Birbir

TYKS

636 posts in this topic

Niin ja mun varvastossut oli sellaiset, joita oon käyttänyt ihan ulkonakin, kaipa mä ne pohjat jotenkin pesaisin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo ne tossut on karseita ja niitä on huonosti. Itse lainasin mukaan äidiltä Crocsit (2011), ne oli just hyvät! Ei oo todellakaan kiva synnyttää huonoissa kengissä. Tuli kuitenkin aika paljon rampattua niitä käytäviäkin silloin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin sitä voi pystyy jopa kävelee tällä kierroksella. Viimeks mulla oli kipsi jalassa ja makasin tai kuljin pyörätuolikyydillä, liekö mulla ees ollu mitään tossuja sitte, tuli nyt vasta mieleen :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole synnärillä, mutta samassa rakennuksessa osastolla ja voin vain kertoa, miten kuuma täällä on... Ikkunat ovat auki ja tuulettimet pyörii, mutta ihan vaatteet märkinä täällä hikoillaan. Synnytykseen kannattaa varmaan ottaa ihan reippaasti kivennäisvettä tms. mukaan näiden helteiden jatkuessa. Ei varmaan haittaa, vaikka miehelläkin olisi vaihtopaita mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri tyksistä kotiudun ja tosiaan tuskasen kuuma siellä on! Itse ainakin vetelin tyksin vaatteissa ja vaihdoin niitä usein päivänaikana. Ehkä jotkut caprit tms olis olleet mukavat siellä alla. Ja sandaalit oli tosiaan aika vähissä ja mä sain 44 sandaalit mitkä oli vallan sopivat näihin turvonneisiin jalkoihin. Mulla oli myös pieni pöytätuuletin yöpöydällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

TYKSin vauvakuvauksista oli vastikään Turkulaisessa juttua, ilmeisesti kuvaaja on vaihtunut sen jälkeen kun täällä on viimeksi ollut asiasta puhe: http://www.turkulainen.fi/artikkeli/229291-vauvakuvaaja-ikuistaa-herkat-ensihetket

 

Sille ajalle kun itse oltiin sairaalassa ei kuvauspäivää poikkeuksellisesti osunut, hauska muisto tuo varmasti olisi ollut! Vuodeosaston ilmoitustaululla on varmaankin ajankohtaiset tiedot hinnoista ja kuvauspäivistä myös jatkossa.

 

Valokuvaajan kotisivu, Facebook-sivuilla näkyvissä myös vauvakuvia: http://www.hannasny-photography.com/

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^joo, ite harmittelin tuota huhtikuussa. :( Nykyinen aloitti hommansa kesäkuussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä sain sen käsityksen, että on (korjatkaa joku, jos tiedätte paremmin).

 

Se suihku, jota käytin avautumisvaiheessa ei kyllä ollut siinä mun salin yhteydessä, vaan käytävän toisella puolella, se oli sellanen isompi suihku, johon mahtui tuoli. Mutta huoneen yhteydessä oli myös pieni suihku, jossa kävin sitten pesulla synnytyksen jälkeen.

Muistaakseni kätilöt sanoikin, että "tässä huoneessa tämä suihku on vähän tällanen erilainen", joten oletan että muissa saleissa on ihan kunnollinen suihku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se ei ole salissa, mutta siinä salin ulkopuoella muutaman metrin päässä on suihku, johon hoitaja sut sitten ohjaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ekalla kerralla (2010)omassa huoneessa suihku ja tokalla (2012) huoneen ulkopuolella, jossa oli kaksi ovea (eli yhteinen suihku?). vai muistanko väärin? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin ekalla kerralla (2010) ammesalissa, siinä oli oma suihkukin mun mielestä. Tokalla kerralla (2012) suihku oli sellaisessa käytävän tapaisessa eli oisko just tollai kahden salin välissä. Hiukan on mielikuvat hämäriä :D Ja lapsivuodeosastolla ekalla kerralla oli osaston yhteiset vessat ja suihkutila, tokalla kerralla oli evakkotilat, joissa oli huoneen yhteydessä oma wc ja suihku.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on jokaisessa synnytyksessä (07, 11 ja 13) ollu suihku siellä salissa. Tosin eka synnytys oli ainoa jossa sitä käytin kun suihku vaan pahensi kipuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko Tyksissä wlan? Suunnitelmissa olisi ottaa iPad mukaan vauvanhakureissulle, mutta en ole tabletille omaa lempimusiikkia juuri ostanut. Youtubea siis ajattelin hyödyntää, jos yhteydet pelaavat..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ei taida olla potilaskäytössä. Korjatkaa ihmeessä, jos on toisin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos on yliopiston kirjoilla, niin niiden verkko pitäisi kai löytyä. Siellä pyörii niin paljon opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pöh, enpä ole enää reiluun vuoteen ollut yliopiston kirjoilla :/ Saahan tuon netin tietysti kännykästä jaettua, mutta en mitenkään hirveästi halua alkaa asian takia räpeltämään. Täytynee siis keksiä jotain muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys lähenee ja todennäköisesti suunniteltu sektio edessä. Moni asia mietityttää. Tavataanko etukäteen anestesialääkäriä esim äitipoli käynnin yhteydessä? Viedäänkö tavarat sektioaamuna valmiiksi osastolle? Miten sektion jälkeen suihkuun ja vessaan, eikös ne ole käytävällä? Auttaako hoitajat vai pitääkö miehen varautua suihkuavuksi ja vahtia että jalat kantaa? Edellinen synnytys oli kiireellinen sektio ja silloin osasto oli evakossa vanhalla infektio-osastolla ja suihkut oli parin askeleen päässä omassa huoneessa. Silloin ei hoitajat auttaneet, mutta vapisevin jaloin ne pari askelta pääsi vessaan ja suihkuun itsekin ja mies petasi sängyn, haki puhtaat vaatteet ja lakanat kun itse juuri ja juuri pysyin pystyssä. Silloin mies myös yritti käydä ruoka-aikoihin, haki ruuan mulle ja piti vauvaa sylissä sen ajan kun syön. (kun mies ei päässyt paikalle jäin yleensä ilman ruoaa, kun hoitajat oli liian kiireisiä tuomaan tarjotinta...) Onkohan asiat ennallaan tuosta vai voisiko jo toivoa parempaa? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen huomannut, että hoitajat ovat avittaneet sektiopotilaita jonkun verran osastolla (mm. suihkuun ja vessaan). En tiedä koska tulee se "omilla jaloilla enemmän" tai muuten tarkemmin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pyysin (alatien jälkeen) ekana yönä hoitajaa avuksi vauvan levottomuuden tulkintaan. Hän tuli ihan mielellään ja tarjoutui vielä istumaan vauvan vieressä sen aikaa, että kävin vessassa. Eli jos ei ole paska säkä ja sairaala ihan repeämispisteeseen asti täys, niin kyllä ne auttaa. Ruoka ja suihkussakäynti on käsittääkseni osa hyvää hoitoa, sillä edistää paranemista. Sinuna ottaisin vaikka pari apteekista saatavaa nutridrinkiä käsilaukkuun, jos epäilyttää ruuan saanti. Pieni hinta mielenrauhasta ja voihan siellä olla sellaista ruokaa, josta ei tykkää. :)

 

Mulle ruvettiin muistaakseni puhumaan (sektion jälkeen) seisomaan noususta ilman apua, kun leikkauksesta oli yli vuorokausi. Siitä seuraavana aamuna kysyttiin, että onnistuuko itse kävely vessaan asti. 

 

Mä en nähnyt anestesialääkäriä etukäteen, mutta ennen operaatiota hän kyllä esittäytyi ja jutteli.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Yazz ja Kasma. Hyvä idea tuo omilla eväillä varautuminen. Tuurilla voi siis apua saada. Viimeksi ei apua herunut edes ensimmäiseen ylösnousuun, onneksi oli mies auttamassa. Muuten olisin suihkun jälkeen painunut takaisin verisiin lakanoihin ja pukenut saman hikisen&verisen mekon päälleni. 

 

Oon samaa mieltä, että ruoka ja hygieniasta huolehtiminen on osa hyvää hoitoa. En halua edes muistella minkälaista oli maata reilusti vuotaneena, tukisukat nilkkaan asti veressä ja sama side housuissa 3 päivää helteellä, kunnes jalat kantoi sen parin askeleen verran että itse pystyi asialle jotain tekemään. Täytyy siis toivoa, että joko en päädy sektion jälkeen niin huonoon kuntoon tai perushoidon taso olisi noussut... 

 

Ahdistaa kyllä ajatuskin osastolle joutumisesta. Kokemuksia saa edelleen jakaa, jos jollain on tietoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^oletko maininnu asiasta jo mm. neuvolassa ja esitietolomakkeessa? itse mainitsin KAIKKI esikoisen syntymänaikana tapahtuneet mielipahat, ja ne otettiin huomioon hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kamala sairaalakammo ja toi oli yksi mun peloistani. :)

 

Mä kannatan kanssa asian nostamista esille. Voisin kuvitella, että tuo on hyvin yleinen pelko. Harva siitä tykkää, että menettää toimintakykyään. Mutta äkkiä se tulee takaisin! Sä olet nuori ja se on tällä kertaa suunniteltu operaatio. Tehdäänkö kiireettömiä operaatioita edes, jos osasto on ihan täys ja seuraavana päivänä tilaa olisi paremmin?

 

Voitko lisäksi pyytää, että joku tuttu ihminen käy sun luona kerran päivässä, niin tiedät, että jos pahin mahdollinen tapahtuu, niin sulla on edes kerran päivässä mahdollisuus saada apua?

 

Mä sain pakolliseen osastollaoloaikaan ihan hirveästi lohtua siitä vauvasta. Otin vauvan kainalooni, vedin peiton meidän päälle ja siellä pesässä oltiin kahdestaan. Oli mulla kirjojakin, mutta ne toimi lähinnä koristeena yöpöydällä merkkaamassa mun reviiriäni.  

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasma, mä en ekalla kerralla osannut pelätä kohtelua osastolla, mutta nyt toisella kerralla oon valitettavasti viisaampi... Täytyy yrittää varmaan tuoda esiin tuo asia tällä kertaa. Jotenkin se vaan tuntuu hassulta, kun mun mielestä hygienia, ruoka ja kohtelu pitäisi aina olla edes siedettävää... Opin viimeksi osastolla myös sen, että soittokelloa ei kannata soittaa kuin ihan pakon edessä eli jos vauva tarvitsi jotain jota en voinut selällään sängyssä maaten itse tarjota. Kerran erehdyin pyytämään itselleni kipulääkkeen kipupumpun poistamisen jälkeen. Kiukkuinen hoitaja tuli huoneeseen kun soitin kelloa ja ilmoitti ei ehdi tuoda kun vuoro loppuu 30 min kuluttua! Muistan kuinka paha mieli silloin tuli, kun en turhaan pyytänyt. Onneksi vauva toi tosiaan paljon lohtua... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now