Kohdunulkoinen raskaus

[Huppapuppa]

Hiukan vajaa puoli vuotta kohdunulkoisesta minullakin (kirjoitin silloin täällä aiheesta vierailijana), nyt menossa yk 2 ja toiveet toistaiseksi melko korkealla. Kiinnostaisi tietää miten teillä muilla on raskautuminen kohdunulkoisen jälkeen onnistunut, kuinka kauan kestänyt ja onko tarvittu hoitoja. Meille puhuttiin sairaalassa puolen vuoden yrityksestä, ja suunnilleen siinä paikkeilla onkin ajateltu hoitoihin hakeutua jollei raskautta kuulu. Mulla tulee ikää kuitenkin lähikuukausina jo 33. Vauvakuume on kova!

[Kukkis85]

Täälläkin ollaan nyt puoli vuotta ku:n jälkeen yritetty tuloksetta.   Meillä on nyt tutkimukset käynnissä, toiveissa päästä tässä kuussa munajohtimien aukiolotutkimukseen. Takana nyt siis 13 kk tuloksetonta yritystä.

[Mismo]

Meillä meni reilu vuosi kohdunulkoisen jälkeen seuraavaan plussaan, ja tosiaan ehdittiin jo hakeutua tutkimuksiinkin. Minulle tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus viime elokuussa just päivä-pari ennen ovulaatiota ja seuraavaan kiertoon oli tarkoitus tehdä ensimmäinen IUI, mutta poika päätti tärpätä heti aukkarin jälkeen, joten IUI jäi tekemättä. Tämä raskaus meni kaikin puolin hyvin ja poika syntyi päivälleen 2v sen jälkeen, kun saimme kuulla ensimmäisen raskauden olevan kohdunulkoinen. Toivon teille nopeampaa tärppiä, koska se aika tuntuu niin kamalan pitkältä

[Peppar]

Täältä löytyy todennäköisyyksiä raskautumiselle kohdunulkoisen jälkeen, ja lisätietoa, minkälaiset tekijät vaikuttavat: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi26001#s9

 

esim.

"Kohdunsisäisen raskauden todennäköisyys kahden vuoden kuluessa pelkän seurannan jälkeen on 80–88 %, metotreksaattihoidon jälkeen 58–61 %, salpingostomian jälkeen 62–89 % ja salpingektomian jälkeen 38–66 % 72."

 

Munanjohtimen poistoa tarkoittaa siis tuo salpingektomia, ja munanjohtimen avaus "kevyempänä" kirurgisena hoitona on salpingostomia.

[Mismo]

Lisäilen vielä, että meillä kohdunulkoinen hoitui pelkällä seurannalla ja hcg:n laskuun meni noin 1,5kk siitä kun käytiin ensimmäisessä ultrassa.

[Huppapuppa]

Kiitos Mismo ja Peppar. Nuo lukemat on tosi masentavia Mulla jouduttiin poistamaan vasen munanjohdin, mutta jotenkin sitä haluaa elätellä toiveita että oltais noiden prosenttilukemien yläpäässä kuitenkin, kun raskaus oli ensimmäinen, melko nopeasti ja luonnollisesti alkunsa saanut, eikä riskitekijöitä kuten sitä nuorena sairastettua klamydiaa, ole. Mut saapa nyt nähdä miten tässä käy.

[Kukkis85]

Huppapuppa, olin itsekkin jossain vaiheessa aivan kauhuissani noista alhaisista prosenteista, mutta jotenkin en enää. Sehän merkitsee aikapaljon, että onko juuri munatorvet vaurioituneet esim. klamydiasta, onko vatsassa kiinnikkeitä leikkauksista jne. Itsellenikään kohdunulkoiseen ei mitään syytä löytynyt ja olen toiveikas, että uusi raskaus alkaa vielä.

 

Ja tässä vielä parempaa mieltä;

 

Arvioidaan, että hoidon jälkeen raskautta haluavista naisista noin 80 prosenttia hedelmöittyy ja vain alle kymmenen prosenttia saa uuden kohdunulkoisen raskauden.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00015

[Huppapuppa]

Kiitos Kukkis. Mulla on vaan nyt jotenkin niin petetty olo, toiveet on olleet tässä kierrossa korkealla mutta nyt jotenkin tuntuu siltä että täti kurvailee tänne lähipäivinä. Toki vasta toinen yrityskierto, että sikäli ei mitään hätää. Mutta: "Hyvässä hoidossa tauti todetaan varhain, jolloin repeämiä sattuu harvoin ja vain 20–35 prosenttia potilaista joudutaan leikkaamaan." (tuosta laittamastasi linkistä) Jepjep. Mun tilityksethän on luettavissa tuolta aikaisemmin, vieras vierailija tammi-helmikuulla, joten en ala tänne enää uudestaan tilittää Eli aikaisin todettiin, oireetkin tuon terveyskirjaston mukaan lievät, mutta revennyt oli ja leikkaukseen päädyttiin. Eipä tässä elämää oo reiluksi kuviteltukaan.

[nykerö]

Täällä myös kohdunulkoinen raskaus todettu tänään, ultrassa näkyi raskaus vasemmassa tuubassa. Nyt seurataan hcg:tä, eilen ja tänään vähän reilu 2800. Tuntuu että tämä on maailman epäreiluinta, siitäkin huolimatta että olen jo yhden elävän lapsen äiti. Torstaina seuraava verikoe ja todennäköisesti piikkihoito, ellei hormoni ole merkittävästi laskenut. Toivon ettei ehdi tällä aikaa ainakaan repeämään... Pelottaa ja vituttaa suoraan sanottuna.

[maiqu]

Voimia nykerö. Tuo on hirveä tilanne, tuli oma vastaava tilanne mieleen ja tosi paha olla puolestasi. Toivottavasti asiat selkiytyy pian...

[nykerö]

Sain perjantaina metotreksaattipiikin, koska hcg oli pienessä nousussa. Nyt seurataan sen käyttäytymistä ensin kaksi kertaa viikossa ja sitten kai viikon välein, kunnes on negatiivinen (eli kai alle 10?).

 

Ehkäisyä käytettävä kuukausi piikin ottamisesta, mutta jos hcg ei laske ja joudun ottamaan lisää piikkejä niin seuraavasta pistoksesta seuraa 3 kk yrityskieltoa. Jospa tämä kuitenkin hoituisi yhdellä...

 

Eniten ärsyttää ultranneen lääkärin kommentti "Oliko tämä toivottu raskaus?" Ilme oli nimittäin sellainen hivenen halveksuva, ihan kuin olisi halunnut sanoa, että oksettaa tuollaiset vahinkoraskaudet jotka täällä työllistää. Ilme kyllä muuttui, kun kerroin että on ihan yrittämällä yritetty..

[maiqu]

Tämä ketju on ollut kovin hiljainen viime aikoina ja hyvä niin.

 

Mulle tulee tasan vuosi täyteen kohdunulkoisesta. Uutta raskautta ei yrityksestä huolimatta ole tullut. Toinen munanjohdin meni ku:n mukana ja väkisin sitä alkaa tuntua että oliko se ainoa toimiva. Kokemus on edelleen varsin usein mielessä ja tuntuu edelleen pahalle.  Ehkä mä vaan pääsen tästä yli normaalia hitaammin... Näin vuosipäivänä poltan ulkolyhdyissä suuria oransseja kynttilöitä -tuntui tärkeältä muistaa vuosipäivää jotenkin ja tuo tuntui omalta tavalta...

[Peppar]

.

Edited August 28, 2014 by Peppar

[Kukkis85]

Täälläkin päin tulee vuosi täyteen kohdunulkoisesta ja se tuntuu kipeästi tuolla sisällä. Me oltiin viime vuoden syksy yksityisellä, tehtiin pari inssiä ja nyt siirrytään julkisen puolen hoitoihin. Hoidoista huolimatta raskautta ei kuulu. Saa nähdä miten hitaaksi julkisen puolen hoidot osoittautuvat, ollaan tosin miehen kanssa puhuttu IVF hoidosta yksityisellä.

 

Mullahan "onneksi" munatorvi säästyi ja tutkimuksessa se on todettu aukiolevaksi. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt.  Kohdunulkoisen kokeminen jätti kyllä ikävät muistot, ei sellaista koskaan pysty unohtamaan.

[Talvityttö]

Omasta kohdunulkoisesta on jo 3 ja 1/2 vuotta ja edelleen kun se tulee jossain yhteydessä mieleen, muistaa kuinka kamala kokemus se oli leikkauksineen ja metotreksaattihoitoineen. Oli se sen verran suuri järkytys silloin. Niin äkillinen ja kipeä. 

 

Toivottavasti uusi raskaus onnistuisi teillä kaikilla pian ja kaikki menisi hyvin. Ei ole kuitenkaan mikään ihme, että ku:n kokemus pyörii mielessä pitkään. Se kun voi olla hyvin hankalakin kokemus, ihan eri tavalla kuin vaikka varhainen keskenmeno, sitä yhtään vähättelemättä. 

 

Peppar, olen niin pahoillani kokemastasi. Kipeä kokemus heti toisen perään. Voimia! Toivottavasti saat käsiteltyä menetyksesi kun sen aika on.

[nykerö]

Väkisin tuo kokemus pyörii mielessä, kun alkoi kuudes yrityskierto metotreksaattihoidon jälkeen.. Vähän ahdistaa, että joutuukohan sitä olemaan yksi esimerkki siitä osasta tilastoja, jotka ei enää tule (normaalisti) raskaaksi.

[Kukkis85]

Me käytiin tänään siellä julkisella puolella lapsettomuuspolilla ja siellä lääkäri katsoi, että vuosi kohdunulkoisesta raskaudesta on tarpeeksi pitkä aika edetä järeimpiin hoitoihin. Hän oli sitä mieltä, että laittaa lähetteen IVF jonoon. Tehdään tähän kiertoon vielä Menopur pistos hoito ja sen jälkeen tosiaan alkaan IVF hoidon suunnittelu.

[Talvityttö]

Kukkis85, onnea matkaan! Toivottavasti IVF:n avulla vihdoin onnistuu.

[Gloria_81]

Moikka,

ajattelin myös nyt jakaa oman kokemukseni.

Jätin pillerit pois viime syksynä ja samantien tärppäs (eka raskaus)! Mutta marraskuun lopussa, rv 9+3 tulin tosi kipeeksi. Mahaa vihloi tosi paljo ja oli kylmä hiki ja siitä sitten sairaalaan ja todettiin kohdunulkoinen raskaus. Tähystyksellä jouduttiin poistamaan toinen munatorvi, joten nyt yks vain jäljellä enää. Luin kans aika paljo netistä juttuja, että millaset todennäköisyydet on tulla uudestaan raskaaksi ja lukemat ei kyllä kauheesti nostanu mielialaa.

Lääkäri antoi luvan yrittää uudelleen tän vuoden puolella. Menkat tuli onneksi normaalisti joulun jälkeen ja nyt viime viikonloppuna TODELLA suureksi yllätykseksemme plussasin! Eli tulin heti uudelleen raskaaksi! Tosi epäuskoinen olo on eikä kauheesti oo halunnu tätä asiaa kertoa kenellekkään, kun pelkään tietty että se on taas kohdunulkoinen. Saatiin varhaisultra ens viikolle, jolloin on menossa rv 5+5. Sairaalassa suositeltiin, että heti kun tärppää uudestaan, niin soitto neuvolaan ja aika ultraan, että nähdään, että sikiö olis tällä kertaa oikeassa paikassa. Joten nyt jännitetään ens viikkoon ja sitte tietty vielä tuon edellisen rv:n yli..

 

Mutta tsemppiä kaikille, joilla on ollu kohdunulkoinen raskaus!! Tosi raskas kokemus, mutta älkää uskoko liikaa pieniä prosenttilukuja tulla uudelleen raskaaksi - kyllä se yks munatorviki riittää ja ajoitus on toki tärkeä 

[Neferty]

Me käytiin tänään siellä julkisella puolella lapsettomuuspolilla ja siellä lääkäri katsoi, että vuosi kohdunulkoisesta raskaudesta on tarpeeksi pitkä aika edetä järeimpiin hoitoihin. Hän oli sitä mieltä, että laittaa lähetteen IVF jonoon. Tehdään tähän kiertoon vielä Menopur pistos hoito ja sen jälkeen tosiaan alkaan IVF hoidon suunnittelu.

 

Minulle tehtiin IVF-hoito n. 2 kk KU:n jälkeen, jossa sain metatreksaattipiikin ja lopulta munatorvi poistettiin leikkauksessa.

[pikku-haisu]

Tsemppiä kaikille ku:n kokeneille, vaikka itse näytänkin päässeen tosi vähällä. Käyn täällä aina välillä lukemassa.

[medusa]

Kerrompa nyt omat kokemukseni.

Viimeisen 1,5 vuoden aikana mulla on ollut 3!!! Kohdunulkoista, metotreksaatilla toistaiseksi selvitty, en vaan tiedä kuinka paljon arpeutumaa on ku kaikki 3 on ollu vasemmassa munanjohtimessa. Viimeisin oli aika raju, hormonitaso kävi melkein 1500 eikä meinannu millään laskea, olin yhteensä 5 päivää sairaalassa ja joka päivä uhkasivat leikkauksella.

 

Ensimmäiset 2 olivat oireettomia, edes kuukautiset ei myöhästynyt, ne ei vaan loppunu enään.

Kolmannessakaan kuukautiset ei myöhästyny, mutta viikon vuotamisen jälkeen tuli kamala vihlasu vasemmalla alavatsassa, joka jatkui vasemmasta hartiasta takaraivoon asti, se vei multa tajun hetkeksi, kun siitä tokenin olin jo matkalla sairaalaan miehen kyydissä, sairaalan ovista juoksin sisään ja jäin keskelle aulaa huutamaan niin lujaa, että vartijat olivat ensin kantamassa mua ulos, luulivat et oon vaan sekasin, mutta tilanne tajuttiin nopeasti kun housujen läpi tippu verta.

Siitä suoraan osastolle ja tiputukseen, sain kaikenmaailman särkylääkkeet bubrenorfiiniin asti ja silti huusin kunnes nukahdin.

 

Nyt olen raskaana, hailukoita haamuja näyttää testit, mutta en uskalla mennä lääkäriin, aiemmista poiketen niin nyt on raskausoireita ja mahaan sattuu välillä molemmille puolille sekä keskelle, mutta pelottaa kovasti, olen vasta 23v ja esikoista toivomme. Onneks löysin tän foorumin, täällä ymmärretään se henkinen tuska jonka kohdunulkoinen aiheuttaa, mulla ei ollu ketään tukena noina kolmena kertana, mies oli, mutta ei se ihan täysin ymmärtäny mitä kaikkea kävin läpi. itkettää vieläkin kun ajattelen noita kertoja ja nyt en uskalla mennä lääkäriin.

 

Kp 32/24-28

Rv 4+2

Ensimmäinen plussahaamu maanantaina, joka vahvistui hieman eilen.

Edited October 16, 2014 by medusa

[maiqu]

Halaus medusalle, toivon todella että nyt onnistaa. Sä oot käynyt läpi tosi raskaita vaiheita. Tulethan kertomaan miten käy. Annettiinko sulle jotain ohjeita miten toimia kun seuraavan kerran raskaudut?

[medusa]

Kiitos maiqu. <3 tulen kyllä kertomaan kävi miten kävi.

 

Ei annettu mitään ohjeita, hoitaja vaan huikkas et toivottavasti seuraavalla kerralla nähään synnärillä. Tosin kipulääkkeet ym sumensi muutenkin muistia senverran etten välttämättä muistaisi vaikka jotain olisi sanottukkin. Olin niin vihainen sillon et käskin lääkärin leikkaamaan kaikki pois, jottei ikinä enmään tarvis kokea sellasta kipua, johon hän ei tietenkään suostunu, sanoi että olen parhaassa iässä tällä hetkellä ja en saisi luovuttaa.

Tälläkin hetkellä eleillään vähän sillai et tulee jos tulee, en mä mitään ovulaatipäiviä etsi tms, pupuillaan muutenkin joka 2-3 päivä.

 

Lupasin tuolla plussa vai ei keskustelussa soittavani ma lääkäriin jos ei menkat ny pamahda paikalle.

Olisi niin ihanaa jos plussatesti olisi ilon asia, mutta päinvastoin, menetän järkeni ja yöunet tässä pelossa, vasta kun nään sikiön oikeassa paikassa niin innostun.

 

Voimia kaikille muillekkin KU läpikäyville/käyneille ja raskautta yrittäville!

[medusa]

Huonostikävi, kohdunulkoinen tuskin on, odottelen pari päivää, jos menee mahottomaks kipujen kans ni menen päivystykseen. Yk 26 alkaa 3 KU ja sit tämä neljäs, mikä nyt onkaan, vielä en lannistu!

Edited October 19, 2014 by medusa