Sign in to follow this  
Followers 0
meg_white

Miten päätitte, että lapsiluku on täynnä?

21 posts in this topic

Meillä on kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme halua enempää lapsia.

 

Usein, kun sanon, että tämä on nyt ehdottomasti ja peruuttamattomasti tässä, niin tulee silti virnuilua, että kyllä se mieli voi vielä muuttua... Ei varmasti muutu, tai ainakin ehkäisy pitää huolen, ettei lisää lapsia enää tule.

 

Kiinnostais kuulla, millä tavalla tai missä vaiheessa muut ovat päättäneet, että enempää lapsia ei ole tulossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan oikeastaan jo nyt mietitty että jos vielä kolmas lapsi saadaan niin meidän lapsiluku on sitten täys. Eli "se viimeinen" ei oo vielä edes tulossa.

 

Itse olen ainoa lapsi ja mies taas on suurperheen lapsi. Omien taustojen kautta on osittain päädytty tuohon puolivälin maille, eli ei vain yhtä lasta muttei myöskään kymmentä. Kolme tuntuu sopivalta määrältä, käytännön asioita ajatellen kuten autoon mahtuminen jne. :) Tuntuu että kolmelle lapselle on vielä varaa ostaa tarpeeksi ruokaa, tarpeeksi vaatetta, kustantaa mahdolliset harrastukset jne. Eli paljon meillä ainakin taloudellisesta näkökulmasta ajatellaan tätä asiaa.

 

Sitä mukaa kun pojat on syntyneet, on tuo lapsiluku aatos vahvistunut. Kolmannen jälkeen ei enää tulisi sitä vauva-arkea vaan voidaan alkaa keskittymään täysillä lasten kasvatukseen :D kukaan ei varmaan ymmärrä mitä tarkotan. Esikoisellekin vauvan tulo oli niin iso juttu ja arki mullistui totaalisesti. Jos kolmas lapsi saadaan joskus niin taas elo muuttuu ja käydään sitä tunteiden vuoristorataa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kolme lasta. Alunperin oli selvää, että 3 on maksimi. Syynä Johkuliinin mainitsemat taloudelliset seikat.

Ekaa suunnitellessa lähdettiin siitä ajatuksesta, että kokeillaan, millaista elämä yhden kanssa on ja sitten harkitaan, pitäisikö lapsia olla enemmän. Esikoisen kanssa meni kivasti, joten tokaa kokeiltiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kakkosta kun odotin, niin puhe oli välillä "jos tulee kolmas" ja pojan ollessa 3kk odotin, milloin aloitetaan yritys :D Me halutaan lapset pienellä ikäerolla, koska jos odotettais että lapsi on esim.3v, sitten yritetään, mutta se ei toimi meillä :D Ollaan sen verran mukavuuden haluisia, ettei jaksaisi sitä vaippa rumbaa, yö syöttöjä, yms enää.

 

Kyllä jokainen varmasti tietää, mikä on hyvä lapsiluku itelleen. Meillä se on kolme, ja enempää ei tule. Tykkään touhuilla esikoisen 3v kanssa, ihana kun voidaan tehdä melkeinpä mitä vaan. Haluan kolmannen jälkeen vaan katsoa, kun lapset kasvaa. Eli ymmärrän mitä Johkuliini tarkoittaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaksi lasta ja enempää ei tule, vaikka mies ehkä olisikin valmis, koska mä tunnen omat voimavarani ja laiskotteluun taipuvaisen luonteenti ja näissä on kylliksi.

 

Lapset sattuvat olemaan poika ja tyttö, mutta uskon että olisin samaa mieltä, vaikka olisivat samaa sukupuolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on kaksi lasta ja enempää ei tule. Emme ole koskaan mieheni kanssa erityisemmin toivoneet mitään tiettyä lapsilukua, yksi kerrallaan on menty. Esikoisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että perheessä olisi tilaa vielä yhdelle. Ja kun kuopuksen saimme, oli homma sitä myöten selvä, meidän perheemme on onnellisesti koossa. Asiaan vaikuttaa myös lasten saaminen hoidoilla ja minun terveyteni, kolmas raskaus ei olisi enää turvallinen. Mutta sitä meidän ei ole koskaan tarvinnut miettiä, sillä kaksi on hyvä luku meille. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei jakseta enää uutta vauvavuotta. Mä en halua jakaa kehoani enää vauvan kanssa. Me ollaan jo sen ikäisiä, että riskit nousee. Eiköhän se päätös tullut tästä. :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tätä olen miettinyt paljon, milloin tietää että lapsiluku on täynnä. Mielenkiintoista lukea näitä vaikka itsellä tuntuu että ei ole täynnä vielä.

 

Oon haaveillut nuoresta asti isommasta perheestä, 5-6 lapsesta, en tiedä miksi kun itse olen 3 lapsisesta perheestä. Jossain vaiheessa tuntui että sellaisen miehen löytäminen on vaikeaa jonka kanssa perheen haluaisi perustaa (seurustelin kyllä muutamaankin otteeseen mutta en sen oikean kanssa nähtävästi) ja ajattelin etten saa lapsia kuin vasta yli 30v ja toivoin kahta lasta, että molemmilla olis kuitenkin sisarus.

 

No kun sen oikean miehen yllättäen löysin ja kaks lastakin tehdä ennen 30v ja kolmaskin tuli sitten juuri 30v täytettyäni, aloin jossain vaiheessa haaveilla kuitenkin isommasta perheestä. Mutta koska ollaan molemmat miehen kanssa mukavuuden haluisia eikä mitään parikymppisiä enää niin toivotaan että saatais suht pienillä ikäeroilla lapset, ei ihan putkeen mutta aika lähekkäin kuitenkin. Ekalla ja tokalla on 1v8kk välissä ja tokalla ja kolmannella 1v5kk. Ja sen verran helposti menee tämä arki että ollaan ajateltu alle 2v ikäeroa seuraavaankin. Jos se vaikka jäis viimeiseksi niin kovin isoa ikäeroa ei toivota (sehän jää nähtäväksi sitten miten käy).

 

Mutta koska haaveilen 6 lapsesta, mietin että miltä tuntuu jos lapsiluku jää tuohon neljään. Tietääkö sen sitten että tämä on viimeinen... Haluaisin kyllä alkaa keskittyä lasten kasvamiseen mutta tuo tunne isommasta perheestä on niin kova. Vauvakuumettahan mulla ei ole ollut koskaan, vaan jo alusta asti ajatus että monta lasta haluan. Siksi tuntuu niin vaikealta tietää mikä on se oikea määrä. Kun en mene vauvakuumefiiliksellä tässä ollenkaan vaan jo kauan haaveillut siitä 6 lapsesta jopa. Mutta jos menee vaan lapsi kerrallaan, neljäs tuntuu hyvältä ja jos sen jälkeen ei halua enää lisää niin se on siinä, jos haluaa niin sitten ehkä vielä lisää. Musta tuntuu ettei voi tässä vaiheessa vielä tietää eli tarkoittaa varmaan ainakin sitä ettei mun lapsiluku vielä ole täynnä..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin ekan lapsen vauvavuoden aikana sitä mieltä, että ei kiitos enempää näitä huutopusseja meille.... No, sitten poika täytti 1v ja alkoi nukkumaan yöt läpi jne, ja kas kummaa, heti kun univelat alkoi vähentyä niin sieltähän se vauvakuume iski! ;)

No, sitten saatiin toinen poika (2v 5kk ikäerolla ensimmäiseen) ja toinenhan huusi vielä enemmän ja oli refluksia ja maitoallergiaa ja ties mitä... Siinä kohtaa tuli jälleen se fiilis, että juu, ei kiitos enää lisää lapsia meille. Toisenkin kanssa kyllä helpotti elämä sen 1v jälkeen, mutta aika vahvana tuntui pitkään, että meidän perhe on tässä ja kaikille kysyjillekin vannottiin, että me olemme lapsemme tehneet ja meidän perhe on jo täysi.

 

Mutta kuinkas kävikään! Toisen pojan 3v-synttäreiden kynnyksellä se iskikin ihan kirkkaalta taivaalta; entä jos sittenkin vielä yksi meille? Meistä miehen kans molemmista tuntui, että jos sitä kolmosta ei "tehdä" nyt niin sitten elämä käy jo niin helpoksi, että kyllä se jää tekemättä...

No, päätettiin että katsotaan, haluaako meille vielä yksi vauva tulla ja sehän halusi melkein saman tien! :D

 

Ja koska nyt perheemme tuntuu oikeasti täydeltä - auto on täysi, talo on täysi, on veljekset ja perheen prinsessa - niin nyt me ollaan aika varmoja, että tämä on juuri sopiva lapsiluku meille.

Ehkä. :D

Edited by Eppa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt kaksi lasta, tyttö ja poika. Mies ei haluaisi enään lapsia lisää, mä salaa haaveilen vielä kolmannesta :D Kolmas voisi tulla 4 vuoden sisällä jos saan miehen suostumaan :) Mulla saattaa olla semmonen krooninen vauvakuume :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt yksi tyttö. Ja toisesta haaveillaan ja yritetään.ollaan puhuttu että kaksi olisi se meidän luku. Kolmas ehkä joskus sitten joskus kymmenen vuoden päästä jos siltä tuntuu. :D nyt ollaan miehen kanssa 24 ja 25.

Ei meistä ole mikskään suurperheeksi. Kyllä niille nostan hattua joilla on enemmän kun kolme lasta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi lasta, ja perhe on nyt ehdottomasti täys, ei enää ikinä uutta vauvaa. Sekä mies että mä itse ei olla koskaan edes kuviteltu enempää kuin kaksi lasta, en siis osaisi edes nähdä itseäni suuremman lapsilauman äitinä. Yhden lapsen kanssa oli mukavaa, mutta oltiin yksimielisiä siitä, että lapselle on kivempaa, jos on sisarus pienellä ikäerolla, joten siitä syystä kaksi lasta. En ole vauvaihminen ollenkaan, enkä oikein ikinä ole ymmärtänyt vauvakuumetta (mutta ymmärtääkö kukaan, ei kai se järkisyillä selitykään?). Vaikka kaksi lasta tuntuu sydämessäkin aivan oikealta määrältä, niin sitä on helppo perustella järkisyilläkin: mahtuvat vielä turvaistuimineen väljästi pienemmänkin perheauton takapenkille, tarvittaessa molemmat saa nostettua yhtä aikaa syliin ja kannettua, ei tarvita isompaa asuntoakaan, puhumattakaan lomamatkajärjestelyistä yms. Mies nyt on joskus puolileikillään heittänyt, että jos tulisi oikein kunnon lottovoitto, hän saattaisi haluta vielä pari lasta lisää, jos ei tarttisi käydä töissä, vaan voisi keskittyä täysin vain lasten kanssa touhuamiseen. Mä koen, että sellaisen lottovoiton todennäköisyys on turvallisen olematon :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tulin kurkkaamaan tätä keskustelua, kun asia mietityttää itseä. Mä en alunperin halunnut yhtään lasta ja nyt sit mietin, että pitäiskö vielä kolmas... Mies on oli ekan jälkeen vahvasti sillä kannalla, että vielä toinen ja that's it. Mä taas silloin jo mietin, et ehkä kolme lasta olis hyvä. Tokan syntymän jälkeen oli monta kuukautta kauhea vauvakuume, sitten se hälveni, kun oli aika kauheaa ja nyt taas mietityttää, et pitäiskö ainakin yrittää. Mulla ei tosiaan oo koskaan ollut sellainen selkeä olo, et perhe on täynnä, joten ehkä se tarkoittaa et kolmas olis tervetullut. Miehellä tuntuu olevan kans vähän kahtiajakoiset ajatukset, kun sekään ei kolmatta vakavissaan täysin tyrmää. Mä olen itse 5 ja mies 3 lapsisesta perheestä, joten siinä mielessä useampi lapsi on molemmille normi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos toisen saamme on meillä lapsiluku täynnä. Edes toisen yrittäminen ei ole ollut itsestäänselvää vaan sitä mietittiin vuosia. Joten tuskinpa sitä pohdintaa jaksaa/haluaa enää tehdä. Kaksi on meille ihan hyvä: mahdutaan kolmioon, telttaamme ja pieneen autoomme. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän viimonen on nyt matkalla maailmaan, ainakin tarkoitus olisi, että hän on viimeinen. Itse olisin halunnut neljä lasta, mutta miehelle olisi riittänyt jopa tuo yksi yhteinen ton mun oman lisäksi. Mä taas tein hyvin selväksi, että ehdoton kompromissi minimi mulle on kolme lasta ja tähän mies suostui. Kolmosen jälkeen olisi tarkoitus ottaa kierukka ja jos viiden vuoden päästä ollaan yhä näissä samoissa fiiliksissä, menen sterilisoitavaksi. Mulle siis 35 on lopullinen raja siihen, että en synnytä enää, 30 on se alustava ja alkuperäinen toive, että ennen sitä ois lapsiluku täynnä. Ja jos näihin kolmeen päädytään niin tää toive tulee täyttymään.

Tällä hetkellä en siis oikeastaan edes kaipaa enää neljättä lasta, mutta itseni tuntien en tee lopullisia päätöksiä ilman pitkää harkinta-aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nosto...

 

Enempää lapsia ei tule ihan vain meidän jaksamisen takia mutta silti koko ajan on sellainen olo että jääkö nyt kuitenkin joku ihan mahtityyppi syntymättä? :girl_crazy: Tämä on raskainta ja uuvuttavina hommaa ikinä ja silti parasta mitä tällä elämällä ja maailmalla voi olla antaa.

 

Oikeasti meidän lapset on tässä ihan senkin takia että noista nykyisistäkin pitäisi yrittää saada jotenkuten kunnollisia kansalaisia. Se vauvavuosi on pala kakkua ja taaperovuodet ihan unelmaa verrattuna nyt tuohon koululaisen kasvattamiseen ja tukemiseen. Enkä minä itsekään näköjään osu mihinkään normeihin, joten pitkä kasvuprosessi on edessä...

 

Mutta  kun turhauttavinta tässä on se, että vasta nyt kolmannelle lapselle osaan olla about sellainen äiti kun halusin olla. Nyt tästä ja tuosta lapsesta vasta osaa nauttia niinkuin pitääkin. Eli nyt kun tämän on vasta oppinut, se onkin sitten siinä?

 

Kertokaahan lisää ja minä yritän imeä itseeni järkeä teidän teksteistä. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on niin vaikea kysymys. Meillä on kolme lasta ja nuorimman syntymän jälkeen olin jo varma, että enempää ei tuu. Mä oon ollu aika nuori, kun pojat on syntyneet. Jotenki se vauvakuume tänne hipsi siltikin. Kuinka erilaista se olisi vanhempana ja tällä kokemuksella ja järjellä saada vielä lapsi? Oon nyt 26v ja nuorimmainen täyttää joulupäivänä neljä. Taloa pitää laajentaa ylöspäin jo tälläkin tenavamäärällä, joten sopishan tänne vielä. Autoa ny pitää vaihtaa isompaan, rahaa se vaan tarvis. Mä oon siitä typerä, että vauva-aika on mun mielestä parasta aikaa, vaikka raskasta se on. Isäntä vielä miettii, mut eiköhän se ehkä anna periks. =D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsiluku jää kahteen. Raskaana oleminen on ihan helvettiä, vaikkei mitään hengenvaarallisia vaivoja olekaan ollut. Ei minusta ole tähän kolmatta kertaa. Lisäksi ajatus siitä, että lapset on lentäneet pesästä ennen kuin täytetään edes viittäkymmentä on aika mukava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsiluku on neljä ja enempää ei tule. Nyt neljännen jälkeen on ollut vahvasti sellainen tunne, että meidän perhe on täysi. En tiedä mistä se tunne tulee...

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 5.12.2014 at 11:47 PM, Möö said:

Enempää lapsia ei tule ihan vain meidän jaksamisen takia mutta silti koko ajan on sellainen olo että jääkö nyt kuitenkin joku ihan mahtityyppi syntymättä? :girl_crazy: Tämä on raskainta ja uuvuttavina hommaa ikinä ja silti parasta mitä tällä elämällä ja maailmalla voi olla antaa.

Möö sen sanoi. :girl_sigh:

 

Toivottavasti tänne tulisi lisää mielipiteitä. Tää aihe on kyllä sellainen kuuma peruna nyt itsellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minähän tuossa olen meidän kolmatta oottaessa ollut sitä mieltä, että siinä se, mutta nyt meillä on neljä poikaa.... Ja mä olen työstänyt itseni siihen totuuteen, että ei mulle tule ikinä tässä tämä oloa :D Mä haluaisin todella kovasti viidennen. Ja ei, en tiedä, oisko asia eri, jos meillä olis tyttöjäkin siunaantunut. Voi olla, että sitten en haluais niin kovasti enää lisää lapsia...? Ei tiiä. Mies ei oikein kypsy ajatukselle viidennestä, mutta onhan tässä vielä muutama vuosi aikaa pohtia asiaa.

Koska tiedän jo, ettei itselle tule koskaan sellaista tässä tämä-oloa, meidän täytyy luultavasti tehdä päätökset faktoihin perustuen. Eli pohtia mitä muuta maailmassa haluaa ja miten lapset tulevat vaikuttamaan niihin. Mistä on maailmassa valmis luopumaan lasten tähden. 2-3-lapsen kanssa elo on vielä aika helppoa, mahdutaan tavalliseen autoon, useat lomamatkat ja perhehuoneet eri paikoissa (laivoilla,hotelleissa yms.) on mitoitettu sen kokoisille perheille jne. Sitten oikeastaan, kun on 4 tai enemmän lapsia, niin on luovuttu jo kaikesta perushommasta ja tän kokoisen perheen kanssa vaatii kaikki aina vähän lisävirittämistä, tällasta koplaa ei jätetäkään helpolla enää mihin vaan hoitoon jne. Mutta enemmän jaksamista tää vain vanhemmilta vaatii, lapset kasvaa niin nopeesti, että jos pari vuotta jaksaa olla lähinnä vaan vanhempi, niin sitten se taas helpottaa. Eli oikeastaan, tässä vaiheessa, sama se oisko näitä 4 tai 7 :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0