-Heidi-

TAYS -Tampere

702 posts in this topic

Hyvä juttu. Olin äitiyspolilla (siellä olettaisin käyntisi olevan) kahden viikon välein raskauden puolivälistä luumittojen ja myöhemmin radin takia ja siellä oli aina hyvä meno. Myöhässä tosin ajat olivat jokaisella käyntikerralla, mutta hyvää väkeä.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei TAYS:in äitiyspolista ole pelkkää positiivista sanottavaa. Meidät peloteltiin siellä esikoisen odotuksessa puolikuoliaaksi, vaikkei ollut vielä mitään syytä eikä syytä loppujen lopuksi ollutkaan. Ja loppuraskaudessa meitä juoksutettiin siellä viikon välein ja joka kerta eri lääkäri lupaili eri asioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla on valitettavasti samanlainen kokemus. Lopuraskaudessa jouduin osastolle raskausmyrkytysepäilyn vuoksi, ja hoitaja tuntui oikein mässäilevän kaikilla pelottavilla uhkakuville. Hän kertoi minulle hyvin tietäväisesti, etten lähde sairaalasta enää ilman vauvaa kotiin ja millaisia vaaroja "tilaani" sisältyy. En saanut kesäkuumalla 1,5 vuorokauteen edes vettä mahdollisen sektion takia. No, sitten selvisi, että raskausmyrkystys olikin itse asiassa närästystä. Lähdin kotiin, pysyin siellä, ja parin viikon päästä synnytin Vammalassa oikein hyvissä tunnelmissa terveen tytön.

 

Ymmärrän siis toki, että kaikki varotoimenpiteet ovat tarpeen (juomattomuus yms.), kun epäillään raskausmyrkystystä. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että odottavan äidin pelkoja ja huolia käydään vähän väliä oikein lietsomassa. Täytyy kuitenkin painottaa, että tässä oli kyse yhdestä ainoasta hoitajasta, joka oli tuolloin jostain syystä sekä ilta- että aamuvuorossa. Vaikka kyseessä olikin yksittäistapaus, oli sekin ihan tarpeeksi ikävää, kun itse joutui sen kohteeksi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokemusmaailma on subjektiivinen, sen myönnän. Äitiyspolilla kävin kahden viikon välein raditädilla ja sen päälle ultrattavana lääkärillä, ainoa marmatuksen aihe oli juuri aikojen myöhästyminen joka kerralla. Lääkärit olivat kovin teetä ja sympatiaa -henkisiä, siis ne, jotka kohtasin. Nimeltä mainitsen Kati Jalkasen, jonka luokse pääsin lähes jokaisella kerralla ja jota pidän ehdottomasti koko paikan positiivisimpana henkilönä.

 

Nelosella olin pari päivää, sielläkin oli vain hyvää väkeä ja kipulääkettä sai aina pyynnön mukaan. Tilat nelosella sen sijaan ovat aika kamalat, suoraan sanoen (viittaan siihen ihanaan vessahirvitykseen).

 

SVO:n suhteen en oikein osaa suuremmin kommentoida, olen ollut siellä yht. viisi tuntia, joista synnytyksen yhteydessä 2 h, ennen neloselle menoa.

 

Positiivisena poikkeuksena koko synnytystehtaassa pidän kyllä kätilöopiskelijoita. (Kiitos ja anteeksi kaikesta, mitä saatoin synnytyksen yhteydessä sanoa...)

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olin myös nelosella muutaman päivän ja siitä jäi ihan positiiviset muistot. Samoin synnytyksessä mulla oli mukavat kätilöt. 2B:llä ns. omahoitajani oli aikas yrmeä tapaus, mutta muu henkilökunta oli mukavaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkästään positiiviset kokemukset jäi! Kaikki kätilöt svolla, salissa, 2a:lla ja hoitajat lastenosastolla olivat todella miellyttäviä ja asiantuntevia. Eikä itse synnytys (15h) ollut lainkaan niin kamala koettelemus kuin ensikertalaisena olisi voinut kuvitella :-D Hyvillä mielin palaan toivottavasti joskus uudelleen Taysiin synnyttämään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juliet, mä en ole (ainakaan vielä) synnyttänyt TAYSissa, mutta pelkään sitä paikkaa kovasti. Esikoisen synnytin Vammalassa ja sitä voin muistella vain lämmöllä ja hyvin hyvin positiivisesti. Nyt pelottaa, kun on taas viikonloppu, että synnytyksen käynnistyttyä joutuisin TAYSiin lähtemään, eikä tämän ketjun lukeminen yhtään helpota asiaa, vaikka osa sanookin, että ihan ok siellä on synnyttää. Ihan ok ei musta ole ok, kun tiedän kuinka ihanasti synnytys voi oikeasti mennä hyvässä paikassa hyvällä ja välittävällä hoidolla, jossa otetaan niin äiti, lapsi kuin isäkin ihanasti huomioon kaikissa synnytyksen vaiheissa... :( Joten sijainnista huolimatta ajaisin Vammalaan koska tahansa ja mistä tahansa, vaikka vaihtoehtona meilläkin on 10 min päässä oleva TAYS ja Vammalaan meiltä ajaa tunnin. En siis halua pelotella, koska eihän itsellänikään ole TAYSista kokemusta, mutta jaan tuskasi ja pelkosi, ja Vammala-kokemuksella voin vain sitä suositella, jos se mitenkään on mahdollista. Matka ei usein ensisynnyttäjälle ainakaan ajan puolesta ole ratkaiseva tekijä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä olen kerran synnyttänyt Taysissa ja ihan ok kokemus oli.  :)  Kiinnostaisi kuulla tarkemmin minkälainen on ihana synnytys?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellainen, jossa saa olla itse vaikuttamassa asioihin ja kuinka haluaa synnyttää. Miehen ei tarvitse missään vaiheessa poistua viereltä, saa keskittyä omaan tekemiseen omilla ehdoillaan, ja hoitajat ovat siinä mukana auttamassa ja tukemassa kokemuksensa perusteella tehden ehdotuksia, mutta ei pakottaen mihinkään vain sen vuoksi, että niin aina tehdään (esim. käyrillä makuuttaminen, joka ei oikeasti ilmeisesti ole tarpeen, vaan se on vaan tehokkuusajattelua, sillä muitakin keinoja on). Synnyttäjää ei kohdella liukuhihnameiningillä, eikä koskaan tule tunnetta, että olisi muiden "armoilla" ja pitäisi vaan luottaa siihen, että HE hoitavat tämän synnytyksen kuten kymmenet muutkin sinä päivänä, sillä jokaisen synnyttäjän kokemus on ainutlaatuinen, ja on ihanaa, jos sen tunteen saa myös hoitohenkilökunnalta. Synnytys ei ole vain pakollinen paha raskauden ja lapsen itsenäisen elämän transitiovaiheessa, vaan siitä kaikesta voi saada paljon positiivista, kipu on kaiken sen rinnalla melko merkityksetön asia.

 

Esikoisen synnytys sattui toki aivan saatanasti, mutta missään nimessä en sanoisi sitä "ihan ok"-synnytykseksi, vaan muistan siitä kaikesta ja kaikista vaiheista vaan huikeita juttuja. Synnytyksen käynnistyminen kotona, vastaanotto sairaalassa keskellä yötä, ammeeseen pääsy, täydellinen uppoutuminen synnyttämiseen, oman alkukantaisen vahvuuden käyttäminen, kaikki se kipu, lapsen syntymä ja se omituinen pieni tyyppi limaisena siinä vatsan päällä, jälkikäteen uskomattoman ihana hoito osastolla ja huolehtiminen, että kaikki on oikeasti hyvin ennen kuin lähdetään kotiin (synnytyksen läpikäyminen, imetykseen panostaminen ja ohjaaminen, muu huolenpito), ja viiden päivän sairaalassaolon jälkeenkin oltaisiin vielä saatu jäädä, jos yhtään siltä olisi tuntunut. Toi oli mun mielestä ihana synnytys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen: mun synnytys Taysissa oli juuri tuollainen kuin täydellisen synnytyksen kuvailet. Meillä oli vakaa aikomus mennä Vammalaan synnyttämään, mutta poika päätti sunnuntaiaamuna toisin.

 

Juliet: kannattaa käydä tutustumassa myös Vammalaan ja miettiä sitten mitä haluaa tehdä. Meillä se oli vakaa aikomus, mutta sunnuntaiaamuna ei yhtään enää harmittanut lähteä Taysiin, kun olin niin kipeä, että ilokaasu oli vain ihana helpotus. Kummassakin sairaalassa olisin saanut samanlaisen hyvän hoidon, jos olisi arki ollut. Riskiraskauksia eivät Vammalaan ota, mutta kannattaa käydä itse kätilöiltä kysymässä, että missä tilanteessa kannattaa ajaa mieluummin Taysiin. Ja meilläkin on 10min Taysiin ja 40min Vammalaan, mutta olisin silti ajanut Vammalaan arkena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Ensimmäinen vastauksesta. :) Kunhan vaan pohdiskelin. Olishan se hauska Vammalakin kokea, mutta käytännön syistä lähisairaala lienee parhain. Eikä mulla mitään Taysia vastaan ole. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä nyt en radini vuoksi olisi edes saanut synnyttää Vammalassa, mutta näin synnytyspelkoisena Tays oli minulle se ainoa oikea paikka synnyttää. Synnytykset eivät nimittäin menneet aivan putkeen, vaan kummallakin kertaa vauva joutui suoraan salista vastasyntyneiden teholle (esikoinen keuhkojen kypsymättömyyden ja matalien verensokereiden takia, kuopus taas ahdinkotilan/asfyksian ja keuhkoinfektion vuoksi). Jos olisin ollut synnyttämässä Vammalassa, kuopus olisi saattanut vammautua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä komppailen merkinkantajaa, mulla synnytys taysissa ei ollu "ihan ok" vaan just täydellinen niinkuin ensimmäinen kuvaili. En kokenut todellakaan mitään liukuhihnameininkiä, mies sai olla vieressä tai olla olematta, mua kuunneltiin ja kätilöt oli todella empaattisia ja miellyttäviä. En tiedä mikä ois voinut mennä paremmin... Älkäätten siis muodostako ennakkokäsityksiä ;-)

 

Meillä vauva joutui myös lastenosastolle synnytyksen jälkeen, joten siitäkin syystä olin onnellinen että oltiin Taysissa.

Edited by Anmiina

Share this post


Link to post
Share on other sites

TAYS ei ole ehkä yhtä pieni, hellä ja ihana, mutta isossa yliopistollisessa sairaalassa on puolensa. Mä oon synnyttänyt siellä ja se, että meidät olisi saatu minuuteissa hätäsektioon, oli aika lohduttava ajatus, kun rajusti edenneen synnytyksen johdosta sikiöltä alkoi loppua voimat ja päädyttiin toimenpidesynnytykseen. Jos mä oisin vaan omien ennakkoluulojeni takia halunnut hellään Vammalaan, meillä ei todennäköisesti olisi täydellistä Jäbäämme.

 

Vammalaan lähteminen olisi siis meidän tapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä johtanut tragediaan, vaikka mun raskauteni oli maailman helpoin ja mä olin kätilön sanoin "erinomainen synnyttäjä". Mä tiedän yhden perheen, joka menetti vauvansa, koska Vammalassa ei ollut TAYSin valmiuksia. TAYS ei tietenkään varmista sitä, ettei mitään pahaa voi tapahtua ja Vammalan suhteen voi tehdä harkitun valinnan, mutta sen tehdessään on hyvä tiedostaa, että se valinta voi olla myös kohtalokas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä menen tänään Taysin pelkopolille juttelemaan, katsotaan mitkä ovat fiilikset sen jälkeen. Ollaan keskusteltu tosta Vammalasta, mutta jos joku menee pieleen niin Taysissa on ainakin kaikenlainen apu lähellä. Ja meillä jää ehkä olosuhteiden pakosta koira yksin kotiin, niin mies on sitten sitäkin ajatellen lähellä jos ollaan Taysissa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juliet Kerrotko miten siellä meni?Mullakin ois aika mutta kuulema monen kk.jonot ,viime kerralla jäi kaivelee kun en ehtinyt ajoissa sinne käymään,jäi paha maku eräästä lekurista/kätilöstä ja en halua tässä vaiheessa alkaa miettii asiaa että törmään

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista olenko kertonut tässä ketjussa, mutta mulla on myös oikein positiivinen kokemus Taysista, ja en myöskään uskaltaisi lähteä synnyttämään Vammalaan, kun edellinen synnytys päättyi sektioon. En kokenut mitään liukuhihnameininkiä, vaan erittäin asiallista ja hyvää hoitoa. Mutta eipä mulla lähtökohtaisestikaan ollut mitään sairaalakammoa tai muita ennakkokäsityksiä. Kätilöopiskelijat olivat tosiaan ihan parhaita! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites
Juliet Kerrotko miten siellä meni?Mullakin ois aika mutta kuulema monen kk.jonot ,viime kerralla jäi kaivelee kun en ehtinyt ajoissa sinne käymään,jäi paha maku eräästä lekurista/kätilöstä ja en halua tässä vaiheessa alkaa miettii asiaa että törmään

 

Meni ihan hyvin. Ahdisti niin paljon jo mennä sinne että itkin käytävällä ja siinä vastaanottoluukulla oleva nainen oli karmean tyly. Samalle luukullehan sitä ilmottaudutaan sitten synnyttämään. Mutta lääkäri oli todella ystävällinen samoin kuin kätilö, saatiin hyvin puhuttua asioita läpi ja tehtiin perusteelliset tutkinnat, kun vauvan tarjonta oli epäselvä. Helpotti jo sekin, kun neuvolassa ovat olleet vähän pihalla siitä miten päin vauva on. Ei mun pelkoa ja kammoa mikään poista, mutta kyllä vähän parempi olo on nyt, kun siellä oli kuitenkin aikaa kuunnella ja tutkia jne., eikä ne kaikki olleet niin karmeen tylyjä kuin se vastaanoton nainen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, nyt voin palata asiaan, kun kävin sitten olosuhteiden määrittelemänä kuitenkin TAYSissa synnyttämässä tämän kuopuksen. Synnytys käynnistyi lauantaina, joten TAYSiin oli suunta.

 

Kotona halusin olla niin pitkään kuin mahdollista, ettei tarvitsisi mennä sinne käytäville notkumaan. No lopulta homma etenikin sitten vähän vauhdilla ja mun kokemus synnytyspuolesta oli ohi puolessa tunnissa sisäänkirjautumisesta pojan syntymään, ja luonnollisesti en tässä vaiheessa enää ollut ihan kovin kartalla mitä ympärillä tapahtui. Poika saatiin kuitenkin synnytettyä ja mun kanssa oleva kätilö ja opiskelija olivat mukavia ja kannustavia. Synnytyssali oli kyllä aika karmea, sitä näin jälkikäteen kun vähän pääsin tutkimaan ja käymään suihkussa (siis apua jos siellä suihkussa olisi pitänyt avautumisvaihetta kärsiä!). Synnyttäminen sängyssä oli myös paljon ikävämpää kuin esim. Vammalan synnytystuolissa, vaikka asento sinänsä oli sama, mutta kun siinä sängyssä mun pyllyn alle laitettiin joku kova astia, minne sitten varmaan napattiin kaikki eritteet, niin se oli hyvin epämukava muutenkin tuskaisessa tilanteessa. Synnytystuolissa se astia oli siinä alemmalla tasolla eikä siis häirinnyt yhtään. Pieniä asioita, mutta siinä karmaisevassa ponnistusvaiheessa kaikki epämukavuudet on todella häiritseviä.

 

Osastolla homma pelasi aika liukuhihnalla, vaikka toki sielläkin oli mukavia kätilöitä hoitamassa. Aika oman onnen nojassa siellä kuitenkin sai olla, jos olisin ensimmäistä ollut synnyttämässä (ja kärsinyt niitä samoja kipuja ja vaivoja mitä esikoisesta), niin kyllä olisi tullut äitiä ikävä. Apua sai, jos osasi pyytää, ja toisinaan se tuli vähän viiveellä. Esim. ihan vaan kipulääkettä kun pyysin jälkisupistuksiin, niin sain sitä odotella pari tuntia, että sain kaksi pilleriä (joista ei edes kerrottu mitä ne oli), ja ne tarjoiltiin kupissa, ilman vettä. Jos ei olisi omaa juomapulloa siinä ollut, niin varmaan olisi pitänyt lähteä könkkäämään itse hakemaan jostain mukia ja sitten sitä vettä. Juuri synnyttäneenä sekään ei ole mitenkään helppo nakki välttämättä... Mun vointia ei juuri tarkastettu tai kyselty, onnekseni voin hyvin. Ensimmäisen vuorokauden aikana vauvan paino laski 4 %, kun "sallittu" määrä on 3, ja siitä alkoi lievä lisämaitopainostus. En sitä kuitenkaan halunnut ja ihan hyvillä mielin kätilön kanssa tilannetta katsottiin monelta eri kantilta ja päätettiin jatkaa seuraamista miten paino lähtee kehittymään ja alkaako vauva syödä paremmin. Tiesin, että mun oma maito riittää, ja sanoin tämän kätilöllekin, joka sitä kyllä kiitteli, että on hyvä kun olen itse luottavainen, että se merkitsee jo paljon. Lisämaitoa ei siis annettu ja seuraavana päivänä tilanne oli jo normaalin rajoissa, kun paino oli pudonnut enää vain 2%. Päästiin kotiin.

 

Näiden kahden kokemuksen perusteella Vammala kyllä vie ihmisystävällisyydellään ja välittämisellä homman kotiin 6-0. Mutta ei mulla mitään TAYSista jäänyt harmittamaan, koska 1) olin siellä hyvin lyhyen ajan ja 2) en ollut ensisynnyttäjä. Mietin, että saavatkohan ensisynnyttäjät vähän tarkempaa ja huolellisempaa hoitoa, tai toivoin niin, mutta toisaalta mulle tuli huonekaveriksi siihen sitten ensisynnyttäjä ja aivan samalla viivalla taidettiin valitettavasti olla. Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä koen saaneeni molempien synnytysten kohdalla hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Mä toisaalta ahdistun enempikin siitä, jos mulle ollaan koko ajan apua tyrkyttämässä. Kuitenkin aina pyytäessä hoitaja tuli luokse. Ihan yhteisymmärryksessä toimittiin. Särkylääkkeitä muistelisin saaneeni kun pyysin, ja tiedonkin että mitä on (yleisin kombo taitaa olla panadol + burana).

Esikoisen synnytyksessä synnytyssalissa oli alusta loppuun sama opiskelija, älyttömän mukava ja sopivasti vei jutuillaan huomiota muualle - sekä multa että mieheltä.

Kuopuksen synnytykseen (tai ensin vrk tarkkailuun) mentiin verta vuotavana ambulanssilla. Sain hyvän tarkkailun, tunsin oloni turvalliseksi kun tiesin että vastasyntyneiden teho ja siellä hyvä hoito ovat lähellä. Tehoa ei onneksi tarvittu, mutta lastenosastolle vauva joutui vuorokaudeksi vs-käyrälle.

 

Kuopuksen kohdalla mun vieruskaveri oli älyttömän arka ja epävarma vauvansa kanssa, ei uskaltanut edes syliinsä ottaa ilman että hoitaja oli vieressä. Todella kärsivällisesti ja ystävällisesti hoitajat tuoretta äitiä opettivat ja kannustivat.

 

Mä ymmärrän, että Julietia jännittää ja pelottaa, mutta kannustan ja tsemppaan silti. Ei se TAYS niin paha paikka ole. Toki mielipiteitä, kokemuksia ja odotuksia on monia - en siis halua vähätellä jos joku kokee huonoa hoitoa saaneensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ahdisti mennä TAYSiin ja inhosin koko ajatusta sairaalasta(siis ylipäänsä ajatusta sairaalassa olemisesta). Omia tuntemuksia ei auttanut luetut kokemukset ja lehtijutut täyteen tuupatusta sairaalasta ja käytäväpaikoista. Olin myös ihan varma, etten ehdi ajoissa vaan synnytän matkalle(100km sairaalaan).

 

Kuitenkin kun se synnytyspäivä koitti, pelkkä TAYSiin soittaminen vähän jo rentoutti kun puhelimeen vastasi mukava ihminen. Sairaalaan kun päästiin niin kivut oli jo sitä luokkaa, että ei paljon tullut ajateltua mitään muuta. Salissa mun toiveet otettiin oikein hyvin huomioon, kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu ja annettiin vaihtoehtoja silloin kun niitä oli. Koko synnytystapahtumasta mulla on oikein posiitivinen mieli. :)

Osastollakin oli ihan mukavaa loppujen lopuksi. Olin vaan niin väsynyt, että oikein selviä muistikuvia ei ole ja menin siellä oikeastaan sillä ajatuksella, että kohta pääsee kotiin. Apua sai kyllä aina kun nappia painoi. Ainoa negatiivinen juttu oli se, että mulla kun ei maito noussut sairaalassa ollenkaan niin se imetystouhu oli aika turhauttavaa kun nälkäistä vauvaa tungetaan väkisin tissille josta ei tule mitään ja sitten joskus puolen tunnin päästä tultiin kysymään, että no söikö. Aina sai sanoa, että josko sitä lisämaitoa nyt toisitte kun ei sieltä tissistä mitään tule...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmen päivän aikana mitä kyseisessä paikassa vietin, mulle tuotiin särkylääkkeet tasan tietyin väliajoin (jopa yöllä!). Aluksi kerrotiin, mitä lääkkeet ovat (panadol ja burana) ja se, että ne otetaan kolmesti vuorokaudessa. Niiltäkin osin mulla pelas palvelu :) Näemmä kokemukset eroaa toisistaan.

Mulla tyssäs pissan tulo täysin synnytykseen, joten jouduin kolmen päivän ajaksi katetrointiin. Kolmen tunnin välein kävi siis hoitaja katetroimassa. Tässäkin asiassa mua kohdeltiin todella empaattisesti ja ystävällisesti sekä hienotunteisesti, kun tuo on kuitenkin vähän arka asia. Kovasti kannustettiin ja annettiin vinkkejä miten sais homman taas toimimaan. Kätilöt kävivät välillä sitten ihan muuten vaan kyselemässä miten menee. Tarjoilivat muuten konjakkihömpsyjäkin, jotta rentouttais :-D Vauvaahan mulla ei ollut siellä synnyttäneiden osastolla, joten kokemuksia siitä, miten vauvan kanssa olisi kohdeltu/toimittu ei ole.

Mulla oli kotiinlähteissä sellanen fiilis, että täytyy käydä antamassa positiivinen palaute kätilöille, valitettavasti kuitenkin jäi :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now