Riikka79

OYS

187 posts in this topic

Mä kävin vauvanhakureissulla syyskuun lopulla ja täytyy sanoa että tosi tyytyväinen olin synnärin ja osasto 13:n toimintaan. Osasto 11 jossa synnytystä käynnisteltiin jätti taas vähän huonomman maun johtuen joistakin kätilöistä. Mutta siis itse synnytys ja osastolla olo sen jälkeen jätti hyvän mielen.

 

Imetysohjausta kannattaa vaatia ja muutenkin kannattaa kysyä ihan mitä vaan mieleen tulee, ei ne hirveesti ehdi siellä ohjaamaan muuten.

 

Perhehuone oli :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään tietoa, että miten OYSissa järjestyy omien ruokien säilytys? Mulla on se tilanne, että varmaan joka aterialla pitää olla vähintään osittain omat eväät. Mihinkään yleisen tilan kaikkien käytössä olevaan jääkaappiin en niitä haluaisi laittaa... Kai mies saa edes sen verran useammin sitten käydä päivän aikana, että voi tuoda mulle sapuskat?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun käsittääkseni siellä on just se yleinen jääkaappi, mihin voi eväitään laittaa ja kyllä mä luottaisin, et ne siellä pysyy jos sitä epäilet, että sieltä häviäisivät. Jos sulla on joku erikoisruokavalio niin siitähän muistaakseni pitää ilmoittaa esitietolomakkeessa. Ei ne päästä sinne tuomaan ainakaan huoneisiin asti eväitä, mut varmaan voi mies ne siihen osaston ovelle tai kanttiiniin tuoda.

 

Hoito ja huolenpito oli muuten hyvää, poislukien yks kätilö synnytyksen jälkeen, josta jäi erittäin huonot muistot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, on mulla. Pitääkin muistaa ilmoittaa. Inhottaa vaan jotenkin ajatus siitä, että mun ruoat on siellä kaikkien "sörkittävinä" <_< Kuulostaa varmaan tosi vainoharhaiselta, mutta kun tuntuu, että sitä on liikkeellä niin monensorttista tapausta, etten vaan haluaisi jättää safkoja kaikkien käsille.

 

Ehkä ukko saa tuoda ne ruoat aina ateriaa varten kylmälaukussa mulle ilman, että niitä tarvitsee edes laittaa jääkaappiin... Kyllä ne ruoat varmaan saa huoneeseen ottaa, vaikkei miestä saiskaan mukaan? :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oyssissa sai kyllä mun mielestä vaikka minkälaista erityisruokavaliota (joka tarjottimella oli lappu, jossa dieetti ja nimi mainittiin). Tyyliin "ei tuorekurkkua" tms, eikä siis pelkkiä kasvis/diabetes/keliakia/laktoositon juttuja :) Että kannattaa laittaa tyrkylle se oma toive, sitä kysyttiin esitietolomakkeessa. Keittiöstä sai lisäksi hedelmiä, jugurtteja, erilaisia mehuja, maitoa, leipää ja leivänpäällisiä nyt ainakin. Oikein hyvät oli tarjoilut mun mielestä, sitten kun tokeni jaloilleen niin tuli vierailtua jääkaapilla jokunenkin kerta ;) Varmaan ruokien tuonti osaston ovelle ainakin onnistuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on niiiiiiin tiukkaan rajattu ruokavalio, ja se sisältää niin paljon välteltäviä aineita, etten usko edes sairaalan alkavan järjestämään mulle sopivia ruokia. Lähestulkoon kaikki ruoka- aineet ovat sellaisia, että niistä pitää valita oikeanlaiset. Maidot, mehut, jogurtit, mausteet (Kuten suola), jauhot, leivät... Lisäaineet ynnä muut. Mun ruokavaliolle kun ei ole yhtä nimeä :unsure:

 

Huomenna onkin neuvola, joten otanpa asian siellä esille. Luulis, ettei ne voi ainakaan kieltää juuri synnyttäneeltä naiselta syömistä :D Ja kun juoksen äitipolilla juuri tämän sairauden vuoksi, niin luulisi asian järjestyvän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vierailuajoista sen verran, että niiden tiukat rajaukset on varmaan ihan ok sellaisille, joiden perheet asuvat lähellä. Minä päädyin OYS:iin synnyttämään koska kuopus syntyi kuukauden etuajassa, ja oma koti oli tunnin ajomatkan päässä. Kotona mies ja taapero 1,5 v. Sairaalassa vierähti 11 päivää. Aika vähän näin sitten perhettä sinä aikana, kun lyhyiden vierailuaikojen vuoksi ei miehen ja pojan kannattanut joka päivä käydä, kun pelkästään matkoihin meni 2 h. Päivävierailuaika meni lisäksi päällekkäin pojan päikkäriajan kanssa ja iltavierailuajalta he joutuivat aina lähtemään etuajassa kotiin iltapuuhin. Voin sanoa että mieli oli aika maassa ja tuntui kuin olisin ollut vankilassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa marinkainen ollut ikävä kokemus :girl_impossible: Onhan noi vierailuajat ihan hullut. Kyllä mun mielestä ehdottomasti isän ja mahdollisten sisarusten pitäisi saada olla enemmän läsnä. Miten tuossa muka otetaan huomioon miehen ja vauvankaan suhdetta? :girl_to_take_umbrage2:

 

 

Mulla olisi sellainen kysymys, että onkohan OYSin perhehuoneissa jääkaappia ja ruoanlaittomahdollisuuksia? Edelleen siis pohdin tuota ruokajuttua. Että jos saadaankin perhehuone, niin pitääkö miehen silti käydä valmistamassa ainakin mun ruoka kotona ja tuoda se sitten sairaalalle...

Edited by Hilja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla olisi sellainen kysymys, että onkohan OYSin perhehuoneissa jääkaappia ja ruoanlaittomahdollisuuksia? Edelleen siis pohdin tuota ruokajuttua. Että jos saadaankin perhehuone, niin pitääkö miehen silti käydä valmistamassa ainakin mun ruoka kotona ja tuoda se sitten sairaalalle...

 

 

Aika vahvasti epäilen, että huoneissa olisi jääkaappia yms. Kotiuduin vastikään 13/I-osastolta ja siellä ainakin perhehuoneen porukka kävi hakemassa ruoat, keittämässä kahvit jne siinä samassa päiväsalissa kuin muutkin. Siellä oli jenkkijääkaappi, jossa oli "yhteiset" ruoat ja pikkujääkaappi erikseen, arvelisin sen olleen omille eväille. Hellaa ei mielestäni ollut. Mikro löytyi kyllä ja jenkkikaapissa oli pakastinosa. Jos sun ruokia voi pakastaa niin ne varmaan voisi mikrolla sitten kokata?

 

Olin aiemmin osastolla 11 ja siellä keittiö oli erilainen ja harmaa muistikuva on, että siellä olisi ollut liesi. Tosin sillä osastolla ei ehkä ole perhehuoneita. Sinuna soittaisin vaikka os. 13 osastonhoitajalle ja kyselisin noista asioista. Numero näyttäisi olevan osaston nettisivuilla.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kamilla, aivan erinomainen idea :lol: Ei kait mulla ole käynytkään mielessä ihan ottaa ja soittaa. Mutta joo, epäilinkin ettei mitään ruoanlaittomahdollisuuksia sairaaloissa ole. Pitää nyt miettiä vähän, että tehdäänkö ruokia valmiiksi pakkaseen vai kokkailisiko mies sitten joka päivä ruoan erikseen. Mutta tosiaan, minäpä soittelen tuonne!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Hilja: Ei ole kokemusta tuosta osastosta 13, mutta olen ollut aiemmin OYS:ssa useita kertoja ja mun ruokavalio on kans hyvin rajoittunut. Kyllä siellä on aina järjestetty mulle sopivaa ruokaa, keittiössä ovat sitten ilmeisesti tehneet ihan oman annoksen kun siinä on ollut nimi päällä (esim. maidoton, munaton, kalaton, kanaton, mausteeton, gluteeniton eikä myöskään kauraa, ei väriaineita/makeutusaineita jne). Nykyään ei ole enää niin tarkkaa kun ruokavalio on laajentunut, mutta ei mun ole koskaan omia eväitä tarvinnut ottaa. Siellä ollaan kyllä totuttu erikoisiinkin vaatimuksiin, juuri sairaalassahan lastenpuolellakin kaikkein hankalimmat tapaukset hoidetaan. Mutta toki saa ottaa omat eväät jos haluaa ja eihän se sairaalan tekemä erikoisruoka ole kyllä varmasti yhtä hyvää kuin se mitä kotona syöt kun olet tottunut sulle sopivista tekemään. Viime viikolla kun olin tipassa niin järjestivät kahden hengen huoneen kun en voi olla kalanhajussa ja se huonekaveri kävi sitten syömässä muualla kun kerran sattui olemaan kalaruokaa. Mun ei tarvinnut sinä päivänä poistua huoneesta ollenkaan ja kahden oven takana oli vasta käytävä, ettei hajut tulleet huoneeseen. Loistava neuvo tuo osastolle soittaminen, suosittelen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko uusia tuoreita kokemuksia oys:sta? Miten on, liekkö siellä ruuhkaa nyt tähän aikaan vuodesta?

Ja kuinka monta niitä perhehuonetta siellä on, ja kuka niihin on yleensä etusijalla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kokemukseni ei ole tuore, mutta ihan hyvät fiilikset jäi. Ajanmyötä sitä laittaa ensikokemuksenkin uuteen perspektiiviin. Itse ainakin tunsin oloni todella haavoittuvaiseksi siellä mikä on minulle jotensakin harvinaista. Jälkikäteen sitä ymmärtää, että tunnekokemus määräytyy pitkälti hoitajien ja omien henkilökemioiden toimivuudesta.

 

Aloin kommentoimaan perhehuoneista. Niiden lukumäärää en tiedä, mutta ne toimivat tarvittaessa 2 hengen huoneinakin. Erikoisempaa varustusta niissä ei ole (ainakaan meillä ei ollut). Etusijalla ovat käsittääkseni ensisynnyttäjät. Yhden hengen huoneitakin siellä on mm. sektiolaisia varten, kun liikkuminen ei olekaan itsestäänselvyys. Perhehuone annetaan pyytäjälle, jos tilaa on sillä hetkellä. Itse olin esitietolomakkeeseen sen laittanut toiveeksi ja kysyin heti synnytyssalissa sen perään, mutta oikea paikka kysyä on osastolla heti kun sinne mennään. Me saimme perhehuoneen vasta yhden yön jälkeen, kun jatkoimme illan mittaan vielä kyselyä sen perään. Toisena perhehuoneyönä olikin jo sitten tungosta ja meidän oven takana nukkui yksi äiti käytäväpaikalla. Näin se ruuhkatilanne vain yhtäkkiä syntyy.

 

Vuodenajan ruuhkaisuudesta en osaa sanoa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin voisin kommentoida tuohon ruuhkatilanteeseen, että tosiaan ruuhkaisuus vaihtelee kyllä ihan päivienkin mukaan. Itse kun synnytin tämän toisen, niin osastolla oli ollut pari päivää aikaisemmin tilanne todella ruuhkainen, eli ylipaikoilla oli paljon porukkaa. Sitten kun itse tulin osastolle tilanne oli aika rauhallinen ja seuraavana päivänä todella rauhallinen. Olin yksin kolmen hengen huoneessa ja viereinen huone oli aivan tyhjä. Sitten taas seuraavana päivänä alkoi tulemaan porukkaa ja heti olikin taas huoneet täynnä. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenelläkään tuorehkoja kokemuksia, mikä on tällä hetkellä mahdollisuus vaihtoehtoiseen kivunlievitykseen? Oletteko saaneet halutessanne akupunktiota tai mahdollisuuden käyttää ammetta? Entä kuinka kovasti on laitettava vastaan, etteivät väkisin laita synnyttämään selällään, vaan voisi koettaa esim. jakkaraa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on melko tuore kokemus, poju syntyi 9.3 :)

 

Mun eka kätilö oli jotenkin tyly. Ei mitään tiettyä, mutta asenne oli sellainen... epäluuloinen. Mulla kun oli toivelistassa litaniat vaihtoehtoisista kivunlievityksistä ja toiveesta olla ilman lääkkeitä. Se suhtautui muhun heti kuin johonkin "luomuhippiin, joka ei yhtään tajua mitä tuleman pitää". Hän ei siis tosiaankaan ehdottanut yhtään mitään, vaan itse aloin kysellä heti akupunktion yms. perään. OYSissa on useampi kätilö jotka sitä osaa antaa ja jos ovat vuorossa, niin sitä on siis tarjolla. Ammetta jos haluaa käyttää, kannattaa se sanoa heti mennessä, että pääsisi ammeelliseen huoneeseen tai sen viereen.

 

Tämä sama kätilö oli mulla vielä ponnistusvaiheen alussa. Mulle oli siis laitettu epiduraali, josta huolimatta halusin yrittää sängyssä kontallaan. Sain luvan nostaa sängyn päätyä ja nojata siihen. Mitään ohjeistusta en pyynnöistäni huolimatta saanut ponnistusasentoon tms. Jos susta tuntuu samalta, sano suoraan että jos kätilösi ei viitsi ohjeistaa, pyytää paikalle jonkun joka viitsii! Mulla sattui satumainen tuuri ja tässä vaiheessa vaihtui kätilö. Heti kun hän tuli huoneeseen ja näki asentoni, hän haki säkkituolin sängylle johon sitten nojailin ja ponnistin. Tilanne muuttui aivan erilaiseksi eri kätilön myötä.

 

Jakkaroita yms. saa kokeilla, mutta tosiaan jos on epiduraali, sängystä ei saa poistua. Mä ponnistin noin tunnin konttausasennossa, sitten sanoin etten enää jaksa. Kätilöni ohjeisti kääntymään selälleen ja kokeilemaan. Se selälläänolo tuntui yllättävän hyvältä! Suosittelen kyllä kokeilemaan jos muuta hyvää asentoa ei löydy :) Siinä sai voimat yllättävän hyvin käyttöön ja pystyi rentoutumaan täysin suppareiden välissä. Mä olin myös sen parin vrk urakan jälkeen niin loppu, ettei puhettakaan että olisin voinut olla jakkaralla. Tokikaan kaikille ei kaikki toimi.

 

Kysy heti kun pääset saliin, että onko kätilö tutustunut toiveisiisi ja kerro sen hetkiset ajatuksesi. Tunnustele kätilön asennetta ja sano heti jos mielesi päällä on jotain. Ole avoin! Ja kysy. Vaikka sulla olisi joku käsitys jostain, kysy silti. Mä esimerkiksi kyselin epiduraalista heti aluksi siltä varalta, että haluaisinkin kivunlievitystä. Osoittautui, että käsitykseni epiduraalin haittavaikutuksista (Synnytyksen hidastuminen, vauvan oikeaan asentoon kääntymisen vaikeudet) ovat totta, mutta ne eivät vaikuta niinkään enää kun olin auki jo lähes 5cm ja vauva on jo laskeutunut oikein. Kätilö kertoi siis siitä, mitä he ovat työpaikallaan huomanneet. Eli kannattaa rohkeasti kysyä suoraan. Mulla kivut yltyi tosi nopeasti, olin hirmu väsynyt, enkä tiennyt kauanko synnytys vielä kestää, joten otin epiduraalin. Valinta oli aivan oikea minun kohdallani :) Sain epiduraalin 7cm kohdalla ja ehdin levätä pari tuntia ennen ponnistusta. Ponnistaessa epiduraali laitetaan kiinni jotta ponnistuksen tarve tulee kunnolla. Ainakin OYSissa.

 

Tämän pitkän löpinän jälkeen siis totean, että tuskin ne sua pakottaa johonkin jos pakko ei ole, ja jos vaihtoehtoja on. Varsinkin mun loppupään kätilö oli tosi ihana, hän kannusti jaksamaan ja oli "luonnonmukaisen" tuntuinen. Ei siis välttämättä ole mitään käytännössä aina toteutuvaa OYS-linjaa, vaan asiat riippuvat kätilöstä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hilja: Suuret kiitokset vastauksestasi! Vähän samanlaiseen lopputulokseen päädyin itsekin, kun toin neuvolassa samoja asioita esille. Pitää vain koettaa päästä sairaalaan sen verran ajoissa, että pystyy siellä vielä kivuiltaan puhumaan. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle jäi tosi hyvä mieli OYS:sta. Aivan loistavat kätilöt, jotka osasivat hyvin kuunnella ja auttaa. Heti alussa kerroin kaikille (uusille vuoroon tulijoille jne.) itsestäni, senhetkisestä tilanteesta ja olosta, sekä lyhyesti toiveistani. Kaikki kertomani otettiin hyvin huomioon. Meitä hoidettiin perheenä, ja hyvin hoidettiinkin. Anestesialääkäri oli aivan loistava, ja epiduraalin jälkeen minua kannustettiin liikkumaan ja ohjattiin kädestä pitäen kokeilemaan erilaisia ponnistusasentoja. Minulla on pelkästään hyvää sanottavaa siis. Minkäänlaista synnytystoivelistaa ei ollut, sen sijaan oman kokemukseni mukaan avoin mutta rehellinen asenne puolin ja toisin oli positiivisen synnytyskokemuksen avainasemassa. Jälkikäteen todettiin synnytyksen loppuvaiheen (viimeiset 7 tuntia...) hoitaneen kätilön kanssa, että oli ilo tehdä töitä yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Saako tiedustella, että miten on mahdollista että epiduraalin jälkeen kannustettiin liikkumaan? Siinähän alakroppa puutuu... Mulle tehtiin kyllä jo ennen puudustusta selväksi, että sen jälkeen ollaan kiinni tipassa ja sydänkäyrillä koko ajan. Siis sängyssä maaten. Edes vessaan ei saanut mennä, vaan mut katetroitiin kun hätä oli. Ihmettelen siis vain, kun olen ymmärtänyt että muutenkin epiduraali rajoittaa paljolti liikkumista.

 

Hienoa että sulla on ollut noin hyvä kokemus :) Kyllä mullakin jäi tosi hyvä mieli ja synnytys meni kaikenkaikkiaan todella hyvin! Totesin myös heti kun vauva oli rinnalla, että mikään ei jää painamaan mieltä. Tämä toinen kätilö oli mulla aivan mahtava. Ja me oltiin melkein viikko perhehuoneessa ja jokainen meitä hoitanut kätilö oli miellyttävä. Meille nyt tosin sattui niin, että kätilöiden näkemyserot sekottivat meidän päät aika täysin, mutta tässä ei ollut kyse mitenkään huonosta käytöksestä vaan mielipide- eroista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä oon synnyttänyt eri sairaalassa, mutta vastaan nyt kuitenkin kun epiduraalin kerran sain :) Mulla siis epiduraali (1.satsi) vaikutti tosi mukavasti ja suurimman osan supistuskivuista pois (ei kaikkea), mutta ei siinä jalat mitenkään tunnottomiksi menneet. Ihan normaaleilta tuntuivat ja mut itseasiassa "pakotettiin" (eli kannustettiin/avustettiin) käymään pissalla ainakin nelisen kertaa. Sängystä noustessa sain tukea, kun kätilöt halusivat kokeilla että kantaako jalat ja hyvinhän ne kantoivat niin köpöttelin itse sitten sen muutaman metrin synnytyssalin toiselle puolelle. Vasta lopulta kun en vaan saanut lirutettua kuin pari milliä supistusten välissä niin omasta pyynnöstäni mut katetroitiin (kätilö vielä kyseli että enkö haluaisi kuitenkin vielä kokeilla vessaa). Ja koko ajan muuten oli myös vauvalla se "pinni" päässä ja se vaan irroitettiin seurantalaitteesta mun veskikäynnin ajaksi.

 

Olisin käsittääkseni siis saanut olla myös esim. keinutuolissa tai jumppapallon päällä, mutta en vaan kivuiltani pystynyt muuta kuin makaamaan/nojailemaan säkkituoliin...

 

 

Miten sulle muuten Hilja kävi sen ruokavalion kanssa, saitko ruuat sairaalasta valmiina? :)

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo siis mullakin oli toiveena "kävelyepiduraali", eli että saisin sitä sen verran/sellaista laatua/tjtn että pystyisi liikkumaan. Mun kätilö kuitenkin ilmoitti hetivälittömästi, ettei OYSissa ole sellaisia tarjolla. Että epiduraalin jos otan, niin piuhoissa makaan sitten sängyssä <_< Oli sen verran tiukka lausunnossaan, että oletin tosiaan että on koko synnärin tyyli, ei vain kyseisen kätilön.

 

Mä en edes tiedustellut sitä ruokavaliojuttua kummemmin. Vaikka ne olis luvanneet sieltä tehdä ruoat (Ja kyllä siellä osastolla moni niitä tuputti), niin se raaka-aine valikoima olis ollut niin rajattua=ruoka pahaa, etten varmaan olisi siinä pahoinvoinnissani syönyt sitten yhtään mitään :P Eli mies kävi joka päivä kotona hakemassa pakkasesta valmiin ruoan tai teki ruokaa, välipalaa yms. Mies sitten söi munkin edestä sairaalan ruokia (Oltiin siis perhehuoneessa) :lol: 6vrktta siellä vierähti, joten olihan se sitten kiva kun se ruokarumba loppui ja kotiin päästiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista oliko täällä puhetta, mutta siis vierailuajat on osastoilla nyt klo 12-19 isälle. Meillä ainakin perhevalmennuksessa annettiin tästä väärää infoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Minusta tuo muuttui ihan juuri. Synnytin itse toukokuun lopulla ja silloin sanoivat, että nyt ovat käytännöt muuttuneet. Kaikissa lipuissa ja lapuissa seisoi väärät kellonajat. Onneksi muuttunut parempaan suuntaan. Itse toivuin sektiosta ja poika oli lastenosastolla joten oli aivan äärettömän tärkeää, että mies pääsi koko päiväksi sairaalaan meidän kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now