duudeli

Jäähypenkki

93 posts in this topic

Meillä asuu kaksi todella voimakkaalla temperamentilla varustettua henkilöä (muksu ja minä), ja olenkin ollut helisemässä pojan kanssa ihan pienestä pitäen. Ei ole missään vaiheessa ollut puhettakaan, että poika kuuntelisi puhetta tai tottelisi kieltoja. Mä kävin jo hyvin aikaisessa vaiheessa neuvolapsykologin kanssa juttelemassa mieltä painavista asioista ja yhtenä pöydällä oli tämä temperamenttisuus ja se, etten saa poikaa tottelemaan millään lempeillä metodeilla.

 

Neuvolapsykon ohjeistus oli, että jo vuoden vanhalle voi kokeilla jäähyttämistä (silloin kun mikään muu ei auta). Ja tosiaan enintään minuutti / ikävuosi istutusta. Kerran voi varoittaa, mutta sen enempi varoittelu tai "neuvottelu" on turhaa, toisesta kerrasta jäähylle. Ja tosiaan tuo monien mainitsema "pick your battles" kannattaa muistaa. Jäähytys menettää nopeasti tehonsa jos sitä käytetään kaikkeen. Ja mitä vähemmän jäähyn arvoisia asioita on, sitä helpompaa on pitää niistä säännöistään systemaattisesti kiinni. Sellaisen neuvon psyko lisäksi antoi, että aina se vanhempi, joka jäähyn antaa, käsittelee sen myös loppuun, päästää siis lapsen poist jäähyltä, sylittelee ja sopii asian. Makes sense.

 

Meillä jäähylle joutui alkuun just tuosta autotielle juoksemisesta (poika n 1v2kk :( ) ja tahallisen väkivaltaisesta käytöksestä, eli lyöminen ja pureminen. Mulla on sellainen pieni lastentuoli jota käyteään jäähypenkkinä, ja kun poika aluksi karkaili penkiltä, käänsin sen seinää päin, niin ettei karkaaminen ollut ihan niin helppoa. Ja palautin penkille välittömästi, eli vahdin aluksi aika läheltä. Tosi nopeasti meillä tapahtui edistystä, ensin siinä, että poika ei enää yrittänyt karata penkiltä ja pian myös siinä, että todellakin oppi välttämään noita vaarallisia asioita. Nykyään tosi harvoin tarvitsee jäähyttää, ja usein jäähypenkin mainitseminen riittää rauhoittamaan pojan menoa.

 

Ei tuo sillä lailla mikään kiva konsti ole, että siinä on tietyllä tavalla kyse siitä lapsen tahdon murtamisesta, mutta niin se nyt vaan menee, että maailmassa on sääntöjä ja rajoituksia, ja niitä on toteltava riippumatta siitä, ymmärtääkö miksi ne säännöt on olemassa. En mä olisi voinut neuvotella reilun yksvuotiaan kovaa juoksevan pikkumiehen kanssa siitä, että saako vai eikö saa juosta tielle. Ja siihen, että tuo oikeasti ymmärtää sen syyn, menee vielä monen monta vuotta. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jäähyjen kanssa kannattaa muistaa aina kuitenkin sanoittaa lapsen tunteet. "Olet varmasti vihainen kun Tommi otti lelun", "se varmasti harmittaa ettei saa herkkua"...mutta ketään ei saa lyödä tms.. Lapsi tarvitsee aikuisen sanoittamaan tunteitaa joita ei vielä itse ymmärrä, tunnista saati osaa sanoittaa. Ilman aikuisen apua ei omia tunteita voi oppia tunnistamaan ja näin säätelemään niitä. Samoin on tärkeää että sanottaa omia tunteitaan. Jäähyllä ei saa ohittaa lapsen tunnetilaa tai osoittaa että tunteet olisi vääriä. 

 

Meillä esikoinen (nyt 4v.) on ollut todella jääräpäinen aina ja jäähy ollut aina välillä käytössä. Aluksi, ja vielä välilläkin, kokeilee ja lähtee penkiltä pois mutta kun aina palautetaa ja aika alkaa alusta, niin on lopulta koko ajan. Nykyään laitetaan munakello soimaan vielä merkiksi (itsellekkin helpompaa). Meillä jäähyjä on käytetty lähinnä sitten kun varoitukset ei tehoa, suoraan jäähypenkille joutuu jos on lyönyt pikkusiskoa (tai ketä tahansa) ja tämä on myös hänelle selkeästi kerrottu. Jäähylle mennessä sanon selkeästi miksi joutu jäähylle ja jäähyn jälkeen pyydetään anteeksi ja keskustellaan enemmän miksi jäähyllä oltiin ja esim että vaikka olisi kuinka vihainen ketään ei saa satuttaa. Lisäksi ollaan esikoisen kanssa yhdessä pohdittu mitä voisi tehdä kun on vihainen tms. Tietysti ikätason mukaan, 4v:n kanssa tuollainen pohtiminen jo onnistuu ja syy-seurassuhteet alkaa hahmottua pikkuhiljaa. Välillä jäähy toimii myös omana jäähynä kun itsellä keittää pahasti yli. Saa itsekkin rauhotuttua ja käytyä asian läpi asiallisesti ja aikuismaisesti jäähyn jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tilasin ja luin supernannyn eli Jo frostin kirjan confident toddler care ja tykkäsin kovasti. Siinä on käyty läpi myös näitä jäähyjuttuja. :) Meillä jäähypaikkana on ikeasta ostettu pieni neliskulmainen matto,sillä siitä ei voi tippua ja sitä voi tarvittaessa siirtää. Otettiin jäähy käyttöön nyt melkein 3-vuotiaana ja meillä se on auttanut. Jo Frostin mukaan lapsi testaa karkaamisella, että onko aikuinen tosissaan. Meillä ekalle jäähylle palautettiin 30 minuuttia. Nyt päästään jo helpommalla. :) Varoituksen ideana on antaa lapselle mahdollisuus toimia toisin ja parantaa käytöstään. Tänään meillä koettiin ihme, kun poika itse ehdotti, että menis jäähylle oltuaan tuhma.

 

Toki muitakin keinoja käytetään. Toi tunteiden sanoitus ("sinulla on varmaan paha mieli koska...") auttoi meillä niihin 1,5-vuotiaan uhmailuihin ja raivokohtauksiin. Samoin neuvolapsykologilta saatu vinkki, että lapsi tekee sitä mikä toimii. Kehotti miettimään asioita lapsen näkökulmasta ja miettimään, että miksi lapsen mielestä esim. isin pureminen on toimiva asia. Kun isin ja lapsen kommunikaatio parani, niin pureminenkin jäi onneksi pois.

 

Nyt tällä hetkellä olen ihan rakastunut playful parenting-kirjaan, jossa leikin keinoin syvennetään vanhemman ja lapsen suhdetta sekä autetaan lasta yli arjen kolhuista. Siitä kirjasta olen saanut monta ahaa-elämystä ja kun me ymmärretään toisiamme paremmin, niin mua totellaankin paremmin. :) Moni vinkuvanku ja läpsy on ollut yritystä päästä syliin tai saada huomiota, mut väärällä tavalla.

 

linkit noihin kirjoihin:

http://www.amazon.co.uk/Frosts-Confident-Toddler-Care-Practical/dp/1409113345/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1393006759&sr=8-1&keywords=confident+toddler+care+jo+frost

 

http://www.amazon.co.uk/Playful-Parenting-Lawrence-J-Cohen/dp/0345442865/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1393006837&sr=1-1&keywords=playful+parenting

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on toi Frostin kirja ja se on sellainen hyvä perustyökalu. Siihen voi sitten etsiä päälle muuta kirjallisuutta ja vinkkejä, jos joku erityisesti hiertää tai kaipaa lisää apuja ja näkemyksiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jos sulla on antaa tarkempia nimiä tai linkkejä, niin se olisi kiva. :) Ainakaan mulle se etsiminen ei ole niin helppoa, kun lasten kanssa olis kaikkea muutakin puuhaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajankohtainen aihe meilläkin! Poika täyttää ensi viikolla 2,5 vuotta ja nyt on meneillään hurja uhmaikä. Esikoinen on ollut "helpommalla" temperamentilla varustettu ja tällaiset hurjat raivokohtaukset ovat meillä ihan uutta. Tänään poika sai yhteensä 5 itkupotkuraivaria, koska en antanut laittaa hammasharjaan älyttömiä määriä tahnaa, vaatteet oli tyhmät, uimahallista joutui lähtemään kotiin ja sinne ei lähdetty enää takaisin, joutui menemään päiväunille (kuten kaikkina muinakin päivinä) ja illalla jälleen nukkumaan mennessä. Todella rankkaa, kun yksi hepulikohtaus voi kestää puoli tuntiakin. Otimme jäähypenkin käyttöön muutamia viikkoja sitten, kun tottelemattomuutta ja uhmaa alkoi olla aiempaa enemmän. Jäähyllä olen välillä pidellyt kiinni, koska poika lähtee sieltä muuten saman tien. Ja jäähyllä olen pitänyt niin kauan kunnes raivo laantuu ja poika tahtoo tulla syliin ja tehdä niin kuin aikuiset toivovat. Pahimman raivon vallassa poika ei tahdo syliin, vaan yrittää tehdä kiellettyä asiaa tai heittäytyy maahan, juoksentelee edestakaisin, heittelee tavaroita, sylkee lattialle ja huutaa koko ajan niin kovaa kuin kykenee... En ole keksinyt muuta kuin jäähypenkille viemisen ja siellä on tosiaan pakko pysyä niin kauan että on rauhoittunut. Jos jollakin on hyviä vinkkejä tai kirjallisuusvinkkejä uhmaikään liittyen niin olen kiitollinen! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä otettiin jäähy käyttöön kun poika oli jotain alle 1,5-vuotias. Melkoisen toimelias kaveri, ja kun tuho- ja vaaratilanteita rupesi olemaan vähän turhan paljon, niin otettiin systemaattisempi metodi käyttöön. Ihan aluksi oli käytössä semmoinen jäähyn kevytversio, eli poika vietiin pois vaaratilanteesta, ja pidettiin sylissä. Jostain supernannysta tuonkin nappasin. Perusperiaate siis ihan sama, eli minuutti per ikävuosi ja lopuksi aina selitetään jäähyn syy + halit ja anteeksi. Sitten kun poika rupesi selkeästi snaijaamaan kupletin juonen, jätettiin itsekseen jäähylle. Ihme kyllä, meillä ei koskaan oikeastaan karkailua ole esiintynyt, ehkä poika oli sitten jo hyväksynyt menettelytavan. Meillä oli aluksi yksi varoitus, ja sitten jäähylle + tietyistä jutuista välitön jäähy (uunin nappien vääntely ja lyöminen). Noista myös puhuttiin paljon, jos näyttää siltä, että tilanne eskaloituu (esim. poika näyttää siltä, että meinaa lyödä -> selitetään, että on ihan ok, jos harmittaa! mutta ketään ei saa koskaan lyödä). Noi "pahat" jutut karsiutuikin aika nopeasti.

 

Nyt kun poika on reilu kolme, on menetelmä jalostunut "äiti/isi laskee kolmeen, ja jos ei tapahdu, niin sitten jäähy"-tyyliin. Sellainen yleinen tuhoaminen on siis oikeastaan jäänyt kokonaan pois, ja nyt tilalla on tahallista vitkuttelua ja uhmaa. Jäähylle tuo joutuu ehkä kerran, pari viikossa (huikea parannus esim. vuoden takaiseen). Kolmeen meillä kyllä sitten lasketaan, ja usein. :P Ja taistelunsa kyllä saa valita, jos olisin ihan kaikkeen puuttunut, niin lataamo olisi kutsunut jo kauan aikaa sitten. Pienempänä puututtiin siis selvästi vahingollisen käytökseen, ja nyt (sen lisäksi) tahalliseen kieltäytymiseen välttämättömistä asioista (hampaiden pesu, pukeminen yms. Syömättömyydestä ei jäähytetä, vaan sitten vain joutuu pois pöydästä). Jos tulee tilanteita, joihin kolmeen laskeminen ei sovi, niin poika saa valita, tekeekö hän vanhempien tavalla, vai meneekö jäähylle miettimään. Eeppiset uhmaraivarit onkin sitten asia erikseen, ja niissä toimitaan sitten tilanteen vaatimalla tavalla, eikä pelkästä raivoamisesta jäähytetä, vaan asia käsitellään jälkikäteen puhumalla. Toimii ainakin meillä. :)

 

Muok. ja duudelille tuli ihan irrallisena asiana mieleen, että eikö kotivakuutus korvaa edes jotain tuhoja?

Edited by Coraline

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjallisuusvinkki päivän turun sanomista:

 

b9428135ee86882d_200x200ar.jpg

"”Kirja syntyi vanhempien toistuvasta kysymyksestä: miten saan lapseni tottelemaan minua tai minun käsitystäni hyvästä elämästä?” Janna Rantala kertoo. ”Mutta minusta kapina, tottelemattomuus ja kyseenalaistaminen voivat olla myös lahjoja, joita lapset meille tarjoavat. Asetu lapsen asemaan ymmärtääksesi kiukuttelua. Tosiaan: Miksi pitää aamulla nousta vaikka väsyttää? Miten niin ei voi olla koko päivää puistossa?” Rantala haastaa."

 

http://news.cision.com/fi/gummerus/r/reilussa-suhteessa-vanhemmat-ja-lapset-tottelevat-vuorotellen-toisiaan,c9527148

 

Menee ainakin meillä luettavien listalle. :D

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässäkin asiaa jäähypenkistä http://www.iltalehti.fi/perhe/2014022618077027_pr.shtml

 

Itse en ainakaan laittaisi 1,5-vuotiasta jäähypenkille. Siitä vaiheessa tunteidenhallinta on vielä ihan vaiheessa. En usko, että tuon ikäinen ymmärtää kunnolla miksi jäähylle joutuu: siksi että teki jotain väärin vai siksi että sai hepulit sen takia kun kiellettiin. Eiköhän syli ole paras paikka sitä vanhemmillakin. Muutenkaan en kyllä kannata mitään rangaistuksia, ihminen kun on pohjimmiltaan kehuvetoinen. Tästä minulla on kokemusta ohjatessani erityislapsia joihin verrattuna kiukuttelevat taaperot ovat ihan pikkujuttu ;) siinä työssä ole myös oppinut, että omalla toiminnalla on suuri merkitys. Se onkin sitten toinen juttu! Mutta kukin tekee oman lapsen kanssa niinkuin parhaaksi näkee.

Edited by tuulipuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minusta tuossa jutussa puhuttiin paljon siitä, että lapsi laitetaan jäähypenkille rangaistukseksi kiukuttelusta... Itselle ei tulisi mieleenkään laittaa lasta jäähylle sen takia (joskin keskimmäistä kyllä laitoin omaan sänkyyn rauhoittumaan kun se sai pienempänä ihan järjettömiä huutokohtauksia, joille ei muuten tullut loppua, en tiedä oliko väärin tehty mutta ei siihen rauhoittumiseen ainakaan syli auttanut tippaakaan). Minusta koko ongelma on jo ratkaistu, jos lapsi alkaa kiukutella, silloin se on sisäistänyt ein, ja sitä harmittaa kun se ei saa. Jäähypenkkiä käyttäisin silloin kun lapsi vain kikattaen toistaa tekemistään ja leikkii ettei kuule kieltoja. Siinä ei pienenkään kanssa tule tuota ongelmaa että mistä syystä sinne on jouduttu. 1,5-vuotiasta en kuitenkaan joudu jäähypenkille laittamaan, koska alkaa poikkeuksetta itkeä pienestäkin äänenkorotuksesta tai fyysisestä estämisestä (eli jos sen nostaa pois tai käsillä irrottaa sen kädet kielletystä). Isommille olen nyt taas jäähyä kokeillut ja ovat jopa pysyneet siinä, ilmeisesti uutuudenviehätyksestä (ei niitä edes harmita joutua siihen) tai sitten ovat vaan jo niin isoja. En ole kyllä mitään varoituksiakaan antanut vaan ihan laittanut jäähylle sitten kun tuntuu että menee liian pitkälle. Kai sitä voisi opetella antamaan varoituksenkin ensin, toistaiseksi on toiminut näinkin.

 

Mikähän siinä sitten on että ei meidän lapsille vaan toimi mikään sylissäpitämisjuttu tms. Ne vain alkavat huutaa ja raivota ja sitten jos ne päästää siitä pois niin ne jatkaa samaa mitä oli tekemässä ennen sitä. Samoin tuon "unikoulun" kanssa, ainoa toimiva on ollut lähteä pois vaikka lapsi huutaakin.

 

Toisaalta kiva kuulla että jäähytyskään ei ole hyväksyttävä kasvatustapa, niin ei tarvitse enää tuntea huonoa omatuntoa siitä ettei ole tehnyt sitä aiemmin. Toisaalta ikävää, ettei sitten ole olemassa mitään hyväksyttävää keinoa.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meilläkään sylissä pitäminen tai joku holding-ote ei rauhoita poikaa vaan lisää raivoa. Itse olen kyllä siinä suhteessa ihan samanlainen ja ollut aina. Mun täytyy saada lauhtua ensin rauhassa itsekseni, sen jälkeen voidaan sitten halailla. Mutta kaikki kosketus ja kiinnipitely on mulle kiukkukohtauksen aikana jotain kammottavaa. Jollain tavalla koen sen alistavana, ja se jos mikä aiheuttaa kiukun räjähtämisen uusiin sfääreihin.

 

Samaa mieltä olen edellisten kanssa siitä, että ei tunnekirjoaan opettelevaa uhmista voi raivarin vuoksi jäähyttää, vaan silloin tosiaan tarvitaan sitä sanoittamista ja syliä sitten kun lapsi on sylittelyyn valmis. Eri asia sitten taas, jos raivari menee sille asteelle, että lapsi alkaa tuhoamaan paikkoja, tai lyö esim. toista lasta. Mä annan lapsen raivota rauhassa niin kauan kun se ei vahingoita mitään, ketään, itseään, mutta sitten jos tilanteesta aiheutuu vaaraa tai ympäristötuhoja, jäähy toimii meillä paremmin kuin kiinnipitely. Sylit ja halit ja selitykset sitten jäähyn jälkeen.

 

Mä olen kyllä ihan varma että meidän muksu ymmärtää syitä ja seurauksia vaikka on alle 2. Kai sen nyt vanhemmat siitä omasta lapsesta näkee tajuaako se asioita ja miten hyvin tai huonosti sen kanssa voi kommunikoida. Ei jäähyttämisessä mun mielestä ole mitään järkeä (paitsi ehkä se rauhoittuminen) jos ei lapsi tajua selityksestä miksi jäähylle joutui. Lapsissa on kuitenkin niin isoja eroja niin temperamentin kuin kommunikaatiotaitojen osalta, että ei vaan ole mahdollista tehdä jotain yleispätevää ohjetta "kasvata lapsesi oikein", niin että se toimisi kaikille yhtä hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeksi jos kommenttini oli jotenkin kömpelö. En missään tapauksessa halunnut syyllistää ketään tms jäähypenkille käyttämisestä. Minulle se ei vain tunnu luontevalta keinolta ja edelleenkin puhun vain omasta ja meidän lapsen puolesta en muiden. Jatkakaa te jotka koette jäähypenkin hyödylliseksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei se meilläkään aiemmin tuntunut toimivalta, vieläkään en ole ihan varma toimiiko se nyt isommilla vai onko kyse vain alkuinnostuksesta... Aion kuitenkin jatkaa sen käyttöä tarvittaessa niin kauan kuin se toimii. Meillä ei kovin usein tarvitse käyttää kun en ole kovin tiukka, melkein mitä vain saa tehdä, ja lapsetkin on suht kilttejä että uskovat välillä ihan sanomisestakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen selvästi antais mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jäähy on pysäyttänyt hänet ajattelemaan, että mitä tekee ja että aikuisia on kuunneltava. Musta se varoitus on tärkeä juttu, koska se antaa mahdollisuuden toimia toisin. Mä varoitan, että jos et nyt X, niin se on 2 minuuttia. Meillä on nyt esikoinen ymmärtänyt, että on sääntöjä. Veera-kirjasta on opeteltu, että ei saa ahmia, puhua ruokasuussa jne.

 

Musta tossa aiemmin olleessa artikkelissa on ymmärretty koko jäähypenkki ihan väärin. Ei sinne kiukuttelusta pistetä vaan siitä, että lapsi rikkoo perheen sääntöjä esim. satuttamalla muita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeksi jos kommenttini oli jotenkin kömpelö.

Samat sanat. Enkä kyllä ainakaan minä kokenut asiaa niin, että olisit syyllistänyt, ja hyvähän se on että keskustelussa tulee mielipiteitä puolesta ja vastaan. :) Taisi tulla kirjoitettua vähän töksähtäen tuo oma kommenttini, vaikka kuitenkin ihan samaa ajatusta koitin pukea sanoiksi. Eli että kaikki menetelmät eivät sovi kaikille, ja että vanhemmat sen oman perheensä parhaiten tuntevat ja valitsevat ne kulloinkin parhaiten toimivat konstit. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysyin neuvolasta tuosta jäähypenkistä, kun siitä en googlettamalla oikein löytänyt mitään eikä ihmekään, kun suomeksi googletin eikä Suomessa kuulemma oikein suosita tuota vaan mieluummin positiivisen kehumisen kehää, siis että kehutaan kun lapsi tekee jotain oikein "söitpä reippaasti", "leikitpä kiltisti pikkuveljen kanssa" jne.. Eli ettei suosita rangaistuksia. Ymmärrän pointin ja kuulostaa hyvältä, mutta kyllä mä jonkin verran jäähyttelen tai ainakin jäähypenkillä uhkailen, koska sekin usein 3,5-vuotiaaseen auttaa.. :) 2-vuotiaan vien välillä pinnasänkyyn kun sieltä ei pääse pois mutta jätän sinne vain jos oon jo ite jäähyn tarpeessa.. :D Eli hänen kanssaankin riittää kun sinne nostaa niin hän jo tietää tehneensä jotain väärin.. :) Meillä (niinkuin varmaan kaikilla....) on ehdoton EI lyömiselle, mutta esim siitä en vie jäähylle vaan heti pyydetään toiselta anteeksi ja hienosti pyytävätkin (ja 5 min myöhemmin lyövät taas toisiaan...).

 

Mut on tää arki yhtä jankkaamista ja huutamista ja siihen menee ihan hermo itelläkin. Itsekin pyydän anteeksi lapsilta jos olen ylireagoinut kun välillä keittää yli. Me pidetään kiinni rutiineista joten kuinka vaikeaa se on tulla joka päivä lounaan jälkeen pissalle ja pukemaan vaunu-unille jne..... :) 2-vuotiaalla on selvästi uhma alkamassa ja 3,5-vuotiaalla juuri alkaneet raivokohtaukset... Ihanaa kotiäidin arkea! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä en ymmärrä miksi sen pitää olla joko tai: joko jäähy tai positiivisia kehuja. Ainakin mun supernanny kirjassa korostetaan positiivista huomiota ja kivaa tekemistä yhdessä. Siellä on oikein listat kaikesta kivasta mitä voi lasten kanssa tehdä minkäkin ikäisenä. 

 

Mulle tulee tästä ketjusta paha mieli ja me sentään jäähyillään vaan silloin tällöin. Tottakai mikä tahansa yksipuolinen juttu voi olla pahasta. Jäähy ei sovi kaikkeen, mutta joskus se on hyvä. MOnipuolisuus on musta hyvästä niin ruokavaliossa kuin kasvatustavoissakin. Tilanteen ja tarpeen mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niinpä, ei se kehuminen kumminkaan pelkältään aina auta. Ei kai nyt kukaan käytä pelkästään rangaistuksia eikä koskaan kehuisi lastaan. Mutta en voi myöskään ruveta viiden minuutin välein sanomaan että "onpa kiva kun et ole lyönyt siskoasi"  :D

 

Ja vaikka en olekaan varoitellut jäähystä, niin on meillä silti ollut mahdollisuus muuttaa käytöstä, koska kuten sanoin, jäähylle on joutunut vain jos olen jo useamman kerran sanonut ilman tulosta. Tosin jos kyseessä on vakavampi juttu josta on aiemmilla kerroilla sanottu, voisin laittaa hetikin. Koska kyse on kuitenkin 3- ja 4-vuotiaista, ne muistavat ihan taatusti että siitä on sanottu ennenkin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti jokaisessa kasvatusmenetelmässä on puolia, joita voi ja pitääkin kritisoida. Varmasti jäähypenkkiäkin voi käyttää väärin, jolloin vaikutukset voivat olla haitalliset. Kuitenkin minustakin tuossa iltalehden artikkelissa on lastenpsykiatri ymmärtänyt ihan täysin väärin jäähypenkin käytön.

 

Uhmakohtauksista tai valtavista tunnekuohuista en ole laittanut lasta koskaan jäähylle. Tällöin kyllä pääsee syliin ilman, että täytyy kyetä rauhoittumaan ensin. Tiedän, että lukuisten tutkimusten mukaan kosketus on ylivoimaisesti toimivin tapa rauhoittaa lasta. Jäähyssä ei minusta pyritä opettamaan lapselle, että vain kiltti ja rauhoittunut pääsee syliin. Minusta halaus lopussa kuvastaa enemmän sitä, että vaikka tekosi oli väärä, sinussa ei ole mitään vikaa. Halaus symboloi minulle, että väärä teko on anteeksiannettu ja unohdettu.

Tunnekuohut hoidan ihan eri tavalla. Meidän 2-vuotiaan otan esimerkiksi syliin ja selitän, miksi asiaa ei tehty niin kuin hän olisi halunnut ja sen jälkeen pyrin määrätietoisesti suuntaamaan lapsen huomion muualle, kunnes lapsi rauhoittuu. Pääasia, että lapsi ymmärtää, ettei kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi.

3,5-vuotiaan kanssa taas pyrin hoitamaan uhmakohtaukset enemmän järkeilemällä ja pysymällä itse rauhallisena. Lupaan esimerkiksi, että voimme ensi kerralla tehdä niin kuin hän olisi halunnut, kunhan hän vain tuolloin muistaa pyytää kauniisti.

Jäähy puolestaan on minusta oivallinen sääntöjä rikottaessa ja rajoja koeteltaessa. Ainahan sanotaan, että lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Jäähy osoittaa lapselle, että aikuinen on tosissaan kielloissaan ja tämähän tuo turvaa lapsen elämään.

 

Mulle tulee tästä ketjusta paha mieli ja me sentään jäähyillään vaan silloin tällöin. Tottakai mikä tahansa yksipuolinen juttu voi olla pahasta. Jäähy ei sovi kaikkeen, mutta joskus se on hyvä. MOnipuolisuus on musta hyvästä niin ruokavaliossa kuin kasvatustavoissakin. Tilanteen ja tarpeen mukaan.

 

Loppujen lopuksi se oikeastaan on yksi jäähyn parhaista puolista, ettei sitä tarvitse oikeasti edes käyttää kuin silloin tällöin. Jäähyä käyttämällä lapsi oppii nopeasti, että vanhempi on tosissaan ja hänellä ei ole tarvetta usein testata pätevätkö säännöt tällä kertaa. 

Meillä myös on monipuolisesti käytössä erilaisia kasvatusmenetelmiä. Meillä varmasti käytetään paljon enemmän arjessa tuota "positiivisen kehumisen kehää", mutta täytyy sanoa, että meillä se ei ikinä yksinään riittäisi. Pelkkä ajatuskin tuntuu todella utopistiselta :girl_crazy: . Musta tuntuu, että kehun jenkkityyliin lapsia jopa liikaa :girl_crazy:

 

Mut on tää arki yhtä jankkaamista ja huutamista ja siihen menee ihan hermo itelläkin. Itsekin pyydän anteeksi lapsilta jos olen ylireagoinut kun välillä keittää yli

Jäähyn parhaita puolia on myös se, että se auttaa myös vanhempaa pysymään rauhallisena. Minun mieheni on hyvin temperamenttinen ja hän on perheestä, jossa on ollut tapana karjua lapsille jo ihan pikkujutuista. Luonne ja tausta tekevät sen, että mies on joutunut todella paljon harjoittelemaan rauhallisena pysymistä. Erityisesti väsyneenä ja stressaantuneena se unohtuu vieläkin. Jos hän tällöin menettää täysin hermonsa lasten kanssa, riittää, että muistuttaa jäähypenkin käytöstä. Jäähyajan kuluttua on mies aina jo itsekin rauhoittunut ja pystyy kohtaamaan lapsen rakentavalla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla ei ole oikeastaan mitään lisättävää Mirelin kommenttiin. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. 

 

katyan kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että mitään yleispätevää ohjetta ei voi tässä(kään) asiassa antaa. Meidän muksu aloitti uhmailun tosi aikaisin ja on aina ollut tempperamentiltaan vaativa. Joten pakko sitä on joku keino olla, millä saa tilanteen rauhoittumaan.

 

Holdingistakin on muuten paljon tutkimustuloksia sekä puolesta että vastaan. Hankalimpana mä pidän siinä sitä, että jotta se toimisi oikein, pitää olla aikaa ja voimia pidellä sitä lasta raivarin loppuun asti. Ja se ei välttämättä ole yksinäiselle (mun mies tekee reissuhommia) äidille kovin helppoa. Vai kuinka moni ketjua seuraavista valitsi aamulla ennen päiväkotiin kiirehtimistä 30-45min hikisen holding-session vs se, että lapsi on minuutin jäähyllä ja rauhoittuu?  :girl_sigh:

Edited by Isasa

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minusta myös tuo on samasta syystä täysin järjetön. Lapsi vain suuttuu kiinnipitelystä ja sitten pitäisi pitää niin kauan että on saanut lapsen alistettua siihen että siinä on pakko pysyä kunnes on hiljaa. Ja siinähän tietysti kestää ja kestää, kun on pitänyt ensin ajaa lapsi siihen järjettömään raivoamiseen. Sillä aikaa kun pitäisin esikoista puoli tuntia sylissä, molemmat pikkusiskot huutaisivat kurkku suorana jaloissa. Ketä se auttaisi rauhoittumaan?  :rolleyes:

 

Mietin kyllä tuota silloin kun jouduin laittamaan keskimmäistä sänkyyn rauhoittumaan pahimpien kohtausten aikana, mutta en silti silloinkaan nähnyt järkeä väkisin sylissä pitämisessä, kun lapsi selkeästi ei halunnut sitä. Ja kun en todellakaan tiennyt mistä se huusi eikä se itsekään tiennyt niin oli varmasti lapsellekin paras vain saada huuto loppumaan.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän poika myöskin vetää kahta kauheammat pultit jos väkisin ottaa syliin kun raivoaa. Joskus haluaa syliin silloin ja toki pääsee.

 

Pelkät kehut ei kyllä meilläkään riittäisi. Jos päivä on melkein aamusta iltaan tapahtumaketjua jossa juokset EIII:tä huutaen pelastamaan kaatuvan kaiuttimen ja sillä välin kun asettelet kaiuttimen takas paikalleen on tenava juossut jo kikattaen keittiöön jossa ehtii kymmenessä sekunnissa töniä kumoon kaikki tuolit. Taas juokset perässä korjaamassa jälkiä ja niitä korjatessa onkin eteisessö levitetty (edelleen kikatellen) hanskalaatikon sisältö pitkin eteistä. Vaikka taaperosta saisikin otteen välissä ja ankarasti kiellettyä, niin kikakika ja seuraavaan kohteeseen heti kun äiti päästää irti. Ai että onko turhauttavaa? Tunnenko auktoriteetin valuvan varpaiden kautta lattialle? Jep ja jep.

 

1,5veellä on ollut siis kovin hauskaa, äitillänsä ei. Kuntopiiri pieni pyörii vaan...

 

Summaus: what would Jukka Mäkelä (=uutisen lastenpsykiatri) do?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mut jos kyseessä on 1,5-vuotiaan ohimenevä vaihe, niin tarviiko siinä muuta kuin jankuttaa ei:tä, tehdä kodista taaperon kestävä nostamalla kaiuttimet katonrajaan, juoksuttaa taapero ulkona uuvuksiin ja ostaa kaupasta äidille hermot palauttavia herkkuja? Se kikatus kertoo, että lapsi tietää teon olevan kielletty. En mä tähän vielä psykiatria kaipais. :)

 

Vai mitä sanoo asiantunteva raati?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niin, minullekin tulee mieleen lähinnä että lapselle pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä (tai viedä se ulos), mutta tiedän ettei se aina ole niin yksinkertaista. Eli ensisijaisesti yrittäisin keksiä sille muuta tekemistä, mutta jos sen lisäksi on vielä tarpeen ja jäähy tuntuu toimivan niin voisin varmaan käyttää kyllä sitäkin. Mutta en minä kyllä ole asiantunteva, kolmea lasta kasvattanut, mutta varmaan ihan kieroon... Välillä kyllä mietin että tietääköhän nuo psykiatritkaan oikeasti mitä lasten päässä liikkuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now