Helmikuu

Kotihoidontuen uudistus, olisiko miehesi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta?

461 posts in this topic

Olen kerran ollut luennolla, jossa pohdittiin sukupuolen ja palkkauksen yhteyttä oikein pitkään ja hartaasti. Siellä kerrotiin mm. alan johtajan (laitoksen proffan tai ammattiliiton pomon) sukupuolen vaikuttavan alan arvostukseen ja sitä kautta palkkaukseen. Niillä oli pidemmän aikavälin dataa aloista, joissa "pomo" oli vaihtunut naisesta mieheksi ja päinvastoin. Kärjistetysti se meni niin, että jos mielikuva oli, että se on "naistenhommaa", niin palkkaus oli huono. Jos se oli "sekä naisten että miesten" juttu, niin palkkaus oli parempi. Paras oli miesaloilla. Ja noi käsitykset muuttui ajanmyötä. Se muuten tais olla miehen pitämä luento, että älkää nyt leimatko jonkun katkeran kitinäksi. :D

Mutta kuka näin ollen sen palkan sitten määrää? Kuulostaa tavallaan jotenkin oudolta, että työnantaja alkaisi maksaa työntekijälle pienempää palkkaa (tai työntekijä vaatia pienempää palkkaa) kun ammattiliiton johtajan sukupuoli vaihtuu, kun työnantajan ja työntekijän sukupuoli kuitenkin pysyy samana (okei tämä alkoi kuulostaa joltain sukupuolenvaihdosjutulta :lol:). Tai siis että tuntuu hassulta jos asenne omaa alaa kohtaan muuttuu johtajan vaihtuessa, se että ulkopuolisten asenne muuttuu ei ole kovin ihmeellistä, mutta ajattelen kuitenkin että ulkopuoliset ei niinkään pysty vaikuttamaan siihen, mitä palkkaa maksetaan. Vaikka tietysti ulkopuolisille kai siinä yleensä jotain myydään, mutta kuitenkin niin päin, että ensin alalla määritellään se hinta ja se ulkopuolinen sitten valitsee että ostaa tai ei. Mutta oikeasti taitaa tämä palkkojen määräytyminen olla niin monimutkainen juttu, ettei kukaan tunne oikeasti vaikuttavansa siihen vaan se vaan tulee jostain  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kuka palkan määrää? Jos Iltalehteä on uskominen, niin... http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013032016805956_uu.shtml

 

 

Keskusjärjestöjen johtajat ilmoittivat eilen, että tunnustelut neuvotteluista ovat päättyneet. Osapuolet ovat liian kaukana toistensa tavoitteista. Työnantajien kaksivuotinen palkkojen nollaratkaisu ei käy työntekijäjärjestöille. Työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto haluaisi myös työeläkemaksuihin helpotuksia.

Hallitus on sanonut, että työmarkkinasopu antaisi myös sille enemmän mahdollisuuksia suunnitella valtiontaloutta, josta päätetään huomenna alkavassa kehysriihessä. Hallituksen odotetaan kiristävän verotusta ja tekevän menoleikkauksia.

 

asialla ovat ainakin työnantajien ja työntekijöiden liitot sekä hallitus. Musta noi kuullostaa ihan politikoilta. :)

 

Kertomani luennoitsijan luvut oli pidemmän aikavälin tietoja ja koski isompaa ihmisryhmää. :)  Sillä oli vaan tilastotietoa ja tieteellisesti todettuja yhteyksiä lukujen välillä. Vaikuttavia syitä siellä numeroiden takana saa arvailla ihan itse. Voisiko olla ihan vaan niin, että miespomo on reippaammin pyytänyt neuvottelupöydässä liksaa?

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo niin sitä arvailua vain yritinkin mutten päässyt oikein tulokseen... Mutta jos se työntekijöiden liitto johtajanaan se nainen/mies on osallinen palkoista päättämiseen, niin johtuuko se sitten vain siitä, että se nainen ei osaa pitää puoliaan tarpeeksi hyvin? (Koska se itse luulee, ettei ala ole tärkeä, koska on itse nainen?  :D) Mutta eipä kai nuo liitotkaan voi vaikuttaa kuin palkkasuosituksiin ja minimipalkkaan. varsinaiseen palkkaan vaikuttaa sitten työnantaja ja työntekijä. Onkohan meidän alalla jotain minimipalkkaa, en minä taida tietää näistä mitään  :rolleyes: Ehkä lopetan miettimisen, taitaa olla liian monimutkaista  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otsikon kysymykseen vastaan että olisi. Ja onkin jäämässä, ja on jäänyt jokaisesta lapsesta. Itse uudistuksesta en pidä siksi että se tosiaan mullistaa koko kotihoidontuen perusteet ja saattaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan, mutta mä ymmärrän kyllä sen ajatuksen mikä uudistuksen taustalla luultavasti on, ja kannatan sitä. Tosi usein perusteena sille että mies ei jää kotiin, on miehen suurempi palkka. Noh, meillä mies tienaa yli 2000e/kk enemmän kuin minä, mutta on silti jäänyt kotiin, nyt viimeksi oli 10kk kahden vanhimman kanssa kotona. Meillä tämän on mahdollistanut se, että se tehtiin mahdolliseksi: säästettiin rahaa etukäteen pitkän ajan kuluessa (laskettiin taloutemme budjettivaje niiltä kuukausilta kun isä on kotona ja säästettiin se etukäteen), kaikki mahdolliset lainat laitettiin lyhennysvapaalle (mieluummin maksan lainaa vuoden pidempään sitten kun lapset on isompia, vanhemmat töissä, lapset koulussa päivisin ja tämä nopeasti hupeneva pikkulapsiaika on ohi), ruokaostoksia tehdessä juostiin tarjousten perässä, kaikki hankinnat siirrettiin vuodella, matkoista nyt ei tietenkään voinut haaveillakaan jne. Miehen mielestä (ja munkin) hoitovapaat on olleet parasta aikaa  elämässä pihistelystä huolimatta, ja meidän molempien mielestä lapset varmasti mieluummin haluavat olla pidempään vanhempiensa kanssa kotona ja kehittää syvän suhteen myös isäänsä, kuin käydä esim Särkänniemessä ja HopLopissa,.

Eli siis tavallaan on hyvä että valtio luo tällaisia tilanteita, joissa perhe on pakotettu miettimään sitä, onko mitään mahdollisuutta millään keinoin saada onnistumaan isänkin jääminen kotiin. Mä olen nimittäin pari todella surullista isää tavannut, jotka kovasti olisivat halunneet jäädä lastensa kanssa kotiin, mutta joko vaimo ei antanut tai sitten raha ratkaisi.. Jotenkin tuli surku noiden miesten puolesta, ja heräsi ajatus että eikö tosiaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta..? Ja tiedostan kyllä että kaikilla ei mahdollisuutta tosiaan ole ja se, että tällaiset asiat pitää kaikki ylhäältä määrätä, on ihan syvältä. Yhteiskunnalla olisi tosiaan muutoksen paikka, mutta mistä se sitten lähtisi, en tiedä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henkisesti kyllä, taloudellisesti ei.

 

Niin tilanne elää. Nyt on avautumassa mahdollisuus, että mies saisi työnsä järjestettyä ja muutoinkin muut määräävät tekijät järjestyisivät siten, että mies voisi jäädä kotiin ja jopa ehdotti sitä. Ainoa ongelma (ja todella iso sellainen) on se, että mies olisi jäämässä 1/2015, mutta silloin on riskinä se, että menettäisimme esikoiselle ja toisiolle lohkeavat yksityisen pph:n paikat toiseen perheeseen, josta olisi tulossa ne samaiset kaksi "kokonaista" heti 1/2015 alusta.

 

Eli käytännössä, mies ehdotti kotiin jäämistään itse, mutta voi olla, ettei toteudu, koska samalla jatkon päivähoitokuviot saattaisivat mennä niin lahjakkaasti ketuiksi, että.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Eli siis tavallaan on hyvä että valtio luo tällaisia tilanteita, joissa perhe on pakotettu miettimään sitä, onko mitään mahdollisuutta millään keinoin saada onnistumaan isänkin jääminen kotiin. Mä olen nimittäin pari todella surullista isää tavannut, jotka kovasti olisivat halunneet jäädä lastensa kanssa kotiin, mutta joko vaimo ei antanut tai sitten raha ratkaisi.. Jotenkin tuli surku noiden miesten puolesta, ja heräsi ajatus että eikö tosiaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta..? Ja tiedostan kyllä että kaikilla ei mahdollisuutta tosiaan ole ja se, että tällaiset asiat pitää kaikki ylhäältä määrätä, on ihan syvältä. Yhteiskunnalla olisi tosiaan muutoksen paikka, mutta mistä se sitten lähtisi, en tiedä.

 

Samaa mieltä. Mielenkiintoista on myös Maikkarin kysely, jossa naisvastaajista 58 prosenttia vastustaa muutosta, miehistä 46 prosenttia. Miehet siis suhtautuvat nyt kaavailtuun muutokseen positiivisemmin ja mielestäni se kertoo että sitä kotiinjäävää potentiaalia miehissä on enemmän kuin tällä hetkellä realisoituu.

 

Toivon että 15 vuoden kuluttua se tuntuu meistä kaikista ihan absurdilta että vain 4% miehistä on vuonna 2012 ollut kotihoidontuen saajana kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Eli siis tavallaan on hyvä että valtio luo tällaisia tilanteita, joissa perhe on pakotettu miettimään sitä, onko mitään mahdollisuutta millään keinoin saada onnistumaan isänkin jääminen kotiin. Mä olen nimittäin pari todella surullista isää tavannut, jotka kovasti olisivat halunneet jäädä lastensa kanssa kotiin, mutta joko vaimo ei antanut tai sitten raha ratkaisi.. Jotenkin tuli surku noiden miesten puolesta, ja heräsi ajatus että eikö tosiaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta..? Ja tiedostan kyllä että kaikilla ei mahdollisuutta tosiaan ole ja se, että tällaiset asiat pitää kaikki ylhäältä määrätä, on ihan syvältä. Yhteiskunnalla olisi tosiaan muutoksen paikka, mutta mistä se sitten lähtisi, en tiedä.

 

Samaa mieltä. Mielenkiintoista on myös Maikkarin kysely, jossa naisvastaajista 58 prosenttia vastustaa muutosta, miehistä 46 prosenttia. Miehet siis suhtautuvat nyt kaavailtuun muutokseen positiivisemmin ja mielestäni se kertoo että sitä kotiinjäävää potentiaalia miehissä on enemmän kuin tällä hetkellä realisoituu.

 

 

Ehkä (toivottavasti?), tai sitten miehet ei vaan niin välitä laitetaanko lapset hoitoon kaksi- vai kolmevuotiaina. 

 

Iris puhuu yllä asiaa, olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta sanomastasi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ mun mielestä on tosin sekin vähän absurdia, että noissa luvuissa ei oteta huomioon sitä, että se isäkin voi olla ihan yhtälailla kotona, vaikka se raha äidille tulisikin.. Ei mekään siirretty sitä miehen nimiin, vaikka menin töihin, kun se nyt vaan oli helpointa jättää ennalleen ja rahat on muutenkin yhteiset.. Ihan yhtälailla ollaan vastuussa miehen kanssa hoidosta ja sumplitaan joka viikkoa isovanhempien kanssa niin, että lapsi saadaan hoidettua kotona. Isyyslomaakaan tuo "ei pitänyt", koska ei jaksanut nähdä sitä ilmoittamisen vaivaa niiden rahojen takia ja joutui joka tapauksessa pakolliset jutut silläkin aikaa hoitamaan. Käytännössä byrokraattien silmissä mun mies ei siis ole hoitanut lasta yhtään  :girl_mad: (tai siis kai ne olettaa, että isät nyt sen perus 9h työpäivän ja sählyytreenien välissä vähän hoitelee lapsia :rolleyes: )

Edited by mei

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tai sitä, että tilit voi olla yhteisiä. Meillä kaikki rahat tulee täsmälleen samalle tilille ihan riippumatta siitä kumman nimissä raha on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jäisi varmaankin, mutta olemme molemmat sitä mieltä, ettei osaisi. Hän ei ole organisointikykyinen, joten olisivat neljästään päivät kotiseinien sisäpuolella, koska ei tosiaan saa edes vaatteita lasten päälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Ehkä (toivottavasti?), tai sitten miehet ei vaan niin välitä laitetaanko lapset hoitoon kaksi- vai kolmevuotiaina. 

 

 

Tämäkin on taatusti joissakin tapauksissa totta. Tiedän useita isiä, jotka laittaisivat mieluummin lapset tarhaan kuin että vaimo olisi heidän kanssaan kotona. Jotkut kannattaa tarhaa jo 1v iässä, toiset vasta noin 2v. Mutta useissa tutuissa perheissä miehen sanojen mukaan lapsi hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi ainoastaan sen takia, että vaimo niin haluaa, jos mies saisi päättää niin tilanne olisi toinen. 

 

Ja ei, ei tämä tietenkään kaikkia perheitä koske, mutta paljon on perheitä joissa tilanne on tämä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin ja on hyvinkin selkeästi ilmaissut tästä tahtonsa. Se on hänelle ihan yhtä tärkeää kuin minullekin ja musta se on tosi hienoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni olisi valmis jäämää kotiin. Meillä on kuitenkin tämä MUTTA nimeltään talous. Mun pitäs saada jopa 4-5€/tunnilta enemmän palkkaa kun saisin palattuani töihin, ettei meidän talous menisi "kuralle". Tuloero olisi n. 600€/kk ja niskassa painava laina sun muut eivät anna myöden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei osaa ihan varmaksi sanoa, olisiko valmis jäämään kotiin, mutta meilläkin talous sanelee sen että ei jää. Mies tienaa n. 1000€ kuussa enemmän kuin minä, joinain kuukausina vieläkin enemmän. Niskassa on vasta rakennetun omakotitalon laina joten ei kiitos..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies varmasti jäisi kotiin, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi se ei olisi mahdollista ilman asunnon myyntiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä tämä selkeästi on jotenkin sukupuolisidonnainen juttu. Meilläkin oli vastavalmistuneen talon hervottoman iso laina niskassa, ja minä tienaan noin 1000 e/kk enemmän kun mies. Talous ei olisi periaatteessa kestänyt mun kotiin jääntiä, mutta kaikkeni tein että saatiin asiat järjestymään ja pystyin olemaan kotona 8 kk. Enempään ei olisi talous antanut periksi... 

 

Mutta mies ei varmasti olisi ollut valmis kaikkeen järjestelyyn yms sen eteen, ettei lasta tarvitse viedä vuoden iässä tarhaan. Tarhaan se olisi lapsen lykännyt ihan surutta.  :grin: Siltikin epäilen, että monessa tapauksessa järjestelemällä voisi miehen kotona olo järjestyä muutaman kuukauden ajalta ainakin, jos ei pidempään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies varmasti jäisi mielellään kotiin, mutta meidän tilanne ei sitä salli. Mulla ei ole työpaikkaa johon palata, joten taloudellinen tilanne ei tosiaan salli, että mä jään työttömäksi ja mies töistä kotihoidontuelle. Oon varmasti maksimiajan kotona (jos uudistus tulee voimaan ennen ensi kesää), jonka jälkeen lapsi laitetaan hoitoon ja mä pääsen (toivottavasti) töihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen korkeammin koulutettu kuin mun mieheni, mutta saan paljon huonompaa palkkaa kuin hän. Olen naisvaltaisella alalla ja toki valitsin työni mielenkiintoni mukaan. Kun valitsin mieheni niin en kyllä tosiaan valinnut häntä tulojen perusteella :D Niin ja vastaus kysymykseen... Ei mieheni ei voisi jäädä kotiin, koska taloudellinen tilanne ei antaisi myöten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mies varmaan jäisi kotiin, meillä on palkat ja koulutustaustat aika samanlaiset joten taloudellisestikin se olisi mahdollista. Kahden ensimmäisen lapsen aikaan minä olin kotona ja mies vain isyyslomilla.Katsotaan nyt miten tämän kolmannen kanssa käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan keskusteltu tästä aiheesta vaikka ei olla edes aloitettu yrittämistä. Ideana olisi se, että molemmat hoitaisivat vuorotellen lasta kotona. Meillä asiaan vaikuttaa myös se että minulla on huomattavasti miestä isompi palkka. Mutta vaikka tilanne olisi toisinpäin niin haluaisin silti, että lapsi saa olla myös isän kanssa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies olisi valmis jäämää kotiin hoitamaan lasta, mutta meidän taloudellinen tilanne ei sallisi sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirmu jännää miten monella miehen kotiin jääminen tyssää nimenomaan taloudellisiin seikkoihin. Onko tosiaan niin suuressa osassa perheitä miehellä huomattavasti parempi palkka? Olisikohan tästä jotain tilastoa? Olisi kiva kuulla ihan konkreettisesti, minkälaisia taloudellisia ongelmia miehen kotiin jääminen aiheuttaisi.

(Kiinnostaa siksikin, kun meillä minulla on selvästi parempi palkka enkä ole ajatellut sen estävän minun kotiin jäämistäni, jos meille joskus lapsi suodaan :))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin mietin onko noin monella mahdotonta vain miehen kotiinjäänti vaikka vaimo hoitovapaalle jääkin, vai eikö näissä perheissä ylipäänsä voida käyttää hoitovapaata, jolloin tämä uudistus ei heihin edes vaikuttaisi? Pakko myöntää, että jos ensimmäinen vaihtoehto, mä alan ymmärtää ajatusta tämän takana. :girl_sigh: (En tosin silti kannata, kun en usko pakkoon ja veikkaan, että enimmäkseen tuloksena on vaan aiemmin päivähoitouransa aloittavat muksut, joka ei kai ainakaan virallinen tavoite ole.)

 

Milloin tästä piti tulla lisätietoa? Yksityiskohdat ja aikataulu kiinnostavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now