Helmikuu

Kotihoidontuen uudistus, olisiko miehesi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta?

461 posts in this topic

Minusta taas olisi kauheaa jos oikeus hoitovapaaseen loppuis kun lapsi täyttää 2. Jo tuet vois vaikka loppuakin mutta kyllä mun mielestä hoito-oikeus pitäisi olla vanhemmaksi. 2v on minusta tosi pieni ja moni ei osaa edes kunnolla puhua. Esikoinen oli sen ikäisenä tarhassa, eikä koskaan enää en laita niin pientä tarhaan. Lopputilin ottaisin ennemmin, joten olisiko se sitten valtion mielestä parempi juttu että niistäkin vanhemmista osa ottais loparit, joilla olis työpaikka muutoin odottamassa?

 

Jo nyt yhä korkeammalle nouseva ensisynnyttäjien keski-ikä alkaa olla huolestuttavaa. Jos tuet ja vapaamahdollisuudet heikentyvät niin kyllä yhä useampi hankkii lapsensa vasta sitten kun on kunnon palkka, vakityö ja lainat pitkälle maksettu.

Edited by Hibi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tukien korvamerkitseminenhän ei myöskään sanele pakkoja suuntaan tai toiseen vaan tokihan voi jäädä kotiin oman tuetun osuutensa jälkeenkin, sitä vain ei sitten yhteiskunta enää tukisi.

 

Tämähän ei tule välttämättä olemaan varma asia. Jos siis on työpaikka, josta on hoitovapaalla. Mulle henkilökohtaisesti on tärkeämpää oikeus saada olla kotona, maksettiin siitä tai ei. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta taas olisi kauheaa jos oikeus hoitovapaaseen loppuis kun lapsi täyttää 2. Jo tuet vois vaikka loppuakin mutta kyllä mun mielestä hoito-oikeus pitäisi olla vanhemmaksi. 2v on minusta tosi pieni ja moni ei osaa edes kunnolla puhua. Esikoinen oli sen ikäisenä tarhassa, eikä koskaan enää en laita niin pientä tarhaan. Lopputilin ottaisin ennemmin, joten olisiko se sitten valtion mielestä parempi juttu että niistäkin vanhemmista osa ottais loparit, joilla olis työpaikka muutoin odottamassa?

Joo kyllä minustakin sinne kolmeen vuoteen saisi se kumminkin säilyä (joskin minusta vaadittaisiin kyllä sitten jo sen miehenkin osallistumista jos sinne asti haluaisi pitää kotona), ihan siksikin että alle kolmevuotiaiden hoitaminenhan on päiväkodeissa kalliimpaa, kun niitä ei voi pitää niin monta per hoitaja. Jotkut lapset on aika isoja jo kaksivuotiaana, jotkut taas tosi pieniä. Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että kaksivuotias on oikeastaan aika pieni. Aika monella tosin taitaa olla siihen mennessä jo pikkusisaruksia, ja sisarukset voivat sitten yhdessä mennä hoitoon nuorimman ollessa 2 v. (sisaruksen kanssa hoitoon menemiseen 2-v. on minusta aivan tarpeeksi iso), mutta ei sitä tietenkään sen varaan voi laskea, kun kaikilla ei ole.

 

Ja kyllä se voisi olla parempi että ottaisi loparit, niin työnantaja voisi vaikka palkata jonkun muun tilalle, kun ei tarvitsisi odotella sitä hoitovapaalla olevaa. On oikeasti työnantajan kannalta aika epäreilua, että voi joutua vuosikausia pitämään paikkaa.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei voisi jäädä kotiin, ei olisi varaa siihen. Edes palkkatyössäni en tienaisi tarpeeksi koko perheen elättämiseksi saati nyt, kun opiskelen. (Työskentelen naisvaltaisella, huonosti palkatulla alalla, missä edes korkeakoulututkinto ei tuo parempaa liksaa=lasten päivähoito.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä olisi halua jäädä kotiin lasten kanssa mutta mahdollisuutta ei. Yhden miehen firmasta ei paljon vapaita oteta jos ei halua päätyä työttömyyskortistoon hoitovapaan loputtua :( Mä haluaisin tietää, että miten valtio voisi tässä asiassa tukea yrittäjiä, että voivat jäädä kotiin niin halutessaan. Jos ei ole tasan ketään tekemään hommia niin kylläpä ne asiakkaat vaan muualle lähtevät. Meillä tässä tilanteessa mies tuskin voi olla edes isyysvapaalla kokopäiväisesti vaikka haluaisi kyllä ja esikoisesta oli kotosalla 3kk, kun oli vielä palkkatöissä työntekijänä. 

 

Perheissä on kuitenkin eri tilanteita miksei onnistu se, että mies jää kotiin. Meillä esim. palkallisesti ei olis pahemmin väliä kumpi tätä arkea täällä pyörittää, kun ollaan molemmat it-alalla töissä ja palkoissa ei ihan hirveitä eroja ole. Siltikin mä jäin uraputkesta pois ollakseni kotona lapsen (ja kohta lasten) kanssa, koska koen sen tärkeämmäksi tällä hetkellä kuin palkkatyössä oleminen. Työtä kerkeää tekemään eläkeikään asti ja siinä ajassa ne muutamat kotivuodet ei tunnu missään. Lapset on pieniä kuitenkin vain sen kerran eikä näitä aikoja sitten enää takaisin saa koskaan :girl_sigh: 

 

Mua harmittaa, että tuo muutos kht:ssa ei ota huomioon erilaisia perheitä ja syitä miksi ollaan johonkin ratkaisuun päädytty. Muutenkin tuntuu, että kotiäiti on nyt joku suuri saatana, jonka takia koko valtion talous on kuralla. Kuitenkin se, että lapset hoidetaan kotona on halvempaa kuin se, että tungetaan jo nyt ylitäysiin päiväkoteihin. Mutta jooh menee nyt vähän ot:ksi tähän topiciin, joten poistun muualle puhisemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

. 2v on minusta tosi pieni ja moni ei osaa edes kunnolla puhua. Esikoinen oli sen ikäisenä tarhassa, eikä koskaan enää en laita niin pientä tarhaan. Lopputilin ottaisin ennemmin, joten olisiko se sitten valtion mielestä parempi juttu että niistäkin vanhemmista osa ottais loparit, joilla olis työpaikka muutoin odottamassa?

 

Jännä miten mielipiteet ja kokemukset vaihtelee tässäkin asiassa. Vallitseva kanta tuntuu olevan se, että tarhat (ja muut vastaavat) on suorastaan kidutuskammioita lapsille. 

 

Oma ainokainen meni 1v7kk iässä tarhaan. Kertaakaan ei ole edes perään huutanut. Ihana oma hoitotäti, muutkin hoitajat mukavia, paljon touhua, homma pelaa, lapsi nauttii. Lapsesta on tosi kiva käydä tarhassa. Lapsi on tasapainoinen, reipas, sosiaalinen, kehityksessä edellä monessa asiassa (ammattilaisten mielipide, ei minun. ;) ) ja väittäisin, että kaikin puolin asiat on hyvin. Siitä huolimatta olen useammin kun kerran saanut kuulla aiheuttavani lapselle hirveät traumat, kun laitoin hänet tarhaan. Tämä lähinnä niiden äitien suusta, jotka ovat sen 3 v kotona eikä heillä ole edes mitään kokemusta tarhasta. No, jään odottelemaan niitä lapsen traumoja.  :grin:

 

Tämä hyvin toimiva päivähoito ja ihana tarharyhmä on keskisuuressa kaupungissa, jossa on tarhapaikat lähes kokoajan lähes täynnä. Homma tuntuu siitä huolimatta pelaavan. Ehkä tässä nyt tullaan tämän tarinan pohjalta siihen, että jos lasten vanhempien työntekoa halutaan edelleen kasvattaa, niin päivähoidon laatuun tulisi kyllä panostaa hieman enemmän. Tähän päivään mennessä olen oppinut sen verran (ainakin jos uskon niitä äitejä, joiden mielestä olen hirviö kun laitoin lapseni tarhaan ja palasin tekemään "uraa"), että meillä on käynyt tosi hyvä säkä tarhan suhteen, koska ilmeisesti kaikki muut tarhat ovat ankeita vankiloita pienille lapsille. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmmh, mä olen tosiaan ryhmiksessä töissä ja samanlaiseen kidutuskammioon laitoin myös oman lapseni 1v 1kk-ikäisenä, erittäin hyvällä mielellä. Lapsi on iloinen, sosiaalinen, puhuu nyt piirun alle kaksivuotiaana paljon sanoja ja tapailee jonkunsortin lauseita (on siis kaksikielinen), viihtyy sekä hoitopaikassa että kotona loistavasti ja on kaikin tavoin kyllä kaikkea muuta kuin vakavasti traumatisoitunut. Mutta ehkä sitten meilläkin on vaan niin valtavan hyvä tuuri tuon hoitopaikan suhteen... vai mitkä Hibin syyt on siihen ettei enää ikinä noin pientä päiväkotiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jäisi mielellään kotiin tulevan lapsen kanssa joksikin aikaa. Todellisuudessa kuitenkin miehen tulot sen verran suuremmat kuin omani, että yhteinen talous ei vaan pyöri jos omilla tuloillani pitäisi taloutta ja lainoja pyörittää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoinen meni 11 kk ikäisenä perhepäivähoitoon ja viihtyi hyvin, jäi mielellään ja tuskin traumatisoitui. Kaksivuotiaana tajusi jo sen verran enemmän, ettei välttämättä olisi ihan niin mielellään jäänyt, mutta tuskin siitä olisi isompaa ongelmaa tullut silloinkaan. Meidän toinen lapsi on vähän toista sorttia, ja jos olisi ainokainen, niin päivähoidon aloittaminen olisi voinut olla hankalampaa... Mutta en millään usko että siitäkään olisi mitään traumoja jäänyt, vaan alkuitkujen jälkeen homma olisi sujunut paremmin kuin hyvin (ja jopa auttanut lasta rohkaistumaan).

 

Mutta kaksivuotias on kuitenkin vielä sen verran pieni, että kotihoito olisi hyvä mahdollistaa jos vanhemmat niin haluavat, ja koska kaksivuotiaiden hoito päiväkodissa on kalliimpaa. Kolmevuotiaalle sitten päivähoidosta on varmasti jo enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

Juuri siksi tämä uudistus on minusta niin hyvä. Kolmevuotiaaksi kotona hoitamista tuetaan edelleen, mutta ei äitien niin pitkää poissaoloa töistä (ja isän ja lapsen suhdetta myös tuetaan). Jos toisen vanhemmista on mahdotonta hoitaa lasta kotona, lapsi on kuitenkin jo kaksivuotias "joutuessaan" päivähoitoon, eli tarpeeksi iso.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Ja kyllä se voisi olla parempi että ottaisi loparit, niin työnantaja voisi vaikka palkata jonkun muun tilalle, kun ei tarvitsisi odotella sitä hoitovapaalla olevaa. On oikeasti työnantajan kannalta aika epäreilua, että voi joutua vuosikausia pitämään paikkaa.

 

 

Olen samaa mieltä. Omalla työpaikallani esimerkiksi on tilanne, että siellä joudutaan pitämään paikkoja sellaisille jotka ovat jääneet äitiyslomalle jo lähes kymmenen vuotta sitten. Lapsia on tullut useampi ja aina vaan ennen sen edellisen täytettyä 3v. Minusta on todella epäreilua, että tällaisille ihmisille pitää säilyttää se vakkari paikka siellä vaikka eivät ole työpaikan ovesta astunet sisään töitä tehdäkseen lähes kymmeneen vuoteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Ja kyllä se voisi olla parempi että ottaisi loparit, niin työnantaja voisi vaikka palkata jonkun muun tilalle, kun ei tarvitsisi odotella sitä hoitovapaalla olevaa. On oikeasti työnantajan kannalta aika epäreilua, että voi joutua vuosikausia pitämään paikkaa.

 

 

Olen samaa mieltä. Omalla työpaikallani esimerkiksi on tilanne, että siellä joudutaan pitämään paikkoja sellaisille jotka ovat jääneet äitiyslomalle jo lähes kymmenen vuotta sitten. Lapsia on tullut useampi ja aina vaan ennen sen edellisen täytettyä 3v. Minusta on todella epäreilua, että tällaisille ihmisille pitää säilyttää se vakkari paikka siellä vaikka eivät ole työpaikan ovesta astunet sisään töitä tehdäkseen lähes kymmeneen vuoteen.

 

 

Täysi komppaus. Tiedän myös tapauksen, jossa äiti on ollut nyt 5 vuotta yhteen putkeen vapailla ja on raskaana, eli vapaat jatkuu edelleen. Koko tämän ajan sijainen on ollut sama. Mun mielestä on myös sijaisen kannalta ihan superepäreilua, että hän tekee noin pitkään ja vielä pidempään töitä saamatta vakipaikkaa, koska se paikka on perhevapailla olevan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oisko teidän mielestä parempi, jos nuo äidit yhä saisivat lapset kolmen vuoden välein, mutta nykyisen yhden pitkän poissaolon sijaan olisivat kaksi vuotta kotona, sitten vuoden töissä suurelta osin raskaana (eli mahdollisesti myös saikuilla) ja taas kaksi vuotta pois? Musta se kuulostaa vielä tympeämmältä ihan jokaisen osapuolen kannalta.

 

Meillä on lapsilla ikäeroa sen verran yli kaksi vuotta, että jos oisin saanut olla kotona sen kaksi vuotta esikoisesta ja mulla ois vakityö, oisin ehtinyt käydä töissä kuukauden tai parin verran loppuraskaudessa. Olisivat just ehtineet tehdä tarpeelliset uudelleenkoulutukset, jännittää saikkuja ja jättää sijaisen "palkattomalle vapaalle", kun taas olisin jäänyt pois. Siihen lisänä työmotivaation puute... Mun ymmärrys ei riitä tajuamaan kelle se ois parempi, vaikka muuten ymmärrän hyvin pitkän vapaan ongelmat.

 

Toki vaihtoehtona olisi kieltää pitkät vapaat kokonaan tai käskeä eroamaan, mutta toivottavasti tuohon ei Suomessa sentään koskaan enää mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä tienaan selvästi miestä enemmän, miehen tuloilla + kht ei pärjättäisi, säästöillä kyllä vähän aikaa. Itse en siis voi jäädä ainakaan yhtään pidemmäksi aikaa kotiin enkä tähän ole tällä hetkellä halukaskaan. Mies taas ei voi työnsä puolesta jäädä kotiin vaikkei yrittäjä olekaan, pienessä firmassa perhevapaita katsotaan karsaasti ja todennäköisesti hommia ei enää olisi.. Isyysvapaat saa juuri ja juuri pidettyä, ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä. Yritämme sumplia mahdollisimman pitkälle miehen kesäloman + isyysvapaan, säästöjen ja isovanhempien turvin mutta todennäköisesti lapsi täytyy laittaa hoitoon melko pian 1 v. täytettyään. Tällä hetkellä se 300€/kk tuntuu meidän taloudessa täysin riittämättömältä mahdollistamaan ainakaan oman kotona oloni. Itse toivoisin, että mies saisi työn puolesta mahdollisuuden olla jonkin aikaa kotona lapsen kanssa, esim. puoli vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiva että on niitäkin, joilla naisen tulot ovat merkittävämmät kuin miehen. Tuo miehen kotiinjäämättömyys sitten taas... Juuri sen takia näitä uudistuksia tehdään, että ilmapiiri muuttuisi ja miehetkin voisivat isyysvapaita pitää. Ja ei se ilmapiiri muutu, jos ei miehet ole rohkeita ja uskalla vapaita pitää työpaikan vastustuksesta huolimatta. Perhevapaiden takia erottaminen tai ilman töitä jättäminenhän on laitonta, ja siitä voi myös työnantajalle ilmoittaa. Onko miehen ala sellainen, että töitä on todella vaikea saada ja siksi pelkää työttömäksi jäämistä, vaikka sinun tulosi ovat merkittävämmät perheenne kannalta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nimenomaan näin, ollaan todella onnellisia miehen vakkaripaikasta. Ja vaikka perhevapaiden takia syrjiminen laitonta onkin, kyllä työnantaja kuulemma keinot keksii. Itse olin aivan järkyttynyt kun tästä kuulin ensimmäisen kerran mutta ilmeisesti näin vain on. :( Toivoisin todellakin yleistä asenneilmapiirin muutosta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on ihan OT, mutta meillä esikoisen aikaan mies irtisanottiin kun palasi isyyslomalta töihin. (Tai oikeastaan esimies soitti ja ilmoitti kesken isyysloman, että pidä lomas putkeen, et työt loppuu sit.) Vedottiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin, mutta paha sanoa mikä oli oikea syy. Jossain työpaikoissa ollaan oikeesti aika nihkeitä vaikka noi vanhempainvapaat on lakisääteisiä.

 

Nykyinen työnantaja on ihan eri maata onneksi. :)

Edited by Helmikuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nimenomaan näin, ollaan todella onnellisia miehen vakkaripaikasta. Ja vaikka perhevapaiden takia syrjiminen laitonta onkin, kyllä työnantaja kuulemma keinot keksii. Itse olin aivan järkyttynyt kun tästä kuulin ensimmäisen kerran mutta ilmeisesti näin vain on. :( Toivoisin todellakin yleistä asenneilmapiirin muutosta!

 

Menee taas OT:n puolelle, mutta tämä taitaa olla yksi suomalaisen työelämän "vaietuista salaisuuksista". "Eräässä firmassa" homma hoidettiin niin, että esimiesvastuussa ollut nainen huomasi kolmen vuoden poissaolon jälkeen palattuaan menettäneensä esimiesaseman pysyvästi tuuraajalleen ja hänelle itselleen tarjottiin vastuumielessä täysin mitätöntä pestiä tämän tuuraajansa alaisuudessa. Kaikesta saa toki valittaa vaikka oikeusasteeseen, mutta varsinkin maakuntatasolla piirit ovat aika pienet ja ns. vaikean työntekijän leiman saa aika helposti, jos lähtee valittamaan.

 

(PS: tuossa aiemmin keskustellussa sijaisputkessa on sekin ongelmansa, että muutamat pankit eivät anna lainkaan esim. luottokorttia tai lainankin saaminen on vaikeaa, jos alla on määräaikainen työsuhde. Jopa yliopiston professoreilta on joskus evätty luottokorttihakemuksia sillä perusteella, että heillä on määräaikainen virka.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaunistelematon vastaus otsikon kysymykseen: ei ole.

 

Tämä varmasti kuulostaa monelle todella pahalta, ja tulee mielikuvia miehestä jolle ura on kaikki kaikessa ja joka ei välitä meistä tarpeeksi. Mutta totuus on ihan toinen, ja todellisuus työelämässä juuri sellainen kuin tässä on puhuttukin. Minun mieheni ei oikeasti uskaltaisi jäädä vuodeksi, ei edes puoleksi vuodeksi pois töistä vaikka kyse on hänellekin äärimmäisen tärkeästä asiasta eli meidän lapsista. Isyyslomallakin yksi työprojekti oli siirretty toiselle ja mies odotteli hetken peukaloitaan pyöritellen että tuleeko niitä projekteja hänen suuntaan enää ollenkaan :/

 

Meitä tämä ei enää tosin koske, ellei sitten niin hullusti käy että kolmas meille joskus vielä tulisi. Mutta jos tämä uudistus olisi tullut voimaan vaikka silloin kun kuopus syntyi, hän (ja esikoinen) vain olisi mennyt päiväkotiin sitten aikaisemmin ja minä hakenut opiskelemaan puolta vuotta aikaisemmin. Mies on suht nuori vielä ja alallaan arvostetaan mitäs muuta kuin kokemusta ja sitä, että on "aina valmiina". Perin miehinen ala, ammattikorkea- ja yliopistokoulutettuja ihmisiä. Vakityö ei kovin harvinainen juttu mutta kuitenkin sellainen, josta kannattaa pitää kiinni varsinkin kun minä vasta opiskelen. 

 

Sama tilanne on monella, ja minusta tässä miesten syyllistäminen menee vähän sivuraiteille. Syyllistäisivät, jos on pakko, työelämää ja sitä, että vanhemmuuden kustannukset ei jakaannu ollenkaan tasan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No eihän tässä miehiä syyllistetäkään vaan yritetään nimenomaan muuttaa sitä työelämän suhtautumista ja kustannusten jakautumista.

 

Minun näkökulmastani tuntuu kyllä todella oudolta tuo ettei uskalla pitää vanhempainvapaita tai hoitovapaata. Mutta minä ja mies ollaankin molemmat opiskeltu hyvin työllistävää alaa, vaikken silti usko että työn saaminen olisi minulle itsestäänselvyys, äitinä vähäisellä työkokemuksella ja pitkällä kotonaololla ei miesvaltaisella alalla työnhaku välttämättä ole ihan helppoa! Ja meillä ei vielä asuntolainaa olekaan, vaikka siihen suuntaan yritetään kovasti pyrkiä säästämällä sitä alkusummaa varten. Mutta siis minä en kyllä mieheltäni hyväksyisi sellaista perustelua, että kun ei työnantajalle käy että pidetään perhevapaita. Saisi luvan sanoa pomolleen suorat sanat ja sen jälkeen ottaa liittoon yhteyttä jos ei ala onnistua. Ei nämä asiat alistumalla parane, helppohan se työnantajan on määräillä jos kaikki vaan alistuu. Ja jos siinä sitten niin käy, että työpaikka menisi, niin se työpaikka ei ollut todellakaan sellainen, jossa edes haluaisi työskennellä. Mies on kyllä näistä samaa mieltä, eli hänellekin on itsestäänselvyys että lain määrittelemät vapaat voi pitää.

 

Mutta yritän ymmärtää myös niitä, joiden työnsaanti on todella vaikeaa ja eläminen kallista, silloin tietysti työttömäksi jääminen pelottaa enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miehelle tehtiin pari vuotta sitten todella ikävästi työnantajan puolelta, kyseessä oli täysi vääryys mutta siinä ei mitkään liitot ym. auttaneet. Tällöin kyseessä oli eri työnantaja mutta ei kyllä houkuta ottaa riskiä. Itse asiassa tuota tapausta aiemmin eräs kolmas työnanatja jätti vain palkat maksamatta ja myöhemmin kävi ilmi että alussa kun oli maksanut palkkaa niin oli pitänyt verot itsellään. Vaikka tässä oli aivan selvä laittomuus työnantajan puolelta niin palkkojen saaminen palkkaturvasta ja verotuksen korjaaminen ei ollut ihan yksinkertaista ja rahoja sai odottaa pitkään. Eli olen valitettavasti sivusta seuraamalla oppinut sen, että lain suoja ei välttämättä käytännössä auta. Itse olen nimittäin aiemmin ollut täysin samaa mieltä kuin Chimelli etten hyväksyisi moista mutta Siperia opettaa..

 

Juuri eilen keskusteltiin aiheesta ja mies totesi että jäisi kyllä mielellään joksikin aikaa kotiin mutta nykytilanteessa ei millään uskalla. Ja viihtyy työssään ja työpaikat kiven alla eli ei jää juuri vaihtoehtoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jep, meillä on hyvä tilanne siitä, että olen varma että mies saisi uuden työpaikan. Ei se tietysti ihan niin helposti käy että "moi tuun teille töihin" mutta niitä työpaikkoja kuitenkin on ja mies on ainakin minun mielestäni hyvä työssään. Eikä se erottaminenkaan kyllä miehen tapauksessa oikein kävisi niihin "tuotannollisiin ja taloudellisiin" syihin vedoten, kun miehen työpaikalle kuitenkin koko ajan pyritään palkkaamaan lisää työntekijöitä.

 

Tosin sitä mieltä kyllä olen, ettei oikeasti voi kovin viihtyisä työpaikka olla missä tuollaista tehdään...

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

. 2v on minusta tosi pieni ja moni ei osaa edes kunnolla puhua. Esikoinen oli sen ikäisenä tarhassa, eikä koskaan enää en laita niin pientä tarhaan. Lopputilin ottaisin ennemmin, joten olisiko se sitten valtion mielestä parempi juttu että niistäkin vanhemmista osa ottais loparit, joilla olis työpaikka muutoin odottamassa?

 

 

Jännä miten mielipiteet ja kokemukset vaihtelee tässäkin asiassa. Vallitseva kanta tuntuu olevan se, että tarhat (ja muut vastaavat) on suorastaan kidutuskammioita lapsille. 

 

Oma ainokainen meni 1v7kk iässä tarhaan. Kertaakaan ei ole edes perään huutanut. Ihana oma hoitotäti, muutkin hoitajat mukavia, paljon touhua, homma pelaa, lapsi nauttii. Lapsesta on tosi kiva käydä tarhassa. Lapsi on tasapainoinen, reipas, sosiaalinen, kehityksessä edellä monessa asiassa (ammattilaisten mielipide, ei minun. ;) ) ja väittäisin, että kaikin puolin asiat on hyvin. Siitä huolimatta olen useammin kun kerran saanut kuulla aiheuttavani lapselle hirveät traumat, kun laitoin hänet tarhaan. Tämä lähinnä niiden äitien suusta, jotka ovat sen 3 v kotona eikä heillä ole edes mitään kokemusta tarhasta. No, jään odottelemaan niitä lapsen traumoja.  :grin:

 

Tämä hyvin toimiva päivähoito ja ihana tarharyhmä on keskisuuressa kaupungissa, jossa on tarhapaikat lähes kokoajan lähes täynnä. Homma tuntuu siitä huolimatta pelaavan. Ehkä tässä nyt tullaan tämän tarinan pohjalta siihen, että jos lasten vanhempien työntekoa halutaan edelleen kasvattaa, niin päivähoidon laatuun tulisi kyllä panostaa hieman enemmän. Tähän päivään mennessä olen oppinut sen verran (ainakin jos uskon niitä äitejä, joiden mielestä olen hirviö kun laitoin lapseni tarhaan ja palasin tekemään "uraa"), että meillä on käynyt tosi hyvä säkä tarhan suhteen, koska ilmeisesti kaikki muut tarhat ovat ankeita vankiloita pienille lapsille.

Mikähän nykypäivänä oikein on tuota hoitopaikkaan laittoa vastaan oikein? Oma sukupolveni meni hoitoon heti 9kk äitiysloman päätyttyä ja aiempi polvi vielä aiemmin, eikä tietääkseni tässä olla traumatisoitu. Oma lapsemmekin tulee menemään hoitoon vähän päälle vuoden iässä. Jos minulla olisi useampi lapsi ehkä voisin harkita pidempään kotona oloa, koska lapsillekin on siinä sitten seuraa toisistaan ja sosiaaliset taidot kehittyy sisaruksienkin kanssa. Mutta miksi hoitopaikoista on tehty vankiloita äitien mielestä? Muistan oman hoitopaikkani hoitajan edelleen ja lämmöllä häntä muistan.

Jäätävä kommentteja olen yllä ratkaisustani saanut kuulla näiltä 3v välein lapsia tehneiltä täysin työelämästä vierottuneilta esim. Oma valintahan se on, että minkä näkee tärkeimmäksi lapsen vai työn...ei **ttu!! Asiat ei ole noin mustavalkoisia ja kenellekään EI ole työ tärkeämpää kuin se oma lapsi.

Mutta tämä kuuluu taas niihin asioihin että teet miten päin vain aina joku arvostelee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän OT, mutta mun mielestä ei ole aiheellista väitellä siitä mitä kukin pitää hyvänä ikänä laittaa lapsi päiväkotiin. Musta tuntuu, että se on myös lapsikohtaista kuka siellä pärjää (tai oppii nopeasti pärjäämään) ja kuka ei. Esimerkiksi vahvasti introvertti lapsi ei välttämättä nauti eikä kovin nopeasti opikkaan pitämään päiväkodista. Herkkä introvertti voisi kai oikeasti "mennä pilalle" päiväkodissa, ei kirjaimellisessa merkityksessä, mutta ehkäpä ahdistua niistä tilanteista kovasti ja se ahdistus voi jäädä pysyvästikkin päälle. Ei tällaisiakaan lapsia tietty voi eikä saakkaan tynnyrissä kasvattaa, mutta tällaisen lapsen kohdalla mä ite tykkäisin että lapsi osaisi jo sanoin ilmaista tunteitaan kun joutuisi itselleen kovin ahdistavaan tilaan tai paikkaan. Että voitaisiin keskustella siitä, mikä päiväkodissa ahdistaa, jännittää, pelottaa eikä kyseessä olisi vuoden vanha joka reagoi kärjistäen joko karjumalla tai passivoitumalla jos jossain mättää.  

 

No, en mä näistä nyt oikeasti paljon mitään tiedä ja omakin lapsi on tämän hetkisen arvion mukaan hyvin vahvasti ekstrovertti ennemmin kuin introvertti, mutta tuttavapiirissä on noita herkempiäkin lapsia. Niitä on sekä päiväkodissa että kotihoidossa ja ihan hengissä toki myös ne päiväkodissa olevat, mutta vanhempia selvästi ahdistaa paitsi päiväkodin palaute niin myös lapsi joka ei viihdy päiväkodissa ollenkaan.

 

Summa summarum, että tässäkin asiassa meitä on erilaisia, äitejä, isejä ja myös niitä lapsia eikä lapsen pitäminen 3veeksi asti kotihoidossa ole aina ihan perusteetonta päiväkotimaailman mollausta. Ja huomioidaan tietenkin, että jos vanhemmilla on kokemusta lähinnä omista introverteistä niin on ehkä vaikea ymmärtää miten joku pystyy samanikäisen "samanlaisen" lapsen päiväkotiin laittamaan..

Edited by duudeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies haluaa ehdottomasti jäädä kotiin lapsen kanssa. En ole vielä vain ihan varma haluanko minä mennä töihin, luultavasti haluaisin olla kotona lapsen kanssa. Joten aika näyttää miten hoidamme asian :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now