Matkustelu raskaana

[leelia]

Heippa. Mekin oltiin tuossa Thaimaassa pari viikkoa. Tuolloin oli menossa raskausviikot 23-24. Matka meni tosi hyvin. Koskaan mulla ei oo lennoilla jalat mitenkään erityisesti turvonnu, mutta päätin kuitenkin käydä ostamassa Instrusta tukisukkikset lentoja varten varmuudeksi. Jaloittelin lennolla silloin tällöin ja koitin juoda säännöllisesti.

 

Tällä kerralla emme retkeilleet juuri lainkaan, paitsi omatoimisesti skootterilla painellen. Itse istuin ekan päivän takana, mutta lopuiksi päiviksi siirryin kuskin paikalle. Oli masun kanssa vähän helpompaa. Liikenneonnettomuudet ei pelottanut, koska itse ajeli kuitenkin suht rauhassa ja reunassa.

 

Yhden saariretken teimme, ja sekin ihan "isolla" botskilla, koska speedboateja ei suositella raskaana oleville. Ne kun saattavat pomputtaa sen verran paljon, ettei meno tuntuisi kovinkaan mukavalta. Paikalliset siis olivat myös sitä mieltä, että ei speedboatia.

 

Neljäs kerta thaimaassa ja ensimmäisen kerran tuli vatsatauti. Onneksi se meni jo reilussa vuorokaudessa ohi. Piti vain yrittää tankata vettä niin paljon, että sai vatsan tyhjäksi ja sen jälkeen pikkuhiljaa koitti saada sen jälleen pysymään sisällä. Vähän alkoi huolestuttaa siinä loppuvaiheessa, että eikö tää koskaan lopu ja miten masussa voidaan. Lähellä oli jo lääkärillä käynti, mutta sitten olo alkoikin jo helpottaa. Käsidesiä käytin koko reissun ajan, niinkuin aimmillakin reissuilla. Myös vessapaperi kulki lähes koko ajan laukussa.

 

Lämpöä kestin hyvin, enkä turvonnut kuumuudesta lainkaan. Muutama täysin pilvetön päivä oli melko kestämätöntä. Ainakin jos niitä olisi ollut kaikki päivät. Ei sitä normaalistikaan hirveen hyvin kestä niitä sikakuumia päiviä, mutta tässä olotilassa ehkä vieläkin huonommin.

 

Harmitti ainoastaan se, ettei neljästä jalkahieronnasta saanut yhdestäkään kunnon "runnontaa". Reissussa kävelin kuitenkin enemmän kuin olin kotosalla pitkään aikaan kävellyt ja sitä toivoi sitten saavansa hyvää jalkahierontaa. Mutta toisin kävi. Lähinnä sellaista sivelyhoitoa se oli. Viimeisellä kerralla sanoin hierojalle, että voit hieroa kovempaa, niin heti silmät suurina pyöritti päätä ja osoitteli mun mahaa. Eli raskaana olevia ei sovi hieroa jalkapohjista kovempaa.. Kait siellä on niitä eri pisteitä, jotka vaikuttavat muun kropan "toimintaan" ja varovasti ottivat, jotteivät vahingossakaan käynnistelisi synnytystä.. Oletin ainakin näin.

Hauskaa oli se, että paikalliset tosi usein kyselivät: you have baby there? boy or girl? how many months? Ne oli hurjan kiinnostuneita ja taputtelivat mahaa. Mua tää ei haitannut yhtään, mutta jotakuta tuokin saattaa ottaa päähän... Lapsirakasta kansaa... Siis hyvin meni. Pikkuvatsatauti ei kuitenkaan pahasti rassannut.

[Puru]

Voi, mä unohdin näköjään kertoa omasta matkustelusta raskaana!

 

Tein siis kuukausi sitten (rv:t 21+4-23+5) matkan vaihto-opiskelijamieheni luo Meksikoon (Jenkkien ja Meksikon rajalle). Lensin Jenkkeihin 3 eri koneella, yht. 20h matkustamista. Olin varautunut tukisukilla ja runsaalla vesitankkauksella - ostin itselleni joka välietapilta turvatarkastusten jälkeen litran pullon vettä koneeseen. Lisäksi jaloittelin jatkuvasti (pakkokin oli, kun tuo vesi pisti pissattamaan... ). Menomatka oli vaikeampi, lennot myöhästelivät, joten oli jatkuva kiire seuraavalle lennolle. Viimeisellä vaihdolla jouduin vielä ottamaan matkatavarat haltuuni ja juoksemaan ne seuraavaan paikkaan. Silloin hengästytti ja luulen, että vauvakaan ei tykännyt siitä riuhtomisesta. Edessä oli kuitenkin tapaaminen miehen kanssa ensimmäistä kertaa 3,5kk, joten sen voimalla jaksoin.

 

Perille päästyä unirytmi oli ihan töttöröö ekan viikon, olin kuolemanväsynyt n. klo 18-> ja aamuisin heräilin kuudelta, ja oli niin levoton olo, että olisi ollut pakko saada nousta. Vauvakin oli varmaan rasittunut matkasta (tai innostunut isin tapaamisesta... ): potkutteli ihan eri malliin kuin aikaisemmin kotona.

 

Ruokapuolen kanssa ei tullut mitään ongelmaa, vaikka paikallinen ruoka on tulisempaa kuin suomalainen. Syötiin myös paikallisissa tacokojuissa, joita jotkut olisivat voineet katsoa epäilyttäviksi. Toksokokeeseen minut neuvolasta kehotettiin jo ennen matkaa. Sen tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta ainakaan oireilua ei ole ollut.

 

Otin reissun erittäin rennon lomailun kannalta: paljon unta ja vain oleskelua miehen kanssa pitkästä aikaa. Itsellle erikoisesta ja uudesta matkakohteesta olisi varmasti saanut enemmän irti ei-raskaana. Huomasin myös (ehkä raskauden herkistämänä) pelkääväni liikkumista (myös päivällä) "noin vaarallisessa maassa"... Olen normaalistikin tosi varovainen, mutta tuo meinasi mennä jo välillä liian puolelle.

 

Palatessa Suomen aikaan tottuminen oli suurin ongelma. Ensimmäisen viikon ajan nukuin tosi lyhyitä yöunia, koska heräsin automaattisesti viideltä tai ennen. Olin kuitenkin niin rentoutunut lomasta, että se ei haitannut normaalia menoa.

 

Tuo oli ehdottomasti viimeinen aika, jolloin minun kannatti lähteä reissuun yksin. Tavaroiden kantaminen ei olisi mahdollista enää näin kuukauden päästä. Reissu oli kuitenkin erittäin ihana ja rentouttava. Se helpotti myös tulevaisuutta: jaksan odottaa miestä kotiin saapuvaksi (nyt 2 viikon päästä) paljon paremmin, kun hänet on nähnyt ja hän on päässyt uudella tavalla osaksi vauvan odotusta näkemällä minut ja vauvamahan.

Edited December 23, 2008 by Puru

[Guest hoobi]

Uskaltaisitteko te lähteä Tukholmaan kolmen päivän risteilylle vielä raskausviikolla 38 (37+3 - 37+6) ? Vajaa viikko ennen risteilyä on neuvolalääkärille aika, jossa toki kyselen hänen mielipidettään.

[Kndr]

^Mä en varmaan uskaltais koska lapsihan on silloin täysiaikainen eli synnytys on ihan mahdollinen, ajattelin jo 36+ ollessani 2 yön reissulla että onneksi ollaan vain tunnin ajomatkan päässä kotoa. Suostuuko laivayhtiöt edes ottamaan niin viimeisillään olevaa matkaan?

[Kndr]

muoks. tuplaviesti

Edited January 5, 2009 by Kundera

[Guest hoobi]

Katsoin Viking Linen sivuilta, mutta en löytänyt mitään infoa. Tallinkin sivuilla mainittiin, että he eivät suosittele loppuraskaudessa risteilylle lähtöä, joka toisaalta on ihan ymmärrettävää.

Ajattelin ensin, että uskallan harkita lähtöä, mikäli lääkäri toteaa, ettei kohdunkaula ole lyhentynyt tai mitään muuta synnytystä enteilevää tapahtunut. Toisaalta, mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä epävarmempi on kyllä olo koko jutun kanssa. Mikään pakkohan tässä ei ole lähteä, kunhan tekisi mieli.

[Coco]

Onko kenelläkään kokemusta ihan alkuraskaudessa lentämisestä, voiko silloin lentäessä tulla tosi paha olo? Toistaiseksi ei vielä ole tästä huolta , mutta jos tämänhetkiset suunnitelmat ottavat tuulta alleen, voi olla, että edessä olisi tänä vuonna pari todella pitkää (yli 20 tunnin) lentoa ihan ensimmäisillä raskausviikoilla. Voi hyvin olla, ettei yritystä saada edes alkamaan ennen näitä lomia, ja voihan myös olla, ettei se muutenkaan tuota tulosta niin pian, joten kyselen ehkä vähän ennenaikaisesti, mutta toisaalta haluaisin tietää, jos on syytä lykätä yrityksen aloitusta pitkien lentojen takia. Olen muutenkin matkapahoinvointiin taipuvainen – varsinkin koneen laskeutuessa – mutten tietenkään millään voi tietää, miten reagoisin raskaana lentämiseen. Jos vähän kuvottaa niin kyllä siitä selviää, mutten haluaisi istua vuorokautta yläilmoissa oksennuspussi kourassa. Ei kai siitä mitään muuta haittaa voi olla, jos siis on tosiaan ihan ensimmäiset viikot kyseessä? Ja kuinka aikaisin se pahoinvointi voi yleensäkin alkaa, jos sellaista tulee?

[Ayla]

^ Alkuviikoilla lentämisestä ei minun tietääkseni ole mitään haittaa. Rajoitukset taitaa tulla vasta sitten loppuviikoilla kun on riski että vauva saattaisi syntyä koneessa. Pahoinvointi taitaa olla aika yksilöllistä milloin se alkaa, loppuu ja kuinka voimakasta se on ja mikä tilanne laukaisee pahoinvoinnin. Itse kärsin myös matkapahoinvoinnista, tosin lähinnä bussissa jos se kovin hyppii ja pitkillä matkoilla auton takapenkillä. Ekassa raskaudessa voin tosi pahoin RV 4-10 (en oksentanut montaa kertaa, mutta ellotus oli 24/7) ja tässä toisessa ellotusta oli vain vähän RV 6-14 ja pystyin syömään kaikkea normaalisti kun esikoisen raskauden aikana moni ruoka oli pannassa pahoinvoinnin takia. Pointtini oli siis se, että raskaudetkin on erilaisia ja pahoinvointia on tosi hankala ennustaa.

 

edit. Mutta taitaa se pahoinvointi yleensä alkaa RV 4-6. Joillain kestää RV 12 asti, joillain puoleen väliin raskautta ja joku oksentaa vielä synnytyssalissakin

Edited January 6, 2009 by Ayla

[Guest Onneli]

Mä kävin joulukuun puolivälissä Tukholmassa viikonloppureissulla, olin silloin rv 28+. Lennot menivät hyvin, SAS/Blue1 ei vaadi mitään todistuksia raskaana olevilta, joten en käynyt lääkärillä ennen matkaa. Paikan päällä harrastettiin paljon shoppailua, ja siinä kyllä tunsi että ei ole voimat entisellään, hirveän nopeasti tuli väsymys. Tukisukkikset, tukivyö ja tukevat kengät tulivat mulla ehdottomasti tarpeeseen, ilman en olisi pärjännyt. Mutta kaikkiaan oikein kiva pikku matka.

 

Toissapäivänä tulin takaisin viikon lomareissulta Etelä-Ranskasta, siellä vierähti koko rv 31+0 - 31+6. Menomatkalla lensimme Air Berlinilla Düsseldorfin kautta. Air Berlin ei vaatinut lääkärintodistusta tms, eikä kukaan kiinnittänyt muhun ja mahaani mitään huomiota. Matka oli raskas, mutta lähinnä sen takia että en ollut saanut nukuttua edellisinä öinä enkä saanut nukuttua matkan aikanakaan, eli raskaus sinänsä ei ehkä aiheuttanut mitään ekstravaikeuksia. Paikan päällä vietimme aika leppoisan loman (tuttu paikka jossa oltu ennenkin, eikä mitään paineita ravata turistina paikasta toiseen), enkä ehkä olisi kauheasti jaksanutkaan normaaleja turistiaktiviteetteja. Ruoan kanssa olisi voinut olla enemmän ongelmia jos olisimme syöneet lähinnä ulkona, mutta nyt kokkailimme pääsääntöisesti itse, joten oli helppoa varmistua siitä että kaikki oli turvallista. Ranskassa mm. melkein kaikki juustot on tehty raakamaidosta (ei pastöroidusta), joten sen kanssa pitää olla tarkkana. Paluumatkalla lensimme Air Balticilla Riian kautta. Air Baltic vaati rv 28 jälkeen lääkärintodistuksen raskauden kestosta ja tilasta, joten olin käynyt ennen matkaa yksityisellä lääkärillä (Helsingissä en saanut neuvolan kautta aikaa lääkärille pelkkää lentotodistusta varten, joskin annettiin ymmärtää että systeemi on ehkä muuttumassa tämän vuoden puolella). Luulin jo ettei kukaan taaskaan ole kiinnostunut raskaudestani, mutta viimeisellä lennolla Riiasta Helsinkiin stuertti tuli kysymään multa ennen koneen lähtöä että olenko raskaana ja kuinka pitkällä. Meni sitten pitämään pitkällistä palaveria lentoemäntien kanssa (näytti siltä että tarkistivat jostain manuaalista mitä pitää tehdä ), ja tuli jonkin ajan kuluttua uudestaan kysymään että onko mulla todistusta jossa annetaan lääkärin lupa lentämiseen. Sanoin että on, mutta ei sitä sitten haluttukaan nähdä. No, en siis ihan turhaan maksanut siitä käynnistä yksityisellä, vaikka periaatteessa olisin voinut vain valehdellakin... (Itse asiassa olisin varmaan halunnut tarkistuttaa tilanteen joka tapauksessa, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi, ettei tarvitsisi pelätä ennenaikaista synnytystä lomamatkalla!)

 

 

hoobi, itse en uskaltaisi lähteä mihinkään matkalle rv 38. Tuntuu että siinä pitäisi olla tosissaan valmis ottamaan se riski että vauva syntyy sitten sinne laivalle. En siis lähtisi vaikka todettaisiin että mitään synnytystä enteilevää ei olekaan vielä matkalle lähtiessä tapahtunut, koska on se synnytyksen alkamisen riski kuitenkin jo niin suuri noilla viikoilla. Mutta mä en kyllä varmaan liikahdakaan mihinkään 2 tunnin ajomatkaa kauemmas kotoa enää viikon 37 jälkeen.

[Guest Spicelover]

STUK / LAINAUS:

 

Kuinka paljon saan kosmista säteilyä lentomatkan aikana? Pitäisikö pienten lasten ja raskaana olevien rajoittaa lentämistä?

 

Tavallisen lomamatkailijan, olipa hän aikuinen tai lapsi, ei tarvitse olla huolissaan kosmisesta säteilystä. Esimerkiksi edestakaisella lennolla Helsingistä Roomaan saatava kosmisen säteilyn annos on noin 18 mikrosievertiä (µSv). Vastaavan säteilyannoksen saa maan pinnalla vajaassa neljässä päivässä. Saadakseen saman annoksen kuin keuhkojen röntgentutkimuksessa, voi Roomaan matkustaa viisi kertaa edestakaisin.

 

Maan pinnalla mitattu luonnonsäteilyn määrä on noin 0,1-0,2 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h). Lentokoneessa säteilyn määrä on keskimäärin 4 µSv/h vaihdellen lentokorkeuden ja maantieteellisen leveysasteen mukaan. Suurien reittikoneiden lentokorkeudella (n. 12 km) kosmisen säteilyn annosnopeus on päiväntasaajan seudulla noin 3 µSv/h ja lähellä napa-alueita 5-9 µSv/h. Pienempien reittikoneiden lentokorkeudella (n. 9 km) vastaavat annosnopeudet ovat noin 1 µSv/h ja 2-4 µSv/h.

 

Raskaana olevien lentoemäntien ja lentäjien lentomäärää rajoitetaan, mikäli heidän saamansa kosmisen säteilyn määrä uhkaa ylittää 1000 µSv raskauden aikana. Määräykset koskevat vain työssään säteilylle altistuvia, mutta myös raskaana olevan matkustajan olisi syytä miettiä lentojensa vähentämistä, mikäli hän lentää raskautensa aikana satoja tunteja. Lentämistä suositellaan välttämään pitkillä lennoilla viimeisen raskauskuukauden aikaina ja kotimaan lennoilla viimeisen kahden viikon aikana. Syynä ei ole kosminen säteily vaan ennenaikaisen synnytyksen riski.

 

http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/ympar...FI/ymparisto17/

[sode]

Itse olin raskausviikolla 8-9 yhden viikon lomamatkalla..pahoinvointia minulla oli kaikenaikaa ja siksi pelkäsin lentomatkaa suunnattomasti! Hankin kuitenkin pahoinvointirannekkeet, joita kyllä pidin matkojen aikana. Mutta en tiedä oliko niillä suurtakaan vaikutusta. Lentokoneessa kyllä oloni oli suhteellisen hyvä, muttei läheskään sellainen kuin normaaleilla lentomatkoillani. Eli kuvotusta löytyi sielläkin. Ja sitten paikan päällä bussikuljetukset yms. olivat yhtä tuskaa!! joihin ei mitkään rannekkeet tms. auttaneet vaan pelkkä oksentaminen ja yökkäily..

[Capuccino]

Täällähän tulee matkakuume! Ajattelin ensin että en varmastikaan raskaana ollessa uskalla lentää, mutta tämän ketjun innoittamana se voisikin olla mahdollista. Täytyypä kysyä ensi viikolla lääkäriltä. Mies on bongaillut edullisia lentoja lähinnä Thaimaahan, ja mukavahan tuo olisi vielä kahdestaan käydä joku reissu

[tigru]

Oltiin Pariisissa 6 päivää rv 27+3- 28+2 (tai jotain sinnepäin). Lennettiin Finnairilla, joten olin neuvolalääkäriltä pyytänyt todistuksen, että saan lentää vielä 28-viikon jälkeen. Mitään todistuksia ei kysytty missään vaiheessa, eikä raskauteeni kiinnitetty huomiota, vaikka maha näkyy ihan selvästi.

 

Pariisissa mentiin ihan turistimeiningillä ja kierrettiin Louvret ja Eiffel-tornit ym. nähtävyydet. Paljon tuli käveltyä. Onneksi hotelli oli lähellä keskustaa ja ravintola-aluetta, joten kävin joka päivä vetäisemässä hotellilla parin tunnin päiväunet ennen kuin illalla mentiin ravintolaan syömään. Ravintolassa söin kaikkea, mikä ei normaalistikaan olisi kiellettyä, eli juustot ym. jätin väliin. Sammakonreisiäkin tuli maistettua - en sitten tiedä olisiko ne kiellettyjä...

 

Sen verran kävely otti kunnon päälle, että parina viimeisenä päivänä kivuttomien supistusten määrä lisääntyi huomattavasti. Aina portaita noustessa, liikkelle lähtiessä, kumartuessa jne. tuli supistuksia, joten matkanteko vähän hidastui. Portaita ei voinut Pariisissa oikein välttää, kun metrossa niitä riitti.

 

Muokkaus koskien lentämistä: Mulla ei lentokoneessa istuminen ole ikinä ollut ongelmallista, eikä ollut nytkään mitään ongelmia. Pari kertaa kävin jaloittelemassa lennon aikana. Lento kesti muistaakseni n. 3 tuntia.

Edited January 28, 2009 by tigru

[Joy]

Miten te reissaavat odottajat olette huomioineet ruoka-asiat matkoilla? Mulla on tiedossa matkat Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.

[Ayla]

^ Mulla on aina (matkalla tai Suomessa) käsilaukussa mukana vesipullo ja pientä evästä: hedelmiä, Paussi-keksejä tms. jos nälkä tai heikotus yllättää. Thaimaan matkalla RV 19-20 katsoin kyllä mitä suuhuni laitoin ja noudatin Suomen ruokasuosituksia. Ainoa poikkeus, jota en ehkä suomessa söisi oli mozzarellajuusto (tasokkaan)hotellin aamiaisella. Maitotuotteet joissa ei ollut merkintää pastöroidusta maidosta jätin väliin. Jogurttia en siis syönyt, mutta hotellin läheltä kaupasta löytyi pastöroitua maitoa jota söin murojen ja join kahvin kanssa. Irto(pallo)jäätelöä en syönyt, mutta kaupan pakastealtaasta Magnumit ja tuutit teki kauppansa Muuten söin kuumennettua ruokaa, eli jätin salaatit, kylmät alkupalat jne. jätin väliin. Meistä neljästä matkalla olleesta aikuisesta olin ainut jolla ei ollut vatsan kanssa ongelmia, muilla oli välillä löysällä ja/tai kipeä maha. maitohappobakteereita syötiin kaikki.

[Guest Onneli]

^^ Luulisin että Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on helppo olla ja elää suomalaisten ruokarajoitusten mukaan. Siellä voi rauhassa olettaa että maitotuotteet (ehkä juustoja lukuunottamatta, ne on aina hyvä tarkistaa) ovat pastöroituja jne., ja ihmisten kanssa on helppo kommunikoida ja esim kysyä mitä ravintolan ruoka-annos sisältää (olettaen että osaat englantia ). Toinen ruokaan liittyvä juttu on tietysti tuo eväspuoli: jos tuntuu siltä että pitää syödä tiheään niin varmaan kannattaa kantaa jotain pientä evästä mukana, matkalla kun ei aina ole yhtä helppoa järjestää ruokailua silloin kun tulee se tunne että pitää saada jotain just nyt heti.

[Joy]

Kiitos kommenteista Ayla ja Onneli! Se on kyllä totta, että nuo maat on helppoja kohteita puhumisen kannalta, eli voi kysäistä jos ei tiedä. Eväsjuttu ei tullut mieleen, hyvä pointti sinänsä.

[Buttercat]

Voi voi, matkakuume senkun kasvaa. Enää 2 yötä ja lähdetään Thaimaahan. Tulen sitten kertomaan miten reissu sujui. Jotenkin musta tuntuu, että mä en jaksa olla kovin tarkka noista ruoka jutuista matkalla..toivotaan etten nyt ihan repsahda

[sorellina]

Me oltiin alkuraskaudessa (10-12) Kanadassa. Menomatka oli ihan siedettävä, mutta tulomatkalla mulla alkoi raskauspahoinvointi ja täytyy kyllä sanoa, että pienissä lentokoneen vessassa ei ole kiva oksentaa... Onneksi matkalla ei muuten ollut paha olo, vaan se tosiaan alkoi lentokoneessa ja jatkui sitten kotona...

 

Hankalinta oli ruoan kanssa, kun aina ei voi tietää ruokien sisältöä, mutta samahan se on periaateessa Suomessakin ravintolassa. Missään muuten ei kysyttäessä tiedetty, onko joku maitotuote pastöroitua vai ei... . Mutta muuten kommunikointi oli tietysti helppoa, kun ei ollut kieliongelmaa. Ja meidän neuvolatädin mukaan Kanada oli hyvä paikka, koska se on kuulemma turvallisempi ruokien suhteen kuin esim. Italia.

 

Ja omia eväitä mullakin oli mukana. Ja aina automatkoilla (kun siirryttiin kaupungista toiseen) oli mukana jotain leipää tms.

[Mirjami]

Thaimaasta palattu pari päivää sitten ja matka meni loistavasti. Raskausviikkoja oli matkan aikaan 15-17. Lennot meni hyvin, paluumatkalla oli tosin välillä tukala olo, kun esikoinen suostu ensin nukkuun ainoastaan mun sylissä ja maha kasvo matkan aikana melkosesti. Pahoinvointi oli kokonaan lakannut matkalle lähdettäessä, joten siitä ei tarvinnut huolehtia.

 

Syömiset meni kuten Suomessakin, en ihan liikoja niitä mieti. Kuitenkin suurimmaksi osaksi tulee syötyä kuumennettua ruokaa joka tapauksessa. Mahan kanssa ei ollut mitään ongelmia reissun aikana, maitohappobakteereja söin päivittäin.

 

Norsuratsastukselle en osallistunut, en sinen halunnut meidän lapsia ollenkaan, joten jäätiin esikoisen kanssa välipalalle, kun mies sinne lähti. Hieronnoissa kävin useestikin, otin öljyhierontoja, joita hierojat suositteli ja ne tehtiin mun ollessa selälläni tai kyljelläni.

 

Matka oli noilla viikoilla pelkästään ihana, maha ei vielä ollut niin iso, että olis aiheuttanut mitään ahistuksia ja matkasta sai nauttia täysin. Nyt suunnitellaan jo uutta matkaa, sillon kylläkin kahden pienen kanssa enkä aio sillä kertaa olla raskaana.

[Ayla]

Norsuratsastukselle en osallistunut, en sinen halunnut meidän lapsia ollenkaan, joten jäätiin esikoisen kanssa välipalalle, kun mies sinne lähti. Hieronnoissa kävin useestikin, otin öljyhierontoja, joita hierojat suositteli ja ne tehtiin mun ollessa selälläni tai kyljelläni.

 

Mä olin norsuratsastuksella raskaanakin. Tosin esikoinen jäi miehen kanssa hotellille (en minäkään olisi ottanut sinne viidakkoon lasta mukaan). Tuosta hieronnasta piti mainita, että meidän hotellilla (Thaimaa, Phuket) sai ekana päivänä ilmaisen niska-hartiahieronnan. Pettymys oli aikamoinen, kun mennessämme varaamaan aikoja hieroja sanoi että Thaimaan lain mukaan raskaana olevaa naista ei saa koskea Noh, hän oli vähän vanhempi naisihminen ja hotelli tasokas joten kait heillä oli varaa valita asiakkaita en tiedä sanotaanko Thaimaan laissa tuollaista - taisi olla enemmänkin hierojatädin henkilökohtainen uskomus tms. Menin sitten kadun toiselle puolelle hierontapaikkoihin ja siellä ei ollut mitään ongelmaa koskea minuun vaikka olinkin siunatussa tilassa. mahaakin taputeltiin ihan kiitettävästi Ja tosiaan kokovartalohieronnan aikana minäkin olin kyljelläni tai selällään.

Edited January 17, 2009 by Ayla

[Mirjami]

^ No jopas oli mielenkiintonen kommentti. Kyllä muakin kosketeltiin ihan kiitettävästi, vaikka ihan selkeesti vauvamaha näkykin jo. Just sitä mahaa tultiin useesti hiplaan. Otin hierontoja meidän hotelllilla ja juttelin asiasta näiden hierojien pomon(?) kanssa ja hän just totes, että suosittelee, että otan noita öljyhierontoja vaan ja että ne onnistuu kyllä hienosti just tollain kylkimakuulla. Nekin tehtiin kyllä hieman hellävarasemmin, paitsi yhdeltä hierojalta sain vähän riuskempaakin hierontaa. Ja Phuketissa (Katalla) mekin.

[alannee]

Mulla on alustavaasti sovittu ensi kesälle matka Pariisiin niin, että se ajottuisi jonnekin rv 27-30 välille. Vähän huolestuttaa, että miten mahdan jaksaa istua koneessa ja kierrellä kaupunkia, kun raskaus on tuolloin jo jonkin verran pitkällä... Mukava kuitenkin lukea täältä muiden kokemuksia siitä, että matkustaminen vielä loppuraskauden aikanakin on ihan mahdollista.

[tigru]

nosto

[Buttercat]

Hups, unohdinpa tulla Thaimaan reissusta tänne kirjoittelemaan

 

Elis iis matkan aikana oli 23-25 ja meni tosi hyvin. Lennoilla ei ollut mitään ongelmia, lentosukat toki oli jaloissa, mutta ei kyllä tuntunut yhtään t pahalta tai tullut turvotusta tai mitään.

 

Mä olin myös kyllä norsuvaelluksella, tunti heiluttiin ympäri viidakkoa, eikä sekään tehnyt pahaa. Mutta jos yhtään olisi ollut selkävaivaa tai muuten jotain kipuja vatsanalueella tai vastaava ennen reissua, niin olisin kyllä norsuvaelluksen jättänyt välistä.

 

Ruokaa söin juuri sitä, mitä eteeni sain Kunhan oli kypsennettyä, niin kaikki meni ja hyvää oli. Toisaalta,e n syönyt katukauppiailta ostettua ruokaa (kun ei vaan tullut sellaista tilannetta vastaan). hedelmiä vetelin hyvällä omalla tunnolla, ne vaan on niin hyviä, nam Jätskiä söin, mutta vain magnumeja yms. yksittäispakattuja.

 

Thaimaalaiset suhtautuu raskaana oleviin todella ihanasti. Kaikkialla kyseltiin, että monennellako kuulla olen ja halutaanko tyttö vai poika ja tiedetäänkö jo kumpi tulee. Raskaus otettiin myös tosi hyvin huomioon kaikkialla. Sellaiselle, joka ei niin pidä koskettelusta tai itseensä kohdistuvasta huomiosta/taputtelusta yms. niin voi olla jopa hieman ahdistavaa, mutta minua ei haitannut pätkääkään.