Kohdunulkoinen raskaus

[pikku-haisu]

Tsemppiä ja onnea medusalle uuteen yritykseen! Muistathan, että sulla on sitten oikeus alkion paikan tarkistukseen julkisella puolella ja se tehdään viimeistään viikolla 7.

[medusa]

Ai on? Kiitos tiedosta, olisin varmaan kärvistelly viikolle 12 asti. Noh, toivottavasti tärppää pian!

[pikku-haisu]

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00142

[Havuneula]

Hei. Tämä on näköjään nykyään jo hiljentynyt ketju, mutta koska tämä auttoi minua kohdunulkoisen käsittelyssä, niin laitanpa minäkin oman tarinani. Siis alkuosan siitä.

 

Eli tein positiivisen raskaustestin (digi 1-2) kp 25/28?. Kun viikkoja oli kasassa lauantaina 5+0 alkoi vasemmalla alavatsassa pistämään enemmän, pari päivää oli jo jomotellut, ja vessassa huomasin pientä ruskeaa vuotoa. Koska olin aiemmin jo tutustunut ku:n oireisiin, olin jo aivan lannistunut ja ilta menikin surressa. Seuraavana aamuna kivut olivat sen verran kovia, että soitin päivystykseen, jossa kehoitettiin ottamaan buranaa ja seuraamaan tilannetta. Kivut meni kipulääkkeillä ohi ja illalla en enää tarvinnutkaan lääkettä, kipuja ei ollut, vuotokin oli vähäistä mutta selkeää. Tiistaina eli tänään kävin neuvolan lähetteellä yksityisellä ultrassa, joka puolestaan laittoi lähetteen naistentautienpolille. Ultrattiin siis kahteen otteeseen, kohdussa ei näy mitään raskauteen viittaavaa, mutta vasemmassa munatorvessa noin 1,5-2 cm:n kokoinen epäilyttävä löydös. Hcg, crp ja pvk otettiin myös, mutta niitä tuloksia en kerennyt saamaan. Nyt jäätiin toistaiseksi seuraamaan eli verikokeeseen uudestaan torstaina.

 

Niin ja sellainen vielä, että multa ei kysytty missään vaiheessa, että tarvitsenko sairaslomaa. Enkä itsekään sitä kyllä kysynyt, koska olen muutenkin nyt kotona, mutta hassua jotenkin, kun vaikka miten yritin tunteet pitää sisällä, niin tulihan siinä väkisin kyyneleet silmiin. Eli henkisesti aika karu juttu.

[Havuneula]

Jatkoa edelliseen. Hcg oli tiistaina 125, torstaina 139 ja perjantaina oli jo lähtenyt taas laskuun eli 109. Nyt seuraillaan kerran viikossa tuota hcg-arvoa, mutta pieneltähän se vaikutti ja nyt oli onneksi lähteny laskemaan, joten pääsen pienellä. Seuraavassa raskaudessa ultrataan viikolla 6 tai seitsemän, ja varmistetaan että alkio on oikeassa paikassa. Uusi yritys saa alkaa kuulemma heti. Olettaisin, että ensimmäisten kuukautisten jälkeen, koska ei nyt varmaan tällä hetkellä edes raskaaksi vielä tulisi..(?)

[*Petite*]

Laitanpa minäkin tarinani tänne, kun tämä ketju tuli luettua läpi jo jokin aika sitten, kun alkanut raskauteni vaikutti niin epämääräiseltä. Ja niinhän se oli että kohdunulkoiseksi varmistui. Minulla alkoi tämä raskaus samanlaisilla oireilla kun Avocado-nimimerkillä aiemmin kirjoitellut.

Eli mulla tuli valemenkat, alkoi tuhrulla dpo 8 ja seuraavana päivänä kunnon vuoto jota tosiaan luulin menkoiksi. Tästä vajaan parin viikon päästä "ovulaation aikaan" tein huvikseni raskaustestin joka oli positiivinen (!!) aika meni sitä ihmetellessä koska en ollut uskoa sitä todeksi. Mutta CB digi näytti raskaana 2-3 ja hcg määrityksen mukaan olin raskaana. Gynen ohjeen mukaan kävin vielä toisessa verikokeessa ja varasin ar-ultran. Hcg nousi hitaasti mutta nousi kuitenkin. Ar-ultrassa (rv6+6) kohtu oli tyhjä, vain "paksu" limakalvo ja hieman verta (?) ja toisen munasarjan luota gyne löyti jotain kaikua. Tästä sitten jatkoultraan naistenpolille, jossa se varmistui että munanjohtimessa oli n. 1,3cm raskauden alku. Ei sykettä mutta jotain raskausmateriaalia. Pieni erehtynyt kovasti paikasta mihin tehdä pesä 

http://tieku.fi/ihminen/elimisto/miten-kohdunulkoinen-raskaus-alkaa

 

Nyt hcg:tä seurataan, jos se on laskussa niin ylilääkärin mukaan se "solukko hajoaa" eli mitään ei tule vuotamaan sieltä munajohtimesta vaan se liukenee kroppaan, ainoastaan kohdun keräilemät eväät raskautta varten tulee vuotona jossain vaiheessa. Jos taas hcg nousussa harkitaan pistosta, tai leikkausta.

 

Mitään oireita jota KU:hun "kuuluu", ei ole ollut. Ellei nuo valemenkat sitä ole. Normaaleja alavatsatuntemuksia, ja ainoastaan yhtenä yönä piti hereillä nivusesta reiteen asti säteillyt kipu. Mitään kipuja ei ole vieläkään kun vain normaalit alkuraskaus tissikivut jne. Aavistus oli tästä ku:sta myös sen takia kun rv 6+5 digi sanoi "raskaana 1-2" eli näytti että laskusuunnassa on hormonit, ja kun että ne ei verikokeiden mukaan myöskään olleet koskaan korkeat.

 

Lääkäri piti positiivisena asiana sitä että raskaus on spontaani, eli uusi raskaus voi alkaa nopeastikin (as if) mutta lisäpeikkona kuitenkin jos on KU raskaus kerran todettu on 2-3 kertainen mahdollisuus että se uusii. Mutta myöskin että jos uusi raskaus alkaa sitä tulee seurata heti alusta saakka.

Edited June 23, 2015 by *Petite*

[anjusha]

Pahoittelut petitelle kohdunulkoisesta! Toivottavasti hcg lähtee hyvin laskuun ja selviät ilman pistoksia tai leikkausta.

 

Mulla kohdunulkoiseen ei myöskään liittynyt mitään oireita, ei mitään kipuja, hartiapistosta yms. mistä olisi voinut päätellä, että jotain on pielessä. Mulla KU hoidettiin leikkauksella, koska hcg oli ~10 000 ja raskausmassa munanjohtimessa oli niin iso (alkio oli mitä ilmeisemmin hengissä) että munanjohtimen repeäminen oli lähellä.

 

Seuraavassa raskaudessa ensimmäinen ultra oli jo rv 5+6, koska lääkäri halusi selvittää mahdollisimman aikaisin mihin alkio on kiinnittynyt.

[Kukkis85]

Pahoittelut minultakin Petite!   Jaksamista ja kovasti toivon täältäkin, että selviät ilmat toimenpiteitä! Minulla Ku taas oireili kovilla alavatsakivuilla, joten on sen jännä miten erilailla se aiheuttaa tai on aiheuttamatta oireita.

[*Petite*]

Kiitos 

Sain tulokset ja hyvin on jo arvot laskenut, onneksi!! Tokihan sitä vielä seurataan mutta nyt vaikuttaisi ettei tarvitse mitään toimenpiteitä. Hyvä kuitenkin huomata että täälläkin ku:n jälkeen on ihan onnistuneitakin raskauksia tickereistä

 

En koe että minulle tämä on henkisesti niin kova paikka kun kkm oli, jotenkin se kun näki pienen alkion ihan oikeassa paikassa ja hiipuvan sykkeen ar-ultrassa oli todella surullista. Tämä on alun alkaenkin lähtenyt ihan väärässä paikassa eikä ollut mitään mahdollisuuksiakaan selvitä, sitä ei niin sitten osaa surrakkaan. Mutta pettymyshän se on silti, hetken sitä kerkesi kuitenkin jo toivoa.

[Höpönassu]

Täällä on yksi kohdunulkoisen raskauden kokenut. Minulla oli kohdunulkoinen vuonna 2013. Ehkäisy oli käytössä ja se oli vienyt kuukautiset kokonaan pois, joten en ollut tietoinen raskaudesta. Se selvisi vasta päivystyksessä, johon menin sietämättömien kipujen vuoksi. Munanjohdin oli revennyt ja jouduttiin poistamaan.

 

Pelko toisesta kohdunulkoisesta ja toisenkin munanjohtimen menetyksestä tästä kokemuksesta jäi. Leikkauksen jälkeen lääkäri neuvoi, että pitää viikolla 6 mennä tarkistuttamaan kiinnityspaikka, sitten jos/kun seuraavan kerran on raskaana ja tästä syystä olen ehkäisystä huolimatta tehnyt säännöllisesti raskaustestin, että jos sattuu tulemaan uudestaan raskaaksi, niin tietää ajoissa.

 

Nyt meillä on alkanut yritys ja harmittaa, kun on vain toinen puoli käytössä. Ja edelleen pelottaa, että mitä jos menettää senkin.

[anjusha]

^ Ihan sama pelko on myös mulla. Kun toinen munanjohdin puuttuu, ois ihan kamalaa menettää se toinenkin. Ja kyllä se harmittaa, että vaan toinen puoli on käytössä, mä kun vielä kaikenlisäksi ovuloin tosi harvoin, niin niitä potentiaalisia raskaaksitulo kiertoja on tosi vähän.

[Mismo]

*Petite*:n oireet, tai paremminkin oireettomuus, kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin oma kohdunulkoinen oli. Minulla tuli myös ne valemenkat, mutta kun olo oli jotenkin outo niin tein raskaustestin, mikä sitten olikin positiivinen. Mulla ku "kuihtui" itsekseen, eli siinä mielessä pääsin helpolla kun ei tarvinut kuin verikoeseurannassa käydä ja kerrankohan tarkistettiin ultrallakin naistenpolilla (diagnoosin jälkeen). Uutta raskautta sitten jouduttiinkin odottelemaan ja ar-ultra oli tosiaan naistenpolilla, että tarkistetaan raskauden sijainti. Nyt sitten kun mietinnässä on kakkosen yritys niin tulee taas nämä kaikki enemmän mieleen. Suurena kysymyksenä omassa mielessä on myös se, että säilyykö tuo "oikeus" saada julkisen puolen ar-ultra vaikka välissä on ollutkin onnistunut raskaus?

[anjusha]

Mä olen miettinut tota ihan samaa. Käypä hoito suosituksesta saa sen käsityksen, että ultraoikeus koskee vaan seuraavaa raskautta. Mutta ainakin meidän kohdalla lääkäri oli sitä mieltä, että päästään jatkossakin julkiselle ar-ultraan, vaikka välissä tosiaan on onnistunut raskaus.

[Lallis]

Koska näitä sivuja on tullut googlattua viime viikot hullunlailla, niin kirjoitan myös oman kokemukseni tänne, vaikka se vielä kesken onkin.

 

Sain raskaustestiin ekan haamun IVF:n PASin jälkeen dpo 10, testasin joka päivä, mutta viiva ei oikein ottanut vahvistuakseen. Dpo 17 (rv4+3) tein digitestin, joka näytti raskaana 1-2, vaikka siinä vaiheessa pitäisi olla se 2-3. Soitin IVF-klinikallemme ja pyysin päästä verikokeeseen. Hoitaja vähätteli huoltani liittyen haaleisiin raskaustesteihin ja vakuutti, että niistä ei voi päätellä mitään. Pääsin kuitenkin (minähän sen maksan) verikokeeseen ja HCG oli 97, mikä ei lupaa kovin hyvää. Sovittiin seuraava mittaus muutaman päivän päähän ja rv 5+0 HCG oli vähän alle 400 ja jälleen sovittiin uusi kontrolliaika ja 6+0 HCG oli noin 2000. Raskausoireina minulla oli ollut oikeastaan alkion siirrosta saakka kipeät rinnat eikä muuta.

 

Koitin saada klinikaltani ultra-ajan 6+3 päivälle, mutta jostain syystä se ei heille sopinut, vaan halusivat odotella vielä viikon! Joten päädyin varaamaan ultran toisaalta, koska kaiken lukemani perusteella HCG arvot ei luvanneet hyvää. Menin 6+1 ultraan ja heti oli todettavissa, ettei normaalista raskaudesta ollut merkkejä. Kohdussa oli pieni, noin 5 mm läpimittainen nestelaikku, joka ultraajan mukaan saattaisi olla myös raskausontelo. Oikeasta munasarjasta löytyi donitsimainen muodostelma, joka sopi olemaan keltarauhaskysta tai kohdunulkoinen raskaus. Sain lähetteen kättärille samalle päivälle ja siellä jälleen ultrattiin. Lääkäri oli taipuvainen tulkitsemaan tilanteen kohdunulkoiseksi, koska kohdussa ollut laikku oli niin mitätön eikä ruskuaispussia ollut löytyvillä. Päätettiin seurata tilannetta viikon verran, kun on kai aina paras, jos kohdunulkoinenkin lähtisi kuolemaan itsekseen.

 

Kävin rv 6+3 taas HCG kontrollissa ja uudelleen 6+6, jolloin oli myös uusi ultraus kättärillä. HCG nousi noin 5500 siihen 6+6:een mennessä. Lääkäri, jolle jouduin ei oikein osannut ultrata (tai ei lainkaan) apuna kävi joku kokeneempi gyne, joka totesi, että kohdussa näyttäisi olevan raskausontelo ja oikeassa munasarjassa keltarauhaskysta. Diagnoosina oli tuulimuna, olin helpottunut. Hoidoksi määrättiin cytotecit kerta-annoksella 4 tablettia alakertaan. Laitoin ne ja jäin odottelemaan kipuja ja valtavaa vuotoa. Kipuja ei tullut ja vuotoakin hyvin niukasti.

 

Rv 7+3 menin taas kättärille, jossa jouduin jälleen samalle lääkärille, joka ei osannut käyttää ultralaitetta tai tulkita sen kuvia. Jälleen paikalla kävi joku toinen auttamassa ja totesi, että kohtu on jo tyhjentynyt. Kysäisin tässä vaiheessa mahdollisuutta, että olisi sittenkin kohdunulkoinen, johon lääkäri totesi, että sehän jo todettiin tuulimunaksi. Pyysin vielä sitä ultraamista osaamatonta lääkäriä tarkistamaan oikean munasarjan seudun ja lääkäri mukamas tarkistikin ja ilmoitti, että näyttää ihan normaalilta ja rauhalliselta, mitään kystia tms. ei nähtävillä. Sain uudet cytotecit ja onneksi jotenkin tingattua itselleni kontrolliverikokeen viikon päähän. Otin cytotecit ja taaskaan ei tullut kipuja, vuotoa kuitenkin selvästi enemmän kuin ekasta erästä. 

Rintojen arkuus ei yhtään helpottanut ja tein pari kotitestiä, joihin pamahti aivan heti todella tummat testiviivat, joten hälytyskellot soivat. Tänään sitten, oisko jotain rv 8+3 (tyhmää laskea raskausviikoissa, kun on jo viikko kaupalla ollut tiedossa, ettei mitään raskautta oikeastaan olekaan) oli hcg kontrolli ja HCG oli laskemisen sijaan noussut ja oli 6700. Sain kutsun saapua tämän päivän aikana kättärille uusiin tutkimuksiin. Thank god paikalla oli lääkäri, joka osasi käyttää ultralaitetta ja niinhän hän sitten löysi sen samaisen oikean munasarjan läheisyydessä olevan donitsimaisen muodostelman, joka hänen tulkintansa mukaan on juurikin kohdunulkoinen raskaus, eikä siis sijaitse munasarjassa vaan munanjohtimen päässä, siinä osassa, joka luomuhedelmöityksessä sieppaa munasarjasta vapautuvan munasolun. Koska minun vointini on kaikin puolin hyvä, eikä tuubaraskaus ole oireillut käytännössä lainkaan kipuiluna tai muuna havaittavana, paitsi HCG:n nousuna, päätettiin koittaa sitä metotreksaatti-piikkiä. Tänään annettiin eka piikki ja viikon päästä tsekataan, miten se on lähtenyt vaikuttamaan ja päätetään jatkosta. Aika lujaa toivon, että tämä tällä yhdellä pistoksella nyt hoituisi ilman mitään lisäkomplikaatioita.

[anjusha]

Pahoittelut Lallikselle konhdunulkoisesta. Aikamoiseen mankeliin olet jotunut, onneksi tilanne lopulta selvisi. Toivottavasti selviät tuolla yhdellä pistoksella!

[wii]

Toivottavasti Lallis tuosta piikistä on apua! Pitkän tien olette joutuneet käymään läpi!

[Lallis]

Kiitos Anjusha ja Wii! Nyt on 4 päivää piikistä ja ihan hyvin mennyt tähän saakka. Ei ole ollut mitään erityisiä kipuja. hiukan huonoa oloa ja kamala väsymys parina päivänä, mutta ei toistaiseksi myöskään sitä varoiteltua kipupiikkiä. Tänään oli eka kontrolliverikoe. Etukäteen sanottiin, että otetaan vain maksa-arvoja ja verenkuva, mutta otettiin sitten kuitenkin myös se HCG. Ja ihan hyvä niin, koska kaiken lukemani perusteella pistoshoidon seurannassa on tärkeä ottaa nimenomaan ne 4. ja 7. päivän arvot, jotta nähdään, miten hoito lähtee tehoamaan. Monesti 4. päivän arvo saattaa olla jopa kohonnut siitä pistospäivän arvosta vaikka hoito toimisikin, jonka vuoksi lääkäri siis sanoi, ettei tuota 4. päivän arvoa edes otettaisi. Minun arvo oli tänään noin 5900, mikä on siis pieni, mutta selvä lasku maanantain, eli pistospäivän, arvosta. Googlailin hiukan ja löysin jonkin todennäköisesti jenkkien seurantatutkimuksen, jossa 100 % niistä, joilla 4. päivän arvo oli laskenut pistospäivän arvosta, parantui pelkällä pistoshoidolla ja 60 % niistä, joilla 4. päivän arvo oli noussut pistospäivän arvosta parantui ja loput kai sitten tarvitsivat leikkaushoidon parantuakseen. Tämän tutkimuksen valossa näyttäisi siis lupaavalle. Maanantaina, eli 7. päivänä on sitten taas verikoe ja katsotaan myös ultralla.

Edited September 25, 2015 by Lallis

[wii]

Hienoa, että toistaiseksi vaikuttaa toimivalta!

[Lallis]

HCG oli tänään, eli 7. päivänä pistoksesta 4200.

 

Tähän mennessä siis on edennyt

pistospäivänä 6700

4.päivänä pistoksesta 5900 (laskua 12 %)

7. päivänä pistoksesta 4200 (laskua 29 %)

 

laskua on yhteensä ollut 37 %

 

Lääkäri oli sitä mieltä, että lasku ei ole ollut mitenkään erityisen reipasta ja ehdotti toista pistosta. Sovittiin, että seurataan kuitenkin laskua, koska sitä kuitenkin on ollut ja ei oteta toista pistosta, jos ei ole ihan pakko. Se vähän ihmetyttää, että käypä-hoitosuosituksessa tuo 4. ja 7. päivän välin pitää olla laskua 15 %, jotta hoidon katsotaan lähteneen toimivaan ja jos se on vähemmän, niin annetaan toinen pistos tai leikataan. Minullahan tuo lasku on melkein tuplasti tuon 15 % joten en ymmärrä, miksi sitä pidettiin nihkeänä. Totta tietenkin on, että alkuarvo on ollut aika korkea.

Koska päädyttiin minun toiveestani seurantaan, tihennettiin seurantaa siten, että seuraava koe otetaan jo ylihuomenna. Vähän sekin pohdituttaa, että mitä sitten, kun eihän se lasku voi olla mitään ihan radikaalia kahdessa vuorokaudessa. Vai riittääkö, että laskua on edes jonkin verran? Sain myös tupla-antibiootit, koska jotain tulehdukseen viittaavaa kai oli ja lisäksi kohdussa olikin sitten jotain kudosmöykkyjä...

[Lallis]

4.9. varmistui, että alkanut raskaus ei ollut normaali, 21.9. sain kohdunulkoiseen sen piikin ja tänään 25.11. HCG oli vihdoin negatiivinen, alle 1! Eli aika kauan tässä meni. HCG laski hitaan alun jälkeen ihan mallikkaasti. 

noin 9 päivää pistoksesta HCG oli 3500, 15 päivää sen jälkeen 1100. Lasku oli noin 70 % 7-10 päivässä. 28.10. oli päästy jo 75, mutta kokeessa, jonka jo oletin olevan vihdoin viimeinen 9.11. olikin HCG lähtenyt jälleen nousuun ja oli noin 90. Sain saman viikon perjantaille lääkäriajan ja 13.11. HCG olikin taas laskenut ja oli noin 40, mutta päätettiin vielä ultrata. Kohdusta löytyi jokin kappale ja ehdittiin jo diagnosoida kohdunulkoisen sijaan sektioarpiraskaus, kun näytti että palanen on kiinni sektioarvessa. Pala saatiin kuitenkin pois suolaliuoshuuhtelulla ja pihdeillä. Ilmeisesti palanen kuitenkin oli se, joka piti HCG:ta jatkuvasti vähän koholla, koska sen poistamisesta 10 päivää, niin pääsin nollille. 

Lopulta ei ilmeisesti nyt sitten olla ihan varmoja, että oliko kyseessä kuitenkaan kohdunulkoinen vai mikä. Sektioarpiraskaudesta ei kuitenkaan enää puhuttu eikä sen edellyttämiä jatkotoimenpiteitä ole suunniteltu.

[tahdenlento]

Mä otin kokemuslistalle tämänkin. Eilen leikattiin ja vasen munatorvi meni. Tosin moneen muuhun nähden olen todella iloinen ja helpottunut, kun vaihtoehtina oli molan uusiutuminen ja uudet sytot.

Edited December 2, 2015 by tahdenlento

[anjusha]

Tahdenlento, pahoittelut kohdunulkoisesta

[tahdenlento]

Kiitos, meille tää tosin oli helpotus. Vältettiin jotain pahempaa.

[Mimosa85]

Ajattelin kertoa omasta kokemuksestani, kun olen tätä keskustelua tuossa lukenut. Olemme yrittäneet vauvaa nyt vähän päälle vuoden verran. Kolmisen viikkoa sitten tuli soitto koskien lapsettomuushoitojen aloitusta, aika sovittiin tämän viikon perjantaille. Kierto ollut välillä hieman sekaisin tänä aikana, pian yrityksen aloittamisesta kuukautiset jäivät pois kolmeksi kuukaudeksi, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, mutta muuten aika säännöllinen kierto, pari kertaa olleet hieman myöhässä. Mutta ei plussaa.

 

Kunnes viime tiistaina ratsastustunnin päätteeksi aivan kauhea vatsakipu. Järkyttävä kipu kesti puoli tuntia, otin heti särkylääkkeen ja ajoin joten kuten kotiin, hetken päästä kipu laantui huomattavasti. Mies kysyi lähdetäänkö päivystykseen, mutta sinne 50 km:n matka ilta-aika kun oli. Sanoin, että kyllä tämä tästä kai menee, tuntuu jo paljon paremmalta.Suihkun kautta nukkuun. Heräsin kahden tunnin päästä kipuun, otin särkylääkkeen, ei auttanut, lopulta yöllä yhden aikaan lähdettiin ajamaan yöpäivystykseen. Lääkäri ultrasi (ihan vatsan päältä), totesi että jotain nestettä on -> gynelle. Siellä tehtiin raskaustesti, ja kun lääkäri tuli, kyseli tietysti ensin taustatietoja ja aloitti sitten että kun tuo testi nyt kerran on posittiivinen.. (Tässä kohtaa tuli pieni henkinen romahdus, en siis tiennyt olevani raskaana.) Kertoi sitten melkein samaan sokkiin että vaikuttaa valitettavasti siltä että on kohdunulkoinen oireiden perusteella. Ultrattiin, ja niinhän se oli, kohtu tyhjä. Siihen syssyyn puoli neljän aikaan yöllä vielä selitykset eri hoitovaihtoehdoista, mahdollisesta munanjohtimen poistosta ym... Pää aivan pyörällä.

 

Niinhän siinä sitten kävi, että tähystyksessä poistettiin seuraavana päivänä, oli tosiaan vuotanut verta vatsaan, mistä kipu johtui.. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan munonjohdinta viedä mukana. Olin käsittääkseni viikolla 4+2, jos siis laskin oikein kun enpä ole noita tosiaan vielä koskaan päässyt laskemaan.. Järkyttävä kokemus, vaikka en tiennytkään olevani raskaana.. Onneksi en, sillä vuoden yrityksen ja tärpin jälkeen olisin varmasti vielä enemmän hajalla, kun nytkin ottaa todella koville. Sairaslomaa tarjottiin sunnuntaille, leikkaus oli siis keskiviikkona. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan mitä muut ovat saaneet, itsestä tuntui vähän lyhyeltä..? Sain kyllä asiasta keskusteltuani vielä kaksi päivää lisää, ja onneksi sain, koska joudun nyt olemaan vielä loppuviikonkin poissa töistä, koska vatsa ilmeisesti aika ärtynyt tuosta leikkauksesta, eikä oikein tahdo pitää mitään kiinteää sisällä.. 

 

No, näin meillä. Toisaalta olen ehkä kuitenkin tyytyväisempi, että asiat menivät tässä tilanteessa näin, koska kun oireet olivat niin pahat jo noilla viikoilla, niin en halua tietää mitä olisivat olleet, jos olisi alkanut oireilemaan vasta myöhemmin. Ja nythän munanjohdin tosiaan onneksi säästyi. Käsittääkseni yleensähän alkaa ilmoittelemaan itsestään vasta aika paljon myöhäisemmässä vaiheessa tuo ku..?

 

Voimia kaikille tämän vaikean asian kokeneille..

[tahdenlento]

Mä sain 2 viikkoa leikkauksesta, mutta se tuli enemmän siitä massiivisesta verenhukasta kuin itse operaatiosta. Ja mun lääkäri on aika suopea antamaan saikkua. Muutamasta päivästä useaan viikkoon oli ohjeistus minkä netistä luin.