Snazu

Sektion jälkeen

20 posts in this topic

Kuinka kauan sektioarpi oli kipeä? Milloin sektioarven väri alkoi olla normaalin ihon värinen, eikä ihan punainen? Jäikö sinulle arven yläpuolelle mahanahasta kohouma tai lerppu vai palautuiko se lopulta? Tuntuuko muilla ihon alla alempien kudosten arvet?

 

Lääkäri myös leikkasi tasan kahtia sektiohaavan mukana luomen ja yhdisti sitten haavan reunat niin vinoon alkuperäiseen nähden, että nämä luomenpalat ei enää yhdistynyt vaan ne on noin sentin päässä toisistaan. Molemmat luomenpuolikkaat kasvoi uusiksi "kokonaisiksi" luomiksi nopeasti ja haava siitä niiden välistä on parantunut todella huomattavasti paremmin kuin mikään muu kohta haavasta. Voiko luomi muuttua maligniksi tällaisesta silpomisesta ja nopeasta korjauskasvusta?

 

Minulla on 5,5kk sektion jälkeen haava lähes joka päivä hieman kipeä (varsinkin jos jokin on jossain kohtaa osunut siihen, sitten se jomottelee vuorokauden), mutta tiedän silti, että haava on täysin kunnossa. Se on tosi koholla ja kirkuvan punainen edelleen. Ihossa olevan haavan yläpuolella tuntuu selvä möykkyilevä arpi alemmissa kudoksissa, joka on myös herkkä. Ja jotenkin tuntuu, että tuon ihon arven yläpuolella tulee aina olemaan kohouma, koska ihon alla tuntuu tuo arpi olevan tosi iso.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin toka sektio neljä viikkoa sitten. Haava ei ole enää kipeä, iho sen ympärillä on tunnoton. Arpi punoittaa edelleen hieman, muttei ole mitenkään kirkuvan punainen enää. En tunne ihon alla mitään kummempaa. Maha ei ole vielä kokonaan palautunut raskaudesta, mutta ainakaan edellisen sektion jälkeen ei jäänyt mitään lerppua tms. arven yläpuolelle.

 

Edellinen sektio mulle tehtiin elokuussa 2009, ja oikeastaan vasta viime vuonna iho arven ympärillä alkoi tuntua suht normaalilta, se tunnottomuus siis kesti useamman vuoden.

 

Musta kuulostaa oudolta, että arpi olisi puoli vuotta sektion jälkeen edelleen päivittäin kipeä. Mulla tuntuu nopea vihlaisu haavan kohdalla, jos erehdyn nostamaan jotain painavaa, mutta muuten ei tosiaan ole enää lainkaan kipeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Snazu, voisiko tapauksessasi olla kyseessä keloidi tai hypertrofinen arpi? Paikka ei ole yleinen (yleensä nämä ovat ylävartalossa, kaulassa tai kasvojen alaosissa), mutta ei täysin tavatonkaan.

 

(Kuulostaa muuten erittäin typerältä, ettei leikannut lääkäri poistanut luomea samassa yhteydessä! Tämä olisi ollut vain ja ainoastaan järkevää. Ei ole mitään järkeä leikata luomea kahtia, poisto olisi sujunut nopeasti siinä samassa toimenpiteessä täysin vaivatta ja resursseja hukkaamatta.)

 

Suosittelen käyntiä ihotautien erikoislääkärillä tuosta arvesta. :)

 

 

Oma sektio:

Itselläni arpi oli tosi kipeä aluksi, ja se vielä repsahti auki n. 3 vkoa sektiosta. Tämän jälkeen käytyäni sairaalassa sen arven tiimoilta (putsattin ja katsottiin ettei ole tulehdusta, yms.), se parani hyvin.

 

On nykyään (reilu vuosi sektiosta) vaalea, kuin iho. Hieman ehkä punertavampi kuin oma iho. Arka, jos siihen koskee jollain, muttei kipuile tai mitään. Vatsa palasi täysin samanlaiseksi ja näköiseksi muuten, ihan samanlainen kuin ennen synnytystä (mulle ei myöskään tullut yhtään raskausarpea).

Share this post


Link to post
Share on other sites

nonna-marie: Hmm... tutustuin asiaan ihmeellisen internetin kautta ja asia tosiaan voi olla niin! Mulla on meinaa korvissakin sellaset ihme möykkyarvet vanhojen reikien kohdalla... Kaikissa arvissa kyllä ei ole tuollaista. Mutta sektioarpi on herkkä, kipuilee herkästi, on kohonnut ja kutiaa. Alempien kudoskerrosten arpi on todella möykkysen ja ison tuntunen ja myös aika arka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun hätäsektioarpi 4.5 vuoden takaa on sellainen hypertrofinen arpi. Arpi on mahassa pystysuunnassa navasta reilut 10cm alaspäin. Arpi itsessään on reilun sentin leveä ja jäänyt selvästi näkyväksi, paljon ihoa tummempana, hieman punertava. Mutta ennenkaikkea se on kireämpi kuin iho, joten kireyden takia se painuu tavallaan syvemmälle ja maha pullottaa molemmin puolin. Jos venyttelen arpea, se kiristää, muttei enää muutoin vaivaa. Paitsi kutiaa edelleen erityisesti kylmällä ilmalla. Luulen, että mulla on taipumus tuollaiseen arven liikakasvuun, koska selän luomenpoiston jäljiltäkin jäi aikanaan ruma arpi, joka on hivenen kohollaan. Muistan heti sektion jälkeen jälkitarkastuksessa, että lääkäri sanoi, että arpi on tosi näkyvä, eikä siitä kaunista tule, jää tosi näkyväksi. No alkuun itsekin tuota harmittelin, mutta käänsin arven lopulta muistomerkiksi siitä, että "huonosti meinasi käydä, mutta saimme onnellisen lopun", josta arpi siis muistuttaa. Jälkeenpäin mua on huvittanut itseäni ajatus, että sain tavallaan ikuisen (vaikkakin ruman ja paksun) linea negran. Viilto kun vedettiin justiinsa silloisen linea negran kohdalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma arpi (2x sektio) on selkeästi ihosta tummempi, mutta siisti. Yhdeltä pätkältä iho on röpyliäinen kun ihon pinnat oli yhdistetty vinoon ja alapuolinen osa jäi 2mm ulommas kuin yläpuoli. Mutta arpi on selkeästi ihoa kireämpi, iho pullottaa siis kummallakin puolella arpeä. Alemmat arvet tuntuvat kokeiltaessa kireämpinä kuin muu kudos. Tuntoa ei iholla ole n. 2cm ylä- ja alapuolella, alkuun tunnottomuus oli paljon isommalla alueella.

 

Kipeä arpi ei ollut ekan parin viikon jälkeen kummallakaan kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla haava lähti paranemaan tosi hienosti, ekat kaksi viikkoa olivat pahimpia kivun kannalta. Kiertoliike, kuten sängystä ylösnouseminen, aiheutti pahimman kivun. Haava oli jostain syystä myös  kivuliaampi oikeasta reunastaan. Nyt kuukauden jälkeen leikkausarpi on punertava ja kohollaan oleva, jonkin verran aristava ja tunnoton, ei kuitenkaan juurikaan haittaa menoa. Luulen, että ajan myötä se haalistuu aika näkymättömäksi

Edited by Meow

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla kipuilee myös enemmän oik. reunasta! Siitä reunasta iho ei ole ihan täydellisesti kohdakkain, on aavistuksen epäsiistimpi. 

 

Mulla on nyt sektiosta 6vrk ja ihan hyvin pärjäillään. Haava on siisti ollut koko ajan. Tunnottomuutta on. Vointi paranee päivä päivältä. Pari päivää sitten laskin vielä tunteja kipulääkkeen ottamiseen, nyt meinaa vahingossa venähtää välit pidemmiksi. Koitan kuitenkin pitää melko tarkkaan kiinni niistä ajoista, että pysyis tasaisena.. :) 

 

Haavan kivun lisäksi iso ongelma oli jumissa olevat lihakset ja huimaus pystyssä ollessa. Melkolailla piti opetella uudelleen olemaan pystyasennossa, kun ihan jo istuminen tavallisella tuolilla sai aikaan heikotusta :D Mutta parissa päivässä ongelma hävisi, kun hiljalleen pidensin pystyssäoloaikaa :) Ja tosiaan jumiutuneet lihakset vielä osaltaan haittasivat verenkiertoa päähän :D 

 

Tähän mennessä oon ollut vähän yllättynyt siitä, että toimintakyky on melkoisen hyvä :) Vähemmän oon kipeä nyt sektion jälkeen kuin viimiset viikot ennen synnytystä :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektio tehty lähes 2 vuotta sitten 7/2012.

 

Arpi on tumma, koholla, ja kiristää hieman (tai siis iho hieman pullottaa arven molemmin puolin, arpi itsessään ei siis kiristä mitenkään että sitä normaalisti tuntisin tai tiedostaisin). Sairaalassa hoitajat/kätilöt ja myöhemmin tikit poistanut hoitaja kehuivat leikkaushaavaa ja arpea todella siistiksi. Niin kai se sinänsä onkin siisti, tosin mun iho/kudostyyppi on jotenkin huonosti paraneva, pienistä haavoistakin jää pitkäksi aikaa jäljet. En usko että arpi tuosta enää kummemmaksi muuttuu. Omaan silmääni se näyttää jotenkin "tuoreelta" arvelta, vaikka onkin jo kahden vuoden takainen. Tunnottomuutta on edelleen muutaman sentin verran arven ympärillä.

 

Mä en itse ainakaan muista missään vaiheessa arven olleen kovinkaan kipeä, en juuri tarvinnut särkylääkkeitäkään ensimmäisten päivien jälkeen.

 

Mulla arpi, varsinkin toinen reuna kutisi ihan vietävästi kun sektiosta oli aikaa 2-6kk. Kutinaa kesti siis useamman kuukauden ajan, ei nyt onneksi sentään ihan 24/7. En ollut siitä moksiskaan kun muistelin kätilön kertoneen kotiinlähtötarkastuksessa että kutina on ihan normaalia. Kerran sitten pötkötttelin sängyllä ja antaumuksella raaputin arven reunaa ja yhtäkkiä käteen tarttui langanpää! Vedin 30cm pätkän tikkilankaa ulos, ilmeisesti sen olisi kuulunut sulaa itsekseen..? Vaan kutina muuten loppui kuin seinään :grin:

 

muoks. korjattu väärä sana

Edited by Maryo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin sektio 2010 ja arpi on parantunut niin hyvin että useammalla lääkärillä ja hoitajalla on se jäänyt huomaamatta nyt uuden raskauden aikana mahaa tutkiessa. :D Ihan ei ihon värinen se kohta ole, mutta mikään kohta ei ole koholla vaan se on ihan tasainen. Nyt mietityttää mahdollinen uusi sektio ja siitä tuleva uusi arpi. Miten jo kerran leikattu iho ja muut kudokset reagoi, onko paljon kipeämpi kuin ensimmäisellä kerralla vai onko alue enemmänkin tunnoton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sektiosta tuli eilen kuluneeksi 6vkoa ja särkylääkkeitä en ole ottanut lähes viiteen viikkoon enään. 

Tämä oli toinen sektio, missä nyt olin. Tikkien poiston jälkeen arpi jäi "repsottamaan" kolmesta kohtaa jotka nyt ovat jo kasvaneet kiinni. Ainoa asia mikä hieman harmittaa on se että lääkäri ei leikannut vanhan arven päälle vaan nyt mulla on kaksi arpea päällekäin. Tämä uusi arpi on reunoista myös hieman pidempi kun eka arpi. Iho on tunnoton sentti arven ylä ja alapuolelta ja esikoisesta tunto palautui kunnolla vasta parin vuoden päästä. Arpi on nyt punainen mutta selvästi parantuneen näköinen jo. Vatsa on palautunut lähes normaaliksi eikä mitään "lerppua" ole jäänyt arven yläpuolelle, esikoisestakin maha palautui täysin parissa kuukaudessa. Mä en tunne ainakaan niitä alempien kerroksien arpia vaikka kuulemma ekasta sektiosta oli nähtävissä paljon arpikudosta (sisäpuolella) sekä kiinnikkeitä. Yhteenvetona, oon toipunut älyttömän nopeasti ja välillä jopa unohtuu se miten isossa leikkauksessa olin kuitenkin ihan vähän aikaa sitten. Mieli halajaisi jo lenkkipolulle juoksemaan, katsotaan mitä lääkäri sanoo ensi viikon jälkitarkastuksessa.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla sektiosta reilu 9 kk aikaa. Haava parantui todella nopeasti ja kivuttomasti. Eka viikko oli nipistelyä ja kiristelyä sängystä noustessa, nauraessa jne.

Mitä teille sanottiin sairaalassa/jälkitarkastuksessa seuraavan raskauden suhteen, koska saisi uudestaan raskautua? Mulle ei sanottu mitään. Tutuilta ja netistä olen kuullut, että vähintään vuotta usein suositellaan sektion ja uuden raskauden välille. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulle sanottiin vuosi sektion ja uuden raskauden välille (leikannut lääkäri sanoi heti sektion jälkeen jutellessa, en tiedä perustuiko yleiseen suositukseen vai johonkin tarkempaan). Tuo tuntuu aika yleiseltä ohjeelta, muita mitä olen kuullut tutuilta/lukenut netistä on puoli vuotta raskauksien väliin, vuosi synnytysten välille ja joskus jopa "kyllä kroppa tietää" eli ei varsinaista rajoitusta. Joskus kuultuna pidempiäkin, kaksi vuotta joko raskauksien tai synnytyksien välille, mutta ne on tainneet perustua yksilöllisiin tilanteisiin eli keskivertoa vaikeampiin sektioihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on kahdesti sanottu ettei mitään rajoitusta ole ja viime kerran jälkeen suositeltiin vuotta.

Ennen se vuosi on ollut suositus mutta nykyään leikkaavan lääkärin on kerrottava jos jotain rajoitusta on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysyn nyt täälläkin, mikäli jollain teistä olis ajankohtaista tietoa. :)

 

Millaisia ohjeita te olette saaneet liikunnan aloittamisesta sektion jälkeen? Puhun nyt sellasesta hikitreenistä, salitreenistä jne.

 

Mä en käynyt osastolla ollenkaan lopputarkastusta lääkärin kanssa (ilmeisesti sellanen kuitenkin tapana on?) enkä ihmetyksekseni saanut myöskään hoitajilta mitään haavanhoito- tms. ohjeita kotiin. Jälkitarkastuskin tuli ja meni, enkä siinäkään tajunnut lääkäriltä kysellä koska voisin aloittaa liikkumaan. 

 

Mitä nyt olen yrittänyt itse tätä tässä selvitellä, niin erilaisia ohjeistuksia tuntuu olevan: jostain luin 6 kk mutta toisaalta taas, että jälkitarkastuksen jälkeen omaan tahtiin voisi aloitella rauhaksiin..

 

Mulla sektiosta on nyt 2 kk ja mieli halajais jonnekin liikkumaan, mutta arvon ton salijäsenyyden ja jonkun kevyemmän jumpan välillä tässä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mullekaan ei oo muuten sanottu liikunnan aloituksesta mitään. Tai no, "vähitellen" ja "rauhassa" tais olla ne sanat, joilla ylipäätään puhuttiin tekemisistä sektion jälkeen. Mulla ei myöskään ollut minkäänlaista jälkitarkastusta osastolla lääkärin toimesta, kätilöt vain painelivat kohtua ja that's it. 

 

Mä en nyt mitään hikijumppaa meinannut vielä aloittaa, mutta noin muuten musta ois ihan mielenkiintoista tietää, et millon "saa" alkaa tekemään enemmän. Onkoha olemassa joku yleinen ohjeistus vai onko se vain "oman voinnin mukaan".. 

 

Mulle ei myöskään sektion jälkeen kyllä sanottu mitään ei-saa-raskautua-aikaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Heheei, onneks olkoon! :) Vasta oltiin samaa aikaa kuumeilupuolella ja nyt molemmat tässä! :) Hassua miten aika menee. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otin mielestäni aika tarkkaan asioista selvää, koska myöskin odotin kovasti "normaalia" kroppaa ja mahdollisuutta liikkua, tietenkin niin etten aiheuta mitään haittaa itselleni. Sekä neuvolasta että jälkitarkastuksen lääkäriltä sain samat ohjeet (muuten tuntuu siltä, että ohjeita on yhtä monta kuin neuvojaakin...että ota nyt sitten selvää): liikkumaan voi alkaa kun hyvältä tuntuu. Itse esim. aloitin rauhallisesti juoksulenkkejä muistaakseni 6-7 viikkoa sektiosta. Pikkuhiljaa olen ottanut mukaan lihaskuntojuttuja kevyesti. Gyne sanoi, että 6 viikkoa pitäisi riittää periaatteessa kaikkeen muuhun paitsi "kovaan painonnostotreeniin, joka olisi suotavaa vasta 3 kk jälkeen".

 

Vatsalihasten osalta kokeilin itse, että se rako on umpeutunut (sen tuntee selinmakuulla kun pitää vatsan rentona ja painaa parilla sormella navan kohdalta, samalla sitten tehden normaalia ylävartalon perusnostoa eli sitä perusvatsalihasliikettä) ja aloittelin sitten kevyesti "ryhtiliikkeillä" enkä vieläkään tee vatsoille mitään kovia rehkimisiä enkä painojen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo noi suositukset tuntuu olevan kovin ympäripyöreitä ja samaa "tee sitä mikä hyvältä tuntuu" -huttua :girl_sigh: Mä otin salikortin jäähyltä viime viikolla, jolloin sektiosta on kulunut n. 3kk. Salitreeni tuntuu hyvältä. Ekan kerran kävin salilla kokeilemassa reilun 2kk kohdalla.  Olen käynyt muutaman kerran juoksulenkillä eikä haavalla tuntunut lainkaan pahalta. Myöskään pyöräily ei tunnu miltään haava-alueella. Luulen, että olen aika hyvin parantunut leikkauksesta enkä juurikaan jatkossa meinaa himmailla liikkumisten kanssa (ellei pahalta ala tuntumaan).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla (kiireellisestä) sektiosta vajaa yhdeksän kuukautta ja haava on ollut jo hyvän aikaa täysin parantunut. Aika pitkään tuntui haavan vasemmassa reunassa kiristystä, kun vaikkapa nostin vasenta polvea tyyliin sukkaa pukiessani. Maha on aika kamala edelleen, hirveä reppu tuossa haavan yläpuolella roikkuu aina vaan, mikä on ihan sairaan masentavaa, kun muuten alan olla raskautta edeltävissä mitoissa. Muuten voin kyllä laihtua ja kiinteytyä mutta tuo röllykkä vaan pysyy. Vatsalihakset on kuitenkin palautuneet.

 

Treenaamisen aloitin pari kuukautta synnytyksen jälkeen, siis juoksun ja jumpan. Vatsalihasten treenaamisen aloitin sitten, kun ne oli palautuneet eikä siihen rakoon mennyt kuin yksi sormi. Toivottavasti tuo siis olis vaan pläskiä mikä tuossa roikkuu eikä niin et olisin pilannut keskivartaloni lopullisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now