Muutto lähellä synnytystä

[Maustekahvi]

Tilanne on se, että laskettu aika on kesäkuun alkupuolella. Muutto on luvassa touko-kesäkuun taitteessa. Jos esikoisesta voi mitään päätellä, lapsi tuskin syntyy ainakaan ennen laskettua aikaa, joten pitäisi hyvin ehtiä muuttaa ja purkaa vähän laatikoitakin, mutta eihän sitä voi mistään tietää.

 

Nykyisestä asuinpaikasta synnärille on matkaa sata kilometriä vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin muutetaan ja missä koko turvaverkko asuu. Siellä taas kämppä on sairaalan naapurissa ja sairaala tuttu, sama, jossa esikoinen syntyi. Matkaa sinne on täältä 140 kilometriä, joten ero täältä katsottuna "omaan" sairaalaan ei ole suuren suuri.

 

Esikoisen hoidon ja monen muunkin jutun kannalta olisi siis helpompaa ja kivempaa synnyttää tuolla 140 kilometrin päässä myös siinä tapauksessa, että lapsi syntyy toukokuun puolella. Ajattelinkin, että siirrän kirjani tulevaan kotikaupunkiin jo ennen oikeaa muuttoa, ettei sitten tule ongelmaa, jos synnytys käynnistyy. Ongelma on siinä, että silloin taitaa neuvolakäynnitkin siirtyä uuteen kaupunkiin tuntemattomalle terveydenhoitajalle. Muuttoa päästään varmaan tekemään jo vähän ennen kuunvaihdetta, joten kaipa ne pari neuvolakäyntiäkin saisi siihen ympättyä.

 

Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa? Miten kannattaa toimia ja mitä ottaa huomioon?

[Maustekahvi]

Tarina jatkuu. Tänään neuvolassa puhuttiin aiheesta ja selvisi, että saadaan kyllä halutessamme maksusitoumus eikä tarvitse muuttaa kirjoja etuköteen, jos se ei muuten tunnu järkevältä.

[Edith]

Meillä vähän samankaltainen tilanne, joten kuulisin myös mielelläni kokemuksia. Mulla laskettu aika on ihan kesäkuun lopulla ja muutto pitäisi hoitaa kesäkuun puolivälissä. Esikoinen syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa, joten melkoisen huonoon saumaan osuu tuo meidän muutto...

[taiqa]

Me muutettiin esikoista odottaessa täsmälleen samassa tilanteessa. La oli 10.6 ja muutettiin silloin touko-kesäkuun vaihteessa omakotitaloon, muuttomatka oli tosin vain parisenkymmentä kilometriä, sairaala pysyi samana ja vain neuvola vaihtui ja itseasiassa muutimme pikkuisen kauemmas sairaalasta, mutta tuo ero oli hyvin pieni.

 

Meille ei puhuttu mitään maksusitoumuksesta, kävin siis vielä kerran varsinaisen muuton jälkeen vanhassa neuvolassa ja kerran ehdin käydä uudessa neuvolassa vielä raskaana ollessani. Vanhasta neuvolasta tulostettin kaikki käynnit paperille ja lähetettiin sitten uuteen neuvolaan, mutta niitä ei ollut kukaan ehtinyt siellä tutkailla ennen käyntiä. Onneksi neuvolakortissa oli ne tärkeimmät tiedot mukana Soittelin uuteen neuvolaan jo hyvissä ajoin kuin muutto oli tiedossa ja kyselin käytäntöjä ja neuvolassa halusivat, että kävisin sielläkin kerran piipahtamassa ennen käyntiä. Olihan se tosin ihan kivakin, kun tuli sieltä kotikäynnille sellainen ihminen, jonka olin jo kerran ehtinyt näkemäänkin. Mutta tuo maksusitoumus kuulostaa kyllä järkevältä ja kannattaahan se ehdottomasti käyttää, jos on mahdollista käydä loppuraskauden seurannat jo uudella paikkakunnalla, niin tulee sitten jo henkilökunta sielläkin tutuksi.

 

Nämä neuvola- ja sairaalakäynnit järjestyivät siis aikalailla omalla painollaan, vaikka kyllähän se siinä epätietoisuuden vaiheessa vähän stressasikin Muuttoon tarvittiin toki paljon apua, itse en ollut enää siinä vaiheessa kykenevä oikein mitään nostelemaan. Vanhalla asunnolla aloitin jo pakkailemaan sellaista jätesäkkitavaraa jo hyvissä ajoin, kun vointi oli vielä hyvin. Meillä oli onneksi paljon muuttoapua tiedossa jo valmiina ja kannattaa kyllä hyödyntää kaikki saatavilla oleva apu sekä vanhan asunnon pakkamisessa ja siivouksessa kuin uuden kodinkin järjestelyssä.

 

Meillä piti myös tehdä aika paljon uutta huonekalu yms. hankintaa, koska kaksiosta muutimme isompaan omakotitaloon. Kävimmekin siis jo hyvissä ajoin valitsemassa uudet sohvat, ruokaryhmät yms ja saimme kaikkiin sovittua ilmaisen kotiinkuljetuksen muuttoajankohtaan! Tuo helpotti paljon, kun piti vain muuttaa vanhan asunnon tavarat itse Hyvissä ajoin kun tilattiin, niin tosiaan tavara odotti jo valmiina ja tuonti sovittiin vain liikkeen kanssa erikseen.

 

Ehdimme itse asua uudessa kodissa parisen viikkoa ennen kuin uusi perheenjäsen syntyi kesäkuun puolivälissä muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Isommat tavarat saattiin kaikki paikalleen nopeasti ja kaikki asumisen kannalta elintärkeät jutut oli paikoillaan jo muuttopäivänä. Ruuan kanssa mentiin sieltä mistä aita on matalin ja tilattiin muuttopäivänä pitsat yms, jotta ei tarvinnut ruokapuolesta huolehtia. Muuttoajankohtaan sattui kunnon helteet ja se kyllä myös muuttoavussa tuntui. Pientä järjesteltävää toki jäi ja nekin saatiin suurimmaksi osaksi sen parin viikon aikana laitettua kuntoon. Itse keskityin muutossa laittamaan vain vauvan tarvikkeet yms. paikoilleen, jotta kaikki olisi valmista jos sattuisi lähtö synnärille tulemaan. Kyllähän tuo muuttourakka tuntui aika raskaalta ja lähinnä se stressi yms. siinä painoi, vaikka lopulta kaikki menikin hyvin. Onneksi oli porukkaa, jotka omaa touhottamistani myös vähän toppuuttivat

 

En tiedä onko tästä mitään apua, mutta ainakin yksi kokemus muutosta silloin, kun on itse viimeisillään raskaana. Tsemppiä muuttoihin ja loppuraskauteen Maustekahvi ja Edith!

[Guest Onna]

Meillä pienin syntyi muuton keskelle.

 

Esikoinen syntyi vasta rv 41+ niin pidin melko selvänä, että niin kuopuskin. ( ) Muutto rv 38+ ei siis pahemmin pelottanut.

 

Eka varoitus tuli, kun pari viikkoa aiemmin sovittiin käynnistys juuri tuohon muuttoviikolle. Totesin että ok, sitten on niin. Sovittiin tarkka muuttopäivä juuri käynnistyksen ajoille, ehtisin itse pakata ennen muuttoa ja tukijoukot hoitaisivat itse muuton.

 

Hah, niin varmaan. Tyhmänä viimehetken ihmisenä jätin ihan liikaa pakkailuja viimeisille päiville ja kuinkas sattuikaan: muutama päivä ennen muuttopäivää meni lapsivedet. Seuraavat pari tuntia nauroin ja pakkasin mitä ehdin, vauva syntyi illemmalla. Tultiin kotiin kaksi päivää myöhemmin, nukuttiin yksi yö vanhassa kodissa ja seuraavana päivänä muutettiin uuteen.

 

Hyvin kaikki kuitenkin meni. Negatiivisena on jäänyt mieleen vain miehen melkoinen kykenemättömyys pakkauspuuhiin. Oli tehnyt jotain ja saanut jonkun verran apua lähipiiriltä, mutta kai sitä viimeisiä kaappeja tyhjenneltiin melkein suoraan muuttoautoon.

 

Olin käynnistys mielessä ehtinyt mm. kirjoittaa muistilistoja, ohjeistaa siskoani erinäisissä tärkeissä asioissa joista tiesin ettei miehestäni olisi niin, ja pakata tärkeimmät vauvan tavarat äitiyspakkauslaatikkoon. Hyvä niin, sain keskittyä muutossa lähinnä vauvaan ja pieniin ohjeistuksiin, ei tarvinnut itse olla siinä työnjohtajan roolissa, missä yleensä muutoissani olen. Monet tavarat olivat melko kateissa kuten hitaan tahdin muutossa voi kuvitella, mutta vauvan olennaisuudet pikkuvaatteineen ja rintapumppuineen olivat tallessa. Yhtä laatikollista (ja sohvaa) enempää ei ihan pieni edes tarvitse. Kunhan itse selviää sotkussa, vauva pärjää kyllä.

 

Apujoukot auttoivat tyhjentelemään tärkeimpiä tavaroita laatikoista ja siivosivat vanhan kodin. Loput laatikot tyhjennettiin, kun lapsilta ja omalta toipumiseltani ehdittiin. Väsyttävää, ei ideaalia, pakko oli hyväksyä ettei voi tehdä kaikkea heti. Mutta itse jaksoin varmasti paremmin juuri synnyttäneenä kuin raskaana, niin siitä varmaan kaivoin jaksamista.

 

Neuvola- ja sairaalapulmia meillä ei tullut, kun oli saman neuvola-alueen sisällä muutto. Terkka olisi ehkä vaihtunut (en muista varmaksi) mutta kerran-parin takia ei tarvinnut. Lastenneuvolaan olisi vaihtunut joka tapauksessa.

 

Osoitteenmuuutoksen kanssa kävi vähän hassusti. Tein etukäteen muuttoilmoituksen eli luonnollisesti vain meistä kolmesta. Ei käynyt asia mielessäkään, kun vauva syntyikin vanhaan osoitteeseen. Vähän ehdittiin hämmästellä, kun uusitussa asumistukipäätöksessä ei vauvaa vielä laskettu lapsilukuun. Isyydentunnustuksessa joitakin viikkoja myöhemmin saatiin sitten kuulla, että vauvalla oli meidän vanha osoite, muilla uusi. Piti soitella asia selväksi mutta ennen kuin ehdin, oli asia hoitunut itsekseen. Ajatteleva ihminen byrokratian sokkeloissa oli tainnut ehtiä ymmärtää yskän.

[Edith]

Kyselin tuossa aiemmin kokemuksia muutosta lähellä synnytystä. Me on nyt ehditty asua uudessa asunnossa n. kolmisen viikkoa ja vauva on edelleen masussa (nyt menossa rv41+1).

 

Itse muuttoviikonloppu meni sujuvasti, sillä olin vain muutamia tunteja uudella asunnolla lähinnä ohjailemassa mikä laatikko tulee minnekin. Muuttoviikonlopun jälkeen onkin ollut aika haipakkaa, kun

mies on tehnyt täällä asunnolla kavereiden kanssa remonttia (maalaushommia, väliovien ja karmien vaihtoa sekä listoitustöitä). Onneksi ne hommat on melkein jo tehty, mutta joka päivä on ajettu ostamassa jotain tavaraa tänne.

Eli ei nyt kovin seesteinen loppuraskaus ole ollut ja esikoinenkin on tietysti vaatinut oman huomionsa. Onneksi tyttö on jo 6,5-vuotias, joten on puuhaillut jotain myös itsekseen. Huomenna olisi tulossa vielä terassin ja parvekkeen ovien uusijat ja sälekaihtimien asentajat, joten toivottavasti synnytys ei käynnisty huomenna...

[MrsCinnamon]

Mun vastaus tulee nyt vähän myöhään ketjun aloittaneen tarpeeseen, mutta jos tästä olisi iloa jollekin toiselle. 

 

Meillä kävi sillä lailla esikoisen odotuksen kanssa, että oltiin asuttu raskausaika Etelä-Karjalassa ja - surprise surprise - laskettu aika sattui just sille päivälle kun piti muuttaa Pohjois-Karjalaan. Ei siis ihan mikään pikkumuutto, maakuntarajat ja kaikki. Haldattiin homma sillä tavalla, että vuokrattiin tulevalta paikkakunnalta noin kuukautta ennen muuttoa sellainen varastotila, jonne vietiin jo etukäteen tavaroita. Taidettiin viedä sinne kaikki isoimmat huonekalut ja laatikkokaupalla muuta omaisuutta. Vanhalle asunnolle jätettiin lähinnä käyttötavaroita, vaatteita ja sen verran huonekaluja että siellä pystyi siedettävästi vielä asumaan. Ajatuksena oli, että jos lapsi vaikka syntyisikin aivan katastrofaaliseen aikaan, suurin osa tavaroista olisi jo uudella paikkakunnalla ja niitä voisi sitten sieltä kuljetella uudelle asunnolle omaan tahtiin.

 

Meidän muuttokuviota mutkisti vielä se, että miehellä oli jo alkanut työ uudella paikkakunnalla, mutta meillä ei ollut vielä asunnon vuokrasopimus alkanut. Onneksi miehen työnantajana ollut oppilaitos järjesti meille väliaikaisen yösijan asuntolastaan. Minäkään en ollut halunnut jäädä vanhalle asunnolle yksinäni, jos vaikka synnytys olisikin käynnistynyt. Ehdittiin asua siellä asuntolassa yhdessä viikko ennen kuin alkoi tapahtumaan. Palattiin tuolloin viikonlopuksi pakkaamaan tavaroita vanhalle asunnolle. Huhkittiin lauantai hiki hatussa, pakattiin ja siivottiin. Hupskeikkaa, synnytys käynnistyi pakkauspäivän päätteeksi! Esikoinen syntyi siis viikkoa ennen muuttoa, rv 38+6, keskelle totaalista muuttokaaosta. Vanha kämppä oli asumiskelvottomassa kunnossa, eikä uuden kodin avaimia oltu saamassa vielä viikkoon.Tähän vielä päälle se, että miehen oli pakko lähteä vielä seuraavaksi arkiviikoksi töihin P-Karjalan puolelle. Pelastus oli se, että omat vanhemmat asuivat tällä lähtöpaikkakunnalla. Sairaalasta päästyämme mentiin käärön kanssa niille muutamaksi päiväksi odottamaan viikonloppua ja lopullista muuttopäivää.

Muuttopäivä onnistui kun kehtasi vain pyytää, kerjätä ja vaatia apua - jota kumma kyllä monet antoivat mielellään juuri vauvautuneelle perheelle.  Lähtöpaikkakunnalla oli yksi kööri apulaisia pakkaamassa loput tavarat ja kantamassa tavarat pakettiautoon, jonka sitten veljeni ajoi uudelle paikkakunnalle. Minä, mies ja vauva ajettiin perässä, ja me vedettiin viimeinen muuttokuorma peräkärryllä. Uudella paikkakunnalla oli sitten toinen porukka kavereita ja kaverinkavereita odottamassa. He purkivat  kuormat ja kantoivat tavarat sisälle. Kunnialla selvittiin vaikka asuttiinkin seuraavat pari kuukautta vielä melkoisen hitaasti purkautuvien muuttolaatikoiden keskellä... Apulaisia muistettiin vuolain kiitoksin ja pullakahvein.

Summa summarum: jos muutto ja vauvan syntyminen sattuvat samaan aikaan suunnittelu ja kaikkeen mahdolliseen varautuminen kannattaa! 1) Vuokratkaa häkkivarasto ja viekää jo edeltä kamojanne sinne odottamaan. Pakatkaa niin paljon valmiiksi kuin vain pystytte. 2) Pyytäkää apua KAIKILTA mahdollisilta tutuilta. Tunnin-parinkin apukädet siellä täällä auttavat! 3) Sietäkää kaaosta, vauva on tärkein...