt töissä, mutta lasta hoidetaan edelleen kotona isovanhempien suosiollisella avustuksella..

Share this post


Link to post
Share on other sites

. Siinä mielessä ymärrän sen, että halutaan, etteivät työntekijät olisi niin kauaa kotona. 

 

Tämä on tietysti totta, mutta pätee myös moneen muuhunkin tilanteeseen. Joskus jossain tarttuikin silmään kirjoitus, missä nähtiin jotenkin hirmu isona ongelmana se, että pitkään kotona ollut nainen on ns. pudonnut kelkasta työalansa suhteen ja kestää jonkin aikaa, ennen kuin työhön pääsee sisälle. Itse on vaan vaikea ymmärtää sitä, miten tilanne niin kovasti eroaisi esim. uuden työntekijän perehdyttämisestä - eikö tuon logiikan mukaan yhtä lailla ole ongelma myös työntekijä, joka vaihtaa uuteen työpaikkaan tai jopa tulee keltanokkana koulunpenkiltä töihin? Entä pitkät sairauspoissaolot, pitäisikö nekin kieltää, koska ne ne vasta työnantajalle harmaita hiuksia aiheuttaakin? Eikä pienen lapsen vanhempi kai missään kohtaa varsinainen unelmatyöntekijä ole: poissaoloja kertyy lasten sairaistaessa, koulun alettua ollaan haluamassa juuri tiettyyn aikaan lomille jne.  

 

Muakin kiinnostaisi tuo esikouluasia, mutta siitä ei vielä liene sen tarkempaa tietoa? Mietin kanssa sitä, että muuttuuko myös sisältö koulumaisemmaksi ja läsnäolo pakollisemmaksi...

 

Pakko muuten antaa tunnustusta tälle keskustelulle siitä, että vaikka täällä moni kotihoidontuen uudistusta vastustaakin, säästötalkoointoa on silti ja moni on sanonut olevansa valmiita luopumaan jostain muusta (täällä on ehdotettu ainakin lapsilisäajan lyhentämistä, kattoa äitiyspäivärahalle jne.). Ehkä meiltä (koti?)äideiltä jos keneltä löytyy valmiutta tinkiä omastakin elintasosta - toivottavasti samaa valmiutta löytyy muiltakin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pohdin vielä sitäkin, että ajatuksessa miehen kotiinjäämiseen on ehkä taustalla sekin olettama, että stereotypiamies siittää lapset, kantaa rahaa kotiin ja ehkä pelaa "säbää" pari kertaa viikossa, vie lapset pari kertaa vuodessa jonnekin perhehelvettiin mallia Puuhamaa.

 

Lähden taas väittämään/inttämään, mutta se on ehkä ollutkin malli vanhoina hyvinä aikoina. Nykyään entistä useammat isät osallistuvat perheen arkeen erittäin suurella osalla, ts. kotityöt ja lapsen "huoltaminen" eivät välttämättä ole mitään suuria salaisuuksia. Toisaalta, jos äiti on hieman arkiajattelusta vieraantunut eli "en voi jättää 2-vuotiasta lastani kotiin mieheni kanssa tunniksi, koska lapsi kuitenkin satuttaa itsensä tai ei saa ruokaa" (ja jos tämä on siis PERUSTEETON ajatus, lähinnä vaatisi napanuoran katkaisua), siinä kohdassa isän pakkokotijakso olisi periaatteessa ihan hyvä, koska monet miehet ovat jopa parempia lasten huoltajia kuin naiset (tämän väitän ihan omaan itseeni ja mieheeni peilaten).

 

Tuumailen myös verotulokertymää. Jos katsotaan keskimääräistä palkkatasoa ja miesten ja naisten tuloeroja, kuvittelisin valtiotakin kiinnostavan saada se suurempituloisen verokertymä, eikä se muutama kymppi, mikä saataisiin miehen kotihoidon tuen jaksolta per kk. Tämäkin on edelleen alakohtaista blaablaablaa, mutta miehen euro jne.

 

Tuosta oppivelvollisuusasiasta, käytännössä ja toivottavasti suurin osa teinareista on nykyäänkin koulujärjestelmän piirissä 17-vuotiaana, mutta tämä uudistus "palvelee" niitä, joita yläkoulu ei ole kovasti napannut ja jotka eivät pääsisi minnekään jatko-opintoihin. Käytännön tasolla ongelmana on kuitenkin se, että jos teiniä ei näy ysiluokalla koulussa syystä X, se läsnäolon puute ja syyt siihen tuskin paranevat taianomaisesti sillä ylimääräisellä pakkovuodella. Kuten eräs henkilö totesi FB-keskustelussa, tällä mallilla vain siirretään tehokkaasti teini pois peruspäiväraha- ja toimeentulotukijonoista vuodeksi, kunnes hyvin todennäköisesti päätyisi sinne joka tapauksessa. Taitaa olla osa hallituksen nuorisopolitiikkaa, josta hyvänä esimerkkinä on nuorisotakuu, jonka on uutisoitu olevan lähinnä kiva juttu, joka ei ole toiminut käytännössä. Voidaan kuitenkin sanoa, että katsokaa nyt, kyllä me on nuorten asiaakin ajettu, eikä vain niiden, joiden vuositulot ovat kuusinumeroisia.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos minä saisin päättää niin minusta tällainen olisi hyvä ratkaisu: Molemmille vanhemmille puoli vuotta tulosidonnaista vanhempainpäivärahaa ja vuosi kotihoidontukea (kunnallinen päivähoitomahdollisuus alkaen yksivuotiaasta). Voisi käyttää missä järjestyksessä haluaa ja voisi jakaa niin että molemmat olisi osittain töissä. Jos mummo tms. hoitaisi lasta, niin kotihoidontukea saisi, mutta aikaa ei menisi kummaltakaan vanhemmalta, kuitenkin niin että yli kolmevuotiaasta ei enää saisi tukea. Palkallinen kahden viikon loma miehelle kun lapsi syntyy ja naiselle loma synnytykseen asti alkaen kuukausi ennen laskettua + mahdolliset sairaslomat, mutta siis kela maksaisi, niin ei tulisi epätasa-arvoa mies- ja naisalojen välille.

Tässä on itua! Nimim. Ruotsissa miehet pitää järjedtään 3-6kk vanhempainvapaita sen takia että a. yhteiskunta kannustaa b. yhteiskunta maksaa ja olisihan se c. hölmöä pitää vaimo kotona, kun itekin voi olla. Ei ne Ruotsin miehet sen oudompia ole kuin suomalaisetkaan. Se on yhteiskunnan antama viesti, että isäkin on hyvä vanhempi lapselleen.

Eläköön tasa-arvo! Naisten kotona pitäminen ei sitä ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tässä nykyisessä kotihoidontuen jaossa on vastauksista päätellen selkeästi se ongelma, että miehet eivät voi pitää "kun ei ole varaa". Siksi miehillekin pitäisi olla kunnollinen tulosidonnainen osa. Nykyiset isävapaat ovatkin jo hyvä alku, mutta liian lyhyt jotta nainen ehtisi kunnolla tehdä mitään sinä aikana, ja monet käyttävätkin vain yhteiseen lomailuun. Vanhempainvapaanhan saa toki jaettua yhtä hyvin miehellekin, mutta oletusarvoisesti vauva on siinä kohtaa vielä niin imetettävä, että miehen kotiin jääminen ei ole järkevää. (Ja monet miehet käsittääkseni muutenkin mieluummin hoitaisivat vähän isompia lapsia.)

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletko miettinyt mitä se ehkä tekisi imetykselle, jos systeemi olisi tuo aiemmin ehdottamasi molemmille 5/6kk vanhempainvapaata ja siihen hoitovapaat vaan päälle? Eihän kaikilla ole varaa jäädä hoitovapaalle, jolloin äidin osuudeksi jäisi oikeasti tuo puoli vuotta. Ei siinä ainakaan pitkään imetykseen kannusteta. No tähän nyt on itsestäänselvä vastaus "tarviiko yhteiskunnan tukea imetystä" ja vastaus on tietysti ei, mutta halutaanko Suomessa oikeasti mennä noihin muualla maailmassa kovin suosittuihin parin kuukauden vapaisiin? Oltaisiin iloisia, että Suomessa tuetaan lasten kotihoitoa näin hyvin. Turha olisi ehkä enää neuvolassakaan suosia puolen vuoden täysimetystä, jos melko iso osa äideistä lähtisi töihin jo noin pian. Ja tässä en edes vedä kotiinpäin, sillä mähän olen kothoidontuella.

 

6+6+6 toki selvittäisi tämänkin, mutta olisihan se selvästi kallimpaa kuin nykytilanne. Ja jossain mä oon aiemmin sanonutkin, että en vaan osaa kannattaa hirmu pitkiä tulosidonnaisia vapaita, sillä niissä menee valtion vähät rahat turhan paljon suurituloisille, kun itse toivoisin tukien olevan suunnattu enemmän pienituloisille. Ehkä, jos vanhempainrahoihin laitettaisiin tosiaan katto, eikä kovin korkea sellainen. Mutta tuo nyt taitaa ola aika utopiaa, kun taitaa suuntaus olla enemmänkin tukien pienentämiseen kuin kasvattamiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis minusta imetystä täytyy tukea, mutta nimenomaan, kovin pitkät tulosidonnaiset vapaat kuitenkin palvelee parhaiten niitä suurituloisia. Suurituloisella on täysi mahdollisuus säästää sen verran, että voi pari kuukautta pidempään vielä olla kotona, sitten lapsi syökin jo sen verran hyvin kiinteitä että voi jäädä miehen hoitoon (tai vaikkei söisikään niin olisi aika oppia, niin meilläkin esikoisen kanssa 8 kk kohdalla tehtiin). Pienituloisilla taas ero ei ole merkityksellinen, koska se tulosidonnainen osakin on niin pieni. Pelkään että jos tuossa miesten osuudessa olisi katto kovin alhaalla niin taas kävisi näin kuin nyt, että "ei voi jäädä kun ei ole varaa"  :girl_sigh:

 

6+6+6-malli olisi tietysti kuitenkin hyvä, mutta pelkään ettei siihen kyllä olisi varaa.

 

Ja siis mieluummin kuin että tuosta 6 kk:sta lyhennettäisiin enää, niin laitettaisiin katto niille rahoille niin että riittäisi siihen yht. vuoteen nykyisen sijaan.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

ITse kannattaisin sellaista mallia, että jokaisella perheellä on vaikka 9kk oikeutta ansiosidonnaiseen osaan ja loput sitten vaikka sitä kodinhoidontukea. Mutta että perheet vois suunnitella etukäteen miten käyttää ton ansiosidonnaisen osan. Esim. äiti voisi viettää 9kk äitiyslomansa nostaen vain sitä 300 euron kodinhoidontukea ja sitten mies vois jäädä ansiosidonnaisella 9kk ajaksi kotiin. Tämä palvelisi myös niitä perheitä, joilla tuloerot on suuret tai joilla jo valmiiksi on äidillä työttömyystaustaa tms. joka laskee ansiosidonnaista osaa.

 

Mutta tämän tyyppinen ei koskaan tule toteutumaan, koska oikeasti ei ole kyse miehen jäämisestä kotiin vaan ainoastaan budjetin leikkaamisesta lapsiperheiltä. Päättäjistä valtaosa vaan on niin tyhmiä että niiltä menee läpi kaikenlainen lobbaus joka tehdään jonkun varjolla. Olisi hauska tietää kuinka pieni määrä perheistä on sellaisia, joissa mies ei tienaa 300 euroa puolisoaan enempää, veikkaisin että näitä perheitä on alle 1/4. Tällaisissa perheissähän tuo uusi päätös ei mitenkään kannusta miehiä jäämään kotiin, koska ne jo muutenkin töissä ollessaan tienaa perheelleen sen äideiltä pois leikatun kodinhoidontuen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now