Alisia84

Tyhmät kysymykset synnytyksestä

134 posts in this topic

Sektion aikana jos tulee paha olo niin siihen saa kyllä heti lääkettä, joka vaikuttaa välittömästi paistaen pahan olon. Oksentaa ei tarvi, kunhan sanoo ennen kuin jo "lentää" ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia :) Mainitsin edellisen leikkauksen oksusta anestesialääkärille, mutta eipä se pahaa tee ihan vaikka sanoakin, jos olisi tarvetta jollekin lääkkeelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin tuossa edellisen synnytykseni tietoja sairaalasta mukaan saaduista papereista ja siinä oli mainittuna myös kuinka paljon verta oli synnytyksessä menetetty, oli ihan tarkka luku ei mitään noin arviota. Siis miten tuo voidaan laskea, kyseessä normaali alatiesynnytys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^oon muuten miettinyt ihan samaa, miun synnytyskertomuksessa lukee että verta menetetty 1500ml mutta miten ne sen mittaa? Ja samoin ihan alatiesynnytys, tosin imukuppiavusteinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvioimalla. Tarvittaessa jopa punnitsemalla märkiä rättejä kuten leikkaussalissa voidaan tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voidaanko ensisynnyttäjä kotiuttaa niin, että sektiovauva on saanut lisämaitoa tasaiseen tahtiin ja käytännössä imetys ei ole onnistunut ollenkaan (vauva ei jostain syystä vaan hamuile ja ei ota imuotettakaan, johtuuko kenties, kun saa tasaiseen sitä lisämaitoa?)

Edited by tiksu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvioimalla. Tarvittaessa jopa punnitsemalla märkiä rättejä kuten leikkaussalissa voidaan tehdä.

 

Ahaa, kiitokset vastauksesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiksu: mun vastaavassa tilanteessa ollut huonekaveri kotiutettiin vaikkei vauva ollut kertaakaan imenyt rintaa, ei saanut otetta eikä hällä maitoakaan vielä tullut. Ohjeena oli antaa kotona maito hörpyttämällä, jos ei rintaruokinta onnistu ja olla yhteydessä neuvolaan tai synnäriin. Kotona imetys lähtikin sujumaan, kun maito nousi. Ei sieltä käsittääkseni ketään pihalle heitetä, jos vauvan hyvinvointi epäilyttää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään tietoa, että miksi sairaalan ohjeistuksessa luki, että synnyttämään pitäisi tulla ilman kynsilakkaa tai max. läpinäkyvän kynsilakan kanssa? Siis onko tähän ihan joku oikea terveydenhoidollinen syy? Varpaankynnet haluaisin lakata :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lakkaa on sormien kynsissä, se saattaa haitata joidenkin laitteiden toimintaa. Siis lähinnä JOS synnyttäjälle laitetaan se "pyykkipoika" sormeen kiinni, kynnen ja sen laitteen välillä on "este" (=kynsilakka)

 

http://www.hs.fi/kotimaa/a1384741304488 tossa on asiasta uutisartikkeli :)

Edited by Yazz

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti en puhu palturia, mutta muistelen, että kynsien (alusen) väristä näkee jotain olennaista voinnista. Väri muuttuu jossain vaaratilanteessa ja kynsilakka estää tuon muutoksen näkemisen. Äh kun muistan huonosti... Turvallisuuskysymys kuitenkin, terveydellinen tosiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kynsien lakkaus ja geelaus voivat haitata äidin voinnin tarkkailua synnytyksen aikana. Lähinnä jos tarvitaan tarkkailla äidin saturaatio eli hapetusarvoa voi tuollanen este antaa virheellisiä arvoja. Äidin happitilanne korreloi myös masuvauvan happeutumisen kanssa.

 

Mutta jos on lakat tai geelit kynsissä niin tatvittaessa happeutumista voidaan mitata sormesta, varpaasta, korvanlehdestä tai otsasta, riippuen laitteistosta... Mutta tarvittaessa vaikka kontrolloimalla suoraan verikokein...

 

Kynnen alusen väristä voidaan myös arvioida verenkierron tilannettakin tarvittaessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksista, kylläpä täältä löytyy tietoa vaikka mihin! Eli ilmeisesti voin lakata varpaankynnet (jos taivun), kunhan jätän sormet paljaiksi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osaako joku sanoa, hoidetaanko synnytyksessä päälle iskevä paniikkikohtaus lääkkein, paperipussilla vai puheella? Vai hoidetaanko mitenkään?

 

Keksin juuri tässä rv 36 synnytyspelon ja siihen liittyvän mahdollisen paniikkikohtauksen riskin... Pelko liittyy siis hallinnan menettämiseen ja "pakottamiseen" - synnyttämistä ei pääse pakoon avautumisvaiheessa... :rolleyes: Ja joku "en pystykään tähän"-fiiliksen pelko kesken synnytyksen saattaisi paniikkikohtauksen laukaista.

 

En siis ole paniikkihäiriöstä kärsivä, vaan esim. hammaslääkärikäynnin jälkeen olen joskus saanut jonkinlaisen kohtauksen, liittyen kai kipuun ja siihen "pakko olla aloillaan kipua aiheuttavan ihmisen armoilla"-tunteeseen.

 

Saakohan kukaan kiinni näistä mun yöllisistä ajatuksista...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sahina,mulla esikoista synnyttäessä iski ponnistusvaiheessa paniikki. Siis yltiömäinen "mä kuolen tähän"-paniikki. Kovasti kätilö yritti mua rauhoitella,niinkuin mieskin,mutta ei se siinä enää mitään auttanut kun itse on jo niin syvällä siinä paniikissaan ja tuskissaan tietty myös. Lopulta saliin tuli vielä toinenkin kätilö sekä lääkäri jotka yrittivät rauhoitella,mutta kun ei onnistunut mikään enkä ollut enää lainkaan itseni hallinnassa,auttoivat he pienen imukupilla maailmaan. Oon vuosia sitten kärsinyt silloin tällöin paniikkikohtauksista josta olen kerran joutunut ambulanssilla sairaalaankin. Happi ei kertakaikkiaan kulkenut. Synnytykseen mennessäni pelkäsin saavani vastaavanlaisen kohtauksen( ettei siis saisi henkeä) ,mutta ei onneksi ihan niin pahaa tullut. Pelkkä pääkoppa oli paniikin vallassa :D

Ihmiset on erilaisia,joillekin riittää että toinen sanoo että rauhoitu tai silittää,mutta mulle ei riitä edes huuto kun paniikki iskee :D

Älä pelkää,kaikki menee varmasti kuitenkin ihan hyvin!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Juuri tuota tarkoitan! Siis jossain "pahassa" vaiheessa (ponnistusvaihe?) iskee ensin henkinen paniikki, "en selviä tästä, en pysty tähän", joka laukaisee hyperventilaation ja se taas lisää sitä henkistä paniikkia... Mutta siis et saanut toisin sanoen apua siihen? Hieman rauhoittelua... Ehkä siksikin pelottaa, jos sattuu kätilö, joka sitten tokaisee jotain vähättelevää, tyyliin "no niin, oopas nyt reipas ja lakkaa esittämästä". Se vaan lisäisi paniikkia...

 

Hmmm. Taidan laittaa kuitenkin synnytyslappuun maininnan asiasta...

 

Mutta kiitos kovasti Mimosa!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu,en saanut siihen mitään sen ihmeempää,enkä usko että siihen oikein on saatavillakaan.. Muistan niiiiiin elävästi ja ikuisesti sen kun toinen kätilöistä sanoi siinä sekoilun keskellä minulle,että "kohta vauva syntyy,haluatko todella että se kuulee ensimmäiseksi sun huutavan?!" :( tosta jäi kyllä paskanmaku suuhun,eikä auttanut yhtään paniikkiinkaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu,en saanut siihen mitään sen ihmeempää,enkä usko että siihen oikein on saatavillakaan.. Muistan niiiiiin elävästi ja ikuisesti sen kun toinen kätilöistä sanoi siinä sekoilun keskellä minulle,että "kohta vauva syntyy,haluatko todella että se kuulee ensimmäiseksi sun huutavan?!" :( tosta jäi kyllä paskanmaku suuhun,eikä auttanut yhtään paniikkiinkaan..

Voi ei mikä möläytys kätilöltä!!!!! :o Enemmän auttaisi varmasti kannustus, ainakin itse ajattelisin niin. Että kätilö sanoo, että kyllä sinä pystyt tähän ja kaikki menee hienosti ja hyvin olet pärjännyt (vaikkei olisikaan, mutta saisi synnyttäjän uskomaan itseensä!). Äh, ihan kuin olisin joku pikkulapsi, mutta varmaankin jotkut lapsuustraumat tuossa nousee pintaan, näin nyt olen pähkäillyt asian.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin osa synnyttäjistä kokee synnytyksen aikana vaiheen ettei enää pysty koko hommaan lainkaan. Siitä päästään suurimman kanssa yli kannustamalla ja rohkaisemalla, myös puolison/tukihenkilön tuki on tuossa kohden erittäin tärkeää. On tärkeää uskoa synnyttäjään ja siihen, että kaikki onnistuu kyllä. Mitään taikakeinoja ei kätilöilläkään taskuissa ole, paras keino on saada solmittua synnytyksen aikana luottavainen suhde perheen kanssa ja tukea siitä eteenpäin. Jos lapsella on jokin hätä niintotta kai siihen reagoidaan ja toimitaan sen kannalta oikein, muuten koitetaan vain puhua tilanne ohi. Jollekulle se paras apu on jämerä käsky, toinen taas kaipaa enemmän rauhoittavaa ääntä ja kosketusta. Kannattaa asiasta puhua puolisonkin kanssa etukäteen, mikä on sinulle se paras tapa rauhoittua ja keskittyä?

 

Niistä kynsilakoista; Harvemmin äidin saturaatioita sinällään kaivataan, mutta äidin sykkeiden seuranta on tärkeää silloin kun seurataan sikiön sydänääniä ulkoisella anturilla. Sydänäänimonitorin vakiovarusteena on se ns. pyykkipoikamallia oleva saturaatiomittari jonka avulla nähdään samalla näytöllä sekä äidin että sikiön sydänäänet ja voidaan varmistua ettei rekisteröidä vahingossa vain äidin omia sykkeitä. Silmämääräisesti on hankalaa joskus erottaa äidin ja sikiön sykkeet jos ne erikseen mitataan. Tämän vuoksi on toivottavaa ettei niitä kynsilakkoja/geelikynsi olisi. Varpaiden kynsiinhän se ei millään tavoin vaikuta, ne voi lakata aina jos sinne tosiaan vaan ylettää..  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja taas tyhmä kysymys: voiko ponnistusvaiheessa "levätä"? Siis kerätä voimia ja vaikka hengitellä, juoda? Vai onko se niin intensiivinen vaihe, ettei tee edes mieli tai pysty paineentunteen vuoksi? Jos nyt siis olen ymmärtänyt oikein, että tuo vaihe voi ensisynnyttäjällä kestää reilu parikin tuntia?

 

Ja vielä yksi kysymys: ystäväni sanoi, että heillä oli kätilö lähes koko synnytyksen ajan läsnä, mutta minä olen ymmärtänyt kyllä toisin, että kätilö vain piipahtaa huoneessa, kunnes... niin, kunnes tulee mikä? Ponnistusvaihe? Vai onko siinäkin vain kyse kiireestä eli osaston tilanteesta, montako synnytystä on käynnissä samaan aikaan? Jos on vähän synnytyksiä samaan aikaan, viettääkö kätilö enemmän aikaa synnyttäjän kanssa vai riippuuko synnyttäjästä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ainakaan pystynyt lepäilemään ponnistusvaiheessa, kyllä se oli täyttä työtä ja intensiivistä menoa koko ajan. Sattuikin niin s****nasti ja ponnistustarve oli niin mieletön ettei lepäämisestä mitään olisi tullutkaan. Mulla tosin ponnistusvaihe kesti vain vartin ja eteni sujuvasti.

 

Meillä kätilö vain piipahti huoneessa lähinnä pyydettäessä, kunnes ponnistusvaihe alkoi. Siinä oli sitten kaksi kätilöä paikalla koko ajan. Ainakin kättärillä joka huoneessa on näytöt, joista kätilöt näkevät joka huoneen synnyttäjien supistuskäyrät, eli he voivat tarkkailla monen huoneen tilannetta samalla kertaa. Eipä siinä avautumisvaiheessa oikein koko ajan vieressä kannata olla, jos ei mitään erityistä tapahdu tai tarvitse valmistella puudutusta tms. Kätilö käy yleensä kyselemässä kivunlievityksestä, opastamassa ilokaasun käytössä ja välillä tehdään sisätutkimus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaihe itsessään ei kai ihan paria tuntia voi kestää, tuntikin on aika kova rypistys. Käytännössä siinä ei kyllä pahemmin tullut levättyä, juotua tai mitään muutakaan.

 

Kiire muualla pelipaikoilla sanelee kätilön läsnäoloa aika paljon. Meillä oli kätilöopiskelija paikalla ja hän oli salissa oikeastaan koko ajan. Varsinainen kätilö käväisi paikalla silloin tällöin, koska samanaikaisesti oli menossa kaikkea hätäsektion ja imukuppiulosauttojen välimaastossa toisissa saleissa ja sinne tarvittiin lisää käsipareja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistusvaiheeseen vastaan omalla kokemuksella, että kun se kesti 15 minuuttia, niin ei todella tehnyt mieli juoda tai muutakaan vastaavaa, kun ponnistutti käytännössä koko ajan :D en tiedä kuinka kauan tuo vaihe keskimäärin ensisynnyttäjällä kestää, miulla tuon verran. En osaa siis tarkemmin tuohon kysymykseen vastata :D

 

Omassa synnytyksessä kätilö oli läsnä käytännössä koko ajan, lukuunottamatta sitä että kävi tilaamassa epiduraalin, soittamassa lääkärille jne. Mutta tämä johtui siitä että synnytys eteni rajusti ja vauhdilla, ja loppuvaiheessa oli jo kiire saada vauva nopeasti ulos, mutta tuo kätilön läsnäolo varmasti riippuu synnyttäjän tilanteesta, osaston tilanteesta jne. Minun synnytyksen aikaan oli samanaikaisesti käynnissä kaksi muuta synnytystä, ja osaston toinen kätilö hoiti sitten nämä kaksi muuta (näin kuulin jälkikäteen).

 

Muoks* oma synnytys kesti siis ensimmäisestä supistuksesta syntymään 6 tuntia ja ensisynnytys kyseessä.

Edited by bluehoney

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos RGB, tuokin selvensi jo paljon! :) Juuri mietinkin, että se ponnistusvaihe on vähän erilainen kuin avautumisvaihe kivun yms. suhteen.

 

Näin vähän ajattelinkin, että avautumisvaiheessa kätilö ei olisi niin paljon huoneessa, kun ei kai siinä paljon voi tehdä. Ystävälläni oli melko nopea synnytys, vaikka oli ensisynnyttäjä, en tiedä oliko se vai muu asia syynä tuohon kätilön läsnäoloon.

 

Meilläkin on tuo käyränäyttö saleissa. Ilokaasua taas ei, mutta kai ne muut kivunlievitysmenetelmät (asennot esim. pallolla, hengitys) vaativat neuvomista.

 

Tämä tiedon ja käytäntöjen etukäteen selvittäminen taitaakin olla mulle oikein hyvä pelonlievitystapa! :)

 

Muoks. Kiitos myös Jenny-Marialle ja bluehoneylle kokemuksen jakamisesta, saan vähän kuvaa miten homma voi mennä! :)

Edited by Sahina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kätilö voi olla huoneessa paikalla enemmänkin jos perhe sitä toivoo, tokikin osaston muu tilanne sanelee myös sitä läsnäolon määrää. Toiset perheet haluavat olla ihan keskenään, toiset taas kaipaavat myös kätilön läsnäoloa (kätilöopiskelijalla on aina eniten aikaa olla läsnä jos joku sitä läsnäolijaa kaipaa!) enemmän. Toki kätilö(t) hoitaa perhettä läpi synnytyksen, antaa kivunlievitystä, neuvoo eri asentoja, kyselee vointia, jne. eli ei kukaan voi minkään sähköisen vempeleen kautta vain asioida. Aina siellä on ihminen hoitamassa.

Rauhallisesti etenevässä synnytyksessä saattaa kätilö poiketa huoneessa harvakseltaan jos synnyttäjä voi hyvin, ei kaipaa mitään kivunlievitystä tai neuvoja ja suunnitelmat ovat kunnossa, määrällisesti kätilö saattaa kuitenkin olla enemmän näinkin läsnä kuin nopeasti etenevässä synnytyksessä jossa kokonaiskontakti jää lyhyeksi. Toki toisesta voi tuntua että kätilö oli jatkuvasti paikalla kun synnytys kesti 4h kun taas 26h jälkeen tuntuu ettei juuri ketään näkynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now