Xim

Kohdunulkoinen raskaus

387 posts in this topic

Hei täällä myös yksi kohdunulkoisen raskauden kokenut. Minulla se todettiin rv 6+3 kun kovat kivut alkoivat ja pyörryin töissä. Raskaus löytyi toisesta munajohtimesta ja vatsaonteloon oli jo vuotanut verta. Laparoskopiaan jouduin saman tien ja koska hcg ei lähtenyt laskuun, jouduttiin antamaan vielä kaksi metotreksaattipiikkiä. Tuosta metotreksaatista tuli 3kk yrityskielto ja hcg:n laskua seurattiin reilu 2kk kunnes laski. Minulla tuo ku vaikutti varmaankin kiertoon eniten, hormonitoiminta oli hetken sekaisin ja kierrot muuttuivat hieman. Mutta raskautumista se ei estänyt vaan saimme sen jälkeen terveen tytön. Aikaa meni tosin vielä vuosi uuden raskauden alkamiseen mutta tuskin se on ku:sta johtunut. Voimia kaikille ku:n kokeneille, se on todella raskas kokemus! Moni ei sitä osaa kuvitellakaan. Mutta toivoa todellakin on!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille rohkaisusta!

Kuinkahan kauan laparoskopian jälkivuodot mahtavat kestää? Myös menkkojen alku mietityttää, ilmeisesti kierto voi sekoilla paljonkin? Muuten olotila on kyllä jo hyvä, henkinen puolikin kohtuullisen kasassa. Navassa oleva haava vuotelee edelleen ikävästi, siitä kyllä kysäisen kun käyn torstaina hcg-mittauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun laparoskopiasta on jo 2 ja puoli vuotta aikaa, joten valitettavasti en yhtään muista kuinka kauan jälkivuoto kesti.. Mulla alkoi ensimmäiset menkat elokuun puolivälissä kun leikkaus oli toukokuun alussa, joten jonkun aikaa toipumisessa meni. Mulla tosin mentiin vähän pidemmän kaavan kautta kun munajohdinta ei poistettu ja sinne jäi raskausmateriaa leikkauksen jäljiltä. Kiertoon se vaikutti sillä tavalla, että kierto tuli hieman epäsäännöllisemmäksi ja pidentyi jonkun verran, noin 10 päivää mutta vaihteluakin siis oli ja sain vaivakseni inhottavan muutaman päivän tiputtelun aina ennen kunnon vuotoa. Tätä mulla ei koskaan aiemmin ollut, en sitten tiedä miksi se kohdunulkoisen jälkeen tuli. Mutta este raskaudelle se ei kuitenkaan ollut, sillä sitä oli aina siihen asti kunnes onnistuin uudelleen raskautumaan. Muistelen, että mullakin navan haava vuoteli, se oli ikävää. Ja se turvotus oli kamalaa, maha oli kipeä pitkään. Tiedän niin hyvin miltä toi tuntuu, kovasti edelleen toivon voimia sulle. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, hcg oli laskenut kuten pitääkin, viime torstaina leikkauksen jälkeen arvo oli 100 ja nyt enää 1. Vuotavaa haavaa käyn huomenna näyttämässä terveyskeskuksessa. Jälkivuotoa vielä hiukan on, mutta vähenemään päin. Kaiken kaikkiaan tuntuu että toipuminen etenee ihan mukavasti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukava kuulla, että toipuminen etenee mukavasti :) Toivottavasti jatkuu sellaisena ja seuraavan raskauden kanssa onkin sitten huomattavasti parempi tuuri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja vielä päivitän: Jälkivuoto loppunut, haava on ärtynyt mutta ei antibioottia vaativaa tulehdusta kuitenkaan, sitä oon nyt käynyt pari kertaa terveyskeskuksessa hoidattamassa ja ainakin yks hoitokerta on vielä edessä. Mieli tekis jo töihin, alkaa olla tylsää tämä kotioleilu, kuulemma terveen merkki. :) Kiitos Talvityttö, näin mekin toivotaan! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin yksi kohdunulkoisen raskauden kokenut. Viikko meni tässä vuotaessa ja hirveistä kivuista kärsien ennen kuin asia alkoi selvitä. Vasemmalta puolelta tuolta jostain kanavasta löytyi kohdunulkoinen raskaus.

Löydöksen jälkeen lääkärit miettivät, että lähdetäänkö leikkamaan, sillä olin todella kivulias ja HCG arvo oli 1400.  Yön yli seurattiin ja HCG arvo oli lähtenyt laskuun. Sain metotreksaatti piikin ja nyt jatkossa käyn 2x viikossa verikokeissa kuukauden ajan. 4vko yrityskielto tuli.

 

Osastolla olo oli aiva kamalaa. Viereisessä huoneessa synnytettiin vauvoja! Niiden vauvojen itku ja tuoreiden äitien onnen hehkun katsominen oli jotain aivan järkyttävää. Joka paikassa luki vauva juttuja ja wc:n ovessakin luki "vain synnyttäjille".

 

Ehkä tää tuska vielä joku päivä helpottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 kukkis85, kovasti jaksamisia. Itse en sentään osastolla vauvojen keskelle joutunut, tosin osastolla oli silti hirveää. Hoitajat tosi tylyjä, jopa ilkeitä...

 

Itse jouduin leikkaukseen, jossa toinen munanjohdin poistettiin. Tyhjennysvuoto alkoi muutaman päivän kuluttua leikkauksesta ja on jo loppunut, mutta mietityttää kierron käynnistyminen. Miten teillä muilla kohtalotovereilla on käynyt? Onko leikkauksen jälkeen ollut kierto pahasti sekaisin vai tunnistitteko ovulaation heti seuraavassa kierrossa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos maiqu.

 

Muakin mietityttää, että mitenhän kauan kestää ennen kuin kroppa toipuu ja oma kierto palailee. Mulla on nyt piikistä 3 päivää ja alavatsaa nipistelee aika ilkeästi.

 

Oon lueskellut netistä paljon tietoa ku ja välillä iskee epätoivo. Lääkäriltä saamassa paperissa eli http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00015 lukee että 80% ku saaneista raskautuu uudelleen ja 10% ku uusiutuu. Mutta miksi sitten toisaalla Käypähoito sivuilla sanotaan että esim. metotreksaattihoidon jälkeen 58–61 % raskautuu? Luku kuulostaa itsestäni hurjan pelottavalta. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jälleen päästy osastolta kotiin. Muutama yö takaperin meinattiin tehdä hätäleikkaus, mutta kuitenkin sitten päädyttiin jäämään edelleen seurantalinjalle. Varmaa on, jos leikataan, niin vasemman puolen munatorvi siinä menee. Hcg arvo laskee onneksi hyvin, mutta tämä kaikki muu henkinen + fyysinen jaksaminen alkaa olla aika lopussa. :(

Edited by kukkis85

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia Kukkis! Kuulostaa tosi kurjalta! Äidilläni oli ku ennen syntymääni ja toinen munatorvi poistettiin. Mutta tässä sitä vaan ollaan, joten toivoa on :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukkis, et tosiaan näytä pääsevän helpolla... Itsellänikin ensin seurattiin ja pääsin kotiin ja sitten päätettiinkin leikata kiireellä muutaman päivän päästä ja se oli tosi rankkaa henkisesti ja fyysisestikin kun olin niin kipeä. Saitko jotain henkistä tukea osastolla tai kysyttiinkö sun jaksamisesta? Itse jäin asian kanssa tosi yksin ja mietin, että kysytäänkö siitä henkisestä jaksamisesta yleensä tuossa tilanteessa. itse en tukea osannut/jaksanut itselleni vaatia osastolla ollessa ja nyt sitten vähitellen olen asiaa itsekseni työstänyt... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tsempityksestä. En ole saanut mitään henkistä tukea tähän osastolta eikä kukaan lääkäri/hoitaja ole edes kysynyt jaksamisesta. Mielestäni tämä on tosi väärin, sillä on tämä ollut itselleni kuin miehellenikin tosi rankkaa henkisesti. Varasin aluperin yksityiseltä sekrorilta keskustelutapaamisen, mutta se peruuntui sairaala reissun takia. Nyt en ole enää jaksanut uutta aikaa edes alkaa varamaan. Saa nähdä milloin pystyn takaisin töihin palamaan.

 

Ootko maiqu pystynyt miten työstämään asiaa miehesi kanssa? Millaisista asioista olet saanut voimia jaksaa eteenpäin? Sulla on kuitenkin tosi rankka kokemus, kun jouduttiin kiireellä leikkaa. :(

Edited by kukkis85

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki miehen kanssa jonkin verran asiasta puhuttiin, mutta hän ei koe asiaa samalla tavalla mun kanssa. Mä suren enemmän menetettyä lasta, mietin tulenko koskaan enää raskaaksi ja toisaalta pelottaa, jos tämä kaikki toistuu. Tai jos tulen raskaaksi ja saan keskenmenon, niin miten sitten selviän henkisesti. Mies oli enemmän huolissani musta kun olin niin kipeä, ei hän jotenkin varmaan koe menettäneensä mitään eikä kai tulevaakaan etukäteen murehdi niin kuin minä...

 

Mua on eniten auttanut töihin palaaminen. Teen pitkää päivää ja koko ajan on kiire ja välillä työt tulevat iltaisin kotiinkin. Koen etten jaksa asiaa nyt oikein yksin käsitellä niinpä helpottaa kun asiaa ei juuri ehdi miettiä. Toki se siellä taustalla kummittelee ja joskus se asia täytyy kohdata, mutta nyt en jaksa. Toki välillä on tosi vaikeita päiviä kun asia vaan tulee väkisin mieleen ja tuntuu etten yhtään jaksa enää. Mutta sitten vaan väkisin raahautuu töihin... Saitko Kukkis pitkän sairausloman? Minä sain sen viikon. Siinä ajassa fyysisesti ehti leikkauksesta juuri toipua, henkisesti ei kylläkään...

 

Ihmettelen kyllä miksei osastolla rutiinisti kysytä kaikilta jaksamisesta. Tää on varmaan kaikille raskas ja vaikea kokemus. Toki osalla voi olla sellainen tukiverkko, että ei ulkopuolista apua tarvitse, mutta osa varmasti mielellään ottaisi tukea vastaan. Olisi varmaan pitänyt itse kysyä/vaatia, mutta en vaan osastolla jaksanut. En saanut osastolla nukuttua ja itkin öisin yksin pahaa oloani. Kai hoitajat sen huomasikin, mutta ei se ketään kiinnostanut...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi kukkis85 ja maiqu, olette joutuneet kovia kokemaan. Voimia ja jaksamista teille.

Meillä on taustalla toistuvia keskenmenoja ja aikoinaan varasimme ajan neuvolapsykologille ja se on mielestäni auttanut. Olisiko kukkis85 teidän paikkakunnalla mahdollisuutta neuvolapsykologiin tai sitten ihan mielenterveystoimiston psykologiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottelen minäkin täältä valtavasti voimia jaksamiseen! Tiedän niin täysin miltä toi kaikki tuntuu. Kuten aiemmin tässä ketjussa mainitsinkin, myös minulla on takana kohdunulkoinen parin vuoden takaa ja toipuminen, niin fyysinen kuin henkinenkin, vei aikaa. Itse jouduin kiireelliseen leikkaukseen, kun jalat lähti alta töissä ja olin todella kipeä. Minut vietiin sairaalaan ja siellä samantien leikkaukseen. Minulla oli myös raskaus vasemmassa munajohtimessa ja verta oli ehtinyt vuotaa vatsaonteloon. Kokemus oli todella raskas. Ensimmäinen raskaus kyseessä ja todella toivottu. Leikkauksesta toipuminen vei aikaa, maha oli jostain syystä kipeä pitkään ja henkisesti siitä ylipääseminen otti oman aikansa. Minulla vielä kaikki pitkittyi koska leikkauksesta oli jäänyt raskausmateriaa munajohtimeen ja sain vielä kaksi kertaa metotreksaattipiikit. Töissä oli vaikeaa sen jälkeen kun aina vaan itketti ja kokemus vaivasi ja surin sitä pitkään... Mutta omalla ajallaan se pahakin olo helpottaa ja jonain päivänä tämä kamala muisto on teillekin vain muisto ja siitä selviää kyllä <3

 

Myös minä jouduin kokemaan ikävää kohtelua osastolla mutta onneksi vain yhdeltä hoitajalta. Sain onneksi myös lämmintä ja kannustavaakin kohtelua, mistä olin kovin kiitollinen. Tämä yksi inhottava hoitaja tokaisi minulle inhottavalla äänensävyllä, että muistat sitten seuraavalla kerralla ehkäisyn, ettei näin pääse uudestaan käymään. Ihan uskomaton kommentti. Olin niin surullinen ja hämmentynyt, etten osannut sanoa mitään muuta kuin vain vaikeroida, että olimme kyllä ihan tarkoituksella yrittäneet todella toivottua vauvaa ja aiomme niin tehdä jatkossakin. Mutta kyllä siitä todella paha mieli jäi... On kamalaa, että menetyksen kokenut jätetään itkemään yksin kun vain läsnäolo ja yksikin lämmin sana voi jo helpottaa niin paljon.

 

Voi kun voisin antaa teille jotain lohduttavaa. Mutta toivoa kyllä on. Asia on raskas ja sitä saa surra niin kauan kun siltä tuntuu. Se tunne pitää käydä kunnolla läpi, jotta siitä pääsee yli. Ku on raskas menetys ja omalla tavallaan vielä vaikeampi kuin tavallinen alkuraskauden keskenmeno koska sen hoito on hankalampaa. Mutta ku:n jälkeen voi raskautua uudelleen ihan normaalisti ja yksikin munajohdin riittää. Me saimme vielä terveen tytön menetyksemme jälkeen ja ainakaan vielä (toivottavasti en koskaan) ole saanut uutta kohdunulkoista. Yritämme nyt toista lasta. Täältä siis valtava lasti lämpöä, vertaistukea ja voimaa teille! Olette kokeneet paljon ja jo nyt olette vahvoja vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan <3

Edited by Talvityttö

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos minunkin puolestani Amalia ja Talvityttö. Luin kyllä kirjoitukset jo pari päivää sitten, mutta ei vain löytynyt silloin sanoja vastata mitään.

Täällä 3vko ja 2 pv kestänyt runsas vuoto on vihdoin loppunut. Hcg arvo lähenee nollaa, tänään pitäisi soitelella vielä mahdollisesta jatkosta. Alavatsaan jäi kivuluaat poltot ja niihin joudun käyttämään edelleen särkylääkkeitä.

 

Täällä yritetään päästä pikkuhiljaa tapahtumasta yli ja saada taas arki rullaamaan. Kesän korvilla, jos uutta raskautta ei siihen mennessä ala kuulua, aion mennä yksityiselle aukiolotutkimukseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tehtiin eilen laparoskopia jossa vasta saatiin vahvistus että viime vuoden loka-marraskuussa alkanut raskaus oli kohdunulkoinen ja munanjohtimessa. Leikkaus tehtiin "vain" diagnostisin syin yksityissairaalassa lopulta (onneksi). Lääkäri yritti ensin viillolla munanjohtimeen poistaa raskausaineksen onnistumatta jonka takia toinen tuuba poistettiin kokonaan. 12h toimenpiteestä ja aika kipeä olen vielä, hengittäminen työlästä ja pistokipua hartioissa mahaan laitetun kaasun takia. Ja luonnollisesti sitä miettii miksi näin kävi. Osasyynä voi ilmeisesti olla nuorena sairastettu klamydia...

Edited by Peppar

Share this post


Link to post
Share on other sites

Peppar, ikävää että olet myös joutunut kokemaan kohdunulkoisen raskauden. Toivottavasti toipuminen on edistynyt hyvin. Nuorena sairastettu klamydia on voinut tietty vaikuttaa mutta mistä niistä koskaan tietää... itselläni ei ollut mitään riskitekijöitä ja silti se osui kohdalle. Jaksamista toipumiseen ja parempaa onnea ensi kerralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen myös hiljattain kohdunulkoisen kokenut. Toivon paljon voimaa kohtalotovereille <3.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuuletar, paljon sinulle voimia! Omasta kokemuksesta tiedän, miten rankkoja aikoja käyt läpi. Itse en ole vieläkään kunnolla mielessäni täysin saanut läpikäytyä omaa kohdunulkoisen raskauden kokemusta. Edelleen se on mielessä varsin usein, lähinnä se ajatus, että mitä jos raskaus olisikin ollut normaali...

 

Täällä plussaa ei ole enää ku jälkeen kuulunut. Parin viikon päästä aika lapsettomuuslääkärille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tarina...Yritys aloitettiin 10/2011, tulin heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, mutta raskaus meni kesken. Km:n jälkeen ei sitten tapahtunut yli vuoteen mitään, joten aloitettiin lapsettomuustutkimukset. Mulla todettiin pco, miehessä ei mitään vikaa, muilta osin tutkimukset jäi kesken koska yllättäen raskaustesti olikin positiivinen. Ihan kaikki mahdolliset raskausoireet erittäin voimakkaina, joka valoi uskoa sihen, että ehkä kaikki menisi tällä kertaa hyvin, viime kerralla kun mitään oireita ei ollut.

 

Mutta... Tänään todettiin kohdunulkoinen raskaus, tai ainakaan kohdussa ei mitään näkynyt. Toisessa munatorvessa lääkäri oli näkevinään jotain ylimääräistä, mutta ei ollut asiasta täysin varma. Katottiin hcg, joka yli 9000. Päätettiin, että leikataan maanantaina, koska vointi mulla on hyvä, ei kipuja, ei vuotoo.

 

Tästä kun selvitään lapsettomuustutkimukset tarkoitus jatkaa loppuun ja sit pitäis aloittaa hoidot. Alkaa vaan usko loppua, että meille koskaan sitä onnistunutta raskautta ja lasta tulisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puoli vuotta kohdunulkoisesta. Asia on edelleen ajoittain kovin kipeä ja mielessä ei nyt ihan joka päivä, mutta joka viikko kuitenkin. Uutta raskautta ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut. Toinen munanjohdin poistettiin kohdunulkoisen mukana ja mietittyttää mahtaako toinen johdin olla auki. Ajatukset alkaa pikku hiljaa mennä lapsettomuushoitoihin. Missä vaiheessa te muut olette hakeutuneet ku:n jälkeen hoitoihin/tutkimuksiin? Leikkaava lääkäri sanoi, että vuosi pitää ku:n jälkeen yrittää ennen kuin julkiselle huolitaan hoitoihin/selvittelyihin.Se tuntuu pitkältä ajalta. Toisaalta kohtelu sairaalassa oli sen verran ikävää, että julkinen puoli ei houkuta. Yksityiselle pääsisi aikaisemmin, mutta rahan meno hirvittää. Kovin montaa hoitoa tai käyntiä yksityisellä ei talous salli...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now