Sign in to follow this  
Followers 0
Psychobubbles

Sateenkaariperhe ja lapsettomuus

13 posts in this topic

Huhuu!

Tänne ei ole kukaan kirjotellut vuoteen, herätelläänkö foorumin tämä nurkka jälleen aktiiviseksi? Sateenkaariperheiden omalla foorumilla on niin kuivia aiheita ja hiljaista : ) Lapsettomuus puhuttaa, vaikka nyt onnellisesti meille kävikin ja esikoista odotellaan. Olis mukava keskustella aiheesta tai mistä tahansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiinnolla myös virittelisin keskustelua :rolleyes: . Itsellä 11/13 syntynyt pikkumies, kolmen vuoden yrityksen jälkeen :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melina81: onneksi olkoon vauvasta! Meillä oli kans tuskien taival tämä raskauden alkaminen. Vaikka ajallisesti ei mennyt kuin vajaa kaksi vuotta, johon sisältyi pari pitempää taukoa, niin otti kyllä koville. Lainaa ei onneksi tarvittu, kun välillä kerättiin rahaa (töitä enemmän) ja välillä pistettiin Visaa vinkumaan :) Edelleen on hieman "lapseton" identiteetti, huolestuttaa miten tässä raskaudessa käy,  vaikka kaikki on mennyt hyvin ja nythän viikkojakin alkaa olla niin paljon, että pikkuinen pysyisi tod. näk. hengissä jos syntyisi. Rahaa meni yhteensä noin 25000, karkeasti arvioiden. Osa saatiin Kelalta takaisin (noin tonni)nyt, koska mulla on ovulaatiossa ongelmaa ja vain yksi munasarja. Tosin tällä sairausperusteella meidän olisi pitänyt saada hoitoa julkisella puolella, mutta yliopistosairaalan hedelmöityshoidoista vastaava ylilääkäri epäsi lähetteen. Jos viitsisi, voisi toki valittaa potilasasiamiehelle, mutta en jaksanut alkaa valittamaan. Mitäpä se olisi hyödyttänyt, kun laissa on syrjinnän mahdollistava porsaanreikä tällä kohdalla. Onneksi tuohon lakiin on kai tulossa muutos, että myös naispareille, joilla ei ala tietyssä ajassa raskaus ja on taustalla sairaus, täytyy antaa hoitoa julkisella puolella. En tiedä milloin muutos tulee ja mitä se tietty aika/hoitojen määrä tarkoittaa, mutta ainakin toivoa on niillä (meillä), joilla hoidot alkaa nielemään kymmenia tuhansia euroja ja vuosia. Olisko se sitten se vuosi, milloin raskauden voisi odottaa alkavan hoitojen avulla, kuten heteroillakin ja varmaan vuoden sisällä täytyy olla tehtynä inseminaatioita/IVF niin paljon kuin mahdollista. 

 

Miten teillä lopulta tärppäsi, tarvittiinko IVF:a? Meillä turhan pitkään tehtiin inseminaatioita, mutta koska follikkeleja tuli aina kaksin kappalein ja kaikki näytti hyvältä, arasteltiin liikaa IVF:n siirtymistä ja aina ajateltiin, että: "ehkä seuraavalla kerralla tärppää", no ei tärpännyt! Sitten kun viimein tehtiin eka IVF, olin kai niin väsynyt, stressaantunut ja elimistö kuukausien hormonihoidoista niin sekaisin, että munasolut oli surkeaa laatua. Onneksi hoitava lääkäri "pakotti" kesätauolle ja kun syksyllä 2013 tehtiin heti lomien jälkeen 2. IVF, tuli hyvänlaatuisia munasoluja, josta kahden alkion tuoresiirrosta alkoi raskaus. Toinen alkio oli hieman huonompi (III-luokkaa), toinen TOP-alkio, toinen laitettiin kaveriksi, kun eihän niistä kiinnittymisistä loppujen lopuksi tiedetä. Pakkasessa on kolme II luokkaista alkiota (tai kaksi II- ja yksi III-luokkainen, en muista ihan tarkkaan, kahdessa oljessa).

 

Välillä tehtiin mun puolisollekin inseminaatioita, vaikka hän ei niin innoissaan raskaana olosta olekaan. Onneksi ei tärpännyt, koska hänellä todettiin sitten sellainen verisairaus/ominaisuus kesken kaiken, joka olis ollut riski raskaudessa. Meni siinäkin hieman rahaa hukkaan, muitta sain ite levätä hoidoista ja ainahan se piti toivoa yllä. Mut onneksi kaikki päättyi onnellisesti ja raskaana ollaan ja puoliso on tyytyväinen, kun se olen minä eikä hän ( on myös synnytyskammoinen)... Kaikki hoidot tehtiin klinikassa, ei innostuttu koti-inseminaatio-ajatukseksta ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

  :lipsrsealed:

 

Lapsettomuus ei ole itseä koskettanut, mutta halusin tulla tsempittämään ja jättämään merkin, että olen lukenut. Ainakin meillä lapsenteko oli sen verran puiseva ja mekaaninen prosessi, että ei soisi sen pitkittyvän kenenkään kohdalla.

 

Onnea Psycobubbles odotukseen ja ihanaa, että teidän pitkä yritys palkittiin, Melina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Lakme onnitteluista! Ja onneksi olkoon raskaudesta itsellesikin. Voitais me muustaki täällä puhua, mulla nyt vaan tuo lapsettomuusasia oli vielä niin pinnalla tuossa raskauden vaiheessa, mutta nyt kun alkaa pikkuhiljaa viimeinen kolmannes koittaa niin ehkä sitä vois jo siirtää ajatukset vauvattomuudesta tulevaan vauvaan :) Onhan  se lapsen teko klinikassa joka tapauksessa puisevaa ja mekaanista, toisaalta kuten olen jossain muuallakin hehkuttanut, meillä oli aivan ihana lääkäri ja mahtava henkilökunta klinikalla tukena, muuten ei oltais jaksettu niin hyvin. Olis kiva jutella sateenkaariperheen arkeen liittyvistä asioista muutenki, raskaudesta, neuvolakokemuksista ym, oon varma, että täällä olis muitaki, joita asia koskettaa! Oletteko käyneet paikallisissa sateenkaariperheiden tapaamisissa? Me ei olla vielä menty, vaikka meidänkin paikkakunnalla niitä järjestetään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauvamme sai alkunsa koti-inssillä. Tätä edelsi useamman vuoden klinikkarumba, jossa hoidettiin sekä minua että puolisoani, läpi käytiin sekä perusinssit että IVF-hoidot, tuloksetta...Lyötiin jo hanskat naulaan koko lapsiprojektin kanssa, aloimme oleen henkisesti melko loppu ja käytetty oli sekä omat että lainarahat. Päätimme sitten kuitenkin vielä kokeilla raskautumista kotioloissa, kun löysimme sopivan luovuttajan ja oi sitä onnea, kun toisesta kierrosta tärppäsi :lipsrsealed: ! Onnea loppuodotukseen Psycobubbles, on tää lapsen saaminen vuosien yrityksen jälkeen ihan lottovoitto!

 

Meillä ei tuttavapiirissä oo muita sk-perheitä. Tarkoitus on ollut osallistua tapaamisiin, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi :rolleyes: ...

 

Ja mulla ei myöskään oo mitään moitittavaa neuvolan ja synnärin suhtautumisessa meihin, päinvastoin. Hyvä näin, vähän asia kyllä etukäteen mietitytti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melina81: Uskomatonta, että teillä toimi koti-inseminaatio klinikan hoitojen jälkeen..Onneksi olkoon vielä kerran! Mut oon ollut jo pitkään vakuuttunut siitä, että inseminaatio pakastetuilla siittiöillä voi olla aika turhaa, kun ne kestää vaan sen 1-2 vrk ja jos munatorvet on pitkät ja mutkaiset, ei ne ehdi koskaan munasolun luokse vaan kuukahtavat kesken matkan. Lisäksi leikkaukset ja tulehdukset voi vaurioittaa munatorvien värekarva- ja lihastoimintaa, joten mistä sen tietää pääseekö ne edes eteenpäin munatorvissa. Se on tympeää, kun naispareilla pitää kokeilla usein turhia inseminaatioita niin monesti ja neki maksaa nykyään ihan hirveesti. Karkeasti arvioiden tuhat euroa/kerta ja jos siellä ei oo mitään edellytyksiä tapahtua mitään.. Niin aika rahanhukkaa! Me ei onneksi tarvittu lainaa, edettiin aina välillä taukoa ja ylitöitä tehden, että pysyttiin taloudellisesti balanssissa. Mietittiin, että jos ne hoidot ei toimikaan, niin pää ei kestä sitä lainan maksamista jälkeenpäin. Toisaalta aika monet lapsettomat parit on siinä tilanteessa :( Meillä on paljon muita pikkulapsiperheitä tuttavapiirissä, mutta ei sateenkaariperheitä. Toisaalta meijän kaveripiiri on tosi värikäs, on yksinhuoltajaa, ulkomaalaista, uskovaista, uusioperhettä ja kaikkea siltä väliltä, että ollaan mietitty, että on siinäkin esimerkkiä erilaisista perheistä ihan tarpeeksi. Toisaalta vois jossain vaiheessa käydä sateenkaariperheiden tapaamisissa, koska eihän kavereita ole koskaan liikaa. Yritysaikana ei tullut mieleenkään mennä tapaamisiin, mua olis ahdistanut raskautuneet lesbot vielä enemmän kuin heterot, en kestänyt muutenkaan hoitojen aikana raskaana olevia, niin jotenki se olis olis ollut vielä katkerampaa nähdä onnistuneita raskauksia lähellä :) Meihin on neuvolassa suhtauduttu tosi hienosti, terkkari jopa kyselee puolison kuulumisia ja valmistumisaikatauluja joka kerta. Tuntuu, että se oikein panostaa puolison huomioimiseen (varmaan isienkin) erityisesti, mikä on mukavaa. 

Edited by Psychobubbles

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä tuohon neuvola-asiaan liittyen..Me oltiin meidän neuvolantädin ensimmäinen naispari. Hän myönsi sen ihan suoraan ja sanoi, että ei ole juurikaan aiheeseen perehtynyt, mutta selkeästi halusi asiasta tietää, kun kyseli minulta tarkkaan kaikkea mahdollista vähän aiheen ohikin. Mielelläni vastailin, kun ajattelin, että sitten kun seuraava naispari kohdalle osuu, niin on vähän paremmin tietoinen asioista.

 

Siinä vaiheessa, kun tuloksettomien hoitojen jälkeen laitettiin lapsiasia jäähylle, teki myös tosi tiukkaa nähdä raskaana olevia...Lisäksi meidän ystäväpari ilmoitti oman raskausuutisensa samoihin aikoihin...Olin kyllä todella vaikea iloita heidän raskaudestaan, kun itsellä homma epäonnistuu kerta toisensa jälkeen...En usko, että sitä voi edes kunnolla ymmärtää, jos ei ole itse käynyt sitä kaikkea läpi. Kuinka rankkaa se voi olla, oma pää ja parisuhdekin on kyllä aika kovalla koetuksella.

 

Lakme, ootteko te käyneet läpi perheensisäisen adoption? Meillä homma loppusuoralla...Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia, tuntuu että käytännöt vaihtelevat ihan hirveästi eri puolella maata.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla kiinnostais kans tietää tuosta perheensisäisestä adoptiosta, me ei olla vielä yhtään otettu asiasta selvää. Eikä ole mitään hajua paljonko meillä päin asian käsittely kestää. Maksaako se? Meistä oli ihan p***sta, että esim. sukunimen ottaminen yhteiseksi kesti 6 kk ja maksoi useamman satasen aikanaan kun rekisteröidyttiin, kun avioliittoon menevät heterot saa nimen samana päivänä ilmaiseksi. Miksi kaikessa tollasessa pitää oikein alleviivata sitä, että me ei olla heteroparien kanssa samalla viivalla :( Minulle ei muuten tasa-arvoisella avioliittolailla ole merkitystä, mutta just tuommoset asiat pitäis olla yhteneväisiä kaikissa parisuhteissa. Me ei varmaan kirkkohäistä koskaan olla muuten haaveiltu, mutta olishan se kiva jos ei kaikkiin lomakkeisiin ja verolippusiin ym pidä ruksia sitä rekisteöitymistä, koko sana yököttää, kun rekisteröidytäänhän sitä vaikka S-kaupan etuasiakkaaksi jne, se ei ole kovin romanttinen termi :)

 

Raskaus etenee hyvin, äitiyslomaan on pari viikkoa enää aikaa.. Aika on alkanut mennä hurjan nopeasti! Me ollaan tehty jo kaikki tarvikehankinnat joitain vaippoja ym lukuunottamatta. 

 

Mä en tiedä ollaanko ensimmäinen naispari meidän terkkarille, mutta ainakin se on hyvin asiallisesti suhtautunut. En ole enää siihen muuten niin tyytyväinen, lapsettomuushoitojen myötä sellanen perusluottamus omaan kroppaan ja raskauteen on aika hataralla pohjalla ja haluaisin puhua terkkarin kans kohtukuolemista ja kaikista komplikaatioista synnytyksistä jne, mut mulla on sellanen tunne, että se pitää mun kysymyksiä jotenki tyhminä ja mun hermoilua turhana. No kyllähän mä iteki tiedä, että kaikkien todennäköisyyksien mukaan ne on turhia ajatuksia, mut ei se niitä ajatuksia poista ja peloista olis hyvä päästä asiallisesti puhumaan. Mua harmittaa, kun vaihdettiin viime syksynä terveysasemaa, tiedän yhden terkkarin meidän edellisellä terveysasemalla, joka on erittäin mukava ja jolla on useat naisparit käyneet eri puolilta kaupunkia juuri siksi, että se on niin miellyttävä tyyppi. Mutta kun muutettiin, aateltiin, että käydään oman alueen terveysasemalla. Käyntejä neuvolassa on kyllä ollut  niin vähän, että autollisina oltais ihan hyvin voitu käydä siellä vanhan kodin lähellä sijaitsevalla terveysasemalla. Jos joskus tuun uudelleen raskaaksi, me kyllä mennään sille mukavalle tyypille. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen lukenut, että heteroille sanotaan, että pitäisi yrittää vuoden verran raskautua kotikonstein ja vasta sitten klinikalle. Pääteekö tämä sama sateenkaariperheisiin? Vuodessa on 12 mahdollista yrityskertaa. Meillä ois siis tarkoitus aloittaa ainakin koti-inssillä, mutta lapsettomuus pelottaa kun en ole ikinä aiemmin yrittänyt raskaaksi, niin luontaisesti pelkää, että jos minussa onkin jotain "vikaa". Sen olen ymmärtänyt, että stressittömyys on paras lääke, mutta mutta... helpommin sanottu kuin tehty!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0