Miten kertoa miehelle, että haluan vauvan jo nyt?

[Antheia]

Miten voisi kertoa miehelle, että haluaisin jo yrittää vauvaa? Minulla on vauvakuumetta ollut jo pidemmän aikaa, mutta tämän vuoden puolella se on tullut vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Masentaa kun miettii, kuinka kauan tässä voisi joutua odottamaan... 

 

Mies kyllä haluaa kuulemma ainakin kaksi lasta. Hän ei arastele puhua lapsista tai raskaudesta, kutsuu vitsillä uutta tilavampaa autoamme perheautoksi ja ehdottelee kaikkia kamalia nimiä tulevaisuuden lapsille, ei tosin onneksi ihan tosissaan. Yhtenä iltana tässä viime viikolla maattiin sängyllä niin, että mies halasi minua kädet kokonaan vartaloni ympäri. Kerroin että tuntui hyvältä olla "kokonaan" hänen kainalossaan, ja että olisi kamalaa jos olisin niin lihava etteivät hänen kätensä ylettyisi ympäri.  Mies vastasi tähän että "paitsi sitten kun olet joskus raskaana". Siinä näki vauvakuumeen pehmentämä pää pelkkää vaaleanpunaista... 

 

Kuitenkin, mies on myös ilmaissut ettei haluaisi lapsia ihan välttämättä tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Tosin siitä on jo jonkin verran aikaa, ja tuntuu että hän on viime aikoina puhunut aiheesta useammin... On myös innoissaan siitä, että hänen siskonsa tytär 5v on tulossa meille muutamaksi päivää hoitoon. 

 

Vaikuttaa ehkä siltä, että tuollaiselle miehelle lapsen teon ehdottaminen ei olisi haaste eikä mikään, kun on kuitenkin niin "lapsimyönteinen", mutta reaktio pelottaa silti. Mies ei varmasti tiedä, kuinka kova vauvakuume minulla on, kun en ole kehdannut sanoa. Ihan salaa pyörin tälläkin foorumilla, välilehti sulkeutuu välittömästi jos mies on lähistöllä. Miten tämän asian voisi ottaa oikeasti puheeksi? Miten muut foorumilaiset olette asian miehillenne kertoneet? 

 

[EeyoreX]

Suosittelen aina parisuhteessa suoraa puhetta, oli asia mikä tahansa. Mitä hyötyä on vain pohtia asiaa yksin, jos on valmis hankkimaan perheen toisen kanssa niin pitää silloin olla myös rohkeutta puhua kaikesta avoimesti. Entä jos miehesikin salaa toivoo kuitenkin lapsia, muttei uskalla puhua sinulle?

[niba]

Itse kysäisin kolmannen lapsen yrittämisestä samalla, kun tuli jotain puhetta raskauteen/synnytykseen liittyen. Tuntui vaikealta heittää asiaa ilmaan tuosta vain, etenkin, kun ei meillä nykyään pahemmin ole mitään rauhallisia kahden keskisiä hetkiä. Ja toisaalta mietin, kuinka saan kysyttyä asiasta ilman, että toinen ahdistuu tai ei uskalla sanoa suoraan kieltävää vastausta, ellei halua enempää lapsia (kun hänen tiedossaan tietysti on, että itse haluaisin useamman lapsen, kun taas hän on sanonut haluavansa 2-3 lasta). No, sain vastauksen, että kolmatta voitaisiin yrittää, mutta myöhemmin... Siihen, että kuinka paljon myöhemmin, en saanut vastausta, vaikka muutamaan otteeseen olen kysynyt. Olen sitten antanut olla, kun ei asia ole vielä ajankohtainen (kuopus vasta 3kk, eikä kierto ole alkanut).

 

Ymmärrän erittäin hyvin pelkosi, mutta tosiaan asiasta kannattaa puhua suoraan, eikä miettiä itsekseen. Ei se asia kuitenkaan miettimällä etene, kun hommaan tarvitaan kummatkin. Eikä mielestäni kannata niin kovasti yrittää salata esimerkiksi tällä foorumilla käyntiä. Sitä kautta voisi olla helpompi avata keskustelukin, jos mies vaikka sattuu kysymään jotakin. Lisäksi voit aluksi kertoa vain omista tunteistasi ja ajatuksistasi ja kysellä miehen mielipidettä asiaan myöhemmin.

 

Oikein paljon tsemppiä! Kyllä sä uskallat! Tulehan sitten kertomaan, mitä mieltä mies oli.

[-Hunaja-]

Rohkeasti vain Antheia asia puheeksi miehen kanssa! Voi olla ettei miehesi heti suoralta kädeltä osaa sanoa asiaan mitään, mutta jos sanot suoraan miltä sinusta tuntuu, laittaa se miehesi ainakin ajattelemaan perheenlisäyksen aikataulua

[RouvaH]

Kannattaa varmasti tarttua tilanteeseen, kun mies laukoo taas jotain aiheeseen liittyvää. Esim. tuohon kertomaasi tilanteeseen olisit voinut vastata, että "olikos sulla jo ajatusta, koska se voisi olla?" tms. Voihan olla, että mies tosiaan itsekin alkaisi olla valmis yritykseen, ja pelkää, että sinä et ole, kun et kommentoi mitään. Ja vaikka ei olisi, on korkea aika ottaa asia puheeksi nyt, jos oma kuume on jo noin pahana. Monella miehellä kestää hiukan, ennen kuin saavat sulateltua asiaa, mutta se aika alkaa vasta siitä, kun asiasta oikeasti puhutaan ajankohtaisena juttuna, eikä aina vaan "sitten joskus". Tsemppiä vaan!

[Antheia]

Suuri kiitos kaikille tsempistä ja neuvoista! 

 

Rohkaistuin niistä niin, että tosiaankin otin asian puheeksi. En tiedä miten uskalsin, mutta se todellakin kannatti! Miehen siskon tytär oli siis täällä muutaman päivän hoidossa. Meni todella hyvin, kaikilla oli mukavaa, ja siinä illalla kun tyttö oli jo laitettu nukkumaan niin juteltiin sängyssä kaikesta maan ja taivaan välillä, ja mies otti lapset puheeksi. Jotenkin vaan juttu kääntyi taas omien lasten hankintaan, ja yllätin itseni ja rohkenin kertoa, että minä mielelläni tulisin äidiksi jo ihan lähitulevaisuudessakin. Mies sitten ehdotti, että mitä jos jätettäisiin pillerit pois ensi vuoden lopulla, ja katsottaisiin mitä tapahtuu!  Voitte vaan kuvitella kuinka olin onnesta haljeta, melkein aloin itkemään. 

 

Hassua sinänsä, että olen niin iloinen ja helpottunut kun aikaa on kuitenkin ensi vuoden loppuun vielä suhteellisen kauan,  mutta ymmärrän kyllä sen että mies haluaisi vielä tuon aikaa odottaa. Molemmilla meillä on niin paljon suunnitelmia vielä täksi vuodeksi ja ensi vuoden keväälle/kesälle, että on helpompi aloittaa "yrittäminen" vasta sitten kun nämä suurimmat projektit on pois alta. Eihän sitä tiedä vaikka tärppäisi heti... 

 

Ihanaa kun vihdoin tietää, että unelma mahdollisesti toteutuu ihan pienen ajan päästä. Helpottaa huomattavasti, vaikka vielä joutuukin vähän odottamaan. 

[niba]

Ihanaa!   Nyt vaan tsemppiä yrityksen alun odottamiseen!

[Antheia]

Kiitos! 

[SadeC]

Hyvä, että teillä kääntyi asia hyvin, onnea!

 

Olen samaa mieltä edellisten kanssa ylipäätään, asioista on parempi keskustella suoraan. Tuo ajan ehdottaminen ja sinun sen hyväksyminen on hyvä asia. Miehet usein kokevat, että se lapsi tulee heti, joten he saattavat tarvita "odotusajan" jo ennen varsinaista odotusta. Ja tottahan on, että heti naisen raskauduttua lapsiasia on mielessä naisella varsinkin hyvin usein ja näin ollen asia tulee puheeksi hyvin usein. 

 

Onneksi teillä yhteinen sävel löytyi pian. Minua nimittäin vähän kammoksuttaa (omien aiempien kokemuksieni vuoksi) se, jos saa lukea naisen potevan kuumetta ja miehen lykkäävän ja lykkäävän - yleensä siihen jatkuvaan lykkäämiseen on Joku Syy, jota ei naiselle uskalleta tai haluta sanoa. Siksi kannustan suoraan puheeseen!

Edited June 28, 2014 by SadeC

[Antheia]

Kiitos onnitteluista, SadeC! Olen todella tyytyväinen että uskalsin ottaa asian puheeksi. Sinänsä mitään pelkoa lapsettomaksi jäämisestä ei kyllä ole ollut, olen aina tiennyt mieheni haluavan lapsia, mutta että milloin, siitä ei ennen ollut oikein saanut selvää. Voi hyvin olla että hänelläkin on vähän sellainen käsitys että lapsi tulee heti kun ehkäisy jää pois, vaikka todellisuudessa hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi mennä kauankin siihen että naisen kehon oma tasapaino palautuu, ja pystyy tulemaan raskaaksi. Eikä sitä muutenkaan raskaaksi ihan taikaiskusta usein tulla.

 

Olen kuitenkin edelleen onneni kukkuloilla.  Lapsista puhumisesta on tuon "tunnustukseni" jälkeen tullut paljon luontevampaa. Tänäänkin kaupassa kun eräs varsin sosiaalinen viereisen kassan pikkutyttö seuraili pakkaamistani ja höpötti, mies katseli touhua ja maksettuaan tuli viereen ja sanoi hymyillen että "ai sulla on apulainen siinä". Siitä lausahduksesta jotenkin oikein paistoi se, että hänkin jollain tapaa odottaa sitä aikaa kun meilläkin on lapsia. Tai ehkä vain kuvittelin, mutta kivalta se tuntui joka tapauksessa! Koko automatka kotiin ja vielä kotonakin puhuttiin sitten lapsista.