Helmikuu

Kotihoidontuen uudistus, olisiko miehesi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta?

461 posts in this topic

Tuli tuossa pojalle iltapalaa tarjotessa mieleen...

 

Kaikki on mahdollista, mutta onko ihminen tarpeeksi hullu ottaakseen riskin? ;)

 

Ja allekirjoitan duudelin kommentin :)

 

Mahdollinen velkaantuminen, ulosottokierre, maksuhäiriömerkinnät, taloudelliset vaikeudet merkinnän saamisen jälkeen ei kyllä houkuttele... Ja kyllä, olen nähnyt sellaisen läheltä...

 

Vähän kuin vaaka.. Toisena painona on isän jääminen kotiin +velkaantumisen riski/pelko ja toisessa painaa "suht ok" eläminen ja äidin kotonaolo. Tää on hieman sama, kun jotkut päättävät kokonaan, että kumpikin menee töihin ja lapsi menee joko päivähoitoon taikka mummo/jne jää hoitamaan lasta kotiin.

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, kuten sanoin niin ei mekään niin tyhmiä olla että mies jäisi kotiin vaikkei minulla ole töitä eikä mahdollisuutta olla työttömänä/opiskelijana. Siinä alkaisi olla jo sen verran paha rahatilanne että alkaisin uskoa ettei voi pärjätä, jos olisi toisella kotihoidontuki ja toisella ei mitään. Tosin saisihan sitä asumistukea sitten. Tosin meillä on kyllä myös säästöjä, jotka on tarkoitus käyttää asunnon ostoon mahd. pian, että jos ei ostaisikaan sitä asuntoa niin säästöillä voisi elellä, mutta tosiaan näin ei tietty tehdä  :D

 

Noin muuten en taida jaksaa vääntää joka asiasta. Olen tosiaan huomannut että joillain on vain niin erilainen rahankäyttötapa. Jotkut esim. ottaa holtittomasti velkaa jota ei pysty maksamaan, ja toiset elää tulojensa mukaan. Molemmat on kumminkin mahdollisia tuloilla kuin tuloilla. Ja tosiaan jotkut kumminkin on vaikka toinen kotihoidontuella ja toinen opintotuella, ja elää sitten vaikka lapset samassa makuuhuoneessa ja vanhemmat olkkarissa, varmaan kiva heille kun käytetään heidän elämäänsä esimerkkinä siitä kuinka se olisi ihan mahdotonta ja sellaiseen ei hullukaan rupeaisi  :rolleyes: Tosin me elettiin ennen toinen kotihoidontuella ja toinen opintotuella, ja meillä oli silti kaksi makuuhuonetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan varmaan niitä monen mielestä hulluja, :D kun mies on palkkatyössä ja mulla suuntana opiskelut, ja silti on suunnitelmissa miehen hoitovapaapätkä. Jos toteutuu, tulee mies näillä näkymin olemaan kotona syksyn ajan eli nelisen kuukautta. Rehellisesti sanottuna voi hyvin olla, että tuona aikana menot ylittää tulot, mutta sen verran vähän että etukäteisvalmistautumisella siitä selviää. Paljon pidempään pätkään ei niillä tuloilla taivuttaisi, vaikka toisaalta käsittääkseni asumistukea sitten saisi (enemmän) eli pärjäisi kuitenkin. Ei vaan kumpikaan haluta pidempään niin päin (eli toivottavasti tosiaan tämä uudistus ei ehdi meitä koskemaan :girl_sigh: ).

 

Asumistukihan lasketaan vuoden tulojen mukaan eli pidemmästä hoitovapaasta voi sitäkin hakea, jos toisen tulot on oikeasti pienet. ;)

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen olisi hyvin vaikea jäädä kotiin taloudellisesti, koska miehellä oli/on kuusi kertaa paremmat tulot kuin minulla silloin, kun kävin osa-aikatyössä ennen esikoisen äitiyslomaa. Ja toisaalta, olen opiskelija eikä minulla ole enää työpaikkaakaan, mihin palata (työ oli määräaikainen).

 

Vaikka miehen olisi talouden kannalta mahdollista jäädä kotiin, ei hän haluaisi jäädä. Eli ei ole valmis jäämään.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo mä arvasin että mun kommentti saattaa olla monen mielestä vähän kärjekäs. Eikä meilläkään ihan niin ole että mies tienaisi tonnin ja minä viisi tonnia. Vaikka siinäkin tilanteessa jäisin kyllä minä hoitovapaalle jos haluaisin :).

 

Selitän kommenttiani sillä että meidän perheellä tietynlaista perspektiiviä on tuonut lapsettomuus. Kun ekaa lasta odottaa kolme vuotta, niin kenties se voi vaikuttaa ettei ole niin kiirusta laittaa lasta hoitoon. Samaten jos meillä ei olisi ollut varaa pistää joillekin jo suuria summia pelkästään hoitoihin niin meillä ei olisi koko lasta. Eli jos oltaisiin ihan köyhiä niin meillä ei edes olisi koko lasta. Ja koska ei olla näin köyhiä, ja rahaa on löytynyt hoitoihinkin, niin löytyy sitä myös hoitovapaan pitämiseen.

Yleisesti ottaen ajattelen niin että jos ei ole varaa olla edes muutamaa kuukautta hoitovapaalla vaikka palavasti niin haluaisi niin täytyy olla kyllä äärimmäisen köyhä.

Ja tosiaan se on ollut aikoinaan jo perheen/pariskunnan valinta, jos on ostanut niin ison talon että ei ole varaa olla hoitovapaalla lainanlyhennysten takia. Itse olen tehnyt juuri päinvastaisia ratkaisuja eli "köyhäillyt" asunto- ja autovalinnoissa. Vaikkei edes ole ollut varmuutta siitä saadaanko toivotut perheenlisäykset.

 

Myöskään en ole tottunut oikein kuluttamaan eli nyt kun palkka on hyvä niin rahaa jää joka kuukausi säästöön. Siitä on helppo rahoittaa useamman kuukauden hoitovapaat semminkin kun tässä on monta vuotta ehtinyt jo "säästää". Ja vaikkei olisikaan niin tällä hetkellä on ihan se ja sama onko asuntolainaa jäljellä 18 vuotta vai 19 vuotta, eli kun meidän asumismuoto ei ole ihan väärin valittu niin siinä on myöskin varaa tarvittaessa pitää se lyhennysvapaa vuosi.

 

Toki ymmärrän että esim. 19-vuotiaalla vauvan saaneella pariskunnalla ei useinkaan ole säästöjä saati sitten asuntolainaa mistä ottaa lyhennysvapaata vuotta. Mutta he ovat kenties tehneet sellaisen valinnan että haluavat lapsen heti eivätkä jää odottamaan säästöjen kertymistä hoitovapaita varten.

 

En ihan osaa eläytyä tuohon "kaikki lapset samaan makkariin nukkumaan" -ongelmaan, koska tosiaan itselle lapsien saanti ei ole itsestäänselvyys. Kyllä mekin varmaan, jos se tilanne joskus tulee, joudutaan miettimään esim. neljännen lapsen kanssa että onko häntä "varaa" tehdä. En luultavasti raaskisi varta vasten tuoda uutta lasta maailmaan niin tiukkaan tilanteeseen, etten voisi sen kanssa olla ollenkaan hoitovapaalla.

Eli summa summarum uskoisin että ne miehet ketkä haluavat jäädä hoitovapaalle, voivat (sanotaanko nyt vaikka *pääsääntöisesti*) niin tehdä. Vaikkapa pienen valmistautumisen, esim. vuoden etukäteissäästöohjelman avulla.

 

Vielä tarkennan että olen tässä koko ajan ajatellut jotain muutaman kuukauden, esim. 2-4 kk hoitovapaata. Koko potti eli yli kahden vuoden hoitovapaa vaatisi jo luonnollisesti ihan erilaisia järjestelyjä, pankistakin lainanlyhennystauon maksimikin taitaa olla monessa pankissa se vuosi jne.

 

...Olen tätä nyt pari kertaa lukenut läpi ettei tulisi mitään ajatuspieruja tähän mahdollisesti herkkään aiheeseen kirjoitettua. Tulipa mieleen vielä sellainen että tosiaan isossa perheessä alkaa ne roposetkin olla helposti tiukemmalla. Siinä tilanteessa taitaa sitten olla sen paremmin ansaitsevan puolison oma valinta, että haluaa lisää lapsia maailmaan vaikkei itse ehdi heidän kanssaan hoitovapaalla ollakaan. Niinkuin sanottu niin henkilökohtaisesti en tähän tilanteeseen aio koskaan päätyä, vaan kaikki lapset joita meille suodaan, aion kyllä hoivata kotona ainakin jonkunpituisen hoitovapaajakson ajan.

...Ja pitää vielä lisätä että toki jos yllättäen tulee tilanne jossa mies jää työttömäksi, niin se oma hoitovapaa voinee kutistua juurikin sinne 2 kk pituiseksi. Siinä lieneekin juuri kyse siitä kuinka palavasti haluaa sitä pitää. Eli siihen miehen tahtotilaan jäädä hoitovapaalle, joka tämän ketjun otsikkokin oli :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällähän on mielenkiintoista keskustelua mielenkiintoisesta aiheesta. Meillä tämä uudistuu saattaa hyvinkin tulla ajankohtaiseksi toisen kohdalla, mutta tällä kertaa aion palata opintojen pariin vauvan ollessa 2-vuotias eli ei juuri kärsitä tästä uudistuksesta. Meillä tosin mies ei olisi halukas jäämään kotiin eikä se työn luonteen vuoksi olisi kovin helppoakaan.

 

Oon pohtinut tämän keskustelun ansiosta paljonkin tätä aihetta enkä pidä uudistusta hyvänä ihan itsekkäistä syistä. Jos yliopiston läsnäolovuodet (ja oma ikä) ei painaisi päälle, pitäisin lapset mieluusti kotihoidossa vauvan 3 vuoden ikään asti. Nyt, jos tämä jako äidin ja isän hoitovapaaksi toteutuu, meillä ei olisi mahdollista hoitaa lapsia kotona niin pitkään kuin haluaisimme. Kyseessä ei siis olisi isän parin kuukauden hoitovapaa, vaan reilun vuoden pätkä eli vaikutukset ainakin meidän taloudessa olisivat valtavat. Jos minä olisin siis opiskelijana ja yrittäjämies kotihoidontuella vuoden ajan, ei millään onnistuisi taloudellisesti. Tässä tulee mielestäni uudistuksen haittapuoli eli kun perhe ei itse saa päättää lastensa hoitajaa, uudistus asettaa perheet eriarvoiseen asemaan. Surullista että perheiden valinnanvapautta rajoitetaan tällä tavalla ja seuraukset kärsii lapsi. Eihän tälläkään hetkellä ole mitään estettä sille, että isä jää hoitovapaalle eli jos perheellä on halua vaihtaa kotihoitovuoroja, ei mikään estä sitä nykyisessäkään mallissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No jaa... niin, on mahdollisuuksia ja mahdollisuuksia. Me ei eletä tosiaankaan mitään porvarielämää, lainojen (talo ja auto) lyhennykset on yhteensä pienemmät mitä minkään järkevän asunnon vuokra (3hlön ja kahden koiran perhe ei tod. mahdu kerrostalokaksioon), harrastuksiin menee toki "turhaa" rahaa mutta ei puhuta kuin maks. 100e/kk-summista ja tohon täytyy kyllä ostaa jo jotain isompaa (juoksukengät, turnausmaksu tms.).

 

Ja siis joo, voitais laittaa uudempi auto pois, luopua harrastuksista, lopettaa kaikki lehdet, luopua koirista, muuttaa kylälle kerrostaloon (nyt asutaan 15km päässä ja työvuorot on erit eli vähintään 60km tulee päivittäin ajoa) ja säästää ruokakuluissa. Meidän mielestä tuo vaan vaikuttais jo niin paljon ja negatiivisesti meidän elämänlaatuun ja onnellisuuteen, ettei siinä ole mitään järkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokaisella tosiaankin on erilainen lähtökohta ja toive hoitovapaan pituudesta. :) Ymmärrän hyvin Pekaaninkin mielipiteen ja näkemyksen asiaan. Toki muutkin. Meilläkin on unelmana omakotitalo jossain vaiheessa, mutta kyllä se pitä ensin laskea taloudelliset asiat.

 

Itse kuulun niihin mieheni kanssa, jotka toivovat lasten pystyvän olemaan kotihoidossa sinne 3 vuotiaaksi saakka. Uudistuksessa puolitettaisiin toi "äitiysloman" jälkeinen aika (9kk-36kk ikä). Mutta tosiaankin, jos uudistus tulee ja koskee meidän perhettä, kyllä toiveet ja toteutus menevät uusiksi. Nykyäänkin on mahdollista isänkin jäädä tietyksi aikaa kotiin - vapaaehtoisesti. Tiedän tapauksia jossa isä on jäänyt kotiin. Se on jokaisen perheen oma asia päätökselle :)

 

Jotenkin vaan ärsyttää hallituksen "me päätämme milloin syötte, menette vessaan"-meininki -.-

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

No eihän ne mitään päätä, saahan sitä kotona olla jos huvittaa, mutta ilman rahallista tukea. Ei tuen tai tuettomuuden ole tarkoitus pakottaa mihinkään, vaan kannustaa yhteiskunnan kannalta hyödylliseen suuntaan, eli tässä tapauksessa naisia miettimään työelämää nopeammin, etteivät vieraantuisi työelämästä niin pahasti ettei paluu enää onnistu.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^niin, mutta missä ne työpaikat on, jotka hallitus lupas aikaa sitten? -.- Kotiäidille lapsen hoitaminen olisi tavallaan kanssa työ, josta saa liki nimelliskorvauksen kerran kuukaudessa...

 

Mutta arvostus sitäkin asiaa kohtaan on niin muuttunut. Aikoinaan kuin kotihoitotuki sun muut tulivat käytäntöön, kannustettiin äitejä jäämään kotiin. Hoitamaan koti, lapset jne. Kasvattamaan tulevaa Suomen kansaa ja veronmaksajia. Tuosta näkemyksestä on hieman muututtu

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos työttömyystuki on isompi kuin kht ja työpaikkoja ei ole, niin onko niin suuri ongelma olla työttömänä ja hoitaa lapsia samalla vs.olla kht:llä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän sellaisia henkilöitä on, jotka eri syistä hoitaat lasta työttömyyskorvauksella tälläkin hetkellä kotona.

 

Itse en kuulu heihin, koska en halua tehdä niin yksinkertaisista syistä. Vaikka tiedän, että olisin saanut nyt 3 kertaa enemmän rahaa, mutta:

 

1) en halua "tuhlata" 400-500 päivää ansiosidonnaisia

2) tavallaan "riskinä on" töihin paluu nopeammin. Haluan hoitaa lapseni kotona mahdollisimman pitkään (just 3v:ksi)

3) lapselle haettava hoitopaikka varmuuden varalta jne kuviot.

4) mitäs sitten, kun työttömyyskorvauksen päivät on käytetty ja töitä ei oikeasti ole ja kht-mahdollisuuskin loppu?

 

Olen kanssa asennoitunut siihen, etät jos/kun/ehkä/mitälie kht-mahdollisuus multa loppuu, siirryn ansiosidonnaiselle/työttömyyskorvaukselle/mitä-sitten-saankaan-siinä-vaiheessa. Tällä tavalla "turvaan" sitten rahani saannin kun oikeus kht-tukeen loppuu. Itse haluan ""kituutella" tolla hurjalla summalla, jonka olen osaksi itse maksanut verorahoillani. (kuten myös ne työttömyyskorvaukset sun muut) ja tulen kanssa maksamaan töihin palatessani. Ja kun näköjään tohon työttömyysjuttuihinkin kokoajan tulee muutoksia, niin ei sekään houkuta (esim. 3h:n maksimi työmatkoihin)

 

ja kyllä, tiedän, että ne nollautuu tietyssä ajassa, mutta en nyt nopeasti muista miten ne nollautuivat... Ok, tavallaan hassua sanoa "turvata rahan saanti" tällä kikkailulla...

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mun on ollut helppo "jäädä kotiin" (mikä on vähän harhaanjohtava ilmaisu, koska suoritan samalla yliopisto-opintoja ja käyn n. 4 iltaa viikossa töissä) koska tulot (ja menot) oli jo valmiiksi aika maltilliset kahden opiskelijan perheessä. Mies ei voisi jäädä kotiin koska intensiivinen opiskelu edellyttää tahdissa pysymistä, eikä hänellä ole niin suurta mielipidettä siihen meneekö lapset hoitoon 1,5- vai 2,5-vuotiaina että olisi välttämättä valmis edes "uhrautumaan". Usein tuntuu, että rahalla perustellaan sitä hoitoonlaittopäätöstä, vaikka kyse on ehkä myös siitä ettei äiti jaksa olla kotona (mikä on silloin parempi kaikille että lapsi menee hoitoon) tai ei haluta luopua tietyistä "elintasotottumuksista", kuten ulkomaanmatkat. Pienituloisena kth:llä saa jo aika hyvin lisiä ja muita tukia joten tällä hetkellä lopputulos olisi +-0 jos menisin töihin kokopäiväisesti ja lapset päiväkotiin. Sen lisäksi aikataulut tiukentuisi, voisin viettää vähemmän aikaa lasten kanssa ja joutuisin luopumaan omista harrastuksista - näin jäädään plussan puolelle. 

 

Täähän on vähän tällaista nappikauppaa, kun lopulta ne kht:stä säästetyt tulot menee kunnan piikkiin, kun tarve niiden 2-3-vuotiaiden päivähoidolle luultavasti kasvaa tämän päätöksen myötä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillähän ei ole opintolainoja kummempaa velkaa, että sikäli mä en puhunut itsestäni kommentissani.

Me kuulutaan tuohon nuorena lapset saaneiden kategoriaan, eli ei lainoja muttei säästöjäkään eikä koulutuksia kummallakaan. Mies tällä hetkellä on aamupäivät koulussa ja illat töissä, jotta tässä on jotain järkeä. Mä aloitan aikuisopiskelut syksyllä lasten kotonahoidon ohella. Miehellä ei aikuisopiskelun mahdollisuutta ole, joten jotta hän voisi olla lasten kanssa pitäisi tauolle pistää sekö koulu että työt jolloin katkeaisi paitsi rahahanat niin myös meidän mielestä oleellisen tärkeä koulutuksen metsästys.

Mä käväisin mäkkärin palkkalistoilla viime syksynä (muualle en päässyt puolen vuoden työnhaun aikana), mutta koska päiväkotimaksujen jälkeen jäimme aiempaa enemmän plussalle vain parin satasen verran, ei sekään kovin kannattavaa ollut.

Niistä mainitsemistani harrastuksista olemme jo luopuneet lasten takia: hevoset ja ylimääräiset autot myyty.

 

Niukasti elämme siis joka tapauksessa. Talouden bruttotulot 2500e/kk (sisältää lapsilisät) on Helsingissä asuen aika vähän. Ihan hyvin sillä on kuitenkin opittu pärjäämään, mutta paljoa vähemmällä ei kyllä pärjätä enää mitenkään, kun asumiskulut vie nyt jo 1/3 (brutto-)tuloista.

 

Eri juttu olisi jo se, jos tällainen kotona pari vuotta ollut valkolakki saisi edes kohtuupalkkaista työtä jolla korvata ne tulot mitkä mies menettäisi kotiin jäädessään.. Mutta kun puolen vuodenkin haun jälkeen pääsin vain mäkkäriin, palkka puolet vähemmän kuin miehellä, niin ei lähdetä siihen :(

 

Toive ois kyllä, että jos meille kolmas lapsi tulee niin hänen kanssaan elämäntilanne olisi jo sellainen että mies voisi olla jonkin aikaa kotona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee lisää lapsia vasta sitten kun minulla on työpaikka, sitten vuorotellaan oikeasti kotonaolosta. Tyyliin minä olen ekan vuoden ja mies tokan, tosin pätkät ehkä vähän lyhyempiäkin jos ikäerot on taas pienemmät kuin sen kaksi vuotta. Ja muutenkin mielellään luovuttaisin vastuun miehelle jossain 8-9 kk kohdalla koska siitä alkaa rasittava ikä  :rolleyes: Minun kannalta siis, miehelle se ei ole koskaan ollut rasittavaa.

 

 

 

Me oltiin molemmat opiskelijoita kun esikoinen syntyi, ja oltiin hyvin pärjätty pelkillä opintotuilla (opintoraha + asumislisät, meillä ei ole lainaa), niin esikoisen syntymän jälkeen tuntui että rahaa tulee joka tuutista kun tuli äitiysrahoja ja lapsilisiä, asumislisä vaihtui asumistukeen mutta määrässä ei ollut kai kauheasti eroa, tosin muutettiin isompaan asuntoon samalla. Sitten mies sai osa-aikatöitä opiskelujen oheen ja rahantulo vain lisääntyi, tuli lisää lapsia joiden myötä kotihoidontuki kasvoi (sitten kun päästiin vanhempainrahakauden ohi), mies sai kokopäivätöitä... Rahantulo on koko ajan lisääntynyt, joten minusta on aina tuntunut että meillä on tosi paljon rahaa. Siksi aina välillä ihmettelen miten niin opiskelijavanhemmilla ei ole varaa mihinkään.

 

Tosin sitten kun mies alkoi puhua että pitäisi ostaa oma asunto, niin alkoi tuntua siltä että ei olekaan, ja kaikki on mennyt jotenkin ihan pieleen, kun jos oltaisiin käyty töissä ennen lasten saantia oltaisiin voitu kerryttää valtavat säästöt joilla saisi helposti isonkin asunnon (siis lainalla tietty mutta ei sitä lainaakaan helposti ilman säästöjä saa). Tosin kyllä niitä säästöjä nytkin kertyy, aika hitaasti vaan jos vertaa siihen että eläisi kaksi aikuista kahden aikuisen tuloilla.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on ihailtavaa korkeamoraalisuutta Yazzilta että on vain kotihoidontuella eikä työttömyysrahoilla. Vaikka syyt onkin osin itsekkäitä :)

 

Pitääpä ehkä vielä pahoitella, kun huomasin että tämän ketjun otsikon perusteella tuon miehen kotonaolon voi juurikin ymmärtää siihen uudistuksen "ajamaan" reiluun vuoteen ja se on kyllä hurjan pitkä aika ihan vaan pikku säästöillä rahoitettavaksi. Jos tilanne on se että vain mies tienaa paljon ja nainen vähän/ ei ollenkaan.

Yllättävän harva, ainakaan omasta tuttavapiiristä, tuota täyttä kolmea vuotta kotona hoitaa. Itse asiassa tunnen vain yhden henkilön ja hänkin irtisanottiin eli oli hänelle "luontevampaa" jäädä kotiin. Kaikki muut tuttavani ovat menneet aika nopeastikin töihin. Pitäisi varmaan laajentaa tuttavapiiriä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^totta puhut, että hieman itsekkäinen päätös tää on :) Mutta näin myös miehen kanssa päätettiin, kun asiasta juteltiin. On edes sit joku raha mitä saa, kun kht-mahdollisuus loppuu. Tietenkin sitä ennen alan tarpeeksi ajoissa etsimään töitä - jos niitä löytyy. :)

 

Ja tosiaankin, ei kyl meidän talous 1-3kk menisi "kuralle", mutta tosiaankin, mitä pidempi aika, sitä todennäköisemmin vanhemmat syövät pelkästään korppuja :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllättävän harva, ainakaan omasta tuttavapiiristä, tuota täyttä kolmea vuotta kotona hoitaa. Itse asiassa tunnen vain yhden henkilön ja hänkin irtisanottiin eli oli hänelle "luontevampaa" jäädä kotiin. Kaikki muut tuttavani ovat menneet aika nopeastikin töihin. Pitäisi varmaan laajentaa tuttavapiiriä :D

 

Jep. Tuo KHT:n käyttäminen kertoo aika paljon omasta tilanteesta. Ts. tietyissä ammattiryhmissä/tuloluokissa/sosioekonomisessa asemassa on todennäköisempää, että jää kotiin kuin että lähtee töihin.

Sama on esim. tupakanpoltossa tms. asioissa. Äidin koulutus on kuulemma tärkein lapsen tulevaisuutta määrittävä asia: http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_koulutettujen_aitien_lapset_ovat_terveempia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ainakaan olisi mitenkään mahdollista miehen jäädä kotiin ja mun palata sinne työhön... Ai niin, eihän mulla ole edes työpaikkaa odottamassa.

Niin ja mies on yksityisyrittäjä (yksin omassa firmassaan).

 

Kyl tuo kotihoidontuen uudistus (toivottavasti vielä päättävät, että ei toteudu) on niin pyllystä, et huh huh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^valitettavasti (tai miten sen ottaa), niin uudistus on tulossa. Se on jo kirjattu. Nyt on lakimuutokset edessä jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^valitettavasti (tai miten sen ottaa), niin uudistus on tulossa. Se on jo kirjattu. Nyt on lakimuutokset edessä jne.

 

Mutta mitä se oikein tarkoittaa, se ei kai tarkalleen ole selvinnyt edelleenkään? Tai aikataulu?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^lakimuutokset, eli ketä koskee ja muut yleiset jutut :) Miten siis toimitaan jne :) Hieman sama kuin tää päivähoito-oikeuden muutoksistakin pitää  tehdä lakimuutokset, jotka hyväksytään niin eduskunnassa kuin hallituksessa ennen kuin tulee voimaan jne. Pyrokratia siis.

 

Nythän ei ole siis muuta tietoa että "tulee voimaan 1.8.2015" ja koskee just tätä kht-osuutta (eli lapsen ikäväli 9kk-36kk). :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin siis mielenkiinnolla jään odottamaan, että millaisia rajoituksia tulee :) Riittääkö siis esim. se, että sen rahan siirtää tulemaan toisen vanhemman tilille vai kytätäänkö sitä sitten, että onko se toinen vanhempi kotona jne.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten rahan siirtäminen toisen tilille edesauttaa sen toisen jäämistä kotiin? Ei se noin mene vaan kyllä ne tsekkaa myös kotonaolon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now