Kotihoidontuen uudistus, olisiko miehesi valmis jäämään kotiin hoitamaan lasta?

[Sol]

Valitsevatko naiset tarkoituksella huonopalkkaisia ammatteja "koska löydän kuitenkin rikkaan miehen joka elättää" vai miten voi olla mahdollista, että lähes kaikilla naisilla on sellaiset tulot, joilla ei vaan voi pärjätä? 

Musta tämä on tosi outo kysymys. Hoito- ja sosiaaliala perinteisesti vetävät naisia puoleensa ja niillä aloilla palkka on usein huonohko. Tuskinpa lähihoitajaopiskelija on lähtenyt alalle miettien, että pitääpä iskeä varakas mies.

 

Mä en silloin parikymppisenä ajatellut yhtään, minkä verran tulevassa ammatissani tienaisin. Valitsin alan kiinnostuksen perusteella. En myöskään ajatellut, että pitäisi löytää rikas mies elättämään . Ja vielä vähemmän mietin lasten tekemistä, se ajatus tuli mieleen vasta vuosia valmistumisen jälkeen ja vasta, kun olin (keskipalkkaisen) mieheni tavannut. Kamalaa, jos jo lukiossa pitäisi olla laskelmat kaiken mahdollisen varalle ja kouluttautuisi sen mukaan. Yksin eläessäni pärjäsin huonolla palkallani ihan ok, pienessä asunnossa ja pienillä menoilla. Ja pärjäisin samalla tavalla edelleenkin. Ja näillä tuloilla asuisin jossain maaseudulla ihan mukavastikin, mutta töitä en taitaisi löytää pk-seudun ulkopuolelta.

 

Meidän perheessä paras vaihtoehto on, että minä jään hoitovapaalle. Mun kollegan perheessä isä (kollegani) jäi hoitovapaalle, koska puolisonsa tienaa enemmän. Valitettavasti raha sanelee näissä asioissa aika paljon ja meidänkin perhe on joutunut laskemaan tosi tarkkaan, miten pitkään voin kotona olla. Helsingissä jo pelkästään asumiskustannukset on todella suuret ja lohkaisee tuloista leijonanosan. Toki sitä voisi muuttaa poiskin, mutta mistä uudet vakituiset työpaikat? Ja Helsinki on meidän koti.

[Sol]

Mun on pakko vielä lisätä omasta tilanteestamme pari juttua. Samankaltaisia järjestelyjä kun saattaa olla muillakin, mutta nehän eivät näy missään tilastoissa, vaan meidänkin elämämme näyttää juuri sellaisena isä käy töissä ja äiti on kotona -järjestelyltä.

 

Mun mies pystyy tekemään aika paljon töitään etänä. Ja tekeekin. Tämä tarkoittaa käytännössä useimmiten sitä, että mies tekee kotona tai konttorilla hommia aamupäivän, kun meidän 5-vuotias esikoinen on päiväkodissa. Esikoinen haetaan kotiin useimmiten lounaan jälkeen ja iltapäivällä ja illalla mies viettää aikaa lasten kanssa sen, minkä töiltään pystyy. Yleensä mies jättää tunnin-pari töitä tehtäväksi, kun lapset on menneet nukkumaan. Mies on siis keskivertoa enemmän mukana arjessa. Minäkin teen hieman töitä kotoa käsin ja silloin vetovastuu lapsista on miehellä. Mutta kotihoidon tuki tulee (lokakuusta alkaen) mun tilille ja mä jään varsinaisesta työstäni hoitovapaalle.

 

Ja kyllä, olemme todella onnekkaita, kun tämmöinen on mahdollista. Eniten tässä voittavat lapset, kun saavat viettää molempien vanhempiensa kanssa paljon aikaa .

Edited August 31, 2013 by Sol

[Chimelli]

^ Kotona tehtävään työhön pitäisikin saada lisää mahdollisuuksia, olisi todella hyvä asia perheellisille. Nykyään monessa työssä, jossa hommia pystyisi helposti tekemään kotonakin, vaaditaan kuitenkin työpaikalle menemistä. On tietty paljon töitä, joita ei vaan voi tehdä kotona (vaikka sairaanhoitajat ja bussikuskit  ), mutta nykyään paljon töitä tehdään tietokoneella eli yhtä hyvin voisi tehdä kotona.

 

Minusta pikemminkin se on outoa, ettei yhtään tule ajatelleeksi, että saattaisi joskus haluta lapsiakin   Siis sekä tuossa, että kouluttautuu sellaiselle alalle, jolla pystyy juuri ja juuri elättämään itsensä, että siinä, että ottaa sellaisen lainan, jota ei meinaa pystyä maksamaan kun syntyykin lapsia.

 

Meilläkin miehen tulot ovat isommat siksi, kun on ehtinyt jo valmistua. Siksi minusta olisikin hyvä, että miehiä kannustettaisiin hoitamaan lapsia että naisetkin valmistuisi... Meillä ekan lapsen syntyessä minulla oli 2/3 opinnoista tehtynä ja mies oli vasta puoli vuotta opiskellut, mutta niin vain mies kiilasi ohi kun lapsia tuli... Kerran me vaihdettiinkin vuoroja niin että mies jäi kotiin ja minä menin töihin, mutta sitten seuraavalla kertaa meilläkin kävi niin kuin monella, että kun miehellä oli työpaikka valmiina ja minulla ei, niin vaikka olisi ollut ihan mahdollista, että mies olisi jäänyt kotiin ja minä hakenut töitä itselleni, niin se kuitenkin jäi tekemättä.

 

Mutta eihän tämä kotihoidontuen jakaminen oikein riitä kannustukseksi, kun kotihoidontuki on niin pieni, ettei sillä tosiaan elä, jos on tottunut työssäkäyvän tuloihin ja toinen opiskelee. Vanhempainvapaalla vielä onnistuisi, kun silloin saa tulosidonnaista tukea, mutta alle puolivuotias on minusta vielä pieni jätettäväksi miehen hoitoon imetyksen takia (vaikka ei kaikki imetä, eikä silti miehet hoida lapsia?) ja sen jälkeen sitä vanhempainrahaa ei kovin pitkään ole. Onneksi nykyään on hyvä isäkuukausi, mutta se on monessa tapauksessa vähän lyhyt siihen että äiti ehtisi kunnolla tehdä mitään... Hmm, mites olisi molemmille puoli vuotta (tai 5 kk jos jää rahasta kiinni) tulosidonnaista ja loput sitten kotihoidontuella? Niin ettei sitä isän osuutta tarvitsisi aloittaa heti puolivuotiaana vaan siinä välissäkin äiti voisi olla kotihoidontuella...

[Armis]

^ No jos esim. ammatin valitsee pelkästään sillä että palkalla pystyy elättämään tarvittaessa nelihenkisen perheen, niin luultavasti kukaan ei olisi hoitamassa sun lapsia päiväkodissa, ei sillä meinaa pk-seudulla meinaa elättää yhtäkään ihmistä. Tämä voi olla sulle yllätys, mutta aina ei suunnitelmat pidä, vaikka kuinka laskisi että rahat riittää niin voi tulla esim. sairasteluita (meillä mies yli 8 kk sairaslomalla, hieman vaikutti tuloihin) tai muita muutoksia. Kukaan tuskin tarkoituksella kouluttautuu sellaiselle alalle, jolla juuri ja juuri elättää itsensä (mikä sellainen ala edes on? Ja onko sinne kovinkin vaativa koulutus?), mutta valitettavasti joissain töissä palkkakehitys laahaa jäljessä yms. 

[Ida-Mari]

Juu täytyy sanoa, että ei sillä rahallakaan ihan kaikkea saa. Mä vaihdoin todella hyväpalkkaisen vakiviran surkeapalkkaiseen lastenhoitotyöhön, jonka jatkuminen riippuu valtion budjetista. Rakastan työtäni, se ei ole mulle vain se tilinauha kuun viimeinen päivä vaan ihan tosissaan sydämen asia. Olen kiitollinen siitä, että olen tuota työtä tekemässä. Sillä hinnalla mies ei voi jäädä kotihoidontuelle, mutta sille ei vaan mitään voi.

[kultanen]

 

 

Tai lainakanta on sitä luokkaa, että sitä ei yhden palkalla kauaa makseta, ellei sitten yhden palkka ole yhtäsuuri kuin kahden työssäkäyvän palkka. Niin ei meillekään elämänlotossa lohjennut (ei sikäli, että olisin asiaa siinä sievässä nousuhumalassani osannut aikanaan terassilla kysellä ).

 

Varmaan aika monella tämä lainanmaksu on aika ratkasevassa asemassa. Lainat kuitenkin yleensä mitotetaan sen ostohetken taloustilanteen mukaan, eli jos molemmat on töissä niin lainat on sitten sen suuruset, että niillä yhteisillä tuloilla ne maksetaan. Ja tiukkaa tekee, kun toiset tulot jää pois... Mutta toisaalta, enpä tiedä onko se sitten yhteiskunnan tehtävä tukea elämää niin paljon, että lainanmaksutkin onnistuu.

 

 

Boldaus on mun. Olen samaa mieltä siitä, että on kyseenalaista, jos yhteiskunta kustantaa toisten lainanmaksun. Meilläkin mun töihinpaluun yksi syy oli lainanmaksu. Olisihan sitä mahdollista ottaa sitä maksuvapaata niin, että maksaisi pelkkiä korkoja. Voisi olla kannattavaa nyt, kun korot on alhaalla. Toisaalta samalla se laina-aika pitenee toisesta päästä, joten mielummin maksan lainaa nyt kun lapsi/lapset ovat pieniä ja kulutkin ovat pienemmät kuin sitten, kun ovat teini-ikäisiä ja heihin menee enemmän rahaa.

 

Ideaalitilannehan olisi se, että me molemmat tienattaisiin niin pirusti, että olisi ihan sama, että kumpi jää hoitovapaalle ja saataisiin silti lyhennettyä lainaa ja vaikka matkusteltua siihen päälle

[Chimelli]

No, eiköhän sitä lastenhoitotyötäkin alettaisi arvostaa ihan rahallisesti sitten jos niitä hoitajia ei meinaisi enää puoli-ilmaiseksi löytyä. Silloin siitä hommasta yksinkertaisesti pitäisi maksaa enemmän, kun muuten ei hoitajaa saisi.

[Sol]

^ Kotona tehtävään työhön pitäisikin saada lisää mahdollisuuksia, olisi todella hyvä asia perheellisille. Nykyään monessa työssä, jossa hommia pystyisi helposti tekemään kotonakin, vaaditaan kuitenkin työpaikalle menemistä. On tietty paljon töitä, joita ei vaan voi tehdä kotona (vaikka sairaanhoitajat ja bussikuskit  ), mutta nykyään paljon töitä tehdään tietokoneella eli yhtä hyvin voisi tehdä kotona.

 

Minusta pikemminkin se on outoa, ettei yhtään tule ajatelleeksi, että saattaisi joskus haluta lapsiakin   Siis sekä tuossa, että kouluttautuu sellaiselle alalle, jolla pystyy juuri ja juuri elättämään itsensä, että siinä, että ottaa sellaisen lainan, jota ei meinaa pystyä maksamaan kun syntyykin lapsia.

.

Mun varsinaista leipätyötä ei voi tehdä etänä, mutta sivutyötä voi ja sillä tienaan meille hoitovapaan aikana hirmuisen tärkeät lisäeurot. Mutta kyllähän tämä meiltä vanhemmilta melkoista sumplaamista ja venymistä vaatii, että saadaan oikeasti ne työt tehtyä. Usein tuntuu, ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja ja joskus mietin, että olisi helpompaa erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan, jos mies tekisi töitä pelkästään konttorilla. Mutta lapsille tämä on hyvä systeemi .

 

Mä en tiennyt haluavani lapsia ennen kuin 27-vuotiaana. En rehellisesti sanottuna edes miettinyt koko asiaa, se ei ollut millään tavalla ajankohtaista mulle. Ja kyllä mä elätin itseni paremmin kuin juuri ja juuri, piti vain tarkkaan miettiä mihin haluaa rahansa pistää. Mutta mä myös koen olevani oikealla alalla, työ ei ole ollut pakkopullaa. Harvassa on olleet ne aamut, kun vituttaa mennä töihin. Se on jotain, mitä ei voi mitata rahassa.

 

Asuntolainaa meillä ei ole. Vuokrallakin on ihan hyvä asua .

[Armis]

No, eiköhän sitä lastenhoitotyötäkin alettaisi arvostaa ihan rahallisesti sitten jos niitä hoitajia ei meinaisi enää puoli-ilmaiseksi löytyä. Silloin siitä hommasta yksinkertaisesti pitäisi maksaa enemmän, kun muuten ei hoitajaa saisi.

 

Ideaalimaailmassa varmasti joo.

Kuitenkin kansantaloudellisesti tilanne on se, että kun palkat nousee niin tuppaavat elinkustannukset nousemaan. Jos haluttaisiin nostaa lastenhoitajien palkan arvoa niin tarvittaisiin melko iso rakenteellinen muutos, paitsi ihan käytännössä myös arvomaailmassa, jotta vain lastenhoitajien työn palkkaus saataisiin vastaamaan työn vaativuutta ja merkitystä perheille ja koko talouselämän pyörimisille, niistä lapsista puhumattakaan.

 

Kuitenkin totuus on, että aina tulee olemaan ns. matalapalkka-aloja, joilla ansiotaso laahaa jäljessä yleistä hintakehitystä. Ne on töitä, jotka joidenkin on tehtävä, ja jotkut jopa haluavat tehdä ne. Mä olen kiitollinen kaikille esim. hoitoalan ihmisille, jotka tekee raskasta työtä alipalkattuina - ja kyllä, opiskelen itse ammattiin jossa toivottavasti tienaa vähän enemmän sitten joskus. 

Tuskin tulee tilannetta, että laitoshoitajalle ja insinöörille maksetaan saman verran, vaikka toisinaan niistä laitoshoitajista on paljon enemmän iloa yhteiskunnalle. 

Jotkut ratkaisee ongelman etsimällä rikkaan miehen, toiset lottoaa, toiset saavat tukia - näin sitä kompensoidaan länsimaisessa demokratiassa. 

[Scarlet]

No, eiköhän sitä lastenhoitotyötäkin alettaisi arvostaa ihan rahallisesti sitten jos niitä hoitajia ei meinaisi enää puoli-ilmaiseksi löytyä. Silloin siitä hommasta yksinkertaisesti pitäisi maksaa enemmän, kun muuten ei hoitajaa saisi.

 

Onhan tämä jo nähty sairaanhoitajien kohdalla. Kun niistä on pulaa, niin nostetaanko palkkoja, jotta ala olisi houkuttelevampi? Ehei, vaan haetaan tänne Thaimaasta hoitajia, joille se pienikin palkka on hyvä palkka.

[Chimelli]

^ No tarkoitin tuolla sitä, ettei kenenkään tarvitse valita huonopalkkaista alaa vain siksi, että "jonkun sekin työ on tehtävä". Jos haluaa valita, koska tykkää siitä työstä, niin hyvä, ja hyvä että pienituloiset saavat tukia valtiolta. Mutta ei kenenkään tarvitse tehdä sitä valintaa sen takia, että hyvätuloisten lapsille riittäisi hoitajia.

[Armis]

No mutta eihän kukaan täällä ole sanonut sillä perusteella ammattiaan valinneen, vaan itse ihmettelit valitsevatko ihmiset tarkoituksella ammatteja joilla ei elätä koko perhettä? Mutta joskus työllisyystilanne on sellainen, että joutuu tekemään pienipalkkaisia hommia - sellaisia, joita joidenkin on pakko tehdä - vaikka se ei vastaisi omia toiveita/koulutusta/tarvetta. 

[Ida-Mari]

Ja jotkut vaan ihan tosi HALUAA tehdä työtä X vaikka palkka olisi mikä tai sitä ei saisi ollenkaan (tavallaan osa mun työtä...). Onhan sekin toki valinta... no tästä nyt on ehkä turha vääntää tässä kun menee ohi aiheen kokonaan.

[Chimelli]

Joo alkaa kyllä mennä aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Eikä ollut tarkoitus arvostella kenenkään ammatinvalintaa, ihan puhtaasti vain ihmettelin sitä tilannetta, jonka ketjun vastaukset tuovat ilmi, mutta se ongelma taitaakin jo päättäjillä olla tiedossa ja siksi näitä uudistuksia tehdään...

[mei]

Mutta siis ymmärräthän sä Chimelli, että ei kaikki vaan voi olla hyväpalkkaisissa töissä, tai kaikkien alojen palkkoja voida nostaa, koska se olisi kivaa? Sehän on vähän sama kun painattaisi lisää rahaa, että kaikilla olisi enemmän rahaa..

 

Ja niin, varmasti jos me molemmat olisimme yhtä pienipalkkaisia kuin minä, asuisimme varmasti vuokralle, saattaisimme saada jotain tukiakin jne. Ei olisi ehkä niin paljon väliä sillä olenko töissä vai kotona, koska eläminen on jo valmiiksi mitoitettu pienten tulojen mukaiseksi? En mä valinnut alaani sen mukaan, että palkka tulee olemaan mielettömän hyvä. Joillain on huomattavasti korkeampi, mutta se tarkoittaa myös palkatonta ylityötä, joka on jatkuvaa ja välttämätöntä, sellaisessa tilanteessa en ainakaan itse haluaisi perheellisenä olla. Ja sinne päästäkseen pitää olla sellaiset 40+ vuotta, sitä ennen ei vaan ole kokemusta tarpeeksi. Ja ulkomaille toki voisi lähteä, mutta ei ole suunnitelmissa, kun turvaverkko on täällä. Huh, onneksi löysin sen rikkaan miehen joka elättää!! Ja vieläpä lukioikäisenä, joten pystyin valitsemaan sopivan pienituloisen alan itselleni kun oli aika hakea yliopistoon 

 

Ja ei, meidän talous ei kaadu siihen 300e, mutta periaatteellisesti tämä muutos on minun mielestäni typerä ja johtaa monen perheen kohdalla siihen, että lapset joutuvat päivähoitoon aiemmin kuin vanhemmat katsovat heidän olevan siihen valmiita. Ja mies ihan mielellään hoitaa ja paljon hoitaakin lasta, mutta edelleen ei pystyisi olemaan täysin pois työelämästä missään tapauksessa, koska on se yritys. Kyllä meillä olisi varaa siihen muutaman kuukauden pieniin tuloihinkin, mutta kun se ei mitenkään vaikuta siihen, että mies ei voi olla pois työelämästä useampaa kuukautta

[Chimelli]

Siis ymmärrän että pienyrittäjien on lähes mahdotonta olla kokonaan poissa hommista, vaikka siis sinänsä kyllähän naisyrittäjätkin lapsia saa eivätkä niitä jätä hoitamatta, mutta asian hankaluuden takia naisyrittäjät varmaan ovatkin niin harvassa...

 

Ja siis tottakai ymmärrän että toiset saavat pienempää palkkaa, jännä vaan että asia saadaan tasapainotettua sillä, että miehellä on hyvät tulot. Huonotuloisista miehistä taitaa aika pieni osa olla niitä, jotka ovat saaneet tasapainoksi hyvätuloisen naisen, joka ei voi hoitaa lapsia kotona, koska perhe ei pärjäisi miehen tuloilla. Vaikka tietty niitäkin on. Sitten jos molemmilla on suunnilleen yhtä hyvät tai huonot tulot, niin silloin ei tietty tulomielessä ole väliä, kumpi jää kotiin, tai joillain ei sitten kumpikaan, kun elämä on mitoitettu niin ettei yhden tuloilla pärjää.

Edited August 31, 2013 by Chimelli

[mei]

Sitten jos molemmilla on suunnilleen yhtä hyvät tai huonot tulot, niin silloin ei tietty tulomielessä ole väliä, kumpi jää kotiin, tai joillain ei sitten kumpikaan, kun elämä on mitoitettu niin ettei yhden tuloilla pärjää.

 

Näin se taitaa usein ollakin.. Mun mielestä suomessa jäädään aika tasapuolisesti eri tuloryhmissä hoitamaan lasta kotiin. Aika monella se kotihoito on myös arvokysymys, joillain kyse on myös siitä, että ei ole sitä työtä tarjolla. Tilannetta saattaa tosiaan helpottaa myös se, jos ei ole esimerkiksi isoa asuntolainaa maksettavana. Ja siis ei meillä miehen hyvät tulot mitään sinänsä paikkaa, jos perheen yhteiset tulot olisivat pienemmät, niin sitten vain me eläisimme sen tulotason mukaan Ja todennäköisesti hoitaisimme siltikin lasta pitkään kotona, koska molemmat pidämme sen tärkeänä. Kyllä mies on sanonut, että jos ei muita vaihtoehtoja olisi, niin hän voisi jäädä lapsen kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi. Kai senkin tilanteen saisi jotenkin sumplittua, vaikka se hankalaksi menisikin. Tuo ratkaisu (se että mies kokopäiväisesti/viikkoisesti hoitaisi lasta) ei ole meille vaan järkevä ratkaisu pidemmän päälle, eikä todellakaan sen arvoista, että lähtisimme moisella kikkailemaan pelkän kotihoidontuen takia.. Meille sopii parhaiten se, että molemmat hoitavat lasta osan viikkoa ja isovanhemmat sitten puuttuvat. Ja juu, mun kassaan ne mahtavat fyffet kilahtaa, mutta siihen saattaa nyt tulla muutos. Kun jaksaisi tehdä vaan ne paperihommat. Mies piti kyllä isävapaankin, mutta ei koskaan tehnyt niitä Kelan paperihommia, vaikka sanoinkin, että olisi se paperilla tärkeää, että olisi yksi isä enemmän, joka sen isävapaan pitää. Iskät <3

 

Tässä muutoksessa siis eniten ärsyttää se, että se tuskin saa about ketään isää, jolla ei ole aiemmin ollut kiinnostusta jäädä kotiin, muuttamaan mieltään  eli käytännössä -> äidit halutaan pois kotoa, joudutaan maksamaan vähemmän kotihoidontukea, lapset aiemmin hoitoon (mutta eihän se mitään haittaa). Mun mielestä päivähoidon tilasta kertoo jotain se, että suurin osa päiväkodissa työskentelevistä pitää omat lapsensa kotona mahdollisimman pitkään. Ja tuntuishan se varmaan typerältä olla hoitamassa muiden lapsia kun samaan aikaan joutuisi viemään omansa hoitoon. Mulle yksi iso kynnys lapsen hoitoonlaittamisessa on se, että musta olisi tosi surullista ajatella, että joku toinen viettäisi mun lapsen kanssa aikaa reilusti enemmän kuin hänen omat läheisensä, joille hän on varmasti rakas.

Edited August 31, 2013 by mei

[tahdenlento]

Meillä mies ei halua jäädä kotiin. Mä taas nimenomaan haluan jäädä kotiin. Miksi sen miehen pitäisi väkisellä jäädä? En keksi mitään syytä. Suhteen parantaminen lapsiin? Varmahan tulee hyvä, jos väkisellä pitäis tehdä. Palkallisesti

sillä ei ole väliä.

 

Mutta eihän tän jutun pointti ole "tasa-arvo" tai kulujen jako vaan yksinkertaisesti se, että tiedetään, että tuo pakottaa naiset töihin ja lapset hoitoon. Lasten etuahan tässä ei muisteta yhtään. Ja faktahan on, että hoitovapaa voidaan jo jakaa ihan niinkuin halutaan. Jos tässä lapsen etua ajateltaisiin otettaisiin ruotsin 6+6+6 - malli.

 

Ja sinällään aika absurdi ajatus, että yhdellä palkalla pitäisi jotenkin oletusarvoisesti maksaa koko perheen eläminen (tai yhdellä + kht). Kyllä se meillä ainakin vaatii erityisjärjestelyjä, jos onnistutaan se toteuttaan.

Edited August 31, 2013 by tahdenlento

[Guest RGB]

^No mun mielestä elämässä voisi olla pahempiakin asioita kuin ottaa pääasiallinen hoitovastuu omasta lapsestaan edes vaikka puolen vuoden ajaksi. Musta on oikein huvä jos yhteiskunta siihen tukia korvamerkitsemällä kannustaa. Saisi kannustaa vähän voimakkaamminkin. Eikä yhteiskunnassa aina muutenkaan saa tehdä niitä asioita joita haluaisi.

 

Tukien korvamerkitseminenhän ei myöskään sanele pakkoja suuntaan tai toiseen vaan tokihan voi jäädä kotiin oman tuetun osuutensa jälkeenkin, sitä vain ei sitten yhteiskunta enää tukisi.

[tahdenlento]

Niin enhän mä sanonutkaan , että se on pahin asia maailmassa. Ja edelleen ein tässä haluta korvamerkitä tukea toiselle vanhemmalle vaan naiset töihin, koska tiedetään, että valtaosassa perheistä isät EI voi jäädä kotiin.

 

Mitenköhän mä voisin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin, jos työnantajalle ei ole esittää enää syytä? Mulle ei saada sijaista näköjään, joten ne ei taatusti myönnä mitään vapaaehtoisia poissaoloja.

Edited August 31, 2013 by tahdenlento

[tahdenlento]

Ja tuo 6+6+6 malli tukisi aika voimakkaasti molempien vanhempien osallistumista. Voimakkaammin kuin tämä idea.

[marisa]

Ei olisi valmis jäämään kotiin, koska tienaa niin paljon enemmän ja viihtyy työssään.

[Guest RGB]

Joo, mäkin ehdottomasti kannatan 6+6+6-mallia ja heivaisin koko kotihoidontuen romukoppaan (jättäisin mahdollisuuden tuettomaan hoitovapaaseen kunnes lapsi täyttää kaksi). Mutta sitä nyt ei näytä olevan näköpiirissä, ja mielestäni tämäkin uudistus on parempi kuin ei mitään. Nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa yleisesti asenteisiin (tarkoitan siis juurikin hoitovastuun jakautumiseen) ja yhteiskuntaan.

[Guest RGB]

Mä olen kyllä myös sitä mieltä että jostain se asennemuutos on aloitettava. Jos nyt ei suurin osa isistä voi ihan taloudellisista syistä jäädä kotiin (vaikka osa haluaisikin! Tässä voisi tietenkin kysyä, että kuinkas reilua se sitten on?), niin eihän tilanne koskaan muutu jos ei siihen yhteiskunnan suunnalta patistella. Ehkä tulevaisuudessa perheet voi alkaa varautua tähän tukien jyvitykseen ja tähdätä siihen, että äidillä on parempipalkkainen työ odottamassa, kun ei voi laskea sen varaan että mies tuo leivän taloon vuosikausien ajan, kun lapsia alkaa siunaantua. Hidas prosessihan se on ja kirpaisee varmasti etenkin alkuvaiheessa monia perheitä, mutta uskon että pitkällä aikavälillä se lisää tasa-arvoa työmarkkinoille ja muutenkin sukupuolten välille.

[Chimelli]

^ Siis juuri tuota minä tarkoitan. Ja minustakaan tämä ei ole se paras mahdollinen ratkaisu, esim. tuo esittämäsi olisi parempi, mutta askel oikeaan suuntaan kuitenkin