Odotuksen onni vs. taloudelliset huolet

[mom4life]

Meille on tulossa toinen lapsi. Kovasti odotettu ja toivottu pienokainen. Kuitenkin yllätävät käänteeet ovat ajaneet meidät todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen, eikä valoa tunnelin päässä näy. Olen äärimmäisen onnellinen, samalla äärimmäisen stressaantunut. Meidän perheemme ei välttämättä ole ainoa tässä tilanteessa, kun ajat ovat tällaiset. Onko muita samassa tilanteessa? Kokemuksia, kuinka tasapainotella onnen ja ahdistuksen välillä? Äitinä esikoisellemme ja tulevalle pienokaiselle olisi tärkeää että osaisin olla stressaamatta liikaa. Mutta huoli painaa...

[teepannu]

Meille tulossa esikoinen. Yllätyksenä, koska meillehän sanottiin, ettei lapsia voida saada ja oltiin lopetettu yrittäminenkin. Olen sairastellut pitkään, rahatilanne sen vuoksi heikko, kun on tukien varassa. Ja nyt koko lokakuun jäin ilman mitään tuloja kun eri tahot maksavat eri aikaan tukensa, toinen etukäteen, toinen takautuvasti. Joten nyt ahdistus ja stressi, miten saa kaikki tehtyä..onko rahaa bensaan kun pitää lähteä synnyttämään jne.

 

Olen saanut apua monelta foorumilaiselta, että on saatu vauvalle tarpeelliset haalittua. Ilman foorumilaisten apua olisin hajonnut pystyyn. Omistaan voi karsia, ei tulevan vauvan.

 

Oen käynyt myös psykologilla juttelemassa. Se on ...no hiukan auttanut. Rahatilanteesta johtuvaan stressiin ei puhuminen oikein auta, koska puhuminen ei tuo rahaa.

 

Meillä auttaa hiukan se, että saan päivää ennen laskettua aikaa äitiyspäivärahan. Lainata vaan ei tekisi mieli keneltäkään..mutta todennäköisesti on pakko (ja se verottaa taas marraskuun tuloja) että päästään synnärille.

 

Päivä kerrallaan, koitan, miettiä sitä aikaa kun lapsi syntyy. Hoen ittelleni että asiat järjestyy. Koitan laittaa kaiken tarpeettoman myyntiin, että saisi taas ruokarahaa. Yhden ison jutun sainkin myytyä ja pystyn menemään hakemaan pari trippiä synnärilaukkuun ja äidinmaidonkorvikkeet varuiksi kaappiin.

 

Odotus saa tunteet muutenkin sekaisin. Tahtoo että kaikki olisi jo valmiina. Kaikki keskeneräinen painaa. KAIKKI. Olenkin esim. vanhoja keskeneräisiä käsitöitä tehnyt valmiiksi, ne ei sitten paina. Olen siivonnut sen kaapin, mikä piti siivota viime vuonna. Olen järjestellyt ja sovitellut. Se AUTTAA. Kun saa asioita niin, että on mahdollisimman VÄHÄN kesken. Kun on ahdistunut yhdestä asiasta, ei tarvi kuin pienen asian, mistä ahdistuu lisää..eli nämä keskeneräiset. Ja samalla kun siivoaa, löytyy tarpeetonta tavaraa, mitä voi myydä, että saa rahaa.

[duudeli]

Meidän esikoinen sai alkunsa kun molemmat opiskeltiin. Raskauden takia mä vaan jäin tosi pian sairaslomalle sekö koulusta että sen ohella tekemästäni työstä -> sairaspvrahaa sain 200e/kk ja vielä silloin omistin kaksi hevosta joiden kuukausikulut jo 600e. Raskain sydämin myin toisen hevosen kuukautta ennen LA ja toisen viime keväänä.

Nyt tilanne on parempi, kun kaikki ylimääräiset menot on karsittu ja mieskin sai ihan kivan työn - mä hain töitä tälle syksylle mutten saanut, joten kht:llä kotona. Helppoa ei oo nytkään mutta huonommin meillä meni silloin kun olin näillä viikoilla esikoisesta - silloin tuntui myös ettei näy valoa tunnelin päässä.

 

Alkuvuodesta kun esikoinen oli jotain 6kk+ laskimme sentilleen vauvan ruoka- ja vaippakustannukset kuukaudeksi ja sen perusteella laskimme minkä verran on käyttää meidän ruokaamme rahaa. Silloin kkn ruolabudjetti oli 200e josta n. 100e söi lapsi joka söi purkkiruokia siksi koska me syötiin kaikkea halvinta kökköä (marinoitu kana, päiväys ummessa..) mitä ei tahdottu lapselle syöttää. Leivottiin itse kaikki käyttämämme leipä ja söimme paljon puuroa.

 

Valoa kuitenkin lopulta ilmestyi tunnelin päästä, vaikkei nytkään tosiaan rikastumaan pääse, ja kuukauden ruokabudjetti on saatu tuplattua. Vauvauinnit ja muut saa tälläkin kertaa jättää välistä ja vaunutkin on halvimmat käytetyt mitä löytyy - mutta niinkin pärjää.

 

Tsemppiä teille molemmille ja valoa tunneliin. Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.

[mom4life]

Kiitos vastauksista. Oudolla tavalla tuntuu kivalta kuulla, ettei meidän perhe ole ainoa, vaikka tietenkään en toivoisi kenellekään sellaista ahdinkoa. Ja ihanaa Duudeli, että teillä on asiat alkanut järjestyä. Ja Teepannu, toivon teille parempaa tulevaisuutta, vaikka en tiedä miten, ehkä voin vain lähettää hyviä ajatuksia....

 

Samaistun kovasti tuohon sinun kertomukseesi. Meilläkin tämä tilanne on jo kestänyt pidempään, vaikkain alkoi yllättäen. Tässä lähimenneisyydessä romahdin ihan kokonaan, töissä meni päin prinkkalaa, parisuhde kärsi ja masennuin. Kun uskalsin myöntää asian, sain apua ja se onkin jonkun verran auttanut. Kuitenkin tuo pohjimmainen syy joka kaikkea ahdistusta aiheuttaa, on tuo talous, emmekä siihen ole saaneet mitään tolkkua. Niinpä tuo pahin ahdistus ja masennus tuntuu piilevän aivan nurkan takan, vaikka yritänkin psykologin neuvoin keskittyä iloisiin ja onnellisiin asioihin. Yritän myös konkreettisesti tietenkin järjestellä talousasioita, mutta se ei ole vielä tuottanut tulosta.

 

Aivan kuten sanoit, kun tuo stressi ja ahdistus on jo pohjalla, silloin kaikki pienet asiat, keskeneräiset tehtävät ja pienetkin haasteet arjessa uhkaa romahduttaa. Tähän juuri olen kovasti keskittynyt energiaa, siis sen estämiseen. Kirjaan päivittäin ylös asioita jotka ovat hyviä, annan itselleni enemmään anteeksi tekemättömiä asioita. Kuitenkin aina laskuja katsellessa - kun uskaltaa niitä avata - voin pahoin sekä henkisesti että fyysisti.

 

Vaikka "raha on vain rahaa", sen puute on kuitenkin vaarallista. Psyykelle ja hyvinvoinnille... Minuakin pelottaa konkreettiset asiat, tuo että onko bensaan rahaa kuvastaa hyvin minunkin ajatuksiani. Lasken todella tarkkaan ruoka - ja bensarahat, muuhun ei kulutetakaan, mutta mitä jos tulee taas jokin yllättävä meno enkä saakaan ostettua ruokaa? Itse voi olla syömättä mutta lapset ei. On myös raskasta yrittää esittää, että kaikki on hyvin.

 

Ei meidän varmaan auta muuta kuin yrittää, toivoa ja rukoilla. Ja luottaa siihen, että Suomessa ei pitäisi kenenkään kuolla nälkään....

 

Tsemppiä <3

[SuzieL]

Meilläkin oli aika hirveä taloudellinen tilanne esikoisen odotuksen lopussa ja koko vauvavuosi. Olimme kahden omakotitalon loukussa. Eli maksoimme kahden talon lainat sekä lämmitys ja vesikulut.

 

Tämän lisäksi uudessa talossa oli öljylämmitys ja öljyn loputtua ei ollut varaa tilata uutta satsia joka olisi maksanut 1200€ joten menimme talven sähkövastuksella. Joka kuukausi tuli 650€ sähkölasku ja silti talon sisälämpötila pakkasilla oli 13 astetta. Tämä olikin sitten mukavaa vastasyntyneen vauvan kanssa.

 

Mekin jännitimme onko edes bensaa, kun pitää lähteä synnärille. Synnytyskään ei mitään halpaa lystiä ollut ja itse olin viikon sairaalassa sekä vauva viikon teholla joten tuli kahdet sairaalalaskut. Ei todellakaan olisi ollut varaa näitä maksaa ja onneksi äitini pystyi niissä auttamaan. Lisäksi hän pystyi auttamaan ruokakuluissa.

 

Onneksi olin kerinnyt hommata vauvan tavarat ja vaatteet jo ennen huonointa aikaa. Paljon ostettiin käytettynä ja kirppareilta sekä saatiin sukulaisilta.

 

Noin 8kk oli todella tiukkaa aikaa, sitten yllättävä rahallinen apu tuli. Saimme uuden talon lämmityksen vaihdettua maalämpöön tämän turvin. Kesällä ei tarvinnut pitää toisessa talossa lämpöjä. Ja nyt, kun juniori syntyi saimme talon myytyä. Iso taakka tipahti harteilta ja voi jopa nauttia vauvavuodesta.

 

Meillä ainakin molemmat stressaavat raha-asioista paljon jos on tiukkaa. Silloin tulee pienemmistäkin asioista riitaa.

Edited October 27, 2013 by SuzieL