Sign in to follow this  
Followers 0
Ms Kattila

Ratsastus ja raskaus/vauva

20 posts in this topic

Koska lopetitte ratsastuksen raskaaksi tultuanne?

 

Koska aloititte sen uudestaan vauvan synnyttyä?

 

Mitä muutoksia/vaikeuksia huomaisitte kun aloititte uudestaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon viimeisen kerran käynyt selässä rv35. Mulla oli siis oma hevonen, joten sain määrätä itse tahdin. Lopussa tein vain käyntilenkkejä, ravissa rupesin seisomaan tai keventämään harvemmin jossain puolen välin jälkeen.

 

Selkään nousin ensi kerran noin kuukausi synnytyksen jälkeen ja aloittelin rauhallisesti. Mitään kummempia muutoksia ja vaikeuksia en havainnut, paitsi äkillksesti ja eksponentaalisesti lisääntyneen itsesuojeluvaiston :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Herranen aika! Kuukauden päästä menit jo takaisin ilman ongelmia. Toi lohduttaa, kun harmittelen harrastuksen tulevaa laitaa. :)

 

Olen kuullut, että mainitsemasi itsesuojeluvaiston lisäksi jotkut on valitelleet että vatsalihakset ja/tai koko korsetti on kadonnut ja ollut siis todella hutera olo selässä. Harmittaa, jos vaivalla kokoamani korsetti todella häviää raskauden ja synnytyksen myötä.

 

Miten muuten koit itse synnytyksen? Olen kuullut, että ratsastajat repeävät/leikataan helpommin, koska ovat tiukkoja. Onkohan tässä mitään perää? Lantiopohjalihakset pitäs ratsastajilla tosin olla hyvät jo alkujaan! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa raskaudessa lopetin SI-nivelen kipeytymisen takia ratsastuksen jo 8. rv:lla.

Tässä toisessa lpetin muistaakseni rv13, koska oma olo hevosen selässä muuttui epävarmaksi, ja ratsastaminen oli mitä oli. Asiaa ei auttanut, että tipuin ekankerran 20 vuoteen selästä tämän toisen raskauden alussa, mitään ei käynyt eikä edes sattunut mihinkään.

 

Synnytyksessä ponnistusvaihe kesti 2h (koko synnytys noin 10h) ja tehtiin eppari, synnytyslääkäri sanoi että paikat(=lihakset?) oli tiukat ja siksi ponnistaminen kesti, kun eivät antaneet niin paljoa periksi.

Synnytyksen jälkeen palasin 5-6 vk jälkeen selkään, tästä toisesta ei vielä tiedä kun vauva vielä mahassa. Alkuun ratsastaminen oli aika holtitonta kun tuntui ettei tasapainoa ole, mutta kyllä se sieltä palautui, mutten osaa sanoa menikö siihen kuukausi vai kaksi.

Mikään kovin aktiivinen ratsastaja en ole ollut, käynyt 1-2x viikossa tunneilla/maastossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla synnytykset nopeita ja helppoja. Eka 3h ja pienen nirhauman sain, toka kesti alle puoli tuntia eikä mitään damagea. 

 

Se on totta, että hetken on hutera olo selässä ja vatsalihakset ei toki oo ihan entisellään. Mutta mulla on hetken hutera olo selässä jos oon kaksi kuukautta ratsastamatta muutenkin vaan. :) Ja mä aloitin ratsastelun tosiaan rauhaksiin, kun pienen nirhaumankin parantelu kesti yllättävän pitkään. Aloitin siis kävelylenkeilä vähän kerrallaan sitten enempi.  Aika samalla tahdilla kuin mitä toisin päin raskauden loppua kohti tuli himmattua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä myös ratsastin pitkälle luottohevosen kanssa, rv 27 kävin vielä koulukisoissa  :grin:  Paluu satulaan on tullut joka kerran n. 8vkon jälkeen, oma olo olisi kyllä sallinut jo aiemminkin, mutta sektion jäljiltä oli hyvä ottaa varmuuden vuoksi lisäaikaa.

 

Kolmannen kohdalla alla oli arvaamaton hevonen ja tuolloin jäi ratsastus rv 18 kohdalla pois, ajankohta osui hevosen laitumelle lähtöön, mutta pian olisin sen ratkaisun tehnyt itsekin. Itsesuojeluvaistoa tuli ensimmäisen lapsen myötä rutkasti lisää, mutta lähinnä se kai oli ihan tervettä järkeä. Estekorkeudet ei ole enää nousseet yli 120cm tehtävien ja kisoissa metri on ollut henkisenä rajana, maastoesteillä ollaan tehty entiseen malliin töitä kun ne on lähinnä mielenvirkistystä. Kolmannen raskauden aikana vein rv 12 kohdilla hevosen tutustumaan maastoesteille, toki ehkä tavanomaista varovaisemmalla asenteella..

Olen vasta ihan lopussa joutunut himmailemaan tahtia kunnolla, silloinkin ravi alkoi olla epämiellyttävintä (kunhan alussa huomioi kunnollisten urheiluliivien tarpeen!). Harjoitusravipätkät lyheni jostain hiukan ennen puoliväliä ja rv 28 -> ei enää tullut sitä tehtyä. Laukka on ollut loppuun asti jees, samoin kuin käyntilenkitkin. 

 

Mulla on kaksi synnytystä pysähtyneet etenemättömyyteen, joten kolmaskin mentiin sektion kautta. Ratsastajilla usein on tiukahkot lantionpohjanlihakset, joten niitä on ihan hyvä opetella tietoisesti rentouttamaankin. Mulla ei ole ollut mitään totaalista keskivartalon tuen katoamista, tietenkin se muuttuu raskauden edetessä ja on eri tolalla synnytyksen jälkeen, mutta pian se sieltä palautui kun vaan muistutti itseään oikeasta ryhdistä arjessa. Liikunnan määrä ylipäätään näkyi mun mielestä palautumisessa aika hyvin. Tietenkin tauko ratsastuksessa tuntuu selässä, mutta mitä pidempi tausta niin sitä nopeammin sekin tuntuma palaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen (vai olin? Olen!) ahkera tunti- ja vuokrahevosratsastaja, n. 3 krt/vko ratsastin. Muistaakseni viimeinen ratsastus oli viikolla 25 ja sileällä siis. Esteet jäi n. viikolla 16-17. Satuin muuten pari kertaa tulemaan vauhdilla selästä aivan alkuraskaudesta, kun en vielä tiennyt raskaudesta mitään. Mutta ei siitä mitään peikkoja jäänyt mieleen, nuo putoamistilanteet olivat aika erikoistilanteita joihin en normaalisti hevosen kanssa joudu.

 

Olisin periaatteessa voinut kyllä mennä käyntiä ja kevennellä viikon 25 jälkeenkin, mutta ratsastustunneilla alkoi olla jo korsetti tosiaan hukassa ja vuokrahevonen/olosuhteet ei ollut oikein sellainen otus jolla olisi voinut rennommin ottaa (talli ilman maneesia, kenttä talvella huonossa kunnossa ja maastoon ei pimeyden takia voinut oikein mennä, joten hepassakin oli ajoittain paineita). Päätin sitten jäädä tauolle kun ei tunneilla enää pystynyt parhaimpaansa ja painopistekin alkoi valua liikaa mahan suuntaan.

 

Vauva ei ole vielä tullut ulos, joten palautumisesta en tiedä. Olen muuta liikuntaa harrastanut aktiivisesti joten toivon että olisin parissa-kolmessa kuukaudessa taas kuosissa. Toki olen varautunut myös siihen, että näin ei ole. Ja toivon hartaasti ettei kukaan leikkele alakertaani vaikka lp-lihakset timmit olisivatkin :unsure:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pöllö: Muista ehdottomasti tulla kertomaan alaosastosi laita ja synnytyksen vaikeus/helppous kunhan koettelemusten jälkeen palaudut vaukkareihin! :)

 

Hurjia tarinoita teillä kyllä!

 

Itse olen tuntiratsastaja, joten maastokävelyt tms. ei varmaan onnistu eli kun normituntityöskentely (sileällä CR-koulua) ei enää onnistu parhaan mukaan, ni täytyy varmaan lopettaa kerta heitolla ja palata sitten kanssa vasta kun on oikeasti kunnossa. Tai sitten palata vaikka jonkun lastentunnin kautta jossa vois vaan kävellä ja mennä kevyttä ravia alkuun ja jossa mennään muutenkin rauhallisempaan tahtiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kattila, mä palasin ihan samantasoiselle tunnille  viimeksi kuin missä olin lopettanut. Ope käski vaan tehdä omaan tahtiin ja siten miten itselle hyvältä tuntuu, ja näin tein, ja nopeasti siinä alkoi tekemään samaa kuin muutkin. Harjoitusravia en tykännyt hetkeen mennä.

Tällä kertaa menee pitempään tuo ratsastuksen aloitus, kun LA on toukokuun lopulla ja tallilla ei ole heinäkuussa tuntitoimintaa, eli väkisinkin menee elokuulle ratsastuksen aloitus.

Tuosta aiemmasta kirjoituksesta unohtui mainita, että eppari tehtiin koska lopussa autettiin imukupilla ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen edelleen satunnaisesti käynyt heittämässä käyntilenkkejä kaverin parikymppisen islanninhevosen kanssa (nyt rv 32+4) :D Oman nuoren hevosen myin pois joskus rv 15 tiimoilla ihan vaan siksi, että se oli aika reaktiivinen ja raju tapaus. Läpiratsastin vielä joskus viikolla 25 paria tuttua luottoheppaa.

Ennen raskautta ratsutin nuoria hevosia ja poneja osatyökseni, niistä suurin osa jäi pois jo tosi alkuvaiheessa.

 

Saa nähdä milloin on viimeinen kerta kun istun hevosen selässä, ja kuinka kauan kestää palata sinne :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, synnytetty on ja luokittelisin sen kyllä helpoksi noin yleisellä mittapuulla. Koko souvi ohi noin 13 tunnissa, säännölliset ja napakat supistukset alkoi n. kuuden maissa illalla ja vauva syntyi seitsemän jälkeen aamulla. Ponnistus papereiden mukaan 10 min mutta sanoisin että 10-15 käytännössä meni. Eppari leikattiin mikä vähän harmitti, mutta kätilön mukaan se oli välttämätöntä. Vauva tuli kyllä nopeasti kun oli leikattu. Pari tikkiä löytyy, toinen ei tunnu lainkaan ja toinen senkin edestä... Mutta paraneminen on alkanut ja tavoitteena on olla hevosen selässä heinäkuun lopussa (jolloin olen ostanut yhden kesäkurssin ratsastuskoululta). Katsotaan miten käy :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe! :)

Mulla tänään ratsastustunnille meno, viikkoja nyt 7+1 ja varmaan enää pari kertaa käyn. Tipuin joulukuussa melko pahasti niin on tuoreessa muistissa se tilanne ja nyt on jotenkin tullut olo, että en halua ottaa turhia riskejä. Vuokrahevosella ratsastuksen olen jo jättänyt, sen kans kun mentiin yleensä maastossa ja yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ollut aktiivinen ratsastaja 8-vuotiaasta alkaen tuonne parikymppiseksi ja on pari omaakin ollut vuosien saatossa, nyt en muutamaan vuoteen ole aktiivisesti ratsastanut, vaan todella epäsäännöllisesti. Asun hevostallilla, miehen kotitilalla siis, ja asiakkaiden hevosia olisi vaikka millä mitalla ratsastettavaksi, mutta olen tietoisesti päättänyt olla menemättä hevosen selkään ennen kuin vauva on syntynyt ja itse palautunut riittävästi. Tuskin heti synnytyksen jälkeen alan kiirehtiäkään sinne. Nyt on siis meneillään rv 13+3 ja en ole käynyt koko raskausaikana hevosen selässä, jos mulla luottohevonen olis, niin varmaan vielä uskaltasin muutaman viikon ratsastella, mutta nyt kun kaikki on enempi ja vähempi vieraita (selästä käsin, käsiteltyä tulee harva se päivä kyllä kaikkia), niin en halua ottaa mitään riskejä, mutta mä oonkin kaikin puolin aika ylisuojeleva tota maha-asukkia kohtaan :D

Edited by Elflady

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ratsastanut ihan koko ikäni. Omia hevosia ollut vuosikymmenien ajan. Ed kahdessa raskaudessa (joista jo aikaa) lopetin ratsastamisen melko alussa, n rv12-15, kun en vaan uskaltanut ja alkoi tuntua epämiellyttävältä vatsassa. Hevosemme olivat melko reaktiivisia kilpaesteratsuja, joten en halunnut ottaa turhia riskejä. Tallihommia ja hevostenhoitoa kuitenkin tein raskauksien loppuun asti ja olin hyvässä fyysisessä kunnossa. Synnytykset sujuivat hyvin, ei repeämisiä. Ekaa ponnistin tunnin, tokaa 10min.

 

Nyt kolmas raskaus alussa, rv6+3, ratsastan aktiivisesti ja katson taas fiiliksen mukaan miten edetään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rv 12+2 tänään (tai vaihtoehtoisesti 12+6, ihan vielä ei tarkentunut jääkö neuvolan vai ultran laskutapa pysyväksi). Eilen hyppäsin vikaa kertaa tänä vuonna estekisoissa ja hyvin sujui. Estekorkeus matala. Oon yhä ratsastanut säännöllisesti ja vielä yhdet koulukisat olis edessäpäin parin vkon sisällä. Sen jälk ehkä kisaaminen saa jäädä ja katotaan kuinka pitkään sitä kykenee vielä selkään kapuamaan... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lopetin ratsastuksen ihan alussa, olisiko ollut rv 7 tai 8. Oli tarkoitus jatkaa vähän pitempään, mutta turvotus teki hevosen selässä hölskymisestä epämiellyttävää, eikä tuolloinen opettajakaan oikein ymmärtänyt, ettei harjoitusravi itsessään ole mikään tavoite, jos kroppa ei taivu siihen. Nyt suunnittelen harrastuksen aloittamista uudelleen. Millaisia kokemuksia teillä on paluusta ratsaille sektion jälkeen? Onko kaikki sujunut hyvin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen raskauden aikana lopetin ratsastamisen noin puolessa välissä raskautta. Esteet jätin jo aiemmin pois. Sektion jälkeen palasin selkään 7-8 viikon kuluttua ja kaikki sujui hyvin.
Nyt tässä raskaudessa (tänään 10+2) luulen että heppailut jää aika aikaisessa vaiheessa pois, mun ratsastelut on muutenkin viime aikoina olleet sen verran satunnaisia vaan.

Edited by sts

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellisessä raskaudessa viisi vuotta sitten en uskaltanut ollenkaan ratsastaa. Olin tosi arka muutenkin, en meinannut uskaltaa pyöräilläkään :D Kävin tuolloin semi-aktiivisesti yhdellä ponitallilla hoitamassa shettiksiä, eikä minulla siten ollut luottoratsua. Nyt olen käynyt pari vuotta ratsastamassa kevyesti maastossa ja kentällä melko varmalla tammalla, josta on tullut mulle luottoheponen. Aion ratsastaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä henkisesti ja fyysisesti, nyt vielä alkuraskaus. Esikoista odottaessa kaikenlainen tärähtely jne. alkoi tuntua epämukavalta melko varhain, saa nähdä miten nyt käy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, tässä kolmannessa raskaudessa kävin sitten hevoseni selässä vikan kerran rv:lla 28. Sen jälk iski niin kova flunssa, etten kyennyt edes sängystä nousemaan, saati sitten hevosen selkään... :rolleyes: Joten virukset päätti tän mun puolestani tällä kertaa. Nyt rv32 (yhä sinuiitissa) eikä todellakaan tunnu enää hyvältä ajatukselta ratsastaa; liitoskivut ja selän hermosäryt ja tää iso maha, ei kiitos. B) Vaikka kyllä mieli tekisi. Haikeaa katsoa kun muut ratsastavat hepallani. 

Hevosenhoito, talutus ja juoksutus sujuvat onneksi yhä. Kankeasti, ähkien ja lyllertäen. Mutta tuleepahan hommat hoidettua. Hitaasti mutta huolellisesti. Terapeuttista touhua. :lipsrsealed:

Nyt sitten odotan jo kovasti synnyttämistä, koska sitten voi taas alkaa haaveilla ratsastamisesta ja laskea viikkoja selkäännousuun...! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0