Paras ikä tulla äidiksi?

[lauranoora]

Itse tulin äidiksi 21vuotiaana. Koin olevani valmis. Olin opiskellut kaksi ammattia, tehnyt paljon töitä, matkustellut ja asunut eri maissa. Parisuhde oli vakaa ja tuntui että aika on oikea.

 

hetkeäkään en ole katunut. Nyt toinen lapsi tulossa, ehdin täyttää 23v. Meille hyvä näin.

 

Lapsena/nuorena en asettanut mitään ikätavoitteita enkä ollut asiaa sen kummemmin ajatellut.

[SadeC]

Olin yli 30-vuotias tullessani raskaaksi - ja onneksi näin. Yhdyn siis ajatukseen siitä, että vasta nyt minulla on parisuhde, jossa haluan aidosti ja oikeasti perheen perustaa. Aiempiin/aiempaan suhteeseeni lapsen tulo olisi ollut lähinnä typeryyttä. Näin minulla siis.

[Guest Keiki]

Parasta ikää ei ole mun mielestä olemassakaan, riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. Tämä keskustelu on onneksi pysynyt ihan asiallisena, meinaan usein kun puhutaan sopivasta iästä tulla äidiksi, tulee hirveä väittely, nuoret äidit vs. vanhemmat äidit

 

Itse en koskaan ajatellut, että haluaisin lapsen alle kolmikymppisenä. Nyt olen kuitenkin 24 v. ja äiti, ja tämä tuntuu olevan oikein hyvä ikä. Varmaan jos olisin hankkinut lapsen vasta 35-vuotiaana sanoisin että se olisi hyvä ikä. En ole kyllä missään vaiheessa kokenut mitään "nyt olen valmis äidiksi"-elämystä, mutta enpä tiedä olisiko sellaista myöhemminkään välttämättä tullut.

 

Mulle on tärkeetä se, että lapsen syntyessä on vakaa parisuhde, koulut käyty, edes jonkinlainen työpaikka (tai muuten ok taloudellinen tilanne) ja kokemus siitä, että on saanut elää edes jonkun aikaa "villinä ja vapaana" Paitsi, että ei noikaan ole niin tärkeitä... Opiskeleva sinkku joka haluaa matkustella voi olla ihan loistava äiti myös! 

Edited August 27, 2015 by Ansku-

[~dolphiner~]

Mulla on biologinen kello kilkattanut jostain 25-vuotiaasta lähtien ja siitä asti on tuntunut siltä, että olen valmis ja jos en kohta pääse yrittämään, olen jo liian vanha. Nuorempana kuvittelin ja toivoin, että olen vähintään yhden lapsen äiti ennen kuin täytän 30. No, nyt ikää on päälle 30 ja jos onnistuisin lähiaikoina raskautumaan, olisin lapsen syntyessä 34 ja tällä hetkellä se olisi mulle just se täydellinen ikä tulla äidiksi

 

Biologisesti paras ikä tulla äidiksi lienee alle 20-vuotiaana, mutta henkisesti, sosiaalisesti ja elämäntilanteen kannalta useimmilla ihmisillä sopiva lisääntymisikä taitaa nykyään olla välillä 25-35.

 

Mulle nuo perinteiset "vakaa parisuhde, vakituinen työ, omistusasunto" yms ei ole koskaan olleet tärkeitä kriteereitä/edellytyksiä lapsen saamiselle, mutta tähän ikään mennessä toki niistä suurin osa on täyttynyt.  

[Guest nnipsu]

en tiedä onko oikeeta, parasta ikää tulla äidiksi...mielestäni silloin kuin itsestä tuntuu oikealta, on varma kenen kanssa haluaa niitä saada, valmis ottamaan vastuun toisesta itsensä lisäksi,elämäntilanne tarpeksi vakaa ja tietää varmasti mihin on ryhtymässä, lapsia kun ei voi palauttaa

Edited July 3, 2014 by nnipsu

[miumiumi]

Iän ja hedelmällisyyden puolesta varmaan toi 20-30 akselilla. Omasta mielestäni siinä vaiheessa kun on joku koulutus edes suoritettu, elänyt vähän omaa elämäänsä, löytänyt jonkun ihmisen keneen on valmis sitoutumaan loppuelämäkseen, jotenkin on taloudellisesti turvattu tilanne ja että parisuhteeseen ja perhe-elämään ollaan oikeasti valmiita. Ehkä enemmän semmoista tietynlaista kypsyyttä ja valmiutta ottaa vastuuta, vaikka sitäkin oppii matkan varrella.

 

Yksinhuoltajaksi en itse ehdoin tahdoin haluaisi, koska olen itse yksinhuoltajan lapsi ja tiedän kuinka rankkaa se on. Vaikka kyllä mekin ihan hyviksi lapsiksi kasvettiin. Haluaisin että omilla lapsilla olisi isäkin saman katon alla kun itsellä ei ollut. Minulle olikin tärkeää, että oltiin naimisissa ja voin 100% luottaa mieheeni. Päätin jo ihan teininä etten ota mitään vastuutonta ihmistä itselleni mieheksi mielummin olisin yksin kuin jonkun tutvakkeen kanssa. Siksi halusin rauhassa tutustua mieheeni ja vaikka minä aika teini olin (18 v) hänet tavatessani niin tiesin etten lähde mihinkään pelleily juttuun. Halusin vakavamman suhteen ja onneksi tuo mies on osoittautunut 8 yhteisen vuoden aikana kyllä luotettavaksi ja kaikinpuolin muutenkin aivan ihanaksi   Eikä meidänkään elo aina ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta voin luottaa että hän ei vaan ota ja lähde.

 

Haluan vakautta ja turvaa lapsille ja myös meidän avioliitolle. Ei se tarkoita tietenkään sitä, että kaikki on aina helppoa. Ei vaan olla heittämässä hanskoja tiskiin heti ekan ongelman edessä. Ollaan tässä yhdessä minä ja mies sekä tulevat lapset. Perhe arvot on ensisijaisia meille molemmille ja siksi olen valmis saamaan lapsia oman mieheni kanssa koska tiedän että hän tukee ja on läsnä toisin kuin oma isäni.

[exteri0r]

Mun mielestä tää on täysin ihmiskohtainen kysymys noin yleisesti ottaen. Viimeisin opiskelupaikka jossa olin ennen omapäätöksistä eroamista, niin samassa solussa asui tyttö/naisen alku joka sanoi että haluaa tehdä lapset vasta 30 ikävuotensa jälkeen, jossa ei mun mielestä ole mitään väärää/pahaa/huonoa. Jokainen ajallaan.

 

Itse täytän 19 ennen kuin esikoinen syntyy ja raskaus ei ole suunniteltu. Abortti ei ole käynytkään pienessä mielessä saatika pois antaminen. Lähtökohdathan meijän lapselle ei ole mitenkään "ihanteelliset" sellaisiin ihmisiin nähden, joilla on vakituinen työ, vakituiset tulot, toinen vanhemmista käy töissä ja niin edelleen. Itselläni tulot tällä hetkellä 200-250 €/kk, kun vahdin loppuvuoden ajan mieheni (tällä hetkellä) 1v 3kk pikkuveljeä kun poitsujen äiti lähti loppuvuoden ajaksi töihin. Onneks mies pääsee tässä pian töihin taas ja joulukuussa aloittaa oppisopimuksen, josta saa 80 % normaalipalkasta sekä tammikuusta lähtien tietysti perheavustuksenkin.

Ja ennen kuin joku tulee kuumeilemaan, että miten me voidaan tulla toimeen niin vähällä rahalla - meillä on Kelan asumistuki ja koitan itse ainakin hakea toimeentulotukea tässä kohta. Kämppä ei ole hintava vaikka onkin isohko (61,4 neliötä), koska asumme niin pienellä paikkakunnalla. Ja jos karsitaan kaikki turhat menot niin itse luulen, että tullaan pärjäämään aivan hyvin !

Miehelläkään ei syntyessään ole ollut mitenkään ihanteelliset lähtökohdat elämässä, joten miksei mekin pärjättäisi ?

[Kasma]

Musta on hienoa, että vahdit miehen pikkuveljeä, mutta jos olisit jossain palkallisessa työssä, niin saisitko korkeammat äitiyspäivärahat? Vai menikö se juna jo? Mä uskon että pärjäämiseen vaikuttaa paljon se, että nukkuuko vauva yönsä ja miten hyvin vanhemmat jaksaa valvomista. Te olette nuoria, joten jaksatte valvomisia varmasti monia muita paremmin.

 

ja anteeksi ot.

 

edit. Mä itse stressaan rahasta sen verran paljon, että koittaisin saada jotain tuloa nyt vielä kun pystyy. Sukulaislapsen vahtiminen on kuitenkin lapsen vanhempien päänsärky ja he voivat laittaa hänet kunnalliseen hoitoon. (Kunnalla on velvollisuus järjestää 2 viikon varotusajalla hänelle päivähoito.) Sulla on oikeus miettiä omaa lastasi ja teidän parasta. Nämä on tietty arvovalintakysymyksiä olettaen että kyseessä on aidosti oma valinta. Mulla on sua hitusen vanhempi pikkusisko ja hän ei tajuis tätä. Mun pikkusisko tossa tilanteessa "suostuisi" ihan vaan siitä syystä, että ei voi sanoa ei ja sit katuisi asiaa myöhemmin kun ei ole yhtään rahaa. Ja nyt mä pyydän anteeksi, että paapon sua tälleen isosiskomaisesti. Toivottavasti et suuttunut.

 

Hyvä puoli tossa on se, että sulla on nyt lastenhoitokokemusta.

Edited September 13, 2014 by Kasma

[exteri0r]

Niin saisinkin, mutta kun tuohon hommaan ei ollut ketään muuta (tai no, se yksi ja ainoa vaihtoehto mun lisäksi jätti vain vastaamatta hoitopyytöön ...). Muuten olisin kyllä koittanut ainakin etsiä töitä mammalomailuun asti, mutta en tiedä kehtaako rueta enää tälleen myöhemmin että jos koittasitte vielä saada jonkun-puheille. :| Vaikka äitiyspäivärahat ois ollu kiva saaha just vähän isompana, kun että ihan minimit.

[Lorena]

Tämä on taas näitä asioita, joissa oma mielipide on muuttunut vuosien varrella. Parikymppisenä ajattelin, että paras ikä olisi noin välillä 20-30, ja tuo ikä se varmasti useimmille onkin. En kuitenkaan itse ehtinyt tuohon junaan, koska vaikka olen vastuuntuntoinen ja osaan huolehtia asioista, äitiys tuntui valtavan suurelta ja pelottavalta asialta, johon en kokenut olevani millään tapaa valmis. Luultavasti minulla oli aivan vääristynyt kuva äitiydestä, koska suurin piirtein kuvittelin sen tarkoittavan oman elämän loppumista. Totta kai äitiys on todella vaativaa, mutta maalailin kyllä aika hurjia piruja seinille, ja erittäin hyvä että maltoin odottaa kypsymistä. Nykyisin otan asiat rennommin ja elämänkokemus auttaa monessa. Tietysti hankaluutta tuottaa se, että jos lapsen saamme, olemme jo sen verran wanhoja, että esim. kroppa ja pää ei kestä yövalvomisia kuten nuorempana.  

[Lakiluka]

Ei se ole oikeastaan ollenkaan ikäkysymys, milloin on paras tulla äidiksi. Paras vaihe vaihtelee yksilöllisesti, ja biologisestikin siinä on aika pitkä ikähaarukka mahdollinen. omalla kohdalla olennaisinta on paitsi että tuntee itse itsensä kypsäksi, myös että on mies, joka kokee samoin - ja että parisuhde on niin vahva, että pystyy tarjoamaan lapselle turvallisen perheympäristön. Toki sen voi korvata myös loistavasti muulla tukiverkostolla, biologisten vanhempien kanssa asuminen ei toki ole mikään ehdoton edellytys hyvälle kasvuympäristölle. Itselleni kuitenkin oli tärkeää, että ensin on sellainen parisuhde, johon haluaa lapsen tuoda. Taloudelliset asiat ovat toissijaisia, vähemmälläkin pärjää, ja hyväkin vakityöpaikka voi toisaalta mennä alta milloin vaan. Jos oma haave on pitkä akateeminen koulutus, niin helpompaa se on varmasti hoitaa ensin alta pois, kuin lukea tentteihin lastenhoidon lomassa muutenkin lopen uupuneena yöheräilyihin yms. Mutta opiskelu äitinä ei ole mikään mahdottomuus. Eivätkä kaikki toisaalta halua pitkää koulutusta. Tärkeintä olisi kai kohtuullisen henkisen kypsyysasteen saavuttaminen, että osaisi äitinä toimia mahdollisimman viisaasti, olla siis mahdollisimman hyvä äiti. Joillekin sen kypsyysasteen saavuttaminen vie kauemmin kuin toisille, joten ihan yksilöllinen asia.

[wap]

Minusta parasta ikää ei ole. Se on siinä vaiheessa kun on vakaa parisuhde johon lapsi tulee ja saa kustannettua yhdessä puolison kanssa ruoan ja katon pään päälle. Minä sain esikoisen ennen kuin täytin 21v ja se oli täysin sopiva ikä minulle. Haave omasta perheestä on aina ollut se tärkein ja olen aina ollut valtaväestöä iän puolesta henkisesti edellä. Omaan elämääni kuului tuon ikäisenä määrätietoinen opiskelu ja ajanvietto puolison kanssa. (siis sellainen, johon lapsikin sopi). Meillä oli reilu 4v parisuhdetta takana ennen kuin esikoinen syntyi. Se itseasiassa kuulostaa aika vähältä, mutta nykyään on vissiin ihan suht pitkä suhde ennen lasta. Yhteisiä vuosia on nyt takana reilu 8v ja olemme alkaneet miettimään toista lasta.

 

Minulla ei ole ollut mitään ajatusta sopivasta iästä. Puoliso löytyi jo lukioaikana, joten luonnollista oli ajatella että saan varmaan sitten lapset aika nuorena. Meillä on ollut hyvin samansuuntainen ajatus perheenperustamishetkestä eikä minun ikää esimerkiksi arvottu lainkaan kun ennen esikoista ehkäisy jätettiin pois. Tärkeintä siinä vaiheessa oli että meillä menee hyvin ja itse olen löytänyt jonkun suunnan elämään (itselläni ne oli amk-opinnot).

Edited September 15, 2014 by wap

[Malvina]

Miusta paras ikä on se, kun tuntee olevansa itse valmis ja omaa edellytykset (henkiset ja taloudelliset) huolehtia jälkikasvusta. Itselle oli tärkeää tehdä erinäisiä asioita ennen lapsia, joten niinpä ensimmäinen on tulossa näin yli kolmikymppisenä. Täydellinenhän elämäntilanne ei ole varmaan koskaan, mutta sanotaanko että sopiva.  

[Alexi]

Ennen ajattelin etten halua lapsia ennen 20 ikävuotta mutta nyt olenkin raskaana (alussa) ja synnytän silloin juuri 19v täyttäneenä  !

Tämä on täydellinen ikä minulle nauttia tästä pahoinvoinnista ja nälästä ja lopulta sitten ihanasta omasta lapsesta!

[Annina]

Ekan sain 25-vuotiaana, tokan 27-vuotiaana. Toivottavasti kolmannen 30-vuotiaana. Kaikki iät on tuntuneet hyviltä.

[Jellona]

Ikä on minulle vain numero. Ennemminkin halusin olla 100% varma, että haluan lapsen ja että olen valmis lapsen tuomaan elämänmuutokseen. Koin nyt 28-vuotiaana olevani valmis lapseen. Tämä ikä siis oli minulle se oikea ikä.

[Primavera]

Täällä on hyviä pohdintoja asiasta, itse olen samoilla linjoilla monen kanssa! En usko, että kukaan on täysin valmis vanhemmuuteen vielä silloinkaan, kun ensimmäinen lapsi syntyy, sillä kaikkiin tilanteisiin ei varmasti voi ennalta varautua. Ajattelisin, että siihen äidin tai isän rooliin sitten kasvaa, kun lasta odotetaan ja hän on syntynyt. Miehen kanssa ollaan asiaa pohdittu paljonkin, sillä itse olen kokenut olevani valmiimpi vanhemmuuteen jo paljon aiemmin kuin hän. Lopulta tulimme siihen lopputulokseen, että jos odotamme sitä hetkeä, kun hän on täysin valmis isäksi, saattaa lapset jäädä tekemättä kokonaan

Iällä ei sinänsä ole merkitystä, olemme kuitenkin kaikki yksilöitä. Elämäntilannekaan ei ole kaikille sama, mutta silti kaikilla on oikeus saada lapsia. Eli siis lapsen yrittäminen/saaminen ei mielestäni edellytä esim. vakituista työpaikkaa (tai työpaikkaa ollenkaan, olen itsekin opiskelija), tai omaa asuntoa (asumme vuokralla, ja tiedän monia lapsiperheitä, joilla on pienempi asunto kuin meillä). Henkinen valmius on ennemminkin avainasemassa, kun lapsia aletaan suunnittelemaan Itse olen 25-vuotias, ja tunnen olevani niin valmis äidiksi kun etukäteen voi olla.

[Eppa]

Kuten täällä on moni todennut, asia on tosi yksilöllinen ja elämäntilanteeseen liittyvä, ja uskon, että jokaiselle se oma ikä, jolloin on tullut äidiksi, on paras sillä eihän ole kokemusta mistään muustakaan...

 

Mä olin 22v kun esikoinen syntyi, 24v kun keskimmäinen syntyi ja 28v kun nuorimmainen syntyi. Tämä oli mun haaveeni, saada lapset nuorena, ja olen ollut tosi onnekas että niin myös kävi.

Tapasin mieheni ollessani 19v ja mentiin naimisiin kun olin 21v. Lapset oli meille luonnollinen jatkumo noille, vaikka esikoisen aikaan oli vielä opinnot kesken jne...

 

Näin vanhempana kieltämättä vähän kauhistuttaa, että olinpa tosi nuori tullessani äidiksi, mutta toisaalta nyt on sit jo ihanan isot lapset ja hyvin aikaa vielä tehdä uraa yms

[Henska]

Mulla on yksi lapsi, joka syntyi sinä vuonna kun täytin 29. Raskauden alku oli täysi vahinko ja raskausaika oli kieltämättä haastava kun mietin paljon olenko valmis äidiksi. En kokenut olevani ja jos vahinkoa ei olisi käynyt, en tiedä olisinko koskaan tuntenut olevani valmis. Onneksi siis kävi tämä ihana vahinko! Koska sitten kun lapsi syntyi olin lopulta kuitenkin valmis.

 

Olen kuitenkin iloinen että vahinko kävi vasta lähempänä kolmeakymppiä, nyt kun katson taaksepäin niin en usko että olisin ollut aikaisemmin valmis.

[Puffin]

Nyt 30- vuotiaana, kun alkaa tuntua "valmiilta" ja on löytynyt oikea kumppani. Kauhulla ajatellen, skenaarioita joissa olisin tehnyt lapsia exieni kanssa..

[aivansama]

Minä olisin halunnut tulla äidiksi jo aikaisemmin, ennen kuin täytin 25 vuotta. Jotenkin ajattelin, että olisi kiva olla nuori äiti ja olisi reilusti aikaa hankkia toinen lapsi jne. Mulla oli kuitenkin ehkä turhan ruusuinen kuva esim. työnäkymistä ja elämisestä yleensä.

Nyt olen 27 ja yritys päällä. Ei elämäntilanne vieläkään mikään ihanteellinen ole, mutta pakko se on joskus aloittaa ja olen pitänyt 30 vuoden ikää takarajana ekan lapsen hankinnalle, kun suvussa kuitenkin lapsettomuutta ja veljellä sairaus, johon äidin korkeampi ikä lisää riskiä. Hirveästi ei siis tehnyt mieli pitkittää.

Edited July 20, 2016 by aivansama

[Novella]

Vauvakuume on ollu jo varmaan 18 vuotiaasta saakka, mutta äidiksi tulin 26 vuotiaana. Jälkikäteen ajateltuna oli oikein sopiva ikä. 

[Rusinat_rasahtaa]

Itse olen aina ajatellut saavani lapset hyvin nuorella iällä, joten koin olevani valmis äidiksi jo pari vuotta sitten, 22- vuotiaana. Mies ei kuitenkaan tuntenut itseään vielä valmiiksi isyyteen joten olen vauvakuumeissani yrittänyt muistuttaa itseäni olemaan kärsivällinen... odotus palkittiin, nyt yhdessä tuumin yritämme saataa esikoistamme alkuun.

[AnnaEmilia]

Mun mielestä tää on niin henkilöstä itsestään kiinni. Ite koen nyt 26-vuotiaana olevani valmis äidiks. Tää on just hyvä mun kohdalla

[jennajanikaa]

Paras ikä lienee se, kun tuntee itse olevansa valmis äidiksi. Ei siihen mitään oikeaa ikää ole. Itse olen ollut valmis jo 18-vuotiaasta, mutta lasta ei ole vain kuulunut.