Helmikuu

Kotihoidontuen uudistus, olisiko miehesi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta?

461 posts in this topic

Vuokralla asuvat voivat helpommin vaihtaa asuntoa. Jos me haluttais myydä tämä, niin olisi pakko saaada asuntolainan verran hintaa ja jos asuntojen hinnat ovat alhaalla, eikä se onnistu, niin käytännössä myyminen olis liki mahdotonta. Ilmaisu "Olla naimisissa pankin kanssa" on musta hyvä. :D (Lähinnä näitä on tullut mietittyä se uhkakuva mielessä, että miehelle tapahtuis jotain. Pelotta kun se ajelee paljon työmatkoja ja kelit on välillä ihan kamalia.) Musta on hyvätuloselta huonoa käytöstä valittaa rahattomuutta, mutta ei se asunnonmyyntikään välttämättä mikään ratkaisu ole.

 

edit. täällä "maalla" omakotitalot on mm. vanhoilla pelloilla, joten statuskuviot on kyllä kaupunkien juttuja.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvätuloiset asuvat yleensä kalliimmassa asunnossa kuin keskituloiset ja kalliimmilla alueilla. Vuokra-asuntovaltaiset asuinalueet ovat yleensä halvimpia sekä vuokrien että hintojen puolesta, mutta myös vähiten arvostettuja. Ihmiset haluavat tietyn statuksen.

Minusta tuntuu aina vähän hassulta, että hienolla autolla ajavat ja omakotitalon rakentaneet ihmiset valittavat, ettei ole enempää rahaa käytössä. Siis tokihan voisi olla, jos jostain tinkisi, mutta yleensä ihmiset satsaavat paljon siihen asumiseen ja sen tasoon.

 

Kasma: kateus melkein iskee ja maallemuuttohalu, kun siellä ylipäätään saa helposti tontteja, mihin rakentaa...

Edited by Josephine

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kyllä tulis mieleenkään valittaa siitä että kht:lla ei pärjää, mitä se valittaminen auttaa :D Oma valintahan se on että on tietty summa asuntolainaa ja tietty elintaso eikä siitä halua merkittävästi tinkiä vaikka saisi lapsen. Se johtaa vaan siihen että lapsi pitää ehkä laittaa päiväkotiin jo 2-vuotiaana eikä 3-vuotiaana. Tai jos elämässä tapahtuu jotain yllättävää joka heikentää rahatilannetta (vaikka ne kalliit hedelmöityshoidot), niin ehkä jo aiemmin. Se ei meillä vaikuta olenko minä vai mies kotona, tai itse asiassa me pärjätään taloudellisesti paremmin jos mies on kotona. Oon vaan aistinut vähän sellaistakin asennetta, että jokaisen hyvätuloisen pitäisi pystyä taloudellisesti olemaan kotona kunnes lapsi on 3 v. Ei se nyt ehkä ihan niinkään oo, kun tosiaan se asunnon myyminen esim ei ole niin yksinkertaista eikä ehkä järkevääkään. Mutta joo, turhahan siitä on valittaa ettei kht:llä pärjää, kun valinnoistahan kaikki on kiinni.

 

Meillä on sen varalta että jommallekummalle tapahtuisi jotain henkivakuutus joka maksaa puolikkaan asuntolainasta. Tietty se ei auta, jos pariskunnan tulot ovat kovin epätasaisesti jakautuneet.

Edited by Souls

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on se tilanne, että nytkin pärjätään juuri ja juuri, mutta ei valiteta. Ok, valintamme on, että pelkät asumiskustannukset ovat korkeat - ok, vuokra-asunnot ei paljoakaan halvemmat ole samoilta neliöiltä. Ja meillä ei ole edes sitä kunnon asuntolainaa, vaan pikkiriikkinen summa, jolla kerrytetään sitä maagista 10% itellemme käyttöön sitä isompaa asuntolainaa varten.

 

Tosiasia olisi se, että jos/kun menen takaisin töihin, mun tuloista menisi kuukaudessa yli 70% pelkkiin asumiskustannuksiin. Ja ok, mies saisi enemmän hoitolisää kuin mä tällähetkellä mutta ei se paljoakaan auta. Menomme on jo nyt laitettu minimiin, mutta voisimme karsia nytkin esimerkiksi toisen automme pois. (ja asiaa on kanssa mietitty). Totuus on se, ettei mistään muusta voi enää tinkiä. Lehtiä ei oikein tuu, ruokaostokset jne menee aika hyvin "tarjousten perusteella" ym, Asuntoa emme halua enää vaihtaa kuin siihen "omaan omakotitaloon", ja sekin on harmaassa tulevaisuudessa kun kumpikin meistä on takaisin työelämässä.

 

Toinen on taas se, että milloin kumpikin on takaisin työelämässä? Paha sanoa. Oma koulutus on sellainen, että työpaikat siirtyvät hiljalleen etelämpään Eurooppaan taikka Aasiaan. Koulutustavastaavaa hommaa ei todellakaan ole. Työpaikka missä olin, otti yt:t keväällä, pisti vuokratyöntekijät pellolle jne. Yks ex-työpaikka siirtämässä määräaikaiset vuokrafirmalle. Vuokratyöpaikoistakin taistellaan. Kun uudistus tulee, ja mä kuulun siihen ryhmään jota tämä koskee, on edessä työkkäriin ilmoittautuminen.

Elämä lapsen saatika kahden kanssa on kallista. Ei sitä uskokaan kuinka kalliiksi se tulee kunnolla ennen lapsen syntymää, vaikka ostaa käytettyä/halpaa/jne kaupasta. On kyse sitten vaatteista/leluista/ruoasta/bensasta/bussien taksoista/terveydenhuollosta/vakuutuksista/yms. (varsinkin, kun nyt rakennepaketti nostaa hintoja entisestään). Jos ei oikeasti tiedä ja ole kokenut sitä, on todella vaikea edes kuvitella tilannetta.

 

Itse olen jo ennen lapsen syntymää tottunut nuukaan elämään. Hintojen vertailuun, kirpputoreihin yms.

 

En valita etteikö nyt kht:lla pärjää, mutta jos tulot muuttuisivat radikaallisesti päälaelleen, joutuisimme miettimään asiat uudelleen. itse olen pienipalkkaisiin kuuluva ja samoin mies juuri ja juuri.

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon vaan aistinut vähän sellaistakin asennetta, että jokaisen hyvätuloisen pitäisi pystyä taloudellisesti olemaan kotona kunnes lapsi on 3 v. , kun valinnoistahan kaikki on kiinni.

En usko että ne korkeat tulot kannustaa jäämään kotiin tai lähtemään töihin. Uskon että kyse on enemmänkin niistä luonteenpiirteistä, jotka osaltaan edesauttavat niiden vanhempien korkeaa koulutusta ja korkeaa tulotasoa. Ne vanhemmat tuskin jäävät kotiin ihan helposti, oli kht sitten 300, 600 tai 900e/kk. Syyt lähteä töihin ovat todennäköisesti jitain ja sitten heikkoa kht:ta käytetään tekosyynä ettei voi jäädä kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En usko että ne korkeat tulot kannustaa jäämään kotiin tai lähtemään töihin. Uskon että kyse on enemmänkin niistä luonteenpiirteistä, jotka osaltaan edesauttavat niiden vanhempien korkeaa koulutusta ja korkeaa tulotasoa. Ne vanhemmat tuskin jäävät kotiin ihan helposti, oli kht sitten 300, 600 tai 900e/kk. Syyt lähteä töihin ovat todennäköisesti jitain ja sitten heikkoa kht:ta käytetään tekosyynä ettei voi jäädä kotiin.

Varmasti näin. Voi toimia myös toisinpäin eli kotona saatetaan olla pidempään kuin ehkä muuten oltaisiin jos työt mihin palata eivät ole niin mielekkäitä. Onhan täälläkin moni myöntänyt että lapsia aletaan yrittää osittain siksikin että halutaan taukoa työelämästä, ehkä miettiäkin mitä tulevaisuudelta haluaa. Kaveripiiristäni löytyy itse asiassa myös hyvätuloisia naisia, jotka ovat pitkälti tästä syystä pitempään kotona. Eivät kaikki hyvätuloiset tai korkeasti koulutetut naiset viihdy töissä! Tuskin loppujen lopuksi kovin moni tekee päätöstä siitä miten pitkään ollaan lapsen kanssa kotona puhtaasti lapsen etua ajatellen, vaikka toki sekin otetaan huomioon. En myöskään ole sitä mieltä, että kaikissa tapauksissa välttämättä lapsen kannalta paras vaihtoehto on se, että hän on mahdollisimman pitkään (3 v) kotona, vaikka esim. itse en haluaisi myöskään laittaa lasta päiväkotiin esim. alle vuoden ikäisenä. Itse viihdyn työssäni, mutta toisaalta koen että pikkulapsiaika menee ohi niin nopeasti eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Työelämää ehtii nähdä myöhemminkin. Tosin eihän tässä olla vielä edes raskaana, voihan olla että jäämme lapsettomiksi, joten sikäli tätä on turha pohtia vielä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

En usko että ne korkeat tulot kannustaa jäämään kotiin tai lähtemään töihin. Uskon että kyse on enemmänkin niistä luonteenpiirteistä, jotka osaltaan edesauttavat niiden vanhempien korkeaa koulutusta ja korkeaa tulotasoa. Ne vanhemmat tuskin jäävät kotiin ihan helposti, oli kht sitten 300, 600 tai 900e/kk. Syyt lähteä töihin ovat todennäköisesti jitain ja sitten heikkoa kht:ta käytetään tekosyynä ettei voi jäädä kotiin.

Varmasti näin. Voi toimia myös toisinpäin eli kotona saatetaan olla pidempään kuin ehkä muuten oltaisiin jos työt mihin palata eivät ole niin mielekkäitä. Onhan täälläkin moni myöntänyt että lapsia aletaan yrittää osittain siksikin että halutaan taukoa työelämästä, ehkä miettiäkin mitä tulevaisuudelta haluaa. Kaveripiiristäni löytyy itse asiassa myös hyvätuloisia naisia, jotka ovat pitkälti tästä syystä pitempään kotona. Eivät kaikki hyvätuloiset tai korkeasti koulutetut naiset viihdy töissä! Tuskin loppujen lopuksi kovin moni tekee päätöstä siitä miten pitkään ollaan lapsen kanssa kotona puhtaasti lapsen etua ajatellen, vaikka toki sekin otetaan huomioon. En myöskään ole sitä mieltä, että kaikissa tapauksissa välttämättä lapsen kannalta paras vaihtoehto on se, että hän on mahdollisimman pitkään (3 v) kotona, vaikka esim. itse en haluaisi myöskään laittaa lasta päiväkotiin esim. alle vuoden ikäisenä. Itse viihdyn työssäni, mutta toisaalta koen että pikkulapsiaika menee ohi niin nopeasti eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Työelämää ehtii nähdä myöhemminkin. Tosin eihän tässä olla vielä edes raskaana, voihan olla että jäämme lapsettomiksi, joten sikäli tätä on turha pohtia vielä.

Olen Soulsin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Helppo perustella päätöksiä lapsen edulla, vaikka oikeasti taustalla isompina tekijöinä olisi taloudellinen tilanne, haluttomuus palata työelämään tai jokin muu syy.

 

Itse en myöskään näe, että työssäkäynti ja perhe-elämä sulkisivat toisiaan pois, todellakaan. Ehdin viettää varsin riittävästi aikaa oman lapseni kanssa iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, vaikka teen täyttä työpäivää. Osa-aikatyöjärjestely toki vielä jättäisi enemmänkin pelivaraa, jos haluaisin viettää enemmän aikaa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ainakin voin myöntää että mielelläni olen pois töistä mahdollisimman pitkään. Oon sen täällä tainnut kyllä sanoa jo aikaisemminkin.

Lapsen "tekemisen" syynä ei missään tapauksessa ollut se, että taukoa työelämästä saisin, oli vain niin kova halu saada lapsi. Mutta sitten tuo mahdollisimman pitkän kotona olon syynä toki olisi myös se tauko töistä (kerkeen oleen vielä yli 30vuotta työelämässä takaisin palattuani) sekä se, että yksinkertaisesti haluan olla lapseni kanssa mahdollisimman paljon, ja tämä jälkimmäinen todellakin noista kahdesta syystä se painavampi syy!

Täysin itsekkäistä syistä olisin siis kotona mahdollisimman pitkään, mutta enpä ole onneksi muuta väittänytkään :D

Jos lapsen isä jäisi kotiin (ei tosin ole mahdollista työn luonteen takia) niin tietysti siinä tapauksessa menisin aiemmin. Ja näihin päätöksiin/valintoihin vaikuttaa sitten se, miten meillä on varaa pyörittää talous kht:lla+yhdellä palkalla, eli kuka on kotona ja kuinka pitkään vai onko kukaan.

Ja siis suunnitelmissa on alkaa tekemään myöskin osa-aikaista, jos (ja kun..) töihin menen takaisin ennen kuin lapsi on 3v (siihen astihan sitä kai pystyi tekemään?). Nyt on suunnitelmissa ilmoittaa töihin että oon kotona siihen asti kun lapsi on 2v. Elellään vaikka sitten luottokortilla :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli jos jollain maagisella tavalla sais naisten työviihtyvyyttä nostettua, niin lauma äitejä suunnistais mielellään takaisin töihin.  Sekin voisi auttaa, jos työpaikkoja olisi paremmin tarjolla. Ainakaan mulla ei ole vakityötä odottamassa ja uuden pätkän löytäminen tulee olemaan haasteellista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei olisi kovin halukas jäämään kotiin, etenkin kun perinteiseen tapaan minun tuloni plus hän kotihoidontuella on rahasummana vähemmän kuin hänen palkkansa yksistään. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä, jos hän jäisi kotiin.

Toivonkin suuresti, että hallituksen linjaus aloittaa toi koko p***a uusi järjestely alkaessaan 1.8.2015 EI tulisi koskemaan jo sitä ennen tehtyjä Kelan kotihoidontuen päätöksiä. Oon ilmoittanu töihin palaavani kun lapsi on 3v ni joudun siellä pahaan liriin jos viransijaiseni työsopimusta jouduttaisiin purkamaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tota oon kans miettinyt, että jos toi noin menis, niin työnantajan ei tartte edes ottaa takas kesken kaiken työntekijää, joka on ilmoittanut olevansa pois. Mistä mä oon lukenut vai onko jotain sopimusjuttuja, mut jos mä ilmoittaisin meneväni takas vaikka 03/16 ja tuo uudistus tulis noin voimaan et pitäis mennä takas jo joskus 09/15, ja siihen 03/16 asti olis sopimus sijaisen kanssa, niin sitä sopimusta ei voisi purkaa eikä työnantajan tarttis mua ottaa takas jos ei olisi oikeasti tarvetta mulle+sijaiselle, eli palkatta sitten toi 09/15-03/16 väli?

 

^^Hmm.. Jäin miettimään tuota työssä viihtymistä. Mä ajattelisin silti niin, että tuo aika lapsen kanssa on niin tärkeää itselleni, että työt on mulle ihan se ja sama viihtyykö siellä vai ei, kun takashan sinne on mentävä kuitenkin joskus. Työ on kuitenkin ihan ok ja oon pidetty työntekijä siellä. Eli vaikka mulla olis maailman paras työ ja huikea palkka, en tinkis silti lapsen kanssa olemisesta kiiruhtamalla takaisin töihin. Lisäys: jos ei tarttis taloudellisia asioita miettiä.

Edited by Sama vieras

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli vaikka mulla olis maailman paras työ ja huikea palkka, en tinkis silti lapsen kanssa olemisesta kiiruhtamalla takaisin töihin. Lisäys: jos ei tarttis taloudellisia asioita miettiä

 

Mulla on vähän sama ajatusmaailma, tosin sillä lisäyksellä että mun haavemaailmassa lapsi saisi sekä aikaa kotona äidin kanssa että aikaa kotona isän kanssa. Ajan jakautuminen vanhempien kesken riippuisi sitten varmaan työtilanteista ja taloudellisista seikoista ja noin. Kiinnittäisin tosin ekan vuoden jälkeen erityisesti huomiota siihen, että lapsi saa myös sosiaalisia kontakteja, oppii toimimaan toisten lasten kanssa. Mutta eihän sitä vielä näin lapsettomana edes tiedä miten pää kestäisi sitä kotona oloa... Ystäväpiiristä tiedän että joitakin on yllättänyt, miten yksinäistä ja rutiininomaista se kotona olo voi olla ja ovat saattaneet tosi mielelläänkin mennä takaisin töihin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

On eri asia miettiä mitä tekisi jossain kuvitellussa tilanteessa kuin että jos on kyse todellisesta tilanteesta. Jos ihmisellä on unelmien työ mieleisellään palkalla, ajatukset voivat olla ihan erilaiset kuin mitä silloin, kun kyse on vain toiveesta.

 

Itse ajattelin esikoisen ollessa hoidossa ja itse töissä, että viihtyisin varmasti hyvin kotona kun toisen lapsen äitiysloma alkaa. Nyt kun on toinen lapsi, huomaan usein haaveilevani, että pääsisin töihin. Tunnen suoraan sanottuna kateutta miestä kohtaan, joka pääsee "töihin lepäämään" tästä arkirumbasta. Tosin hän ei itse koe asiaa noin, vaan aina sanoo, että jäisi mielellään kotiin. Meillä tuo ei kuitenkaan ihan helposti onnistu, sillä minulla ei ole työpaikkaa johon palata. Näin vaan sitä todellisuus lyö vastaan kaikkia hienoja ajatuksia ja vaikka kuinka kannatan kaikkea tasa-arvoa, niin aina ei elämä mene niin kuin hienoissa periaatteissani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on taas melkein mahdotonta kuvitella sellaista työtä minkä takia en malttaisi olla kotona. Siis johtuu varmasti osaksi siitä etten ole vielä löytänyt sitä THE unelmien työpaikkaa mutta suuremmaksi osaksi johtuu siitä että mä ajattelen työn nimenomaan vaan työnä, eli välttämättömänä pahana josta saa sitä rahaa mitä tarvitaan elämiseen, ja perheen sitten taas ainoaksi asiaksi millä oikeasti on väliä. Kuulostakoon kuinka falskilta ja kornilta tahansa niin kyllä mä ainakin perustelen tätä kotona oloa ihan perheen, myös lasten, edulla. Vähän ärsyttää tuo kun  yleinen mielipide tuntuu olevan että kotihoidontuella oleva nainen on viitsimätön ja vetoaa valheellisesti lapsen etuun kun taas miehen jääminen kotihoidontuelle olisi sankarillinen lapsen etua tavoitteleva teko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ireis, auttaisko jos yrittäisit kuvitella työpaikkaa, missä on mukavia tyyppejä töissä, palkkaa nostetaan kun haluat, työkaverit pitää sua hyvänä tyyppinä ja työkaverina, saat koko ajan haasteita, jos haluat ja koulutuksesi olisi kuin nenä päähän töissä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä en tiedä onko yleinen mielipide se että kotona pitkään olevat äidit eivät viitsi mennä töihin ja kotiin jäävä mies on jonkinlainen sankari-isä. Mutta kun tällä hetkellä ei tasa-arvo toteudu työelämän ja lastenhoidon osalta vanhempien välillä (yhteiskunnan tasolla), ei varmaan liene ihme että isiä yritetään kannustaa jäämään kotiin nykyistä enemmän. Itse ainakin kannattaisin tasapuolista käytäntöä tässäkin asiassa, eli isä voi olla kotona sen puolitoista vuotta siinä missä äitikin, eikä kummankaan poissaoloa töistä tarvitsisi kummastella - ei myöskään nostaa jollekin sankarijalustalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun yksi unelmatyöni on hoitaa kotona omia lapsiani enkä ole koskaan ollut pahemmin rahan perään. Kuvittelen siis, että vaikka löytäisin miten mahtavan työn, se tuskin menisi tämän edelle. Jos olisi vain musta kiinni, olisin luultavasti kotona kunnes nuorinkin täyttää kolme. Mutta oikeasti luultavasti jossain vaiheessa vaihdetaan paikkoja miehen kanssa. Toivoisimme vain voivamme tehdä se omassa aikataulussamme.

 

Lapsen etu on onnelliset vanhemmat. Jos kotihoidosta ei muuta hyötyä lapsille olisikaan (en sano ettei ole enkä että on), eikö se nyt ainakin, jos vanhemmat tulevat onnellisemmiksi näin. Jos toinen äiti/isä taas on onnellisempi töissä, se hänelle täysin suotakoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ireis, auttaisko jos yrittäisit kuvitella työpaikkaa, missä on mukavia tyyppejä töissä, palkkaa nostetaan kun haluat, työkaverit pitää sua hyvänä tyyppinä ja työkaverina, saat koko ajan haasteita, jos haluat ja koulutuksesi olisi kuin nenä päähän töissä?

 

Itseasiassa ei. Mutta jos asiaa purkaa vähäsen menemättä tarpeettomasti yksityiskohtiin niin mulla on taustalla vähän onneton lapsuus ja nuoruus, vakava sairaus ja lähipiirissä tapahtunut pienten lasten vanhemman yllättävä menehtyminen. Lähinnä nyt vaan haluan olla noiden lasten kanssa mahdollisimman paljon niin kauan kun he nyt haluavat minun kanssani olla. Ja toisaalta ymmärrän todella sen ettei kaikki (tai pikemminkin juuri kukaan muu :grin: ) elä tälleen jokaiseen sekuntiin takertuen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitäkin voisi miettiä, että varmasti on isiä, jotka haluavat olla lastensa kanssa silloin kun he ovat vielä pieniä. Mitä pitäisi tehdä, jotta hoitovapaalla olevista useampi kuin viisi prosenttia olisi miehiä? Miksi on itsestäänselvyys, että mies raaskii käydä töissä kun lapset ovat pieniä? 

 

Itse uskon, että tämä ei yhdestä lakiuudistuksesta muutu, vaan tarvittaisiin muutoksia asenteisiin ja tasa-arvoisempaa työelämää. Enemmän vakituisia työsuhteita pienten lasten äideille ja työnantajien asenteiden muuttumista miesten hoitovapaata kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mä en todellakaan halua yleistää ja siksikin piti sanoa vastalause tuohon asumisasiaan, kun yleistettiin, että "tuskin kukaan" suunnittelee näin. :)

 

No joo, 'tuskin kukaan' on aika yleistävästi sanottu. Vaikka tuntuukin, että varmaan aika harva asuntoa ostava kuitenkaan mieltää asunnonostokriteerikseen sen, että on mahdollisesti yhden tai kaksi vuotta hoitovapaalla. Että jos sitä asuntoa jo ollaan joka tapauksessa ostamassa, niin ostetaan tarpeita vastaava ja niitä yleisiä tuloja vastaava asunto. Eikä sitä asuntoa, johon on varaa pelkällä kodinhoidontuella olevalla (jos tiedossa on, että kyseessä on tosiaan vain vuosi/kaksi). Asunto kun usein on aika pitkän tähtäimen juttu. Mutta tosiaan jotkut ehkä niinkin, joten ei auta yleistää.

 

Mutta juu, jospa tä olisi tässä :grin:

 

 

 

Mun mielestä, mikäli asunnon ostoa harkittaessa tiedossa on, että halutaan myös lapsia, on pelkästään järkevää siinä vaiheessa miettiä, kuinka kauan lapsi haluttaisiin hoitaa kotona ja ottaa se suunnitelmissa huomioon. Tietenkään kaikilla se ei ole tiedossa, vauvakuume voi iskeä myöhemmin, mielipiteet kotonaolon suhteen voivat vaihtua, voi tulla lapsettomuutta jne. Mutta jos lapsista haaveilee, niin silloin nimenomaan ei ole järkevintä ostaa sitä lapsiperheen omakotitaloa miettimättä, miten sitä pystyy maksamaan yhden ihmisen tuloilla. Lasten kanssa mahtuu kyllä alkuun pienempäänkin asuntoon. Ja onhan se joka tapauksessa järkevää mitoittaa laina hiukan pienemmäksi, kun työpaikatkaan harvoin nykymaailmassa ovat kovin varmoja.

 

Toki voi valita niinkin, että ostaa sen kalliimman asunnon ja tiedostaa, että ei sitten ole varaa kauheasti olla kotona. Tai jos ei edes muista syistä halua olla pitkään kotona, niin sittenkään ongelmaa ei ole. Mutta on kurjaa, jos siihen tilanteeseen joutuu vain siksi, ettei asiaa tullut pohtineeksi kunnolla silloin aikanaan kun asunto ostettiin.

 

Itse uskoisin, että omalla kohdalla voisi olla kiva pitää lapsi kotona 1,5-2-vuotiaaksi, en siis varmaan edes haluaisi sinne kolmeen vuoteen asti olla. Mutta koska ainakin tällä hetkellä lapsia on haaveissa useampia, niin kyllä musta oli ihan järkevää pitää se asia mielessä asuntoa katsellessa, jos kotonaolovuosia tulee kaiken kaikkiaan enemmän. Meillä on toki siitä hyvä tilanne, että laina otettiinkin vaan miehen tulojen perusteella, kun mä olen vasta valmistumassa. Ja toki täällä päin sillä rahalla myös sai kivan, joskin remonttikuntoisen kolmion. Jossain isommassa kaupungissa olisi vaan pitänyt tyytyä asumaan ahtaammin, kun ei kovin paljon isompaa lainaa oltaisi edes voitu ottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä asuntolainaa ottaessa kannattaa ottaa huomioon ei vaan se että ehkä haluaa olla lasten kanssa kotona, vaan sekin että toinen voi sairastua, jäädä työttömäksi, tulot muuten vaan laskee tai voi tulla yllättäviä menoja... Ettei todellakaan mitoiteta sitä asuntolainaa kahden töissäkäyvän hyvätuloisen aikuisen tulojen mukaan. Mutta tää on nyt jo oikeesti OT :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitäkin voisi miettiä, että varmasti on isiä, jotka haluavat olla lastensa kanssa silloin kun he ovat vielä pieniä. Mitä pitäisi tehdä, jotta hoitovapaalla olevista useampi kuin viisi prosenttia olisi miehiä? Miksi on itsestäänselvyys, että mies raaskii käydä töissä kun lapset ovat pieniä?

Ehdottomasti pitäisi ylipäätänsä tehdä "normaaliksi" se, että isätkin ovat kotona ilman että niitä harvoja niin tekevä nostetaan niin jalustalle niinkuin nyt tehdään. Mutta mun mielestä on väärin uudistaa systeemi niin, että otetaan pois kotona olemisen mahdollisuus sellaisilta naisilta jotka sitä itse haluavat. Ansiosidonnaisuus olisi ollut huomattavasti parempi porkkana mutta sepäs tulee kalliiksi. Nyt mennään paukkuen siitä mistä aita on matalin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Sitäkin voisi miettiä, että varmasti on isiä, jotka haluavat olla lastensa kanssa silloin kun he ovat vielä pieniä. Mitä pitäisi tehdä, jotta hoitovapaalla olevista useampi kuin viisi prosenttia olisi miehiä? Miksi on itsestäänselvyys, että mies raaskii käydä töissä kun lapset ovat pieniä?

Olisko ehkä parempi tuohon isien kotiin jäämiseen sellainen, että vanhempainvapaa jaettaisiin äidin ja isän kesken, mutta sitten se kht-aika olisi vapaasti päätettävissä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now