Laulajatar85

Nelosen toive ja läheisten reaktiot

21 posts in this topic

Etsin mielipiteitä, ajatuksia ja ehkä hiukan vertaistukea täältä. Toivottavasti sitä löydän. :)

 

Olen kolmilapsisen perheen äiti. Lapset suht pienellä ikäerolla.

Mieheni on yrittänyt taivutella minua neljänteen jo vuoden verran mutta olen ollut sitä mieltä että kolmessa on jo tarpeeksi puuhaa. Olen silti aina halunnut ison perheen ja puhunut 3-4:stä lapsesta.

Kun odotin nuorimmaista sain jo kuulla sukulaisilta ja läheisiltä kommentteja kuten:
- Eikö tämä jo riitä?
- Hulluja olette.
- Oletteko Lestadiolaisia?
- Ei kai taas?!
- Oliko vahinko?

Kun poika syntyi sain kuulla samat uudestaan saatesanoilla "olette pulassa 10v päästä".

Nyt olen päätynyt että en minä voi olla sen viimeisen lapsen tiellä kun mies tätä haluaa. Ja aina olen tiennyt että jos tähän vahinkolapsi tulisi ehkäisystä huolimatta niin en minä mihinkään aborttiin ryhtyisi. Samalla tavalla onnellisena toivottaisin tämän perheeseen. Enkä ajattele näin vain miehen takia, vaan pikkuhiljaa on kasvanut se ajatus neljännestä ja suht innoissani olen, ainoastaan oikeastaan nämä muiden mielipiteiden "pelkääminen" varjostavat tätä tällä hetkellä.

Jo nyt ennen ensimmäistäkään plussatestiä tai ylipäätään mitään, mieleen hiipii se miten sukulaiset, läheiset, ystävät reagoivat? Miten itse suhtaudun siihen hormoonimyräkässä? Menetänkö ihmisiä elämästäni tällä päätöksellä? Epäilen nimittäin että vähintään 2 ystävää sanovat ystävyyssuhteen irti jos tulen raskaaksi. He ovat kovaan ääneen puhuneet siitä kuinka ihmiset jotka haluavat monta lasta haluavat niitä vain rahan takia. Loman takia. Ei siitä rakkaudesta vauvaan tai niihin jo olemassa oleviin lapsiin. Vanhempanikin totesivat että jos vielä tulee yksi lapsi niin he eivät enää auta. (heidän apu ollut enemmänkin rahallista tiukkoina aikoina kun mies ollut lomautettuna yms. Lastenhoitoapua saa vain "väkisin" ajatuksella "jos on pakko".)

Miten te joilla iso perhe? Miten teidän läheiset ovat reagoineet uusiin vauvauutisiin?

Onko ystäviä/läheisiä menetetty? Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa saa aikaan?

 

Lämpimät kiitokset etukäteen! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse pohdiskelin paljon noita kirjoittamiasi asioita.Enkä vieläkään tiedä miksi.Ehkä suurin "pelko"oli,että ihmiset ajattelee meidän haluavan neljännes josko hän olisi tyttö.Se ei ole meidän syy neljänteen,mutta lähipiiri sitä odottaa ja se on aika surullista.

Muuten saatiin kyllä aika positiivinen vastaanotto,lähimmille ystäville kerrottiin heti ja kaikki olivat onnellisia.Huomaan kyllä että on pari kaveria joiden kanssa on vieraantunut tänä aikana kun me on lapsia saatu ja nyt eivät enää edes onnitelleet.Harmi juttu,mutta minkäs teet.

Meille ja lapsille neljännen tulo on mahtava asia.Mummotkin jaksaa edelleen innostua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsettoman mutta suurperheessä kasvaneen ihmisen kommentti: En väsy ihmettelemään ja suorastaan järkyttymään joka kerta, kun kuulen noita aloittajan esiin nostamia kommentteja, joita raskausuutiset herättävät. Muistan omien vanhempienkin saaneen viidennen lapsen kohdalla kuulla, että ei teidän tarvitse yrittää täyttää koko maata ja pettikö ehkäisy. Onko tosiaan niin, että kaksi lasta (tyttö ja poika) on normi, josta poikkeaminen mihin suuntaan tahansa "oikeuttaa" lähipiirin ja tuntemattomatkin kritisoimaan valintaa?  :dash2: Miksi ihmeessä ne mainitsemasi kaksi ystävää sanovat ystävyyssuhteen irti, jos tulet raskaaksi? En ymmärrä ihmisten logiikkaa. Itse en näe mitään valtavaa eroa kolmen ja neljän lapsen välillä. 

 

Ymmärrän sen, että jos ihmisellä on lapsi(a), omien tai puolison vanhempien varaan ei auta laskea mitään. Hyvätkin välit voivat mennä poikki eikä isovanhemmilla ole velvollisuutta tarjota aikaansa tai taloudellista tukea. Totta kai se olisi suotavaa ja jos mennään Suomen rajojen ulkopuolelle, monessa muussa kulttuurissa perhe ja koko suku auttavat usein minkä vain voivat. Toki riippuu tapauksesta, mutta suomalainen kulttuuri on aika kylmä ja kova, mitä "omien tukemiseen" tulee. Pelkäävätkö vanhempasi, että he joutuisivat elättämään teidät vai mitä ihmettä?

 

Tsemppiä sinne asian pähkäilyyn. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lorena: Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Oma fiilis on se että jos vauva tulisi taloon niin peittelisin raskautta varmaan viimeiseen asti, koska en jaksa enää kuunnella näitä kommentteja. :-/

 

Vanhempieni reaktio ei siinä vaakakupissa niin paljoa koska äidilläni on hyvin paljon narsistisia piirteitä ja häntä tuntuu harmittavan eniten se etten voi joka hänen jäsenen kolotukseen olla reagoimassa tyylillä "jätän lapset kotiin ja tulen sinua hoivaamaan". (Haluaisi olla huomion keskipisteenä siis kaikessa).

 

Ystävät painavat enemmän vaakakupissa. Ehkä siksi kun olen kunnon ystävyyssuhteita pystynyt tekemään vasta 7v (juuri äitini narsismin takia, kun en saanut mennä minnekään, tehdä mitään, olla yhteydessä keneenkään) kun muutin omilleni. Nämä ystävät ovat vain hyvin kovasanaisesti puhuneet suurperheistä. Pelkään siis heidän puheiden perusteella että ystävyyssuhde oli sitten siinä kun ilmoitan olevani raskaana. :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa kurja suhtautuminen sun lähipiirissä. :( Mua huvittaa ja kummastuttaa nuo puheet lapsien tekemisestä rahan tai loman vuoksi. Lapset taatusti vievät sekä aikaa että rahaa enemmän kuin tuovat. On kai sellaisiakin, jotka noilla ajatuksin lisää lapsia tekee ja sitten eivät pysty niistä kunnolla huolta pitämään, mutta pitäisin aika marginaalisena ryhmänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Chandalina: Juuri niin. Itse tiedän erään henkilön joka halusi kolmannen lapsen jotta sossulta "saisi" isomman kämpän, mutta enpä ole moisiin ajatuksiin ennen tai jälkeen tätä tapausta törmännyt. Itse emme ole sossujen "listoilla" missään muodossa eikä ole kunaan edes väläytellyt ajatusta, joten oletan että ystävät eivät ainakaan lasten turvallisuuden tai hyvinvoinnin takia näitä lauseita ilmoille heitä. Ymmärtäisin nämä letkautukset jos viettäisimme vapaa-aikamme baarissa, lapset kulkisivat kuin pellossa, ei välitettäisi missä muksut menee ja mitä ne tekee... (Löytyy niitäkin valitettavasti)

En ymmärrä näitä sen takia kun ainakin omasta näkökulmastani olemme tasapainoisia aikuisia jotka välittävät ja rakastavat lapsiaan. Emmekä ole koko ajan käsi pitkällä vanhemmilleni että antakaa rahaa. Vain silloin kun todella tiukka paikka (juuri esim. miehen lomautukset, sairaslomat yms. kun rahaa niukemmin) ja sekin on ollut ihan rarpeeseen. Ruokaan, hygieniatuotteisiin, lääkkeisiin...

 

Ehkä ei kaikkea ole vaan tarkoitus ymmärtää? :)

 

Jenni81: Anteeksi, en ollut huomannut viestiäsi. Onnea teille neljännen odotukseen! :) Mukava kuulla etten ole yksin pohtimassa näitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaapi käydä niin että läheisten reaktiot tulee vielä konkreettisesti nähtyä. Aamupahoinvointi joka kestää koko päivän, järjetön väsymys, jäätävät mielihalut ruuissa puhumattakaan siitä että on ihan turvonnut olo.

 

En minä nyt ikinä uskonut että yhdellä suhaisulla olisi pullat uunissa! (Tähän mennessä jokaisesta lapsesta 4-12kk yrittämistä) Hmm... Taitaa tulla testin paikka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uh, aika selvät oireet kuvauksen perusteella. Tsemppiä Laulajatar85. Tosiaankin pidä meidät ajan tasalla. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen suorastaan järkyttynyt, en voinut kuvitellakaan että ihmiset ajattelisivat noin, saatikka että puhuisivat ääneen!!! Me yritetään kolmatta lasta ja itse olen katsellut ihaillen perheitä, joissa on 3 tai enemmän lapsia, koska mun mielestä lapset tehdään pääasiassa rakkaudesta (toki poikkeuksiakin on, niitäkin tapauksia tiedän, valitettavasti).  Enkä ole koskaan kuullut henkkoht moisia kommentteja, päinvasttoin, oma perhe ja isovanhemmat ovat aina kehoittaneet isoon perheeseen :) Tsemppiä teille, älä välitä ulkopuolisten kommenteista. Aina saattaa mukana olla niitäkin, jotka puhuvat inhottavasti silkasta kateudesta! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä neljä lasta ja kolmannen kohdalla alettiin jo lähipiirissä kyseleen, että kait tää on jo tässä. Nelosesta sanoivat et nyt jo riittää. Nykyään asialla jo vitsaillaan esim. kun puhun äidilleni ja sisaruksilleni ja sanon "arvaa mitä?",niin ensimmäisenä kysytään etten vain ole raskaana. Tuttujen ja Tuttujen tuttujen mielipiteet ei edes kiinnosta. Siinäpä ajattelevat mitä haluavat. Vitonen on nyt haaveissa ja mulle on yks ja sama mitä muut on mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nojoo.. Mulla niinkin läheltä kun mieheni kummitäti oli jo sitä mieltä, että meille riitti yksikin lapsi.. Kakkosesta ei edes onnitellut.. Kolmosesta taas kyllä onnitteli, ilmeisesti statuksemme hänen silmissään oli noussut :D Miehen sisko taas kauhistui kolmannesta.. Hänen mielestään kahdessakin oli tarpeeksi :D No, nyt kuitenkin on suunnitelmissa nelonen.. Ystävilleni ja mun suvulle asia on ok. Samoin mieheni äidille.. Joskin auto pitäs vaihtaa yms. siksi kai se 3 on se määrä mikä yleensä tehdään :D 

 

Pitihän mun selventää kolmosen kohdallakin, ettei ole vahinko, vaan tekemällä tehty.. Ovulaation kun testeillä kyttäsin :)

 

Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota kehtaankohan edes sanoa mutta mun miehen perhe on 10 lapsinen ja musta on vaan aivan ihanaa kun heitä on niin paljon. Mikään ei tunnu siinä rinnalla suurperheeltä ja siis meitäkin on mun omassa perheessä kuitenkin 4 joka on melko paljon jo mun ikäryhmän perheeksi. En tajua tätä että neljä vois olla jo niin paljon ei todellakaan! ;) Suksikoon ihmiset kuuseen mielipiteineen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just näitä minäkin pohdin. Kolmannen kohdalla oli vastaanotto monesta suunnasta kovinkin ihmettelevää. Puolituttu kyseli oliko vahinko (kuka kysyy tollasta??) ja läheisemmätkin ihmettelivät eikö meillä ole minkäänlaista perhesuunnittelua ym. Ärsyttävää on myös se, että kun meillä on kolme tyttöä, olettivat kaikki jo kolmannen kohdalla että haluamme pojan. Jopa synnytysosaston kätilö (!) kyseli josko meinaamme tulla vielä neljännen kerran "jos vaikka sitte tulis se poika...". :o Olin juuri synnyttänyt kolmannen tytön ja olin hänestä erittäin ylpeä ja onnellinen. Jos onnistumme neljännen saamisessa, ei kyllä mitenkään houkuttele kertomaan raskaudesta muille. Tällä hetkellä on tärpännyt heti ekasta kierrosta kesän alussa. Se meni heti kesken. Sitten tärppäsi taas heti ekasta kierrosta keskenmenon jälkeen ja se paljastui (eilen) tuulimunaksi. Eli saa nähdä miten tässä vielä käy :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen ( täytyy myöntää) isosiskolleni laukonut katkeran kateellisena juurikin näitä kommentteja toisesta siskostani, mutta en muistaakseni suoraan hänelle. Voin sanoa olevani ja olleeni katkeralla tavalla kateellinen näitä heittäessäni ja isosiskoni myös. Olemme molemmat lapsia halunneet, eikä niitä ole siinä ajassa tullut kun sisko tekee neljättään ja kärttää kaiken mahdollisen avun (rahallisen ja hoitoavun) minkä saa ja paljon on saanutkin. Tämä syynä näihin ikäviin kommentteihin kahden keskisessä keskustelussa selän takana. Oikeastihan ei asia minulle kuulu, eikä minulla ole mitään asiaa vastaan ( kunhan hoitaisivat myös tekemänsä lapset). Tämä vain näin ' toiselta puolelta', kun ihmetellään. Kaikille ketjulaisille tärppionnea!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän tuonkin, etenkin siskojen kesken puituna. Meillä on se tilanne, ettei lastenhoitoapua (rahallista nyt en ole edes ajatellut) ole saatavilla mistään suunnasta, huolimatta siitä, että olen itse nuorempana ja lapsettomana (ja nyt myös äitinä) määrättömästi hoitanut omien sisarusteni lapsia niin päivisin kuin yökyläilijöinäkin. Mielellään niin tein ja itse heitä kutsuin sen lisäksi mitä vanhemmat itse pyysivät, mutta kyllä tuntuu epäreilulta, ettei yksikään ole nyt kiinnostunut meidän lapsista. Itse en enää edes toivo muuta apua kuin että lapset joskus pääsisivät (ihan vaikka yksi kerrallaan) leikkimään serkkujensa kanssa kun sitä niin kovasti toivoisivat. En siis kärtä itselleni vapaata vaan lapsille sellaista (mielestäni aika helposti toteutettavaa) kivaa, mitä toivoisivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just näitä minäkin pohdin. Kolmannen kohdalla oli vastaanotto monesta suunnasta kovinkin ihmettelevää. Puolituttu kyseli oliko vahinko (kuka kysyy tollasta??) ja läheisemmätkin ihmettelivät eikö meillä ole minkäänlaista perhesuunnittelua ym. Ärsyttävää on myös se, että kun meillä on kolme tyttöä, olettivat kaikki jo kolmannen kohdalla että haluamme pojan. Jopa synnytysosaston kätilö (!) kyseli josko meinaamme tulla vielä neljännen kerran "jos vaikka sitte tulis se poika...". :o Olin juuri synnyttänyt kolmannen tytön ja olin hänestä erittäin ylpeä ja onnellinen. Jos onnistumme neljännen saamisessa, ei kyllä mitenkään houkuttele kertomaan raskaudesta muille. Tällä hetkellä on tärpännyt heti ekasta kierrosta kesän alussa. Se meni heti kesken. Sitten tärppäsi taas heti ekasta kierrosta keskenmenon jälkeen ja se paljastui (eilen) tuulimunaksi. Eli saa nähdä miten tässä vielä käy :)

 

Meillä myös kolme tyttöä ja neljäs toiveissa ja samanlaisia kommentteja kuultu täälläkin.

 

Ja kyllä, mua hirvittää hiukan tulevat kommentit jos raskaudun. Olen jo saanut kuulla että "älkää nyt enää ainakaan neljättä tehkö" ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse saanut niin positiivisia ja negatiivisia kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta lapsi luvustani...ja iästäni....mutta tosiaan 30v 5 lapsen äiti olen.onneksi molempien vanhemmat ovat iloisia olleet joka kerta uutisista eikä kauhistelleet.kannustavin oli oma mummoni joka nyt siis jo menehtynyt,joka sanoi että jo kun olin pieni tyttö hän tiesi että minusta tulee moni lapsisen perheen mamma niin kuin hänestäkin.mutta saa sitä aika paljon ilkeitä ja negatiivisia kommentteja myös

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä oli mielenkiintoinen ketju luettavaksi. Olen pohtinut näitä asioita kolmen lapsen äitinä paljon. Itse huomasin ainakin, että esikoisesta tuli eniten onnitteluja ja siitä vähenemään päin.  
 

Oon ratkaissut asian olemalla etukäteen avoin. ”Voi hyvin olla, että meille vielä joskus neljäs tulee”. Uskon, että se vähän pehmittää sitä, ettei ainakaan kukaan pahasti järkyty :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jo muutaman yli neljä mutta neljäs oli selvästi aikamoinen järkytys kun ylitti sen perinteiset 2-3 lasta eikä onnitteluja saatu. Voi toki olla että säikäytti myös se että neljä tuli aika tieheällä välillä :D Mutta aina oltiin itse hoidettu kaikki lapset, hoitoapua ei kyselty ja tiedän ettei olisi saatukaan joten turhaa olisi ollut edes odottaa sitä :D Toisaalta ei ole haitannut, tykkään pärjätä ja hoitaa lapset itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now