koran_

Periodinen kuume

25 posts in this topic

Meillä on tyttö nyt 1v 10kk ja hänellä alkoi toukokuussa kuumeilut. Kuume nousee kerran kuussa tasaisin väliajoin yleensä 40 asteeseen. Tulehdusarvot nousee myös todella nopeasti jopa yli 300. Joskus kuumelääkkeet auttaa, joskus ei. Niinä kertoina kun kuumetta ei saada kotikonstein alas, mennään sairaalaan. Ainoa oire kuumeen lisäksi on turvonneet imusolmukkeet ja aristava kurkku jossa näkyy peitteitä. Angiinaa tytöllä ei kuitenkaan ole ollut kertaakaan. Likka on tietysti aivan tolkkupois-kunnossa ekat pari kolme päivää. Välillä on oltu osastolla hoidossa ja välillä kotona. Antibioottia on saanut suoneen sairaalapätkillä "varmuudenvuoksi". Mitään vikaa kun ei oo koskaan ollut missään.

 

Hoitona tässä on yleensä (niiden vähäisten tietojen mukaan mitä olen löytänyt) nielurisaleikkaus.

Nyt on tavattu julkisen puolen korva- ja kurkkulääkäri joka ei ole halukas leikkaamaan näin pientä potilasta. Haluaa nähdä "vielä yhden kuumeen": Eli meidän kohdalla nyt jo toisen... tulevana viikonloppuna tytön pitäis taas sairastua ja meillä siis edessä koko päivän kestävä sairaalareissu, otetaan verikokeita, pissakokeita, keuhkokuvaa, nieluviljelyä... sama juttu joka kerta. Tyttö pelkää lääkäriä nyt jo niin paljon että sairaalassa lopettaa samantien juomisen, syömisen ja pissaamisen mikä johtaa siihen että pissakoe on otettava lopulta neulalla mikä lisää tytön pelkoa. Ja sitten isketäänkin jo kanyylia käteen että saadaan nestettä menemään. Viime sairaalapätkällä vaati viisi yritystä että saivat kanyylin toiselle, lopulta jalkaan. Tyttö ei ollut lopulta enää jaksanut edes taistella vastaan tai huutaa. Oli vaan tärissyt isänsä sylissä. Onneksi en ollut mukana sillä kertaa.

 

Tämä kierre tuntuu ihan älyttömältä. Likka on muutenkin huono nukkuja mutta ihan turha yrittää mitään unikouluja yms. kun meidän viikot kuluu päivärytmin palauttamiseen sairastamisen jäljiltä. Ja juuri kun rytmi tuntuu palautuvan tyttö sairastuu uudelleen ja koko homma alkaa alusta.

 

Vertaistukea kiitos. Sanokaa nyt joku edes, että tämä loppuu joskus. Sydäntä särkee aina huomata uudelleen että tyttö on taas kipeä..

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikakommenttina, että itse olen ollut vuoden ja viisi kuukautta, kun korvani on putkitettu ja samalla on leikattu kitarisat. Tämä on toki tapahtunut vuonna -80. Mikähän on, ettei lääkärinne halua leikata?

Edited by LeeLoo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nielurisaleikkaus on tietääkseni isompi operaatio kuin kitarisaleikkaus, kumpaakaan tosin ei kai mielellään tehtäisi ihan pienille, mutta tehdään kyllä jos ei muuta hyvää vaihtoehtoa ole. Kaipa se riippuu lääkäristäkin, niillä nyt vaan on omia mielipiteitä asioista.

 

Kuulostaa kyllä tosi julmalta kipeälle pienelle nuo jatkuvat kokeet sairaalassa  :girl_sad:

 

Voimia teille ja teidän pienelle  :lipsrsealed: Valitan etten voi antaa vertaistukea enkä osaa neuvoa mitään muutakaan  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri tuo on syynä ettei haluta leikkausta kun on niin iso operaatio näin pienelle.

 

Mutta ei me näinkään voida kuukausikaupalla jatkaa....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla on vahan samanlaista 4,5 v esikoisen kanssa - tosin verikokeiden mukaan kyseessa olisi aina "bakteeritulehdus" ja antibiotit auttavat, samoin kuumelaakkeet tepsivat. Kaytiin laakarissa jalleen kerran tanaan ja laakari katsoi tiedoista, etta edellinen kerta oli 7.10, sita ennen 2.9 jne... Tytolle siis nousee akkia liki 40 kuume, joka tosin sitten sahaa laakkeiden vaikutuksesta. muita oireita ei ole eika muualle yleensa satu (tosin viimeksi loytyi korvasta arhakka tulehdus). Lapsi pelkaa laakaria kuin hullu, koska malarian pelosssa taalla 8Afrikassa paivantasaajalla) on kovassa kuumeessa aina pakko ottaa vahintaan se malaritesti (mutta yleensa laajemmat verikokeet). Taalla laakarit ovat aika pihalla ja oon miettinyt, pitaisiko antibioteista kieltaytya, mutta ksoka kova kuume pitkittyy ilman niita aivan tolkuttoman pitkaksi (kokeiltu on...), ja verikokeet viittaavat bakteeriin, ollaan kuitenkin aina paadytty antamaan niita. 

 

Ei mulla ole oikein mitaan jarkevaa sanottavaa tahan, kun itsekin ole aika pihalla (ja ahdistunut, kun pelkaan, etta kyseessa onkin joku hirvea trooppinen sairaus, jota ei vaan tunnisteta).

Edited by Chiko

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nii, meillä ei tosiaan oo verikokeissa koskaan ollut mitään. Mut se kuume nousee sinne neljäänkymppiin ihan hetkessä ja samana päiväänä kun menee kattoo crp:n nin se on jo sata, seuraavana päivänä 200-300.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun hyvän ystävän pojalla oli sama sairaus. Hänta tutkittiin päästä jalkoihin, poissuljettiin ties mitkä mahdolliset sairaudet. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja diagnoosiksi tuli tämä periodinen kuume. Loppujen lopuksi leikattiin ne nielurisat ja kuumeet loppuivat siihen. Pojalla oli tosin ikää leikkauksen aikaan reilu pari vuotta, eli oli vähän vanhempi kuin Koranin tyttö.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, tytölle nousi kuume. Pari päivää aikaisemmin mitä odotin mutta kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Sanopa se. Ollaan päivystyksessä, crp vasta 17 (uskomatonta et noin alhainen). Likka on naatti, kuumetta yli 38 lääkkeistä huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kopsattu mun päikystä:

 Torstaina siis crp 17, perjantaina 150 ja mentiin lähetteellä lasten päivystykseen:

 

Joo... oltiin päivytyksessä eilen klo 15-19:30 välinen aika. Lopulta mulla meni hermot ja mä sanoin lääkärille että me lähdetään nyt kotiin nukkumaan ja me tullaan aamulla takas.

 

Mä ymmärrän että lääkärin pitää sulkea pois tulehdukset eikä tutkimatta voi jättää. MUTTA. KUN. TÄMÄ. ON. JO. SEITSEMÄS. KERTA. Täsmälleen samoilla oireilla. Ja voin sanoa että kyllä mä osaan jo lastani lukea sen verran hyvin että tiedän mikä sillä on.

 

No. Eilen siis taas otettiin crp:t ja verikokeet ja alettiin jahtaamaan sitä pissaa. Joka ikinen kerta kun on pussilla otettu pissakoe, se on ollut positiivinen. Niitä bakteereja vai valkosoluja vai mitä siitä haetaankaan on ollut yli raja-arvon mutta ei kuitenkaan niin paljoa että voitaisiin olettaa lapsella olevan raju tulehdus (mikä nostais ne crp:tkin niin ylös kun ne nyt on). Eli näytteeseen on taas päässyt sontaa jostain (joko tytön värkistä tai jostain). Sitten kun on otettu punktiolla koe niin pissa on ollut täysin puhdas, joka ikinen kerta. Nyt päätettiin miehen kanssa että otetaan heti neulalla, päästään helpommalla kun ei tartte tunteja ensin odottaa sitä pissanäytettä joka on kuitenkin huono ja sitten odotella vielä lisää. Laitettiin Emla puoleksi tunniksi ja se pussi, jos kävis ihme että Hippu pissais. No, ihme kävi, pissa tuli. Jäätiin odottamaan tuloksia missä piti mennä 30min, meni 1h30min. Testin mukaan pissatulehdus. Yeah right. Otetaan vielä neulalla. Housut pois ja todetaan että lapsen vaippa on ihan märkä ja lämmin. Juuri siis isot pissat tehnyt. Pistetään silti. Oho, rakko on tyhjä. Tässä kohti mulla alkoi jo tulla savu korvista. Ja tuli lisää kun lääkäri sanoi ett oltais me voitu ultratakin että onko rakossa mitään. Jepjep. Tässä kohti mä ilmoitin meidän lähtevän nyt kotiin. Tyttö oli aivan kauhuissaan ja väsynyt ja kuumeinen ja mä päätin että sairaalaan me ei enää jäädä. Tullaan aamulla takas.

 

Nyt odottelen että mies ja Hippu herää (nukkuvat siis EDELLEEN!). Mies lähtee Hipun kanssa kahdestaan koska mä alan olla niin kypsä tähän tilanteeseen että oon ihan raivona vaan. Mies on onneksi samoilla linjoilla mun kanssa että nyt tämä lapsen rääkkääminen loppuu. Mies pitää huolen siitä että ennen punktiota ultrataan että ei tuu turhia pistoja. Ja ne tulee kotiin odottamaan tulosta. Ne ei jää sairaalaan tunneiksi turhan takia. Soittakoon perään jos se ihme on tapahtunut ja pitääkin tulla osastolle tippaan. Me varmasti sitten kyllä mennään jos tarve on. Onneksi tuo lääkäri oli sitä mieltä että JOS ei ole pissatulehdusta niin me saadaan se diagnoosi. Annetaan se kortisoniannos mikä auttaa joissain tapauksissa ja laskee kuumeen periaatteessa heti. Ja sitten leikataan (siis sitten kun Hippu on terve ja siinä kunnossa että voidaan leikata).

 

Jos jostain syystä ei leikata eikä asia etene niin meidän suunnitelma on se, että kun seuraava kuume tulee me ei enää lähdetä lääkäriin vaan sairastetaan kotona kaikessa rauhassa. Yhtään ainoota turhaa verikoetta tai punktiota tuosta lapsesta ei enää oteta. Se alkoi melkein itkeä eilen apteekissakin kun näki valkotakkisen.

 

Mua alkaa niin raivostuttaa uudelleen kun kirjoitankin tätä. Tulikohan kovin sekava kirjoitus? Huh.

Edited by koran_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todellakin oikea ratkaisu ettei lasta rääkätä niillä samoilla kokeilla uudestaan ja uudestaan. Jos se olisikin liian pieni leikkaukseen, niin mitä järkeä se odotteluaika olisi käyttää tuolla tavalla lasta kiduttaen, voisihan ne kuumeet sairastaa rauhassa kotonakin, kun kerran on jo selvää (tai pitäisi olla) mistä on kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimein saatiin diagnoosi. Lääkäri sanoi että tämä rääkkäys loppuu nyt ja päästään kuukauden sisään korvalääkärille keskustelemaan jatkosta (leikkauksesta). Nyt ei enää Hipulta oteta noita kokeita mutta lääkäriin on kuulema tultava jos on kovin kipeä. Ja jos sattuu käymään niin ettei kohdalle sattuva lääkäri olekaan tämän kyseisen lääkärin kanssa samaa mieltä (ettei kokeita tartte enää ottaa) niin sitten me tehdään vaan niin että lähdetään pois. Ohi nuo aina menee ilman lääkäreitäkin. Ja osataan tässä vaiheessa jo tunnistaa jos on kyse jostain muusta jolloin toki verikokeet yms. on ihan oikeutettuja.

 

Tämä saatiin siis 7kk sairastamisen jälkeen päätökseen. Tulen päivittämään vielä tilannetta myöhemmin, viimeistään sitten leikkauksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän leikkaus ei tuu onnistuu kun Hippu on kuumeessa (38,6 tänään kuuden tienoilla). Lääkäriin siis taas et mikähän nyt on kun periodista tää ei oo tälläkertaa kun vasta itsenäisyyspäivänä olis ollu sen aika.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi ei, kuulostaa aivan kamalalle pienen sairastelut ja varsinkin se miten noin pientä on kohdeltu, kun on tutkittu liikaa :(. Kovasti voimia sinne! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitystä, eka leikkausaika siirtyi kun Hippu oli kuumeessa. Uusi aika oli 9.päivä joka siirtyi kun Hippu oli taas kuumeessa. Jännä juttu tässä on se et kuume nousi eka kerran ma 6.päivä, haettiin kortisoni jolla kuume laski ja aateltiin jo et päästään leikkaukseen mut jostain kumman syystä se nousi ke-to yönä uudelleen ja nyt toi onkin sit tosi kipee taas. Kuume ei vaan pysy poissa vaan nousee heti yli 39 kun lääke lakkaa vaikuttamasta. Eilen käytiin päivystyksessä taas kun käskivät ja tänään aattelin soittaa voisko hakea uuden kortisoniannoksen kun ei tää kuumeilu nyt näytä loppuvan. Mä en vaan tiiä miten tiuhaan sitä kortisonia saa antaa.

Edited by koran_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin torstaina Hipun leikkaus hoidettua. Kummatkin risat lähti ja kaikki meni hyvin. Lääkkeinä menee Panadol, Burana ja Tramal kokoajan ihan täysannostuksella. Lapsi ei oo ollut yhtään niin kipeä mitä lääkäri pelotteli. Ja sehän pelotteli ihan kunnolla. Ihan hetkittäin kurkku on ollut niin kipeä että itkettää mutta muuten on ollut ihan normaali. Seuraava jännänpaikka on sit se kun ne peitteet lähtee kun siinä on se verenvuodon riski.

 

Nyt sit odotellaan tuleeko kuumpiikkejä enää vai auttoiko leikkaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kääk, olen unohtanut päivittää meidän tilanteen.

 

Leikkauksesta toipuminen vei lopulta viikonlopuksi sairaalaan. Likka tuli niin turkasen kipeäksi ettei syönyt eikä juonut ja sit oltiin osastolla nesteitä ottamassa suoraan suoneen. Sieltä kun kotiuduttiin tyttö oli kunnossa. Ja mikä parasta tyttö on ollut kunnossa siitä lähtien.

 

Meidän koko elämä muuttui. Apaattisesta ja väsyneestä lapsesta on tullut mahdottoman puuhakas ja iloinen. Motoriikan- ja puheenkehitys ottivat sellaisen megaspurtin että vieläkin ihan joka ikinen päivä mä hämmästelen sitä miten erilainen toi lapsi on. Ja suren sitä miten kipeä ja väsynyt sen on täytynyt olla kaikki ne kuukaudet. Ekana viikonloppuna sairaalan jälkeen itkettiin miehen kans kun käveltiin kaupasta kotiin kun Hippu KÄVELI itse sen matkan (aiemmin kun ei jaksanut, halusi vaan istua rattaissa) ja hyppi lumihangessa ja teki lumienkeleitä ja nauroi vaan ilosta. Ei oltu ennen nähty meidän lasta sellaisena!!

 

Lääkäripelko on kadonnut, pari kertaa on käyty lääkärissä näiden jälkeen mutta kun kerron etukäteen mitä tapahtuu niin kaikki menee hyvin. Kyllä se mainitsee aina ettei tykkää lääkäristä ja muistaa varsin hyvin toimenpiteet mitä sille on tehty. Leikkii paljon lääkärileikkejä ja hyvin tietää mitä milläkin instrumentilla tehdään.

 

Mutta siis. Meidän tapauksessa ongelma oli itsepäiset lääkärit ;) vaikka tosiaan itse oltiin tiedetty diagnoosi jo kauan. Toinen ongelma oli Hipun ikä kun kukaan ei olisi halunnut leikata niin pientä. Onneksi lopulta kaikki hoitui ja meillä on terve lapsi nyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now