Kakkaamisen pelkääminen

[Amanta]

Onko keitään muita, jotka taistelevat taaperon kakkaamisfobian kanssa? Elämä on ollut tuskaa koko syksyn ajan. Tämän pitäisi kuulemma olla yleinen ongelma, mutta ei oikein ole löytynyt vastaavanlaisia kokemuksia netistä selaamalla.

 

Löysin jenkkikirjan, itsehoito-oppaan (The Ins and Outs of Poop: A Guide to Treating Childhood Constipation) jonka avulla meidän ongelma alkaa nyt helpottumaan.

[pyöriäinen]

Meillä oli esikoisen kanssa ummetus- ja kakkaongelmaa. Homma alkoi sitä, että harjoiteltiin vaipattomuutta. Pissat osas tehdä hienosti pottaan, mutta kakkaa ei sitten millään halunnut. Haluttiin kuitenkin kokeilla tuota vaipattomuutta, kun ikää oli jo reilu 2v (olisko ollut 2v2kk ku kokeiltiin jättää vaippa kokonaan pois). Siitä tuli niin järkyttävä ummetus ja panttausongelma, että lopulta laitettiin täysin vaippoihin ja unohdettiin koko kakka-asia. Kokeiltiin varovasti vaipattomuutta muutaman kuukauden kuluttua uudestaan ja rauhalliseen tahtiin edetessä alkoi sujua. Eli meillä oli kyse mielestäni siitä, että lapsi ei ollut valmis tekemään kakkaa pottaan.

 

Lisäksi meillä on ollut molempien lasten kanssa ummetusongelmaa puolenvuoden iässä, kakkaamisväli oli pahimmillaan monta viikkoa. Ei tästä nyt varmasti apua ollut, lapsen kakkaamisongelmat on kyllä todella inhottavia ja hankalia hoitaa. Mielenkiinnosta kyselen, että mitä ratkaisuja tossa kirjassa ehdoteltiin?

[Amanta]

Tuossa on kakkaamisfobiaan ratkaisuna (fobia yleensä syntyy kivuliaista kakkaamiskokemuksista ummetuksessa) laksatiivit ja palkitsemisjärjestelmä suunnitelmallisessa potalla ohjatusti kakkaamista yrittämisessä.

 

Meidän taaperolla alkoi ongelma 2-vuotiaana kun oli kovia kakkoja. Poika itki kakatessaan ja sitten alkoi alitajuisesti välttämään kakkaamista. Kirjassa kerrotaan miten ummetus kroonistuu kun lapsi tahdonalaisesti pidättää kakkaa pitkiä aikoja. Peräsuoli venyy säilyttämään enempiä määriä kakkaa. Meillä pojan olo oli tuskainen kun oli ummetusta, ja hän tunsi kauhua kun meinasi kakka tulla. Välillä suoraa huutoa, välillä vain huonotuulisuutta, ei viihtynyt muualla kuin sylissä tai sohvalla. Itse ei saanut kotitöitä tehtyä, kun lapsi roikkuu paidan helmassa. Kakan jälkeen poika aurinkoinen, touhukas oma itsensä, sen muutaman tunnin ajan kunnes taas alkoi kakattaa. Se... oli... ihan... hirveää...

Muutamien vaiheiden jälkeen olla tässä, poika 2v 5kk, että poika saa laksatiivia ja kakka tulee lähes normaalisti vaippaan joka toinen päivä ilman itkukohtausta, ja hän saa siitä leluauton palkaksi. Potalla hän suostuu istumaan kauan jos ei kakata ja vain n. 5 sek jos kakattaa. Olo itsellä on helpottunut kun hän vihdoinkin on pitempiä ja pitempiä aikoja iloinen, leikkii ja on suht omatoiminen. Mutta hän pidättää edelleen kakkaa, sen näkee käytöksestä kun varpistaa ja vetää mahaa sisään ja tepsuttaa. Hän vaan alitajuisesti suostuu antamaan kakattamisen tunteelle nyt nopeammin periksi kun aloitettu tämä lahjontahomma (tai using incentives, kuten hienosti kirjassa sanotaan). Meidän oma lääkäri Pulssissa sanoi että potalle vaan, ja keksit ja kirja ja sellaiset pois... Ihan päinvastaista kuin kirjassa ja se ei toiminut meillä.

[Kyllikki79]

Meillä esikoisen kanssa oli samanlaista ja tämä johtui siitä kun kakka oli kovalla. Lopulta meillä auttoi vaan aika eli kauan siinä meni mutta lopulta neiti huomasi ettei kakkaaminen enää sattunutkaan.

[Kamilla]

Meillä oli (tai on) samanlaista ongelmaa, eli kerran meni maha kovalle sairastaessa ja siitä alkoi 1,5 vuoden panttauskierre. Käytimme ensin itsenäisesti Levolacia tarpeen mukaan, jos kakka ei tullut. Sitten lopulta kävimme lääkärissä, kun homma ei kerta kaikkiaan edennyt mihinkään ja määräyksenä tuli Levolac puoli vuotta sekä lyhyenä kuurina Laxoberon, jos kakka ei Levolacista huolimatta tule. Levolacia piti käyttää paljon putelin kyljen annosohjetta enemmän, niin paljon, että maha oli sen verran löysä, ettei lapsi voi enää pidätellä. Sitten annosta aletaan tuunaamaan vähän kerrallaan alaspäin, kuitenkin niin, että kakka tulee vähintään joka toinen päivä. Aluksi lapsen kanssa piti ihan opetella kakalla käyntiä, kannustaa äkistämään ja kehua kovasti aina kun oli oikea tyyli ja tulosta tuli. Mitään palkintoa emme antaneet, tsemppaus ja kehuminen toimivat erittäin hyvin. Muutaman onnistuneen vessareissun jälkeen alkoi käydä itsenäisesti ja tilanne helpotti olennaisesti =) Myös "kakkalääke" eli Levolac oli lapselle iso henkinen tuki: sitä aina korostettiin lääkettä ottaessa, että tämä auttaa, nyt se kakka tulee helposti jne. Meillä lapsi oli jo neljä, kun lääkitys saatiin, joten keskustelu ja järkipuhe toimi. Kaksivuotiaalla voi olla hankalampaa. Olen huomannut, että panttausongelma usein palailee, jos ollaan esimerkiksi kyläreissulla tai rytmi on normaalista poikkeava. Välillä pitää vieläkin siis käyttää Levolacia, mutta säännöllisesti ei enää. Suosittelisin käymään lääkärissä ja hankkimaan nuo lääkkeet ja ohjeistuksen. Minusta tuo lääkkeen säännöllinen ja pitkäaikainen kuukausia kestävä käyttö oli meidän kohdalla käänteentekevä juttu. Pitää käyttää niin pitkään, että panttaus ihan unohtuu ja vessailu on rutiini.